Scandinavian Cosplay Championship... Teemalta?! o..o

Piti kyllä kaks kertaa hierasta silmiään perjantaiyönä, kun katoin mitä Teemalta tulee. Ne näytti Scandinavian Cosplay Championshipin suorana... ja Crystal Snow oli mukana kommentoimassa... O..o’

Mutta... upeita cosseja ja upeat cossiesitykset!!! Vaan sääli, ettei se kamera kiertänyt myös yleisön joukossa. :/ Hajosin sataa kun cossiesitykset veti suomiselostajat hiljasiks ja pitivät myös kielensä siitä etteivät jakaneet palkintoja etukäteen. Suomalaiselostajilla ainakin urheilukilpailuissa on se vittumaisen ärsyttävä tapa. <..<’

Oli niin pakko:

Seuraavaks kun saataisin telkkaan kunnon animesarjojakin. Viimeksi animesarjoja ja leffoja tuli vuonna nakki ja makkara... 2005? Oli SailorMoonia ja NeonGenesis Evangelionia. Sitten näitä satunnaisia Ghibli leffoja. Teeman animekokoelma; Fake, They were 11 ja Portit auki ja Ihmemies Loche ( se uudempi ).

Vaan miten olisi jotain muuta.. vaikkapa Ghost in The Shelliä, Inuyashaa, Bleachiä ja sellaista. Ei kuitenkaan mitään Weediä ja Narutoa. :P ( En ole kummankaan sarjan fani, huomasitte kai. )

Avaruusromua nams

Satuin tänä iltana bongaamaan teemalta jotain todella nannaaa... avaruusromua. Jotain minkä luulin Ylen kadottaneen uudistustensa myötä. Nähtävästi ei sittenkään. Pitääkin ottaa selvää koska romua soitellaan ja kuunnella.

Avaruusromu on jännänkuuloista syntetisaattorimusaa, joka on kappaleesta riippuen todella hyvää korvakarkkia. Tunnelmallista futurista avaruuskaikua. Ufomusaa.

Penskana tuli RadioMafialta ( taattua suomalaista radioviihdettä parhaimmillaan ) kuunneltua poikkeuksetta ja nauhoitettuakin joskus. Ärsytti eniten se, että ohjelma taisi tulla aina niin myöhällä, mutta toisaalta eteerinen ja kaunis konemusa sopi iltaan ja yöhön.

Harmitti kun tuli nää helkkarin YleX:tä sun muut helkkarin uudistukset mitä Yle runnoi läpi ja monet ohjelmat vaihtoivat paikkaa tai loppuivat kuin seinään. Kitisen siitä nyt muistaissani. :P

Wikiartikkelia lukiessa tuli tajuttua, että ei helkkari... olen kuunnellu RadioMafiaa kun se alkoi aina sen loppuun asti. O...o’ Ukkini vihasi sitä vain sen mafia sanan takia, silti ukilla ei ollut ongelmaa MustanPörssin kanssa. 8’D

Huomasin esimerkkiä etsiessäni, että myös 70/80 futurinen elektromusa uppoaa allekirjoittaneeseen kuin häkä pönttöön. x’D

Sini 0

Tämmöinen löytyi eilen astiakaappia siivotessa ja riemuitsin saadessani astian missä pitää helmiä ym. tarvikkeita.

Vaan sitten rupesi kiinnostaamaan, että mikähän se tämä vati/lautanen mahtaakaan olla ja mitä vuosimallia. Vaaleansininen se on ollut. Pohjaleima Sini 0.

3D tulostin... tahtoooooo

Ei mitään niin pahaa, etteikö jotain hyvääkin. Dazin uutiset ainakin lupaavat silkkaa nannaa. 3D tulostusta!!!! IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIH! ( Jep, se on se sisäinen nörttini joka juuri... )

Lyhyesti se tarkoittaa sitä, että...

Tässä muutamia esimerkkejä joista fiksuimpien pitäisi jo osata päätellä eräs asia;

Ikävä kyllä kaikki yllä olevat kuvat ovat minun. eri projekteista, joista useimmilla blogia mahdollisesti pällistelevillä ei ole harmainta aavistustakaan. x’D

Ylläolevat esimerkit ja monta muuta, tulisivat kaiken järjen mukaan jonain päivänä valtaamaan tilaa työpöydältäni ja valokuvat figuista täyttänevät yhden blogin. x’’D

Puhumattakaan mahdollisista tilaustöistä, joita sitten tekee taas vaihteeksi puoli maailmaa. 8’’’D

Mutta, koska elämässä on oltava jotain tavotteita niin 3d tulostimen hankkiminen tuskin on sieltä huonoimmasta päästä. x’’D Voinhan aina tulostaa sillä vaikkapa custom design dildoja ja kaupata niitä huudossa, eikö? x’’’D

Hamsteri iskee!

Pomon ilme oli tänään paljonpuhuva, kun kysyin saanko ( mitä luultavammin hävitettäväksi menevästä ) kalenterista kannet talteen. 8’D

Anglosaksi/keltti designia + lohikäärme. Tarvitaanko siihen yhtään sen parempaa syytä? O...o’

Kannet olivat siis 100% vaille merkintöjä, joten ne joutivat. Sopivan paksua pahvia askartelukäyttöön. Kyllä tuo lohari pitää saada näyttämään edukseen jossakin projektissa. On se sen verran hieno. Takakannesta ainakin saa hienoja korttipohjia. :3

Vihdoinkin

Tässä on mukavasti meni kolme viikkoa odotellessa kuin kuuta nousevaa koska paikallinen S-market mahdollisesti saisi korttiaskartelulehden lehtihyllyynsä.

Kieltämättä kyrsi keskiviikkona kuunnella ja kattella kassatädin selitystä ja päänpudistelua; “ei mitään havaintoa”, kun kysyin asiakseni, että tuleeko sitä edes. Puhumattakaan siitä olen-pihalla-kuin-lumiukko-siitä-mitä-juuri-sanoit ilmeestä.

No, onneksi torstai oli sitäkin parempi ja lehti löytyi. Vahingossa. Olivat tunkeneet sen eri paikkaan kuin missä se normaalisti on. Siellä se normaalisti on muitten käsityölehtien seassa. Taisin saada toiseksiviimeisen mitä olivat taas varannu hyllyyn.

Oli muuten perkele jo aikakin. Joulukuussa se oli ilmestyny kotimaassaan ja siitä yleensä menee sellainen kaksi viikkoa, että se on saatavilla täälläpäin. Nyt meni sitten kolme.

Kieltämättä aika niskavillat nostattavaa lueskella jouluaiheisista korteista, mutta...

Pelottaa ajatellakin, että entä jos tammikuun numeron saa vasta helmikuussa. O..o’ Kieltämättä huolestuttaa tosin miten täälläpäin voi laahata noi numerot noin jäljessä... varsinkin kun 140 on kohta jo ulkona. Ellei ole jo. Kunhan ei vielä menis siihen että tilaan ton lehden kotio, etten jää paitsi. :<

Mutta.... juurikin leimasimien takia. Minkäpä muunkaan. :3 Kävi jo joulukuun numeroa selatessa miettimään mitä kortteja teen sitten. >83

RAAAAAAAAAAAAAAAAAAWR!

Jaahas, eipä mikään ihme, ettei ensimmäistä kirjaa Kaikkauden kirja-sarjasta löydy kirjakaupasta. Suomennos on painettu jo 2009 ja arvatkaapa vain onko mokomaa enää myynnissä yhdessäkään itseään kunnioittavassa kirjakaupassa. Arvatkaapa huvikseen ottaako kustannusyhtiö uusintapainosta? Kyllä, ei ota.

Uusintapainosten ottaminen kannattaisi kyllä. Se ainakin pitäisi kaltaiseni äkäiset bibliofiilit hyvin tyytyväisinä kun ei tarvitsisi tapella teroitetuin kynsin ja huonoin hampain siitä ylihintaisesta huudon, antikvariaatin tai kirppiksen kirjasta, joka sattuu olemaan juuri SE kauan himoittu kirja jota ei enää mistään. Ja saa sen kiskurimyyjä hyvin tietää.

Oli hitto vie silkkaa, onnea että marraskuussa ( 2014 ) Ikean reissulla eksyiin kirjakauppaankin. Kyllä, ei ollut Suomalainen, vaikka kävin sielläkin, oli Kirjakassi.

Ostoskeskuksen Suomalaisesta haluaisin valittaa edelleenkin siitä, että olivat joutuneet raivaamaan kaikki lehdet, pois sieltä kun kukaan ei muka niitä osta. MITÄ HELVETTIÄ?!

No, Kirjakassiin palatakseni niin poistuin pikku shoppaussession jälkeen kassit täynnä kirjoja. Edullisesti. Sielä lähti Hal Duncaninkin eräs opus mukaan. Pako Helvetistä. Jollain kierolla tavalla hyvin osuvaa sille päivälle se. Kymppi meni siihen kirjaan ja se on kirjasta ihan kelpo hinta. Parikymppiä voin uudesta painotuotteesta maksaakin, yhtään enempi ja näette miten äkkiä ihminen oppii itkemään verta!

E-kirjoja en huolisi vaikka ilman saisin. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Niin ja miten ratkaisen tämän Kaikkeuden kirja ongelman? Lähden metsästysretkelle huutoon ja jos ei löydy sieltäkään... no onneksi on amazon. >83

Viimeisimmät villitykset

Tässä on tällä viikolla tullut tutustuttua uusiin välineisiin. Kokeilin BlackInkin demoa ja tykästyin ohjelmaan. Se on piirrustus/maalausohjelma. Näppärännäköinen ja kyllä sillä jotain saa sotkettua.

Modernia taidetta, eikä edes mitään kaksista. Ei sisällä mitään taka-ajatuksia tai ylipäätään mitään ajatusta. Kokeilin paria sivellintä ja lopputuloksena on… tuo hirvitys.

Ostin silkasta kokeilun halusta... ( ja koska halvalla sai ) Aartform Curvyn ja olen leikkinyt sillä aina kun vain aikaa on ollut. Sanotaan näin, että sillä mallintaminen on ehkä hieman helpompaa kuin Blenderillä ja Hexagonilla. ^^’ On aika paljonkin + ohjelma tuntuu kevyeltä koneellani eli ei hidastele tai jumi. 83
Ja kyllä sillä jotain kivaa on saatu aikaankin. 83 Virkistelen samalla muistiani mitä tein Blenderillä.

Melkein kaikki alkaa palautua mieleen. 83

No, ainakin osasin mallintaa ufon. Curvy mallinnus, mutta loppusilaus Daz Studiossa. 83

Asentelin vihdoin ja viimein Fusen paikoilleen. Se lähti mukaan Steamin kesäalesta. Että kannatti herätä viideltä. 8’’’D Sekin on ihan kiva, mutta suora kytkö Maximoon... no, ei niinkään kiva ominaisuus. Mallit voi toki siirtää muihinkin ohjelmiin muokkaamista varten. Ainakaan Dazissa mallin nahkat eivät käyttäytyneet toivontunlaisesti. Mitä taas tulee helppoon hahmonluontiin, sen ohjelma kyllä lupaa, mutta on pettymys hahmojen muokattavuudessa ja sisällössä. Toisaalta ohjelma on vielä niin alkutekijöissään, että myöhemmin saattaa lisäsisältöä tullakin. Näin nykyisellään ei juurikaan iloa ammattilaiselle, ellei kyseessä ole sitten että tarvitsee luoda pikapikaa joku hahmo peliin ym. Silti sen helppokäyttöisyys tekee siitä hauskan käyttää ja pidän siitä jollain kierolla tavalla.

Näppärää ja helppoa hahmonluontia.

Hahmon nahkassa on jotain hämminkiä. O.o’ Hahmo on muuten tässä siirretty *.obj:ina Daziin.

Olikos vielä jotain?

Niin ja sitten viimeisinpänä, uusin tuttavuus oli Facerig. Facerigin demovideo oli jo itsessään mielenkiintoa ruokkivaa, että jumalauta mä haluun ton ohjelma + mitkä mahdollisuudet! Jos siinä siis voi siirtää kustomoidun hahmon Dazista ja pistää sen puhumaan. Tätä ennen tiesin olevan sellaisen ohjelman kuin Mimic, mutta sitä ei ole tullut kokeiltua.

Kuvat: Kuvien räpellykset ovat ikävä kyllä ihan omin pikku kätösin säädettyjä ja sähellettyjä. Ei saa kopioida ilman lupaa.

Kawacon 2014

Järjestetään. Kummallista miten muistelen, että se olisi järjestetty aiemmin viime vuosina kuin nyt vai lienenkö aivan väärässä.

Mutta, juu. Menen sinne, vietän ( toivottavasti ) hauskan päivän satoi tai paistoi. Melko varmasti yksin tällä kertaa. On se jo kumma jos eksyn vielä neljännelläkin kerralla. 8’’3 Viime vuonahan mie jo melkein osasin paikalle itse. x’D

Ei, en ole leiskauttanut vieläkään vuosien 2012 ja 2013 conkuvia. Pahoittelen. Olen laiska paska. ^^

Puhumattakaan, että olis pitäny kai olla myymässä jo tänä vuonna… no enpä ole. Ei ole mitään materiaalia kertynyt tai tullu tehtyä niin, että siitä sais mitään myyntiartikkelia. 8’D

Kesän riennot ei kuitenkaan jää tänä vuonna vielä tähän. Vielä on Outokumpu ja Juuka ja mahdollisesti vielä muuta pikkuvisiittiä.

Another rides the bus

Mikä päivä jatko-osa

Eilinen oli jo MIKÄ PÄIVÄ! osastoa ja tänään sama tahtii näkyi jatkuvan. Kirjoitan eilisestä sitten huomenna ja postitan sen eiliseksi. Eilen en jaksanut ja tänään en yksinkertaisesti malta. Tänäänkin tapahtui.

Yöllä tai aamuyöstä, joku torvi oli saanu operoitua autonsa sillankaiteeseen. Harmi vain että kuitenkin niin hissukseen, että sillan metalliosia oli paskana, muttei ollut saanut autoaan ja itseään jokeen. Olisi joutanut ellei kyseessä ollut sairaskohtaus.

Töissä oli kuin olisi ollut töissä ruumiskellarissa. En ole ollut hommissa siellä. Vielä. Mutta vielähän sitä ehtii kaikkeen, eikös? 8’D +10 astetta, joka tuntui kuumiin kesäpäiviin tottuneista -5ltä. Porukka istui sisällä hommissa takit niskassa, yhdellä oli viltti sylissä ja toppatakki. Pomolla huulet sinisinä. Oikeasti, eipä paljoa naurata sellaiset olot.
Etälämmityksessä vain kiistetään, että ei ole mahdollista, teillä on siellä +20 astetta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kävivät lopulta katsomassa, todeten että toissapäiväiset ukkoset olivat sitten tehneet pikku pikku tuhoja.

Arvelin työpäivän päätteeksi käväistä kierrätyskeskuksessa kun en ole vähään aikaan siellä käynyt ja oli sellainen olo. Siis sellainen, että menen sinne ja juuri tänään. En juurikaan tiennyt, että miksi mutta päätin sitten mennä kuitenkin. Eihän sitä koskaan tiedä kun tulee sellainen vaistomainen olo. Yleensä se enteilee hyvää.

Päivän saaliina kahdet housut, jotka peräti mahtuu jalkaan, animeboxi jota olen metsästänyt  vuoden päivät ja materiaalia koruihin. Siinä määrin, että hirvittää jo itseänikin. Ja sitten ota-tästä-ja-vie-helkuttiin laatikosta erittäin jännä esine. 8¨’D Pois se, että tuli erehdyksissä niitten housujen kanssa sählättyä, kun ne on siellä isoissa laatikoissa niin olin kuorassu pinoon yhdet pikkuiset ( lue:normaalikokoa kaiketi ) farkut kun tutkin farkkulaaria. Enkä huomannut kuin vasta kotona. D: Noo... eiköhän noista jotain saa. >’D Kassin ynnä muuta ainakin.

Erittäin hyvä löytö ja vieläpä edullisesti. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös emaloitu riipus, lasisiruhelmet ja kookosnappeja. Sekä animeboxi jota olen etsinyt kauan.

Tämä löytö oli Ota-Tästä ilmaiskorista. Kokemuksesta tiedän, että ovat miettineet ettei tuollaista kukaan ostaisi. –Olen ollut itse siellä töissä sen verran usein. x’D

Tosiasiahan on, etteivät normaalit, mielikuvituksettomat ihmiset osaa arvostaa mitään outoa ja kiehtovaa, jota joskus tulee vastaan. 8)

Ainoa vika joka tässä on, on väri, mutta muuten se on ihanan karmiva ja soveltuu hyvin sormusten yms esittelyyn. >’3

Lyhyesti, tästä ei voi enää päivä parantua. Toki, jos shenkerillä löytäisivät pari viikkoa kateissa olleen rosherin paketin niin... mut sehän on liikaa vaadittu. D:

Madon ö-luvut

Tänään lueskelin Crow’s magikin kortteja. Luetaanpas ne sitten.

Aloitamme ideoiden ja unelmien kehittämisellä. Laajentamista ja tutkimista, uuden tiedon saavuttamista. Siitä, että uskomme johonkin mihin valtavirta ei. Inspiraatiota. Mutta huoli vainoharhaisuus ja epäluulo voi kalvaa siitä huolimatta. Sen sijaan, että pääsemme irti valtavirrasta, kuljemmekin sen mukana.

Ylivertainen auktoriteetti ja voima. Epätavallisten aistien omaamista ( ja käyttöä ), ihmetystä ja haasteita tavallisuudesta poiketen, äärimmäistä onnistumista. Halumme pitää valta ja langat käsissämme voi lisätä ahneuttamme. Järkeilyn puutosta. Vihaa, kyllä, me vihaamme paljon. Emme näe mitä muut kanssaeläjämme tarvitsisivat, vaan teemme kuten itselle on parasta.

Onnistumista. Meitä voidaan opettaa tekemään jotain tietyllä tavalla, mutta haluamme että oma itsemme paistaa siitä läpi. Siksi teemme asiat omalla tavallamme, miellytti se muita tai ei. Meitä halutaan hallita ja manipuloida, meitä halutaan käyttää hyväksi. Meidät halutaan painaa niin alas, että emme siitä enää nouse. –mutta me nousemme.

Saamme jumalaista ja henkistä opastusta, mitä se sitten lieneekään. Opimme asioista joita ei saa tekemättömiksi kun ne on kerran tehty. Mahdollisuuksia moniin asioihin, kenties jopa kokonaan uuden elämäntavan omaksumista ja ymmärtämistä. Kolmannenlaista tietoa ja viisautta. Rajoitamme itseämme säännöin ja asetetuin mallein ja rajoin. Pitäydymme liian tiukasti kurssissa, pysymme kiltisti hihnassa, emmekä kasva henkilöinä, emmekä halua nähdä mitään muuta mitä on. ( Haluammepas! Minä haluan nähdä! )

Haasteiden voittamista ja halua työskennellä entistä kovemmin ja enemmän kuin kukaan muu. Suunniteltua. Loistavaa bisnesvainua. Pitäydymme liikaa mukavuusalueellamme, emmekä tee hyviä päätöksiä. Eikä meillä juuri ole kunnianhimoakaan. ( Kunnianhimosta en voisi vähempää välittää, mutta töitä olisi kiva saada nyt heti! )

Ystävyyden loppu, joko kumppanuus töissä tai ystävyyden.  ( Toivottavasti ystävyyden, jota ei alunperin ollut. ) Eikä mitään ole tehtävissä. ( Hyvä! Hyvä! Jes! Jes! Jes! ) Uutta ystävyyttä, joka on tasa-arvoisempi. Tuoretta, erittäin lupaavaa tulosta.

Valmistaudumme johonkin, joka vie voimamme. Ylitsepääsemättömissä ja toipumattomissa. Stressiä ja huolesta sairaana olemista. ( Jos se liittyy vittumaisiin kavereihin niin siitä vain, perkele, antaa tulla! )

Olemme nöyrä ja vaatimaton persoona. Ainutlaatuinen. Teemme parhaamme kun olemme poissa näkyviltä. Meidän pitäisi tulla ulos kuorestamme, olemme tehneet niin jo kauan. Meidän pitäisi oppia hyväksymään saamamme suosio, sekä saamamme lahjat. Meidän pitäisi päästää irti puolustuskannastamme. ( Emme muuten päästä. Me tiedämme millainen maailma on varomattomille. )

Rakkautta. Yhteisen ymmärryksen ja kunnioituksen liittoa. Kumppanit, jotka sopivat toisilleen täydellisesti ja täydentävät toisiaan. Luottavaista suhdetta. Muiden halveksimista, syrjähyppyjä, pettämistä, hyväksikäyttöä. Oman elämänsä uhraamista muiden tarpeille ja itsensä unohtamista.

Meitä ihaillaan näyttämämme esimerkin, tiedon ja taidon vuoksi, sekä siksi kuinka palavasti teemme töitä näyttääksemme ja käyttääksemme tietoamme. Me vakuutamme kaikki kyvyillämme. Me hukumme voimaan, vaikka meidän pitäisi käyttää sitä eikä toisin päin. Käytämme voimaa ja käytämme hyväksi. Välttelemme kaikkea ja kaikkia. Saatamme olla sadistisiakin.

Kikherneet: uusi yritys osa 2

Tein kiinnostavan havainnon tänään… täällähän nämä eilen istutetut herneet ovat jo kovalla kiireellä kasvattamasta juurta ja etsiytymässä multiin ihan omin voimin. O.o’

Siellä pusketaan juurta kovalla kiireellä. Juuriosat ovat viruneet silmin havaittavasti eilisestä.

Itämisvauhti on huikea. O..o’

Edellisistä kikherneistä, jotka tilasin jostakin nimeltämainistmattomasta siemenkaupasta, iti vain yksi. Luultavasti tupeloin noitten herneitten kanssa, että hautasin ne multaan vaikkei olisi tarvinnut.

Muuten, lajiketta en tiedä, enkä tiedä saanko hoidettua sinne asti, että alkavat palkoja tekemään. Toivon, että saisin menestymään ja saisin ihan omia kikherneitä ruokapöytääni edes kourallisen niin olisin ihan tyytyväinen ja iloinen.

Ps. Kylmäkäsittely annettava kakeille, camelialle ja kolibrinkukille. =..0

Kirkherneet : uusi yritys

Kokeillaanpas sitten uutta erää kikherneitä, sillä erolla että nämä ovat ihan kaupasta ostettuja ruokakäyttöön tarkoitettuja kuivattuja herneitä. 8)

Kourallinen veteen turpoamaan pariksi tunniksi, että saavat takaisin alkuperäisen muotonsa ja pikkasen kosteutta.

Sitten vaan multaan.

Mietin, että onkohan ne käsitelty jotenkin, ettei niistä esim voisi idättää itselleen naposteltavaa tai tuoretta pihvin raaka-ainetta kesällä…

Syöttäjät jumissa, Uku korjaa

Muistin tossa kuulleeni vittuilua aikanaan siitä, että menin ostamaan ittelleni vanhan ja metallisen ompelukoneen. ( Keiltäpä muiltakaan kuin niiltä yksiltä, joista mainitsin silloin joskus. ) Että on se parempi sellainen muovinen, halpa ja uusi.

Hymähtelin sille jo silloin ja tänään repesin sille totaalisesti sitten kun pääsin leikkimään mekaanikkoa kun Peto sai leidini sekaisin.

Meinaan jos muoviseen masiinaan tulee joku vika, niin sehän pitää viedä huoltoon… tai ostaa uusi. Osalla halvimmista muovikoneista ei edes näin ammatilaisen mielipiteellä ja kokemuksella voi edes kaikkia kankaita ja niitä kaikkein paksuimpia saumoja edes ommella. –Mutta viisas ei virka ja tyhmä ei huomaa mitään.

Metallikoneen voi laittaa nähtävästi osiin ihan ittekin ja vieläpä onnistua kokoamaan se, sen suuremmitta ongelmitta ja samalla katsottua sekin vika. Jos meinaan looginen päättelykyky toimii niin kyllä oivaltaa mitä pitää tehdä.

Noo… Miulla oli tänään opetettava Pedolle miten tolla Husqvarnalla oikeen ommellaan. Miun koneeni olla kranttu vanha leidi, joka ei ompele jos tikit on säädetty metsään. Se ei myöskään ompele jos langat on väärin. Ja ne tulee pujottaa tähän masiinaan ns. väärinpäin eli väärässä järjestyksessä kuin normaalisti ja lankojen on kuljettava aivan joka välistä.

Tältä se näyttää kun on vähän riisuttu peltiä pois. Vikakohta ei muuten näy, se jää oikealle.

No, ompelihan se ja oli sitten saanut syöttäjän alas. Ja tässä koneessa on se kranttuilu, että ne on sitten jumissa, että eivät nouse ilman apua, joten… Avasin sitten konetta vähän ja kurkistin mitä sieltä oikein löytyy ja auttaako jos nostan syöttäjiä säätelevää vipua käsipelillä. Kyllä se auttoi ja taas pelittää.

Rouva Peto kun oli keksinyt, että syöttäjänapin, joka on jo muutenkin piilossa tikinsäätimien alla, on oltava pakkinappi! Yksinkertaista! Pakki on ikävä kyllä yhdessä tikinsäätimistä ja ihan ulottuvilla. Siinä on vielä se hieno vika, että jos säädöt ovat aivan äärisuoralla kone ompelee suoraa… taaksepäin eikä pakki toimi. 8D Kun hieman säätää, niin sitten löytyy se tikki eteenpäin ja pakkikin toimii taas. 8’D

Se aika vuodesta kun…

Toivottavasti en pian saa puutarhurin leimaa ottaani. Eräs mukava kukkakaupan täti piti jo santtuharrastajana kun kävin santtuja kyselemässä, näitä erikoisempia lajikkeita. Ok, paino sanalle harrastelija. Ocean curlia ja blue dragonia olin vailla ja olen edelleenkin niitä vailla.

Mutta. Pahinta mitä tein, oli mennä tutkii pistokkaita ebaystä! Oi jestas sentään mitä kaunottaria! 83 HIIH! Säästökuurille ja suunnittelemaan santtupistokkaiden ostoa.

Mutta… joo, pari viikkoa sitten kotiin tuotu gloxi on yhä hengissä ja voi tiettävästi ihan hyvin. Sen tarinahan oli sinällään hauska, että niitä tuli lasti kukkakauppaan juuri kun olin sellaista vailla ja kysymässä. 83 Oh onnea! x3 Erän ainoa valkoinen nupullaan oleva pisti silmään. Valkoisen gloxin ( gloxinia garden ) ylpeä omistaja.

Vimma saada edes yksi sellainen lähti Pedon puheista ja kun googlasin tätä kasvia, että minkähännäköinen sekin lienee. Valkeat ja lila-valkeat… oi, niin kauniita!

Mutta, piti mun puhuman muista kukkasista. Kylvin tänään kikherneitä. Onhan niissäkin kukkaset sitten jos niin pitkälle kasvavat, eikö? Ja valmistelin idätysastian kameliaa varten. Vaihdoin viimeksi tulleille ostosantuille ( tammikuussa ja yksi helmikuussa ) mullat. Sanokoon mitä sanovat, mutta minun santuillani multana ei pidä olla sellaista turvemultaa, vaan kukkamulta kelpaa. Ruukun pohjalla pitää olla sanomalehteä ja kiviä. Taikka niitä mitä lie papanoita.

Piinasin yhtä kaveriani höpöttelemällän kakin kasvattamisesta ( että unohtaa murehtia kastunutta kännykkänsä )ja sitä, että ne mitä hedelmän sisältä löysin kerran, itivät kyllä mutten saanut pysymään hengissä. –Siirto lämpimämpään huoneeseen olisi voinut auttaa, kun sitä nyt jälkikäteen ajattelee. Mutta. siitä muistui mieleen, että olihan mulla blogissa niistä etälän hetelmistä kuviakin, et oisin näyttäny niitä.

No niitä en löytänyt. Säälittävää jo sinällään, etten löydä omasta blogistani mitä olen etsimässä. Ja olihan se edes tämä blogi, jonne bloggasin ne... Mutta sen sijaan löytyi vuodelta 2012 kuva papaijan siemenistä, joita silloisen tekstin mukaan kaavailin istuttavani. Kaveri hajosi sata lasissa tälle huomiolle, että kakikuvia ei löytyny, sen sijaan löytyi kuva papaijan siemenistä… joista ei ole enää mitään havaintoa. Jonnekin mie ne laitoin, mutta multiin mie en niitä tuolloin vielä(kään) saanu.

Jospa mie ne nyt saisin sinne ja kattosin itääkö yksikään. Miettiipähän sitä sitten, että mitenköhän ne saa pidettyä hengissä jos ne ylipäätään löytyvät mistään ja jos ne saa taimelle.

Siinä samalla muistui mieleen eräs siemenpurkki, johon keräsin kirsikan siemeniä. Kun uudet K-kaupan pitäjät tuli ja näillä oli sitten kirsikoitakin valikoimassa. <3 Ja hyviä kirsikoita olivatkin. Nom nom nom nom.

Liottelin hieman ja pistin multaan. Saa nähdä miten niille käy, vai käykö mitenkään. Isomummilla oli mummin synnyinkodin takapihalla kirsikoita, jotka isomummi oli kasvattanut siemenistä. Saa nähdä osaanko minäkin. 8)

Sääli, että nykyiset rypäleet on kaikki taidettu jalostaa siemenittömiksi. Kivahan tuo olisi niitäkin kokeilla. 8)

Sitten, kunhan kolibrinkukat saapuvat, ne oli jääny tilauksesta, kuten ihanaiset mustat ryssät. Elikkä black russian tomaattilajike. Juuri se ruskeanpunainen, nuupahtaneennäköinen tomaatti, joka on sisältä vihreä kypsyttyään. Sen maku on vertaansa vailla.

Huomenna istuttelen kamelian. Ohjeiden mukaan sitä on liotettava vuorokausi.

Siinä niitä sitten olisi, valmiina liotukseen. Kamelian siemeniä.

Kakin siemeniäkin on, niille on tehtävä kylmähoito ennen idätykseen laittoa. Nauratin kavereita lisää toteamalla, että pian jääkaappiin ei muuta mahdukkaan kuin ruukkuja. x’’D

Johan nyt on markkinat!

On se muuten jännää, että santtu on ehkä niin itsestäänselvyys suomessa, että niitäkö ei sitten mistään puutarhan verkkokaupasta olevinaan saa?! Arvelin, jos ensi viikolla pääsee kylille niin käyn K-kaupasta kattomassa ( kun kylän toisessa kaupassa ja ainoassa kukkakaupassa on pelkkää ei-oota koko ajan. ) onko sinne jäänyt sellaista värimuunnosta, jonka haluaisin. Mieleni minun tekevi sellaista valkoista, jossa olisi purppuranvärinen keskus. Niinkuin tämä valkea-violetti mitä rakastan, mutta purppurampana vain.

Kyllä, pidän santuista ja ikkunalaudalleni niitä vielä mahtuisi pari. Metsästän edelleenkin ihanaista ja suorastaan jumalaisen kaunista blue dragon lajiketta. Jos saisin edes yhden.

Pitääköhän tämän takia liittyä johonkin puutarhafoorumiin, että olisi pieni mahdollisuus saada tuollainen. =..=

Niin ja nämä mitä miulla on tällä hetkellä, voivat hyvin. Kuki eivät ja nekin mitä sain pedolta aikaisena synttärilahjana; kukat kuivuivat ja lehteä pusketaan. On siis ihan kasvuaika ja syksyllä juurtuneet koittavat nyt kovasti puskea pientä lehteä.

Seuraavaksi vuorossa olisi santtuarmeijani kouliminen. Jokainen saa oman ruukun ja uutta multaa. :3

Peto se vaan tykkää vittuilemisesta. Se on jo vuosia nalkuttanut mulle siitä, että kun hänellä oli niitä erivärisiä niin kaikki olevinaan muuttuivat yksiväriksiksi sinisiksi. Jos kerran värimuunnos on kasvin geeneissä niin kärpäslegioonakaan ei saa sitä väriä muuttumaan.

Voin väittää melko varmuudella, että hän ei ymmärrä intoani santtuihin, niiden hälläväliä kasvatukseen tai siihen, että pidän santuista ylipäätään. Minusta ne ovat somia ja sitkeitä. –Tai oppineet sitkeiksi miun kanssa. Sinnittelevät todella, todella sitkeästi. :3

Necan predatorit <3

Necan predatorit. x) Juurikin ne syylliset tän päivän vittuiluannokseen ja angstiragetukseen.

Kotohuudosta löysin mielestäni ihan suhteellisen halvalla. Vaihtoehtona toki olisi ollut kääntyä taas brittiamazonin puoleen…  Ehkä sitten toiste, jos mieli tekee lisää ja säästössä on sen verran. Hih!

Kyllä vaan mielessä on sellaisen 1/4 figun hankkiminen ja jos haluatte kuulla viimeisimman nukkevision, jota olen pyöritelly… kustomoitua pallonivelnukkea hyvinkin. 83

Mitä luulette, moneltako mahtaisi löytyä 70 cm predator BJD? Tietysti niin universaali idea, että jollain jossain on pakko olla jo sellainen otus.

Garry’s Modin parissa

Jouluna tuli Steamista sitten kopattua surullisenkuuluisa Garry’s Mod. Eli se on eräänlainen pelin ja mallinnus/renderiohjeman sekameteli. –Jos minun pitäisi sitä yrittää selittää ja järkeillä ( lähinnä ittelleni ). Siinä on kieltämättä ( ja onneksi ) jotain samaa kuin Daz Studiossa. –Tosin kaikki muu vaatiikin sitten opettelua.

Toisaalta, ei se nyt kovin huonosti voi mennä, jos on jo oivaltanut, että mistä mitäkin löytyy. Millä ja miten niitä siirrellään. Riemastuin elämyksestä, että suihkulähteitä on mahdollista viskellä ympäriinsä. –Juu, pienet on huvit.

Mitään varsinaista peliä tällä ei kuitenkaan ( ehkä ) rakenneta? Itseasiassa en tiedä. en ottanut niin paljoa selvää, että mikä kaikki tällä jutskalla onkaan mahdollista. Sen verran kuin infora löytyi, se mahdollistaa eri peleistä noukittavat mallit, kyseenalaisten screenshorttien valmistamisen. –Joitten rinnalla meikän renderit kalpenee te onnettomat nyrkillä tapettavat antrohahmojen vihaajajonnet!

Mutta juu, kyllä tämän parissa aikansa saa kulumaan ja voi olla luvassa paljonkin mielenkiintoisia hetkiä.

Elämäpisteet laski hieman kun jotenkin heivasin suihkulähteen ( ei enää kuvassa ) sijasta itteni jonkun rakennuksen katolle ja hyppäsin sieltä alas… Opin, että lisäämisen kanssa pitää olla varovainen, muuten käy näin.

Keksin miten kieli vaihdetaan ja yllätyin pahemman kerran, että tähän ylipäänsä on nähty vaivaa laittaa kielivalinnaksi suomi. Tosin…

Niin. Mikäs hätä tässä.

Joku erittäi lahjakas tyyppi oli tehny upeen Predator mallin, joka oli niin must have. <3 Nimeä en juuri nyt muista, mut kyllä se Steamistä löytyy kun viitsii vähän etsiä.

Paras vanha ystäväni

Huomaan, että yhä uudelleen ja uudelleen palaan Kingin kirjojen pariin. Aivan kuin tapaisin vanhan, hyvän ystävän, jolla on taas uutta kerrottavaa. Paljon uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa. ”Akun kerron mitä tänään tapahtui...”

Aivan kuin hyvä ruoka, joka valmistuu yksintkertaisista, mutta laadukkaista raaka-aineista, samalla huolella ja taidolla tuntuvat nämäkin tarinat syntyvän. Maku muuttuu raaka-aineiden ja mausteiden mukaan. Niin myös nämä kertotumukset.

Monella kirjoittajalla olisi syytä ottaa oppia siitä miten laadukkaita tarinoita kirjoitetaan.

Thumbrlblrbrlblrrrrr…

Nani?

Tänään ollaan siinä sekavassa mielentilassa, että nyt on thumbrl-blogi luotunna. Kaveri antoi vinkkiä siitä, että se on sellainen paikka, että voidaan luoda sellainenkin blogi taidetta yms varten jotta sieltä ei lainaa/kopsi kuvia kukaan jolla ei ole tarvittavaa vierassalasanaa sinne. Heh.

Toisaalta kuka noita meikän juttui ny kopsiskaan? Mutta… voipahan olla, että jotakuta jotkin asiat kiehtoo. Mene ja tiedä. Samoin kuin se, että DA saattaa koska tahansa äityä palvelultaan niin epäkelpoon suuntaan, ettei siellä olosta tule mitään. D:

Ei se kuitenkaan ihan vielä ole niin epäkelpo tai epäsosiaalinen vaikka välistä siellä kyllä mietityttää miten jotkut epäkelvot ihmiset on sinne oikein päässeet apinoimaan. Se ei ole mikään vitun photobucket, picasa yms muu paikka edelleenkään. Noin tiedoksi.

Odotan innolla, et pääsen värketää näitä “suojattuja-blogeja”, joista ei sitten mikään lähde luvatta kuljeskelemaan yhtään minnekkään. Muahahaaa!

Nähdään.