Ihaahaa ihanaa troijalaiset ratsastaa osa 1

Tänään oli sitten se päivä kun Behemoth muisti viimein sovittua kaverinsa kanssa, että nyt viedään Uku katsomaan sitä niitten konetta ja mahdollisesti korjaamaan mokoma.

Tein sen virheliikkeen, että edes ajattelinkaan ongelman olevan jotain helposti hoidettavaa, hetkessä ohi olevaa. Toisaalta, jos se olisi ollut hetkessä hoidettavaa, sehän olisi kai jo osattu korjata, eikö?

No, viksuna asentelin vanhaksi menneen antiviruksen pois ja kokeilin asentaa avastia, joka asentui kyllä, muttei suostunut päivittämään itseään. Service Pack 1stä ei tietenkään ollut kukaan talossa toisinaan majaileva nuorempi ikäpolvi edes älynnyt asentaa.

Mietin siinä, että tämäpä outoa. Asensin pois ja kokeilin uudestaan. Siinä vaiheessa arvelin, että nyt asennetaan pari spywareohjelmaa ja koneenputsausohjelma ja katsotaan mitä ne saa hyrskettyä. –Sikäli kun ne vain toimivat.

Kyllä ne toimivat. Lopputuloksena oli noin kolmisenkymmentä töhnää; jäljityskeksejä ja muuta kivaa. Ja kolme troijalaista. D:

Siinä vaiheessa rupesin jo miettimään, että elleivät ne troijalaisperekeleet ole syynä siihen etteivät antivirusohjelmat päivity ja ettei mikkisofta lataa päivityksiä. Tässä vaiheessa päivä oli mennyt jo puoleen.

Töhnät on suhteellisen helppo saada pois ja käyttämällä oikeaa selainta ja pitämällä siinä suodatinlisäosaa ei niitäkään töhniä tule.

Aikaa paloi siihen, että ajoin skannausohjelmat täysillä läpi edes kartoittaakseni missä mennään ja mitä pitää tehdä. Töhnät lähti, troijalaiset jäi, vaikka en ( ehkä ) karanteeniin suitsittiinkin. Ongelma oli edelleen, se, että vaikka ne olevinaan karanteenissa olivatkin, niiden luomat estot jäivät.

Ripustin hanskat naulaan kolmelta. Siltä erää. Piti selvittää troijalaisen häätöä aivan kaikessa rauhassa, vaikka talon emäntä mukavaa juttuseuraa olikin ja pikku koira sydäntemurskaaja nappisilmineen. Oli pakko pyytää anteeksi. Ja ei, en ole raudankova ammattilainen näissä hommissa. Mutta tämä koetteli jo olematonta ammattiylpeyttä.

Mutta ei meikää voi tyhmäksi haukkua kun sentään sain selville missä vika on. –Ja ounastelin jo, että mitä asialle pitää tehdä.

Troijalaisiin saattaa auttaa pelkästään vikasietotilassa ajettu Antimalware ohjelman ajo. Vaikeampiin Windowsin uudelleenasennus tai järjestelmän palautus. –Josko sitä ei tarviis tehdä. Niin mitäpä format c:/ ei korjaisi. ^^’ Mutta jos löytyisi keino välttää sitä. Onhan tekniikka kai kehittynyt jo, eikös?

Kysyin sitten illalla asiaan vihkiytyneeltä kaverilta apua. Tehokkaampia troppeja troijalaisten suitsimiseen kuin mitä itsellä oli tarjota. Antivirus LiveCD korjauslevy… se oli todella uutta. O.o’

Pelottaa lievästi sanottuna ajatellakin miten aikaisin aamulla revitään sängystä ylös ja pitää olla taas menossa. D:

Ellei vikasietotilassa ajettava antimalware skannaus ja sen päälle LiveCD:n hörskytys auta, on pakko kehoittaa viemään kone ihan ammattiauttajille. Tosin heilläkään ei ole sen kummaisemmat rohdot tähän tautiin. –Paitsi Windowsin uudelleenasennus. ^^’

Kawacon 2014

Järjestetään. Kummallista miten muistelen, että se olisi järjestetty aiemmin viime vuosina kuin nyt vai lienenkö aivan väärässä.

Mutta, juu. Menen sinne, vietän ( toivottavasti ) hauskan päivän satoi tai paistoi. Melko varmasti yksin tällä kertaa. On se jo kumma jos eksyn vielä neljännelläkin kerralla. 8’’3 Viime vuonahan mie jo melkein osasin paikalle itse. x’D

Ei, en ole leiskauttanut vieläkään vuosien 2012 ja 2013 conkuvia. Pahoittelen. Olen laiska paska. ^^

Puhumattakaan, että olis pitäny kai olla myymässä jo tänä vuonna… no enpä ole. Ei ole mitään materiaalia kertynyt tai tullu tehtyä niin, että siitä sais mitään myyntiartikkelia. 8’D

Kesän riennot ei kuitenkaan jää tänä vuonna vielä tähän. Vielä on Outokumpu ja Juuka ja mahdollisesti vielä muuta pikkuvisiittiä.

Another rides the bus

Kawacon 2013

Se aika vuodesta kun on taas Kawaconin aika! Ainoa con jossa voi käydä, kun se on lähistöllä. Oikeasti, kävisin toki muuallakin mutta mitä kauemmas menee, sitä kalliimmaksihan se tulee, eikö? Enkä sano että toi con olisi huono tai koskaan ollu huonosti järjestetty. Ehei, alkujaan, eli vuonna 2011, se oli opiskelijoitten opinnäytetyö, joka keräsi suuresti kiitosta ja nyt se järjestettiin kolmatta kertaa! Se oli jotain joka sai porukan ( ja meikänkin ) ulos tuulettumaan vähän.

Tämän vuoden con aamu meikäläisen silmin lähti liikkeelle, että ponkasin sängystä ylös jo seitsemän maissa. Söin karjanpiirakkaa, sekä siivun lohi/lihakukkoa ( kyllä vain, en usko että olisi peri savolainen ollunna kukkoa tekemässä.. )

Tarkistus että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Lompsa, kamera, ensiapupaketti, kännykkä, aurinkolasit, kello, leffat kavereille lainaan, ruokatuomiset... Jep, kaikki on. Mitä päälle. Tulee kuuma, joten ohuimmat puuvillaiset mitä löytyy päälle! ( Ketkä osaa yhdistää ni ne todella oli mun ohuimmat vaatteet! x’D ) Vielä kerran tarkastus laukkuun...

Porukat heitti pysäkille ku kävivät kaupalla ja sitten odottelmaan sitä autoa. Oli pilvistä, mutta pilviverho riippu jännästi kaupungin ja taajaman välissä. Oli kuuma, mutta onneksi kävi viileä tuulenvire.

Matka kaupunkiin taittui sopivan ilmastoidussa autossa, rammsteinia kuunnellen. Kuskilla oli rokkikanava päällä, hiljaisella ja kaupunkiinpäin tullessa se sitten kajahti soimaan vähän kovempaa. x’D Bussissa ei  ollu paljoa porukkaa kyydissä aamulla. Mietin myös, että miten helkutissa olin taas ainoa coniin menijä joka meni aamulla linja-autolla? En helvetti voi olla kyläni AINOA animesta ja mangasta tykkäävä, otakuksi itsensä luokitteva tyyppi! Itseasiassa en ole, tiedän pari jotka asuu kylillä mutta emme varsinaisesti ole mitään kavereita, joten... Se on varmaan menny omalla kyydillään ja jos siellä kävi perheitä niin totta kai oma auto on paras auto. Mutta kyllä kai sitä tosiaan luulisi että uteliaita löytyisi? Mutta ei.

No, toivottavasti kävijöitä on ollut tarpeeksi siitä huolimatta.

Viime vuonna bussi oli koukkaamassa sairaalalle ja olin vähän ihmeissäni ja siksi eksyin silloin. Tällä kertaa taas bussi olisi posotellut matkahuoltoon suoraan, joten jäin siis sinne pysäkille siellä ja tarvoin sieltä, kiroten että olin ehtinyt sopia tapaamispaikan viime vuotisen fiaskon mukaan. No, uusi soitto ja uusi paikka. Hävetti, vaikkei reittimuutos ollu miun vika alunperin. <..<’

No, kävelin sitten sovitulle kaupalle siinä, odotellen vähän aikaa ja sitten poikkesin kauppaan. Se oli törkeää hämäystä! Jumalattoman iso rakennus ja sitten pienen pieni, kenties pienin ruokauppa, jonka olen IKINÄ nähnyt! Ei voi pitää kylän toista ruokakauppaa pienenä. Siihen minkä luona piti tavata kaverit, olis mahtunu kyläkauppaan neljä kertaa! Ostin luumuja, sämpylän ja kivennäisvesipullon ja juuri kun olin kassalla, soi puhelin! Missä oot, kahjahti ensmäiseksi luuriin.

En meinannu paikallistaa kavereitten autoa pieneltä parkkipaikalta. Muistelin värin ihan mettään. x’D

Sit coniin!

Siellä oli jo hulinaa ja porukkaa kun päästiin sinneasti ja lippujonoon. Upeita cossipukuja suurinpiirtein joka suunnassa mihin vaan päänsä käänsi. Kyllä, suhtaudun cossipukuihin mielenkiinnolla, olenhan peruskoulutukseltani ammattiompelija. ;)

Sit alko se vipellys heti kohti markkinapaikkaa ja ku se oli  vielä kiinni, no sitten taidekujalle ja taisin olla ainoa joka luki ohjelmasta, että ne aukeaa vasta puolelta... Ja porukka ei usko millään. Taidekujalla oli jo väkeä ja vilkaisin kyllä tarkkaan ympärilleni näenkö mitään mielenkiintoista. Hienoja kuvia  ja koruja, mutta en vielä sillä reissulla bongannut mitään kivaa ittelleni.

Totta kai vertasin ja mietin myös, että pystyisinkö istumaan päivän siellä, jos olisin saanukin jotain aikaan. –En muuten saanut vielä täksi vuodeksi... Ensi vuonna, ensi vuonna. Mut se kammottaa, että siellä pitäis sitten istua koko päivä?! Ei tasan käy laatuun. Haluan nauttia conista ja pörrätä ulkona kuvaamassa cossaajia!

Sitten takaisin markkinapaikalle jonottamaan. Kappas vaan ovet aukenikin siellä. 83 Tänä vuonna myyntipaikka oli eri rakennuksessa, pikkaisen tilavammassa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä ja kaikki oli hyvin järjestetty. Vähempi myyjiä kuin viimeksi, mutta... sehän antaa etulyöntiaseman niille myyjille jotka on saatu ja saapuneet paikalle. ;)

Oli katanasateenvarjoja, lohispatsaita, miekkoja, koristetikareita ( ei todellakaan lapsille! ), mannekineko patsaita, animefiguja, blusheja, mangaa, ramunea, pockyjä...  Sekä mangakirjasto!

Oli taidekuja, jossa paljon myyjiä. Pelisali, karaoke... ja paljon muuta. Paneeleita ja sellasta, että jokainen on varmasti löytänyt jotain tekemistä ja kokemista.

Paljon cossaajia! Ja kaikki cossit aivan huippuja! Harmitti taas etten voinu olla joka paikassa kamerani kanssa.

Kaikilla oli hauskaa ja hyvä meno päällä. :D

Toivoin tosin, ettei yksi kavereistani pahottanu paljoa mieltään kun ffight olisi ollu vasta sunnuntaina. Kaipa he on käyny kattomassa sen sitten? Olisin itsekin ollut valmis näkemään ja kokemaan sen nyt.

Pelisali oli kanssa uusi. Kuljettiin sen rakennuksen ohi kun vietiin ostokset autoon oottamaan ja pois painolastina olemasta. Se paikka oli toki merkitty opastekarttaan, mutta moniko löysi sinne lopulta? ( Oli siellä kyllä lopulta väkeä! ) Siellä sai vuokrata lautapelejä pelattavaksi, kokeilla muutaman suosikkipelin pelaamista. Siellä oli porukkaa pelaamassa roolipeliä yms. Oli myös Magicin ja Vampire The Eternal Strigglen demot sekä... sellaista kivaa kuin porukka, joka olis tarjonnu lautapelin teko kitin.

Kierreltiin siis paikkoja siinä ja kerrankin sain myös mitä kaipasin... harhailla yksikseenkin. Kyllä, pidin siitä. Pidin myös kavereitten kanssa juttelemisesta. Kuvaamisesta, vaikken osaakaan kuvata. x’D

Tällä kertaa syötiin paikan päällä. Ruuaksi oli siis pikanuudeleita ja mehua. Tai kakkua. Kakkupalat näyttivät todella hyviltä.
Hämmenneltiin siinä aika apein mielin nuudeleita, että pehmenisivät edes jotenkin, mut sit kierittiin melkein naurusta vedet silmissä kun ruvettiin laskemaan siitä leikkiä. Päätettiin myös että ensi vuonna on joko omat eväät tai mennään kavereitten luona syömässä. Ensimmäinen kerta muuten kun olen nuudeleita koittanu pehmittää lisäämällä sen kuumaan veteen. Mie oon aina keittäny ne. Mietittiin myös sitä mikseivät ole antanu lupaa käyttää keittiötä kokkaamiseen, tai koska yksi myyntiedustajista pitää ihan oikeaa kahvilaa, heiltä olisi saattanut löytyä tarvittavaa kokemusta ja mieleenpainuvampaa kuin puolikovia, limaisia nuudeleita, joihin haarukka jäi pystyyn... Kakku näytti kyllä herkulta, mutten viitsinyt... Ainakin pillimehu oli hyvää..

Conlounas. Pettymys, joka… no kyllä se nälkää siirsi. Kahvelin saaminen pystyyn nuudelilautaseen on taitolaji. x’D

Sit hiivin taas omille teilleni. Kävijöistä on sanottava, että siellä oli muutama perhe, vähän nuoria lapsia, enimmäkseen teinejä ja ehkä eniten nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama veteraani. Yllätyin ehkä siitä miten eri ikäistä porukkaa kulki ohitseni kun ryystin viileää maitojuomaa.

Sitten oioin itteäni kävelyllä ja kuvasin. Katsastelin uudemman kerran myyntipöytiä ja mietin manneki-nekon ostamista... viuhkaa ja ihastelin lähempää katana sateenvarjoa, kun kuului rumaus ja Urumin figuhylly alko kaatua ja osa porukkaa lakos alta ja osa jäi sitä tukemaan. Myyjille hätä käteen ja nostamaan hyllyä. Ne jotka oli jäädä sen hökötyksen liiskaamiksi muistavat sen päivän kyllä. Hylly saatiin pystyyn. 83 Kaatumisen syynä ei suinkaan ollu hyllyyn nojailu, vaan pikemminkin ramunelaatikoiden kosto.

En kuitenkaan hennonnu ostaa manneki-nekoa, vaikka arvelin että Peto olisi tykännyt tuliaisesta. Mietin kauhulla miten paljon ehdin polttaa mangatiskillä. x’D Mut sain hyvää luettavaa. Uskaltauduin ostamaan Hetaliat. Korkea aika tutustua siihen vähän lähemmin, eikö? Blame!:n piirtäjältä oli julkaistu englanniksi Biomega, joka oli PAKKO saada, one shot shoujoa, Black Butlerin uusin. 83

Siinä tuli käytyä uudelleen taidekujalla ja löysin jotain törkeän hienoa. Aivan upean lohiskirjanmerkin ja näin älyttömän hyvin kasatun 3D paperifiguurin. Tämä paperiaskartelun laji on peräisin Japanista, käsittääkseni. Paperi taipuu miksi tahansa. Tyyppi oli vähän hämillään kun kehuin sitä, mutta kun se oli niin järjettömän taidokkkaasti tehty! Se näpertäminen on kysynyt taitoa.

Tutkiskelin mangakirjaston antia uudemman kerran ja tuli selattua Tokyopopin versiota Until Full Moonista ( Sanami Matohin manga ). Ihmettelin sitä miten siitä voi olla kahden eri kustantajan enkkuversiot, muttei muista sarjoista. :7 Ei nyt muistu mieleen, että minkä julkaisijan version ostin aikoinaan, mutta Tokyopopin se ei ollut, eikä siinä ollut uuden tyylin ekstroja.

Siitä muistin, että kawaplayssa alkaa pelidemo, jonka ehdottomasti haluan nähdä ja olla koittamassa jos mahdollista... Vampire Eternal Struggles nimittäin. :3

Vampires pelin esittelijä oli myöhässä, joten siinä ootellessa jututin lautapelikittien tyyppejä, jotka kerto vähän siitä toiminnastaan ja toivottavasti se idea sais ilmaa siipiensä alle ja porukka kiinnostuis siitä. En ole mikään hyvä vuorovaikutuksissa joten en osannu kysellä oikeita kysymyksiä, siihen kyllä tuli tyyppi joka esitti niitä sitten mitä miun ois pitäny älytä kysyy. No, kuuntelin sit kaikkea suurella mielenkiinnolla. Pakko sanoa, että jos ihminen osaa kertoo, mä kuuntelen.

Uutta ja luovaa tekemistä. 83

En uskaltanu kysyä hintoja että paljolla olis saannu korttipohjat ja muutaman nappulan. Mutta ideana aivan mahtava. En olis paikan päällä keksinyt mitään, mut jos pienen survival kitin olis saanu kotiin... Mietin vakavasti jotain korttipelimäistä, oraakkelikortteja ja sen sellaista. 8’3 Voisiko muuten mikään olla niin hienoa, esimerkiksi lahjana kuin itse valmistama peli, joka on uniikki ja ainoa laatuaan? 83 Eipä kuule ihan heti tule mieleen. –Paitsi itse kirjoittettu kirja ehkä...

Lisäksi opin myös sen että tälläkin porukalla on tiimi, joka pelaa kerran viikossa lautapelejä! 83 Saisinpa töitä kaupungista niin voisin kai ihan hyvin viettää yhden päivän vähän pidennettynä ja olla kerrankin sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. 8’D

Oikeasti kunnon peli hyvässä seurassa on jotain mikä pitää vaan kokea. Suhtaudun siis kriittisesti konsolipeleihin... nettipelit kyllä ovat parempi, voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 83

Ilkeimmät kielet vois sanoo et tollasen aika on ohi, mutta en usko että on. Ei niin kauan kuin ihmiset tuskastuu ja kaipaa irtiottoja teknologiasta. ;D Eikä pelit ole vaan lapsille, kuten joskus koitetaan niin mieltää. Meidän yhteiskunnassa on se ikävä piirre ollu, että aikuisuuden merkki on olla tylsä, usein pinnallinen ja teennäinen, vakava ja huumoriton tylsimys, joka ei tunne mitään ja joka ei nauti mistään. Ehkä joskus sellaistakin kaivataan, mutta mieli kaipaa jotain muutakin virikettä.

Lopulta paikalle saapu tyyppi, joka suorastaan puhku intoa, tarmoa ja tuntu olevan täynnä energiaa. –Tai sit oli vaan hermostunut.

Komento miulle oli heti kun oli tiukannut että haluan pelata, että pysyt siinä ja kutsu kavereita pelaamaan. Hiivin huikkaamaan kaverille, joka kanssa halus koittaa pelaamista et nyt se alkaa. Tyypin VIP passissa luki totta kai VAMPYYRI! x’D

Myöhästyi kun oli käyny heittämässä keikän poliittisessa karkeloissa, joiden tunnelmaa kuvaili “jäätäväksi”.

Siihen ilmaantu muitakin tyyppejä ja sit lähti käytäntönnön peliopetus käyntiin. Yllättävää et toista kavereistani kiinnosti se kanssa. Jopa siinä määrin ettei menty cossinäytökseen ollenkaan. 8’D Se oli K25 peli sitten, sillä siinä ei ollu ketään alle 25sta mukana. x’’D

Kyllä Vampire The Masquerade on tuttu. Klaanit myös. Ensikosketus tuli surullisenkuuluisan Troikan PC-pelin, Vampire The Masquerade BLoodlinesin kautta. Sitten selailin muutamaa klaanikirjaa, roolipelisääntöjä, tutkin fanitaidetta... fanitaidetta etsiskelen toisinaan edelleenkin. Lyhyesti: se maailma olla mielenkiintoinen.

Mut se peli oli oikeasti kivaa ja jotenki tuntu et porukka rentoutui siinä heittää läppää ja tunnelma... Miten voi ventovieraat istuu alas, rupatella, nauraa ja pelata ku olisivat lähes aina tehneet niin. Sanottava myös että meidän neuvoja osasi asiansa. Oli siis surku, että piti lähteä sieltä kesken ennenkuin peli oikeastaan pääsi edes kunnolla käyntiinkään. Ilonpilaajan kun oli ehdittävä linkkaan. Pahoittelen. :/ Olisin kyllä halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa oppimaan ja pitämään hauskaa.

Siinä piipahti pari peliä ryhmässä pelaavaa kurkkaamassa ja huikkaamassa vähän et mitä he tykkää pelistä ja se oli kiva kuulla sellasia mielipiteitä.

Sit jossain välissä toinenki kaveri ilmaantu sieltä cossinäytöksestä, valitteli et se oli ollu todella lyhyt ja seuras kanssa mielenkiinnolla peliä. Ei se odottaminen ollu tylsää. Mä kuuntelin ja seurasin taas opastusta. 83

Pikkasen oli siinä lähtövaiheilla puhetta myös toisen demopelin järjestämisestä. KYLLÄ KIITOS, koska pelataan?!

Illalla oli pakko heittaa faceen kun tutkiskelin pakkojen hintoja, että tässä sitä ollaan, tutkimassa pelipakkoja. x’D

No, kaverit heitti miut matkahuollon pihaan ja ehdin hyvin bussiin. Hyvästelimmä ja mie käppäilin laiturille odottelemaan. Bussissa koitin lueskella Hetaliaa, mutta keskustasta kyytiin nousi niin pahassa tuiskeessa tyyppi, että bussikuski ei ois aluks ottanu sitä kyytiin ensinkään, mutta taipu lopulta. Tyyppi oli niin jurrissa, että haasteli ittekseen. Ainakin luulin niin, mut oivalsin sitten et se puhuu kaikille bussissa olijoille! Uhos kovasti kostoreissusta joko poliisiasemalle, syytteli niitä ja jotain kauppaa ja oli mielikuva et jos toi ei sammu, se voi tehdä mitä vaan. Mielikuva oli et saan puukon lapaluitten väliin. Jep, olin huolissani. Joku setä sen juopon takana komensi sitä vaikenemaan ja minä toivon vain että et se nukahtaa ja nukkuu määränpäähänsä asti eikä aiheuta mitään ongelmia. Ja se nukahtikin melko pian siitä. x’D

Kun poistuin bussista, tuntu et laskeuduin saunaan. Ulkona oli niin jumalattoman kuuma! Ja satoi. Kaupungissa ei muuten satanut koko päivän aikana, eikä edes silloin kun lähdin sieltä. Silloin kyllä oli mustimmat pilvet, mutta...

Kävin vielä ostamassa soijaa ja ostin kuivattuja hedelmiä. –Teki mieli kuivattuja hedelmiä.

Herkut, eväät, salainen mauste ja naposteltvat sulassa sovussa sekaisin. Ah, suosikkipockyjäni pitkästä aikaa! x3

Eväsleipä onnistui jotenkin jäämään kaikkein alimmaksi ja sille kävi näin. Söin rieskaksi litistyneen chilikanachiabjonkun hyvallä ruokahalulla siitä huolimatta.

Voi että kun pääsin kotiin, kiidätin kassit kammariin, purin ne pikapikaa ja säntäsin suihkuun! Kylmään suihkuun! Hitto, hikosin koko päivän ja ulkona olin kuin olisin ollut saunassa vaatteet päällä! Kylmä suihku... se teki niin hyvää. Samalla selostin päivän kulkua Pedolle. x’D

Mutta kaikkiaan, hyvä päivä.

Ensi vuonna taas! 8D

Hyllyntäytettä. x3 Enpä muuten muista mitä kaikkea ostin viime vuonna, mutta taisi olla vähän enemmän? O.o’ Taidekirjoja en nähnyt yhtäkään tänä vuonna.

Alkoi tuntua, että löytyi uusi kiva harrastus... joka uhkaa olemaan sosiaalisin mitä ikinä olenkaan puuhannut. O.O’ Tosin rassaa se että edessä voi olla foorumin seuraamista ja sellaista... Ei ole mitään sitä vastaan, olen joskus seurannutkin ja joskus vilkaisen mitä ja miten jossain vanhassa tutussa paikassa menee.

Huolimatta että kuvissa vilisee vaikka mitä tuotteita, ei tällä ole mitään kaupallista tarkoitusta. :P Kuvat ovat muistoja ja muistutukseksi itselleni.

Cossikuvat Ukun galleriassa ja facessa. Jälkimmäinen on hankala löytää, enkä kerro miten se löydetään. ;D

Virkistäytymisreissu

Meidän työporukalla oli virkistäytymispäivä tänään. En viihdy maanantain palaverissa, ihan liikaa porukkaa miun makuun kun suurin osa talon väestä on siellä, missä vissiin olisi ollu selvitetty päivän kulusta tarkemminkin. Muuuttta ainahan voi kysyä ja muutenkin jos on jotain tärkeää niin kannattaa vain pitää korvansa auki ja kysyä.

Retki suuntautu eräälle farmille, joka oli reippaan tunnin(?) kävelymatkan päässä työpaikalta. Paikan omistaja jaaritteli aikansa paikan historiaa. Vaikka olin ensikertalainen siellä niin kävi vain mielessä että kaikista ei vain jutuniskentään ole. Tila on maatalous yhdistyksen omistama ja vuokraa laavuja ja juhlapaikkaa ( puolet navetasta on muutettu juhlasaliksi ) ja museona. Lisäksi löytyy puisto ( joka näytti aika pieneltä ), jonne on istutettu erilaisia puulajeja ja hybridipuite. Ja onhan siellä jonkun sotasankarin muistolle monumentti.

Aamulla työkaveri, jota ny voi kaveriksikin ihan sanoa, oli saanu ittensä revittyä aikaisin hereille ja ootteli pysäkillä. Jos vaan herää ajoissa ni kuljetaan samalla linkalla. Ihan kiva tyyppi, hauskaki, mutta tarpeettoman seurallinen persoona. Toisaalta.... kalat liikkuvat parvissa, eikö?
Joskus mietin että totakohan se olis jos olis pikkuveikka, jonka kanssa olis hyvät välit rasittavuuteen asti et vois suurinpiirtein puhua kaikesta. ( Ainoa lapsi ku on ollu. :( ) Ennemmän miettii sitä miten joistakin tulee kavereita ja joistakin taas ei. Jos minulta kysytään, olisin halunnu pitää välit myös kahteen muuhun velikultaan, jotka tapasin viime elokuussa. Sanotaan ny näin että se quadro oli omaa luokkaansa. x’D Se toverihenki oli omaa luokkaansa ja jokainen oli tasan oma ittensä ja se oli juuri sitä mitä omaisen kuolemasta toipuva tarvitsi. Omaisen, joka kuoli vain viikkoa aiemmin kun mulla alko se sijoitushomma. Siitä en tietenkään maininnu koska kaikkein viimemmäksi olisin kaivannu mitään myötätuntoa, helpotuksia tai jatkuvaa tivaamista oonko OK, joka olisi vaan muistuttanu siitä ettei mikään ole OK.

Mutta joo, eksytäänpä aiheesta taas jonnekin syvyyksiin... No mentiin töihin ja lähdettiin joukolla kävelemään ja kuinka ollakkaan tää kaveri hiippaili koko matkan vieressä. Hölistiin niitä näitä. Olihan se paikka aika tuskien takana ja perillä.... lisää kävelyä. Mun pierukepit ku reagoi pitkiin kuntoiluihin voimakkaalla kivulla ja suonenvedolla seuraavana yönä. ( -Tosin kamalampaa on ne rappuset töissä ja mun polvet... en pitää kivaa ääntä kun kiipeen tai lastkeudun niitä portaita, mut silti kävelen portaat ennemmin ku käytän hissiä. <..<’ )

Oletin että kaveri olis jo saanu meikän seurasta tarpeekseen... ite ainakin olin jo saanu yliannostuksen. Meikän sosiaalisuus kun on joskus äärimmäisen rajallinen. Mutta, annako sellasen näkyä? Miks pilata muitten päivä jos itteä kenkuttaa? Ei se ole oikein.
Se roikku sitten lähes varjona jossai lähistöllä aina ku voi. Ei meikäläinen ny niin hyvää seuraa voi olla. =..0’ Tunnustan et päivään mahtu muutamia hyviä hetkiä, enemmän kuin huonoja. Sysäs vaan kasvavan ahdistuksen; miks toi roikkuu tossa lähes  koko ajan?! mielestä pois ni menihän toi.

Kierrettiin ku sillit sumpussa museo. Se olis ollu parasta jos sinne olisi päässyt myöhemmin kiertelemään omatoimmisemmin niin kuvista olisi tullu jotain. En nähny mitään mieltä kuvailla kun joka paikassa tönittiin ja tuupittiin. :/ Mut siellä oli kunniamerkkejä, ihana seinät peittävä kirjahylly ( TAHTOO! ) ja hieno kaakeloitu takka ja jumalattoman iso kahvipannu keittiön hellan päällä. 83
Kauhistelin sitä miten perinteinen pohjoiskarjalainen käsityö, mustaan  huopaan/sarkaan kirjottu seinävaate oli voitu tunkea vitriiniin kirjojen ja muiden ALLE?! Ei sellaisen perinnekäsityön paikka ole siellä! Sen paikka olisi ollut seinällä vähintäänkin...

Piha-aitassa oli vossikkakiesejä ja kaikkea romua. Se oli rakennettu samanlaiseksi kuin Ahvenisen Punaisen talon aitta. Kumma ettei siellä aitan ylistä ollut laitettu mitenkään vierailijoille.Portaatkin oli yhtä hankalasti noustavissa, vaikkei kukaan sinne kiivennykkään. -No helvetti, näkihän sen paljaalla silmälläkin millaiset ne on jos ne on jo kerran aiemmin nähny saati kiivenny.

Käveltiin hevosaitausten läpi... kaveri edelleen tiiviisti lähituntumassa, meikä vaappuen perästä. Lähimmässä aitauksessa oli harvinaisen pervo ori, joka poseerasi harvinaisen sirosti ja ... ( nyt kaikki alaikäiset googlaamaan muuta ) vilautteli ja heilutteli erektiota sitten minkä ehti. Porukka repes sille tempulle täysiä... Savolaiset ku ollaan tälläsiä hulluja että ei mennä paniikkiin tommosesta niin millään.
Naurettiin kaverin kanssa, että jos olis ollu jenkkituristeja ja ne ois nähny saman niin nehän olis olleet aivan paniikissa. Jotenkin kammottavaa että sellanen kansa joka vetää hysteriat tollasista pikkuasioista ( tosin toi ei ollu mikään pieni kooltaan * naurun remakkaa * ) kuten peniksistä. <.<’ Ku kerran immeisilläkin ne on, jompaa kumpaa laatua, harvoilla molemmat, mutta kun on uskonto jonka perimmäinen tarkoitus on aikanaan ollut iskeä ihmisten kaaliin että seksuaalisuus on kuolemansynti ja häpeä! Siinä maassa on onnistuttu. Suomalaiset on ehkä joskus olleet sellaisia, mutta tiukkapipoisuus tässä kylmässä ankarassa maassa ei yksinkertaisesti kannata. Oli myös valkea aasi, joka ei tehny tuhmuuksia mutta huusi välillä kuin epävireinen moottorisaha joka on juuttunu kantoon. Toisessa aitauksessa oli kolme muuta heppaa.

Sieltä raahauduttiin puupuutarhaan... Se olisi voinu olla enemmän näkemisen arvoinen kun kaikki lehtipuut olisivat olleet lehdessä... Siellä oli nättejä havupuita ja pari aivan luonnottomalta näyttävää ja luonnottomiksi taipuneita kuusia. 8’D

Muistomerkki puolestaan oli liuskekivestä, laudoista ja hirrestä rakennettu pieni tupa, jossa oli penkit sivuilla ja pöytä vieraskirjalle. Muistomerkki oli omistettu yhdelle tilan omistajista tekemästään työstä isänmaan ja kotiseudun hyväksi. Muistomerkin päädyt herättivät sisäisen trollini, koska näin kuviossa selvästi irvistävän naaaman... näytin kuvaa yhdelle kaverille, jonka mielestä siinä taas oli risti. Missä? O.O’

Puiden jälkeen käppäiltiin leiripaikalle. Leiripaikan lähellä muuten on sellainen teatterimainen katsomo. Siellä on istuttava hirsitukkipenkeillä. Sanotaan ny vaikka, että se kysyy tasapainoa pysyä pyöreän tukin päällä ja lyhytjalkaisen on turha yrittää istua siellä nostamatta koipiaan edessä olevalle parrulle ja nojaamatta jalkoihinsa.
Kota oli erittäin viihtyisä ja laavu oli mitoitettu suurelle joukolle. En valehtele kun sanon että retkieväisiin ei oltu oikein panostettu. Leipä oli kuivaa kaurarouheleipää, jonka välissä ei ollut kuin juustoa ja salaatinlehti. Ei voita! O..O’ Mehua, vettä ja kahvia. Punaista lenkkiä ( Ei pahimmasta päästä ) ja jälkkäriksi muurinpohjapannulla paistettuja lettuja. 83
Ohjelmassa seuraleikkejä, tietovisaa, bingoa ja selkäänpiirtelyä. Enpä usko, että olen koskaan luikahtanu niin äkkiä jonosta muualle kun silloin kun kertoivat mikä on homman nimi. x’D Nimimerkki; Mitä, eikö tää olekkaan lettujono?! x’D
Sitten oli vuorossa vapaata ohjelmaa. Suunnittelin käyttäväni sen vapaan ajan siihen, että olisin kuvannu museossa kun sinne tuskin oli tungosta. Kaveri edelleen tiivisti mukana. Arvostan kyllä, mutta ihmettelen, että miksi? o.O
No, pääsin siitä hetkeksi erilleen. Meni katsomaan heppoja ja totes myöhemmin kun karattiin oottaa bussia, että kyllä vaan siellä se vilautteli edelleen. x’D Ei muuten olis saanu lähteä ennen puolta mutta yksi jos toinen otti ritolat sieltä, ennen ja jälkeen. Omaksi puolustuksekseni sanon vaan sen että en halunnu jäädä oottelemaan kaupunkiin oottelee kolmen linkkaa kaupungista jos kerran mahis oli päästä pois jo kahden autolla.

Ku noustiin esikkaan, ku pysäkki oli aivan sen tilan vieressä, väsymys iski. Ei enää viittiny edes puhua, olisin halunnu torkkua siinä. Miettiä jo että mitä pistän blogiin ja sellasta. Teki mieli viitata kintaalla kaikelle ja kaikille. Mietin sitäki että riittääkö kännyssä enää virta ku se näytti nolla tolppaa ja vinku että akku lähes tyhjä. Soitin sillä kuitenkin Behemothille. -Myöhemmin se pelitti vielä hyvin ku soitin Pedolle ku oli soittanu matkalla kotia päin ja vielä myöhemmi ku Behemoth soitti takaisin. Molemmat sitä, että kyydittäjä on vaihtunu, et pitää kattella meiän autoo mut kuskina onkin Pedon bestis.

Kaupungilla mietin etten jaksa kävellä paljoo minnekkään, että tänään on tullu käveltyy ihan tarpeeks. Oli kuuma päivä. Raahauduin kioskin päätyyn ostamaan jäätelöä. Mango-melonia ja minttusuklaata mun tuuttiin kiitos. Oikealla vohvelilla ja hemmetti että se annos oli jumalattoman iso mutta parasta mitä ny voi helteellä syödä. En tiedä onko koskaan yksikään jäätelö/herkku ollu niin ihanaa... ( Kylmä Ramune kuumana kesäpäivänä... ah hyvää... 83 Tai mehujää... kylmä kivennäisvesi... ) Sen virityksen syömiseen meni se 40 minuuttia. Nautin siitä. Ja ku en voi purra jäätelöä kun se vihloo hampaita joten... huulet oli jäässä mutta se oli sen arvoista hitto vie. 83

Bussi tuli, totta kai. Hyppäsin siihen, karautettiin kotiapäin. Oli noi puhelinsoitot ja löysin kyytini. Toimin sitten vielä seuraneitinä Pedon kaverille ja koivet huuti armoa.

Sellanen paikka et kyllä siellä vois käydä uudestaankin, pienemmällä porukalla. Viettää aikaa vaikka kukkia ja puita kuvaten.
Mainittin Pedolle reissusta ja jo alko vittuilu et onko mulla kenties ihastus. Ei pitäisi olla. Muistissa on vielä mitä yks toinen kollega huudahti lähes kauhuissaan, että jos halutaan mennä kahdestaa huoltsikalle ni hän ei haluu olla siinä kolmantena pyöränä. Mitä vittua?! O..O Se tyyppi on muutenkin tahdikkuuden perikuva, jolta ny voi odottaa vaikka mitä totuudenmukaisia sammakoita. Se oli niin draamakuningatar koko äijä, että se olis kelvannu mihin tahansa yaoi mangaan sivuksi. x’3

Retkipäivästä oli sitten palaute seuraavana päivänä. Kyllä siitä saatto risuja antaa ihan kädellä ja ruokailusta nimenomaan, sekä siitä ettei oltu otettu juuri huomioon kaikkien kulkunopeutta että paahdettiin menee heti ku viimeset tuli portista sisään ja näytti puolkuolleilta! Ruuasta, jota olisivat voinu mennä valmistamaan etukäteen ettei olis tarvinnu paljoa ootella. Seuraleikeistä, jotka miun mielestä vaikka sivukommentit hauskoja olikin, oli aika... lapsellisia. Ja siitä että joillekin se oli pakkoreissu mikä oli aika väärin eikä ainakaan niitten kohdalta nostattanu yhteishenkee yhtään. Loppupäivän vapaa ohjelmakaan ei juuri miellyttäny kun ei siellä ollut mitään mitä olisi halunnu tehdä kun olivat museon ovet lyöny jo lukkoon. :/

Mut innolla odotan kasvitieteellisen reissua ja se ei saa mennä ohitte tai saavat niin tulikivenkatkusta palautetta etteivät ole vielä koskaan saaneet. Mietin et vois ehdottaa myös museota ja taidemuseota. Joko työporukan kanssa tai sit otan ommoo lommoo ja käyn niissä itte. Toivon näkeväni taidemuseossa yhden taulun, jota olen ihastellu niinä harvoina hetkinä ku siellä oon käyny. 83       ( Kahdesti muistaakseni. ) Tunnustan et olen historia ja taidefriikki.

Kawacon 2012

Kawacon aamu valkeni niskakivussa ja auringonpaisteessa. Mietin kyllä, että mitähän mahtaa päivästä tulla. Porukat heitti kauppareissullaan miut kylille. Kävin ittekin kaupassa siinä ja ostin vähän tulisiaisia kavereille. Kipitin pysäkille odottelemaan linkkaa ja tulihan se. -Aamun ainoa vuoro. D:

Eipä tosin ollut tungosta.

Oli taas kun olisin ollut ihan ensimmäistä kertaa linkan kyydissä kun jännäsin matkahuoltoon menoa. Soitin kavereille, että tulevatko hakemaan sieltä. Bussi ei mennykkään suoraan matkahuoltoon, vaan vissiin Keskussairaalaan. Meikä jäi sitten jonnekin siihen välille. En vieläkään tiedä mihin. Enkä tiennyt missä suunnassa Peltolakaan on siitä sijainnista katsottuna. Suunnitelmissa oli, että no ainakin aluksi voisin kävellä takaisin matkahuoltoon. Palloilin teitten yli onnettoman suuntavaiston neuvomana. Onni onnettomuudessa, että kaverit ajo siihen risteykseen samaan aikaan ja otti miut kyytiin. 8’D Mä olisin muuten ollukkin taas kerran eksyksissä. -Näkyy uhkaavasti tulevan perinne tuosta. <..<’

Matkalla coniin poliisit pysäytti sitten sen auton. Jännää, en muista koskaan että olisi ennen pysäytetty ratsissa. Poliisisedät katto vähänsen kummissaan, että autossa on neljä henkeä, joista kaksi kuin naamiaisiin menossa. Kuskia puhallutettiin ja taas jatku matka, hillittömän naurunremakan säestämänä. Koko tuon pysäytyksen ajan yritettiin kaikki olla niin pokkana kuin vain ikinä kyettiin.

Conipaikalla näkyi olevan paljon väkeä. Myöhemmin tulin siihen tulokseen ku kattelin sitä ihmismassojen virtausta, että selvästi enempi kuin viime vuonna ja vielä innokkaampaakin. Joukossa oli tällä kertaa myös lapsia vanhempiensa kanssa. Sääliksi kyllä kävi yhtä pikkutyttöä, jonka isä piti tälle kulttuuriluentoa nalkuttavaan tyyliin. Tsemppiä! Enää pari vuotta ja sitten voit käydä coneissa yksin, ellei kiinnostukset muutu. x’D

Cossaajiakin oli enemmän. Mie näin paljon upeita cossipukuja. Siellä oli tosi upea Ariel cossi, vissiinkin Hatsune Miku cossaaja korsetissa ja bikineissä. Oliskohan ollu One Piece cossaajia muutama, Soul Eater cossaajia, Vampire Knight kossaajia, jotka kunnisti koulupuvuista ( lukee Vampire Knightia itsekin. x’D ) Bleach cossaajia ja yhdellä oli Ichigo puoliksi hollowna cossi. ( Siitä sain kuvan! :w00t: ) Joku cossas hahmoa, jolla oli mustat hiukset, risti ottassa ja upee takki. Jollain oli sateenkaarenvärinen irokeesi ja siinä nyan-cat. <3 Black Butler Ciel ja Sebastian cossit. Joku tyttö cossas valtavassa lammaspuvussa, se oli todella hieno. :3 Hellsinging Shörinder otti cossaajista kuvia. <3 Jollain tytöllä oli mukanaan valkeahiuksinen Pullip, jolla tais olla Obitsu kroppa.

Se on pelottavaa mitä kerkiää havaitsemaan kun on hetken paikallaan. x’D

Myyjiä oli tällä kertaa... olisikohan ollut kuusi. Plussaa siitä, että Fantsu oli saatu houkuteltua kerrankin paikalle. Villi arvaus, että conin myynti piristi sen lauantain myyntiä kummasti. Puhumattakaan, että myyjä oli oikea ammattilainen, joka voitti melko varmasti kaikkien yaoifanien arvostuksen kerralla kuuluuttamalla; <i>Meillä on täällä yaoia. Kaikki rakastavat yaoia. Tännepäin! Tännepäin!</i> Väki ryntäsi kerralla siihen myyntipöytään.

Tulihan sitä mangaa ostettua. Kahteenkin löysiin. -Ja Yoshitaka Amanon Final Fantasy taidekirja Dawn. Yksi suosikkitaitelijoistani ja Vampire Hunter D novellien kuvittaja. :love: Ostin myös lohispatsaan, remunea, pokkaa ja mustikkasuklaakarkkeja. x3 Hinnat oli tosin kallistuneet pullollisella. Vielä viime vuonna ramunea ja pokkaa sai kympillä neljä pulloa, nyt enää kolme. O.o’

Manga cafe oli paikalla ihanine herkkuineen. Siellä oli joku lahjatavaraliike edustettuna. Joku möi plusheja ja minifiguja. Löytyi myös asusteita ja cossauspukuja. En ole varma oliko se sitten Urumin edustaja. Underground oli mukana, joten lävistyksiä, paitoja ja koruja oli tarjolla.

Taidekujallakin oli väkeä. :D Ja kiistatta todella upeita kuvia. <3

Meikä roikku kavereitten perässä paikasta toiseen. Ensi vuonna olkoon tilanne vaikka mikä niin kuvaamista varten meikä lähtee omille teilleen. Otin järkyttävän vähän kuvia kun ottaa huomioon mikä cossivilinä siellä oli. O.o’ Juu, kaikki mahtui yhdelle leiskalle tänä vuonna. =..=’

Puolen päivän aikaan lähdettiin sitten kavereille syömään. Tehtiin spagettia jauhelihakastikeella ja salaattia. Syötiin, huilattiin ja lähdettiin takaisin coniin. Kaverit kävi kattoo Ffightia. Mulle kuitenkin iski ahtaanpaikan kammo. Se jäi väliin mut hauskalta kuulosti. Ehkä ens vuonna sitten...

Sain kyydin matkahuoltoon. Siellä joku pappa kyseli Nurmekseen menevää linkkaa. Miun taakse linkassa sattui kaksi hämärää eukkoa, jotka komentoi joko sitä pappaa tai meikää sekopääksi. Ku pappa kyseli kuskilta ohjeita ja meikä koitti lukea mangaa, jossa sopivasti sattu varsin verinen ja groteski kohta eteen. No, ei ne miun takana istuneet naiset kyllä mitään selväjärkisten kärkeä edustaneet kuten myöhemmin sain sitten kuulla ku joku soitti niille ja naiset selitti että siinä ei ole enää kauppoja ( juuri silloin oltiin torin laidalla, kauppahalli oikeella, lankakaupat, ärrä ym. vasemmalla ja nää selittää että ei näy mitään muuta kuin kerrostaloja. Ja sitten hirveää saman asian hokemista. Miel ois tehny sanoa, että kukas nyt on sekopää... entäpä puhelun loputtua mikä haukkuminen ja suoranainen pilkka soittajasta. =..=’

Kawacon 2012!

Kerrankin jotain hyviä uutisia. Näköjään ovat saaneet järjestettyä Kawaconin sittenkin myös tänä vuonna. 8')

Joensuussa 30.6.-1.7.2012
Info

Eli vaarana on että meikäläistä näkee siellä hiippailemassa pienen kameran kanssa ja ahdistelemassa cossaajia kuviin. 8'D

Toivottavasti Taidekujalle tulee olemaan väkeä jo aamu 9stä niin kerkiäis nähdä senkin. Viime vuonna nää nimittäin ryömi paikalle vasta kolmelta, jollon aikasin tuleet jo hipsi kotiin päin...

Ahdistelua töissä ja bisnesvierailua

Tänä aamuna töissä sattui hyvin outo juttu, joka pisti siinä tilanteessa miettimään, että tän on pakko olla unta, ei tätä voi oikeesti tapahtua.

Etsiskelin ja kyykin myymälässä etsimässä ommeltavia paikkoja yhtä liivimekkoa varten. -Päädyin lopulta käyttämään yhtä aiemmin löytynyttä kukkaa ja lehtiä, jotka oli otettu talteen jostain neuleesta. No, kyykin etsimässä jotain värikkäämpää. Siinä kuului jonkun porukan kälätystä, josta sai osviittaa että jonkun työntekijän, joko uusien likkojen tai yhden vanhan vanhemmat on paikalla… No ne teki siinä lähtöä.

Äijä vittuili, että mahtuukohan tosta kulkemaan. Siis siitä missä kyykkäilin ja siinä oli ihan riittävästi tilaa immeisten kulkea. <..<’ No, se ämmä tarrasi niskaan kiinni kujertaen ku jollekin tutulle, että voiiiiih miten sun niskalihakset on kireenä.

Meikäläinen on siinä vaiheessa suolapatsaana miettien; mitä vittua? Tapahtuuko tää oikeesti vai näänkö mä unta?! Se akka nujuutti miun niskoja sitten ja se ukko vaan sieso siinä kattelemassa. O..O’

Eihän tommosta normaalisti voi ees sattua kenellekään? O…o’ Miksi minä?! Miksi se olen aina minä joka joudun noihin saakelin outoihin epärealistisiin tiltanteisiin kaikenmaailman hourulasta kotoisin olevien immeisten kanssa?! O..O’

 

Yhdentoista jälkeen lähdettiin käymään muovijuttuja valmistavassa pienyrityksessä, joka vaikka pieni onkin, kyllä tuottaa kaikenlaista ja ympäri Suomen. Enpä ole vielä koskaan ennen istunut semmosen tylsän porukan kanssa joiden ainoa puheenaihe on autot ja kalja. Nuoria pentuja ja hölösuinen ukko, jolla on tarve saada sanottavansa joka hemmetin asiaan oli asiaa tai ei. Ainakin maisemat voittivat matkaseuran ja hyvä niin.

Melkoisen kölökkyymisen päässä se kyllä sijaitsi. Mitenköhän rekoilla pääsee siellä. Ja käyttääköhän ne edes rekkoja kuljettamiseen. Luulisin, että menee semmosilla semi-isoilla pakettiautoilla niitten tavaroitten kuljetus. Ainakin niillä pikkuteillä ja äkkimutkissa. <..<’

Esittelystä ei oikein kuullut mitään juuri koko aikana kiitos kovaäänisten koneiden joiden luona pysähdyttiin aina juuri sopivasti kun esittelijällä oli jotain sanottavaa. Mitään mainoskappaleita ei myöskään saatu mukaan. Ihastuin muovi-puusekoite leikkuulautoihin, niissä oli oikeasti tyyliä. Pakko on väijyskellä, että milloin niitä alkaa tulla kauppoihin ja missä ja millä hinnalla. 8’D

Koukattiin myös tähtitornin kautta. Parasta koko matkassa ja jotain mitä voin sanoa, että pidin siitä. Kipittelin planeettapolun ja tähtitornille asti kauan ennen muita. Vihaan sitä miten autossa istuessa jalat ( perse ja selkä ) puutuu, joten kävely jyrkänloivaa mäkeä ylös ja hilppaaminen näköalatasanteella oli hyvin virkistävää ja todella rentouttavaa koska muut painuivat sisätiloihin. x’’’D Kipittelin sitten kun tarpeekseni sain ( ja alko kylmää ) muiden perään. Mietin kyllä myös, että entäs jos ne päättää lähteä takaisin työpaikalle ja jään sinne ilman kännykkää ja rahaa bussikyytiin… Ja että ne tajuu sitten vasta töissä, että joku puuttuu. x’D

Se olisi kyllä ollut tämän päivän täydellinen huipentuma. <..<’

No, hiippailin sinne rakennukseen sitten. Tähtitornin mäen alla on joku kahvilarakennus, joka on tosi nätti sisältä ja ulkoa. Maanläheinen ja osittain kalliossa. 8’) Siellä olisi todella kiva pitää joskus jotkin juhlat. :3 Puhumattakaan, että mietin miten hienoa olisi asua sellaisessa talossa, joka on osittain kalliossa ja osa seinistä on kalliota ja elävää kiveä. Osassa kivistä muuten vuosi vettä, mutta se on normaalia. Vettä ja kosteutta kun kertyy kiveen ja se liikkuu kiven halkeamissa. 8’D Oikeaa mineraalivettä siis. ;)

Koukattiin sitten myös yhden kylän ylpeyden, sen pahuksen korkean ja kenties kapeimman, sillan kautta. Kirosin taas, että kamera olisi ollut hyvä olla mukana. Kuvattavaa olisi ollut. Paljon. Sillalta näkyi todella upea sateenkaari. Päästä päähän. Kerrankin. 8’D Todella kirkkaat värit myöskin siinä.

Sitten kun olin matkalla kotia päin. Aurinko peilautui helvetillisen sokaisevana märästä tiestä. Koko mäki loisti häikäisevän kirkkaana ja siinä sai vetää jarrut pohjassa, silmät suurinpiirtein kiinni että missä helvetissä se tie on. xP Selvisin hengissä siitä. Ihme kyllä.

Keskiviikon tutustumispäivä...

Keskiiviikkona käytiin katsomassa miltä uusi mahdollinen työllistymispaikka sitten näyttää. Siitä on liikkeellä niin ylistäviä juttuja, että vähän pisti epäilemään. Sanotaan nyt vaikka niin, että se epämääräinen tunne ei ole kadonnut minnekään. Enkä saa siitä kiinni, että tietäisin mikä se on ja mistä se johtuu.

Se iski vähän ennen sitä turmion perjantaita jolloin ykkönen katsoi tarpeelliseksi nälviä elämäntapaani ja elämäntilannettani. Kyllä sen akan omakin elämä kaipaisi samanlaista nälvimistä monistakin valinnoista. Vittuako muutti pienempään kylään, jos ensinnäkin vihaa ja halveksii koko paikkaa? >/

No, sen perjantain jälkeen ei ole tehnyt olla mieli kuullakaan mistään missä se akka on joskus aiemmin ollut. Ei pahalla, mutta jos minulla on sotakirves jemmattuna selän taa jonkun ihmisen kanssa, niin ei tee mieli olla missään missä sen eukon negatiiviset energiat on vaikuttaneet. Tai missä saatetaan verrata tekemisiä sen akan tekemisiin. <..<’
Paremminkaan tuota ei taas voi selittää.

No, keskiviikkoon pitemmän kaavan mukaan. Ensimmäinen aamu kun käytin heijastinliiviä. Katuvaloja ja pyörätietä ei ole kuin vasta varsinaisen taajamakylän kohdalla. Maantieosuuksilla autot painavat nopeusrajoituksista viis veisaten kiitettävää ylinopeutta. Tai siltä se näin allekirjoittaneen näkövinkkelistä vähän näyttää. Tiedän parikin hyvää paikkaa mihin peltipoliisit voisi laittaa. Ne voisi myös naamioida. 8’D

No, ehdin kylille ennen yhdeksää, verrari lukkoon ja kävin heittämässä heijastinliivit, kypärän ja muut kamat mitä en katsonut tarvitsevani kaupunkireissulla työpaikan pukukaappiin. Jos se on mahdollista, teen mieluummin niin kuin jätän omaisuuttani kaupan säilytyskaappiin. Eikä tarvitse kuin muistaa erästä sivumennen kuultua keskustelua, jota tuohtunut asiakas kävi kaupan kassojen kanssa varastusta omaisuudesta, joka oli lähtenyt kävelemään lukitusta säilytyskaapista. Kassojen mukaan se on mah-do-ton-ta. Kai asiakas kuitenkin oman omaisuutensa katoamisen huomaa? <..<’
Pomo ihmetteli kanssa taktiikkaani, mutta samalla tuli tilaisuus selventää, että aikomus on vielä piipahtaa iltapäivällä, mutta en osannut vielä sanoa kauanko mahtaa kaupungissa mennä.

Pysäkillä odotellessani mietin miltä tuntuisi pitää pientä kirjakauppaa erään rakennuksen alakerrassa. Miten tähtieteellistä vuokraa siitä pienestä tilasta mahdetaan periä ja miten isot tilat siinä mahtavat olla. Mielessä vilahti aurinkoinen kesäpäivä ja aamu jona allekirjoittanut tappelisi mahineen oven kanssa sen tuhannenenen kerran päästäkseen aloittamaan työt. <...<’

Mietin myös mitä tekisin, jos minulla olisi paljon rahaa... ostaisin varmaan koko kylän tontti tontilta ja miettisin mitä tekisin verojen kanssa. x’D

Siihen pysäkille tuli hevarityyliin pukeutunut nainen, joka alkoi siinä puhua kälättämään ihan muina naisina ja siinä parannettiin maailmaa. Linkan tultua sitä istuttiin vierekkäin ja juttua riitti vielä siinäkin. Se oli aivan mahtava persoona. 8D Saatettiin saada outoja vilkaisuja ympäriltä kun naureskeltiin suureenkin ääneen, mutta.... eikä varmaankaan kovinkaan kamalat mielenterveysongelmat, vaikka hän niistäkin siinä mainitsi. Enkä kysynyt. Kunhan ei vain päälle käy tai aiheuta muita ongelmia, niin kaikki on ihan OK.

Tuskin edes oli mitään muuta kuin ehkä depressioita ja tiedä vaikka ei olisi ollut mitään muuta kuin keino vältellä saamasta hanttahommia... Sangen ääripään keino, jos minulta kysytään. Se muisti vuosiluvut todella tarkkaan. Kadehdittavaa.
Matka oli kerrankin sellainen ettei tarvinnut turvautua mielikuviin, toisaalta kaipasin sitä ja rauhallista maisemien tuijottamista. Olihan se myös henkisesti rasittavaa olla niin sosiaalinen. Vaikka täytyy ihmetellä, että miksi taas minä. <..<’

No, kaupunkiin päästiin ja oli käppäiltävä sinne typ-in toimistoon. Sen sijainti on varsin hämy, mutta sain siitä viime reissulla sen verran kokemusta, että osauduin sinne. Olisin kyllä kerennyt varmaan käydä kirjatorilla, mutta pelkäsin myöhästymistä. Sen sijaan odotin vailla mitään tekemistä ja lukemista. Kello mateli kymmeneen.

Lähdettiin edustusautolla kohti sitä paikkaa. Sinällään tutulla seudulla, mutta tuskinpa osaisin suunnistaa siellä jalan yhtään minnekään. Tuleepa olemaan mukava tietää millä linja-autoilla sinne sitten pääsee. Aamulla pitää jollain päästä kylille. Kyliltä kaupunkiin ja kaupungista sinne kartanolle. Ja kun sanon kartano, en liioittele tippaakaan. Leuakani loksahti aika kivasti kun saavuttiin sinne. Iso valkea pytinki. Komea se oli sisältäkin. Seinillä oli vaikka mitä hienoa; seinävaatteita ja tauluja. Portaissa oli maalattuja kiviä koristeina. :3

Haastattelijat olivat vähän turhankin innokkaita ottamaan sinne hommiin. Opastuskierroskin oli sangen valaiseva; siellä tehdään kaikkea. Epäilemättä eräs paikkakunnan taitelija taitaa kehystyttää siellä työnsä. <..<’

Siellä tehdään käsitöitä laidasta laitaan, ommellaan, kudotaan, neulotaan, huovutetaan vedellä ja neulalla ja tehdään puutöitä, kehystetään, kokataan, tehdään tietokonejuttuja; grafiikkaa, videoita, maalataan, askarrellaan... on puutarhanhoitoa ja niin edelleen. Lyhyesti. Oikea unelmapaikkahan se on. Softatkin on pitkälle samoja joiden nimeen olen vannonut jo pidemmän aikaa. x’D

Kyllä voisin sovittaa itseni sinne, mutta jotenkin tuli tunne että minua ollaan pistämässä teuraaksi ihan karvoineen päivineen eli kaikki tapahtuu liian äkkiä kuin mitä on oma jaksaminen. Eikä ole sitäpaitsi mitään varmuutta siitäkään, järjestyykö rahoitus. Oikeastaan, en olisi lainkaan pahoillani siitä.

Lepokausi meinaan tulee nyt tarpeeseen ja se pitää käyttää hyödykseen. Tänä vuonna ei ole paljoa piirretty tai kirjoiteltu ja sekös ahdistaa. Korujen näprääminen ja 3Dn vääntäminen on ollut kivaa, mutta sitten näen tyhjän luonnoslehtiön ja orvon lyikän ja akvarellikynäpaketin ja sitten masentaa taas... En minä noita kyniä nimittäin koristeeksi ostanut... :/ ( ostin muuten yhdet uudet kun halvalla sai... 8’D )

Eksyinpäs aiheesta.

No, olihan siellä nähtävää ja kovasti lupailtiin tekemistäkin. Toivonpa vain, että tekemiseen annetaan selkeä rautalankamalli. Antamalla liian vapaat kädet, no siitä kannattaa kysyä entisestä työpaikastani mitä tapahtui kun annetaan Ukulle tuntimäärä, sekä liian paljon huomioitavia asioita. x’D
Lähtihän sieltä mukaan kaksi ametistikoristepalloa. 8’3 Käsitöitäkin olisi ollut vaikka mitä hienoa ( ja kallista ), mutta siitä huolimatta eniten sykäyttivät ne koristepallerot. x’D Olivat muuten tehneet todella komeita kasseja kudotuista videonauhoista. 8’D Koristeellinen kuviointi sidoksessa ja kuteena poppanakude ja vhs-nauha. :3

Miellyttävä paikka kyllä... sääli myös, että epäluuloni heräsi siinä samalla kapinamielialan kanssa. Sanonta kuuluu pudota kärryiltä ja siltä se kieltämättä vähän tuntuukin. Siellä ne menee. <..<’ Eli hieman ulkopuolinen olo tuli siellä kaikesta huolimatta. =..=’
Takaisin kaupunkiin päästiin kahdentoista aikaan. Olisin ehkä ehtinyt kahdentoista linkkaan, mutta päätin välttämättä jäädä shoppaamaan. Aloitin askarteluliikkeestä ja sieltä ostin helmiä, lahjarasian ja pyöröpihdit. 8’3 Teki mieli ostaa myös muotti, jossa oli nuken pää, jalat, kädet ja kroppa. Sillä jos millä olisi saanut aika erikoisia kortteja tehtyä, mutta se oli aika kallis. Ihastelin distress ink mustetyynyjä.... niillä taas saisi upeita koristeluja aikaan.

Helmiä... toi taivas miten paljon mistä valita. O...O’ Löysin vihdoin jotain mistä tehdä kaverille joululahja. Ihmettelin myös pientä hintaeroa, joka oli parissa helmipussissa kun vertaa kylän askartelukauppan hintoihin.

Ei kuitenkaan mitään helmilehteä lähtenyt mukaan. Lähinnä siksi etten huomanut sellaista missään. <..<’

Mietin käynkö Clash Ohsonilla, mutta skippasin sen ja painelin Anttilaan. Tarkoitus oli etsiä Sims 2 lisäosia, mutta silmiin ei osunut yhtäkään alepelilaaria. >/ Lonkkasin sitten aleleffoja. En ole ostanut yhtään leffaa vähään aikaan, en varsinkaan kaupunkireissulla. 8’D Darkman leffat lähti mukaan ja pari muuta. 8’3

Anttilassa vierähti liian pitkään ja päätin lopettaa shoppailun käymällä fantsussa. En hitto soikoon lähde kaupungista, ellen saa kassiini vielä pari volaa mangasarjoja joita luen. Bleachiä, Black Butleria ja Immortal Rainia. Fantsussa oli parhaillaan yli parikymppisten miesten roolipelauspiiri, kun menin sinne. Oli se aika jännää kuultavaa. 8’D

Viipottelin siitä pysäkille odottelemaan linkkaa. Kirosin siinä samalla itteäni alimpaan helvettiin kun pää oli jäätyä, enkä löytäny pipoa ( se pieni musta, jossa lukee väärät lääkkeet... ) mistään ja korvat jäätyivät. -Löysin sen pipon sitten samana iltana... laukun pohjalta, kun setvin sisältöä. D:

No, eikö se sama hevarieukko, joka oli hölötelly miun kanssa aamulla, kanssa eksyny siihen pysäkille ja samaan linkkaan. Tosin niin se tais aamulla sanoakkin puhelimeen.

Tulomatka tuntui jostain syystä matelevan, vaikka oli juttuseuraa. Se sama nainen sattui tulemaan samalla vuorolla pois. Jossain vaiheessa teki mieli huutaa kuljettajalle, että eikä tää kaara mene yhtään lujempaa?! ( Lue: joku oli jo väsynyt ) Päästiin kuitenkin vihdoin ja mietin siinä, että käyn nyt hakemassa jonkunlaisen kakun töihin, etteivä pääse jurputtamaan ettei se tuonut mitään. Piti sitten vielä eksyä samaan kauppaan sen naisen kanssa. Varmaan se mietti jo siinä vaiheessa, että oon joku stalkkeri. x’D

Ostin kiivikakkua. 8’3 Lemppariani valmiskakuista ja sitä ei saa kuin tasan yhdestä kaupasta täälläpäin. D: Viimeiset työtehtävät. Oli oikeastaan aika hauska tilanne ruokatauolla kun yksi ihan OK työkaveri kyseli, että koska mulla on viimeinen päivä töissä. Sen naama venähti vähän kun sanoin, että parhaillaan vietän viimeistä päivää. x’D Alkoi kaamea kaakatus siitä ettei siinä ehdi mitään läksiäisiä pitää. Miksi pitäisi ehtiä? O..o’ Se oli tarkoituksenikin, ettei niitä pidetä.

Moni varmasti pitää läksiäisistä ja niiden järjestämisestä. Minusta se on rasittavaa, enkä pidä siitä. On ollut tasan yhdet läksiäiset, jotka olivat nostaa palan kurkkuun, sekä pari sellaista salakähmäistä joissa ei ole turhia hössötetty, saati kuuluuteltu liikoja. Muut missä sitä on oltu ja mitä on oltu seuraamassa, ovatkin olleet aika masentavia tapauksia, joissa päällimmäiset tunteet ovat olleet pakko ja vaivautunut hiljaisuus.

Kukaan ei ole tuntenut niitä ihmisiä oikeasti, mutta silti perinne velvoittaa pitämään läksiäiset. Sen tilanteen vaistoaa niin stressaavan selvästi, että arvelin pyrkiä välttämään sitä kaikin keinoin. Nähtävästi onnistuin. 8’D

Toivottavasti eivät maanantaina raahaa läksiäisiin.... <..<’

Jes. Nyt se on ohi tältä erää. Nyt vietetään laatuaikaa ja parannellaan nuhaa.

Reissussa!

No niin, lauantaina oli Outokummussa kivi-, koru-, ja kädentaitomessut, jonne sitten porukalla lähdettiin. Kivaa oli ja paljon oli kaikkea nähtävää siellä. Paljon kaunista ja ihmeteltävääkin oikein. -Harmi ettei siellä messualueella tullu kuvattua. Totta kai ostoksia tuli tehtyä. x') Ei niiltä kiusauksilta voinut välttyä.

Sitten kun messuista saatiin tarpeeksi, suunnattiin Kaivosmuseolle. Moni siellä aikaisempana vuonna olleista näyttelyistä oli suljettu remontin takia, mutta oli siellä silti paljon nähtävää. Kiipesin myös siihen pahuksen torniin, kun en viime vuonna kehdannut.... Jonkun hämärän lähteen mukaan se torni on 77 metrin korkeudessa...

On se jännää, ettei se maanpinnalta katsottuna nyt niin kauheen korkeella tunnu olevan... mutta sitten kun/jos uskallat kiivetä kapeita ja jyrkkiä narisevia portaita kerros kerrokselta huipulle asti niin sieltä on todella upeat näkymät....

Täytyy kuitenkin varoittaa, että se torniin kiipeäminen ja sieltä alas kapuaminen eivät ole heikkokuntoisten touhua. Itse asettelisin itteni sinne alariman kohdalle. x'D Selvisin kuitenkin elossa portaat ylös ja selvisin siitäkin kun ne piti tulla alas. Pelkäsin lähinnä sitä, että jos jalka lipeää niillä kapeilla portailla... ne on semmoset, jotta niille ei pysty oikein kunnolla polkemaan koko jalallaan. ( Kun on kenkinä kanootit niin.. ) Alastulokin on parasta suorittaa varoen... joka paikassa ei ihan tuntunut olevan turvallista kädensijaa... Niin ja hyvä sentään, että torniin kiipeämiseen vaadittiin kypäräpakko.

No, viimeisillä porrasaskelmilla alas alkoi jo tuntua, että jalat saattaa pettää alta. Tuli semmoinen huojuva vellova olo polviin ja polvista alaspäin. -Asiasta kolmanteen... on hyvä pitää matkassa kaksi asiaa joita itsellä ei ollut; aurinkolasit ( ainakin siellä huipulla ) ja vesipullo. Nestetankkaus olisi voinut tehdä ihmeitä jossain välissä kiipeämistä/laskeutumista.

Mutta alas kuitenkin pääsin ja vielä alemmas mentiin kun vuorossa oli pitkän portaikon laskeutuminen alas riippusillalle. Rikastamon näyttely jäi sitten taaskin näkemättä... Ensi vuonna annan muiden kiipeillä torniin ja menen tutkimaan sitä rikastamorakennusta. Sekin rakennus on aika korkea, mutta sääli ettei sen ylimpiin kerroksiin pääse kapuamaan.

Ja kiipeäisinkö uudestaan, vaikka seuraavana ja sitä seuraavana onkin jalat siinä kunnossa, että käveleminen on yhtä helvettiä ja raahautumista? Enköhän.

---
En silti ala harrastaa vuorikiipeilyä