Ensimmäistä kertaa näin tälläisen otuksen tutkimassa ja sirpostelemassa tuomenlehtiä. Seurailin vessanikkunasta pitemmän aikaa, että mikäs elävä tuo on. Kuulin myös sen äänen ja pakko sanoa, että enpä ollut tullut ajatelleeksikaan.
Tunnistettu punavarpuseksi. Wikipedian mukaan pesii tavallisesti Keski- ja Etelä-Suomessa. Hyvin näkyy myös viihtyvän Itä-Suomessa. Vanhempi koiras muuten, kun noin punainen on.
Tein kiinnostavan havainnon tänään… täällähän nämä eilen istutetut herneet ovat jo kovalla kiireellä kasvattamasta juurta ja etsiytymässä multiin ihan omin voimin. O.o’
Siellä pusketaan juurta kovalla kiireellä. Juuriosat ovat viruneet silmin havaittavasti eilisestä.
Itämisvauhti on huikea. O..o’
Edellisistä kikherneistä, jotka tilasin jostakin nimeltämainistmattomasta siemenkaupasta, iti vain yksi. Luultavasti tupeloin noitten herneitten kanssa, että hautasin ne multaan vaikkei olisi tarvinnut.
Muuten, lajiketta en tiedä, enkä tiedä saanko hoidettua sinne asti, että alkavat palkoja tekemään. Toivon, että saisin menestymään ja saisin ihan omia kikherneitä ruokapöytääni edes kourallisen niin olisin ihan tyytyväinen ja iloinen.
Ps. Kylmäkäsittely annettava kakeille, camelialle ja kolibrinkukille. =..0
Kokeillaanpas sitten uutta erää kikherneitä, sillä erolla että nämä ovat ihan kaupasta ostettuja ruokakäyttöön tarkoitettuja kuivattuja herneitä. 8)
Kourallinen veteen turpoamaan pariksi tunniksi, että saavat takaisin alkuperäisen muotonsa ja pikkasen kosteutta.
Sitten vaan multaan.
Mietin, että onkohan ne käsitelty jotenkin, ettei niistä esim voisi idättää itselleen naposteltavaa tai tuoretta pihvin raaka-ainetta kesällä…
Gojit itää. 83 Otin kuivatuista gojimarjoista sieminiä talteen ja istutin niitä ikäänkuin kokeeksi.
Maissin, papujen ja paprikoiden tilanteessa ei muutosta. Ei elonmerkkejä kamelian, kolibrinkukan tai kakin kanssa liioin.
Niin ja ne vuonna 2012 esitellyt papaijansiemenet… ei havaintoa missä ja minne oikein laitoin ne. D:
Tein havainnon kikherneropeesta! Siellä näkyy jo muutamia vaaleanvihertäviä pikku alkuja. 83 En kylvänyt alunperinkään koko pussillista, kylvän loput sitten ulos kunhan tulee niin lämmin. 83
Gloxille ei kuulu tällä kertaa hyvää, selvisi että sekä Peto, että meikäläinen muistaa kastella sitä. Eikä tietenkään asioista voida tässä talossa puhua, koska täällä pitäisi osata lukea ajatuksia!
Niin ja papaijansiementen paikallistaminen jatkuu. Olen kopeltanut, käännellyt ja kattellut kaikki mahdolliset paikat nurin, mutta eipä näy… Pitänee katsoa kaikki epätodennäköisimmät seuraavaksi.
Ehdin jo naureskella, että meikä pitäisi palkata ehdottoman arkaluontoisiin hys-hys hommiin kadottamaan arkaluontoisia asioita. Ei muuten löytyisi enää tällä vuosisadalla niitä, puhumattakaan että kun se on poissa silmistä, se on myös autuaan poissa mielestä.
Ei pienintäkään muistikuvaa siitä minne oikein jemmasin ne pahuksen siemenet. Olisin mielelläni kylvänyt nyt muistaissani nekin ja kattonut mitä sieltä nousee vai nouseeko mitään.
Noi kikherneet muuten olivatkin ainoat kylvöksistäni, jotka näkyvät olevan nopeitan kasvavia. Muissa asteissa ei ollut mitään elonmerkkejä. Kuukauden päästä sitten, jos sittenkään.
Ensi viikolla, jos kakeissa ei ole elonmerkkejä, ne on laitettava jääkaappiin... kuukaudeksi. Ellei kameliassa ole kuukauden päästä mitään elonmerkkejä, sekin menee jääkaappiin kuukaudeksi. Kirsikat… pahimmillaan koko vuosi jääkaappikäsittelyä. x’D
Hauskaa ja iloista Aprillipäivää!
Kamelian siemenet on nyt tökätty multiin. Samoin kakit. –Ja tämä ei ole mikään pila.
Tällä hetkellä idätysastioista löytyy kikherneitä, kirsikoita, kameliat ja kakit. Kierrätin noita hedelmien muovipaketteja. Nehän on ilmastoitu ja niissä pysyy kyllä kosteus, lämpö ja ilma kiertää myös.
Papaijan siemeniä en sitten onnistunut paikantamaan, mutta eivätköhän ne löydy. Pitänee kääntää koko huone ylösalaisin. Poiskaan en ole niitä heittänyt, kun ne jo kerran piti pistää multiin. Vuonna 2012. Ja silloin en niin saanut aikaan. Ehdin unohtaa.
Tulee olemaan mielenkiintoinen kuukausi tarkkailla noita multa-asteita ja näkyykö niissä minkäänlaista kehitystä.
Toivottavasti en pian saa puutarhurin leimaa ottaani. Eräs mukava kukkakaupan täti piti jo santtuharrastajana kun kävin santtuja kyselemässä, näitä erikoisempia lajikkeita. Ok, paino sanalle harrastelija. Ocean curlia ja blue dragonia olin vailla ja olen edelleenkin niitä vailla.
Mutta. Pahinta mitä tein, oli mennä tutkii pistokkaita ebaystä! Oi jestas sentään mitä kaunottaria! 83 HIIH! Säästökuurille ja suunnittelemaan santtupistokkaiden ostoa.
Mutta… joo, pari viikkoa sitten kotiin tuotu gloxi on yhä hengissä ja voi tiettävästi ihan hyvin. Sen tarinahan oli sinällään hauska, että niitä tuli lasti kukkakauppaan juuri kun olin sellaista vailla ja kysymässä. 83 Oh onnea! x3 Erän ainoa valkoinen nupullaan oleva pisti silmään. Valkoisen gloxin ( gloxinia garden ) ylpeä omistaja.
Vimma saada edes yksi sellainen lähti Pedon puheista ja kun googlasin tätä kasvia, että minkähännäköinen sekin lienee. Valkeat ja lila-valkeat… oi, niin kauniita!
Mutta, piti mun puhuman muista kukkasista. Kylvin tänään kikherneitä. Onhan niissäkin kukkaset sitten jos niin pitkälle kasvavat, eikö? Ja valmistelin idätysastian kameliaa varten. Vaihdoin viimeksi tulleille ostosantuille ( tammikuussa ja yksi helmikuussa ) mullat. Sanokoon mitä sanovat, mutta minun santuillani multana ei pidä olla sellaista turvemultaa, vaan kukkamulta kelpaa. Ruukun pohjalla pitää olla sanomalehteä ja kiviä. Taikka niitä mitä lie papanoita.
Piinasin yhtä kaveriani höpöttelemällän kakin kasvattamisesta ( että unohtaa murehtia kastunutta kännykkänsä )ja sitä, että ne mitä hedelmän sisältä löysin kerran, itivät kyllä mutten saanut pysymään hengissä. –Siirto lämpimämpään huoneeseen olisi voinut auttaa, kun sitä nyt jälkikäteen ajattelee. Mutta. siitä muistui mieleen, että olihan mulla blogissa niistä etälän hetelmistä kuviakin, et oisin näyttäny niitä.
No niitä en löytänyt. Säälittävää jo sinällään, etten löydä omasta blogistani mitä olen etsimässä. Ja olihan se edes tämä blogi, jonne bloggasin ne... Mutta sen sijaan löytyi vuodelta 2012 kuva papaijan siemenistä, joita silloisen tekstin mukaan kaavailin istuttavani. Kaveri hajosi sata lasissa tälle huomiolle, että kakikuvia ei löytyny, sen sijaan löytyi kuva papaijan siemenistä… joista ei ole enää mitään havaintoa. Jonnekin mie ne laitoin, mutta multiin mie en niitä tuolloin vielä(kään) saanu.
Jospa mie ne nyt saisin sinne ja kattosin itääkö yksikään. Miettiipähän sitä sitten, että mitenköhän ne saa pidettyä hengissä jos ne ylipäätään löytyvät mistään ja jos ne saa taimelle.
Siinä samalla muistui mieleen eräs siemenpurkki, johon keräsin kirsikan siemeniä. Kun uudet K-kaupan pitäjät tuli ja näillä oli sitten kirsikoitakin valikoimassa. <3 Ja hyviä kirsikoita olivatkin. Nom nom nom nom.
Liottelin hieman ja pistin multaan. Saa nähdä miten niille käy, vai käykö mitenkään. Isomummilla oli mummin synnyinkodin takapihalla kirsikoita, jotka isomummi oli kasvattanut siemenistä. Saa nähdä osaanko minäkin. 8)
Sääli, että nykyiset rypäleet on kaikki taidettu jalostaa siemenittömiksi. Kivahan tuo olisi niitäkin kokeilla. 8)
Sitten, kunhan kolibrinkukat saapuvat, ne oli jääny tilauksesta, kuten ihanaiset mustat ryssät. Elikkä black russian tomaattilajike. Juuri se ruskeanpunainen, nuupahtaneennäköinen tomaatti, joka on sisältä vihreä kypsyttyään. Sen maku on vertaansa vailla.
Huomenna istuttelen kamelian. Ohjeiden mukaan sitä on liotettava vuorokausi.
Siinä niitä sitten olisi, valmiina liotukseen. Kamelian siemeniä.
Kakin siemeniäkin on, niille on tehtävä kylmähoito ennen idätykseen laittoa. Nauratin kavereita lisää toteamalla, että pian jääkaappiin ei muuta mahdukkaan kuin ruukkuja. x’’D
Tammikuussa ennakkosynttärilahjana. Oikeasti… Kuvat meni kyllä päin persettä, kiitos huonon valaistuksen. Näistä nuupahti kukat aika äkkiä. Liikaa lehtiä.
Kun tuo väri olisi noin… liilaanpäin, mutta kun se oikeasti purppura. D:
Tuon värinen purppura, ehkä vähän tummempi… kirkkaampi.
Ihan perinteinen sinisen liila. Ilman valkoista reunusta. Ja juu, eivät ennätä kaupassa hoitaa niitä kukkia, mutta pääasia ei olekaan kukissa vaan siinä, että lehdet on terveet ja elinvoimaisennäköiset, eikö?
Meikäläinen tapa saada nämä kukkimaan vielä on karsia lehtiä. Yleensä santtu alkaa puskea kukkavarsia ja kukkia kun lehtiä on vähemmän. Lehdet voi juurruttaa, jos niitä ei halua heittää pois. :3
Juurtumisen olen todennut olevan hitaanlainen prosessi. –Toisaalta en paljoa lannoittele kukkiani joten, se voi olla syyn…
Voi, kunpa löytäisin/saisin blue dragonin jostain.
Peto sai Black Russian tomaatit kasvamaan. Mikä sitten on erikoista näissä tomaateissa on paitsi maukas maku, myös tomaattien luotaantyöntävä ulkonäkö.
Kypsien tomaattien ulkonäköä voisi parhaimmillaan luonnehtia puoliraakana kylmettyneen näköiseksi.
Nämä kun näyttävät lähinnä siltä minkälaisia tomaatteja ei pitäisi syödä. Siemenet ovat vihreitä. Kuvassa kypsä Black Russian tomaatti. 8’D
Huolimatta kyseenalaisesta ulkonäöstään tomaatti on kypsä juuri silloin kun se näyttää kylmettyneenhapantuneelta ja sen maku on mitä maukkain.
Kuitenkin on syytä pysyä kärryillä siitä mitä tomaattilajikkeita sitä on kasvattanut, ettei vahingossa tule popsittua tavallista kylmettynyttä tomaattia. x’D
Alkuvuodesta laitoin muutamia sinisen santun lehtiä ruukkuihin ja nyt näkyy pikku pikku piippoja nousevan mullan alta. Juurrutus on tuottanut tulosta! Nyt kun mikään ei menisi vikaan niin niitä sinisiä olisi kolme enemmän. 83 Tai kuusi jos molemmat ruukuissa olevat lehdet juurtuu ja työntää lehteä. ;)
Sieltä se ponnistaa! Santun lehti on juurtunut supsikkaasti ja se puskee ahkeraan uutta lehteä. :3 Samaa oli havaittavissa kahdessa muussakin ruukussa.
Sitten ne on myöhemmin jaettava totta kai. Lisäsin valkeita santtuja jakamalla viime talvena juurtuneen santun. Siltä löytyi kolme pentua. Jotka näyttäisivät kaikki selvinneen siirrosta.
Ehkä pitäisi siirtää kaksi pientä uudelleen, kun tungin ne samaan ruukkuun kun oli ruukuista vähän pulaa. -Saisivat omat ruukut. :3
Lehdestä juurruttaminen on aika hidas prosessi noiden kanssa ja vie muutaman kuukauden. ^^’ Mutta on se nopeampaa kuin odottaa, että santtu puskisi juuresta uutta. :7
Miun tapauksessa se on myös 50/50 eli joko juurtuu tai ei. Sitten on vielä se toinen erä molempia mitä miulla noita on; valkeita ja sinertäviä. Niistä tietää varmaksi varmaan joskus elo-syyskuun tienoilla.
Santut lienee ainoat kukat mistä pystyn huolehtimaan jotenkin. Niin ja en kastele alta. Pitäisi kai, mutta en silti tee niin enkä suosittele että muutkaan tekevät niin. Mutta ei miun santtujen lehdet pala tai mätäne vaikka kastelisin päältä kun ei niitä uiteta.
Olen kyllä nähny uittotapahtumankin... ja sen että niitä kastellaan kylmällä kahvilla. 8’D Sillä immeisellä santut muuten kukoisti. :3
En tiedä teistä, mutta minusta ainakin hieman huolestuttavaa on löytää tuore kellastunut lehti kesäkuussa.
Tänä kesänä punkkeja tulee olemaan paaaljon. Jo ny oon saanu poistaa kissoilta enemmän ku viime kesänä yhteensä.
Puhumattakan että oon poiminu omalta nahkalta lonttaamasta kaksi. Toinen iltapäivällä ja hiuksista. Silloin huusin sisäisesti kurkku suorana.
Otusta ei pidä aliarvoida, se näyttää pieneltä ja harmittomalta, mutta koskaan ei voi tietää mikä niistä levittää tauteja. Punkki kun ei levitä pelkästään puutiaisaivokuumentta, vaan muitakin tauteja. Jotka voivat myös tarttua lemmikkieläimiin.
Pinsettejä olen käyttänyt. Sellaisia wanhanaikaisia joissa on sisäänpäin kaartuvat kärjet. Nipistäny ne punkin niskaan, nopea kiepautus ja tempaisu. Ötökkä lähtee imukärsineen päivineen nopeammin kuin enkeli helvetistä.
Tässä on taas yksi sellainen asia, joista en pidä keväässä;
Kohtalon ivaa, että sen oli pakko töpöttää hyvän kirjan päällä passissa. Tollanen 2,5 cm pitkä… musta, pölyinen kahdenksanjalkainen otus.
Herättää inhoa, mutta ei varsinaista pelkoa.
En pidä keväästä. Ja tässä on yksi iso syy siihen miksen;
Heti kun säät lämpiävät, niin eivätkös hämähäkit ala mönkiä esiin koloistaan etsimään itselleen saalista?
Salama pilasi sitten värit. Otus oli pikimusta. =..=’
Villi arvaus on että kun yhtenä yönä tuntui päänahkalla liikettä, että eiköhän lie ollut joku tämän pienemmistä sukulaisista tutkimusmatkalla.
Eikä liene kovinkaan kaukaa haettu se seikka, että ihminen saattaa syödä nukkuessaan pari hämähakkiä elämänsä aikana?
Kuva by Ukuli eli minä
Olettekohan huomannut, että taivaalla on jännä tähti joka ikäänkuin vaihtaa väriä. Se on aina ollut etelälounaan suunnassa iltaisin. Tänään huomasin sen olevan niin iso, että sen värien tuikkiminen näkyy selvemmin kuin koskaan ennen. Siinä hehkuvat sinisen, punaisen, keltaisen ja vihreän sävyt. Se on aina kummastuttanut, mutta kukaan ei ole koskaan osannut sanoa mikä se on.
En muista milloin huomasin sen ensimmäisen kerran, mutta olen aina vuosien saatossa tarkistanut, että onko se siellä vielä. Hyvin näkyy loistavan. Lähinnä kuullut kuittailua satelliiteista, mutta eivät kai satelliititkaan paikalleen lukkiutuneina pysy vuodesta toiseen? Mikään lentokone nyt ei ainakaan paikallaan pysy taivaalla.
Onkohan se se helmikuun komeetta. <..<’
Minulle ei ole koskaan pahemmin viitsitty kertoa miten erotetaan satelliitti, tähti, mahdollinen roina ym… Luultavasti satellitiit ovat niitä pieniä pisteitä, jotka kulkevat systemaattisesti taivaan halki. Tuli nähty miten kaksi kulki läheltä toistensa ratoja tässä yhtenä iltana. 83
Se oli hieno näky.
Olisipa minulla laitteet joilla kuvata tähtiä. Tai ylipäätään kauoputki. Mutta jos Kirkisiassa osaavat ja saavat rakentaa observatorion itse… miksei täälläkin? Eihän tuo peltoaukea kovin korkealla ole, mutta on se aika korkealla. Ja jos korkeampaa etsii niin sellainenkin löytyy. Kumma ettei tuonne pari kilometriä keskusta olevalle harjulle ole keksitty rakentaa kylän omaa observatoriota. Naapurikylällä meinaan on. Talkoovoimin tehty pikku koppero. Tämä kylä voisi toteuttaa omansa isommin ja laadukkaammin, mutta se on se aloitehenki mikä täällä puuttuu.
Päivällä. :3 Tunnistettiin Pulmusiksi, Plectrophenax nivalis, joita englanniksi kutsutaan snow buntingeiksi tai lumihiutaleiksi. x’D
Kuva: Ukuli
Montako hämähäkkiä ihminen mahtaakaan syödä unissaan?
Perjantaina tuli havaittua kaupunkivieras. Kyyhkinen tepasteli pitkin pihaa. Kaupunkilaiseksi tämä paljastui siitä miten lähelle se immeisen päästi eikä ollut moksiskaan. Kuvasin sitä jopa videolle asti. Video on tuubissa. –Melko varmasti jää ensimmäiseksi ja viimeiseksi. Videoiden kuvaaminen ei oikein ole allekirjottaneen alaa. Ja kuvia vieraasta on DA galleriassa.
Kissoja ahdisti suuresti sitten kun pulu tepasteli katolla niiden saavuttamattomissa. Ainoa, joka katolle pääsee ilman tikkaita, on Juuso. Juuso kuikuili pulua jo eilen kiivettyään oven päälle. Se kiipeää kuin ninja avonaisen ulko-oven sivua pitkin tarkkailupaikalleen. –Mikä pitää joskus onnistua filmaamaan.
Vieraalle tarjottiin aluksi auringonkukansiemeniä, vähän leipää ja tänään Behemoth yllätti hakemalla kuivaamolta ohran jyviä. Olisin luullut, että perjantaina heti kotiinpalattuaan olisi ollut tervehtimässä vierasta ase kourassa. –Sen verran metsästyshullu se on.
Nukkumapaikakseen pulu valitsi vintin raon. Tosin, tänään iltapäivällä ei enää näkyny joten liekö saanut maalaiselämästä tarpeekseen ja liihottanut takaisin kaupunkiin?
Tänään kärsitään eilisestä avunannosta. Tuli nimittäin nostettua kaverina painoa, joka ei ole kevyimmästä päästä. Kyllähän sitä silloin kannatteli, vaan tänä aamuna herätessä... Kipua hartioissa sen verran, että käsivarsia ei kunnolla pysty nostamaan eteen, eikä taakse, eikä sivuille ilman irvistelyä ja vaikeroivaa tuskanparahdusta, joka pakostakin karkaa…
Peto keksi huutaa miulle kun ihmettelin kun on samannäköisiä lamppuja liuta, että en sekottele niitä. No, se tietysti ihmetytti suuresti kun vaikka lamput oli identtisiä, niin toisessa oli pikkunen hihna ja toisessa helkutin iso. Että ei muka Peto erota niitä toisistaan ja miun on syyt jättää ne lampun siihen ja suoria helvettiin ja miten ruuanlaitto on taas vaihteeksi perseestä.
Uskomatonta, mutta totta, on olemassa ihmisiä, jotka vihaavat ruuanlaittoa mitä käsittämättömistä syistä. Sitten se keksi vetää siihen eilisen kauramannavellin, josta kommentit kuului, että ei kuulemma maistunut. –Asiasta kolmanteen. Jos teette kauroista tehtyä mannavelliä; älkää terästäkö sitä tuoreella pinaatilla. Makukokemus on vinkeä. –Ei tosin niin vinkeä, ettei siihen totu.
Mutta jos talossa on yksikin herkkänahkainen, joka ottaa kaiken kommentoinnin henkilökohtaisena loukkauksena ja käyttää sitä toista vastaan vähiten odotettavassa tilanteessa… Älkää tehkö tai sanoko mitään, vaan pitäkää turpanne kiinni. =..=’
Ihan kuin keskiviikko ei olisi jo siinä kipuineen karvoineen tuskallinen. Piti vielä käydä keskiviikon tyypillisin onnettomuus. Tilanne meni niin, että ilmaannuin iltapäivätorkkujen jälkeen ison lautasen kanssa. -Olin tehnyt aiemmin päivällä itelleni lihasuikalekastiketta ja nuudeleita. Ja söin sen pesässäni. No, hiippailin tokkurassa tuomaan sitä lautasta tiskialtaaseen. Peto kyykki jotain tiskialtaan ääressä ja arvelin olevani tarpeeksi kaukana. No, ilmeisesti en ollut, enkä ennättänyt reagoimaan tarpeeksi nopeasti. Peto kimposi pystyyn ja löi päänsä siihen lautaseen. Auts. En pyytänyt anteeksi, vaikka olisi pitänyt. Se akka olisi kuristanut minut ja keksinyt kuitenkin alkaa syyttämään, että tein sen tahallani. –Mitä en muuten tehnyt!
Helkutti. Miksi aina käy niin, että kaikkein pahimman vahingot ikinä tapahtuvat vahingossa? O..O’
Keskiviikkojen kämmejä ja tuhovoimaa ei pidä aliarvioida.
