MAMA 2012

Vois sanoa, että nyt on maailmankirjat sekaisin kun saadaan uudenvuoden yönä seurata aasian suurinta musiikkigaalaa. Luitte ihan oikein.

Tämä herkku nähdään melko varmasti nähdään Psyn takia ja suuri kiitos siitä. Saisi tuo kanava ottaa ihan uudeksi tavaksi näyttää tämän gaalan joka ikinen vuosi tästä eteenpäin. -Ja miksei samointein muutasin aasilaista ohjelmaa.

Suomalaiseen musiikkijuhlaan verrattuna tästä puuttuu sellainen nihkeä jäykkyys. Lavashowt ovat värikkäitä, yleisö elävää. Tapahtumassa on tarpeeksi juhlaa, mutta sitä ei ole vedetty haudanvakavaksi tai hartaaksi. Juontohommissa olevat näyttelijät ja ovat kohteliaita ja osaavat esitellä itsensä. Yleisö... yleisö jännittää ja pitää hauskaa. Eikä pukeutuminenkaan ole niin jähmeää, mutta voipi moinen rentous olla joillekin suomalaisille olla kolahtamatta.

Tarpeetonta sanoa, mutta tykkään. -Paitsi mitä nyt kauhistelen Lambertin  amisparran kasvattamista. O...O’ Musikin tason kyllä huomasi myös...

Kieltämättä myös erikoista nähdä 8-henkinen bändi, jossa kaikki pojat laulaa ja tanssaa. <..<' Muualla tossa olisi soittajat ja yksi/kaksi vokalistia?

Tästä sitä päästäänkin siihen että kyllä, tykkään aasialaisesta musiikista. Poppia, rockkia... se on piristävä musiikkikoktailia, koska siihen todella uskalletaan näköjään kaataa kaikki tyylit. -Suomessa musiikin teko on taas siinä, että otetaan kivat melodiat muista kappaleista. -Stereo love vs Nirvana hyvänä esimerkkinä.

Varmasti eivät näytä ensi vuonna ja se on sääli. –Tai siis tänä vuonna, tässähän on vuosikin vaihtunut ihan mukavasti. 83

Hyvää Uuttavuotta. :3

Attentionwhoring ei katso ikää, ei paikkaa ei arvokkuutta

Pisti silmään iltapäivähden sivuilla, että joku ruotsalainen vanha nainen on sydänjuuriaanmyöten loukkaantunut siitä, että HÄNEN sukunimeään on käytetty elokuvassa. Leffassa, joka on fiktiivinen ja pohjautuu fiktiiviseen kirjaan, jota tämä mamselli ei liene lukenut koskaan elämänsä aikana.

Naurettavaa siksi, ettei kukaan voi olla niin idiootti, että vetäisi herneet nenään siitä jos jossakin leffassa vilahtaa yksikin samanniminen hahmo kuin tosielämässä. Se kielii melko hyvin huomionhakuisuudesta, tarpeettomasta draamasta kuin siitäkin miten tehdä itsensä naurettavaksi.

Tämä voidaan kärjistää sellaiseen mielikuvaan, jossa joku alkaisi jahdata Highlander-hengessä jokaista samannimistä henkilöä maailmassa kuin itse on, jotta olisi vain se yksi ja ainoa, koska se tietty nimi on vain ja ainostaan hänen. Muita samannimisiä ei voi olla olemassa.

Sääli vain, että kaimoja maailmassa riittää. Niin aitoja kuin fiktiivisiä. Yhtä lailla kuin on nimikaimoja, on myös olemassa keskenään lähes samannäköisiä ihmisiä, eikä tarvitse olla edes sukua toisilleen. Tuen sitä teoriaa, että jokaiselle ihmiselle on kaksi tai useampi kaksoisolento jossain puolella maailmaa. Silti me kestämme kaimat ja jopa samoja piirteitä omaavat ihmiset... Hyväksymme ihmiset joilla on samanväriset silmät, ihonväri, hiusväri ja hiustyyli. Samanlaiset ja samanväriset vaatteet. Samansuuntaiset ajatukset. Samanlainen uskonto. Eikä siitä vedä kukaan hernettä nenäänsä. Samalla toki teemme kovasti töitä monella saralla kehittyäksemme yksilöinä, jotka tunnistetaan tuosta muusta massasta.

Tässä lienee syy siihen minkä takia jokaisen leffan lopussa vielä lukee se surullisenkuuluisa nimet, paikat ynnä kaikki muu on fiktiivistä eikä niillä ole tekemistä oikeiden ihmisten ynnä muiden sellaisten, ei elävien eikä kuolleiden kanssa, vaan kaikki on sattuman summa.

No niin, odotettua maailmanloppua ei sitten tullut.

Väärä auto

Sarjassa sattuu ja tapahtuu. Mie en siis sittenkään ole oppinut miltä toi Behemothin auto näyttää... varsinkaan talvikelissä. Tai siis tiedän värin ja vähän rekkkaria, mutta siihen se jää.

No, se käytti kaupalla. Sain vietyä paketit postiin, noudettuu kirjapakettini ja palautettua yhden leffan mikä tuli vahingossa tilattuu kahdesti ja lähdettiin toiseen kauppaan siitä. Se pysäköi pankin parkkiin kun sillä oli sinne asiaa ja mie lähdin vipeltämään kahdessa muussa kaupassa siinä. –kerkesin käydä molemmissa ja vielä pankkiinkin. Pankista lähdettyäni arvelin et turhaan mie enää askartelu-/lahtatavaraliikkeeseen menen ku Behemoth kerkesi pankista ennen meikää... ja katoin, että tossahan se auto onkin, väri, muoto ja rekkasi täsmää suuriinpiirtein. –Samanvärinen, samanmuotoinen ja tasan yhtä luminen auto oli... kummastus että missä ostokset jotka heitin takapenkille, vaan kun oli ihan väärännäkönen ukko ratin takana. x’’’’D

Huikkasin sille vaan et sori väärä auto ja lähdin helvetin äkkii kattelemaan että missä se Behemothin auto on. Löytyi se. Parin auton päästä. x’’’D

Toivottavasti sekin setä sai hyvät naurut ja kertoo kotona; ettepä muuten ikinä arvaa mitä tänään tapahtui... joku jouluostoksilla ollu tantta erehty autosta…

Et ei se ole vaan urbaania legendaa toi, että autosta voi erehtyä. –Varsinkin jos pitäjässä on parilla, kolmella, tismalleen samannäkönen auto. =..=’

Jurppii!

Tänään minua rupesi jurppimaan pankin aikataulumuutos. Ovat pistäneet sitten sellaiset aikataulut, että rahaa saa pankista yhdeksän ja kahdentoista välillä. Miten voi olla, että tuommoiseen on menty?

Sitten jurppii keli. Saakelin kylmää.

Jurppii toi digi-TV ja VHS joita ei saa pelittämään samaan aikaan, siis että TVstä voisi nauhottaa videolle kuten ennenkin. =..0’ Tappelin koko aamun ja koitin eri johtoja eri asetuksissa. Vituttaa myös ettei tuossa TV-merkissä ole sellaista pikku nappia josta voisi nähdä TV-ohjelmalistan. Rautalangasta väännettynä sellanen taulukko jossa on kanavat, kellonajat ja sitten ohjelmat mitä sieltä tulee ja monelta. Se on yllättävän näppärää joskus.

Arvelin, että otan kammarin telkasta boxin ja vedän sen tupaan, että Peto saa sen maksukanavakorttinsa siihen. Sääli TV:tä mutta tollasen hilavitkuttimet mitkä ei sovi yhteen muitten laitteiden kanssa pitäisi ampua jonnekin, mielellään niiden laitteiden suunnittelijoitten kuonanpoistoputken kautta.

Ennen oli niin helpompaa kun oli vaan TV ja videot ja kolme kanavaa.

Henkikulta höllässä

Tänään tuli opittua ettei kannata keikkua tuolissa, jossa ei ole neljää tukevaa jalkaa. Se meinaan keikahti kumoon, meikäläisen kanssa. Ilmalento ja löin niskani ja ehkä päänikin säilytyslaatikon kulmaan.

Koskee niskaan.

Ja sain kuulla Pedolta huutoa hajonneesta tuolista. Siitä meinaan taipu ne jalat sitten. ^^’’

Saa nähdä ollaanko sitä aamulla enää elävien kirjoissa ja jos ollaan niin millä kivuilla… En kyllä nähny elämän vilistävän filminauhana edessäni, sen sijaan siinä kaatuessa ja ku niska oli lootaa vasten toivoin vaan että kunhan ei mee niskat poikki niin on hyvä. x’D

Näkee sitten aamulla muistanko mitään tai ketään.

Ironista, iltapäivällä luin kaverin mailia, jossa tää siunaili et kylläpä miulle sattuu ja tapahtuu siinä määrin että pitäis ottaa tapaturmavakuutus. Onkohan olemassakaan sellasta vakuutusyhtiötä kelle kelpaisin asiakkaaksi? 8’D

RIIIIIIIIIIIITÄÄÄÄÄ!

Pahaa yötä.

On taas jotain mitä en ymmärrä, meinaan sen yhden kanavan ohjelmavalikoimassa on taas kerran se yksi seikkailu/toimintaleffa. Pathfinderhan se siellä taas.

Monennettakohan kertaa tämän vuoden aikana. =..=’

Ite sekosin laskuista jo viidennen kerran jälkeen.

Ja sitä aikoinaan ihmeteltiin kun ihmiset lakkas maksamasta TV-lupamaksuja, paitsi boikottina ton yhden kanavauudistusille... myöskin sitten ohjelmatarjonnalle, joka on joka kanavalla mitä on.

Tääkin uusi Ylevero... se on sitten pelkkää YLEN pönkittämistä varten siis? Siinähän sitä maksellaan sitten muistakin kanavista ja medioista, vaikkei kaikki mediat ja mediapalvelut edes YLEn toimipiiriin kuulu...

Ajatuksia...

Huomasin tänään kun katoin Dollmasteria, että jos on jotain mitä haluaisin tehdä elääkseni, niin pallonivelnukkeja. Onhan se aika hulluttelua, mutta...

Voisihan niitä myös käyttää sisustuksena ja säikyttää niillä paskat housuun vierailta. x’3

Vakavasti otettuna se olisi jotain erikoista, sellaista mihin ei joka matti ja maija meikäläinen rupeaisi tekemään ja se oli myös sellaista jotenkin arvostettua touhua käsityöläishengessä. Saisi suunnitella ja tehdä jotakin kaunista ja ainutkertaista.

Tunnustan, että suunnittelen myös vakavasti mangan piirtämistä. Idea on. Hahmot on. Käsis... työn alla. Toteutus... Daz Studio.

Eli näin vuodelle 2013!

Paskanäätiä käsivarren mitalla -uni

Tämä jälleen sarjassa Ukun unet... eli niitä viihdepainoisia unia, joilla ei ole tekemistä arkimaailman murheitten kanssa. x’D

Olin kuvaamassa ulkona kun oli kesäinen päivä. Taivaalta alko sataa ihan kuin jotain tuhkaa. Kauhistuin vähän ja pudistelin ja ripistelin itteeni koska se tuhka porautu nahkan sisään.

Seuraavaksi olin vaaleassa huoneessa, istuin tohtorin tutkimustuolilla/pöydällä ja miulla oli oikea käsi ojossa ja tutkin että mikä mutkuaa lihaksessa. Ei se kivulias ollu, muistaakseni. Puristin ja pahkurasta purskahti ulos veristä limaa ja läpikuultava mato, jolla oli helvetin terävät hampaat, se yritti näykkiä kaikkea. Tohtori tais ottaa sen purkkiin. Se pysyi ihailtavasti viilipittynä kun tuijotin sitä toukkaa joka puski ulos käsivarresta, kainalon alta; ÄÄK ÄÄK ÄÄK-huutoa. Tohtori taisi naurahtaa siinä, että ärhäkkä otus, kun piteli sitä kaverina ettei pääse näykkimään.

Se tohtori oli laiha tyyppi.  Jotenkin ei-ihmismäinen, mutta ei sen pelottavampi kuin lääkärit yleensä. Saattaa olla, että tohtori oli kalju ja sillä oli mustat silmät. Nuoren kuuloinen ja kyyninen ja hämärästi tuttu. Instrumentitkin, joita siellä oli, olivat aika oudot, joukossa kyllä perinteisiäkin.

Tohtori; Et sinä siihen kuole. Ihmisen veressä ei ole niin paljoa rautaa, että tuosta loisesta olisi terveydellistä haittaa, ei se sellaisessa elinympäristössä pitkään viihdy vaan tulee ulos.
Murehdin, että onkohan niitä enempikin, tohtori taisi kysyä että kyllä se kohta selviää. Selvisi. Seuraava toukka, joka pullahti ulos samasta reiästä oli vihreä ja se ei hyökännyt kenenkään kimppuun enää. Eikä vertakaan tullut. Kolmas oli keltainen ja sillä oli kaksi päätä ja pienet hampaat. Se vielä liikkui.

Otukset oli kymmenen senttisiä, sormen paksuisia ja  matomaisia. Liikkuivat ihokerrosten välissä.

Muistin aamulla vielä pari muutakin unta, toinen liittyi Vampire Masquerade Bloodlines maailmaan, mutta en enää kuin tämän yön ensimmäisen unen, joka yksityiskohdissa on jälleen omaa luokkaansa. Jopa niin, että muut ovat unohtuneet täysin.

Tosta tuli mieleen Unisieppari ( kirja että leffa ), jossa oli paskanäädiksi kutsuttuja loisia. Pikkuruisella ( pari vuotta ) viiveellä toikin kummittelemassa. On tuosta joku kolme vuotta kun Unisiepparin luin ja neljä kun näin leffan.

Sigmund Freund, miten väärässä unista olitkaan. Yhtä hervotonta on teoria, että unet ovat muistoja entisestä elämästä. Saattavat hyvinkin olla tulevaa ennemmin...

Ponille kyytiä

Poniprojekti etenee kohtalaisen hyvin. Hiuskuituja sai kyllä odottaa kuukausitolkulla, tulivat vasta pari viikkoa sitten. Roottaaminen lähti käyntiin eilen.

Tähän mennessä kaikki vaaleanvihreät karvat on saatu paikoilleen, olisi vaaleansinisten vuoro. :3

Edellleen ahdistaa mitä ponin aiempi omistaja on ponille mennyt tekemään jollain pirun punaisella pakastetussilla. Se väri ei meinaan lähde enää millään!

Ostin mie vielä kaksi ponia lisää, molemmat on feikki MLP:tä. Toinen on samanalainen kuin se Lacosten, mutta ilman Lacosten brändiä ja toinen on M.A, joka on yhtä iso kuin Chalkiksi kustomoitava poni, jonka löysin huudosta.

Olisko sitten ihan feikin feikki toi pinkki. x’’’’D

Tällä oli nuhraantunu ja osittain huopunut vihreä harja ja häntä tallella kun ostin, mutta leikkasin harjan pois ja pujotin hännän irti ennen kuvaamista. x’D Kylkeä en ole vielä puhdistanu, mutta sekin on edessä. M.A poni made in China eli ei aito MLP missään nimessä!

Poni jolla on kamala turpavärkki. – Mutta siksi se sopii zombieksi niin hyvin. x’D

Uni: Paise jalkapöydässä

Siitä on aikaa kun viimeksi bloggasin uniani. Pidin niistä unipäiväkirjaa, mutta sen pitäminen alkoi mennä hakoteille tämän vuoden alusta, siinä toukokuun kieppeillä. Itseasiassa unetkin tavallaan loppuivat siihen. –Tai eivät unet voi loppua mutta niiden tilalla oli pelkkää mustaa.

En ole mikään normi unennäkijä, jonka aivot työstävät päivän aikana tapahtuneita tapahtumia... Sitä tapahtuu hyvin harvoin, useimmiten se on viihdekäytössä. x’D Tämä voidaan luokitella ahdistavaksi ja tylsäksi uneksi.

Näin taas jotain ihan ihme unta, joka oli kaikessa yksinkertaisuudessaan...

Heräsin saunassa. Se oli pikkasen samanlainen kuin toi meidän vanha hirsisauna. Yksi huone, jossa on ikkuna ja lauteet perällä ja kiuas ja veden lämmitykseen pata oikealla. Siinä missä oli se sänky tavallisesti oli pesukone tai pyykkiä kuivamassa. Unessa siellä ei kyllä ollu lauteita tai pataa tai kiuasta. Vanha hetekka oli ja vaikka oli aamu koitin nukkua siinä huteralla pedillä. Sitten kuulin rapinaa sängyn alta ja nostin patjaa ja siellä piiperti pieni ruskea hiiri. Koitin saada sitä kiinni ja sainkin. En muista tallasinko vaiko rutistinko, mutta hengiltä sen otin. Olin vihainen siitä, että nyt se selvisi mikä papantaa miun sänkyyn öisin.

Sitten olin jossakin koulurakennuksessa. Behemoth tais viedä sinne. Se vähän muistutti Kotikartanon valkeeta päärakennusta, siinä oli kolme kerrosta. Miulla oli puhelimista, en tiedä miksi mutta niitä oli kaksi ja molemmista oli puhelinnumero hukassa. Oma puhelinnumero siis ja kaikki tiedot mitkä puhelimissa nyt on; osoitetiedot ja tälläset ja molemmat herjas että pitää ekana antaa oma puhelinnumero että tiedot voi palauttaa ja että niillä voi  ylipäätään soittaa. Vedin pulttia kun niitä papereita ei löytynyt. Sitten löytyi iso puoliksi läpinäkyvä ja puoliksi musta jätesäkki, joka oli paperia ja muuta kamaa täynnä. Se oli pedon aikaansaannosta ja miun piti lainata Behemothilta puhelinta että sain soitettua sille ja kysyttyä että mitä tää meinaa. Peto oli yllättäen kiltillä tuulella ja lirkutti, että ei hän yhtään ollu kattonu että mitä oli mättäny siihen säkkiin kun oli arvellu et ne on roskiin menossa joka tapauksessa. Sitten ne ohjaajat yritti ylipuhua behemothia ja lahjoa meikäläistä ylipuhumaan Behemoth jäämään viikonloppuun kaitsemaan jotain yöryhmää kun oli henkilöstöpula. Ei se oikein suostunut ja se taisi lainata miulle puhelinta. Koko ajan sen kaverit soitteli sitä ja pyys ohjeita miten korjata koneita ja kirhus sitä metälle.

Seuraavaks heivahdin kaupungille kuljeskelemaan työkaverin kanssa vähän kaikesta, jopa kynistä muistaakseni. En ole varma oltiinko Joensuussa vaiko missä, se tuntui vähän olevan joku opintomatka tai jokin sellainen. -Eikä kumpaakaan kiinnostanut koko juttu. Siinä puhuttiin sitä millon se bussi lähtee ja huoli siitä, että toivottavasti ei olla eksytty kun lähdettiin omille teilleen etsimään jotain. Olin satuttanu oikean jalkani jossain. Siinä oli mieletön auennu paise/palovamma/verinen reikä, joka mäti vähän. Eikä haitannu kävelyä lainkaan! Ympärillä oli vilkkaita katuja, kerrostaloja kaikki ja jotain ostospaikkoja alakerroissa. Yhdessä oli joukko tummaihoisia, se oli joku  ja siinä vieressä oleva tila oli vuokralla ja tyhjillään. Mietittiin että, onkohan toi paikka paikka vuokraltaan ja toi kelpais aika hyvin. Mutta onkohan tää kulma jotenkin näitten tummien aluetta, että uskaltaako siihen tulla.

Vissiinkin mentiin johonkin turkkilaiseen hoitolaan sitten ja siellä sai jalkakylpyjä. Oikein vaahdolla. Se pitäjä oli kohtelias ja oli erään näyttelijännäköinen kalju vanhahko mies, joka oli kohtelias. Meikäläinen lilluttli jalkojaan antaumuksella vaahtovedessä ja hoivasi sitä rakkulaa jalkapöydässä. Työkaveri keskusteli vilkkaan sen omistajan kanssa.

Enpä ole ihan heti ollut kiitollinen aikaisesta herätyksestä. <..<’

Pahaa huomenta

Tänään minua otti pattiin taas kerran tuo MSN lopettaa lällällää vaihda skypeen uutiskirjelmä. –Se muuten on totta. MSN messenger on ensi vuodesta alkaen pelkkä muisto. Skypellä taitaa mennä sen verta huonosti, että ovat mikkisoftalla päättäneet pistää suhteellisen toimivan pikaviestikanavan ennemmin hautaan, eli yhdistää ohjelmat, kuin pitää molemmat erillisinä ohjelmina.

Käyttäjiltä ei ole pahemmin kyselty mielipidettä. –Jos olisi, saataisiin ehkä pitää messenger messengerinä ja skypestä puhuttaisiin; pitäisi kokeilla sitä joskus.

No, ei tässä vielä pahin. Pahinta on, että skypellä ovat sitten keksineet nimetä hotmailin ja mesen käyttäjien nickit uudelleen. Tavalla, joka ei sitten toimi koneelle asennetussa Skype ohjelmassa. En saanut omaa uutta tiliäni toimimaan edes voimasanoilla ryyditettynä. Lopputulos oli että vitutuskäppyrä kiri lähes maksimaalisiin tuloksiin.

Eniten kyllä vituttaa se, etten minä halua mitään live: –alkuista käyttäjänimeä, -tana!

Sitten kyrpii vielä sekin pikku seikka ettei skypetiliä voi poistaa. Ei ainakaan vielä toistaiseksi ole tullut sellaista namikkaa, tekstinpätkää tai ohjetta esille, jossa lukisi mitään tilin sulkemisesta. Eikä kyllä sen puoleen mitään nickin muuttamisestakaan.

Se aiempi skypettiosoite muuten toimii, mutta sitä, kuten ei tätä uuttakaan, ei jaeta yleisölle.

Perkele, kohta ne varmaan keksii yhdistää skypen facebookiin...

Kuuntelutehtävä

Mitä yhteistä on Edward Mayan Stereo lovella ja Aikakoneen Nirvanalla?

Kuunnellaanpa:

Näyte numero 1

Näyte numero 2

Onko nykyään mahdotonta luoda uusia melodioita, jotka eivät ole lähestulkoon prikulleen samoja kuin jonkun toisen artistin aikaisemmin luodut?

Pistää kieltämättä vihaksi moinen apinoiminen.

Eikä ole ainoa. Jolain iskelmäartistillä on biisi, jonka voisi huoletta lauleskella erään ulkomaalaisen artistin sanoin yhtä hyvin kuin tämänkin Stereo love nirvanan. =..=’

Naapurisopua parhaimmillaan

Ka, eilen iltapäivällä kummastelin, että näkevätkö silmäni oikein jotta männääkö polliisiauto nuapuriin, jossa ei pitäsi olla ketään. Kävin kysymyssä Pedolta, jotta niänkö näkyjä. –Se on sen verran harvinainen näky täälläpäin.

Ei ollunna näky, ol nähnynnä saman ja kovasti ihmettel. Mietittiin, jotta onko hyö eksynä vai ettiikö hyö jottai tai jotakuta. No, ne tul sitten meijänni pihaan ja Peto läks vastaan.

Asiakin tul kohta seleväksi. Joku lenkkeilevä nuopur ol käynynnä huaskalla, nähneet sinne riistaporukan jättämät säkit, penkona niitä ja oivaltanneet jotta hyöpä soittaa polliisit kattommaan sitä!

Mikä neronleimaus!

Mitähän hyö outti löytävänsä? Minkähä takkii hyö män niitä penkommaan vaekkei oes ollunna mittään asiaa?

Eiköhän tuo lie aika tavallista, jotta hirviporukan jäsenen mailla suattaa olla hirviporukan huaska? Sitä ne ol tuumannu polliisittii. Behemothin tarvittoo silti männä selevittämään asia ja varmaan polliisit vielä tarkistaat hirviporukalta miten asiat on.

Peto taas maittenomistajana on sitä mieltä, jotta loppuu vieraila maitten käyttö lenkkipolokuna ja jotta talevalla ei vedetä hiitolatua peltojen ja mettän läpi. Viime vuonna joku vuan ajo sen lavun peltojen läpi ja mietin jotta koskahan tuota alakaa ventovieraat kuikkia ikkunoista sissään. Eikös ladun sua ajjoo vaen muanomistajan luvalla, jos se kulokoo melkeen pihan poekki. –Ei liene mikkään ylleinen kulukupaekka tuo meijän pelto.

Eikä muuten ou mikkään julukinen tiekään tuo meijän tie. Se ei ou ku vuan tämän tien varrella asuville, jotka on niemelle talonsa piättänä rakentoo. –Ja semmosena se saes pyssyy.

Päivän lainaus

Pikku quotti. Päivää piristämään. :)

Haittaohjelma näppiksen ja penkin välissä

Ku oli asiakseen sanottu että ei pitäis asennella mitään ( viestit kulkee siinä paikassa hyvin ) niin eikös joku tonttu ollu paukassu asentaa Avastin Internet Securityn trialin jota oli saakelin vaikea poistaa.

Mutta toi varoitusviesti on kyllä huippu. 8’3

Niin se vain on, että suurin haittaohjelma istuu yleensä näytön, näppiksen ja penkin välissä. <..<’

Y-galleria – 4000 rikki

Nyt se on sitten tämäkin ihme tapahtunut;

Tätä sietää kyllä juhlistaa jotenkin ja jollakin. >’3

Vieraita :P

Joskus tässä perheessä draamaa tuppaa tulemaan sitten kaikista tuuteista. Vieraita on tulossa. Sukua. Behemothin sisko on tulossa kylään ja kyllä sen huomaa että sukua ne on. Olivat kuulemma soittaneet ja varmaan eivät ole kovinkaan kaukana...

Behemoth teki sen tavallisen eli kävi vaan huikkaamassa, että ne on tulossa ja katos omiin höpöstelyhommiinsa tallille. Siinä on olio, joka ei ota mitään vastuuta ja on oikea emälusmu. Vieraan töissä se varmaan esittää minkä ehtii ja esittä vieraille, että suvulle että hanskat on tallessa, vaikka mitään hanskoja ole koskaan ollutkaan. <..<’

No, onneksi kukaan ei oikeasti odota minulta mitään, joten saan olla rauhassa. -Toivottavasti ainakin.

Jatkosodan jatkosota kengistä...

Peto huusi taas kengistä. -Suosikkiaihe? Ken tietää. Tällä kertaa tuli huutoa siitä, että miksen ole pitäny karvavuorisia kuminilkkureita, jota hän on ( hyvää hyvyyttään ) ostanut. Ensinnäkään en muistanut koko lopokkaita. Toiseksi 40 numeron? Siitä tuli huutoa, että ne on miesten kokoa.

40 kuitenkin on 40 olipa se miesten tai naisten koko. -Eli meikäläisen jalkaan liian pieni. Kapeat puikulat. Sulloin kuitenkin sen mieliksi ne jalkoihini. -Ei muuten tahtonut mennä sukka jalassa ja kiristivät pirusti ja kun sanoin miten asia on, tuli huutoa. Siihen kaadettiin sitten taas se takkiongelma. -Mikä ihmeen takkiongelma? En minä näe mitään ongelmaa takin kanssa. Viime vuosikin oli niin saatanan leuto ettei mitään kunnon talvipomppaa edes tarvittu!

Ehkä olen aikonut ommella takkia 3 vuotta. Entäs sitten? Ei ole mitään väliä, jos sitä ei sitten tarvitsekaan. Eikä muuten ole tarvinnut. Ehkä tänä talvena tarvitsee, saa nähdä.

No, se huuti taas minkä keuhkoista lähti, että on viimenen kerta kun se ostaa miulle mitään. Kyllä sillä silmät palo päässä. Niin mullakin. Sanoin ihan vakavissaan että ei tarttekaan. Ei tarvihekkaan. Miksi aikuinen ihminen ostaisi toiselle aikuiselle ihmiselle vaatteita?!Se on naurettavaa ja vaikka Peto ja minä on asuttu saman katon alla kohta 30 vuotta, ei se vieläkään tunne minua, ei edes tiedä miun kengännumeroa! Kuvittelee totta vie, että miun leveä lonttonen mahtuu pikkutyttökenkiin kokoa 40 ja 41.. Huusi vaan, että kyllä ne siitä viruu ja ujuu.

Sitten pitäisi kuunnella sen vinkumista, kun se valittaa että jotkut kengät ahdistaa ja puristaa sen jalkoja ja voi kun koskee... Entäs minun jalkaparkani?! Minä en aio puristaa jalkojani liian pieniin kenkiin. Liian pienistä kengistä ei meinaan kärsi vain jalkopohjat, joita alkaa kokoon pusertavan tunteen lisäksi särkeä ja siitä se kipu säteilee sitten koko jalkaan.

Kuljin yhden talven liian pienissä kengissä, sellaisissa kaameissa sinapinvärisissä, ihan vain koska en halunnut ottaa sitä riskiä, että rouva diktaattori, passittaa kävelemään paljain jaloin koko matkan. Sitten se ihmetteli miksi lapan särkylääkettä ja makaan sängyssä kun pääsen kotiin? Miksiköhän olisin? Sitten kun ostin ne yhdet talvikengät, sain kuulla vittuilua suksista. :(

Se riippuu kengän mallista, että mihin se menee. Muista rytkyistä puhumattakaan. Antaisi rahana seuraavan kerran jos alkaa jostain tamineista olla sitä mieltä, että muka tarvitsen uutta. Yleensä en tarvitse. En ole saanut selvää vastausta koskaan siihen, et miks se ostaa niitä liian pienia vaatteita tai kenkiä.

Minulta, jos kysytään, ihmettelen aina sitä epäluottamusta, ettenkö muka osaa ittelleni vaatteita hankkia. Sitäpaitsi, miulla on mielestäni ihan tarpeeksi mistä pistää päälle ja hommaan kyllä itte jos jotain tartten. Mistä päästäänkin sujuvasti seuraavaan aiheeseen...

Nimittäin siihen, että aina kun hankin itelleni jotain, Peto käy arvostelemaan. Aina, joka vitn kerran. Ostin kengät, jotka havaitsin jaloilleni hyviksi; et sä tommosia suksia voi pitää! Ostin farkut; mahtuukos noi muka sulle? Villatakista se ei motkottanut, ei varmaan ilennyt. Eikä t-paidoista... tai en kuunnellut.

Meikän kohdalla voi unohtaa senkin naisellisuuskäsitteen, että naiset tarvitsee aina uusia, hienoa vaatteita ja/tai kenkiä. Ei voi vähempää kiinnostaa. Vaatteissakin pitää aina olla jotain miksi pidän niistä. Väri, kuosi... Vaate kuin vaate ei ole sama asia.

Miten vanha pitää olla, että toi loppuu ja meikäläistäkin kuunneltaisiin tässä talossa edes joskus?!

Syyskuun värit

Jos alla olevan kaltainen sattui silmiin lepäilemässä vaaleansinisellä fleecellä niin osaatte varmaan yhdistää...

Kuten sanoin; syksyinen.

Materiaaleina;

siemenhelmiä

lasihelmiä

akryylilehtiä

nappeja

huopaa ( stiffstuff ei ole mikään must )

Tekniikkana:

Peyote-tekniikka cabochonissa elikkäs onko se nyt sitten suomeksi kapussi? Ja sitten tämä perinteinen helmien pujotusta lankaan. -Mietin monimutkaisempaakin, kierrettä ja lettiä, mutta arvelin että vievät vielä huomion kukkasista.

Napit ja isommat lasihelmet ovat kierrätettyjä.

Kolmisen päivää, josta kuitenkin vain muutama tunti meni tätä tehdessä.

Kingcomi hävitti profiilini?!

Huomasin tässä taannoin kun kokeilin kirjautua kingcomiin, joka suomeksi meinaa kirjautumista topkaniin, että enpäs pääsekkään enää sinne.

Eikä missään ole; ota yhteyttä ylläpitoon, että tämäkin juttu selviäisi. =..=’ Salasanan uusiminenkaan ei onnistu, sähnköpostia ei tunnisteta?! O.o’

Kaikkein eniten vituttaa se, että ehdin kerätä aikas paljon tähtiä, joilla olisi saanut ominaisuuksia auki ja nyt pitää rekisteröityä uudestaan ja alkaa koko homma alusta.

RAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAH!

Korukilpailussa...

On eräs helmikauppa, jolla on kuukauden koru haaste. Se osui sattumalta silmään erään kerran kun laittoivat osallistuvia kuvia naamakirjan kuvagalleriaansa. Palkintona pieni lahjakortti, mutta kun on helmihullun materiaaleista kyse... sillä kartuttaa kummasti materiaalivalikoimaansa. 83 –Peto kyllä vittuilis, että eikö mulla ala jo olla tarpeeksi helmiä. Tämä vaan on niitä tuskia mitä vain toinen harrastelija voi ymmärtää.

Kyllähän se kieltämättä kivalta kuulosti. Mahdollisuus koittaa omia taitojaan ja näyttää että kyllä täälläkin osataan jotain.

Mallin valitsemiseen meni tolkuttomasti aikaa, mutta halusin suunnitella, miettiä ja olla lähes satavarma, että saan sen tehtyä. Annoin sitten kynän laulaa... töissä kun oli sellaista hetkeä ettei mitään kiireellistä ollut alla. Kurssipäivinä... silloin se vasta lauloikin. 83 Ei miun tarvitte piirtäessä suuremmin miettiä mitä siitä tulee, vaan siinä keskitytään muuhun, kuuntelemiseen esimerkiksi. Minä väitän pystyväni siihen. Kaikkien luennoitsijoiden suureksi harmiksi. x’D

Eikä sitten aina oikein ollut sellaista hetkeä kotona töitten jälkeen, että olisi voinut panostaa tekemään korun vaikka heti ja saamaan sen vaikka viikkoa aiemmin valmiiksi. Vaan ei. No sain sen maanantaina valmiiksi. Illalla vasta lähti kuva kilpailuun. Saa nähdä miten siinä käy.

En viitti ruveta värväämään kavereita äänestelemään juuri sitä korua, vaan jaoin linkin mistä näkee koko koruvalikoiman. Näkevät koko satsin ja saavat äänestä ketä tahtovat. Arvuutellen sitä että mikä niistä on miun tekemä. -Vihjeiksi sanottakoon, että se on syksyyn sopiva. ;D

Odottelen ensi kuun haastetta jo mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja sormet syyhyten. Miksen, koska voin taas ruoskia itteni ylittämään ja yrittämään jotain aivan uutta. :D

Enää kolme päivää ja sitten voin julkaista, että mikä oli mun. 8’’’)

Maanantain erikoinen

On tainnut pakkauslaite olla nälkäinen...

Uuhi kaalimaan vartijaksi

Sisältää taas karkeaa ja luonnollista kielenkäyttöä.

Perjai oli taas hulluutta täynnään. Ihan vain siksi, että oli jatko-osa sille kuntotestille. Sen pitäisi ehkä olla niille, joita innostaa ja kiinnostaa koko juttu ja ennenkaikkea sen pitäisi olla vapaaehtoinen. Oli meinaan alusta asti tunne, että tässä vedetään aasia lieasta ja potkitaan persuksille. Ei se ollu edes mikään hauska päivä. -Siis kun oli se varsinainen testipäivä.
Pikemminkin; vittu-kun-tää-olis-äkkiä-ohi-päivä.

No, tää perjantai oli tulosten ruotimispäivä. Ainakin osittain. Miulta meni ohi korvien koko ruokavaliojuttu, kai siellä oli tarkoitus olla vähän siitäkin, mutta se vetäjä puuskutti eteenpäin kuin luotijuna kun hällä taisi olla kiire.
Enkä kyllä kuullu mitä se edes sanoi...  Siitä piti työkaveri taas kerran huolta. Kahteen asiaan voi keskittäytyä ihan hyvin, mutta kahden ihmisen juttujen kuunteluun ja kolmen asian seuraamiseen ei oikein enää ratkea. Saattaa tosin olla, että annoin mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulo. Ei se oikeasti mitään mielenkiintoista ollut.
Yritin valita korusuunnitelmista mallia, jolla voisin osallistua yhden helmikaupan kuukauden kilpailuun. ;) En osaa päättää mikä olisi hyvä. <..<'

Nauroin kippurassa kun näin mitä siihen kuntotestipaperiin oli kirjoitettu huomautukseksi. Pitää syödä kaikki ateriat jotka eteen tulee. Minä ei ymmärrä. Onko siinä joku käänteinen psykologiajutska vaiko ihan vaan vittuilua mukana. Tiedän, että immeiset jos näkee miut omassa persoonassaan, ensimmäiset kommentit on; herrajumala! Miten toi voi kävellä?! Miten toi ylipäätään on kuivalla maalla?!
Jostain se akka oli saanut päähänsä, etten syö säännöllisesti ja jätän aamupalan syömättä? 
Asiasta kolmanteen, meikäläinen kyllä syö, aterioita en jätä väliin. En yhtäkään. Meikäläisen ateriakulku menee; aamianen ( heräämisen jälkeen, viikonloppun vasta kun on nälkä ), päiväruoka/työpaikkaeväs ( mielellään yhdeltä ), illtaruoka ( neljän jälkeen ), iltapala ( joskus yhdeksänkieppeillä ).
Vissiin pitäisi liikkua enemmän, mutta se taas tarkoittaisi sitä, että joutuisin luopumaan jostain. :/ Ja taas jäisi vähemmän aikaa harrastuksille.

Kieltäydyin kävelemästä. Sitäpaitsi tuli sellainen olo, että se on helvetin huono idea.
Vielä helvetin huonompi idea oli jättää aamulla aurinkolasit tuvan pöydälle. Kun lähdin töistä, oli jumalattoman kirkas keli. Oli mahdottoman huonoa kun piti silmiä siristää kävellessä, ja sitten pyörää tuuppiessa. En kahdannut taas käydä aurinkolaseja ostamassa. -Olisi pitänyt.
Luulin, että se kirkas valo oli paha, mutta pahempaa oli että rupesin näkemään maailman uudessa valossa. Punaisen ja mustan sävyssä joka toisella silmänräpäyksellä. Helpotti vasta kun aurinko katos pilveen hetkeks.

Mitä opimme tästä? Ainakin sen, että en enää ikinä lähde minnekään ilman aurinkolaseja.

Räks! Poks! Puff!

Tämä menee sinne surkeat sattumukset sarjaan. Näkyy sitä muillakin ( joskus ) olevan epäonnea, eikä vaan meikäläisellä. Oli tullu marmorikaulin ja sille laitettiin hinta vietiin myyntiin. Sitten kuuluu kolous myymälän puolelta. Sitten toivat sen kaulimen kahtena kappaleena takaisin. Se siitä ja sen kestävyydestä sitten. Kaikilla pikkasen ilkee olo.

Rengasrikko maanantaina – mikä yllätys...

Kyllä tietää, että on taas maanantai. Tulomatka meni sateessa ja sadeviitta päästi veden läpi... Huppu oli lentää silmille koko ajan ja vettä tihkutti silmille, joten näkyvyys oli aikas huono.

Ei siinä vielä mitään, mutta siinä, että takapyörä alkoi tuntua oudolta paussietapin jälkeen... Siinä oli jo jotain. No, takapyörä tyhjeni. Siinä oli se jokin.

Työnsin sen sit olevinaan hyvään kohtaan todeten, että siinä meni viimesetkin ilmanrippeet mitkä pyörässä oli ja suhina vaan kävi. Oli pakko antaa periksi ja soittaa sitten Behemoth hakemaan. –Ja käymään rengastostoksilla...

Näyttäis taas Verrari II seisovan ylväästi ulkona. Hyvä, ei tartte aamulla kyytiä ruinata keltään tai värjötellä oottamassa koulukyytiä, joka tuskin ottaa maksavaa asiakasta kyytiin...

PS. Tuossa olisi päättäjille jotain askaretta, saada kelvolliset linkkavuorot jopa syrjäkylille, että taajamiin. Kaikilla pitäisi olla oikeus kelvolliseen joukkoliikenteeseen.

PSS. Päivä meni muuten aika hyvin. Tein myös kivoja löytöjä; Rumo Alimaailmassa, Paasilinnan Ihmiskunnan Loppulaukka, pieni rulla kontaktimuovia, pullonavain komealla kivellä ja nappeja...

Perjantai-ilta aikasessa?

Oottelin kyytiä kotiin kaikessa rauhassa kaupan odottelunurkassa. No eikös joku aivonsa ennenaikasesti luovuttanu sänkiveikko, siis yhtä lailla kaupan asiakas, pyörähti asiakseen sanomassa; nainen, laihduta. Miulta lennähti sammakkona takasin; sä ensin. Ei meinaan ittekään ollu mitään silmänruokaa se olio, että...

Korventaa vaan siksi, et se sälli ehti kadota pakastepitsoineen ja kaljoineen/lonkeroineen ennen kuin edes kuuli mitä sanoin ja olisin mielelläni ladannu lisää.

Saatana.

Tuketkoon verisuonensa pakastepitsalla tai kuolkoon omaan oksennukseensa. Se olisi erittäin yhteisöhyödyllistä. Vittu, mikä oikeus hernekepeillä on arvostella muita? Selvinpäin tai kännissä. Pudotkoon vaikka Pieliseen! Good riddance! Tervemenoa! Sellanen kohtalo tommosia ruokottomia pultsarinalkuja meinaan odottaa. x’D

Naamavärkki on hyvässä muistissa. Jos seuraava kerta tulee, kysyn kyllä et väijyykö se onneton mulkunjatke kaikkia pullukoita, vaiko satuinko vaan pistämään silmään ja otti aivoon, että siinä istuu liian iloisennäköinen pullukka...

Ruokkoamattomannäkönen, parinpäivän sänki naamassa, tumma ( tummat hiukset, tummat silmät ), olevinaan jotakin, mustat vaatteet, musta lippis, takki auki. Syyspusakka ja farkut. Tais olla tennarit, tai sit oli nahkaset kengät. Varmaan joku parikymppinen, ylipainon alkua, vatta pömpötti. Varmaan jotain 170 cm vähintään. Ääneltään semmonen töykeä euroopanomistaja.

Annan anteeksi vihamiehilleni, mutta muistan heidän nimensä/kasvonsa.

Villi arvaus oli et ei kukaan tommosta voi selvinpäin tulla sanomaan, asiakseen, että tais olla jo kalja pari otettuna pohjia?

41 000 - devi

Piti se sit tääkin nähdä. 8'3

Punkinpurema?

Ja se ei ole vielä mitään, että koipia kutitti ja kainaloista lähti nahkat. Eeeehei. Perjantai-iltapäivänä vasenta koipea kutitti taas niin saatanasti. Näytti ihan kuin koipea olisi poltettu. -Tunne ei ihan ollut sama. Kutitti vain noin aluksi.

Sitten ei enää kutittanut. Eikä koskenut. Ei ole ollut kipeä missään vaiheessa. -Ainakaan vielä. Kokeilin hydrokortisoonista lähtien managa hujanaan viikonlopun aikana.

Eikä ole tajukaan lähtenyt. -Mitä nyt sunnuntaina oli niin saakelinmoinen päänsärky, että laskin sen migreeniksi.

Läiskät, sekä patti tummimman läiskän keskellä, ovat edelleen koivessani. Näyttää kuin sitä olisi tosiaan polttanut itsensä tai lyönyt koipensa johonkin. Ennenkaikkea ihmetyttää, että jos se oli punkki, minne hittoon se punkki sitten meni? Ei sitä vaatteista löytynyt perjantaina. Taikka onhan se saattaanut saatana ollakin, vaatteet lensi yltä ja menivät pesuun melkein samointein.

Pakko se on vielä lääkäriin lähteä, mutta huomenna. Pelkään, että olisi punkin purema ja borrelioosia. Punkki ei muuten ole ainoa ötökkä, joka sitä levittää...

Ihmetyttää kyllä, että missä välissä punkki olisi ehtinyt tehdä tuhojaan. Ei tule mieleen mitään paikkaa, paitsi bussipysäkki, jossa siinäkään ei heinää kasva kovin lähellä ja sekin vähä on niitetty pois... vaan eihän sitä tiedä.

Pahimmassa tapauksessa se tuli silloin kun kuvasin kimalaisia ohdakkeissa. Mutta kai minä olisin tuntenut, jos jokin olisi hiplannut koipea pitkin ylös?

AJEY- olla oma itsensä ja olla erilainen

Asioita joita en ymmärrä - osa en-jaksa-numeroida

Tämä kyllä pitäisi aloittaa lainauksella Kyröä; Kyllä minä niin mieleni pahoitin...

Yhden ihmisen näkemys/mielipide siitä, että pitää sukupuoltaan muuttaa, että voi rauhassa olla sellainen kuin on ja nauttia sekä tyttöjen ja poikien jutuista. -Kuka muka enää hulluissa sienihoureissakaan enää jakaa maailmaa niin kaksijakoisesti, että se on joko tai? Ota tai jätä. Pinkkiin ja vaaleansiniseen?
Oikeasti?

Eikö olisi helpompaa olla kaikessa rauhassa mitä on ja antaa immeisten olla sellaisia kuin ovat ilman, että jotkin stereotyyppiset oletukset pilaavat ihmisen kehityksen ja suistavat immeisen raiteiltaan. Tai siihen pisteeseen, että jää tila, jossa joko ampuu ittensä taikka muut? Taikka siihen, että tuntee olevansa vieras omassa kehossaankin?

Minä kauhistelen sitä millainen ennakkoluuloinen, vainoharhainen ja sterotyyppinen maailma välistä on. Paasataan suvaitsevaisuudesta, mutta kun uskaltaa erottua massasta ja ajatella itse, eikös se perkele vedä litsarin päin näköä.

Ihmisten pitäisi uskaltaa ajatella enemmän itse. Tietää mitä itse haluaa. Niin ja ottaapa huomioon muutkin, mutta viis veisata mitä ne ajattelevat. Ihmiseltä puuttuu yleensä rohkeus olla oma ittensä, vaan helpompi on muka mennä lauman mukana.
En minä vaan...

Raavin, raavin, raavin, kinttuani raavin

Tuli huomattua etteivät kaikki dödöt ja suihkusaippuat ole miulle hyväksi. Melko varmasti on jälkimmäisistä kysymys, kun käytin muutamaa ( eri päivinä ) mitä olivat kauppareissuillansa ostaneet. Shampoota myös, kun tuntui, että aina kun kävelin kauppaan, unohdin kuin taikaiskusta ostaa vakkarishapoota. ( Pesen muuten normaalisti pääni tervasaippoolla jos sattuu kiinnostamaan. )
Vaan tuohon asiaan mitä seurasi kun käytin jotain sitruspesuainetta.
Rupesi kutittamana niin maan perkeleesti. Parina päivänä sai raapia koipiaan ja käsivarsiaan kun niitä kutitti niin maan perkeleesti. Muista paikoista puhumattakaan. -Kaikkiin ei edes kädet yltäny niin aika piru paha oli raapia. ( Kädet ei taivu selkään... ) Kainaloitakin pisteli ja kutitti ja totta hitossa meikäläinen raapiii... ja raapii...

Peilin edessä tarkastellessa tuli tehtyä se havainto, että kainaloista lähtee nahkat.

Ei siis passaa käyttää dödöä ettei tulehdu tai kuiva tai saa aihetta uuteen syyhyyn...

 Eikä passaa käyttää niitä pesuaineita mitä käytin pari viikkoa ettei tämä tästä enää pahene. -Tai ainahan sitä voi pahentua...

Sivuleikkurien jäljillä...

Sunnuntaina honasin, että vanhat sivuleikkurit alkaa olla aikansa eläneet kun tuli tarkasteltua leikkuupintaa, joka vaijeriin jäi. Olisipa vielä hienoa hiekkapaperia, vaan kun ei ole. Menossa oleva projekti on muutenkin päin persettä. –Se on liian yksinkertainen miun makuuni.

Miun pitää myös oppia räyhäävämmäks ja käyttämään kyynärpäitäni kuukauden työpaikassa. Nähtävästi homma toimii siellä niin, että sillä jolla on kantavin ääni ja taito kampittaa pää kolmantena jalkana juokseva ohjaaja, saa sanansa kuuluviin... Mie en sitten saanut kun vasta iltapäivästä. Kun kohteliaana arvelin odottaa, että ukolla on miullekin aikaa. Nähtävästi ei ollut. Vielä kurjemmassa asemassa oli ne kurssilaiset. Kyllä niitä pitäisi vahtia pikkaisen enemmän ja varmistaa, että aivan kaikki osaavat homman ja pääsevät jostain jyvälle. On vihonviimeinen tapa lätkäistä paperit nenän eteen ja kadota itse maisemista.

Allekirjottanut ei ole vieläkään selvillä siitä mitä helvettiä miun oikein pitää siellä tehdä. Kaksi viikkoa on mennyt siihen, että olen koittanut päästä selville lähestulkoon omatoimisesti Blenderistä, Inkscapesta ja lisänny gimppaustaitoja.

Tuli myös huomattua, että ohjaaja on aika pihalla siitä, että ei niitä piirtustuksia kyllä Blenderillä tehdä, vaan siinä homma tehdään kyllä AutoCADillä. Pitäisi lisätä vielä se repertuaariin.

Tänään sitten karkasin tuntia aiemmin... ei tarvinnut edes selittää miksi. Selitys olisi ollut; että ehdin käväistä askarteluliikkeessä ostamassa uudet sivuleikkurit. Olisi kyllä ollut mielenkiintoista nähdä ITpoikien naamat. 8’D Aina parempi ettei tarvinnut ruveta selonteloa antamaan. Jos taas pitäisi selonteko antaa, eiköhän tämä blogientry kokonaisuudestaan sellaisesta käy.

Sitäpaitsi, kun on neljä ja puoli tuntia yrittänyt huvittaa itseään yrittämällä keksiä jotain millä huvittaa itseään koska mitään oikeaa työtehtävää ei ole annettu, eikä anneta vaikka miten pyydetään, on meinaan pyydetty ja vihjattu jo kaksi viikkoa, eiköhän tuo ala olla pienen paussin paikka. Pitää nähtävästi tosissaan koittaa kampittaa se halvatun ukko ja pistää seinää vasten, että jonkun homman saa. Sanotaan nyt vaikka niin, että tämä suuresti vaikuttaa siihen haluanko jatkaa seuraavan kuun samassa paikassa... Työkaverit on kyllä kivoja, mutta itse työ... mikä työ? Ha ha ha!

Niin ja asiasta parhaimpaan. 8’D Meinaan, että kiersin tunnissa parikin liikettä. Askarteluliikkeessä mopo karkasi käsistä. Sain muuten keijumuotin ( viimeisen, joka oli piilossa hyllyjen välissä ), jota olin haikaillu viime vuodesta asti. Ja leikkurit ( punaisilla päillä… hyi! ) ja pitkänokkaiset pihdit. >’3 Jaaaaa helmiä...

Sekä tiiliskivimäinen järkäle, jossa on aivan törkeän upeita mosaiikkitöitä, kortin tekoa, asetelmia ja sokerina pohjalla koristemaalausta. Ehdoton aarre. <3

Toivottavasti huomenna on järkevämpi päivä... Ai hemmetti, ei voi olla kun on kurssipäivä. =..=’

Kohtalon ivaa kenties?

Mikä mahtaa olla tahdittomuuden ja ilkeän kohtalon julman ivan huippu? Ehdotetaan sellaiselle, joka on kolme viikkoa sitten menettänyt tärkeä ja rakkaan lähimmäisen, tuhkauurnan suunnittelemista. Aivan pokkana. -Huomaan, että informaatio on kulkenut erittäin "hyvin" eli ei lainkaan. =..='

Enkä muutenkaan olisi edes asiaan kiinnittänyt mitään huomiota, mutta iski se oivallus ja asioitten johtaminen toiseen. -Mitä ei olisi pitänyt tehdä. Ei sitten lainkaan.
Selvisi myös miten hankalaa on ajatella koko asiaa. Puhumaan en pysty. Suomeksi en pysty siitä kirjoittamaan.

Nyt mullakin on aivot!

Tää on näitä miun löytöjä taas, jonka seurauksena huumorin musta kukkanen kukki sitten työpaikallakin. x’3

Stressipallo, joka on tehty aivojen muotoiseksi. 8’3

Kawacon 2012

Kawacon aamu valkeni niskakivussa ja auringonpaisteessa. Mietin kyllä, että mitähän mahtaa päivästä tulla. Porukat heitti kauppareissullaan miut kylille. Kävin ittekin kaupassa siinä ja ostin vähän tulisiaisia kavereille. Kipitin pysäkille odottelemaan linkkaa ja tulihan se. -Aamun ainoa vuoro. D:

Eipä tosin ollut tungosta.

Oli taas kun olisin ollut ihan ensimmäistä kertaa linkan kyydissä kun jännäsin matkahuoltoon menoa. Soitin kavereille, että tulevatko hakemaan sieltä. Bussi ei mennykkään suoraan matkahuoltoon, vaan vissiin Keskussairaalaan. Meikä jäi sitten jonnekin siihen välille. En vieläkään tiedä mihin. Enkä tiennyt missä suunnassa Peltolakaan on siitä sijainnista katsottuna. Suunnitelmissa oli, että no ainakin aluksi voisin kävellä takaisin matkahuoltoon. Palloilin teitten yli onnettoman suuntavaiston neuvomana. Onni onnettomuudessa, että kaverit ajo siihen risteykseen samaan aikaan ja otti miut kyytiin. 8’D Mä olisin muuten ollukkin taas kerran eksyksissä. -Näkyy uhkaavasti tulevan perinne tuosta. <..<’

Matkalla coniin poliisit pysäytti sitten sen auton. Jännää, en muista koskaan että olisi ennen pysäytetty ratsissa. Poliisisedät katto vähänsen kummissaan, että autossa on neljä henkeä, joista kaksi kuin naamiaisiin menossa. Kuskia puhallutettiin ja taas jatku matka, hillittömän naurunremakan säestämänä. Koko tuon pysäytyksen ajan yritettiin kaikki olla niin pokkana kuin vain ikinä kyettiin.

Conipaikalla näkyi olevan paljon väkeä. Myöhemmin tulin siihen tulokseen ku kattelin sitä ihmismassojen virtausta, että selvästi enempi kuin viime vuonna ja vielä innokkaampaakin. Joukossa oli tällä kertaa myös lapsia vanhempiensa kanssa. Sääliksi kyllä kävi yhtä pikkutyttöä, jonka isä piti tälle kulttuuriluentoa nalkuttavaan tyyliin. Tsemppiä! Enää pari vuotta ja sitten voit käydä coneissa yksin, ellei kiinnostukset muutu. x’D

Cossaajiakin oli enemmän. Mie näin paljon upeita cossipukuja. Siellä oli tosi upea Ariel cossi, vissiinkin Hatsune Miku cossaaja korsetissa ja bikineissä. Oliskohan ollu One Piece cossaajia muutama, Soul Eater cossaajia, Vampire Knight kossaajia, jotka kunnisti koulupuvuista ( lukee Vampire Knightia itsekin. x’D ) Bleach cossaajia ja yhdellä oli Ichigo puoliksi hollowna cossi. ( Siitä sain kuvan! :w00t: ) Joku cossas hahmoa, jolla oli mustat hiukset, risti ottassa ja upee takki. Jollain oli sateenkaarenvärinen irokeesi ja siinä nyan-cat. <3 Black Butler Ciel ja Sebastian cossit. Joku tyttö cossas valtavassa lammaspuvussa, se oli todella hieno. :3 Hellsinging Shörinder otti cossaajista kuvia. <3 Jollain tytöllä oli mukanaan valkeahiuksinen Pullip, jolla tais olla Obitsu kroppa.

Se on pelottavaa mitä kerkiää havaitsemaan kun on hetken paikallaan. x’D

Myyjiä oli tällä kertaa... olisikohan ollut kuusi. Plussaa siitä, että Fantsu oli saatu houkuteltua kerrankin paikalle. Villi arvaus, että conin myynti piristi sen lauantain myyntiä kummasti. Puhumattakaan, että myyjä oli oikea ammattilainen, joka voitti melko varmasti kaikkien yaoifanien arvostuksen kerralla kuuluuttamalla; <i>Meillä on täällä yaoia. Kaikki rakastavat yaoia. Tännepäin! Tännepäin!</i> Väki ryntäsi kerralla siihen myyntipöytään.

Tulihan sitä mangaa ostettua. Kahteenkin löysiin. -Ja Yoshitaka Amanon Final Fantasy taidekirja Dawn. Yksi suosikkitaitelijoistani ja Vampire Hunter D novellien kuvittaja. :love: Ostin myös lohispatsaan, remunea, pokkaa ja mustikkasuklaakarkkeja. x3 Hinnat oli tosin kallistuneet pullollisella. Vielä viime vuonna ramunea ja pokkaa sai kympillä neljä pulloa, nyt enää kolme. O.o’

Manga cafe oli paikalla ihanine herkkuineen. Siellä oli joku lahjatavaraliike edustettuna. Joku möi plusheja ja minifiguja. Löytyi myös asusteita ja cossauspukuja. En ole varma oliko se sitten Urumin edustaja. Underground oli mukana, joten lävistyksiä, paitoja ja koruja oli tarjolla.

Taidekujallakin oli väkeä. :D Ja kiistatta todella upeita kuvia. <3

Meikä roikku kavereitten perässä paikasta toiseen. Ensi vuonna olkoon tilanne vaikka mikä niin kuvaamista varten meikä lähtee omille teilleen. Otin järkyttävän vähän kuvia kun ottaa huomioon mikä cossivilinä siellä oli. O.o’ Juu, kaikki mahtui yhdelle leiskalle tänä vuonna. =..=’

Puolen päivän aikaan lähdettiin sitten kavereille syömään. Tehtiin spagettia jauhelihakastikeella ja salaattia. Syötiin, huilattiin ja lähdettiin takaisin coniin. Kaverit kävi kattoo Ffightia. Mulle kuitenkin iski ahtaanpaikan kammo. Se jäi väliin mut hauskalta kuulosti. Ehkä ens vuonna sitten...

Sain kyydin matkahuoltoon. Siellä joku pappa kyseli Nurmekseen menevää linkkaa. Miun taakse linkassa sattui kaksi hämärää eukkoa, jotka komentoi joko sitä pappaa tai meikää sekopääksi. Ku pappa kyseli kuskilta ohjeita ja meikä koitti lukea mangaa, jossa sopivasti sattu varsin verinen ja groteski kohta eteen. No, ei ne miun takana istuneet naiset kyllä mitään selväjärkisten kärkeä edustaneet kuten myöhemmin sain sitten kuulla ku joku soitti niille ja naiset selitti että siinä ei ole enää kauppoja ( juuri silloin oltiin torin laidalla, kauppahalli oikeella, lankakaupat, ärrä ym. vasemmalla ja nää selittää että ei näy mitään muuta kuin kerrostaloja. Ja sitten hirveää saman asian hokemista. Miel ois tehny sanoa, että kukas nyt on sekopää... entäpä puhelun loputtua mikä haukkuminen ja suoranainen pilkka soittajasta. =..=’

AAAAAAAAAAAAAAAAAAARGH!

Ekana meni Geocities ja nyt menee Bravehost. Bravehost lopettaa 31.7.2012 ilmaisen hostauksen ja siirtyy maksulliseen palveluun. –Ei vissiin mene enää hyvin heilläkään..

Etron Arkisto-saitti on siis enää auki heinäkuun loppuun. Koitan etsiä sille uuden paikan. Olisihan se Etroon mahtunut, mutta minusta vain on parempi pitää faniprojektit sotkemasta Etrocityn tarkoitusta tarjota nyt edes jotain tietoa sarjasta ja sen hahmoista varsinkin...

Mistä päästään aasinsillan kautta siihen, että joku mulkku oli poistanut Etrocityn linkin suomiwikistä, jossa se aiemmin oli muitten epävirallisten suomalaisten prätkissaittien ohella, että kiitti niin vaan vitusti!

Puoliksi tyhjä vaiko puoliksi täysi?

Tältä se näyttää kun perunalastu pussin avaa. Puoliksi on ilmaa ja pohjalla sitten on sitä mitä paketissa lukee...

Hyvää Juhannusta!

Kuva: Ukuli

Viikon kierrätysniksi

Tuli kiire lähtö tiistaina ja mulkoilin kivennäisvesipulloa aivan kuin se olisi katseestani voinut kutistua 0.5 litran kokoiseksi. Pokka-pulloja miulla ei ollut puhtaina ainuttakaan. Ei yhtäkään pientä mehupulloa, taikka eipä niitä onnettomia puteleita ole tehty hiilihappoja kestämään...

No, löysin yhden pienen pullon, joka oli puhdas ja tarkoitukseensa aivan passeli. Mitäs siitä, vaikka kyljessä lukeekin isolla; VERTA.

Nauroin katketakseni kun täytin veripulloa kivennäisvedellä. Oli suoranainen ihme, että sain täytettyä pullon läikyttämättä pisaraakaan. x’D

Voipi hieman olla, että jos semmoosen tempaan pöytään kahvitunnilla niin saan vastaisuudessakin syödä yksin ja kaikessa rauhassa. x’3

Mitä mahdollisuuksia!

Olisin voinut keskiviikkona säikyttää pentuja vesipulloineni. Yks sellanen meinaan nakkas sätkänsä niin huolettomasti olkansa yli, että hyvä ettei se osunut meikään. –Mietin myös miten näppärää sytkärin kantaminen taskussa voisi olla. x’D

Värikkyyttä

No kun näin nuo pyykkipojat niin... sen voi itse kukin arvata. Tuli totta kai hommattua ja kyllä niillä pyykit narulla pysyvät. -Mitä nyt ovat muuten muotoilultaan aika kaameanpuoleiset.

Mutta koska kesällä saa olla hyvällä mielellä ja hullutellakin niin hullutellaan sitten. x’3

Näitten kanssa ei myöskään voi sanoa, että katosivat heinikkoon...

En suuremmin pidä tiistaistakaan...

Sunnuntain ja maanantain sataa lorotteli. Maanantai-iltana tuli kaverille sanottua, ettei täälläpäin satu juuri koskaan mitään erikoista. Millon nyt joku kolari kun ulkopaikkakuntalaiset ajavat harhaan ja päätyvät ojaan, petäjään tai esimmäisen vastaantulevan rekan alle... Sattuu sitä joskus paikkakuntalaisillekin, ei siinä mitään. Joskus on sattunut murhiakin ja joku päättänyt ottaa hengen itseltään. -Mutta, että jotain sattuisi joka päivä, tai useimmiten? Nääh.

Noooo, joku vihtapöksy oli totta kai kuulolla. Tänä aamuna ennen kuin menin töihin ( saan kertoa siitä koska se ei ole työasia ), kävin ostamassa eväät ja olin menossa takasin pyöräni luo. Siinä kattelin kun mustaan villapipoon ja takkiin pukeutunut vanha pappa käpsehti siinä kaupan nurkilla. Ei voinut olla huomaamatta. Villapipo päässä eikä ollu niin kylmä.

Siinä vaiheessa kun se hipsehti sinne kaupan nurkille kävi mielessä, että kuselleen se sinne menee. Ajotie, jossa tasaista liikennettä ja jalankulkutie myös. Kaupan ikkuna kanssa siinä kohdillaan ja kauppa jo aamusta täynnä väkeä.

Jos joku katteli ikkunasta sieltä sisäpuolta varmana näki saman kuin minä... Ei se pappa kuselleen siihen nurkalle menny, vaan paskalle. Säälin niitä, jotka mahdollisesti seisoskelivat ja istuskelivat kaupan ainoan pikkupöydän ympärillä ja ehkä näkivät jotain, minkä toivoat etteivät nähneet. -Minä ainakin toivoin etten olisi nähnyt. Pappa vaikutti vieläpä niin huolettomalta. Tiesiköhän edes missä oli? Kattelin muualle kun otin pyöräni telineestä ja lähdin töihin.

Pieni kylä jossa ei koskaan tapahdu mitään?

Töissä taas... Laskettelin ärräpäitä kun kangaspuista katkesi polkimet. –Kahdesti. Eri polkusten narut vieläpä. =..=’

Kolikkopelit.com – Huijausviesti etanapostina

On tarve puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Huijaus on aina huijaus ja ennen wanhaan huijarit kieriteltiin tervassa ja höyhenissä. Nykyisin parasta olisi antaa huijarit ilmi.

No tänään tuli sitten hämärä valkea kirje nimettömänä, loppulla osoitteella varustettuna. Sanotaan, että en vielä aamupäivällä konseptista tiennyt ja aika outo oli kirjeen sisältökin; 15n ilmaisseteli kolikkopeleihin kirjeen saattelemana. En sitä itse kirjettä tavannut liian tarkasti. Otin sen talteen kuitenkin varmuuden vuoksi. Rupesi epäilys kytemään.

Mietin, että onkohan se joku Veikkauksen ja RAYn juttu, mutta päivällä mietin sitä edelleen ja johtopäätös oli, että jos se olisi suomalainen, loppupäättenä olisi kyllä piste fi, eikä piste com. En sitten tutkinut asiaa tarkemmin.

RadioRockilla oli juontajalla kanssa tarve heittää asiasta kommenttia ja siinä tuli sitten vahvistus kyteville epäilyksille. Huijaustahan se on.

Arvaatkaapa kahdesti viitsinkö edes mennä toteamaan asiasta ukille. –Saan kuulla siitä huomenna, jos aiheesta on paikallislehdessä. Melko varmasti on. Eiköhän tuo lie valtaosa Suomalaisista joutunna tämän pilan kohteeksi.

Kattelin sitten iltalehteä sillä silmällä, että onkohan siellä mitään. Jos se on huijaus niin kyllä siitä varoitetaan silloin lehdissäkin. Itseasiassa lehden artikkelit olivat niin rohkaisevia; syyllistä ei voida saada koskaan kiinni ja resursseja selvittämiseen ei ole, eikä mitään asian hyväksi ole tehtävissä. Lienee yleisimmät syyt siihen miksi rikolliset pääsevät Suomessa kuin koira veräjästä. Anteeksi vain, mutta näin koen asian. Turvatonta on niitten immeisten asiat, jos ovat haksahtaneet tuonne.

Saattaapa olla, että pelipaikka toimii eri maissa eri nimillä. Mahtonta jäljittää? Tuskinpa. Mutta jäljittäminen kai rikkoo maitten välisiä lakeja. Luulisi, että on sen verran kehittyneitä jäljitysohjelmia, jotka ottavat selvää siitä missä jopa proxyillä ym. suojattu yhteys oikeasti on.

Maailmasta tuntuu puuttuvan Internet-poliisi, jolla olisi valtuudet tutkia rikoksia, jotka tapahtuvat verkossa. Pitäisi olla sellainen solu, jolla olisi valtuudet tutkia netissä ja netin kautta tapahtuvia rikoksia maasta riippumatta, koska Internetkään ei oikeastaan ole maasta riippuvainen. Internet, pelkkää koodia sähköisessä muodossa johon pääsee käsiksi koneelta kuin koneelta. O.o’

Paheet

Taukotuvassa oli puhetta erinäisistä paheista, joita ilman immeinen ei tule toimeen ja mitkä pitävät immeiset ihanan rentoina ja lutusina. Ihmettelivät myös kovasti sitä, että kun en juo kahvia, enkä polta. Miksi polttaisin kun keuhkot ei kestä sitä, puhumattakaan että saan savunhajusta migreenin. Kahvi… Kahvia juodaan silloin kun vituttaa. Sen voi kuvitella mitä tapahtuu kun vittuuntunut Uku juo kahvia. Samasta syystä kuin moottoreita tankataan bensalla...

En voinut sanoa, että meikäläisen paheet ovat suklaassa, lukemisessa, piirtämisessä... musiikin kuuntelussa. Moniko noista lasketaan harrastuksiksi? Siinä vaiheessa kun harrastus ja pahe kulkevat käsi kädessä... miksi sitä kutsutaan?

Veitsellä leikattava hiljaisuus olisi kaiketi laskeutunut, jos olisin kertonut paheeni numero yksi. Se on ja näkyy pysyvän kauniissa miehissä, yaoissa ja hentaissa. Tosin jos yhdistetään kauniit miehet, yaoi ( eli animoitu homoporno ) ja hentai...  x3

Tein jo yhden päivän hommia siltä pohjalta, että kun pääsen kotiin renderöin jotain nättiä ja kuolattavaa. –Se muuten meni siihen, että sain uuden sisällön asennettua, sain jopa ohjelman etsimään sen ja erehdyin torkahtamaan siinä odotellessa... heräsin keskiyön aikaan vittuuntuneena siitä, että olin torkahtanut ja poitsujen luominen, kiduttaminen ja renderöiminen jäi haaveeksi siltä illalta. =..=’

Tänä viikonloppuna on elämä risaisena ja tätä on luvassa, ellei ulkoisen uudelleenkäynnistäminen sotkenut tämän söpöläisen tallentamista kovinkaan pahoin;

Siksi, että pidän siitä mitä teen. <3 Korjaus, nautin ja rakastan sitä mitä teen. Niin se on. x’D

Seuraava isompi askel lienee joskus tulevaisuudessa pistää pojat liikkumaan ja antaa niille äänetkin. ;)

Poniprojekti – Maalinpoiston jälkeen...

Sanovat, että aina kannattaa koittaa jotain uutta. Jotain uutta tällä kertaa sattuu olemaan My Little Ponien kustomointia. 8’D

Bongasin eilen kierrätyskeskuksesta kaksi niin harvinaisen huonosti kustomoitua ponia, että ihan hirvitti ja vatsaa väänsi. Ne oli siis niin huonosti maalattuja ettei mitään rajaa. Harjatkin aivan maalissa. -Kohta muuten nähdään osaanko itte paremmin. ;D Varmaankaan eivät jää omaan hyllyyn vaan koitan ettiä näille kodit kunhan ovat valmiit. Kutkuttaa kyllä ottaa kuvia Chirpin ja Kalan kanssa kunhan joskus ovat valmiit.

Kuvasin aiemmin poneja ennen maalinpoistoa. Yhdeltä ulkomaalai-selta kaverilta tuli kommenttia, että ei ne ponit nyt kaameilta näytä. Tosin, ei se ihan tajunnu sitä pointtia kun sanoin; löysin kaameasti kustomoituja poneja, jotka ostin ja aion uudelleen kustomoida ne.

Toinen poneista on Lenardon. Maalattu mattamustaksi läsipääksi. Mustan alta on löydetty vaalean violetti pikku heppa. Harja on sotkettu maaliin, että poistin kuvan oton jälkeen harjan ja hännän. Ne korvataan uusilla ja pääsen koittamaan minkälaista sähläystä roottaaminen on.

Toinen poni on Hasbron MLP, made in HongKong, maalattu valkeaksi. Maalipinnan alta kuoriutui sitten jotain aivan muuta. Nimittäin valkean maalikuoren alta kuoriutui zombienvihreä poni, jolla on helistin persuksissa. Törkeän hyvänvärinen. Täällä haavaa tosin hännätön ja harjaton.

Kuuluisat viimeiset sanani lienevät; miten hankalaa roottaaminen muka voi olla? O..O’ Pitää miettiä minkä väriset harjat poneille haluan laittaa. Arvelin kysellä Mollamaniastaa saako sitä kautta peruukkitarpeita tilattua. Kun olen tässä muutenkin miettinyt viime aikoina, että olisi kivaa ja varmasti opettavaista kokeilla peruukin valmistamista BJD:lle alusta loppuun. ( Hullu kun olen. )

Häntää poistaessa tuli muuten tehtyä jännä havainto. Ponin häntäreikä on väärässä paikassa. O.O Senhän luulisi olevan keskellä niin se on tässä tehty oikeaan lautaseen. Kuvaa ei muuten pidä tulkita mitenkään ja missään muotoa perverssiksi. Miten pervo ihmisen täytyy muuten olla jos tuosta jotain perverssiä ajatustoimintaa kykenee kehittämään?

Sitten vielä jotain pikku Zombiinasta... Turvasta en saa punertavaa väriä pois. Mikä helvetti on riivannu ponilla maalanneen ipanan piirtämään turvan tussilla?! * facepalm * Se on kivasti imasseutunu muoviin ja levinny erittäin kivasti why so serious meikiksi.

Tältä erää tähän. Koitan siistiä violettia pikku ponia ja pitäisi meittiä suurinpiirtein mitä kammottavuuksia Zombiinalle voikaan tehdä. Sekä vaivata Mollamaniaa keinohius asialla.

Maalatut pikku ponit – osa 2

Löysin myös MLP figuja, jotka oli yritetty maalata, mutta niin jumalattoman tökerösti, että sisuskaluja rupes vääntämään. Kuvista se ei kyllä käy ilmi, mutta ponit on maalattu jollain mattapintaisella maalilla miten sattuu ja sotkettu harjat maaliin. =..=’

“Valkea kaunotar” on samaa sarjaa ja saman sarjasotkijan tekosia kuin “uljas musta”.

“Valkoisen kaunottaren” alta paljastuun zombien sinivihreää, joka pistää miettimään, että jos onnistun kuorimaan valkean maalin huut hemmettiin, poni saa ehkä pitää oman alkuperäisen värinsä ja teen siitä zombie- tai meriponin. Mikä parempaa, teen siitä zombiemeriponin! 8D Tämäkin poni saa uuden harjan jostain.

Niin ja juustorasiassa säilytän helmiä. 8’D

Maalatut pikku ponit – osa 1

Löysin myös MLP figuja, jotka oli yritetty maalata, mutta niin jumalattoman tökerösti, että sisuskaluja rupes vääntämään. Kuvista se ei kyllä käy ilmi, mutta ponit on maalattu jollain mattapintaisella maalilla miten sattuu ja sotkettu harjat maaliin. =..=’

Tämä “uljas musta” ei taida edes olla aito MLP mutta vähät siitä. Sotkettu on aina sotkettu. Ponin alkuperäinen väri on violetti.

Tavoite on, että saan räpellyksen pois ja voin maalata ponin uudelleen. –Jos on tarvis ja varmaan on aihetta. Aikomus on myös laittaa uusi harja jotenkin.

Sinällään uskomatonta, että edes rupean tähän, mutta on asioita joita pitää koittaa ja ponien kustomointi on niistä yksi. 8’D

Löytöjä 8’)

Jotain kivaa mitä on lähtenyt mukaan. Jälleen Robin Cookia. Ei taideta tuolla kierrätyspaikassa koskaan päästä tuon lähemmäs kauhua. Kassalta hyvä veto; luetko ton oikeesti, vai ostatko koristeeksi hyllyyn.

Johtopäätös. Nykyään ei lueta kirjoja?

Lisää oppitunteja

Viides niistä mangatutoriaaleista, jotka hankin huudosta. Tämä kirja kertoo mangan kirjoittamisesta. –Ainakin yhden version.

Tuli sitten mieleen, olisi kieltämättä hyvä saada perusteokset 1-3n joissa kerrotaan tekniikoistakin. 8’D Huudosta löytyy, mutta taidan väijyä jostain muualta, koska hinta ei miellytä.

Tumma Aurora

Jotain mitä on tullut postitettua ympäri nettiä tässä vähän aikaa sitten. Mallia tähän on otettu Spellbound beaded jewelleryn ohjeesta Aurora, mutta kuten aina siinä on sävelletty omaakin. Keskus muun muassa ja helmijärjestystä ja helmet. Ohjeessa käytettiin hienoja viistohiottuja helmiä. Mie käytin mitä sattui olemaan. x’D

Lopputulos on pirun hieno. x’)

Lisää ( ja parempia ) kuvia täällä.

Terävää menoa

Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Sain eilen muistutuksen siitä miksi aloin viime vuonna pitämään työhanskoja kun ruokin lintuja tuoreella heinällä. Viime vuonnahan onnistuin leikkaamaan käteeni saksilla...

Niin sitä piti hoheloida eilenkin. Viime vuonna toukkasin palkeenkielen etusormeen. Tänä vuonna onnistuin toukkaamaan pienen palan irti keskisormesta nivelen kohdalta. Ehkä olen jo sen verran tottunut pikku haavereihin, ettei tunnu missään. Pikkasen vaan nipistelee nyt kun siihen on arpikudosta muodostumassa.

Eilen iltapäivällä kun syötin pikkuista kattelin suorastaan ihmeissäni, että miten mulla on keskisormi aivan veressä. Ihan totta, ei toi ole kovin kummoinen mut kyllä tosta verta tuli ja aika äkkiä myöskin hyytyi. Oli itseasiassa jo hyytynyt täysin kun tarkastelin vaurioita.

Tällä hetkellä näyttää ihan normaalilta, eikä edes punoita mainittavasti, joten kyllä tästä(kin) selvitään. xD

Pitikin sattua...

Vois sanoa, että keskiviikko on päivän myöhässä tai manailla siten miten aikasta olikaan kehua, että päivä sujui hyvin. Päivä olikin hyvä kunnes iltapäivällä polkasin vahingossa neulatyynyyn.

Tästä viisastuneena katon aina huoneessani, et se pirullinen superlonin pala, johon olen kadonneita nuppineuloja, silmäneuloja ja helmineuloja kerännyt, on aivan varmasti työpöydällä. =..=’

Eivät uponnu aivan kokonaan jalkapohjaan, mut kyllä sitä sai silti jalkapohjasta irrottaa. Hoidoksi hopeapinnoitteinen laastari... Joita ei ole suunniteltu käytettäväksi niin hankaliin paikkoihin kuin immeisen jalkapohja. D:

On kieltämättä jännää miten sitä oikein onnistuu tupeltamaan.

Scifiä 8D

Tämmöistä kivaa viikonloppulukemista löytyi kierrätyskeskuksesta. Parasta antia ovat kyllä vanhat hintalaput, joissa on alkuperäinen hinta ollut 96 markkaa... alennettu hinta 29,90 markkaa.

Kirjat olivat törkeän hintaisia markka-aikana. Nyt kun mietin niin en kirjoja ostellut markka-aikana vaan kun lähdin kirjaostoksille, oli jo eurot käytössä. -Tosin nyt jos kirja maksaa 29.90 se on törkeän kallis. <..<’

Kierrätyskeskuksen hinta 0.50 euroa/klp.

Eivät nämä voi olla erästä Twilightia huonompia…

Mangaharjoituksia 8’D

Meikäläinen teki sen mitä uhkasikin, hankki muutaman hyödyllisen manga-piirto oppaan. Huudosta tekee joskus löytöjäkin. –Ja onnistuu jopa joskus jotain saamaankin.

Seltatessani Dressing your characters in suits and sailor suits ja Colorful costumesia teki mieli satuttaa itteään siksi, että nämä kirjat jos olisivat alleet käytössä kun olin amiksessa vuodesta 2001 eteenpäin, olisivat olleet perkkeleen hyödylliset tuotesuunnittelun tunneilla kattellessa että miten vaatteet laskostuu eri asennoissa ja mitä jotain yksityiskohtia on kuvattu.

Eivät muuten tule jäämään ainoiksi. Tätä kuvaa ottaessa, oli vielä yksi saman sarjan kirja. Eikä sekään jäänyt viimeiseksi.

Varmaan wikipediasta lähdettävä katsomaan olisiko siellä listaa sarjan kirjoista. –Sellainen ihme puuttuu kustantajan sivuilta. O..o

Jotain uutta...

Kuppinuudelit on näköjään löytäneet tiensä Suomeenkin. Täällä jumalan selän takana debyytin on tehnyt Mama. Totta kai ostin, ihan uteliaisuuttani. –Ja siksi että kuppi maksoi euron. ( Kauppa nylki yhden sentin omiin taskuihinsa... )

Ohjeet ovat simppelit. Lisätään maustepussin sisältö nuudeleihin. Keitetään vettä ja kaadetaan se kuppiin. Annetaan muhia 3 minuuttia…

Lopputuloksena on nuudelikeittoa, jossa on pieniä vihannespaloja ja jotain joka on ehkä lihaa tai soijavalmistetta. Maku  on hyvä, mutta chili jää ikävästi polttelemaan kielellä.

Saman valmistajan nuudelipaketeissa chili on ( onneksi )pakattu erikseen maustepussin viereen.

Tutkijat retuperällä...

Heikkohermoiset voivat lähteä lätkimään nyt.

No niin, tässä sitä taas ollaan ja jälleen jännän äärellä. Repeilin kuin mitä uutaa Auer-juttuun olivat keksineet ja siellä oli tällä kertaa noussut esiin saatananpalvontamenoja.

Tutkijoiden saatanapalvontamittari täyttyy kieltämättä sangen vähäisestä kuten viiltelystä, eläinten uhraamisesta ja kyseenalaisista rituaaleista. Jo tuo yleistäminen tekee jutusta niin saakelin naurettavan.

Piirteet sopivat moneen pakana uskontoon, joilla ei ole saatananpalvonnan kanssa mitään tekemistä, eikä unohdeta sitä, että eläinuhrit kuuluivat olennaisena osana kristinuskoon Jeesuksen oletettuna elinaikana. Lisäksi on ollut ja joissain maissa edelleen jumalille suoritetaan eläinuhreja. Jopa voodoo-uskonnossa ja rituaaleissa uhrataan eläimiä.

Viiltely kuuluu myös moniin uskontoihin ja maagisiin rituaaleihin, joilla ei ole mitään tekemistä saatananpalvonnan kanssa. –Samoin kuin nekin maagiset rituaalit. Pitää tosin muistaa viiltelyn kanssa, että sillä välttämättä ole mitään uskonnollista tarkoitusta, vaan taustalla on jokin psykologinen sadistinen/masokistinen tarve joko tuottaa kipua toiselle ( sadismi ) tai nauttia kivusta ( masokismi ).

Yhtä naurettavaa on myös on se, että saatananpalvojat käyttävät alaspäin käännettyä ristiä symbolinaan, vaikka se on alunperin ollut Pyhän Pietarin risti. Uskomuksen mukaan Pietari ei kokenut olevansa armollinen kuolemaan ristillä Jeesuksen tapaan, vaan antoi ristiinnaulita itsensä ristiin, joka oli käännetty väärinpäin. Herääkin kysymys oliko Pietari aikansa ensimmäinen saatananpalvoja. ;)

Kirkko on totta kai perillä kristillisistä legendoista, mutta taivat hekin muuttaa käsitystään sen mukaan mikä on helpompi syöttää laumalle.

Että tämmöistä tänään. 83

Luomattomuuskaudelle loppu...

Arvelin tässä taannoin kun tuskailin millaisen kirjoitus- ja luovuustulpan olen onnistunut itselleni vuoden aikana kehittämään, että ainoa keino päästä yli siitä on tehdä jotain uutta. Kymmenkunta paperiarkkia koko vuonna ei todellakaan ole meikäläiselle normaalia. Niitä olisi pitänyt kertyä vähintäänkin nelisenkymmentä. O..o’ Sitä ei kyllä usko kun blogeja käy kattomassa, mutta...

Eikä kukaan myöskään pysty käsittämään miten helvetin kurja oloni on. Ihan vaan siksi, että onnistuin kieltämään itteltäni sen mikä on pitänyt mut käynnissä.

Suunnitelma tämän voittamikseksi oli yksinkertainen, olisi aika oppia hieman jotain uutta ja ainoa lääke, jonka keksin oli mangaoppaiden hankkiminen. En väitä ettenkö olisi tykännyt pikkuruisen hatun ompelusta ja helmitöistä ja satunnaisista nukenvaatteista. -Edmundille ompelin jotain pientä, mutta pystyn pistämään paremmaksikin. 8’D

Mutta siis niihin pirrustusoppaisiin. Moni voi kyllä ihmetellä, että mitä minäkin niillä teen, mutta kyllä minä teen. Ensinnäkin niistä voi poimia ideoita, hyödyntää tekniikkaoppia jne jne. -Sen sijaan että opettelisi piirtämään kuten kirjoissa neuvotaan. Ja joidenkin väittämien kanssa voi kiistellä. -Chris Hartin kirjoissa on aina hassuja väittämiä mistä olla eri mieltä.

Niinpä sitten tänään oli se päivä kun pistettiin elämä risaiseksi ja kävin huudon puolella tutkailemassa tarjontaa ja mukaan lähti muutamia muutama hyödyllisentuntuinen opas tarinoinnista, taistelukohtauksista ja vaatteista.

Siitä poikkesin tutkailemaan Britannian Amazonia ja löysin vinon pinon lisää mielenkiintoisia kirjoja... Mistä puheenolleen, pitää sieltäkin koittaa tilaamaan sitten myöhemmin.

Auts

Pahaa huomenta. Juuri kun ehti illalla luulla ettei mitään pahaa ehdi keskiviikkona sattua... No, miten väärässä sitä olikaan.

Olin laittamassa Sunnya yöksi laatikkoon. –Sunny on siis tämä miun BJD. Tavaksi on tullut, että pidän laatikossa varsinkin öisin ja silloin kun en ole itse paikalla.

No, laitoin tän laatikon sit kirjayllyä vasten. Se kopautti sitten toista hyllyä, josta eikös vaan pudonnu yksi prätkäfigu suoraan nuppiin. Omaan nuppiini siis. Elikkäs päähän. Se figu on sellainen 90-luvun lopun laatutuote, joka on edelleen paitsi kestävä, myös aika painava. Se oli kaikenlisäksi nelipyöräinen malli. =..= Prätkähiiret Marsista sarjan figuja muuten.

Helvetti, että koski.

Mitä niitä muistelemaan?

Mä totesin yhdelle kaverille tässä että allekirjottaneen kaltaselle ei sovi lapsuuden muistelot. Ei sitten niin yhtään. Ikävää kyllä elämä on miun mielestä semmosta, että ainoa suunta on eteenpäin, eikä eteenpäin pääse vilkuilemalla selkänsä taakse. Enkä myöskään näe tulevaisuutta ( kuten ei niin moni mukaan), että voisin sanoa mitä tapahtuu vaikka 3n vuoden päästä. Tulevaisuus kun tuppaa muuttumaan.
    Olen jo aika hyvin päässy filosofiassa siihen pisteeseen, että tyyppi joka aikoinaan sanoi; varaudu pahimpaan, toivo pahinta oli oikeassa. Älkääkä koittako yrittää tunkea mitään positiivista paskaa tähän väliin. Pystyn todistamaan tämän kannan oikeaksi. -Riittää itseasiassa kun luette noita mitä kivaa mulle maanantaisin ja keskiviikkoisin tuppaa sattumaan.
    Rupesin miettimään viime heinäkuulta asti sitä et mitä kaikkee mä sit lapsuudestani muistan. Niitäpä ei ollu paljoa, kaikki masentavia juttuja joille ei voi selväjärkisenä nauraa edes vanhana. Oikeastaan, jos on joutunut kiusatuks ekalta luokalta aina amikseen asti ja vielä päälle työpaikkakiusausta niin kyllä kaikkein paras lääke on kaiken tuon paskan totaalinen unohtaminen.
    Parin kaverin kanssa on mietitty sitä et miksei lapsuudesta muista koskaan mitään kivaa. Mä en ainakaan muista. Sellasetkin et mitkä oli ekat lelut ja mitkä oli suosikkilelut... ei ne oikeastaan ole muistoja.
    Lähes kaikki miun tutut ( ja jopa Peto on alkanu huomaamaan sen, mutta pelkää myöntää sitä minkä kanssa ite oon jo sinut ) kyllä kummastelee sitä et miten voi olla etten muista lapsuudestani mitään. Edelleen kysyn, että onko välttämätön pakko? -Vaiko jokin masokistinen opittu tapa, että lapsuusmuistoista jos mistä on hyvä turista.
Peto itseasiassa suutahti miulle taas yhtenä iltana kun en muistanut koiraa, joka Behemothilla joskus oli.
    Hemmetti, mulla meni mielestäni hyvin ja saatoin väittää jopa olleeni raivostuttavuuteen asti iloinen silloin kun kukaan ei tivannut multa miun muistoja. Et muistakko sitä ja muistakko tätä? Plääh! Voisin kuvitella, että nää samat tyypit pystyis kiskomaan sisuskalut raadosta ja ihmettelemään niitä.

Nukkuminen II - 2012

Samasta aiheesta. 8’3

Nukkuminen II
1.5.2012

Nukkumaan meno on aina samanlaista,
sitä mielellään pitkittäisi,
valvoisi vaikka koko yön jos se olisi mahdollista.
En pelkää pimeää.
En pelkää pahoja unia.
En pelkää nuhkahtamista.
Ehei,
pahinta ei ole ei se nukkumaan meno,
vaan se kirottu hetki ennen kuin uneen vaipuu,
ja päivän rutiinit päästä haipuu,
Pahin on hetki,
kun käyn pitkäkseni,
hetki kun suljen silmäni,
odotan unta tulevaksi,
eikä se tule vielä hetkeen,
unentulo kestää,
kestää ja kestää.
Äänet tavoittavat minut ennen unta,
kuiskaukset,
sipinä,
supina,
julmat lupaukset,
yllytys pahuuteen,
huudot,
petettyjä lupauksia,
voipuneita ajatuksia,
kuolleiden ääniä,
nukkuvien unia.

Nukkuminen - 2010

Nukkumaanmenemisestä ja nukkumisesta.

Nukkuminen
19.4.2010

Uneenpääsy on hankalaa,
kun lasken itseni levolle,
suljen silmäni,
silloin kuulen ne,
ne tulevat luokseni,
äänet ja varjot,
ne ovat ympärilläni,
kylmän väreet marssivat
pitkin selkää,
ne supisevat,
kuiskivat,
äänin jota ei voi korvin kuulla,
hämärän kaikuja,
kaameita lupauksia,
yllytystä,
uhkailuja,
juonitellaan,
jeesustellaan,
mukana ovat
enkelit ja demonit,
jumalan sana,
ihmisen kirjoittamaa kirja,
paholaisen usko,
syntiset ja hurskaat,
hihhulit ja pakanat,
kaikki kerran kuolleet.

 

Copyright Ukuli, kaikki oikeudet pidetään.

Paprikasota

Pedolla oli taas aamupäivällä tarve päästää höyryjä ja se keksi räyhätä siitä ettei mulla ole intoa ommella mitään. Ei olekaan. Se ei ole mikään ihme, eikä edes mikään salaisuus. Itseasiassa sen pitäis olla jo ihan itsestään selvää.
Se vaahtosi nojatuolien päällisistä. Jos minä saan vapaat kädet, voisin toteuttaa jotkut. Pedon kanssa se ei tule onnistumaan, koska hän haluaa päättää ja sanella ehdot aivan yhtä mallikkaasti kuin siskonsa Hydra. Puhumattakaan, että jos teen ne ominpäin, Peto keksii vaikka mitä vikaa niistä kuten kaikesta muustakin mitä olen tähän asti tehty. Kun jos se jäisi yhteen kertaan mutta hah...
Tänään sain sitten kuulla, että voisin koulia paprikan taimet... Mistä lähtien ne on olleet miun? En minä niitä edes kylvänyt tai kasvatellut. Kommenttini kylvetäänkö niitä vai oli; “on ihan sama haluatko kylvää paprikoita” ei voida tulkita; haluan, että kylvät paprikat puolestani. Eihän? O..o’ No, tää vaan paranee tästä. Samaan syssyyn tuli sitten, että miten miun pitää laittaa ne ruukkuihin, mitä miun pitää niihin ruukkuihin laittaa ja minkä verran. -Siinä vaiheessa aivoni löivät tilttiä ja näin suurinpiirtein punaista jo itsekin. Vittu näitä kontrollifriikkejä. Tehkööt jumaliste itte niin tulee kerralla hyvä.

Kannustava perhe? Mikä se semmoinen on? O..o’

Tiedän olevani aikamoinen itsepäisen aasin perikuva, mutta kuten aasi, ei meikäläistäkään kannata piiskasta. ;D

Jos kerran tietää miten niiden kanssa pitää menetellä oikeaoppisesti, on minun puolestani aivan vapaa tekemään niin kuin sanoo, eikä tuputtamaan sitä muille. Kiitosta vaan ja hyvää päivää!
Viimeksi kun mulla oli paprikoita, kasvatin ne turpeessa ilmaan mitään puutarhaekspertin neuvoja tai lannotteita.

Nukkekustomoija nauraa

Sain taas harmaita karvoja kun lueskelin uteliaana yhtä huutokohdetta. Okei, kustomoitu Blythe-nukke, jota en ole huutamassa. Uteliaisuudesta vilkaisin kun oli, että kustomoity Blythe. Oleten kyllä näkeväni jotain aivan muuta kuin tavallisennäköisen Blythen. Blythe joka meinaan vielä näytti... no Blytheltä. Peruukki oli taidettu vaan vaihtaa ja meikki.

Törmäsin joskus viime vuonna englanninkieliseen blogiin. -Kun etsin ohjeita miten Dalille vaihdetaan kroppa. Sen jälkeen olenki tiirannut White Chocolate Dreamia ja tullu nähneeksi miten kammottavannäkösestä stock-Blythestä tehdään siedettävä. Miten huulten kaivertamisella, yksityiskohdilla ja uudella meikillä saadaan nukelle persoonallisuutta ja ilmettä. O..O

Ihan vain sillä kiinnosti koska olen pistäny jo parin huutokohteen perusteella huomannut, että kustomoitu nukke on useasti hinnoiteltu alakanttiin. Ulkomailla, ebayssa kustomoidut on törkeän hintaisia.

Huutokohteen kysymyksissä oli viattomasti, että millanen nukke tää Blythe on ja voiko sille vaihtaa peruukin. Vastaus oli, että peruukkeja voi ostaa tuolta netistä. Koskahan mahdetaan päästä tästä typerästä vastaustavasta eroon? Mä olin todella likellä etten kirjottanu kysymykseen herkullista vastausta, et ei niitä pelkästään “tuolta netistä löydy”, pitää tietää sivut. Googlettaakin ehkä. Perhanan perhana noita teinejä, joiden käsitys on että netti on sellanen möykky missä on kaikki ettei täsmällisyyttä tarvita.
Sit pääs röhönauru kun huomasin et ois ihan sopivankokonen obitsu tyrkyllä... ja toisella myyjällä pää, johon juuri toi Obitsu sopis, koska ei oo saanu siihen sopivaa kroppaa... Auts. Ja mä nauran kippurassa, että voiko tollasta tuuria ollakaan. x’D Puhumattakaan siitä että mistä nää immeiset oikein on nää nukkensa saaneeet kun sitten horitaan että osia puuttuu eikä niitä saa mistään. -Kyllä olen vahingoniloinen jos sille päälle satun ja juuri nyt niin sattuu olemaan. Joskus viis vuotta sitten mietin ittekin, että pitääkö lähtee Japaniin hakemaan ittelleen nukke... Mutta kyllä sitä ennen ehtii jostain lähempääkin.

Mä löysin ensimmäiseni ihan Suomesta ja Huudon kautta. Huudon kautta on löytynyt vaikka mitä. Tällä hetkellä neljä miun nukeista on huudon kautta tulleita. :3 Kuusi on ostettu nukkekaupasta Suomesta, joka tuo Pullip, Taeyang, Dal, Blythe ja Buyl-tyypin nukkeja Suomeen, sekä myy kustomointitarpeita; eyechipsejä, Obitsun ja Volksin kroppia, sekä peruukkeja.

Ihmettelen edelleen etteivätkö alan ihmiset tiedä? Googlatkaapa huviksenne Mollamania. Mollania ei kuitenkaan tuo maahan hartsinukkeja, koska niille tulisi jumalattomasti hintaa. ( Tiedän, koska kysyin sitä joskus. ) Mainostetaan nyt sitten vielä, että omakohtaisen kokemuksen perusteella kauppias on luotettava ja palvelu pelaa. Aikomus on tilata kustomointiprojektia varten kaksi Obitsu-chibiä sieltä. :3 Tarkoittaa sitä, että pikkuruiset saavat posettavat kropat. :3

Täytyy vaan ihmetellä, että nykyisin ei kaikesta atk-opetuksesta huolimatta, ei osata etsiä mitään. Eikä myöskään osata antaa neuvoa. Mietin juuri, että pitäisikö pitää selontekoa nukkejen anatomiasta suomeksi? Puhumattakaan miten äkkiä opin ohimennen Blythejenkin sielunelämästä. Siihen ei kyllä paljoa tarvittu. Hirvittää se silmämekanismi. Blytheillä kun on muista poiketen neljä silmää ja narusta vedettävä silmämekanismi, joka vaihtaa silmien värin? Pää on kolmesta kappaleesta, kuten Namuilla ja ekan sukupolven Pullipeilla, päälaki on pehmeämpää muovia. Peruukista tajusin ohimennen sen verran, että peruukkihiuksen voi ommella suoraan kiinni päälakeen tai käyttää peruukkeja. Sekä sen, että kasvonpiirteille voi tehdä ihmeitä hiomalla, kaivertamalla ja maalaamalla. 8D

Väitän, että jos haluisin adoptoida Blythen tai sen kopion, pystyisin melko varmasti kustomoimaan sen miellyttäväksi. x’D Jos vaan olis välineet millä kaivertaa jotai niinkin pientä... Enempi kyllä jäi mieleen CoolCatsin ( Taiwanilainen firma, joka valmistaa eyechipsejä Pullip, Dal, Taeyang, Namu ja Blythe-tyypin nukeille ja joilta saa myös sellaisia custom eyechipsejä jotka voi itse tuunata sellaisiksi kuin haluaa, sekä peruukkitarpeita. ) peruukkitutoista miten peruukkeja tehdään. :3 Pitää piinata Mollamaniaa, että saako heidän kauttaa näitä peruukkitarpeita. >3

Tunnistan virheen kun teen sen kahdesti...

Jotenkin miusta vaan tuntui siltä, että tein taas isonkin virheen mitä pääsen katumaan heti kunhan uus työvuki alkaa. Tää on varmaan sitä katumusta sitten.  Mistä helvetistä mä repäsen motivaatiota loppuvuodeksi, hä? O..O

Se fiilinki iski jo viimeks et olihan se kiva homma parin ekan kuukauden ajan mutta sit iski se tuttu tympääntyminen, leipääntyminen, masennus ja vitutus et ei tää oo mun juttu. Opinko mitään? Eeeen nyt meen sinne uudestaan, eräänlainen masokisti kun olen.

Miun tekis niin mieli perua koko homma, hävetä  ja keksiä jotain aivan muuta. =..='

Joskus vituttaa olla kuin tabula rasa (tyhjä taulu), joka tietää pystyvänsä vaikka mihin ja osaa tehdä kaikkea, mutta ei joka tiedä mitä haluaisi tehdä tai mihin asti taidot, tiedot ja inuitio riittää. o..O'

Perin tyypillinen maanantai

Maanantait ovat nimensä veroisia. Mistä aloittaisinkaan? Ehkä jo sunnuntai-maanantaiyöstä, josta maanantainpuoleinen oli lähinnä vuoreessa kieriskelyä. Aamupalaa  syödessä tuli tunne kun katoin kelloa seitsemän aikaan, että jos lähden pyörällä niin on reippaasti aikaa selvitä yhdeksään. Tiet on kuitenkin jo sen verran sulat, mutta ans kattoo…

Aamulla bussipysäkillä huomasin, että ei ollut unta, että olin sohaissut korvaani. Naarmuhan sieltä löytyi. Vertakin tuli ihan kivasti.

Olen ollu aika oikiassa siitä, ettei se koulukyyti ota matkustavia asiakkaita kyytiinsä. Kuski meinaan lätkäisi oven nenäni edessä kiinni sen enempiä mitään sanomatta. Lievästi sanottuna olin, että mitä. Yksi eukko kummiskin saa siinä kulkea. Näin sitä sitten kylillä tänään ja meinasin kysyä, että millä neroudella siinä saa kulkea muutkin. Ennen asiat oli hyvin ja matkustaviakin nimittäin otettiin kyytiin maksua vastaan totta kai.

Kaupunki saisi kyllä järjestää esikkavuoron aamuksi ja illaksi tällekin välille. –Ja mainostaa sitä. Varmasti sitten riittäisi asiakkaita. Kumma ettei kukaan yksityinen keksi perustaa näille väleille omaa linjaa. <..<’

Mutta siis, jäin sitten seinäruusuksi sinne pysäkille. Oli kaksi vaihto-ehtoa; soittaa taksi tai odottaa josko tuttava naapuri on menossa töihin tänä aamuna. Niinpä sitten otin riskin ja odottelin siellä ja pääsin sitten naapurin rouvan kyydillä kylille. Turistiin niitä näitä. Vaikka en yleensä pahemmin tykkää pölistä autossa. Riippuu kyllä seurastakin, mutta mieluummin olen vaan hiljaa.

Joten selvisin hengissä kylille ja selvisin ajoissa vielä haastatteluun-kin. Kävin siinä välissä kaupassa ostamassa kurkkupastilleja että henki kulkee. No, muutamia tuttuja tuli nähtyä. Vähän mietin sitä, että miten jotkut tyypit voivat olla siellä vuodesta toiseen, mutta kaipase kaffetunnilla selviää sitten toukokuussa. Nimittäin se haastettuli meni kaiketi ihan hyvin, earemmin kuin mihin olin varautunut. Mut kieroa miulta, että en maininnu siitä lainkaan tutuille joihin törmäsin jo kassalla. Olkoon yllätys. >)

Miusta tuntuu et miun ei ole tarvis esittää kivaa tyyppiä enää. Pitää ollakin oma ittensä. >’D

Noo, selvisin sieltä hengissä ja sain myös sen mitä olin lähteny hakemaan. Siitä ei tosin oo mitään ylpeilyn aihetta. Masentavaa, etten kattellu tarkkaan oliko sinne tullu mitään luettavaa. Ei ainakaan äkkivilasulla näyttäny olevan mitään kiinnostavaa.

Ärrällä kaiketi olisi ollut mutta en viitsinyt ostaa yhtä kirjaa sieltä. Kolmas osa yhteen fantasiaseikkailuun. –Sekä pitäisikö yrittää lukea sitä Nälkäpeli-sarjaa? Kiehtoo kyllä se Nälkäpeli, mutta entäs jos en pidä siitä?

Enkä löytänyt mitään mangaa mitä kerään tai lue. Kerkesin jo tilaamaan netistä nekin vähät mitä nykysin luen suomeks. Niitä ei ole kuin kaksi; Basilisk ja Rinne. Basliskiakaan ei enää tule kuin kaksi volaa. Mietin josko tutustuisin tarkemmin Chrono Crusadeen. Miusta ainakin suomalainen mangajulkaisu on taantunut. –Animejul-kaisuista puhumattakaan. Häpeällistä! Enimakin on mennyt siihen, että julkaisevat animea vain ruotsalaisille?!

Tänään en ostanut muuta kuin riisisuklaalevyn, viinirypäleitä, kanaa ja dopingiksi monivitamiinia. x’D Muistin myös liimapuikon. Niin, ja kävinhän mie (taas) ostamassa helmiä; turkoosit ja vihreet helmise-kotukset, sekä vaaleanpunaisia. –Koska niissä vaaleanpunaisissa oli tummia harmaa-valkokirjavia lehtihelmiä. :3 Kun näin ne lehtihelmet niin heräs se yks luonnos jonka tein mieleen, että voisin tehdä sen niillä. Kokeeksi ainakin.

Tämmönen mulla mielessä on;

Kuva/Taide: Ukuli eli minä – myrkkyputeli blogissa. :3

Niin ja ostin mie semmosen äyriäissekotuksen, jossa on katkara-puja, jokiravunpyrstöjä, sinisimpukoita ja surimipaloja. En ole ennen syönyt sinisimpukoita, joten lienee korkea aika maistella ja maistelin mie niitä kun tulin kotiin. 8) Ei ehkä niin hyvää kuin surimi ja katkaravut, mutta kelpaa suolapalaksi.