Siivousta

Siivoilin hieman deviantin galleriaa turhista kuvista pois... Suuri osa niistä on nyt kadonnut iäksi bittiavaruutta ja omia henk.koht. kokoelmia.... Oli pakko siivota, koska en ollut niihin kuviin tyytyväinen. Sitä sattuu ja sitä tulee sattumaan vielä usemminkin.

Mietin tässä myös sitä, että monia sotkee se, että alkutuotannon tein Arz nimimerkillä. x’D Pitäisi kai luoda toinen galleria sille nickille... No sitten viimeistään väki menee sekaisin, puhumattakaan että saattavat iskostua idealle, että Ukuja on kaksi.... Arz ja Uku.... x’3 Pahimmassa tapauksessa usuttavat vielä itseni oman itseni kimppuun!

~Uku

@, A ja AB

Ättä, Aa ja Aabee suoritettu. Koko helahoito yhdeksässä viikossa ja ilmeisesti tuolta kurssilta ainoana. * tuntee syvää ihmetystä * Ättä tuli otettua koska arvelin että pitäs päivittää tietonsa tjn. <.<'
Kyllä, olen tyytyväinen ja iloinen nyt kun se kaikki on takanapäin. Kriisejäkin mahtoi mukaan. <.<' Villi arvaus on, että kriisien ja kärsimättömyyden ylärima oli suoraan verrannollinen siihen miten monta päivää on jäljellä. x'D

Tyypillinen keskiviikko

Eilen selvisi sekin, että linja-autonkin akku voi ehtyä virrasta aivan yhtä äkkiä ja yhtä mystisesti kuin tavan autosta. Kumarran ja nostan hattua ammattitaidolle, jota linja-auton kuljettajalta vaaditaan, jotta semmoisen valtavan onton teräsvuoren matkustajineen saa sompailtua tilapäisesti kuolleen linkan viereen koska akkukaapelit jotka kuski huoltamolta sai lainaan olivat olemattoman lyhyet. Tilanne joka laittaa myös rauhallisimman kuskin kiroilemaan ja aivan ymmärrettävästä syystä. Akkuun saatiin virtaa ja päästiin matkaan.

Kyydistä poistuessa olin jäädä liukuoven väliin koska auton ovimekanismi oli vielä hitaanlainen ja osittain jumissa.

Ja sitten tulee jobin postia opettajalta ettei ole saanut tiedostoja auki millään ja huomenna ( siis tänään ) uusitaan koe. Vitutti suuresti eilen illalla lukea moista ja tulla johtopäätökseen että työllä vaivalla tehty koe oli sitten aivan turhaan. Jotenkin oli tunne; sori et tehnyt millään oikealla kuvankäsittelyohjelmalla joten saat hylätyn.
helvetti, sopeutin joka ainoan saatanan ohjeen niin hyvin käyttämääni ohjelmaan kuin vain pystyin. Olisi pitänyt sekoilla tasojen kanssa Gimpissä niin olisi saanut tasot nimettyä. Mitähän järkeä siinäkin oikein oli. Pelkkää pilkunnus.... viilausta... tarkoitan viilausta... juu, aivan, aivan...

Lapset, minulla oli eilen huono päivä ja tänään vielä huonompi. Itsehillintä alkaa nimittäin loppua moisissa naurettavuuksissa. Naurettavaa on myös se ettei se saamarin tutkintopalvelu kirjaa kahta yhteiskäyttöä ja kahta pakkovalinnaista suoritetuksi.

Oikeastaan aivan sama. Huomenna on vielä tietysti mahdollista uusia, mutta minulla alkaa riittämään tämä teatteri.

Olipas synkkää...

Edellinen merkintä olikin vallan synkkä päätös, mutta minkäs sille voi. Siellä suunnalla nousee seinä vastaan jota ei voi räjäyttää, kiertää, kaivaa ali, murtaa tai muutakaan... Mietin jo noita uusia harrastuksia...

Jospa alkaisin pelaamaan Sacredia iltaisin verkossa? x')

Ainoa ratkaisu

Eilen olin siivet maassa ja olen vielä tänäänkin. Mitään muuta ei tarvittukaan kuin, että eräs puolittava riiteli kaverinsa kanssa, loukkaantui siitä ja valitti tarvitsevansa ystävän olkapäätä ja kutsui kylään... Ei kiitos. Eikä se siihen jäänyt, sitten oli hän tulossa kylään. Vielä suurempi; EI KIITOS! Onneksi emme ole edes samassa pitäjässä. * huojentunut huokaus *

Mietin samalla taas sitä yhtä tapausta josta nyt on muutama kuukausi jo ja tilanne on ollut mielestäni hiljainen. Ei haudanhiljainen kuten toivoisin, mutta kumminkin. Onneksi se henkilö löysi uuden harrastuksen, uusia kiinnostuksen kohteita, uuden elämän jne... Toivoisin, että voisin unohtaa sen kaiken.

Kiesus, aivan kuin puhuisin jostain sairaasti vinksahtaneesta parisuhteesta. O..o' Mutta kaverisuhteetkin on samantyyppisiä, jollain käsittämättömän kierolla tavalla. Niin reaalielämän kuin nettielämänkin. -Tosin on jännää miten sekin välistä muistuttaa ihan oikean maailman ongelmia kaikkine riitoineen ja riidanhaastajineen ja muine sotkuineen.

Muistan vielä senkin ajan kun mesettely kavereiden kanssa oli kivaa hölöttelyä kaikenlaisesta ja ihan vuosikausia. Kunpa se olisikin sitten pysynyt hölöttelynä puolin ja toisin ilman minkäänlaista kiinnostusta reaalielämään, mutta ei... Jotenkin sitä ei vain voi antaa olla. Joidenkin kanssa sekin on ihan OK, mutta jotkut taas...

No, olisin puolet rauhallisempi jos en tietäisi kaikkea mitä nyt tiedän. <.<' Kuten esimerkiksi sen puolituttavan mielenterveysongelmista, jotka eivät aina pysy kurissa. Hänen seuransa ja ideansa olen aina kokenut ahdistavaksi. Lähinnä jo siksi ettei voi tietää mitä mistäkin seuraa ja mitä tietoja leviää milloinkin ja kenelle. Mietin jos silloin kun foorumi kaapattiin ensimmäisen kerran, ettei minusta kertakaikkiaan ole sen kaverin ystäväksi, ei edes kaveriksi.

Minulle se henkilö on puoliksi tuttava, mutta enemmän vieras, jota ei opi tuntemaan ja jota pitää pelätä siksi miten arvaamaton hän osaa olla. On tullut koettua sekin pahempi puoli. :( Ei ollut hän mikään mukava ihminen silloin, vaan teki kaikenlaista kiusaa.

Puntaroin eilen illalla taas että miksi edes yritän kuunnella, ymmärtää ja olla kaverina ihmiselle jonka kaverina en voi olla. Tietysti olen välistä huolissani hänestä ja joskus kun hänellä menee hyvin ja hän vaikuttaa normaalilta, juttu luistaa välistä, mutta sitten taas on alamäkiä. -Sellaisia alamäkiä joissa pitäisi kai tietää miten mielenterveysongelmista kärsivien ihmisten kanssa tulisi toimia oikeaoppisesti. Varsinkin mitä sellaisen tunnekylmän, tunne- ja asennevammaisen henkilön kuten allekirjoittanut on, pitäisi sanoa tai tehdä.
Se siitä empatiasta ja sympatiasta. <.<'

Ehkä pitäisi vain antaa bannilätkän heilua armotta mesessä ja keksiä uusia harrastuksia. Se voi kuulostaa ja olla julmaa. Se voi kuulostaa hylkäämiseltä, en kyllä haluaisi hylätä ketään, mutta pakko kai se on jos huomaa ettei joidenkin kanssa vain tule toimeen. -Olisi pitänyt häipyä niiden nettielämän perukoilta jo ajat sitten. Kyllä he varmasti pärjäävät ilman minuakin mesessä, pysyn kuitenkin silti foorumilla, joten en ainakaan katoa pysyvästi.

Tarvitsen tätä oman henkisen kanttini takia. =..='

~Uku

Ihan ufo juttu

Maanantaiaamuna näin villiä unta. Unessa oli sinertävä, pimeä talvi-iltapäivä. Sellainen alkutalven ilta, jossa aurinko on juuri kadonnut taivaanrannasta ja pimeys on vallannut alan. Vissiin oli myös kylmä, koska kaiketi olin turautunut useampaan vaatekertaan ja menossa sisälle taloon.

Taivaalla välähteli repaleisten pilvien seassa valoja ja piirtyi savuvanoja ja hemmetillinen jylinä ja pauke kun hornetit lentelivät ympäriinsä. Jäin katsomaan ja ihmettelemään tätä kaikkea.

Ja sitten ikäänkuin posahti ja jotain todella raskasta tulla jyristeli alas sinkoillen osia sinne tänne. Muistan tuijottaneeni sitä näkyä silmät selällään.... Taivaalta nimittäin tulla kolisteli hemmetin iso kuparinvärinen ja kiekonmallinen ufo, jonka pinnassa oli koukeroita. Se jysähti peruskallioon metsän takana. Yritin väistellä mahdollista lentävää romua, jotain metallin ja puunkappaleita tais sataakin niskaan... Toivottavasti ei ihan ääneen päässyt ällistynyt, kun se kiekko tuli alas; voi v....  Se oli vaikuttavaa...

Ihan kuin elokuvassa konsanaan paikalle tuli sitten jotain armeijanväkeä suojapuvut päällään, vaatien väkeä evakuoimaan karanteeniin. Ihan suomalaisia taisivat olla eivätkä jenkkejä. Sitä seurasi sitten myös kiista siitä lähteekö talon porukka karanteeniim/evakkoon vaiko ei.

 

Uni päättyi epäselvyyteen ja joko siihen, että Minttu pomppasi sänkyyn herättelemään tai siihen kun kello alkoi rämistä.

Yleensä uneni ovat näin realistisia. Rakennukset näyttävät rakennuksilta, äänimaailma kutakuinkin sama kuin todellisuudessa. Joidenkin ihmisolioiden kasvot eivät kyllä hahmotu... Taivaalta putoava roina sen sijaan hahmottuu melkein valokuvatarkasti... =..='

En vakavaksenikaan usko mistään unenselityskirjasta olevan apua, ei niissä ole koskaan puoliakaan niistä asioista joita vilahtaa omissa unissani ja kaikki tietävät että Freun oli perverssi uniselityksineen...

Enneuni tuo ei voinut olla... Lähinnä jo siksi että millä todennäköisyydella alasammuttu ufo rymistelee alas juuri täällä?! Olettaen siis, että ufoja oikeasti on olemassa ja miksei olisi, olisi aika hullua olettaa ettei koko maailmankaikkeudessa ole muita kuin me täällä Terralla. <.<'

Limpparikulutusta

Jes, jes, jes, kodinkoneliikkeestä saa vihdoin ( tai on saanut jo pari viikkoa ) limukoneen uutteita. Tänään pääsin kumminkin vasta itse todistamaan asiaa ja hommaamaan mieleiseltä tuntuvaa makuvaihtoehtoa.

Kotona puuhastelin sitten matematiikan parissa, laskeskelemassa tuleeko se kotona tehty limppari sitten halvemmaksi. Kone tietysti maksaa, mutta oletetan että se on jo ostettu. ( Mukaan tulee yleensä ensimmäinen happopullo + pullot )

On uutteiden vuoro, ja oletetaan että puteli maksaa vaikkapa 7,50. ( Huh huh mitä sekin olisi mummonmarkoissa! ) Yhdestä putelista riittää makua noin kahteentoista ( 12 ) litraan. Hinta jaetaan litroilla ja lopputuloksena oli hämmästyttävä 0.65 senttiä valmista kotitekoista limpparia kohden. -En laskenut vedenkulutukselle hintaa, koska meillä on oma kaivo.

Mehutiiviste toimii myös hyvin hiilihapotetun veden kanssa.

Limpparipullo kaupassa maksaa... Kauppakohtaisesti... Mutta antaa sen olla. Kunkin oma valintahan tämä on. Terveysintoilijat voivat paheksua suuresti moista laitetta, mutta heillekin siitä voi löytyä sallittu nautinto.... Hiilihapotessa vedessä ei teoriassa pitäisi olla kalorin kaloria. x'D Ja kylmänä se on parasta. * kokeiltu ja nautittu on. *

Kadonneiden kaavojen arvoitus ratkesi

Varmaan muistatkin, tuskailin pari viikkoa sitä kun piti etsiä kouluaikaisia ( 2000-alun ) aikaisia kaavojepiirto-ohjemonisteita. Päiviä paloi etsinnän suunnitteluun, tosiassa myös siihen, etten ihan jaksanut juuri puuhata mitään. ( Energiat nollassa. )

Nyt lauantaina sitten tapahtui, puhumattakaan siitä, että joku Behemothin veljistä oli eukkoineen käymässä. Soittivat vaan, että hyö ovat tulossa. Taisipa olla juuri se tapaus, jolla oli se selvästi luulotautinen neurootikko hienostelija eukkonaan... Tein koko porukalle tutun palveluksen, enkä viitsinyt edes naamaani näyttää, olen melko varma että olisin päästänyt suustani ulos sammakoita. Sammakoita, jotka katson mokoman ansaitsevan... Olisin epäilemättä kaatanut mukaan myös kaiken niiden neurootikkojen jälkikasvun lapsellisuuksista. Eräskin juoksee karkuun jos näkee Pedon kaupassa, mutta kotonaan on sitten niin mielinkielinlirpukkaa. Hyi helvetti! Ja tuommoisia pitäisi pokkuroida vaikka ovat sukua?! EI ONNISTU!

No, kehittelin sitten odotellessani että vieraat häipyvät jotain. Etsiskelin sitten niitä kaavanpiirtoministeita. Löysin ne. En tosin aivan sieltä mistä olin olettanut, mutta samasta pinosta sinisestä mapista.

Oletin viikolla, että olisivat olleet eräässä toisessa mapissa... Eivät muuten olleet... ( tämä mappi kuvassa oikealle. x'D ) Tuon välissä oli sen sijaan muutama vanha kurssipaperi. x'3 Tuo tuossa on lisäksi loistava esimerkki siitä miten tarkkaan tavaroitani kulutan... Mietin tuon kanssa, että kursinko kasaan teipillä, vaiko heitänkö pois... En viiitsinyt kirjoittaa mappiraasun tarinaa suomeksi, aioin kyllä, mutta en sitten viitsinyt.

Mutta värin muistin aivan oikein, sekin, jonka löysin lauantaina oli väriltään sininen. -Ja melkein kuin uusi. ( Lue: Ei puoliksikaan noin loppuunkuluneen näköiinen. ) Kannessa oli vain yksi leveä maalarinteipin pala, jossa luki; materiaalioppi ja väliin oli tungettu pirusti monistetta. x'D Iltapäivästä menikin pari tuntia kun lajittelin niitä papereita.

Seuraava kysymys onkin milloin alan piirtämään Melizelle kaavoja. Osa mitoista on jo otettu, mutta olen unohtanut ottaa joitain mitä en uskonut edes tarvittavan. -Paljon olen näköjään unohtanut...

Jännittää kyllä katsoa osaanko laskea kaavanpiirtoon tarvittavat mitat. O..O'

Omituinen luontohavainto

Viime viikolla unohdin mainita kovien pakkasten aikaan tekemästäni havainnosta... Jätin havainnosta kertomisen myös siksi, että se on taas niin tyypillistä meikäläistä kuin olla ja voi ja varmaan moni toivoo, että olisin pitänyt sen omana tietonani.

Nimittäin, lumi mäntyjen oksilla näyttää aivan pieniltä pääkalloilta. x'3

Jollain on liian paljon aikaa tehdä havaintoja ja sovittaa se villinä laukkaavaan mielikuvitukseen... ^^'

Epätodellista

Olin riemuissani kun sain tietää torstai-iltana postin sivuja syynättyäni, että voin hakea nukkeni postista perjantaina! Tarkistin perjantaiaamuna varmaan parikin kertaa, että seurantakoodi on tallessa. Myöhästyin kurssilta hieman kun hain odotetun paketin heti aamusta. Jännitin. Jännitin myös minkä kokoinen se paketti on ja saanko sen uudistetusta postista seurantakkoodilla. Saihan sen. Onneksi. Arvelluttaa vain, kun oli semmoinen rollikello silloin päivystämässä, että mitäköhän mahtaa kylilllä huutaa. Varsinkin kun olin kirjoittanut koodin yläpuolelle nukkeni nimen ja sen, että kyseessä on nukke. x') -Varmaan katsoivat kurssillakin kummissaan kun tepastelin paikalle kasvot nykien, paketti kainalossa.

Oli vaikeaa olla tavallisen totinen kun olin aivan liian onnellinen. O.O' Miten yhden elottoman esineen saaminen voi tehdä ihmisen niin iloiseksi?

Totta kai odotin malttamattomana sitä, että pääsen kotiin. x'3 Kurkkasin yhdellä tauolla pakettiin ja kyllä vain, ehdottomasti juuri sellainen kuin mitä pitikin olla. Pelkäsin, että se jäätyy matkalla tai on pienempi kuin mitä luulin tai että silmien väri tai hiusten väri on erilainen. Ainoa mikä tuli yllärinä oli valmistusmateriaali. - Selittää paljon miksi niitä saa Suomen leveysasteilta. ( Mikä on hieno juttu! ) Enkä oikeasti ole siihen tietoon pettynyt, että se nyt on muovia, PVC:tä? eikä hartsia. Aina parempi oikeastaan. Helppohoitoisempi ehkä?
Tosin nukkea on varottava käsittelemästä kovakouraisesti, sitä ei saa jättää liian lämpimään tai liian kylmään ja on varottava naarmuttamasta sen pintaa. Hartsinukkejen pintaa on myös käsiteltävä suojalakalla? ( muutamaan otteeseen olen lukenut hartsilapsien hoito-ohjeita ja jopa ahkerammin kuin kurssikirjoja. x'D )

Nukkeni on Dal ryhmän/sarjan nukkeja, Dal Melize. En ole vielä antanut pikkuiselle kunnollista nimeä. Pituutta sillä on vähän alle 30 senttiä. Hiukset ovat vaaleat ja silmät siniset. Hän saapui söpössä nallekarhuasussa ja esiliinassaa. <3

KUVA: Itseotettu, jotan kuvan oikeudet kuuluvat minulle. Hahahaa!

Hups, tein sen taas

Tänä aamuna sain kivan linkin Mollamanian sivuille, josta löytyy joitakin BJD-nukkeja. Lähinnä tarjolla on Bullip, Dal ja Kayang nukkeja, sekä Suborin pohjia omien nukkien tekoon, peruukkeja, sekä asusteita.

No, ensimmäinen BJD nukkeni ei ole vielä saapunut perille, se on jossain lajittelukeskuskessa parhaillaan jossainpäin Suomea.... Ja menin siitä huolimatta, sekä nykyisistä tuloista ja menoista huolimatta... tilaamaan en yhtä, vaan kaksi, lisää. Eikä kaduta. Ei tippaakaan. Päätin jopa, että tilanne menee todella huonoksi voin lykätä kaupunkiin menoa vaikka kesään.

Ehdin miettiä aamulla ja ehdin miettiä aamulla linkkaa odotellessa myös ynnäillä paljonko pojat yhteensä tulisivat maksamaan. No, kalliiksi tulivat, mutta katson ansainneeni ne nuket palkinnoksi siitä että olen suoriutunut melko hyvin siltä pahuksen kurssilta, joka nyt koetteleee hermoja.

Totta kai otan sitten kuvia kun pikkuruiset otukseni saapuvat perille. Lisää kuvia tulee sen jälkeen kunhan saan jotain kivaa ommeltua niille. :3 Jännittää oikeasti aivan kauheasti niiden vaatteiden toteuttaminen. <3

Puhumattakaan, että alkoi nirsoilu vaatteiden materiaalien kanssa. x'3 Koristenauhallakin on väliä. Olisittepa nähneet miut eilen kylän ainoassa askartelutarvikeliikkeessä syynäämässä koristenauhoja. En löytänyt mieleistä kuitenkaan. Yksi kivannäköinen löytyi, mutta se oli liian leveää. -Tosin siitä kyllä saisi mahdollista nuttua varten upeat käänteet hihoihin ja eteen... * iskee idealla *
Siihen mitä aluksi oli mielessäni, sopivan nauha on pakostakin lainattava pysyvästi Pedon verhoista. * myhä* Itseasiassa kysyin kyllä ihan lupaa ja lupa on myönnetty. :P

~Uku

Kyseenalaista ajatusleikkiä

Seuraava entryni ei sovi heikkohermoisille tai lapsille ja lastenmielisille. Joku huvitti itseään pienellä psykopaattimielileikillä tänä aamuna nimittäin. x’D Niin ja miksei kukaan halua tietää mitä ajattelen oikeasti. Jotain liitoksia on pakostakin mennyt ristiin jossain vaiheessa, se on selvää. Sekin on selvää ettei ajatustapani ole samaa rataa muiden kanssa. x'D

Seuraava on siis fiktiivinen ajatusleikki ( josta jonkun mielestä tosin voi olla leikki kaukana... ) mutta ainahan saa ajatella, eikö? Se, että toteuttaa ajatuksensa ja synkimmät toiveensa, se on sairasta. - Ei tämäkään kyllä mitään täysin tervettä voi olla, mutta kuka onkaan 100%sti terve?

Tänä aamuna huvitin itseäni ajatuksella, jos olisin teurastaja. Tarpeetonta sanoa, että liittyy vahvasti nyt siihen Turmion Kätilöt/Pietarinkadun Oilers Gogo Saatananpalvoja hakemassa teurastajan paikkaa radiovitsiin, tosin ihan älyllisessä mielessä ilman murinaa ja verrrrriiisiä kirrrrrveitä ja lepakkoja ja sen sellaisia.

Siis jos olisin ammatiltani teurastaja. Tämä siis on täysin fiktiivistä kuvitelmaa nyt... Pitäisi ottaa tavaksi leikkiä eri ammateilla joka aamu. x’D Mutta tämän aamun linkan odottelu ja reissu kurssille alkoi tällaisilla ajatuksilla;

Jos olisin teurasta, mitä luultavammin en pystyisi ainakaan olemaan paikalla lopettamassa eläintä, mutta uskoisin että voisin olla pilkkomassa raatoa kappaleiksi. Leikkaamassa lihat irti luista ja rustoista ja kalvoista. Luultavasti veitsin, eikä millään koneilla.

Mietin toki myös sitä jos joutuisin lopetustilanteeseen. Lähinnä siten miten temppu joskus tapahtui; tainnutusaseella, joka luultavasti on pulttipistooli. Miksiköhän ei voida suoraan sanoa, tappoase ja tappaminen, sen sijaan että puhutan tainnuttamisesta... Tainnuttaminen tarkoittaa ainakin itselle sitä, että eläinparka on ikään kuin lyöty tajuttomaksi ja se on yhä elossa kun kurkku vedetään auki. Elleivät ne sitten vedä kurkkua auki ihan ensin. Luultavasti eivät tee niin, mistä minä tietäisin?

Sähkötainnutuskin arveluttaa, vaikka se tuntuu jotenkin armeliaammalta kuin teloitukselta tuntuvat vaihtoehto.

Jotenkin kyllä tuntuu, ettei ruuaksi tarkoitetun eläimen lopettamiseen ole armeliasta tapaa olemassakaan. Metsästäminenkin on usein eläinparan jäljitystä ja salakavalaa väijyskelyä, usein myös koiran avulla ajatetaan elukka näännyksiin ja ammutaan sitten. –petoeläimet tietysti ovat asia erikseen. Pääkaupunkiseudun pölliäisillä ei ole aavistustakaan siitä miten paljon tuhoa sudet ja ilvekset pystyvät tekemään. Ja vaikka olisikin, eihän asialle viitsitä tehdä mitään. =..=’

Ei kyllä virinnyt yhtään ideoita siitä miten ruuaksi tarkoitettu eläin voitaisiin lopettaa niin sanotusti inhimillisesti. Mitä nopeammin ja kivuttomammin se tapahtuu eläimelle, sen parempi. Siihen asti kunnes eläin on lihoina, ei kannattaisi suhtautua eläimeen vähättelevästi.

Oikeasti mielikuvien lipuessa ohitse, pystyin hahmottamaan itseni jonkunlaisena kuoleman enkelinä ja varusteina tainnutusase ja veitsi. Mitä luultavampaa on, että mahdolliset työkaverit tulisivat pysymään turvallisen välimatkan päässä oman henkikultansa takia. <.<’ ( Jätetään se miksi näin ihan jokaisen vapaasti ajateltaviin ja päättelykyvyn varaan. )

Luultavasti se ura tyssäisi johonkin shokeeraavaan hirmutekoon vuosien liukuhihnatyön jälkeen, tai vuosien saatossa mukaan tulisi kenties pakostakin jokin Dextermäinen harrastus.

Tosin luultavinta on olettaa, että jos joutuisin kuulemaan edes yhdenkin avuttoman eläimen tuskanhuudon kyseisessä hommassa, voisi sattua aluksi kauheita ja sen jälkeen olisi lopputili edessä. <.<’

Lampaat ja possut,

lehmät ja härät,

viipaleiksi, kuutioiksi,

paistiksi,

uuniin ja pannulle,

sinun lautasellesi.

~Uku

Miten se päivä muuttuukaan...

Aamulla olin väsynyt siihen että on noustava ja raahauduttava kurssille. En jaksaisi enää niin millään. Hah, tässäpä onkin haastetta löytää työpaikka johon ei leipäännyt jo parissa viikossa. <.<'

Aamupäivällä olin iloinen siitä, että nukkeni on lähtenyt matkalle tännepäin. :3 Luultavasti kaverinit ovat tympääntyneitä kuulemaan nukkeintoilustani. <.<'

Nyt päivällä puolestaan raivostuttaa! Miten pahasti, kysytte. Sen verran, että nylkisin hymyssä suin elävältä kaikki ne jotka ovat kehittäneet koko AB-kortti vouhotuksen. Miksi, kysytte. Siksi, etten näe mitään järkeä siinä että tekstinkäsittely, taulukkolaskenta, esitysgrafiikka jne on käytävä läpi uudelleen! Ei niin mitään järkeä. Puhumattakaan siitä, että koko tuhat kaunista sievistely vapaista valinnaisista on paskapuhetta.
Mikään ei vituta niin paljoa kuin virheellisen informaation saaminen... Paitsi ennestään opiskeltujen ja tuttujen asioiden tekeminen uudelleen! Aivan kuin olisin joku saatanan sirkusapina, jota piiskataan tekemään samaa temppua uudelleen ja uudelleen. >..<'
Vaikka olenkin apinannäköinen, niin viimeksi kuin katsoin peiliin, olen silti vain ihminen enkä eläin. -Mieluummin kyllä olisin eläin. Välttyisin tältäkin.

Ja nyt viimeistään muistuu mieleen miksi 12.1stä oli jotenkin tärkeä päivä. Se Kuopion immeinen on näköjään täällä tänään ja sillä taisi olla jotain tekemistä työharjoittelupaikan kanssa. <.<' Hmm, kappas vaan, olen unohtanut jotain kaiketi oleellista.... hups.
Jotain mitä kyllä pidin mieleni perukoilla, mutta se on jotain joka ei lähtenyt suunnitteluasteelta yhtään mihinkään. Tähän toimintoon tarvittaisiin kaiketi pari vuotta tai mahdollisesti kokonaan toinen henkilö, että jotain alkaa tapahtumaan... Tämän asian kanssa ei näköjään ainakaan itsellä ole kiirettä, eikä tippaakaan kunnian himoa tai omatoimisuutta. <.<'

Jotenkin minusta alkaa tuntua että luvassa on Ukun mukaelma Kyösti Pöystin mutsis oli-vaiheesta. >..<' Bannasin yhden mesekaverin koska en kestänyt sen aivottomuutta tänään kaikkein suurimman kriisin aikana. Yhdelle toiselle ns. tutulle en ole viitsinyt kertoa sitä julmaa totuutta että olen bannannut sen. Lähinnä siksi ettei minulla ole paljoa keskustelun aiheita sen kanssa. -Tutustun niin helposti ihmisiin ja olen niin ystävällinen. 8D *huomasitteko ironia... vai oiskohan tuo sarkasmia... *

Ja... Kas tässä pari hauskaa klippiä entisen RadioMafian ( Nyk. Radio.... mikä perkele se oli.. YleX ) Pietarinkadun Oilers Gogon ja Turmion Kätilöiden sketseistä Saatananpalvoja työnhaussa ja Saatananpalvoja ruumishuoneella. Molemmat videot ovat gorydarkin kanavalta.

Molemmat ovat melko suoraan verrannollisia allekirjoittaneen vaikeuksiin saada edes työharjoittelupaikkaa... En tosin ole saatananpalvoja vaikka sellainen assosiaatio ihmisille usein minusta tulee.... En kyllä tiedä miksi. O.o' En kyllä nuku pää alaspäin, eikä minulla ( vielä ) ole lemmikkilepakkoa, mutta verrrrrinen kiiiirrrrrrrrrvessss löytyy... kaverin tekemän maalauksen muodossa tosin. -Haluatteko nähdä sen?

Ruumishuoneelle en ole hakenut töihin, mutta sehän on ajan kysymys. Plussaa kai on etten harrasta ruumiiden kanssa leikkimistä tai silvontaa missään muodossa... paitsi lihanpaloittelua silloin kun lihaa on tuotu kotiin isommissa köntissä... Siis, ihan hirven ja sian lihaa porukoitten apuna paloitellut...
Tuota.
Juu.

~Uku

Mylläystä

Viimeksi höpötin nukeista ja jatkaisin aiheesta ihan mielelläni, mutta jos nyt en sitten kuitenkaan. Selailin kyllä eilen illalla sivun toisensa jälkeen läpi mitä noita nukkefirmoja ja kauppoja löytyikään. x'3 Löytyi paljon kaikkea söpöä. Perhanan kallista, mutta niin söpöä ettei sitä voi edes uskoa todeksi. Ah.
Katselin jotain noita sivuja jo perjantaina ja varmaan joku paikalle osunut ihmettelikin että mitä hemmettiä oikein huokailen. x'D En usko vakavastikaan, että kukaan ymmärtää ihastusta noihin BJD nukkeihin. Kas tässä on esimerkki mitä tarkoitan. Hyvä vain etten löytänyt Soomin sivuja perjantaina. - Jotenkin tuntuu ettei minua olisi saanut koneen edestä pois kirveelläkään uhaten.

Niin ja asiaan... Aivan, aivan, lauantaina tulin siihen tulokseen että... ( hyviä vai huonoja uutisia... ) tarvitsen/haluan blogin taidetta varten. x'3 Eikä mitään tuskanhuutoja nyt; että taasko uusi blogi?! Ei, en luonut mitään uutta, käytin vanhoja. x'D
Monikossa.... Herrajumala niitä on kaksi! Ei vaineskaan... Ensin herättelin tyhjää blogiani nimeltä Yhden pöllön harmeja x'D, johon dumppasin taidepläjäyksen... kunnes sitten muistin paljon osuvmman blogini Myrkkyputelin.
Mylläsin sitten kuvat Myrkkyputeliin ja Myrkkyputelin hahmosekoilut uuteen osoitteeseensa Yhden pöllön harmeihin... ja kun on omista hahmoistani ja niiden tekemisistä kyse... kyllä niistä harmia useimmiten on. <.<'

~Uku

Yksi unelma joka on tullut toteen...

Heipä hei, enpä tiedä miten moni lähistölläni oleva ihminen on kuullut huokailuni BJD-nukesta. Ja montako kertaa... x'D Toisaalta kukapa ei huokailisi ja haluaisi niitä, ne ovat kauniita, ovatpa ne customoituja tai valmiina ostettuja.

No, ensimmäiset kuvat pallonivelnukeista taisin nähdä deviantissa, jossa eräällä naisella oli valokuvia omista custom-nukeistaan. Jumankauta, että ne olivat kauniita ja hienoja kuin mitkä. Syötävän suloisia poikanukkeja... kuinkas muuten. x'3

Noh, yhden melko pumpulissa kasvavan ulkomaisen tuttavan kanssa juteltiin yhtenä kurssipäivänä tällä viikolla... Se oli torstai iltapäivä ja lähdin siinä ajatuksissani tutkimaan löytyisikö huudosta mitään aiheeseen liittyvää...

Jotain totta tosiaan löytyi. Toisella yrittämällä. ( Uudella hakusanalla. ) Joku oli luopumassa sievästä BJD-nukestaan. Yleensä vain katselen huudossa ympärilleni ja joitan kivoja kohteita... Tästä katselin kuvia noin viiden minuutin ajan, seuraavaksi syynäsin myyjän saamaa palautetta täikammalla...

Tietoisuuteni ei paljoa reagoinut kun syötin tunnukset ja painoin osta heti nappia. Samaan aikaan muu ryhmä teki taulukkolaskentaharjoituksia. Itse olin jo Access-kokeen tehnyt muistaakseni, sekä olin jättänyt ostotarjouksen siitä nukesta.

Eikä kaduttanut, vaikken vielä sen mittoja tiennytkään ja kyllä tiesin että kun puhe on pallonivelnukeista, ne ovat kalliita ja niiden koot vaihtelevat 30-70 senttiin ja niiden materiaali on hartsi.... Ja tämä nukke jonka ostin on söpö kuin mikä. x'D

Itseasassa kun saan sen, aikomus on ommella sille suloinen mekko. Jos yhtään epäilet niin osaan piirtää kaavoja mittojen mukaan, että myös kuositella kaavoista halutunmalliset kaavat vaatetta varten ja totta kai ommella vaatteen. En kyllä ole ommellut noin pientä, mutta jo ei harjoittele, ei opi. Nyt se harjoittelukin luonnistuu kun on sopiva yllyke. x'3

Nukkeni on vastahuudettu ja maksettu. Myyjästä on kyllä sanottava, että vaikuttaa ihan mukavalta tyypiltä. Mieleni tekisi ahdistaa vielä kysymyksillä, että oliko kuinka hankalaa tilata niitä nukkeja Koreasta asti.

Sivuilta josta kävin kuvia kohteesta tutkimassa tietoineen, nukkeni on noin 34 senttinen sikäli kun ymmärsin, sieltä osui silmiini kaksi muutakin mielenkiintoista nukkea. Toinen valmiina ja toinen osissa. - Niin ja silmät ja hiukset totta kai...

Kummallista ette Suomeen saada pallonivelnukkejen, tarvikkeiden ja osien maahantuojaa. >..<'

Noo, saan kai nukkeni postista ensi viikolla. x'D Odotan sitä päivää turhan hyperaktiivisesti. Puhumattakaan siitä ettei mikään mahti maailmassa tule estämään sitä kun haen sen postista. Luultavasti kipaisen hakemassa sen ennnen kuin edes menen kurssille eräänä kylmänä talviaamuna. Tai karkaan kurssilta hämysti niin että ehdin hakea nukkeni ja hypätä yhden linkkaan. x'3 ( toivottavasti opettaja ei lue tätä. x''D Ha ha. )

Piinaan sitten kansaa ja ehkä luon uuden blogin nukkekuvia varten ellei sitten entisistä löydy sopivaa mihin voisin kuvia alkaa tunkemaan. ( Pitääkin tässä tehdä inventaariota. )

 

~Uku

Uusi lelu

Kurssilla neuvoin vieruskaverille mistä hän löytää etsimänsä ohjelman. Täysin laillisesti ja laillisesta paikasta. Kuinka ollakaan hurahdin sitten itsekin tutkimaan saittia tarkemmin ja 3D-mallinnusohjelmia varsinkin...

Ennen kuin tämä päivä ehti edes kunnolla alkaa, muistitikulle siirtyi uusi testaamisenarvoinen lelu. Se ottelee nimeä Blender ja se on ilmainen 3D-mallinnusohjelma, jolla nähtävästi saa aikaan ihmeitä osaavissa käsissä.

Itseasiassa olen istunut ohjelman löytymisestä ja lataamisen jälkeen varsin malttamattomana ja hyperaktiivisena paikoillani. -Tekemättä juuri mitään itse asiassa. Haluan kokeilla Blenderiä jo! x'D

Download.fi:stä Blenderistä;

Blender on alustariippumaton avoimen lähdekoodin 3D-mallintamisohjelma.

Se mahdollistaa 3D-mallien, animaatioiden ja jopa pelien suunnittelun ja toteutuksen. Blenderin käyttöliittymä on optimoitu erityisesti 3d-suunnittelua silmälläpitäen ja sitä käytetään pääosin pikanäppäinten ja valikoiden kautta.

Blenderissä on myös oma pelimoottori, joka mahdollistaa 3d-pelien ja interaktiivisten sovellusten tuottamisen. Vaikka onkin vapaan lähdekoodin ohjelma, Blender sopii hyvin myös ammattikäyttöön. Yksi hyvä esimerkki tästä on animaatioelokuva Big Buck Bunny.

Vaikuttaa juuri sellailta mitä tulee olemaan metkaa ainakin kokeilla. x'3 Mitä kaikkea tuolla voikaan tehdä! <3

~Uku

Uusi vuosi ja uudet kujeet?

Hyvää Uuttavuotta vain, en tiedä tulinko kirjoittaneeksi mitään tänne Jouluna... No enpä tullut. Piti kyllä, mutta arvelin etten... ja Uudenvuoden toivotukset olivat synkät...
En tiedä mennäänkö yhtään enää enempää sekaisin jos alan vetää muutamia peliesittelyjä tänne aina kaiken muun kitinän välissä... Tuskin. Jos siltä joskus tuntuu, siirtelen ne sitten enemmän tyhjään blogiin. :3

Lupailin joskus jollekin, että aion tehdä pienet esittelytyyppiset jutskat peleistä joita pelailen ja kappas vain, Black Mirror tuli sitten laitettua ihan ensiksi. Se on yksi melko tuoreista pelihankinnoista ja nappasin sen cdonin alesta, se vaikutti jotenkin mielenkiintoiselta ja myös tarpeeksi edulliselta ettei siinä paljoa häviä jos en vaikka pitäisikään siitä, mutta kun asensin sen ja aloin pelaamaan... hups.... Siinä vierähti kevyesti se iltapäivä. *naurua* Hyvien pelien kanssa niin käy. O.o'

Hyllyssä on toki pari sellaistakin peliä, jotka olen ostanut, mutten ole vielä päässyt ( uskaltanut ) asentaa ja pelata niitä. * damdidam * Sin pelin jatko-osa, Gothic.... Nyt tässä jotain mitä muistan. Pitäisi tuo peli-inventaario tehdä. Pelienkin suhteen olen aika kaikkiruokainen; löytyy roolipeliä, strategiapelejä, jopa pari puzzlepeliä, räiskintää... ja näitä hiirellä tökittäviä pelejä (poin'n'click). Niissä kaikissa on jotain jännää, mikä on niihin koukuttanut. :P

Laskisin nämä pelit osaksi identiteettiäni. Olen minä koska pidän näistä peleistä ja osalla niistä on tarina miksi rakastan pelata niitä. <3 Kerron ne mielelläni ja oikeastaan haluaisin näyttää niiden kautta sen miten ne ovat vaikuttaneet itseeni.

Luvassa on sitten myös jänniä screenshotteja peleistä. Niin ja osassa niiden kanssa on melko paljon virtuaaliverta. Jos pidätte Black Mirrorin screenshotteja kammottavina, odottaakahan kun marssitan suosikkini Vampire Masquerade Bloodlinesin screenshotit kehiin. * vino hymy *

Sitä on luvassa joskus sitten. :3

Pelejä joita pelailen: Black Mirror

Black Mirror on mielenkiintoinen gootahtava Future Gamesin tekemä point -click PC-peli. Se on vuosimallia 2003. ( Lue lisää pelistä tästä. ) Pelin ikäsuositus on +17. Lähinnä siksi, että pelissä voi kuolla pari kertaa, mutta pelin aikana on muutamia varsin verisiäkin yksityiskohtia. Ei paljoa, mutta hyvällä maulla sopivasti.

En pistäisi sitä itse mihinkään seikkailugenreen, vaan pikemminkin jännitys-kategorian alle. Jännitys saadaan aikaan musiikilla ja juonella, vaikka parissa kohtaa kun pelin hahmoja on jututetta uudelleen ja uudelleen, tuleekin pieni ilkurinen tunne hahmojen kiusaamisesta. Mutta luulisin, että paitsi jännitys genre on selvästi esillä, mysteerinratkaisu voi sittenkin olla kaikkein osuvin. Juoneen liittyy myös yliluonnollisia piirteitä. ( En spoilaa kun en ole päässyt peliä loppuun vielä. )

Pelin grafiikka on upeaa. Tunnustan, että ihastuin pelin musiikkiin ja maisemiin oikopäätä. Ja parasta; tämä peli toimi jopa vanhalla koneen rämällänikin. Ilokseni peli todella toimii koneessa, jossa on jotain 18 Gb:tä, varmaan jo antiikkia oleva grafiikkasysteemi ja Windows 98 SE käyttis. Ihanaa, että vielä tehdään pelejä, jotka toimivat myös vanhoissa myllyissä!
Lisäksi mieltä ja silmiä kiehtovat yksityiskohtaiset maisemat, joissa pelin aikana liikutaan. Pelaajalla on melko vapaa liikkuminen. Kaikkea mitä voi tökätä hiirellä; voi tutkia, tavaroita voi ottaa mukaan ja osaa voi ( ja pitääkin ) liikutella.

Tarina alkaa eräästä myrskyisestä yönä, jona vanha tutkija William Gordon saa mystisesti surmansa ja jonka jälkeen miehen jäljellä oleva suku kokoontuu perinnönjakoon, joukossa on tietysti myös pelaajan hahmo Samuel Gordon, joka palaa hautajaisiin Gordonin kartanoon oltuaan 12-vuotta poissa. Hän ei oikein usko, että kyseessä olisi ollut itsemurha. ( Eikä ollutkaan. ) Samuel alkaakin selvitellä tätä mysteeriä, mutta hän saa huomata että isoisän kuolema onkin vasta pintaraapaisu, jonka alla odottaa koko Gordonin sukua vainoava kirous, sekä kartanon mysteerin selvittäminen.

Tämä tuntuu sellaiselta peliltä, jonka näkisin mielelläni elokuvana. Jos ja mikäli mahdollista kaikki pelin elementit ja juoni olisi saatu siihen mukaan. <.<'

Kuvia:

Kuvat: Otin Print Screen napilla pelistä, joten kuvien oikeudet mitä arvatenkin... Black Mirror copyrighted to Future Games, The Adventure Company ja GMX Media

Hyvästi "ystävät"

Eräs tanskalainen sananlasku osuu oikeaan; älä sano ystävällesi mitään, mitä ei vihollisesi saisi tietää. Juuri näin aikoinaan kävi. Viime vuonna, vai jo kentie sitä edellisenä… vaiko ihan aina siitä asti kun rupesin kaveeraamaan yhden henkilön kanssa, jonka kanssa mielestäni meni sukset ristiin ja joka teki väärin kertoessaan kaverilleen kaiken mitä henkilökohtaisesti kerroin kaverilleni. -Tietääkseni ei ole oikein kertoa jonkun muun henkilökohtaisia tietoja edes parhaalle kaverilleen. :/

Yhtä oikeassa on myös persialainen sananlasku hullun ystävyydestä, joka on kuin karhun syleily. Tämä kaverini kaveri ihan oikeasti kärsii vakavista mielenterveysongelmista ja joka sitten jatkoi puolestaan juttujen levittelyä omalle kaveripiirilleen.

Persialaiset ovat varmasti ymmärtäneet karhujen vaarallisuuden yhtä kuivn kuin kuka tahansa korven kasvatti nyt ja ennen.

Ja mitä hullun tai mielenvikaisen , henkisesti tasapainottoman tai henkisesti sairaan tai mielenterveysongelmista kärsivän ihmisen kanssa kaveeraamiseen tulee, niin se on riskipeliä. Tekipä tai sanoipa mitä tahansa, niin sitä tietää häviävänsä. Kaikki on väärin ja puolihuolimattomat tokaisut joko tulkitaan väärin tai otetaan todesta. –Että näinkin sitten kävi.

Muistan kyllä varmasti aina tämän saamani läksyn. Ystävät joihin voi luottaa, ovat harvassa.

-Se joka menettää hyvä kavereita kahden/kolmen vuoden välein ja se on tälle normaalia. O..o'