Mikä taidoton on arvostelemaan osaavia, häh?!

En taaskaan ymmärrä miten nykyisin koulussa opetetaan immeisiä lukemaan. Puhumattakaan miten nykyisin opetetaan vierasta kieltä ( englantia ). Oli nimittäin mälläävä esimerkki siitä, että opetuksessa on jotain menny vituralleen.

Just kun pääsin selittämästä, että mikä kaikki meni perseelleen itsenäisyyspäiväterveisten kanssa. Niin eikös joku kusipää kokenu tarpeelliseks tulla pätemään ja osottamaan just ne virheet siitä kuvasta mistä varoittelin. * naamapalmu * Sitten vielä tunnustaa, ettei tiedä mitään tästä taidemuodosta mistä sitten niin hanakasti tätä “kritiikkiä” anto.

Niin ja kävin kattomassa, että millasta jälkeä tää sitten itse tekee, kun kerran niin haluaa päteä ja olla asiantunteva. Petyin. Hajosin kieltämättä sataa kun se sitten avautui, että samaa ivaa saa kuulla Suomi24ssä ja Facessa ja ties missä. Hmm... mahtaako syy olla omassa ittessä? Minusta ainakin tuntuu siltä, että jos
hampsii johtopäätöksiin, ei malta lukea mitään loppuun asti, eikä myöskään ymmärrä lukemaansa, ei ymmärrä englantia eikä suomea.... eikä myöskään ole suuta niin paljoa, että kysyisi jos ei jotain ymmärrä... tai viitsi edes googlaamaan asiaa niin miksi kummassa sitten yrittää edes päteä? Onko se joku nuorten ominaisuus, jolla koitetaan tehdä joko vaikutusta, hakea huomiota vaiko vain yrittää kuulostaa älykkäältä? Sitten ihmetellään, että miksi jengi suhtautuu “rakentavaan palautteeseen” suurinpiirtein lynkkausjoukon elkein?

Kyllä, vika on silloin itsessä ja omassa suhtautumisessa.

Lisäksi, kun tarkastelin tämän kriitikon omia töitä. Petyin. Odotin parempaa kuin itsellä on, kun kerta niin asiantuntevaa “kritiikkiä”. Jänninpiä asioita on, että ne joilla ei ole lahjoja, no sitten tulee se tarve kompensoida omia puutteitaan ja olla muille ( varsinkin itseään lahjakkaammille ja taidokkaimmille ) ilkeä. Huomasin sen yhdestä prätkisfanista taannoin, joka pitää suurinta foorumia, että se ilkeilee foorumillaan suurinpiirtein kaikille. -Yhtenä syynä uskoisin olevan hänen omat tuotoksensa joiden taso ei ole kehittynyt viimeiseen viiteentoista vuoteen.
En sanoisi, että antaisia periksi ja tekisi jotain hyödyllisempää, mutta ehdottaisin katsomaan peiliin ja hyväksymään tosiasiat; työt ovat paskaa ja sillä hyvä ja olemaan haukkumatta muiden töitä. Puhumattakaan, virheiden etsimisestä muiden töistä kun omat ovat niitä täynnä.

Tälläkin, joka nyt kokeilee ilmeisesti siipiään, olisiko hänestä kriitikoksi, kaikki työt kusee jotenkin. -Aivan kuin kaikilla meillä muillakin. Mietin piruuttani, käynkö antamassa samanlaista palautetta ja korjausehdotuksia. Korjattavaa seuraaviin piirroksiin onkin.... Mistä alkaisin? Anatomia, perspektiivi, väritys, varjostukset, tapa piirtää kynää.... siis aivan KAIKKI!

Mutta en viitsi. Saakoon huvinsa. Ei se tuollaista murskakritiikkiä edes kestäisi aloittamatta yhden kasvottaman nikkinsä sotaa. Piruparka.

Meikän töissä on aina jotain viturallaan ja tiedän sen. Tiedän myös sen, että valtaosa siitä mitä teen on paskaa. Minua se ei haittaa ja piinaan sillä mielellään muita. Jos minulta kysytään miksi, siksi ettei kukaan pysty tekemään sataprosenttisen virheetöntä.

Minulta saa myös kysyä. Vastaan ja neuvon mielelläni.

Sen sijaan, jos tulet sanomaan samoista virheistä joista jo varoitin; hanki elämä.

Deviantartin uusi logo

Vuosikausia deviantart on ollut plagitarismia ja taidevarkauksia vastaan. Kuiten, uuden ylläpidon myötä kuri on lepsunut. Viimeisin esimerkki tästä on yhteisön uusi logo, jonka symboli on hämärä yhdistelmä dollarin ja prosentin merkistä, sekä z-kirjainta.

Puhumattakaan, että logon symboli on suora plagaatti Platzkart.ru :n sivuilta. Tuleekin mieleen oliko kyse uudesta logosta; varastetaan nyt vaihteeksi venäläisiltä, ennenkuin ehtivät varastaa taas yhteisöön ladatut kuvat? Ehee.

Ei hauskaa. Ei lähellekkään.

Miksi Deviantart on plagaattiin sortunut, sitä voidaan miettiä. Ylläpito osoittaa suorastaan ällisyttävää ylimielisyyttä plagaattisyytöksiä vastaan, vaikka todisteet ovat kiistattomat.

Logon plaginointi kun ei jää siihen. Logoon yhdistetyssä teksissä on otettu efektiä ja fonttia “lainaan” EA:n julkaisemasta Need for Speed pelistäkin. Tekstin efekti ja fontti ovat verrattaessa samanlaiset.

Soppaan voidaan huoletta lisätä Augusta logokin. Herääkin kysymys, löytyykö ympäri maailmaa muita yhtiöitä joiden logoa DeviantArt on käynyt viilaamassa omaansa.

Ei oikeasti huvita enää olla koko paikassa, koska se edustaa nykyisellään sellaista varaskulttuuria mitä vastaan olen ollut pienen nettitaitelijaikäni. Muilta ei viedä, vaan tehdään omaa!

Deviantart sietäisi saada keppiä, sakkoa ja taitelijoiden tulisi marssia yhteisöstä ulos ovet paukkuen ja jättää moinen plagaattiyhteisö aivan omaan arvoonsa.

Ikävä kyllä kaikki eivät ole huomanneet mitään uutta, saati mitään hämärää tässä uudessa uudistuksessa. :( Osa ei tietysti välitä tuon taivaallista kunhan on paikka minne laittaa kuvat.

Olen itsekkin rakentanu deviin mittavaa kuvagalleriaa ja tehnyt sitä tutuksi. Nyt kun se sitten on kohtalaisen tuttu ja tunnettu, mietin, että lähden ennemmin kuin olen mukana missään plagaattipaskassa.

Tälläsen kanssa kun taitelijalta menee maine vain jo siksi, että sattuu olemaan kirjoilla paikassa, joka täyttä päätä puskee plaginoinnin puolesta.

Haluan olla myös vitun kaukana tuosta yhteisöstä, kun tuo ylläpidon keittämä paska räjähtää silmille. Toivoisin oikeastaan, että se räjähtäisikin, koska sekin voisi herätellä yhteisön ylläpitoa miettimään, että onko tässä toimittu oikein, eikä vain dollarinkuvat silmissä kiiluen.

Oikein pirun mukava joululahja tämäkin. Vuosien “työ”  ja kontaktit ja kaverit hukkaan parissa päivässä. Mahtavaa. =..=

Käsityöaarteita

Sinä Osaat lehden helmiä 4/98. Käsityölehti, jota mietin aikanaan miksi kummassa Peto jaksoi tilata moista vuosikaudet, kunnes kyllästyi lopulta. Lehden ohjeiden taso oli rimaa hipoen keskitasoa ja uusia ideoita 90-luvulla harvoin, jos lainkaan.

Joulunumerosta löytyi ikimuistettavia käsityöhelmiä, joiden toteutus mielestäni on kuvaton.com tasoa. Pahoittelen kuvanlaatua. Tarkoitus ei myöskään ole irvailla mallitoiden tekijälle. Kyllä nämä tuotokset tekevät sen puolen ihan itse. <..<

Vekkulit ipanat:

Joulupukki:

Sokerina pohjalla nämä iloiset enkelit.

Voi hyvinkin olla, että en nyt ihan tavoita taitelijan visioita. Sekään ei ole mitään uutta, että näen aika monet asiat eri tavoin kuin kaikki muut.

Työvälineet

No, niin tässä se nähdään kun on kiire niin eipä jää aikaa kirjoitella kuulumisia. Mutta, tehdään nyt tämäkin nopeasti. Tässä pitäisi olla sellainen kymmenkunta päivitystä ja päiväilyä välissä, mutta laitan ne myöhemmin. –Jos muistan.

Tänään tuli tehtyä heräteostoksena lyijytäytekynäpaketti missä oli 0.7 kynä, lyijyä ja erittäin näppäräksi osoittautunut kynämainen kumi. 8’3

Tällä hetkellä on edelleen menossa mieltymys 0,7 lyijyyn silloin kun on aika ja halua piirrellä.

Sain tänä iltana aikaan kaksi muutakin kalustohankintaa mitä olen miettinyt jo muutaman kuukautta ja havainnut ne pakollisiksi hankinnoiksi. Inkling ja piirtotabletti.

Inklinigstä tuli huomattua se seikka, että onpas se näppärä pikku ihmelaite kerännyt aika paljon hoonoja arvosteluja. Joko vika on käyttäjissä, tai sitten immeisillä on aivan väärä käsitys siitä mitä sillä voi tehdä. Ei se mainosvideo kyllä niin epämääräinen ollut, mutta kaiketi nykyisin ei mainoksiin osata suhtautua kriittisesti tai niitä tarkastellaan aivan kummallisin tavoin ja oletetaan aivan päättömiä asioita.

Tabletista… kun minä olin nuori, tabletti oli yhtä kuin kynähiiri ja piirtoalusta. Käsite piirtopöytä tarkoitti valopöytää ja… ai helkkari valopöytä puuttuu vielä. <..<

Mutta, merkki oli selvä, joten argumentit voi itse kukin tunkea minne haluaa. Ehkä joskus tulevaisuudessa, jos olisi mahdollista kokeilisin mielelläni muitakin merkkejä. x’D

Mutta kun... ylipäätään jos menet kertomaan, että hankit piirtotabletin, heti löytyy jostain nurkan takaa joku mielestään penaalin loistavin kynä kertomaan mitä merkkiä pitää suosia ja mikä on hyvä valinta. Se, että kerrot että olet nyt mennyt hankkimaan jotakin tai, että olet hankkimassa jotakin ei ole mikään helvetin kutsu noille onnettomille tulla tuputtamaan sitä omaa mielipidettään jonkin laitteen paremmuudesta. Helvetti, saisin reviteltyä tästä devissä ja saisin vielä hyvät naurut päälle jos viitsisin avautua. –itseasiassa viimeksi kun mainitsin, että olen aikeissa tehdä pikku laitteistohankintoja niin johan rupesi tarpeettomia neuvoja tulemaan. =..0

Oikeasti, jos haluan lyödä oman kirveeni kiveen niin antakaa minun tehdä niin. Ei tartte tulla neuvomaan.

Toinen yhtä hauska luulo tuntuu olevan se, että hankkii jonkin helkkarin kalliin laitteen/ohjelman ja sitä automaattisesti muuttuu ammattilaiseksi. Ei se ihan niin mene. Pitää harjoitella, opetella, kokeilla ja opetella vielä lisää ennen kuin voi sanoa osaavansa jotain. –Toisaalta, joka hetkihän on uuden oppimista joten en ikävä kyllä voi sanoa osaavani juuri mitään. x’)

Niin ja ihan randomisti, Inklingin hankkiminen ei ole ihan vielä aivan satavarmaa. -Piirtotabletin taas on. :P

52000n raja rikki

Tänään meni sitten 52 000n kävijän raja rikki devissä. Ainakaan ei tarvitse piinata itseään sillä ettei tiedä millaisen kiitoskuvan teen. Se on jo melkein valmis, pitäisi vain viimeistellä. :3

Predator-aiheinen tulee olemaan. :3

Kiitosta taas.

Minä ja Muumit

Tänään löytyi kadonneen muistin rippeitä aika yllättävästä paikasta. Nythän on niin, että totta kai jotkut ovat pahoittaneet mielensä muumielokuvasta.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin lapsena kun lainasin kirjastoautosta ( sellaisia oli minun nuoruudessani, tiedä onko enää kun ovat ajaneet kaikki palvelut säästöbudjetilla alas )Muumi sarjiksia. Ne oli muistaakseni jotakuinkin A4 kokoisia ja aika paksuja eepoksia ja niitä oli kiva lukea.

Sitten televisioon tuli tämä jokaisen suomalaisen tuntema Muumisarja. Juurikin tämä anime. Se josta suomisensuuri naksi kolme jaksoa koska niissä oli mm. muumipeikko esitti kuollutta, merirosvoja ja sellaista… no, lyhyesti parhaat muumijaksot sensuroitiin kokonaan pimentoon. Olisi joskus hyvä, jos Muumi animen näkisi ihan alkuperäisellä japanidubilla ja kaikki jaksot ilman sensuuria.

Mutta… sarjakuvat vs. tämä anime. Inhosin sitä pentuna juuri sen takia ettei se ollut niinkuin sarjakuvissa oli. Oikeasti, on vieläkin kiusaantunut olo kun joku kavereista hypettää katsoneensa Muumeja lapsena ja tykänneenäs kuin hullu puurosta ja miten pe-lot-ta-va Mörkö oikein oli.

Olisivat lukeneet sarjiksia. Kyllä ei oikein vieläkään tee mieli katsoa Muumeja. Katsoin kyllä ne sensuroidut ja niistä pidin.

Viimeisimmät villitykset

Tässä on tällä viikolla tullut tutustuttua uusiin välineisiin. Kokeilin BlackInkin demoa ja tykästyin ohjelmaan. Se on piirrustus/maalausohjelma. Näppärännäköinen ja kyllä sillä jotain saa sotkettua.

Modernia taidetta, eikä edes mitään kaksista. Ei sisällä mitään taka-ajatuksia tai ylipäätään mitään ajatusta. Kokeilin paria sivellintä ja lopputuloksena on… tuo hirvitys.

Ostin silkasta kokeilun halusta... ( ja koska halvalla sai ) Aartform Curvyn ja olen leikkinyt sillä aina kun vain aikaa on ollut. Sanotaan näin, että sillä mallintaminen on ehkä hieman helpompaa kuin Blenderillä ja Hexagonilla. ^^’ On aika paljonkin + ohjelma tuntuu kevyeltä koneellani eli ei hidastele tai jumi. 83
Ja kyllä sillä jotain kivaa on saatu aikaankin. 83 Virkistelen samalla muistiani mitä tein Blenderillä.

Melkein kaikki alkaa palautua mieleen. 83

No, ainakin osasin mallintaa ufon. Curvy mallinnus, mutta loppusilaus Daz Studiossa. 83

Asentelin vihdoin ja viimein Fusen paikoilleen. Se lähti mukaan Steamin kesäalesta. Että kannatti herätä viideltä. 8’’’D Sekin on ihan kiva, mutta suora kytkö Maximoon... no, ei niinkään kiva ominaisuus. Mallit voi toki siirtää muihinkin ohjelmiin muokkaamista varten. Ainakaan Dazissa mallin nahkat eivät käyttäytyneet toivontunlaisesti. Mitä taas tulee helppoon hahmonluontiin, sen ohjelma kyllä lupaa, mutta on pettymys hahmojen muokattavuudessa ja sisällössä. Toisaalta ohjelma on vielä niin alkutekijöissään, että myöhemmin saattaa lisäsisältöä tullakin. Näin nykyisellään ei juurikaan iloa ammattilaiselle, ellei kyseessä ole sitten että tarvitsee luoda pikapikaa joku hahmo peliin ym. Silti sen helppokäyttöisyys tekee siitä hauskan käyttää ja pidän siitä jollain kierolla tavalla.

Näppärää ja helppoa hahmonluontia.

Hahmon nahkassa on jotain hämminkiä. O.o’ Hahmo on muuten tässä siirretty *.obj:ina Daziin.

Olikos vielä jotain?

Niin ja sitten viimeisinpänä, uusin tuttavuus oli Facerig. Facerigin demovideo oli jo itsessään mielenkiintoa ruokkivaa, että jumalauta mä haluun ton ohjelma + mitkä mahdollisuudet! Jos siinä siis voi siirtää kustomoidun hahmon Dazista ja pistää sen puhumaan. Tätä ennen tiesin olevan sellaisen ohjelman kuin Mimic, mutta sitä ei ole tullut kokeiltua.

Kuvat: Kuvien räpellykset ovat ikävä kyllä ihan omin pikku kätösin säädettyjä ja sähellettyjä. Ei saa kopioida ilman lupaa.

Teeskentelijä kaverina =…O

Hmmm. Hetki kun en tiedä mitä pitäisi ajatella yhden nettitutun journakirjoituksesta, jossa oli meikästäkin lyhyt luonnehdinta. Aika hyvin tarinoitu, sillä kovin väkinäistä se yhteydenpito on ollu.

Viime vuonna sillä pelitti Daz Studio ihan hyvin, muttei se tajunnu edes rautalankamallia siitä miten mallit asennetaan kansioihin. Tai miten kansiot luodaan. Ohjelma myös rupes kummasti pelittämään kunnolla kun hän oivalsi ensin rekisteröidä sen. Siitä muutaman kuukauden hiljaisuus ja toteamus et hän oli asentanu ohjelman pois kun aikaa ei ollu sille. Lue: ei vaan osannu käyttää sitä.
Sitten taas asensi sen uudelleen, muttei vieläkään tajunnut miten kansioita luodaan tai miten mallit asennetaan niihin kansioihin ohjelman käyttöön... Muutama kuukausi takaperin syy miksei voi opetella ohjelman kanssa on, että sen hämärimmät latailupuuhat olivat tuoneet koneelle ylimääräistä.
Viimeisin syy miksei voi opetella ohjelman käyttöä tällä kertaa olikin, että kone on muka liian pieni pyörittää ohjelmaa. Tunnistan kyllä tekosyyn kun sellainen esitetään. D:

Korujen tekoon inspaamisesta en sano mitään, niistä tai niiden tekemisestä ei olla paljoo ees puhuttu. Helmien ja matskujen ostamisesta kyllä meikäläinen pälättää niistä ja kaikenlaisesta muustakin kun toinen ei puhu juuri mitään. <..<

Sen varjolla tuli tutustuttuu kun hän halus oppia Daz Studion käyttöä ja lupasin neuvoa siinä. No, minun vikani ei ole jos opastettava ei tajua selviä asioita, lukemaansa. Kummallista on, että vielä viime vuonna alkuun päästiin aika helposti mutta ei sitten alkua pidemmälle. O..o

Olen sanonu mielestäni aika usein, että Daz Studion alkuun pääsee kyllä, mutta siinä tarvii olla tietsikan perustaidot hallussa. Muun oppii kyllä jos viittii lukea tutoja ja käyttöohjeita ja kyselläkin voi aina. Ei ole siitä kiinni etteikö apuja sais. Puhumattakaan miten helppoa avun pyytäminen on. O..o

Mutta, jos haluu välttämättä teeskennellä, että aivan kaikki on OK, suotakoon moiselle. Masentavaa kyllä miten helppoa netissä näkyy olevan tuollainen pirun tekopyhä teeskentely.

HIM:illä on mielestäni aivan loistava tilanteeseen sopiva kappale, tai ainakin sen kertosäe on mitä osuvin; Keep on pretending, eli jatka teeskentelyä.

Että sen pitikin sattua juuri meikäläiseen =..=

Kiroan suuresti sitä päivää kun erehdyin voittamaan sen kirotun leffalipun jolle ei ole mitään käyttöä.

Kesällä ei ollut päivänäytöksiä minne mennä. Tai no, arvatkaa pidinkö koko juttua edes mielessäni. Samalla kiroan Joensuun leffateaterin alimpaan helvettiin kun eivät tunnu saavan päivänäytöksiä aikaiseksi. Ei ainakaan ole mitään katsomisen arvoista siellä. Sitten kun on ollut, no ne totta kai huomaa vasta kun ne ovat jo olleet ja menneet.

Tässä pitää lisäksi ajatella bussiaikatauluja ja sitä millä keinoin ylipäätään pääsee bussiin. Vaatimattomasti 7 km lähimmälle pysäkille mistä voi hypätä bussiin, joka menee kaupunkiinpäin. Ja sitten onkin vuorossa 37 kilometriä kaupunkiin pelkän elokuvan vuoksi.

Kyllä on elämys kaukana siitä sanavalinnasta jolla tuota kaikkea kuvailisin.

Enkä myöskään ymmärrä sitä miksi kukaan haluaa palloilla missään kaupungin humussa vielä seitsemän jälkeen. Kyllä silloin kannattaisi olla jo kotona rauhoittumassa ja lepäilemässä seuraavaa työpäivää varten.

Ei sovi minulle kaupunkilaisten onneton elämäntyyli. Ei.

Olisihan se voinut toimiakkin...

Meikää kieltämättä alkaa vituttaa jo toi et ensin on hyvä et oon saanu ns. paremman ja palkkasemman homman ja nyt se sitten on jo paha. Että pitäis ettiä sittenkin jotain muuta. Pelotellaan sillä joka paikkaan nenänsä änkeevällä yliuteliaalla ämmällä, joka siellä tahtii tulee polkemaan syyskuun jälkeen. Niinköhän mä olen saatana sokerista tehty, et sulan jos pikkasen viskataan vettä korville. Ennemmin se akka saa luvan varoa meikää etten testaa miten kynnellä tapettava se on jos hyvin rupee utelemaan meikän asioista.

Kaduttaa jo sekin et mainittin Pedolle, että on pakko käydä kaupungissa lataamassa bussikorttiin sarjalippu. Jotenkin se oli jo automaattisesti hänen palkkapussistaan pois, vaikka tähän asti olen kyllä menoni maksanut ihan itse ja omista rahoistani. Miinus ne muutamat kerrat kun on ängenny lempeää väkivaltaa apunakäyttäen mulle rahaa, että hoidan kauppaostokset.

Minä en ymmärrä sitä naista. O..O’

Se on nyt paha että joudun jostai helkkarin syystä kulkemaan Uimaharjussa osan viikkoa, paikkaamassa jonkun osa-aikaeläkkeisen vapaita. Mitä en kyllä sitäkään ymmärrä, että siellä kuitenkin on osaava pajavetäjä ja miksen sinne palkata erikseen apulaista, joka voisi olla siellä seitsemänä päivänä viikossa. O..o Tai mikseivät pistä sitä osa-aikaeläkkeistä jo pihalle ja palkkaa uutta? Ei voi oikein ymmärtää tuotakaan logiikkaa, että yhden jonka pitäisi olla apulaisena paikassa A, pitää hääriä paikassa B, vaikka paikassa A olisi hommia mitä taas paikassa B ei juuri ole. Puhumattakaan, että paikasa B tehdään asiat ja paperihommat tyystin eri tavalla kuin paikassa A.

Niin, pistetään meikä sellaiseen hommaan. En vastaa seurauksista! >..<

No, tapetilla oli myös tämä suorastaan epäinhimillinen työaika eli aamu 7stä eteenpäin. Aivan yhtä epäinhimillistä rääkkäämistä se oli silloin kun piti aamu 7n linkkaan kertetä, että oli amiksessa kahdeksalta. Harvoin olin kellolleen kun piti sitten kävellä koululle pysäkiltä. Herätys oli muistaakseni siinä viiden aikaan? Jos mä selvisin sillon käydä joka päivä kun oli merkitty kouluu, amiksessa niin miksen sitten töissä? D:

Minun päivärytmilläni, uni ei tule käskemällä yhdeksältä tai viimeistään kymmeneltä. Eikä taatusti tule uni silmään kun lasken pääni tyynyyn. Ei, mä pyörin sängyssä ainakin tunnin, joskus kauemminkin, kunnes vihdoin rentoudun ja pääsen uneen. En, vaikka miten pentuna yrittivät kasvattaa siihen oppiin. Ei ole minun rytmini se. Kahdeltatoista viimeistään ja kyllä viisi tai kuusi tuntia riittää. Kuusi mieluusti. Joskus on menty kolmellakin. Kuukautisten kanssa ei riitä mikään tuntimäärä. Sitä on väsynyt ja tekee mieli repiä kaikki kappaleiksi. Piste.

Iltapäivätorkut otan jos väsyttää tai viluttaa tai on vähän molempia. Paras tapa saada molemmat, on käpertyä peiton alle. Sain kuulla vittuilua valvomisestani Behemothilta kun tapas mut nukkumasta päivällä. Anteeks vaan, että olen vilustumaan päin, nainen ja jolla sattuu nyt vaan olemaan se aika kuukaudesta tai siis se kuukausi kun valuu verta koko helvetin kuukauden ajan! Seuraavaan kuunvaihtoon asti. D: Kieltämättä vittumaista. =..=

Perkele itteenikin masentaa jo valmiiks et miks helvetissä ees suostuin moiseen! Ja vielä sen kerran kun tämmöinen tilaisuus saada töitä kävelee vastaan. Eikä miulta ees juuri kysytty, että sopiiko kaikki tämä, ängettiin vaan että osaava ihminen ja tuota ei päästetä mihinkään.

Perkeleen perkeleen perkele!

Kyllä mä sen haluan, mutta kahdeksaks ja ilman Uimaharjua. =..=’

Sanapelien sanastoa

Terppa taas kaikille. Ja mennäänpäs sanapelien maailmaan taas kerran. Kuvakaappauksia ei taaskaan ole ollut tarpeen virittää millään lailla. –Voi kun olisikin.

Edelleen voi vai ihmetellä miten suomenkielen perussanoja kuten setä, täti, tämä, sää ja niin edelleen ( niin edelleen ei kuulu puuttuviin sanoihin huom. ) ei pelissä hyväksytä. O.o

Sitten päästäänkin vähemmän… tuttuihin sanoihin, joista ainakin tämä kuulostaa niin ruotsilta. Harvemmin tulee tuollaista muotoa käytettyä. Siis todella todella harvoin…

Mutta, se todelline herkkupala minkä vuoksi otin näitä taas esille ja puheeksi… Nyt pidelkää hatuistanne kiinni, tämä nimittäin on todelline herkkupala ja se tulee tässä;

Tämä reväytti montun auki kavereiltakin, jotka ovat kaikkea nähneet. –Eivät kuitenkaan tätä. Oli muuten paras sana tuossa erässä. x’D

Osoitus, että kääntäjillä on ollut helkkarin hauskaa tehdä “erikoisbonus” sanoja?

Kuvat: Pelisession aikana otettuja kaappauksia, en omista peliä.

Mihin minusta on

Mitä haluaisinkaan olla sitten jos koskaan kasvan aikuiseksi. ( Kirjoittaja on tällä hetkellä 30 vuotias )

Tänä iltana mietin vakavasti korusepän ja gemmologin alaa. O.o Kiinnostusta on, mutta haluan silti tehdä muutakin koskapa tämä pää ei tyydy pelkästään yhteen asiaan/mielenkiintoon. D:

Jalokiviväärennösistä

Tuossa osui huutokauppasivuilta vastaan sangen mielenkiintoinen vipeltäjä. Korukauppias, joka kauppaa käsittämättömän halvalla “aitoja” smaragdeja ja muuta. Tämän pitäisi jo herättää hintatietoisessa kuluttajassa hälytyskellot soimaan ja esittämään asiallisia kysymyksiä.

Beryllejä ne kyllä saattavat hyvinkin olla, mutteivät mitään puhtaita beryllejä. Puhdas berylli kun on väritön ja läpikuultava. Smaragdi toki kuuluu beryllihin ja on värimuunnos, jossa kromi antaa kivelle sen voimakkaan vihreän värin. Kivi on myös läpikuultava.

Siinä sitä onkin katseleminen kun vihreää sävytettyä ja hiottua kiveä kaupitellaan smaragdina. Kauhistuttaa se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan jopa feikistä kunhan sillä vain on korukiven nimi ja vakuutellaan tarpeeksi, että aito on.

Jos se olisi aito, ei lähtöhinta olisi niin alhainen. -Ellei olisi oma lehmä suossa. Eikä kyllä ehkä sittenkään.

Aito kivi ei olisi niin... läpinäkymätön hiottu möykky. Aidossa hiotussa, jopa kakkoslaatuinen kiiluisi aivan eri tavalla kuin mitä kuvissa vilkkuvat juovikkaat, epäpuhtaat kivet. Safiirissa on näkyvillä erikoisia täpliä ja se on tasan yhtä läpinäkymätön kuin “smaragdit” hiottunakin. Hionta vaikuttaisi olevan sen laatuinen, että jo siinä näkyisi kiven läpinäkyvyys.

Eikä aitoa smaragdille tarvise antaa sävytyskäsittelyä.

Mitä tulee aitoustodistukseen, se ei ainakaan ole virallinen GIA:n sertifikaatti, vaan jonkun intilaisen KGCL:n myöntämä ja näitä näkyy 9.60 dollarilla saavan Ebaystä. Asiakkaan antamilla tiedoilla ja kuvalla varustettuna. Yhtiön kotisivut taas, no... eivät ole hääppöiset. Sivut on, mutta se onko koko firmaa olemassakaan, se on toinen asia. Puhumattakaan kuinka kauan labran sivut ovat olleet “kesken päivitystä”.

Se hanakkuus millä myyjä puolustelee tuotteitaan osoittaa sen, että joko on “kiistän kaiken viimeiseen asti” paatunut huijari tai sitten sinisilmäinen setä tai täti, jota on etelän matkalla viilattu niin pahasti linssiin ettei paremmasta väliä ja hän on sitten luullut ostaneensa aitoja kiviä todella halvalla.

Tätä jälkimmäistä tukee se, että kivestä on kyllä antaa mitat ja jopa alkuperäismaa, muttei kuitenkaan tietoa mistä kivi on ostettu. Tai sen tarkempia tietoja esimerkiksi sävyvirheistä ym.

Puhumattakaan, että alan harrastaja/ammattilainen kyllä olisi tunnistanut aidon tavaran jo kauppahetkellä ja kertonut mistä ja mitä kautta on kivet alunperin ostanut. eikä ole tutkinut, eikä ottanut selvää ovatko aitoustodistukset aitoja. :( Kovasti puolustelee niitä kyllä, mikä voi olla jo merkki siitä, että aavistelee tulleensa petetyksi ja hankkiutuu nyt kovalla kiireellä tavarasta eroon.

Oma kokemuspohjani on aloitelijatasoa,  mutta älkääs pr00t vielä väheksymään alkako. Aloittelijalla on käytössään tietoverkko mistä tietoa voi etsiä ja tietoa on saatavilla. Kaikki ei suinkaan luotettavaa, mutta jos tieto löytyy virallisilta sivuilta, kuten luotettavia sertifikaatteja myöntäviltä tahoilta. Luotettavimmat aitoustodistukset jalokiville, ei pelkästään timanteille antavat vain HRD, Diamond High Council, GIA and IGI.

Tämä se on ihanaa luettavaa aiheesta ja juuri tarpeeseen. Silkkaa nannaa ja annas kun lainaan vähän;

Laboratoriotodistusten vaihtaminen:
Timantti voidaan myydä paremman kiven papereilla. Tämän estääkseen monet laboratoriot ovat alkaneet kaivertamaan todistusnumeron laserilla kiven reunukseen.

Laboratoriotodistusten väärentäminen:
Yhdysvalloissa ja Aasiassa on tullut viimeaikoina esiin, että hologrammeista ja muista turvatekijöistä huolimatta esim. GIA:n ja EGL:n raportteja on onnistuttu väärentämään. Tämän vuoksi täytyy aina tarkistaa itse, että kivi ja paperit vastaavat toisiaan.

Paikkansa pitämätön laboratoriotodistus:
Kivi saattaa olla pahasti vaurioitunut sen jälkeen, kun laboratoriotodistus on annettu. Todistuksessa voi lukea esimerkiksi IF, vaikka kivi olisi käytännössä lohjennut kahtia. Myyjä saattaa jättää kiven vaurioitumisen kertomatta, vaikka tietää sen.

Itse tekaistu laboratorion nimi:
Papereita tekaistaan väärin laboratoriotiedoin. Esitettyä laboratoriota ei välttämättä ole olemassakaan. Monesti tällaisissa papereissa lukee certificate tai sertifikaatti. Joskus saatetaan jopa perustaa "riippumaton laboratorio/instituutti" myyjäyhtiön alaisuuteen.

Lähde: timantit.com

Ei pidä nipottaa että siinä puhutaan vain timanteista, ei muista jalokivistä. Kaikki tuo yllä lueteltu pätee aivan varmasti myös jalokiviin, joiksi timantitkin lasketaan. ;D

Oma arvaukseni myytävänä olevista smaragdeista ja safiireista on, että ne ovat molemmat samaa tavaraa. Epäpuhtaita, sävytettyjä/värjättyjä ja kiillotettuja ja hiottuja beryllejä, jota tässä aitona? Voi toki olla värjättyä synteetistä kiveä, joka myös selittäisi halvan hinnan. Todella räikeäksi homma menisi jos myynnissä olisi värjättyä ja hiottua lasia.

"Pohjosen poika/kaunis nainen osta sie kaunis, aito smaragdi! Nyt lähtee todella edullisesti! Tänne vain! Tänne vain!"
“Tuo ei... ihan vastaa käsitystäni smaragdista..."
"Se on sävytetty ja kakkoslaatua. Näin halvalla et saa mistään muualta. Tuleeko kaupat?" * lisää lipeväkielistä lirkuttelua oman valinnan ja mielikuvituksen mukaan *
"Tulee!"
"Aitoustodistus kaupan päälle"
”Oudonkuuloinen laboratorio…”
“Näitä meidän paikallisia pikku laboratorioita.”

Ja asiakas poistuu hyvillä mielin...

Niin siinä sitten kävi, että…

Joskus, kun asiat alkavat rullata, siihen kyytin tuskin ehtii. Puolen vuoden päästä voin päivittää CV:heni seuraavaa; toiminta apuohjaajana ja avustajana.

Eihän sitä kyllä moni varmaan usko, että sellainen on käynyt, mutta kun niin kävi. O..o Olen itsekkin kuullut tarinoita siitä, että jos sopiva immeinen kävelee työpaikalle, sellainen saattaa saada työn heti eikä viidestoista päivä. Pidin niitä työkkärin propagandana aina näihin päiviin asti, jolla vain pyritään herättämään toivoa pitkäaikaistyöttömissä.

Nyt siitä on sitten ihan omakohtaista kokemusta. Tulin, tein ja sain töitä. Veni, ago, accipio labor. Luulisin, mutta en osaa taivuttaa latinaa, mutta kaiketi tajuatte mitä ajan takaa. ^^

Työ pitää sisällään samaa mitä melkein teen jo nyt, mutta siihen päälle avustajan/apuohjaajan paperityöt, matkustelua toisessatoimipissä tuuraamassa osa-aikaeläkeläis ohjaajaa ja sen sellaista. Päälle pitää opetella kantapäälapun neulomista, halusin tai en. No, ainakin oppinen vihdoin neulomaan sukat... tai ainakin niihin kantapäät halusin sitä tai en. x’D

Sanotaan nyt näin, etten edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että saisin tuon homman. Puhumattakaan, etten oikeasti ole voinut kertoa näitä ilouutisia aivan kaikille. Näin “anonyymisti” se hoituu, sillä harva osaa yhdistää henkilön ja nickin. Vielä harvempi osaa yhdistää nickin ja blogin. En tasan rupea avautumaan näistä ilouutisissa devissä. En! Kuittaan korkeintaan, että joo olen nyt kiireinen kun on enempi töitä. Sellaista missä saatan olla hyvä ja mitä osaan tehdä. Piste.

Tai kertomaan samaa paikkaa tavoitelleelle et; joo mie sain sen paikan sitten. Ei helvetti, siinä saa elinikäisen vihamiehen aivan varmasti. Kun se olin minä joka sille siitä paikasta puhui ja sain sen siitä innostumaan ja hakemaan sinne. Sillä oli vielä niin kiire saada tietää siitä paikasta, ettei edes kiinnittäny huomiota mitä muuta kirjoittelin, tivasi tietoja siitä työtoimenkuvasta. O.o Juu, ei mitään. Eipä kestä. Ilo auttaa ja näin. Taisi vain olla oma lehmä aika syvällä suossa siellä, että viis siitä mitä kaverille kuuluu. Ko. käytös on aika paheksuttavaa, eikö?

Mutta, näillä näkymin voin vain kuvitella sitä kateellisten puolituttujen määrää... puhumattakaan siitä vittuilun määrästä kunhan huhut alkavat lennellä. Huhut siitä, että miekin olen saanu töitä. Juu, se on nyt heiltä pois tämäkin. Tuntuupa niin uskomattoman kamalalta taas.. Plääh! Itte ovat soppansa keittäneet ja siinä kerran haluuvat lillua niin lillukoot sitten.

Duunarin hommina on ollut tehdä erilaisia käsitöitä ja niitä on saanut puuhata vapaasti oma halun mukana ja siitä olen pitänyt. On saanut kutoa, ommella, tehdä helmitöitä ja sellaista, mutta on hyppyytetty tekemään kaikenlaista. En tiennyt osaavani koristemaalausta lainkaan, mutta.. maalattuani leikkiviä kissanpentuja, sydämmiä ja murattia tulitikkutelineitten koristeiksi... no, nähtävästi osaan sitten sitäkin jonkun verran. -Ei aiheesta kertovan kirjan osan ja tekniikoitten silmäily sitten hukkaan mennyt. Opisin tietty enempi jos vielä lukisin sen osan askartelukirjaa, eikö?

Luulisi olevan jo sinällään pelottavaa miten kykenee omaksumaan uutta pelkästään katsomalla vaihe-vaiheelta kuvia, ilman että tarvitsee tekstiin tutustua yhtään sen tarkemmin ellei mielenkiinto herää. x’D

Öljyvärit ja akryylit. Seklainen tuputustekniikka ja maalaus. Pahoittelen shaissea kuvalaatua, mutta parempaa ei tule, ei näillä välineillä ja valaistuksella. D:

Ps. Kannattaa vilaista Myrkkyputelin puolelta koko teline ja ne muut. Arvelin koota sinne jonkun “työtehtävät” hakusanan alle noita.

Ihaahaa ihanaa troijalaiset ratsastaa osa 1

Tänään oli sitten se päivä kun Behemoth muisti viimein sovittua kaverinsa kanssa, että nyt viedään Uku katsomaan sitä niitten konetta ja mahdollisesti korjaamaan mokoma.

Tein sen virheliikkeen, että edes ajattelinkaan ongelman olevan jotain helposti hoidettavaa, hetkessä ohi olevaa. Toisaalta, jos se olisi ollut hetkessä hoidettavaa, sehän olisi kai jo osattu korjata, eikö?

No, viksuna asentelin vanhaksi menneen antiviruksen pois ja kokeilin asentaa avastia, joka asentui kyllä, muttei suostunut päivittämään itseään. Service Pack 1stä ei tietenkään ollut kukaan talossa toisinaan majaileva nuorempi ikäpolvi edes älynnyt asentaa.

Mietin siinä, että tämäpä outoa. Asensin pois ja kokeilin uudestaan. Siinä vaiheessa arvelin, että nyt asennetaan pari spywareohjelmaa ja koneenputsausohjelma ja katsotaan mitä ne saa hyrskettyä. –Sikäli kun ne vain toimivat.

Kyllä ne toimivat. Lopputuloksena oli noin kolmisenkymmentä töhnää; jäljityskeksejä ja muuta kivaa. Ja kolme troijalaista. D:

Siinä vaiheessa rupesin jo miettimään, että elleivät ne troijalaisperekeleet ole syynä siihen etteivät antivirusohjelmat päivity ja ettei mikkisofta lataa päivityksiä. Tässä vaiheessa päivä oli mennyt jo puoleen.

Töhnät on suhteellisen helppo saada pois ja käyttämällä oikeaa selainta ja pitämällä siinä suodatinlisäosaa ei niitäkään töhniä tule.

Aikaa paloi siihen, että ajoin skannausohjelmat täysillä läpi edes kartoittaakseni missä mennään ja mitä pitää tehdä. Töhnät lähti, troijalaiset jäi, vaikka en ( ehkä ) karanteeniin suitsittiinkin. Ongelma oli edelleen, se, että vaikka ne olevinaan karanteenissa olivatkin, niiden luomat estot jäivät.

Ripustin hanskat naulaan kolmelta. Siltä erää. Piti selvittää troijalaisen häätöä aivan kaikessa rauhassa, vaikka talon emäntä mukavaa juttuseuraa olikin ja pikku koira sydäntemurskaaja nappisilmineen. Oli pakko pyytää anteeksi. Ja ei, en ole raudankova ammattilainen näissä hommissa. Mutta tämä koetteli jo olematonta ammattiylpeyttä.

Mutta ei meikää voi tyhmäksi haukkua kun sentään sain selville missä vika on. –Ja ounastelin jo, että mitä asialle pitää tehdä.

Troijalaisiin saattaa auttaa pelkästään vikasietotilassa ajettu Antimalware ohjelman ajo. Vaikeampiin Windowsin uudelleenasennus tai järjestelmän palautus. –Josko sitä ei tarviis tehdä. Niin mitäpä format c:/ ei korjaisi. ^^’ Mutta jos löytyisi keino välttää sitä. Onhan tekniikka kai kehittynyt jo, eikös?

Kysyin sitten illalla asiaan vihkiytyneeltä kaverilta apua. Tehokkaampia troppeja troijalaisten suitsimiseen kuin mitä itsellä oli tarjota. Antivirus LiveCD korjauslevy… se oli todella uutta. O.o’

Pelottaa lievästi sanottuna ajatellakin miten aikaisin aamulla revitään sängystä ylös ja pitää olla taas menossa. D:

Ellei vikasietotilassa ajettava antimalware skannaus ja sen päälle LiveCD:n hörskytys auta, on pakko kehoittaa viemään kone ihan ammattiauttajille. Tosin heilläkään ei ole sen kummaisemmat rohdot tähän tautiin. –Paitsi Windowsin uudelleenasennus. ^^’

Maalaisjärki… halooo-oooo!

Olen kohta pari kuukautta koittannut selittää miun Daz Studio-oppilaalle et jos Runtime kansio puuttuu; luo sen kansion tai vaihtoehtoisesti asentaa ekan mallinsa dumppaamalla sen mallin koko Runtime kansion MyLibrary kansioon. ( Vanhemmassa Daz Studiossa Content kansio. Huom. )

Tällä hetkellä kaikki kehitys mitä ois pitäny tapahtu on tyssänny siihen kun; “Ei siellä kansiossa ole sellaista kansioo kuin Runtime!”

Maalaisjärjen pitäis kyllä tuossa vaiheessa sanoo, että asialle pitäisi tehdä jotakin? Loogiselta tuntuvin vaihtoehto ois tietenkin luoda kansio sillä nimellä. -Tai tutkia vähän asennettavia kansioita. ^^’

Järjen käyttö olisi niin sallittua.

Kawacon 2014

Järjestetään. Kummallista miten muistelen, että se olisi järjestetty aiemmin viime vuosina kuin nyt vai lienenkö aivan väärässä.

Mutta, juu. Menen sinne, vietän ( toivottavasti ) hauskan päivän satoi tai paistoi. Melko varmasti yksin tällä kertaa. On se jo kumma jos eksyn vielä neljännelläkin kerralla. 8’’3 Viime vuonahan mie jo melkein osasin paikalle itse. x’D

Ei, en ole leiskauttanut vieläkään vuosien 2012 ja 2013 conkuvia. Pahoittelen. Olen laiska paska. ^^

Puhumattakaan, että olis pitäny kai olla myymässä jo tänä vuonna… no enpä ole. Ei ole mitään materiaalia kertynyt tai tullu tehtyä niin, että siitä sais mitään myyntiartikkelia. 8’D

Kesän riennot ei kuitenkaan jää tänä vuonna vielä tähän. Vielä on Outokumpu ja Juuka ja mahdollisesti vielä muuta pikkuvisiittiä.

Another rides the bus

Foorumi, chatti ja flashback mesestä

Tossa rupesin muutama viikko sitten kokeilemaan uudelleen foorumin adminin hommia ja pistin fanifoorumin pystyyn. Se, et uskaltaako sinne sitten koskaan liittyä kukaan, on toinen tarina.

Tänään pistin kokeeksi sitten chattiboxin yhteen foorumeista. Se herätti muistoja mesestä ( MSN ), joka sulautui tässä Skypen kanssa.

Kun mesen kanssa oli ongelmia, käytin alvaro’s messengeriä ennen skypeen siirtymistä. Muistelin chattiboxia tuijotellessa tummia avaruusteemoja joita käytin mieluusti. Skypessä ärsyttää se ettei siihen vieläkään ole kustomteemoja, että siitä saisi niin mörkin karkin kuin mieli tekisi. Kammottavaa tuijottaa valkeaa tekstiruutua. >..<’ Se valkea käypi mulla nimittäin silmiin, eikä syynä todellakaan ole näytön kontrasti. –Se on jo säädetty himmeimmälle mitä löytyy. 8’D

Jeps, ei huvita kattella skypen valkeita teemattomia ruutuja kauaa, sitä puuhastelee ja kuljeskelee sitten muualla tarpeen vaatiessa.

Niin ja enpä viiti mitään linkkejä noihin laittaa, kun haluan että molemmissa paikoissa käy vain sellaista väkeä joita oikeasti kiinnostaa yhden sarjan fanittaminen. Ei siellä töllistelijöitä tarvita ja google on olemassa.

Seuraavaksi tarmoa pitää purkaa foorumin teeman kustomoimiseen. 8’3 Luulen, että näin aluksi voi riittää, jos sen väriteeman vaihtaa?

49000 rikki

Tuossahan tuo iltapäivän mittaan rikki meni, että kyllä siellä vipinää on. Mitähän sitä keksisikään kiitoskuvaan? 8)

Muuten:
Ukun Myrkkyputeli
Prätkisfaniarttia

PS. Pitää rupeemaan laittelemaan jotakin myös uusimpiin gallerioihin ja linkittää niitä. D:

Mikä päivä jatko-osa

Eilinen oli jo MIKÄ PÄIVÄ! osastoa ja tänään sama tahtii näkyi jatkuvan. Kirjoitan eilisestä sitten huomenna ja postitan sen eiliseksi. Eilen en jaksanut ja tänään en yksinkertaisesti malta. Tänäänkin tapahtui.

Yöllä tai aamuyöstä, joku torvi oli saanu operoitua autonsa sillankaiteeseen. Harmi vain että kuitenkin niin hissukseen, että sillan metalliosia oli paskana, muttei ollut saanut autoaan ja itseään jokeen. Olisi joutanut ellei kyseessä ollut sairaskohtaus.

Töissä oli kuin olisi ollut töissä ruumiskellarissa. En ole ollut hommissa siellä. Vielä. Mutta vielähän sitä ehtii kaikkeen, eikös? 8’D +10 astetta, joka tuntui kuumiin kesäpäiviin tottuneista -5ltä. Porukka istui sisällä hommissa takit niskassa, yhdellä oli viltti sylissä ja toppatakki. Pomolla huulet sinisinä. Oikeasti, eipä paljoa naurata sellaiset olot.
Etälämmityksessä vain kiistetään, että ei ole mahdollista, teillä on siellä +20 astetta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kävivät lopulta katsomassa, todeten että toissapäiväiset ukkoset olivat sitten tehneet pikku pikku tuhoja.

Arvelin työpäivän päätteeksi käväistä kierrätyskeskuksessa kun en ole vähään aikaan siellä käynyt ja oli sellainen olo. Siis sellainen, että menen sinne ja juuri tänään. En juurikaan tiennyt, että miksi mutta päätin sitten mennä kuitenkin. Eihän sitä koskaan tiedä kun tulee sellainen vaistomainen olo. Yleensä se enteilee hyvää.

Päivän saaliina kahdet housut, jotka peräti mahtuu jalkaan, animeboxi jota olen metsästänyt  vuoden päivät ja materiaalia koruihin. Siinä määrin, että hirvittää jo itseänikin. Ja sitten ota-tästä-ja-vie-helkuttiin laatikosta erittäin jännä esine. 8¨’D Pois se, että tuli erehdyksissä niitten housujen kanssa sählättyä, kun ne on siellä isoissa laatikoissa niin olin kuorassu pinoon yhdet pikkuiset ( lue:normaalikokoa kaiketi ) farkut kun tutkin farkkulaaria. Enkä huomannut kuin vasta kotona. D: Noo... eiköhän noista jotain saa. >’D Kassin ynnä muuta ainakin.

Erittäin hyvä löytö ja vieläpä edullisesti. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös emaloitu riipus, lasisiruhelmet ja kookosnappeja. Sekä animeboxi jota olen etsinyt kauan.

Tämä löytö oli Ota-Tästä ilmaiskorista. Kokemuksesta tiedän, että ovat miettineet ettei tuollaista kukaan ostaisi. –Olen ollut itse siellä töissä sen verran usein. x’D

Tosiasiahan on, etteivät normaalit, mielikuvituksettomat ihmiset osaa arvostaa mitään outoa ja kiehtovaa, jota joskus tulee vastaan. 8)

Ainoa vika joka tässä on, on väri, mutta muuten se on ihanan karmiva ja soveltuu hyvin sormusten yms esittelyyn. >’3

Lyhyesti, tästä ei voi enää päivä parantua. Toki, jos shenkerillä löytäisivät pari viikkoa kateissa olleen rosherin paketin niin... mut sehän on liikaa vaadittu. D:

Punavarpunen

Ensimmäistä kertaa näin tälläisen otuksen tutkimassa ja sirpostelemassa tuomenlehtiä. Seurailin vessanikkunasta pitemmän aikaa, että mikäs elävä tuo on. Kuulin myös sen äänen ja pakko sanoa, että enpä ollut tullut ajatelleeksikaan.

Tunnistettu punavarpuseksi. Wikipedian mukaan pesii tavallisesti Keski- ja Etelä-Suomessa. Hyvin näkyy myös viihtyvän Itä-Suomessa. Vanhempi koiras muuten, kun noin punainen on.

Faceupin tekoa

Uskalsin tänään tarttua ihan vakavissaan siveltimeen ja maalituubeihin ja lähteä kokeilemaan. Bastianille piti saada suhteellisen kelvolliset huulet.

Lopputulos on tietysti ammattilaisten mielestä aivan kamala, mutta minusta aika onnistunut näin ensikertalaiselle. -Varsinkin kun se ei kaikilta yksinkertaisesti lähde vaikka sutisi kymmeniä nukkeja. O.o

Niin ja ennenkaikkea sopii ihan nätisti muuhun meikkiin. -Niin ja oli pakko tehdä kauneuspilkku.

Mutta pääsia ei olekkaan mitä joku sivullinen ajattelee, vaan se, että on itse tyytyväinen.

Faceupilla tarkoitetaan nukelle tehtävää meikkiä. Meikkaamisen käyvät kuivapastellit, akvarellikynät, akryylimaalit. Meikin poistoon öljyttömät ja asetoonittomat kynsilakanpoistoaineet ym.

Kuva: Bastion ( kustomoitu Taeyang Sebastian )

Jep, jep, jep. Lisää tämän harrastuksen kuulumisia ihan omassa blogissaan, hei. Ja englanniksi. 8)

Ompelukoneenneuloista ja pakkausvirheistä, värivirheistä nyt puhumattakaan

Jännän äärellä, sarjassa ääretön. Minua ärsyttää miksi ompelukoneenneulat on pakattu noin tuhottomaan isoon pakkaukseen. Tuohon pakkaukseen mahtuisi useampikin neulapakkaus, puhumattakaan, että itse pakkausta voisi hyvinkin pienentää puoleen. Sillä turhahan on lama-aikana toivoa mitään säästöpakkausta ompelukoneenneuloja! Hah! Mikä vitsi! Jos sellainen olisi saatavilla, niin sehän maksaisi silloin kymmenkertaisesti ainakin normaaliin pakettiin nähden. <..<

Ällöttää myös vaalenpunainen pakkaus. Ihan kuin muita värejä ei maailmassa olisi olemassakaan. Ihan kuin ne kamalanväriset naisten lenkkeilyasut, jotka nyt ei liity asiaan muuten kuin suppean putkiaivoisen väriskaalansa kannalta. Oikeasti, tuollainen ei mielestäni houkuttele ostamaan, ellei olla aivan epätoivoisia.

Olisin muuten jättänyt mokoman hyllyyn, mutta kun mitään muuta merkkiä ei ole kaupassa tarjolla, niin se oli säälistä ja epätoivosta pakko ostaa!

Toisessa kaupassa olisi ollut, jopa farkku ja nahkaneuloja, mutten viitsinyt asiakseen kipittää sinne... Itse asiassa kipitin kyllä, mutta muistin ostaa vain kuivattuja hedelmiä, ompelukoneenneuloja en sitten muistanut alkuunkaan siinä kiiressä. >..<’

Jumalauta jos noitten neulojen laatu on paskaa!

PS. Neulan kuntoa kannattaa aina tarkistaa ja vaihtaa, jos neulan kärjessä tuntuu selvä rokama.

Tarvikemetsällä

Metsästelin torstai-illan ja perjantain tarvikkeita Soutachen aloittamiseen ja niitä kyllä löytyi, mutta aika oudosta paikasta. Nimittäin sitä olisi voinut luulla, että askartelukaupoissa myytäisiin, mutta eipä kävellyt vastaan.

Sen sijaan kaupasta, joka on omistautunut tee-itse-lemmikinomistajille... niin sieltä löytyy. Ja siellä tunnetaan välineet niiden oikeilla nimillä. O..o

Soutache-nyöreillä on pakko olla suomeksi joku jännä nimi. Mutta näistä suurimmista askartelukaupoista ei löytynyt mitä etsin. =..0

Kylän kauppaan ei taaskaan uskalla edes lähteä. Ei oo, ei oo on tullut liian tutuksi. =..=

Noo, ensi viikonloppuun mennessä luulen, että voin jo esitellä jotain pientä sitten. Ehkä. Riippuu suuresti tuleeko tavara ja onko se ylipäätään sellaista kuin pitää olla.

Ps. Löytyi blogi, jossa Soutachea kutsuttiin nimellä venäjänpunos. Kuitenkaan sillä haulla ei tullut mitään muita tuloksia sitten kuin tämän blogin tekstit, että... en vakiinnuta sitä termistööni vielä, koska sillä nimellä tekniikkaa ei missään muualla tai missään muussa yhteydessä tunneta.

Kirjahankintoja

Kirjaostoksillahan sitä oltiin. Jos on tippaakaan epäselvyyttä, tutkit parhaillaan otakun ja helmihullun kirjahankintoja. Pahoittelen kuvien paskaa laatua, otin ne kiirellä. 8’D

Okei, tunnustan että Verenhimoiset vintiöt on ylisöpö ja ainakin ensimmäisen osan perusteella hauskaa luettavaa.

Resident Evil MArhawa project taas mietittyttää edelleen, mutta kun se on Resident Evil ja kauhua ja Biohazardille tyypillinen toiminta ja tarina niin. –Resident Evil oli alunperin videopeli nimeltä Biohazard. Tiedän vaikken ole pelannut yhtään peliä. 8) Ainoa asia, jotka sarjassa tökkii ovat onneton vätys veljenpoika joka on ekassa osassa aivan turha, mutta joka kai on vain oltava mukana, että lukija voisi samaistua?! Pah, mitä paskaa. Haluaako lukija muka aina samaistua kirjan henkilöihin? O..o Fanservice miehille. =..= Kohdeyleisö onkin selvillä ja sepä voikin selittää turhat hahmot ja hahmojen ilmeettömyydet.

Ei sillä ettäkö olisi tulossa uusi harrastus, mutta kuitenkin. Haluan vilkaista tätäkin helmi/koristenauha juttua ja totta kai kokeilla tätäkin. Eli… kyllä, on siitä tulossa uusi kiva juttu asioihin joita vielä teen. Seuraavaksi onkin ruvettava katsomaan mistä näihin helmitöihin sopivaa koristenauhaa oikein saa. x3

Sitten on vielä tämä. Jos otaku on bongannut mielenkiintoisen mangasarjan, se kannattaa ehdottomasti hankkia kerralla koko sarja. 8’D Sain käytettynä halvemmalla kuin, että olisin ostanut joka osan erikseen.

Juuri kun sain hyllyyn tilaa, sen tilan vie Chrono Crusade. 8’D Tarvitaan edelleenkin lisää hyllyjä. <..<

Ps. Tähän pitää myös lisätä nippu vanhoja Japanpoplehtiä, jotka todellakin lähtivät polkuhinnalla. Moni väkäleuka voi miettiä, että miksi ihmeessä mutta esimerkiksi lehdissä esitellyt bändit, sarjat ja kirjat eivät katoa valmiista maailmasta mihinkään. Sadepäivien ratoksi.

Olipahan aamu tämäkin

Tänään minua ahdisti kieltämättä se, että kylän yksi epäluotettavimmista ja juoruiluun taipuvimmista ihmisistä on sitten opetettu postipalveluihin. Mikään ei ole kamalampaa kun henkkareita pyydettäessä, niitä suinaa ihminen johon en voi luottaa. O..o Kahdesti! >..<

Toivottavasti vainoharhaisuuteni ennustama uhkakuva ei toteudu ikinä. Että se muija keksisi käyttää saamiaan tietoja, meikän ja muiden, johonkin mistä takuuvarmasti joutuu hirteen. Anteeksi vaan uhkaava kielikuvani, mutta…

Niin ja tarottini lupasivat petosta, hyväksikäyttöä, selkäänpuukotusta ja muuta kivaa jos asiat menevät todella pahasti mönkään. Mutta, taroteista on syytä muistaa ettei se mitä niistä tulee ole absoluuttinen totuus, vaan pelkkiä mahdollisuuksia, jotka ovat luettavasta itsestään, ympäristönsä vaikuttajista ja sattuman summasta kiinni. Virhemarginaali tarot ennustuksissa on mielestäni 95%. Toteutumismahdollisuus 50% ( joko tai ). Olisivat kerrankin väärässä ja minun vainoharhani ylikierroksilla, mutta vaistoni sanoo. Että se on joko tuosta henkilöstä, tai joistakuista muista kiinni. =..0

Kamalampaa on, että tuosta saattaa lähteä vittuilurinki kiertämään niitten yksien suuntaan. Kun ne tuntee toisensa. Otollinen aika yrittää saada aikaa sovittua Ukulle ja käydä kattoo mitä se häiriintynyt pikku paska on tällä kertaa tilannut, onko leffavuori kasvanut ja ruinata siltä lainaan, josta ei viitsitä palautella kuin pakon edessä. Sori vaan, mutta Uku-täti ei ota vieraita vastaan.

Rakentavaa palautetta, olkaa hyvät

Viirasi.

Comipo! rendereitä.

Mennään sitten pohjamutiin kun ei ylöspäin päästä!

Siitä, että pääsenkö yhteen kylän yhdistykseen hommiin ei sitten tullutkaan mitään. Ei sitten niin yhtään mitään. Kiitos sen selkärangattoman sosiaalitoimen naikkosen, jonka piti asiasta ottaa selvää.
Nykyisin tästä on tehty monimutkaista. Ennen se oli työvoimapalveluimmeisen homma. Nyt siinä on useampi kapula rattaissa, vai liekö niissä pyörissä mitään kapuloita ensinkään kun ei ne pyöri mihinkään suuntaan.
Mutta, tämä immeinen jonka piti selvittää mitä tukia on käytettävissä ja mitä ne nyt sitten työpaikasta ottavat selville siinä ja katsovat jotain, että voidaanko tuota nyt ylipäätään laskea sinne... No. Hän ei sitten tehnyt työtään, josta hänelle maksetaan palkkaa.

Niin yksinkertainen asia. O.o

No, paremmaksihan se menee. Kuten kaikki asiat. No, sitten kun asiasta viimein otettiin selkoa, no eihän sinne tietenkään enää pääse, kaikki paikat on täynnä. Mahtuu joskus, ehkä ensi vuonna...

Alkaa kieltämättä vituttaa näissä halvatun projekteissa oleminen, sillä touhu alkaa muistuttaa jo niin farssia, että...
Tässä ollaan asiakkaana niin , jossa siis sosiaalitoimi on mukana vaikken ( vielä ) heidän puolen asiakas ole. Onpahan yksi pyöritys vähempänä. D:
Sitten päätin, että ookoo mennään nyt sitten kuntakokeiluun mukaan, että saadaan kaikki irti ja johan rupeaa olemaan kumma jos ei mahdollisuuksia ja työpaikkoja rupea irtoamaan. Onkos irronnut? Ei.
Kun ne näkee meikäläisen, ne juoksee karkuun.
Isompi työpajatyyppinen kokeilun, no minun mielipiteeni siitä tiedättekin. Kahdella kielllä. No, sieltäpä ei sitten otettu minkäänlaista yhteyttä yhtään kehenkään. Hämärää, kieltämättä.

Ja mitäs olisi tarjolla tilalle... työpajaa. Minulla on epämääräinen tunne siitä, että se voi hyvinkin olla se samainen paikka, jonne otetaan kaikki sekopäät, alkoholistit ja muut riippuvaiset ja yhteiskunnan epäsosiaalisin ja epämääräisin aines, joille kaikille pitää lain puitteissa keksiä tekemistä. Täällä se kaikki on kerätty pariin pieneen toimipisteeseen...
Ei pahalla, mutta kun asia on näin.

Ensimmäistä kertaa ikinä tulee hävettämään saatanasti. O...o Moni jo pilkkas ja ivas sitä, että olin kierrätyskeskuksella. Ihan kuin itsellään meni paremmin olla hommissa konkkapaikoissa. Hah hah haa!

Quiche Lorraine

Peto käskytti kokeilemaan koska näki ruokaliitteessä mielenkiintoisen ohjeen ja aika hyvä, että tätä tuli tehtyä iltaruuaksi.

Eikä ollut edes vaikea.

Että noinko se tulkinta pitää tehdä?

Hmmm... katselen miten ammatti-tarotkortin lukija tulkitsee kortteja ja sanotaanko näin, että osaan saman, vaikka oppaista pitää luntata. Ehkäpä jopa paremmin. Useimmat noista näkyvät lätkivän kortit pöytään ja kertovan mielivaltaisesti mitä mieleen juolahtaa ja sen mitä asiakas haluaa kuulla.

Päälle toki vielä se, että jokainen soittaja kuulostaa ääneltään samalta. O.o Päivästä toiseen. Itseasiassa ainakin kolme eri äänityyppiä. <..<’ Vai voiko useammalla ihmisellä olla niin samanlaiset äänet?

Madon ö-luvut

Tänään lueskelin Crow’s magikin kortteja. Luetaanpas ne sitten.

Aloitamme ideoiden ja unelmien kehittämisellä. Laajentamista ja tutkimista, uuden tiedon saavuttamista. Siitä, että uskomme johonkin mihin valtavirta ei. Inspiraatiota. Mutta huoli vainoharhaisuus ja epäluulo voi kalvaa siitä huolimatta. Sen sijaan, että pääsemme irti valtavirrasta, kuljemmekin sen mukana.

Ylivertainen auktoriteetti ja voima. Epätavallisten aistien omaamista ( ja käyttöä ), ihmetystä ja haasteita tavallisuudesta poiketen, äärimmäistä onnistumista. Halumme pitää valta ja langat käsissämme voi lisätä ahneuttamme. Järkeilyn puutosta. Vihaa, kyllä, me vihaamme paljon. Emme näe mitä muut kanssaeläjämme tarvitsisivat, vaan teemme kuten itselle on parasta.

Onnistumista. Meitä voidaan opettaa tekemään jotain tietyllä tavalla, mutta haluamme että oma itsemme paistaa siitä läpi. Siksi teemme asiat omalla tavallamme, miellytti se muita tai ei. Meitä halutaan hallita ja manipuloida, meitä halutaan käyttää hyväksi. Meidät halutaan painaa niin alas, että emme siitä enää nouse. –mutta me nousemme.

Saamme jumalaista ja henkistä opastusta, mitä se sitten lieneekään. Opimme asioista joita ei saa tekemättömiksi kun ne on kerran tehty. Mahdollisuuksia moniin asioihin, kenties jopa kokonaan uuden elämäntavan omaksumista ja ymmärtämistä. Kolmannenlaista tietoa ja viisautta. Rajoitamme itseämme säännöin ja asetetuin mallein ja rajoin. Pitäydymme liian tiukasti kurssissa, pysymme kiltisti hihnassa, emmekä kasva henkilöinä, emmekä halua nähdä mitään muuta mitä on. ( Haluammepas! Minä haluan nähdä! )

Haasteiden voittamista ja halua työskennellä entistä kovemmin ja enemmän kuin kukaan muu. Suunniteltua. Loistavaa bisnesvainua. Pitäydymme liikaa mukavuusalueellamme, emmekä tee hyviä päätöksiä. Eikä meillä juuri ole kunnianhimoakaan. ( Kunnianhimosta en voisi vähempää välittää, mutta töitä olisi kiva saada nyt heti! )

Ystävyyden loppu, joko kumppanuus töissä tai ystävyyden.  ( Toivottavasti ystävyyden, jota ei alunperin ollut. ) Eikä mitään ole tehtävissä. ( Hyvä! Hyvä! Jes! Jes! Jes! ) Uutta ystävyyttä, joka on tasa-arvoisempi. Tuoretta, erittäin lupaavaa tulosta.

Valmistaudumme johonkin, joka vie voimamme. Ylitsepääsemättömissä ja toipumattomissa. Stressiä ja huolesta sairaana olemista. ( Jos se liittyy vittumaisiin kavereihin niin siitä vain, perkele, antaa tulla! )

Olemme nöyrä ja vaatimaton persoona. Ainutlaatuinen. Teemme parhaamme kun olemme poissa näkyviltä. Meidän pitäisi tulla ulos kuorestamme, olemme tehneet niin jo kauan. Meidän pitäisi oppia hyväksymään saamamme suosio, sekä saamamme lahjat. Meidän pitäisi päästää irti puolustuskannastamme. ( Emme muuten päästä. Me tiedämme millainen maailma on varomattomille. )

Rakkautta. Yhteisen ymmärryksen ja kunnioituksen liittoa. Kumppanit, jotka sopivat toisilleen täydellisesti ja täydentävät toisiaan. Luottavaista suhdetta. Muiden halveksimista, syrjähyppyjä, pettämistä, hyväksikäyttöä. Oman elämänsä uhraamista muiden tarpeille ja itsensä unohtamista.

Meitä ihaillaan näyttämämme esimerkin, tiedon ja taidon vuoksi, sekä siksi kuinka palavasti teemme töitä näyttääksemme ja käyttääksemme tietoamme. Me vakuutamme kaikki kyvyillämme. Me hukumme voimaan, vaikka meidän pitäisi käyttää sitä eikä toisin päin. Käytämme voimaa ja käytämme hyväksi. Välttelemme kaikkea ja kaikkia. Saatamme olla sadistisiakin.

Kikherneet: uusi yritys osa 2

Tein kiinnostavan havainnon tänään… täällähän nämä eilen istutetut herneet ovat jo kovalla kiireellä kasvattamasta juurta ja etsiytymässä multiin ihan omin voimin. O.o’

Siellä pusketaan juurta kovalla kiireellä. Juuriosat ovat viruneet silmin havaittavasti eilisestä.

Itämisvauhti on huikea. O..o’

Edellisistä kikherneistä, jotka tilasin jostakin nimeltämainistmattomasta siemenkaupasta, iti vain yksi. Luultavasti tupeloin noitten herneitten kanssa, että hautasin ne multaan vaikkei olisi tarvinnut.

Muuten, lajiketta en tiedä, enkä tiedä saanko hoidettua sinne asti, että alkavat palkoja tekemään. Toivon, että saisin menestymään ja saisin ihan omia kikherneitä ruokapöytääni edes kourallisen niin olisin ihan tyytyväinen ja iloinen.

Ps. Kylmäkäsittely annettava kakeille, camelialle ja kolibrinkukille. =..0

Kirkherneet : uusi yritys

Kokeillaanpas sitten uutta erää kikherneitä, sillä erolla että nämä ovat ihan kaupasta ostettuja ruokakäyttöön tarkoitettuja kuivattuja herneitä. 8)

Kourallinen veteen turpoamaan pariksi tunniksi, että saavat takaisin alkuperäisen muotonsa ja pikkasen kosteutta.

Sitten vaan multaan.

Mietin, että onkohan ne käsitelty jotenkin, ettei niistä esim voisi idättää itselleen naposteltavaa tai tuoretta pihvin raaka-ainetta kesällä…

Kylän juoruja…

No voi sun helvetti. Sain tänään kuulla kauttarantain juttua, että suunnitelma B:n työpaikkaan todellakin kaivattais ja vissiin olis ihan tammikuulta asti huudettu et meikä tulee sinne hommiin. Olisinpa kuullut tuosta pari kuukautta aiemmin ni olisin jo siellä!

Mutta, ongelmana on nyt tällä kertaa ettei se ole minusta kiinni vaan mitä kuntakokeilun täti sanoo, mitä työkkärin täti sanoo ja sitten vielä siinä välissä on joku jarru, joka päättää ylipäätään siitä minne oikein menisin hommiin.

Että yksinkertaisistakin asioista osataan tehdä vaikeita. =..0’

Olematon maineeni tulee kyllä saamaan ison kolauksen tästä sen huhumyllyn päästessä kunnolla jauhamaan. =..=

Syöttäjät jumissa, Uku korjaa

Muistin tossa kuulleeni vittuilua aikanaan siitä, että menin ostamaan ittelleni vanhan ja metallisen ompelukoneen. ( Keiltäpä muiltakaan kuin niiltä yksiltä, joista mainitsin silloin joskus. ) Että on se parempi sellainen muovinen, halpa ja uusi.

Hymähtelin sille jo silloin ja tänään repesin sille totaalisesti sitten kun pääsin leikkimään mekaanikkoa kun Peto sai leidini sekaisin.

Meinaan jos muoviseen masiinaan tulee joku vika, niin sehän pitää viedä huoltoon… tai ostaa uusi. Osalla halvimmista muovikoneista ei edes näin ammatilaisen mielipiteellä ja kokemuksella voi edes kaikkia kankaita ja niitä kaikkein paksuimpia saumoja edes ommella. –Mutta viisas ei virka ja tyhmä ei huomaa mitään.

Metallikoneen voi laittaa nähtävästi osiin ihan ittekin ja vieläpä onnistua kokoamaan se, sen suuremmitta ongelmitta ja samalla katsottua sekin vika. Jos meinaan looginen päättelykyky toimii niin kyllä oivaltaa mitä pitää tehdä.

Noo… Miulla oli tänään opetettava Pedolle miten tolla Husqvarnalla oikeen ommellaan. Miun koneeni olla kranttu vanha leidi, joka ei ompele jos tikit on säädetty metsään. Se ei myöskään ompele jos langat on väärin. Ja ne tulee pujottaa tähän masiinaan ns. väärinpäin eli väärässä järjestyksessä kuin normaalisti ja lankojen on kuljettava aivan joka välistä.

Tältä se näyttää kun on vähän riisuttu peltiä pois. Vikakohta ei muuten näy, se jää oikealle.

No, ompelihan se ja oli sitten saanut syöttäjän alas. Ja tässä koneessa on se kranttuilu, että ne on sitten jumissa, että eivät nouse ilman apua, joten… Avasin sitten konetta vähän ja kurkistin mitä sieltä oikein löytyy ja auttaako jos nostan syöttäjiä säätelevää vipua käsipelillä. Kyllä se auttoi ja taas pelittää.

Rouva Peto kun oli keksinyt, että syöttäjänapin, joka on jo muutenkin piilossa tikinsäätimien alla, on oltava pakkinappi! Yksinkertaista! Pakki on ikävä kyllä yhdessä tikinsäätimistä ja ihan ulottuvilla. Siinä on vielä se hieno vika, että jos säädöt ovat aivan äärisuoralla kone ompelee suoraa… taaksepäin eikä pakki toimi. 8D Kun hieman säätää, niin sitten löytyy se tikki eteenpäin ja pakkikin toimii taas. 8’D

Gojirasiassa havaittua

Gojit itää. 83 Otin kuivatuista gojimarjoista sieminiä talteen ja istutin niitä ikäänkuin kokeeksi.

Maissin, papujen ja paprikoiden tilanteessa ei muutosta. Ei elonmerkkejä kamelian, kolibrinkukan tai kakin kanssa liioin.

Niin ja ne vuonna 2012 esitellyt papaijansiemenet… ei havaintoa missä ja minne oikein laitoin ne. D:

Perinnevärikartta

Jotenkin ymmärsin lukemani pieneksi piilovittuiluksi, mutta voin toki olla väärässäkin. Tee itse n.5/1991.

Home made sushi

Oli niin pakko tehdä ja olin suunnitellut kokeilevani sushin tekoa jo useamman kuukauden ajan ja nyt... NYT! Nyt se on tapahtunut. Osasin! Tosin, kylmäsavulohi ( oli vain sitä ) antoi aika tunkkaisen makuvivahteen tähän elämykseen, mutta ei se mitään, ensi kerralla käytän tavallista suolalohta! 8) Muinä täytteinä; paprikaa, kurkkua ja porkkanaa. Osan susheista käärin makisushina norin ( merilevää )sisään. :3 Täytettä jäi vähän ylikin, joten tarjosin sitä lisukkeena sellaisenaan. x)

Tässä tuolilla ( erittäin hygieenisesti ) kun evakuoin sushit etteivät joudu vieraan suuhun. Tosin, sen verran hermoheikko se äijä, että olisi varmaan lähtenyt kuin kuppa Töölöstä jos olisin tarjonnutkin. 8’D Kuvassa on myös veitsi ja bambumatto...

Miulla oli nimittäin bambukäärön sisällä vielä yksi makisushirulla odottamassa leikkaamista. 83 Leikkasin sen sitten kaikessa rauhassa ja herkuteltiin Pedon kanssa sushilla.

Mitä taas tulee siihen arvaukseen, että olisin saanut vieraan kaikkoamaan. Siihen pätee se seikkaa, että osa suomalaisista edelleenkin mieltää sushin raa’aksi kalaksi jostain kumman syystä.

Oli viime kesällä kamalaa kuunnella joitten kynnellä tapettavien pissisten hyivittuoikeestisus-hia Jotainvitunraakaakalaaensyö! kitinää. Koko 35 kilsaa kaupungista kotikylänikeskustaan. Siinä on omat huonot puolensa ettei ole mp3-soitinta tai sellaista puhelinta et siihen sais kuulokkeet ja vois soittaa jotain kivaa musaa... kuten Ruoskan Rabies levyä...

Ikävämpää, että vieraille eksyi eräs sukulainen, jolla ei ole sellaiset hyvät tavat hallussa kuin, että jos ollaan tulossa kylään... eiköhän kannattaisi soittaa hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kylään änkeytymässä, että onko talon väki kotosalla. Tämä lahjakkuuss hohaili sitten vasta soitella kun oli jo kerran tapautunut, eikä ketään ollut kotosalla, että missäs kaikki on. Että ei näin! Ei todellakaan näin!

PS. Varmaa on, että sushia teen uudelleenkin. Wasabin ja inkiväärisäilykkeen kera ensi kerralla. Tarvikkeet herkkuun löytyivät lähikaupoista. 83

Siellä on elämää!!!

Tein havainnon kikherneropeesta! Siellä näkyy jo muutamia vaaleanvihertäviä pikku alkuja. 83 En kylvänyt alunperinkään koko pussillista, kylvän loput sitten ulos kunhan tulee niin lämmin. 83

Gloxille ei kuulu tällä kertaa hyvää, selvisi että sekä Peto, että meikäläinen muistaa kastella sitä. Eikä tietenkään asioista voida tässä talossa puhua, koska täällä pitäisi osata lukea ajatuksia!

Niin ja papaijansiementen paikallistaminen jatkuu. Olen kopeltanut, käännellyt ja kattellut kaikki mahdolliset paikat nurin, mutta eipä näy… Pitänee katsoa kaikki epätodennäköisimmät seuraavaksi.

Ehdin jo naureskella, että meikä pitäisi palkata ehdottoman arkaluontoisiin hys-hys hommiin kadottamaan arkaluontoisia asioita. Ei muuten löytyisi enää tällä vuosisadalla niitä, puhumattakaan että kun se on poissa silmistä, se on myös autuaan poissa mielestä.

Ei pienintäkään muistikuvaa siitä minne oikein jemmasin ne pahuksen siemenet. Olisin mielelläni kylvänyt nyt muistaissani nekin ja kattonut mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään.

Noi kikherneet muuten olivatkin ainoat kylvöksistäni, jotka näkyvät olevan nopeitan kasvavia. Muissa asteissa ei ollut mitään elonmerkkejä. Kuukauden päästä sitten, jos sittenkään.

Ensi viikolla, jos kakeissa ei ole elonmerkkejä, ne on laitettava jääkaappiin... kuukaudeksi. Ellei kameliassa ole kuukauden päästä mitään elonmerkkejä, sekin menee jääkaappiin kuukaudeksi. Kirsikat… pahimmillaan koko vuosi jääkaappikäsittelyä. x’D

Betatesteri

No niin, tänään on betatestattu ja pelattu ensimmäinen peli sitten. Mä menin ja ilmottauduin helmikuussa vapaaehtoiseksi koekaniiniksi testaamaan yhden pelifirman point-click pelejä. 83

Todellakin vapaaehtoista ja palkatonta harrastelua, mutta jos todella kerran haluavat pelaajan mielipiteitä, niin saavat kyllä.

Jos pelialalta jotain hommia haluisin tehdä, niin juurikin betatestaajan hommaa. Ehkä suunnitella jotain, mutta ei kokoaikaisesti.

Kameliat ja kakit kylvetty

Hauskaa ja iloista Aprillipäivää!

Kamelian siemenet on nyt tökätty multiin. Samoin kakit. –Ja tämä ei ole mikään pila.

Tällä hetkellä idätysastioista löytyy kikherneitä, kirsikoita, kameliat ja kakit. Kierrätin noita hedelmien muovipaketteja. Nehän on ilmastoitu ja niissä pysyy kyllä kosteus, lämpö ja ilma kiertää myös.

Papaijan siemeniä en sitten onnistunut paikantamaan, mutta eivätköhän ne löydy. Pitänee kääntää koko huone ylösalaisin. Poiskaan en ole niitä heittänyt, kun ne jo kerran piti pistää multiin. Vuonna 2012. Ja silloin en niin saanut aikaan. Ehdin unohtaa.

Tulee olemaan mielenkiintoinen kuukausi tarkkailla noita multa-asteita ja näkyykö niissä minkäänlaista kehitystä.

Se aika vuodesta kun…

Toivottavasti en pian saa puutarhurin leimaa ottaani. Eräs mukava kukkakaupan täti piti jo santtuharrastajana kun kävin santtuja kyselemässä, näitä erikoisempia lajikkeita. Ok, paino sanalle harrastelija. Ocean curlia ja blue dragonia olin vailla ja olen edelleenkin niitä vailla.

Mutta. Pahinta mitä tein, oli mennä tutkii pistokkaita ebaystä! Oi jestas sentään mitä kaunottaria! 83 HIIH! Säästökuurille ja suunnittelemaan santtupistokkaiden ostoa.

Mutta… joo, pari viikkoa sitten kotiin tuotu gloxi on yhä hengissä ja voi tiettävästi ihan hyvin. Sen tarinahan oli sinällään hauska, että niitä tuli lasti kukkakauppaan juuri kun olin sellaista vailla ja kysymässä. 83 Oh onnea! x3 Erän ainoa valkoinen nupullaan oleva pisti silmään. Valkoisen gloxin ( gloxinia garden ) ylpeä omistaja.

Vimma saada edes yksi sellainen lähti Pedon puheista ja kun googlasin tätä kasvia, että minkähännäköinen sekin lienee. Valkeat ja lila-valkeat… oi, niin kauniita!

Mutta, piti mun puhuman muista kukkasista. Kylvin tänään kikherneitä. Onhan niissäkin kukkaset sitten jos niin pitkälle kasvavat, eikö? Ja valmistelin idätysastian kameliaa varten. Vaihdoin viimeksi tulleille ostosantuille ( tammikuussa ja yksi helmikuussa ) mullat. Sanokoon mitä sanovat, mutta minun santuillani multana ei pidä olla sellaista turvemultaa, vaan kukkamulta kelpaa. Ruukun pohjalla pitää olla sanomalehteä ja kiviä. Taikka niitä mitä lie papanoita.

Piinasin yhtä kaveriani höpöttelemällän kakin kasvattamisesta ( että unohtaa murehtia kastunutta kännykkänsä )ja sitä, että ne mitä hedelmän sisältä löysin kerran, itivät kyllä mutten saanut pysymään hengissä. –Siirto lämpimämpään huoneeseen olisi voinut auttaa, kun sitä nyt jälkikäteen ajattelee. Mutta. siitä muistui mieleen, että olihan mulla blogissa niistä etälän hetelmistä kuviakin, et oisin näyttäny niitä.

No niitä en löytänyt. Säälittävää jo sinällään, etten löydä omasta blogistani mitä olen etsimässä. Ja olihan se edes tämä blogi, jonne bloggasin ne... Mutta sen sijaan löytyi vuodelta 2012 kuva papaijan siemenistä, joita silloisen tekstin mukaan kaavailin istuttavani. Kaveri hajosi sata lasissa tälle huomiolle, että kakikuvia ei löytyny, sen sijaan löytyi kuva papaijan siemenistä… joista ei ole enää mitään havaintoa. Jonnekin mie ne laitoin, mutta multiin mie en niitä tuolloin vielä(kään) saanu.

Jospa mie ne nyt saisin sinne ja kattosin itääkö yksikään. Miettiipähän sitä sitten, että mitenköhän ne saa pidettyä hengissä jos ne ylipäätään löytyvät mistään ja jos ne saa taimelle.

Siinä samalla muistui mieleen eräs siemenpurkki, johon keräsin kirsikan siemeniä. Kun uudet K-kaupan pitäjät tuli ja näillä oli sitten kirsikoitakin valikoimassa. <3 Ja hyviä kirsikoita olivatkin. Nom nom nom nom.

Liottelin hieman ja pistin multaan. Saa nähdä miten niille käy, vai käykö mitenkään. Isomummilla oli mummin synnyinkodin takapihalla kirsikoita, jotka isomummi oli kasvattanut siemenistä. Saa nähdä osaanko minäkin. 8)

Sääli, että nykyiset rypäleet on kaikki taidettu jalostaa siemenittömiksi. Kivahan tuo olisi niitäkin kokeilla. 8)

Sitten, kunhan kolibrinkukat saapuvat, ne oli jääny tilauksesta, kuten ihanaiset mustat ryssät. Elikkä black russian tomaattilajike. Juuri se ruskeanpunainen, nuupahtaneennäköinen tomaatti, joka on sisältä vihreä kypsyttyään. Sen maku on vertaansa vailla.

Huomenna istuttelen kamelian. Ohjeiden mukaan sitä on liotettava vuorokausi.

Siinä niitä sitten olisi, valmiina liotukseen. Kamelian siemeniä.

Kakin siemeniäkin on, niille on tehtävä kylmähoito ennen idätykseen laittoa. Nauratin kavereita lisää toteamalla, että pian jääkaappiin ei muuta mahdukkaan kuin ruukkuja. x’’D

Mitä nyt taas?!

Itke ja vihella, juuri kun pääsin huokasemasta helpotuksesta, etten ole yhdestä kaverista kuullut sanallakaan niin eikös tule hypetystä, että nyt on hommattu suomalaisesta bläckmetallista kertova dokkari ja ollaan niin bad ass! Niin bad ass, Oletko kade, Uku? Mitäs sun epäelämääs tällä kertaa?

Tjaah, eipä juuri hetkeuttanut, oli pakko trollia, että huomenna on aprillipäivä. Se keskustelu jäi siihen.

Jes! Mä alan oppia, ettei aina tartte olla mukava, tai edes yrittää esittää mukavaa.

Se toi keskustelu on yleensä aina sitä, että on hankittu jotain kivaa tai sitten udellaan mites nyt menee. Sitten jos mulla nyt sattuu olemaan jotain asioita hyvin, niitä yleensä vähätellään, ellei peräti ivata.

Niin, enhän mä ole mitään. Onks siinä jotain uutta? Eikä mun kaverina tarvii olla. Sitä mä olen ihmetelly aikani, että miks perkeleessä tarvii esittää kaveria. Noihan on oikeasti mulle pelkkiä hyviä tuttavia. Pelottava ajatus sinällään, että on päästänyt tuttavat noinkin likelle itteensä.

Eihän mistään suinkaan voi keskustella normaalisti enää. Tais olla liikaa se kun viimeks älähdin ihan asiasta. Sen jälkeen rupeskin olemaan kaikenlaista outoa häslinkiä mitä en enää viitsi sietää.

Yksi vähemmän

Tiimaria ei sitten enää ole ole. Vaikka pääsin asioimaan siellä harvoin, siellä tuli sentään käytyä ja se oli askartelijan unelma-aitta.

Tuli nähtyä Tiimarin nousu krääsäkaupasta askarteluliikkeeksi. Sääli ettei se riittänyt, vaikka myyntipisteitä saattoi kaupungeissa olla useitakin. Lieneekö syy ollut taas se iänikuinen pakko saada uusi mersu pomoille joka joulu vaiko mikä. En oikeasti uskonut, että tiimarilla menisi niin huonosti, että lähestulkoon yhdenäkin ( siltä se tuntui ) lyödään hanskat naulaan.

Toisaalta, ymmärrän myös että nykyisin askartelukauppoja toimii verkossa useita, jotka tuovat suurinpiirtein kaikki kuviteltavissa olevat materiaalit tarjolle kaikkialle kotimaassa. Puhumattakaan nyt ulkomaisista kaupoista jotka toimittavat myös tänne kolkkoon pohjolaan jotain erikoista, jota ei joka naapurin mummolla olekaan.

Kieltämättä hiipii ajatus, olisiko Tiimari vielä olemassa, jos se olisi ujuttanut jalkaa verkkokauppaan? Tai jos huhuttu yhtiön pelastus olisi toiminut ajoissa.

Mutta, vikkelä näpertäjä osaa varautua ja turvautuu jäljellä oleviin askartelukauppoihin ja opettelee asioimaan verkkokaupoissa.

Riisi...mitä?

Riisipalloja... nomnomnom. Riisipallo on ensinnäkin riisistä valmistettu ruoka. Tämä härpäke tässä taas on paperilyhty tai pallolyhty tässä tapauksessa. Ainakaan pinta ei näytä paperilta.

En muista missä mainoslehtisessä oli tälläinen kämmi, mutta ei jäänyt huomaamatta. Olisi kieltämättä hienoa jos suunnittelijat lakkaisivat väärinkäyttmästä sieniä ja opettelisivat vetämään pelkkää pulkkaa. * myrkyllistä sarkasmia *

48 000 rikki

Eilen illalla meni tämäkin ja kyllääääh, kaipa tästä voi jo alkaa ehkä olemana hieman ylpeä. Kiitokset kävijöille.

Mitähän keksisi tällä kertaa kiitokseksi? 8)

Sain kuulla tiistaina, että galleriani on meikän käyntikortti. Tjaa-a, laadusta voidaan olla montaa eri mieltä.

Kyllähän mie kaikenlaista osaan ja mielelläni teen, mutta tuossa yhteydessä pitäisi kai vinkata kurkkaamaan Myrkkyputelia.

Puhumattakaan, että pitäisi levittäytyä laajemmallekin. RuntimeDNA, Renderocity, että Dazissa kun olisi tyhjyyttään ammottavat tilat minne tuikata varsinkin 3D rendereitä. –Että tavallistakin.

Keksikää jotain uutta… mutta miettikää oikeasti vähän järjellä ensiksi…

Olen kironnu Hollywoodin mielikuvituksettomuutta jo useamman vuoden, että mitään omalaatuista, tai ylipäätään uutta ei oikein viitsitä nykyään tehdä.

Sen sijaan on joku kumman buumi “päivittää” vanhoja, ihan hyviäkin eepisiä leffoja. Eli tehdä niistä uudet versiot. En usko, että kyseessä olisi joku visuaalinen päivitys, vaan lienee joku helppo konsti tehdä lisää rahaa vähällä vaivalla.

Lähes jokaisessa leffassahan toistuu samat perhnan kliseet, draama, otokset ja parhaimmassa tapauksessa jopa juonikuviotkin. Vaihdetaan vain paikka, näyttelijät ja lavasteet.

No… mitä tulee mielikuvituksellisuuteen niin on toki hyvä, että vielä onneksi löytyy leffoja joissa on uskallettu ottaa jotain uusia ideoita ja sekoitella vanhoja piristävästi. Cabin in the Woods oli aika jännä. Siinä kävi mielessä, että tuollaiseen paikkaan olisin halunnut harjoittelemaan ja töihin!

Mutta, toki löytyy sellaistakin mistä voi vain miettiä miten helkutissa se on leffaksi asti viitsitty tehdä, tai ylipäätään miten helvetissä ne ovat minkään betalukuseulan läpi edes päässeet alunperinkään. Törmäsin tänään alessa olevaan leffaan Ihmistuhatjalkainen ( kannattaa kääntää nimi englanniksi ja unohtaa koko asia, että se on edes mainittu. ) Tutkin sen trailerin ja no… kiinnostus loppui siihen paikkaan ja traumatisoin ja terrorisoin parhaita kavereitani ko. trailerilla. Siinä kävi myös mielessä, että jos ikinä joku pyytää meikää selittämään Tzimisce-klaania niin esittelen sen trailerin ko. kysyjälle.

Omalla vastuulla sitten. D: Esimerkki siitä, että jotain ideoita ei ikinä kannattaisi toteuttaa…

Eipä sitten mitään

Niin… noitten ohjelmien kanssa näkyy olevan ettei kaikki niitä opi hallitsemaan vaikka miten vääntäis asiat rautalangasta. * naamapalmu *

Sain tossa loppuviikosta kuulla, että tyyppi jolle lupasin neuvoo ja opastaa Daz Studion käytössä tarvittaessa olikin sit heittäny hanskat naulaan. Ei siis kuollut. Ei ollut niin hyvä onni. Totes, ettei sillä ole enää sitä ohjelmaa ja haluu mieluummin piirtää. Mikäs siinä.

Mä muistaakseni olen sanonut monta kertaa, ettei se sovi kaikille ja kaikista siihen ole ja sen takia olen naputtanut siitäkin, että opetellaan parilla freebiellä aluksi ja ohjelman mukana tulevilla jutuilla ihan peruskäyttöä. Katotaan ihan kunnolla, että riittääkö intoa enempään ja investointeihin.

Useimmilla se jää juurikin vaan hetken huumaksi ja sitten ne miettii; ei jumalauta, tuli ostettua tällästä ja mitäs perkelettä tällä nyt tekee? Käsittääkseni noita on laitonta myydä eteenpäin ellei tulevaisuudessa tulis joku laki joka sallisi myös laillisesti ostetun ohjelmistosisällön myyntiä. –Tai no käyttöoikeuden luovuttamista käytetyn tavaran myyntihinnalla. Jos myyjällä olisi esittää todisteena aitoudesta ostokuitti, sekä sellainen systeemi että vaikka myyjä pitäisi itsellään kopion, hän ei pystyisi sitä enää myymään uudelleen.

On perin juurin kummallista ettei noihin ohjelmiin, musiikki ja videotiedostoihin saataisi sellaista sisäänrakennettua kopioestoa, joka sallisi vain yhden kopioinnin. Internetpalveluihinhan voi käsittääkseni valita mustalle listalle tiettyä tiedostomuotoja joita ei tueta, eikä voida ladata niihin lainkaan.

( Ja näin eksytään aiheesta… )

Kun toi Daz Studiolla kuvien rakentaminen on aika lailla sellaista näpertelyä ja säätämistä. Sitä ei usko ennenkuin sitä pääsee kokeilemaan. x’D Osaltaan se voi taas tuntua tylsältä, jos ei pysty ajattelemaan tutun ja turvallisen hiekkalaatikon ulkopuolelta.

Puurtaa yksitoikkoisesti valitsemalla aina perushahmo, hahmo ruiske, hiukset, vaatteet, poseeraus, valot. Se on perussettiä. Voihan sen niinkin tehdä, mutta itse varsinkin pidän eri asioiden yhdistelemisestä. –Varmaan huomanneetkin sen tuolla yhdessä blogissa kun marssitin hybridihahmoja lavalle kerta toisensa perään ja aion jatkaa niitä. Hih!

Paras useimpien perushahmojen kanssa on se, että kun niihin on lisäosaruiskeet hankittuna; voi säveltää itse! Tavallaan lainaan sitten nahkat hahmopaketeista ja kohellan yhdistellä lavasteista jotakin kivaa.

Jos olisin yhtään näppärämpi; tekisin nahkat itse ja opettelisin ihan vakavasti 20/7 mallintamaan omiani. –Ja sitten tietty möisin onnistuneimpia tuotoksiani! 8’D Sehän on vaan harjoittelusta kiinni.

Ainakin lohduttavaa vähän, ettei se mun oppilas kerenny tekemään sitä virhettä, että ois tullu se “ei tää ookkaan mun juttu” vasta sen jälkeen kun olis menny tekemään investointeja. Sitten sitä kitinää ei olis kestäny pirukaan. >..<’

Vois pitää aika hyvänä merkkinä sitä, että se kiinnistaa silloin ihan oikeesti kun on valmis tekemään rehellisiä investointeja harrastuksen eteen. Joskus sellaisia pitää tehdä ja silloinkin miettiä tarkkaan mitä tarvitsee. Houkutuksia tulee eteen. Mä retkahdin muuten loppuviikosta, mutta haluan ainakin vielä taputella itteeni olalle, että se oli vaivan arvoista. Että seuraavat renderit mitä teen, retkauttaa muutaman suun auki. –Taas kerran.

Yksi syy miksi tykkään tosta näpertelystä niin pirun paljon, no ensinnäkin se näpertely. Toiseksi se ettei miun tartte arkkitehtuuristen ihmeiden kanssa repii hiuksiani että onks ne palkit ja muut nyt varasti suorassa ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan linjassa. Sekä se, että saan toteutettua sellaisiakin visioita mitä en osaa piirtää, saati edes hahmottaakaan. –Mutta kyllä mäkin silloin tällöin hiuksiani saan repiä. Silloin kun tiedostoon on tullu virhe, silloin kun renderin ulosajo on hidasta ja silloin kun ohjelma kaatuu. Kaatuu se, mutta harvoin. Gimp kaatuu useemmin, mistä seuraa lisää hiusten repimistä ja ärräpäitä.

Eikä ole tullut mieleenkään, että puurtaisin piirtää pelkästään tavallisesti, että piirtäisin pelkästään digitaalisesti tai että pelkästään renderöisin. Minulle ei ole olemassa sanaa pelkästään. Eikä sitä, että tekisin vain yhtä asiaa tai että tekisin pelkästään yhtä asiaa. Haluan tehdä monia asioita joista pidän ja oppia uutta siinä samalla. Sitä minä haluan.