Kurssi on sitten ohitse ja meni läpi ja sain tunnustusta siitäkin ettei kukaan muu ole toistaiseksi tehnyt niitä pahuksen kokeita niin systemaattisesti eteenpäin. Siitä vain, pistäkää paremmaksi, sillä ei se vaikeaa voi olla. Osaatte matematiikan minua paremmin, olette tunnollisempia ettekä samaan aikaan vielä pidä blogia, pidä yhteyttä kavereihin ja surffaile tai tee ostoksia. x'D
Ainoa ostos, jonka tein kurssipäivänä oli vahingossa huudosta löytynyt pikku Melize. Varmaan taisin myös hakea Melizen veljet jonain aamuna. :3 Eivätpähän nuo laatikoita ihmetelleet.
Seuraavaksi sitten on ollut vuorossa pientä niin sanottua rentoutumista ja lomailua. Lähinnä on myös ainakin teoriassa yritetty pistää asioita tärkeysjärjestykseen.
Kyllä minä sinne toimitukseen haluan, otan yhteyttä sitten kun lepoloma on ohitse. En viitsi kertoa yhtään sen tarkemmin minne ja milloin, tiedä kuka tätäkin sitten lukee. Voi hyvinkin olla joku pahantahtoinen juonittelija vaikkapa.
Hitto, että niistä minä olen saanut tarpeekseni! Ylipäätään melkein kaikesta mikä siihen yhteen tapaukseen ja skitsoon liittyi. Mietin myös että muuttaisin blogin sijaintia; tämä kiinni ja uusi auki muualla mutta pöh... Itse vain menen sekaisin, eivätkä ne kai koskaan olleet niin uteliaita minusta. Vitun hyvä niin.
Kyllä vain, kun paranoia saa siivet, se lentää. Perhanan korkealle lentääkin. Se kai pääsi sen verran korkea, että nyt sitä ei sitten saa ammuttua alas edes kanuunalla. Kiitosta vain.
Oikeastaan on kyllä aika naurettava olo, kun noita pelkojaan miettii edelleenkin, mutta jos ne toteutuvat... Mitäs siitä maahan kaatuneesta maidosta sanottiin? Siinä ei itku auta, sitä on mentävä uudestaan lypsylle tai maitotankille ja haettava lisää.
No, mietin helmikuussa pitkään ja hartaasti yrittäisinkö esittää kaveria eräille tyypeille. Siitä toisesta luovuin jo kun sillä alkoi mennä pasmat sekaisin yhden keskustelun aikana. Se jäi sitten viimeiseksi. Ehkä se luulee, että olen kuollut tai että olen lomalla. Paskanko väliä?
Ja se toinen. No, se sai mennä myöskin. Lähinnä kysyin itseltäni, että kaduttaako minua sitten jälkeenpäin jos nyt painan yhtä nappia. Vastaus taisi olla; ehkä. Ehkä sitten joskus. Juuri nyt vaan ei. Ja jos kaduttaa, istun hetken aikaa hiljaa ja se menee pian ohi. Ne kivat ajat oli ja meni. Itseasiassa kaikki alkoi mennä päin persettä mitä paremmin alkoi toista tuntea. :/
Kyllä minä kai niiden kanssa vielä foorumilla pelaan, mutta muuten en sitten olekaan niiden kanssa enää missään tekemisissä. Syy miksi näin, olenkin jo kertonut aiemmin. En kyllä uskonut päätyväni juuri tähän päätökseen, mutta se tuntuu parhaimmalta.
Pahoittelen vain, että viettäessäni vähemmän aktiivista nettielämää, siis jos ottaa huomioon normaalit nettipuuhat, voisin väittää etten ollut paikalla useisiin viikkoihin. Tein jotain ihan muuta.
Pelasin rämällä Serious Sam 1th Encounteria ja keksin muita paikkoja netissä missä oleskella. Mesettelin sitten vähemmän, puuhasin massojen parissa. Olin omissa oloissani ja yritin totta kai miettiä mitä sitten. Niin, ja teinhän minä muutoksia. :D
- Ei mitään, tästä alkaa uusi elämäntapa paskaa...





