Niin siinä sitten kävi, että…

Joskus, kun asiat alkavat rullata, siihen kyytin tuskin ehtii. Puolen vuoden päästä voin päivittää CV:heni seuraavaa; toiminta apuohjaajana ja avustajana.

Eihän sitä kyllä moni varmaan usko, että sellainen on käynyt, mutta kun niin kävi. O..o Olen itsekkin kuullut tarinoita siitä, että jos sopiva immeinen kävelee työpaikalle, sellainen saattaa saada työn heti eikä viidestoista päivä. Pidin niitä työkkärin propagandana aina näihin päiviin asti, jolla vain pyritään herättämään toivoa pitkäaikaistyöttömissä.

Nyt siitä on sitten ihan omakohtaista kokemusta. Tulin, tein ja sain töitä. Veni, ago, accipio labor. Luulisin, mutta en osaa taivuttaa latinaa, mutta kaiketi tajuatte mitä ajan takaa. ^^

Työ pitää sisällään samaa mitä melkein teen jo nyt, mutta siihen päälle avustajan/apuohjaajan paperityöt, matkustelua toisessatoimipissä tuuraamassa osa-aikaeläkeläis ohjaajaa ja sen sellaista. Päälle pitää opetella kantapäälapun neulomista, halusin tai en. No, ainakin oppinen vihdoin neulomaan sukat... tai ainakin niihin kantapäät halusin sitä tai en. x’D

Sanotaan nyt näin, etten edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että saisin tuon homman. Puhumattakaan, etten oikeasti ole voinut kertoa näitä ilouutisia aivan kaikille. Näin “anonyymisti” se hoituu, sillä harva osaa yhdistää henkilön ja nickin. Vielä harvempi osaa yhdistää nickin ja blogin. En tasan rupea avautumaan näistä ilouutisissa devissä. En! Kuittaan korkeintaan, että joo olen nyt kiireinen kun on enempi töitä. Sellaista missä saatan olla hyvä ja mitä osaan tehdä. Piste.

Tai kertomaan samaa paikkaa tavoitelleelle et; joo mie sain sen paikan sitten. Ei helvetti, siinä saa elinikäisen vihamiehen aivan varmasti. Kun se olin minä joka sille siitä paikasta puhui ja sain sen siitä innostumaan ja hakemaan sinne. Sillä oli vielä niin kiire saada tietää siitä paikasta, ettei edes kiinnittäny huomiota mitä muuta kirjoittelin, tivasi tietoja siitä työtoimenkuvasta. O.o Juu, ei mitään. Eipä kestä. Ilo auttaa ja näin. Taisi vain olla oma lehmä aika syvällä suossa siellä, että viis siitä mitä kaverille kuuluu. Ko. käytös on aika paheksuttavaa, eikö?

Mutta, näillä näkymin voin vain kuvitella sitä kateellisten puolituttujen määrää... puhumattakaan siitä vittuilun määrästä kunhan huhut alkavat lennellä. Huhut siitä, että miekin olen saanu töitä. Juu, se on nyt heiltä pois tämäkin. Tuntuupa niin uskomattoman kamalalta taas.. Plääh! Itte ovat soppansa keittäneet ja siinä kerran haluuvat lillua niin lillukoot sitten.

Duunarin hommina on ollut tehdä erilaisia käsitöitä ja niitä on saanut puuhata vapaasti oma halun mukana ja siitä olen pitänyt. On saanut kutoa, ommella, tehdä helmitöitä ja sellaista, mutta on hyppyytetty tekemään kaikenlaista. En tiennyt osaavani koristemaalausta lainkaan, mutta.. maalattuani leikkiviä kissanpentuja, sydämmiä ja murattia tulitikkutelineitten koristeiksi... no, nähtävästi osaan sitten sitäkin jonkun verran. -Ei aiheesta kertovan kirjan osan ja tekniikoitten silmäily sitten hukkaan mennyt. Opisin tietty enempi jos vielä lukisin sen osan askartelukirjaa, eikö?

Luulisi olevan jo sinällään pelottavaa miten kykenee omaksumaan uutta pelkästään katsomalla vaihe-vaiheelta kuvia, ilman että tarvitsee tekstiin tutustua yhtään sen tarkemmin ellei mielenkiinto herää. x’D

Öljyvärit ja akryylit. Seklainen tuputustekniikka ja maalaus. Pahoittelen shaissea kuvalaatua, mutta parempaa ei tule, ei näillä välineillä ja valaistuksella. D:

Ps. Kannattaa vilaista Myrkkyputelin puolelta koko teline ja ne muut. Arvelin koota sinne jonkun “työtehtävät” hakusanan alle noita.

Eipä sitten mitään

Niin… noitten ohjelmien kanssa näkyy olevan ettei kaikki niitä opi hallitsemaan vaikka miten vääntäis asiat rautalangasta. * naamapalmu *

Sain tossa loppuviikosta kuulla, että tyyppi jolle lupasin neuvoo ja opastaa Daz Studion käytössä tarvittaessa olikin sit heittäny hanskat naulaan. Ei siis kuollut. Ei ollut niin hyvä onni. Totes, ettei sillä ole enää sitä ohjelmaa ja haluu mieluummin piirtää. Mikäs siinä.

Mä muistaakseni olen sanonut monta kertaa, ettei se sovi kaikille ja kaikista siihen ole ja sen takia olen naputtanut siitäkin, että opetellaan parilla freebiellä aluksi ja ohjelman mukana tulevilla jutuilla ihan peruskäyttöä. Katotaan ihan kunnolla, että riittääkö intoa enempään ja investointeihin.

Useimmilla se jää juurikin vaan hetken huumaksi ja sitten ne miettii; ei jumalauta, tuli ostettua tällästä ja mitäs perkelettä tällä nyt tekee? Käsittääkseni noita on laitonta myydä eteenpäin ellei tulevaisuudessa tulis joku laki joka sallisi myös laillisesti ostetun ohjelmistosisällön myyntiä. –Tai no käyttöoikeuden luovuttamista käytetyn tavaran myyntihinnalla. Jos myyjällä olisi esittää todisteena aitoudesta ostokuitti, sekä sellainen systeemi että vaikka myyjä pitäisi itsellään kopion, hän ei pystyisi sitä enää myymään uudelleen.

On perin juurin kummallista ettei noihin ohjelmiin, musiikki ja videotiedostoihin saataisi sellaista sisäänrakennettua kopioestoa, joka sallisi vain yhden kopioinnin. Internetpalveluihinhan voi käsittääkseni valita mustalle listalle tiettyä tiedostomuotoja joita ei tueta, eikä voida ladata niihin lainkaan.

( Ja näin eksytään aiheesta… )

Kun toi Daz Studiolla kuvien rakentaminen on aika lailla sellaista näpertelyä ja säätämistä. Sitä ei usko ennenkuin sitä pääsee kokeilemaan. x’D Osaltaan se voi taas tuntua tylsältä, jos ei pysty ajattelemaan tutun ja turvallisen hiekkalaatikon ulkopuolelta.

Puurtaa yksitoikkoisesti valitsemalla aina perushahmo, hahmo ruiske, hiukset, vaatteet, poseeraus, valot. Se on perussettiä. Voihan sen niinkin tehdä, mutta itse varsinkin pidän eri asioiden yhdistelemisestä. –Varmaan huomanneetkin sen tuolla yhdessä blogissa kun marssitin hybridihahmoja lavalle kerta toisensa perään ja aion jatkaa niitä. Hih!

Paras useimpien perushahmojen kanssa on se, että kun niihin on lisäosaruiskeet hankittuna; voi säveltää itse! Tavallaan lainaan sitten nahkat hahmopaketeista ja kohellan yhdistellä lavasteista jotakin kivaa.

Jos olisin yhtään näppärämpi; tekisin nahkat itse ja opettelisin ihan vakavasti 20/7 mallintamaan omiani. –Ja sitten tietty möisin onnistuneimpia tuotoksiani! 8’D Sehän on vaan harjoittelusta kiinni.

Ainakin lohduttavaa vähän, ettei se mun oppilas kerenny tekemään sitä virhettä, että ois tullu se “ei tää ookkaan mun juttu” vasta sen jälkeen kun olis menny tekemään investointeja. Sitten sitä kitinää ei olis kestäny pirukaan. >..<’

Vois pitää aika hyvänä merkkinä sitä, että se kiinnistaa silloin ihan oikeesti kun on valmis tekemään rehellisiä investointeja harrastuksen eteen. Joskus sellaisia pitää tehdä ja silloinkin miettiä tarkkaan mitä tarvitsee. Houkutuksia tulee eteen. Mä retkahdin muuten loppuviikosta, mutta haluan ainakin vielä taputella itteeni olalle, että se oli vaivan arvoista. Että seuraavat renderit mitä teen, retkauttaa muutaman suun auki. –Taas kerran.

Yksi syy miksi tykkään tosta näpertelystä niin pirun paljon, no ensinnäkin se näpertely. Toiseksi se ettei miun tartte arkkitehtuuristen ihmeiden kanssa repii hiuksiani että onks ne palkit ja muut nyt varasti suorassa ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan linjassa. Sekä se, että saan toteutettua sellaisiakin visioita mitä en osaa piirtää, saati edes hahmottaakaan. –Mutta kyllä mäkin silloin tällöin hiuksiani saan repiä. Silloin kun tiedostoon on tullu virhe, silloin kun renderin ulosajo on hidasta ja silloin kun ohjelma kaatuu. Kaatuu se, mutta harvoin. Gimp kaatuu useemmin, mistä seuraa lisää hiusten repimistä ja ärräpäitä.

Eikä ole tullut mieleenkään, että puurtaisin piirtää pelkästään tavallisesti, että piirtäisin pelkästään digitaalisesti tai että pelkästään renderöisin. Minulle ei ole olemassa sanaa pelkästään. Eikä sitä, että tekisin vain yhtä asiaa tai että tekisin pelkästään yhtä asiaa. Haluan tehdä monia asioita joista pidän ja oppia uutta siinä samalla. Sitä minä haluan.

Kawacon 2013

Se aika vuodesta kun on taas Kawaconin aika! Ainoa con jossa voi käydä, kun se on lähistöllä. Oikeasti, kävisin toki muuallakin mutta mitä kauemmas menee, sitä kalliimmaksihan se tulee, eikö? Enkä sano että toi con olisi huono tai koskaan ollu huonosti järjestetty. Ehei, alkujaan, eli vuonna 2011, se oli opiskelijoitten opinnäytetyö, joka keräsi suuresti kiitosta ja nyt se järjestettiin kolmatta kertaa! Se oli jotain joka sai porukan ( ja meikänkin ) ulos tuulettumaan vähän.

Tämän vuoden con aamu meikäläisen silmin lähti liikkeelle, että ponkasin sängystä ylös jo seitsemän maissa. Söin karjanpiirakkaa, sekä siivun lohi/lihakukkoa ( kyllä vain, en usko että olisi peri savolainen ollunna kukkoa tekemässä.. )

Tarkistus että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Lompsa, kamera, ensiapupaketti, kännykkä, aurinkolasit, kello, leffat kavereille lainaan, ruokatuomiset... Jep, kaikki on. Mitä päälle. Tulee kuuma, joten ohuimmat puuvillaiset mitä löytyy päälle! ( Ketkä osaa yhdistää ni ne todella oli mun ohuimmat vaatteet! x’D ) Vielä kerran tarkastus laukkuun...

Porukat heitti pysäkille ku kävivät kaupalla ja sitten odottelmaan sitä autoa. Oli pilvistä, mutta pilviverho riippu jännästi kaupungin ja taajaman välissä. Oli kuuma, mutta onneksi kävi viileä tuulenvire.

Matka kaupunkiin taittui sopivan ilmastoidussa autossa, rammsteinia kuunnellen. Kuskilla oli rokkikanava päällä, hiljaisella ja kaupunkiinpäin tullessa se sitten kajahti soimaan vähän kovempaa. x’D Bussissa ei  ollu paljoa porukkaa kyydissä aamulla. Mietin myös, että miten helkutissa olin taas ainoa coniin menijä joka meni aamulla linja-autolla? En helvetti voi olla kyläni AINOA animesta ja mangasta tykkäävä, otakuksi itsensä luokitteva tyyppi! Itseasiassa en ole, tiedän pari jotka asuu kylillä mutta emme varsinaisesti ole mitään kavereita, joten... Se on varmaan menny omalla kyydillään ja jos siellä kävi perheitä niin totta kai oma auto on paras auto. Mutta kyllä kai sitä tosiaan luulisi että uteliaita löytyisi? Mutta ei.

No, toivottavasti kävijöitä on ollut tarpeeksi siitä huolimatta.

Viime vuonna bussi oli koukkaamassa sairaalalle ja olin vähän ihmeissäni ja siksi eksyin silloin. Tällä kertaa taas bussi olisi posotellut matkahuoltoon suoraan, joten jäin siis sinne pysäkille siellä ja tarvoin sieltä, kiroten että olin ehtinyt sopia tapaamispaikan viime vuotisen fiaskon mukaan. No, uusi soitto ja uusi paikka. Hävetti, vaikkei reittimuutos ollu miun vika alunperin. <..<’

No, kävelin sitten sovitulle kaupalle siinä, odotellen vähän aikaa ja sitten poikkesin kauppaan. Se oli törkeää hämäystä! Jumalattoman iso rakennus ja sitten pienen pieni, kenties pienin ruokauppa, jonka olen IKINÄ nähnyt! Ei voi pitää kylän toista ruokakauppaa pienenä. Siihen minkä luona piti tavata kaverit, olis mahtunu kyläkauppaan neljä kertaa! Ostin luumuja, sämpylän ja kivennäisvesipullon ja juuri kun olin kassalla, soi puhelin! Missä oot, kahjahti ensmäiseksi luuriin.

En meinannu paikallistaa kavereitten autoa pieneltä parkkipaikalta. Muistelin värin ihan mettään. x’D

Sit coniin!

Siellä oli jo hulinaa ja porukkaa kun päästiin sinneasti ja lippujonoon. Upeita cossipukuja suurinpiirtein joka suunnassa mihin vaan päänsä käänsi. Kyllä, suhtaudun cossipukuihin mielenkiinnolla, olenhan peruskoulutukseltani ammattiompelija. ;)

Sit alko se vipellys heti kohti markkinapaikkaa ja ku se oli  vielä kiinni, no sitten taidekujalle ja taisin olla ainoa joka luki ohjelmasta, että ne aukeaa vasta puolelta... Ja porukka ei usko millään. Taidekujalla oli jo väkeä ja vilkaisin kyllä tarkkaan ympärilleni näenkö mitään mielenkiintoista. Hienoja kuvia  ja koruja, mutta en vielä sillä reissulla bongannut mitään kivaa ittelleni.

Totta kai vertasin ja mietin myös, että pystyisinkö istumaan päivän siellä, jos olisin saanukin jotain aikaan. –En muuten saanut vielä täksi vuodeksi... Ensi vuonna, ensi vuonna. Mut se kammottaa, että siellä pitäis sitten istua koko päivä?! Ei tasan käy laatuun. Haluan nauttia conista ja pörrätä ulkona kuvaamassa cossaajia!

Sitten takaisin markkinapaikalle jonottamaan. Kappas vaan ovet aukenikin siellä. 83 Tänä vuonna myyntipaikka oli eri rakennuksessa, pikkaisen tilavammassa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä ja kaikki oli hyvin järjestetty. Vähempi myyjiä kuin viimeksi, mutta... sehän antaa etulyöntiaseman niille myyjille jotka on saatu ja saapuneet paikalle. ;)

Oli katanasateenvarjoja, lohispatsaita, miekkoja, koristetikareita ( ei todellakaan lapsille! ), mannekineko patsaita, animefiguja, blusheja, mangaa, ramunea, pockyjä...  Sekä mangakirjasto!

Oli taidekuja, jossa paljon myyjiä. Pelisali, karaoke... ja paljon muuta. Paneeleita ja sellasta, että jokainen on varmasti löytänyt jotain tekemistä ja kokemista.

Paljon cossaajia! Ja kaikki cossit aivan huippuja! Harmitti taas etten voinu olla joka paikassa kamerani kanssa.

Kaikilla oli hauskaa ja hyvä meno päällä. :D

Toivoin tosin, ettei yksi kavereistani pahottanu paljoa mieltään kun ffight olisi ollu vasta sunnuntaina. Kaipa he on käyny kattomassa sen sitten? Olisin itsekin ollut valmis näkemään ja kokemaan sen nyt.

Pelisali oli kanssa uusi. Kuljettiin sen rakennuksen ohi kun vietiin ostokset autoon oottamaan ja pois painolastina olemasta. Se paikka oli toki merkitty opastekarttaan, mutta moniko löysi sinne lopulta? ( Oli siellä kyllä lopulta väkeä! ) Siellä sai vuokrata lautapelejä pelattavaksi, kokeilla muutaman suosikkipelin pelaamista. Siellä oli porukkaa pelaamassa roolipeliä yms. Oli myös Magicin ja Vampire The Eternal Strigglen demot sekä... sellaista kivaa kuin porukka, joka olis tarjonnu lautapelin teko kitin.

Kierreltiin siis paikkoja siinä ja kerrankin sain myös mitä kaipasin... harhailla yksikseenkin. Kyllä, pidin siitä. Pidin myös kavereitten kanssa juttelemisesta. Kuvaamisesta, vaikken osaakaan kuvata. x’D

Tällä kertaa syötiin paikan päällä. Ruuaksi oli siis pikanuudeleita ja mehua. Tai kakkua. Kakkupalat näyttivät todella hyviltä.
Hämmenneltiin siinä aika apein mielin nuudeleita, että pehmenisivät edes jotenkin, mut sit kierittiin melkein naurusta vedet silmissä kun ruvettiin laskemaan siitä leikkiä. Päätettiin myös että ensi vuonna on joko omat eväät tai mennään kavereitten luona syömässä. Ensimmäinen kerta muuten kun olen nuudeleita koittanu pehmittää lisäämällä sen kuumaan veteen. Mie oon aina keittäny ne. Mietittiin myös sitä mikseivät ole antanu lupaa käyttää keittiötä kokkaamiseen, tai koska yksi myyntiedustajista pitää ihan oikeaa kahvilaa, heiltä olisi saattanut löytyä tarvittavaa kokemusta ja mieleenpainuvampaa kuin puolikovia, limaisia nuudeleita, joihin haarukka jäi pystyyn... Kakku näytti kyllä herkulta, mutten viitsinyt... Ainakin pillimehu oli hyvää..

Conlounas. Pettymys, joka… no kyllä se nälkää siirsi. Kahvelin saaminen pystyyn nuudelilautaseen on taitolaji. x’D

Sit hiivin taas omille teilleni. Kävijöistä on sanottava, että siellä oli muutama perhe, vähän nuoria lapsia, enimmäkseen teinejä ja ehkä eniten nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama veteraani. Yllätyin ehkä siitä miten eri ikäistä porukkaa kulki ohitseni kun ryystin viileää maitojuomaa.

Sitten oioin itteäni kävelyllä ja kuvasin. Katsastelin uudemman kerran myyntipöytiä ja mietin manneki-nekon ostamista... viuhkaa ja ihastelin lähempää katana sateenvarjoa, kun kuului rumaus ja Urumin figuhylly alko kaatua ja osa porukkaa lakos alta ja osa jäi sitä tukemaan. Myyjille hätä käteen ja nostamaan hyllyä. Ne jotka oli jäädä sen hökötyksen liiskaamiksi muistavat sen päivän kyllä. Hylly saatiin pystyyn. 83 Kaatumisen syynä ei suinkaan ollu hyllyyn nojailu, vaan pikemminkin ramunelaatikoiden kosto.

En kuitenkaan hennonnu ostaa manneki-nekoa, vaikka arvelin että Peto olisi tykännyt tuliaisesta. Mietin kauhulla miten paljon ehdin polttaa mangatiskillä. x’D Mut sain hyvää luettavaa. Uskaltauduin ostamaan Hetaliat. Korkea aika tutustua siihen vähän lähemmin, eikö? Blame!:n piirtäjältä oli julkaistu englanniksi Biomega, joka oli PAKKO saada, one shot shoujoa, Black Butlerin uusin. 83

Siinä tuli käytyä uudelleen taidekujalla ja löysin jotain törkeän hienoa. Aivan upean lohiskirjanmerkin ja näin älyttömän hyvin kasatun 3D paperifiguurin. Tämä paperiaskartelun laji on peräisin Japanista, käsittääkseni. Paperi taipuu miksi tahansa. Tyyppi oli vähän hämillään kun kehuin sitä, mutta kun se oli niin järjettömän taidokkkaasti tehty! Se näpertäminen on kysynyt taitoa.

Tutkiskelin mangakirjaston antia uudemman kerran ja tuli selattua Tokyopopin versiota Until Full Moonista ( Sanami Matohin manga ). Ihmettelin sitä miten siitä voi olla kahden eri kustantajan enkkuversiot, muttei muista sarjoista. :7 Ei nyt muistu mieleen, että minkä julkaisijan version ostin aikoinaan, mutta Tokyopopin se ei ollut, eikä siinä ollut uuden tyylin ekstroja.

Siitä muistin, että kawaplayssa alkaa pelidemo, jonka ehdottomasti haluan nähdä ja olla koittamassa jos mahdollista... Vampire Eternal Struggles nimittäin. :3

Vampires pelin esittelijä oli myöhässä, joten siinä ootellessa jututin lautapelikittien tyyppejä, jotka kerto vähän siitä toiminnastaan ja toivottavasti se idea sais ilmaa siipiensä alle ja porukka kiinnostuis siitä. En ole mikään hyvä vuorovaikutuksissa joten en osannu kysellä oikeita kysymyksiä, siihen kyllä tuli tyyppi joka esitti niitä sitten mitä miun ois pitäny älytä kysyy. No, kuuntelin sit kaikkea suurella mielenkiinnolla. Pakko sanoa, että jos ihminen osaa kertoo, mä kuuntelen.

Uutta ja luovaa tekemistä. 83

En uskaltanu kysyä hintoja että paljolla olis saannu korttipohjat ja muutaman nappulan. Mutta ideana aivan mahtava. En olis paikan päällä keksinyt mitään, mut jos pienen survival kitin olis saanu kotiin... Mietin vakavasti jotain korttipelimäistä, oraakkelikortteja ja sen sellaista. 8’3 Voisiko muuten mikään olla niin hienoa, esimerkiksi lahjana kuin itse valmistama peli, joka on uniikki ja ainoa laatuaan? 83 Eipä kuule ihan heti tule mieleen. –Paitsi itse kirjoittettu kirja ehkä...

Lisäksi opin myös sen että tälläkin porukalla on tiimi, joka pelaa kerran viikossa lautapelejä! 83 Saisinpa töitä kaupungista niin voisin kai ihan hyvin viettää yhden päivän vähän pidennettynä ja olla kerrankin sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. 8’D

Oikeasti kunnon peli hyvässä seurassa on jotain mikä pitää vaan kokea. Suhtaudun siis kriittisesti konsolipeleihin... nettipelit kyllä ovat parempi, voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 83

Ilkeimmät kielet vois sanoo et tollasen aika on ohi, mutta en usko että on. Ei niin kauan kuin ihmiset tuskastuu ja kaipaa irtiottoja teknologiasta. ;D Eikä pelit ole vaan lapsille, kuten joskus koitetaan niin mieltää. Meidän yhteiskunnassa on se ikävä piirre ollu, että aikuisuuden merkki on olla tylsä, usein pinnallinen ja teennäinen, vakava ja huumoriton tylsimys, joka ei tunne mitään ja joka ei nauti mistään. Ehkä joskus sellaistakin kaivataan, mutta mieli kaipaa jotain muutakin virikettä.

Lopulta paikalle saapu tyyppi, joka suorastaan puhku intoa, tarmoa ja tuntu olevan täynnä energiaa. –Tai sit oli vaan hermostunut.

Komento miulle oli heti kun oli tiukannut että haluan pelata, että pysyt siinä ja kutsu kavereita pelaamaan. Hiivin huikkaamaan kaverille, joka kanssa halus koittaa pelaamista et nyt se alkaa. Tyypin VIP passissa luki totta kai VAMPYYRI! x’D

Myöhästyi kun oli käyny heittämässä keikän poliittisessa karkeloissa, joiden tunnelmaa kuvaili “jäätäväksi”.

Siihen ilmaantu muitakin tyyppejä ja sit lähti käytäntönnön peliopetus käyntiin. Yllättävää et toista kavereistani kiinnosti se kanssa. Jopa siinä määrin ettei menty cossinäytökseen ollenkaan. 8’D Se oli K25 peli sitten, sillä siinä ei ollu ketään alle 25sta mukana. x’’D

Kyllä Vampire The Masquerade on tuttu. Klaanit myös. Ensikosketus tuli surullisenkuuluisan Troikan PC-pelin, Vampire The Masquerade BLoodlinesin kautta. Sitten selailin muutamaa klaanikirjaa, roolipelisääntöjä, tutkin fanitaidetta... fanitaidetta etsiskelen toisinaan edelleenkin. Lyhyesti: se maailma olla mielenkiintoinen.

Mut se peli oli oikeasti kivaa ja jotenki tuntu et porukka rentoutui siinä heittää läppää ja tunnelma... Miten voi ventovieraat istuu alas, rupatella, nauraa ja pelata ku olisivat lähes aina tehneet niin. Sanottava myös että meidän neuvoja osasi asiansa. Oli siis surku, että piti lähteä sieltä kesken ennenkuin peli oikeastaan pääsi edes kunnolla käyntiinkään. Ilonpilaajan kun oli ehdittävä linkkaan. Pahoittelen. :/ Olisin kyllä halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa oppimaan ja pitämään hauskaa.

Siinä piipahti pari peliä ryhmässä pelaavaa kurkkaamassa ja huikkaamassa vähän et mitä he tykkää pelistä ja se oli kiva kuulla sellasia mielipiteitä.

Sit jossain välissä toinenki kaveri ilmaantu sieltä cossinäytöksestä, valitteli et se oli ollu todella lyhyt ja seuras kanssa mielenkiinnolla peliä. Ei se odottaminen ollu tylsää. Mä kuuntelin ja seurasin taas opastusta. 83

Pikkasen oli siinä lähtövaiheilla puhetta myös toisen demopelin järjestämisestä. KYLLÄ KIITOS, koska pelataan?!

Illalla oli pakko heittaa faceen kun tutkiskelin pakkojen hintoja, että tässä sitä ollaan, tutkimassa pelipakkoja. x’D

No, kaverit heitti miut matkahuollon pihaan ja ehdin hyvin bussiin. Hyvästelimmä ja mie käppäilin laiturille odottelemaan. Bussissa koitin lueskella Hetaliaa, mutta keskustasta kyytiin nousi niin pahassa tuiskeessa tyyppi, että bussikuski ei ois aluks ottanu sitä kyytiin ensinkään, mutta taipu lopulta. Tyyppi oli niin jurrissa, että haasteli ittekseen. Ainakin luulin niin, mut oivalsin sitten et se puhuu kaikille bussissa olijoille! Uhos kovasti kostoreissusta joko poliisiasemalle, syytteli niitä ja jotain kauppaa ja oli mielikuva et jos toi ei sammu, se voi tehdä mitä vaan. Mielikuva oli et saan puukon lapaluitten väliin. Jep, olin huolissani. Joku setä sen juopon takana komensi sitä vaikenemaan ja minä toivon vain että et se nukahtaa ja nukkuu määränpäähänsä asti eikä aiheuta mitään ongelmia. Ja se nukahtikin melko pian siitä. x’D

Kun poistuin bussista, tuntu et laskeuduin saunaan. Ulkona oli niin jumalattoman kuuma! Ja satoi. Kaupungissa ei muuten satanut koko päivän aikana, eikä edes silloin kun lähdin sieltä. Silloin kyllä oli mustimmat pilvet, mutta...

Kävin vielä ostamassa soijaa ja ostin kuivattuja hedelmiä. –Teki mieli kuivattuja hedelmiä.

Herkut, eväät, salainen mauste ja naposteltvat sulassa sovussa sekaisin. Ah, suosikkipockyjäni pitkästä aikaa! x3

Eväsleipä onnistui jotenkin jäämään kaikkein alimmaksi ja sille kävi näin. Söin rieskaksi litistyneen chilikanachiabjonkun hyvallä ruokahalulla siitä huolimatta.

Voi että kun pääsin kotiin, kiidätin kassit kammariin, purin ne pikapikaa ja säntäsin suihkuun! Kylmään suihkuun! Hitto, hikosin koko päivän ja ulkona olin kuin olisin ollut saunassa vaatteet päällä! Kylmä suihku... se teki niin hyvää. Samalla selostin päivän kulkua Pedolle. x’D

Mutta kaikkiaan, hyvä päivä.

Ensi vuonna taas! 8D

Hyllyntäytettä. x3 Enpä muuten muista mitä kaikkea ostin viime vuonna, mutta taisi olla vähän enemmän? O.o’ Taidekirjoja en nähnyt yhtäkään tänä vuonna.

Alkoi tuntua, että löytyi uusi kiva harrastus... joka uhkaa olemaan sosiaalisin mitä ikinä olenkaan puuhannut. O.O’ Tosin rassaa se että edessä voi olla foorumin seuraamista ja sellaista... Ei ole mitään sitä vastaan, olen joskus seurannutkin ja joskus vilkaisen mitä ja miten jossain vanhassa tutussa paikassa menee.

Huolimatta että kuvissa vilisee vaikka mitä tuotteita, ei tällä ole mitään kaupallista tarkoitusta. :P Kuvat ovat muistoja ja muistutukseksi itselleni.

Cossikuvat Ukun galleriassa ja facessa. Jälkimmäinen on hankala löytää, enkä kerro miten se löydetään. ;D

Terävää menoa

Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Sain eilen muistutuksen siitä miksi aloin viime vuonna pitämään työhanskoja kun ruokin lintuja tuoreella heinällä. Viime vuonnahan onnistuin leikkaamaan käteeni saksilla...

Niin sitä piti hoheloida eilenkin. Viime vuonna toukkasin palkeenkielen etusormeen. Tänä vuonna onnistuin toukkaamaan pienen palan irti keskisormesta nivelen kohdalta. Ehkä olen jo sen verran tottunut pikku haavereihin, ettei tunnu missään. Pikkasen vaan nipistelee nyt kun siihen on arpikudosta muodostumassa.

Eilen iltapäivällä kun syötin pikkuista kattelin suorastaan ihmeissäni, että miten mulla on keskisormi aivan veressä. Ihan totta, ei toi ole kovin kummoinen mut kyllä tosta verta tuli ja aika äkkiä myöskin hyytyi. Oli itseasiassa jo hyytynyt täysin kun tarkastelin vaurioita.

Tällä hetkellä näyttää ihan normaalilta, eikä edes punoita mainittavasti, joten kyllä tästä(kin) selvitään. xD

Pitikin sattua...

Vois sanoa, että keskiviikko on päivän myöhässä tai manailla siten miten aikasta olikaan kehua, että päivä sujui hyvin. Päivä olikin hyvä kunnes iltapäivällä polkasin vahingossa neulatyynyyn.

Tästä viisastuneena katon aina huoneessani, et se pirullinen superlonin pala, johon olen kadonneita nuppineuloja, silmäneuloja ja helmineuloja kerännyt, on aivan varmasti työpöydällä. =..=’

Eivät uponnu aivan kokonaan jalkapohjaan, mut kyllä sitä sai silti jalkapohjasta irrottaa. Hoidoksi hopeapinnoitteinen laastari... Joita ei ole suunniteltu käytettäväksi niin hankaliin paikkoihin kuin immeisen jalkapohja. D:

On kieltämättä jännää miten sitä oikein onnistuu tupeltamaan.

Auts

Pahaa huomenta. Juuri kun ehti illalla luulla ettei mitään pahaa ehdi keskiviikkona sattua... No, miten väärässä sitä olikaan.

Olin laittamassa Sunnya yöksi laatikkoon. –Sunny on siis tämä miun BJD. Tavaksi on tullut, että pidän laatikossa varsinkin öisin ja silloin kun en ole itse paikalla.

No, laitoin tän laatikon sit kirjayllyä vasten. Se kopautti sitten toista hyllyä, josta eikös vaan pudonnu yksi prätkäfigu suoraan nuppiin. Omaan nuppiini siis. Elikkäs päähän. Se figu on sellainen 90-luvun lopun laatutuote, joka on edelleen paitsi kestävä, myös aika painava. Se oli kaikenlisäksi nelipyöräinen malli. =..= Prätkähiiret Marsista sarjan figuja muuten.

Helvetti, että koski.

Keskiviikko valepuvussa D:

Tänään on ollut keskiviikko tiistain valepuvussa. -Tai myöhästynyt maanantai. No, päivällä selvisi etten pääse kirjautumaan naamakirjaan olleskaan. Väitti vaikka mitä virhettä, jopa sitä että profiilia ei ole olleskaan. Kirjottelin yhdelle kaverille, et vilkasee vähän et onks tililläni jotain hämminkiä et mitä sinne ilmaantuu silla aikaa kun oon poissa. Yritin saada uutta salasanaa sinne. No se meni sillai että sieltä väitettiin että on virhe koko sivun mitalla mutta olivat silti saaneet laitettua uuden salasanan aktivointikoodin. -Siinä ilmeni sitten semmoinen jännyys ettei tää sivu, jolle se koodi piti syöttää, näkynyt kuin vajaan sekunnin ennenkuin sivu latautu takaisin alkupisteeseen saman virheen kera. -Vittu miten kivaa. -Alan ymmärtää yhden kaverini viisautta pysyä kaukana koko naamakirjasta.
Saa nähdä mikä siellä on. -Paitsi myöhäinen maanantai ja aikainen keskiviikko.

No, tämän päivän kruunasi vielä se, että toinen kinttu upposi nilkkaa myöten aikas syvään rapakkoon. totta kai olin liikenteessä kumitossuilla, niillä nokian kenkäkumppareilla. Niillä joiden “design” ontuu, mutta jotka on onnistuttu tekemään mukaviksi pitää. -Mistä puheenollen, että joudun pian polttohautaamaan ne kengät kun ne on niin kuluneet, mahineet ja rikki. :(

Nirhasin yhdestä mekosta, josta Peto tekee tyynynpäällisiä, irti nepparit ja napit. 8’) Voi se vähän huutaa ja ihmetellä, mutta tuskinpa niitä tyynyliinoissa kaivataan semmosia. x’D Noin, päivän pahat työtkin on sitten tehty.

Pahoista töistä myös sen verran, että päivän ruokana oli juustokerma hirvi-peruna laatikkoruokaa. Siitä tuli törkeän hyvää. Ah, miten hyvän keiton siitä olis kanssa saanut laitettua. <3
Enpä siis välitä mitä huomenna tapahtuu. Huomennahan on keskiviikko, joten silloin ei voi tapahtua mitään hyvää.
Niin ja lisätäänpä tähän vielä kuulokkeet, vasenpuoli on ruvennu pätkimään siinä määrin, et se möllöttää mykkänä. Onkohan Biltemalla enää noita. <..<’ Sieltä ostin nuo ja ne on pelanneet hyvin viimeiset kuusi vuotta. Mietin, että olisin ostanut kokeiltaviksi Skullcandyt, mutta... jos Biltemalla on vielä noita niin... 8)

Tutusmispäivä

Tänään oli tutustumispäivä, jossa tutustuttiin aikuiskoulutuskeskukseen ja jätteenkäsittelylaitokseen. –Älkää pliis edes yrittäkö miettiä miten nämä kaksi paikkaa liittyvät toisiinsa.

Ka, en usko jotta oisin kerinny aikaisin liikenteeseen ilman kyytiä. Pakkauvuttiin kahteen henkilöautoon ja lähettiin. Satoi jo uamusta. Mänömatkasta koetin lukke vähäsen. Olin ottana Vuorisen Juoppis vola nelosen mukaan, vuan siitä olin hukanna sen kohan minne olin jiänä. Löysin sen lopulta kun olin lukena pätkii sieltä ja tieltä. Varmaan kattovat, vuan en nähnä aikaseks selitellä sen paremmin. Matka män aieka hiljasesti.

Sato edelleen kun pieästiin aekuiskoulutuskeskukseenja kyllä kirosin kun ei tullu otettuu sadevarjoo mukkaan, vuan heitin sen töehin. Iso paekka vuan ei voena kun miettii jottaa pittääkö sinne körytä niin hankalasti monen mutkan kautta?

Meitä ol siellä kaks eri ryhmee, vuan auditorioon ei mänty vuan mäntiin johonki palaverihuoneen tyyppisseen, jossa oli matalat pöyvät ja epäergonimiset tuolit. Niitä tuolija ei ou tehty immeisille, joitten tarvii kattella videotykin suuntaan ja istua sivuttain. Voe miun selekee. =..=’ Esittelijä piti palopuhetaan melekosella innolla, vuoan kerkesin kattella miten “kiinnostunneen” näkösiä immeisiä ol siinäkin toisessa ryhmässä.

Siinä alussa kerkesi joku paikallisista hakea unohtunneen satteenvarjonsa, jollanka joku siitä toesesta ryhmästä hörähti siihen malliin kun oisi ollu paraskii vitsi. Ol muuten aienoo joka nauro semmosessa tilanteessa. <..<’

No, energisyyvestää huolimatta se meijän opas oli laeska akka kun ei kierrättänä meitä pitkin aluetta. Osottel vuan jotta tuo rakennus tuolla on maatalaousopiskelijoitten ja puutarhaimmeisten ja jossaen siellä vieressä on tietotekniikan opiskelijoitten rakennus. Hö, oes ne voinu käyvvä kiertämässä. Ei kukkaan oesi siihen satteeseen sulana. Sen sijjaan ravattiin pitkin sitä rakennusta missee oltiin. Sähköpaekassa se staattisen sähkön hurina teki korvissa aeka kippeetä. Piässä myös, vuan piti kestee.

Hitsauspuolella luulin, jotta niillä on joku parimetrinen robotti sielä, jossa on silikoninahka. Ka, ku sisälle tullessa siellä seisoskeli hongankolistaja liikkumati ja paekoillaan, leuka nykien ja silimät seisoin ihan ku robotilla. Mietin jotta täähän on mahtava paekka ja ossaavii immeisii kun tuommosen ovat suona tehtyy. Oven ulukopuolella ol muuten passissa se pellistä kasattu hitsaajan, jonka tekemisessä Behemoth oli osasyyllisenä. Vieläkkii näky seisovan passissa sielä. Siis se peltiukko, ei Behemoth.

No, siitä esittelystä sitten ku selevittiin ni käytiin haukkaamassa kahvi ja kahvileipä. Muuhun ei ollu aekoo. Otin täytetyn bagelin, joka ol kyllä leivottu niin tintturanks ja sitkeeks jotta hyvä jotta sai otetta. Ja kaikesta tomaatistaan ja muusta niin kuiva jotta… Katoin ves kielellä kun papat siinä vieressä mihin istuin söi oikian lihapullannäkösii lihapullia kastiikkeella ja muusilla ja ol niillä vielä jottain kiusaustakkii siinä. Ja sallaattii. Muutaman penkin päässä istu lauma pentuja, joilla tärkein puheenaihe ol mustikkashottien kumoaminen lattialle umpijurrissa. Just just.

“Ruuvan” jälkeen lähettiin sitten kohden jätteenkäsittelylaitosta. Tupakanpolttajat poltti kiireessä tupakat ja ahtautu autoon. Muuta ei tarvittu miulle piänsäryn laukasemissseen. Mietin jotta voenhan mie ottoo liäkettä kun on mukana laukussa. Vuan sitten muistin, jotta eihän miulla oo se laukku missee ne liäkkeet on, ees mukana. Oltiin etuajassa siellä jätteenkäsittelylaitoksella ja multakasoista ja siististi hoidetusta nurmesta ei kyllä voenu ees pietellä, jotta tääkö se sitten on. Sieväks olivat paikan suana.

No, siellä ollessa piänsärky vuan paheni ja ol aeka hankalloo lukkee mittee siellä piirtoheittimellä oekeen luki kun valakeet pikku pallerot alako tanssia siinä silimiin eessä. Helevetti se ennee mittään tavan piänsärkyvä ollu. No, koko ajan vuan olo huononi siellä, vuan keskettiin. Kukkaan tuskin huomasi mittään outova.

Lähtömatkalla poeketiin kierrätystavarataloon ostoksille. Ol hauskoo kun sanottiin jotta kyyvissä ollu aenoo mieskii halus lähtee shoppaamaan, tää vuan huutaa melekeen suoraa kurkkuva, jotta pakkohan hänen on ku on kerran kyyvissä. Totta, totta.

Ka, aeka liikemainen ja pieni. Sittee ei voe ku vuan ihmetellä, jotta semmonen paekka jossa mänis vuan noen nelejä immeistä niin pittää olla immeiset joka osastolle. Ja se pikkuruinen paekka ol jaettu kuulemma osastoihin. O..o’ Suurinosa immeisistä siellä olikii paekan työväkkee!

Löysin kolome kirjee mitkä ol pakko suaha. Halavalla lähti myös. Oes myös ollunna pari muutakin vuan ku oliviat pokkarihintasen kirjan hinnoissa ni annoin jiähä. Jos mie ne koskaan halluun ni varmasti löyvvän huuvosta… kuten löytyykin… Halavin alk. 1€.

Tulomatkalla koski niin pahasti piähän, jottei haluttana kaevoo kirjoo ja lukkee. Siitä ei oes tullu mitään. Ei tullu nukkumisestakkaan, vaiekka väsytti helekutisti. Matkalla tul nähtyä iso parvi hanhia. Isoin mitä oun tähän asti nähnynnä.

Piti vielä odotella töessä vähän aekoo jotta piäsöö kotia. Kuvoin vähän aekoo, vuan lopulta siitäkkään ei tullu mitään kun piähän koski joka luhan jyssäyksellä aena vuan enemmän. Joi teetä vähäsen. Autto vähän. Oes pitänä sammuttoo keittiöstä valot siks aekoo ku olin siellä ja istuu pimmeessä. Se oes auttanna.

Iltasella kun sitten olin kotona otin särkyliäkettä sitä varroo jos se on piänsärkyy, vuan ei se liäke mittään auttanna. Koski vuan. Lopulta alako sähkövalokin koskee silimiin niin piti sammuttoo valot ja olla peiton alla. Iltasella mylläytti mahassakin vuan sain piettyy kaiken sisällä.

Jos tästä päivästä nyt sitten jottain jäe ni migreeni. Lievä onneksi. Mitään muutahan en ennee muista, jottain liittyen siihen jotta jätteenpolttolaitos tuottaa äärimmäisen vähän päästöjä, jotta sen voes rakentookin. Hyötyyhän siitä on ku jätteet saes poltettuu tuhkaksi jottei niitä tarviis hauvata muahan ja sitten tuas ettiä uutta monttuva niille.

Turhan heleposti unohtuvaa tietova tänään.

Maanantain lahjakkuutta

Minään muuna päivänä viikosta sitä tuskin onnistuu kopauttamaan itseään sukkulalla silmään. <..<’ ( Kyseessä siis yli 35 cm kudontasukkula… ) Muuta en osaa tilanteesta sanoa kuin, lipesi kädestä ja hyvä ettei kolahtanut yhtään sen pahemmin. ( Ei ole silmä mustana. –Vielä. )

Siinä sitä maanantaipäivien tyypillisiä onnettomuuksia olikin ihan tarpeeksi. <..<’

Tulipahan siivottua...

Jostain syystä katsoin yhden laskun jotenkin niin, että siitä jäi käsitys, että jotain olisi sitten toimitettu jälkitoimituksena... Aivan, rahti oli merkitty tuotteiden väliin. <..<'

Siinä vaiheessa kun on pistänyt kämpän suurinpiirtein ylösalaisin ja jopa onnistunut löytämään pinon vanhoja Turtles-sarjiksia... eikä laskua vain näy missään kansiossa tai paperipinossa, ensimmäinen epäilys on totta kai, että koko lasku on tullut kadotettua.

Sotkemisen ja uudelleenjärjestelyn myötä tiirasin sitä pahuksen laskua uudelleen ja jopa syynäsin laskua laskimen kanssa varmistuakseni asiasta. Mitään kadonnutta laskua ei ole ollut olemassakaan. D:

Tulipahan sitten järjestystä kaaokseen, jos ei muuta.

Leeet’s go shoppin’!

Tiistaina pyrähdin kaupungissa. Olin innoissani siitä, että vihdoinkin voin käydä ostoksillakin. Siis oikeasti ostoksilla. Viimeksi kun kävin kaupungissa oli se con-tapahtuma, mutta sieltä ei ennättänyt poistua muualle ostoksille.

Poljin kaiketi pää kolmantena pyöränä, koska onnistuin olemaan kylillä ennen kahdeksaa… Tiesin, että joudun raahaamaan kypärää mukanani, joten siitä viis. Kipaisin kaupassa hakemassa paketin nenäliinoja ja kyniä koska olin hukannut kassistani kaikki siinä aiemmin mukana kulkeneet kynät jonnekin.

Kyllä siinä jäi aikaa odotella ja hyppäsin sitten bussiin kun se lopulta tuli. Mukavan tasainen matka, mutta aika tyyris. Hintansa väärti tosin. Katselin maisemia peittelemättömän kiinnostuneena ja luulen, että käytävän toisella puolen istunut ämmä luuli että kyttään sitä kun välistä kurkin mitä sieltä toisestä ikkunasta näkyy. 8’D

Vihaan suuresti niitä uusia liikenneparannuksia, joita tiehen on tehty. Helvetti sitä solmua, mikä matkan varrelle on rakennettuja kaupunkiin rakennetaan hyvää vauhtia toista saakelin solmua. Täytyy vain ihmetellä miten kuski tajuaa minnepäin pitää ajaa. Onkohan niillä jossain piilossa joku kartta, josta luntata…

Kun sitten olin kävelemässä pitkin kaupungin keskustaa, tein hyvin mielenkiintoisen havainnon; kaikilla ihmisillä oli suurinpiirtein joko pitkähihaiset paidat tai kevyttä syystakkia, tuulitakkia ynnä muuta päällä. 8’D Yhdellä kouluunpäin kulkevalla komialla goottipojalla oli jopa ohut villakangastakki päällään. Kukas se olikaan t-paidassa… No, hitto, tuli mieleen että ehkä olisi pitänyt noin näön vuoksi ottaa joku pitkähihainen paita mukaan, mutta ei minua niin paljoa kylmänyt! Eikä edes ollut niin kylmä. Koitin soittaa työvoimaimmeiselle, jonka kanssa oli sovittu, että käyn siellä missä se niitten toimisto sitten ikinä onkaan… Ei löytynyt vielä silloin, joten… Shoppaamaan! Huomasin sen kun astelin ensimmäiseen kauppaan ja sain hikoilla kuin punaniska saunassa. Jösses, että oli kuuma! Aamulla ostetut rätit tulivat tarpeeseen. <..<

Kiertelin kaupasta toiseen ja mietin, että missäs se toimisto voisi mahdollisesti olla. Kävelin sitten paikalliseen Kelaan kysymään, sieltä ohjattiin yhteen paikkaan, jonka tiesin vallan hyvin missä se sijaitsee, mutta sieltä ohjattiin kolmanteen paikkaan, jonka ohi olin kulkenyt jo kenties kuusikin kertaa. 8’D Löytyihän se sitten se oikea paikka, odottaa toki sai. Hykersin lukiessani yhtä Vuorisen Juoppiksen jatko-osaa. 8’) Asiani oli hyvin yksinkertainen, jonka seurauksesta päädyin mittailemaan paikan tyhjiä seiniä metrimitan kanssa. Kuulostaa niin oudolta ja häröltä kuin miltä tilanne epäilemättä näytti.

Osaan kieltämättä esiintyä aina hämärästi ja äärimmäisen pimeänä tyyppinä, joka tilanteesta riippuen aiheutta joko sekasortoa, paniikkia, kauhua, epäluuloa tai pahoja epäilyksiä missä milloinkin sattuu säheltämään.

Kaupunkireissun finaalina poikkesin suosikkikauppaani, josta poistuin ison kassin kanssa. 8’) Pakkasin siihen kassiin nimittäin aiemmin ostetut tavarat ja kaiken mitä tästä peli-, mangakaupasta ostin. Matkalla sinne näin tyypin, joka oli kuin ilmetty Norjan massamurhaaja-ampujan kaksoisolento. Aina ruumiinmuotoa, kasvoja, silmien väriä ja hiusten väriä ja tyyliä myöten! O..O’

Kolme tuntia meni ihan mukavasti oikeastaan ja kaikki missä piti käydä, tuli käytyä. –Paitsi antikvariaatit. Ensi vuonna sitten taas. Kyllä sitä piti sitten reissun jälkeen tunnustaa Pedolle missä sitä on käyty. Kumminkin joku jossain kysyy siltä tai kertoo sille, että minut on nähty siellä ja siellä. Enkä yhtään liioittele siinä kun sanon, että se tuntee suurinpiirtein puolet kylän immeisistä ja silmiä ja korvia kyllä riittää. No, olihan tuo ihan suht yummärtäväinen. Tosiasiahan on, että anteeksi on helpompi saada kuin lupaa tehdä jotain. Tosin, aikuinen ihminen ei toisen ihmisen lupaa tarvitse. ^^’

Turmiollinen maanantai, sekä ruokatottumuksia

Piinallinen viikon aloitus... Lähdin ensinnäkin liian myöhään taas. Kiitosta vaan ulkomaalaiselle kaverille, joka aina unohtaa sopivasti, että kaikki eivät elä samassa vuorokausirytmissä. D: Ei se vielä mitään, mutta melkein tuli hypättyä satulaan kun huomasin sitten pari asiaa; mukavan lämmintä, tuulee ja on farkut jalassa. Tiedän kyllä mitä yhdistelmä farkut ja sivutuuli saavat aikaan. Ellet tiedä, koita saada farkun lahje polkimen ympäri kesken ajon. Kyllä sitten tiedät. Polvi voi muuten hyvin, noin niinkuin tiedoksi vain. Pitihän ne pöksyt käydä vielä vaihtamassa.

Kuulin ovenraosta kommenttia; etkös sinä menekään? Mennään, mennään. Koko ajanhan mie siinä olin menossa. Yritystä ei ainakaan puuttunut.

Pyörä kuulosti siltä kuin joku olisi tuikannut vinkuvan makkaran, viheltävän teepannun ja santapaperia takapyörään. <..<' Santapaperirahina vain voimistui tulomatkalla, enkä sitten kovimpia mäkiä pystynyt/uskaltanut edes lähteä ajamaan. Muistissa vieläkin keskiviikko. Puhumattakaan, että osaan kyllä suhteuttaa asiat. Kaatuminen pyörätiellä on pientä jos kaatuu jyrkänloivassa mäessä... Sillä kohtaa mäkeä kun on autollakin onnistuneet hurauttamaan itsensä pöpelikköön kun ovat menettäneet auton hallinnan. -Tosin ihmetellä täytyy sitä kaaharia, jonka onnistui ajaa ulos tieltä suoralla matkalla. Alkoholilla oli siihen muuten osuutta, mutta siltikin. <..<'

Sanomattakin selvää, että jotain vikaa siinä taas on. Luultavasti tuli kun kohelsin keskiviikkona ja tuli otettua liian tiivistä pintakosketusta asvaltiin kesken ajon. Hmm.. Kolmas kerta kun mainitsen sen näin lyhyessä ajassa, mutta... pah, menköön nyt. Oli se aika paha ja nolo tälli, jossa olisi voinut käydä pahemminkin.

Tämä on varmaan vielä pientä. Lisää noloutta on luvassa. Kun sitten pääsin perille, no paikallinen bingokerho oli mersuineen vallannut koko pyörätelineen. Harvoin sattuu niin aikaisin aamusta ja yleensä paikallinen bingokerho valtaa pankin pihan ja nurkan kukkaistutuksista. Löysin sopivan kolon, jonne parkkeerata ja kaivoin avainnippuani. -Sekin on kasvanut sellaiseksi avainperämöykyksi, että sitä on mahdotonta olla löytämättä... Tai niinhän sitä luulee... Kolusin kassini, kolusin kassin taskut, vyölaukun... kaiken pariin kolmeen kertaan eikä löydy avaimia! Hitto, en minä sitä siihen parkkiin sitten voinut jättää ilman valvontaa!

Juttelin sitten yhden tuttavan kanssa siinä, no, avaimetkin löytyivät. Vyölaukun pohjalla. D: Pyörä lukkoon ja töihin. Sanonpa vain tästä päivästä myös sen, että olin suht' toiveikas sen eteen, että luvassa olisi ollut loimen laittoa, mutta mitä vielä. Väkeä töissä kyllä, mutta ei niin paljoa ja niin osaavaa, että sen loimen olisi saanut tukille. <..<'

Oli myös taas yksi harvinaisen tylsä päivä. Ikävä kyllä töissä osaa arvosta ja sietää keskustelua ja hälinää. Siis muutakin kuin mitä radiosta tulee. Työpisteellä ei ollut ketään, eikä huvittanut lähteä lajittelun puolelle, koska siellä olisi tullut ahdasta muutenkin. Siellä on aina liian ahdasta.

Meinasin ommella aamulla, mutta sitten tuli lievä uskonpuute tekeillä olevaan työhön, sekä se ettei ole sopivan väristä farkkua laukun hihnaan, sammareista en viitsi tehdä kun se liestyy ja viruu pitemmän päälle käytössä kuitenkin. Riittää, että laukku viruu ja ujuu käytössä sopivaksi. 8')

Leikkasin sitten matonkuteita suurimpaan vitutukseen. Jotain niille matonkuteiksi varatuille vaatteille pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. =..='

Eräs työntekijä kävi tuomassa sinne laatikollisen lisää tavaraa ja pudotti sen voimalla lattiaan ihan kuin jonain mielenosoituksena. Oukeeeeei.... * kulman kohotus * Näkyy vituttavan muitakin maanantaisin. Radiokin alkoi kuuluuttaa pelkkää urheilua! Olisi pitänyt vaihtaa hieman.... rokimpaan kanavaan, mutta siitä olisi tullut sanomista.

Löysin jotain kivaa kuitenkin;

Tanith Leen Pedon sydämen ja Isä Camillo ja nykynuoret kirjat. 8') Ehkä vielä joskus opin käyttäytymään hillitysti, jos jotain ilon aihetta koen/näen. Hmmm... miksei saisi iloita jostakin, edes yhdestä asiasta päivässä. Olkoonkin kohde miten materialistinen, makaaberi, outo, absurdi tahansa. Aamulla iloitsin siitä, että sain kaverille luvatun kuvan valmiiksi. Iloitsin päivällä siitä, että se ehkä teki hänet iloiseksi.

Kotiinpaluu kaupan kautta sujui hitaasti. Polkeminen kävi todella raskaaksi, koska pyörässäni oli totta vie taas joku vika. En sitten uskaltanut laskea jyrkimpiä mäkiä. -No, luit kaiken siitä jo vähän aikaa sitten.

Behemoth valitti ettei netti toimi. Kerrankin oli oikeassa. Netti muuten toimi hyvin vielä aamulla ennen kuin läksin, enkä heittänyt johtoja seinään. Kuulostaa aika pahalta, mutta tarkoitan etten jättänyt johtoja pistorasiaan päiväksi. Nooo... huomenna korjaantuu ehkä sekin murhe. Ehkä samalla korjautuu myös tuvan puolen puhelin, joka on kohissut viime kesästä asti. <..<'

Se oli myös onnistunut keittämään keittoa. Oppisi lisäämään makaronit keittoon puolikypsinä ja välttämään kokonaisten pippureiden kylvämistä. Mietin, että onkohan se kenties käynyt ampumassa ne perunat ja porkkanat. =..='

Oli se syötävää, mutta...

On asioita, joita en voi ruuassa sietää; lähes kokonaisia tai kokonaisia sipuleita, tomaattisoseen ja vihannessoseen sekoituksesta, maksaa, hauleja ja hauleja muistuttavia pippureita. En myöskään pidä rusinoista valmismaksalaatikkossa... Itseasiassa en pidä maksalaatikosta ylipäätään, nyt kun tarkemmin yritän asiaa muistella. Maksamakkarasta pidän kovasti paljon. :3

Yksi asia vielä. Tämä viesti on postitettu tiistai-iltana, vaikka päivämäärä näyttää maanantaita.

Tyypillistä keskiviikkoa, että…

Vain keskiviikkona sitä herää päänsäryn kanssa. Unien rippeistä ei muistu mieleen juuri mitään mielenkiintoista. Aamulla oli kiire laittaa pari kuvaa gallerioihin, kun niitä kerran tuli otettua ja ne ovat notkuneet koneella jo pari viikkoa ihan vain siksi ettei ole ollut aikaa laittaa niitä esille yhtään sen aiemmin. D: Muutama viikko hujahti myös siihen, että sitä sai pari taiteellisempaakin kuvaa tehtyä ja postitettua jo viime yönä. 8’D

Sähelsin tehdä vihdoin myös luvattua kuvaa kaverille. Sen teossa sitä vasta on tullutkin sählättyä. Sain vedokset otettua toissapäivänä, mutta en näköjään ole saanut niitä laitettua hyväksyttäväksi. D:

Noo… juttelin myös yhden ulkomaalaisen kaverin kanssa ja kappas vain, kello on puoli kahdeksan, mutta ei siinä mitään, vielä ehtii pari kuvaa laittaa ja gallerioiden viestit vilkaista. Siis jos vaikka on tullut niitä viestejä…

Kello oli suurinpiirtein kahdeksan kun lähdin. D: Ei siinä vielä mitään, kyllä sitä töihin ehtii. Hyvin muuten ehtikin. Matkalla farkkujen lahje sotkeutui polkimeen, kuten pari kertaa tuulisella säällä aiemminkin. Tällä kertaa tosin en päässyt tasapainoilemaan pystyssä, vaan nurinhan sitä mentiin. Niin, että rämähti. RYSKIS! !Voi viprkl! Siinä ehti tehdä lähempää tuttavuutta asvaltin kanssa, vaikka kimposin jo samointein ylös ja vipusin verrarin pystyyn. Yhtä kovaa kuin miltä näyttää; kyynärpää ja polvi naarmuilla ja auki. Hienoa ja totta kai vain ja ainoastaan keskiviikkona.

Linkutin sitten vähän matkaa, nypin kivirouhetta kyynärpäästä ja totesin, että on taas pakko pistää lahje kiinni ajon ajaksi. Viime viikollahan sitä oli henki lähteä kun ajotiellä sattui samanlainen, mutta silloin piti tasapaino. No, taas pitkästä aikaa lahkeenpirulaisen ponnarikuminauhalla nilkkaan kiinni ja eikun satulaan ja menoksi. Huomasin, että polven kohdalta oli lahje veressä…

Kun pääsin kaupan kautta töihin niin nilkututin ensimmäiseksi vessaan tarkistamaan vahingot. Muutamia hyytyneitä naarmuja. Mitäs joskus sanoinkaan, että vereni tuppaa olemaan siitä priimaa että hyytyy suurinpiirtein siihen paikkaan päästessään kosketuksiin hapen kanssa. x’D

Polvi oli paskempi juttu. Se näkyi saaneen tällin ja näytti juuri siltä miltä polvi nyt ylipäätään voi näyttää jos ja kun se osuu asvalttiin. Verta tuli vähän. Laastaria vaan paikaksi ja hyvin mentiin. Ainakin kymmeneen asti jolloin mahaan/alavatsaan alkoi koskea saatanasti. Vähän niin kuin jos olisi repästy koko alavatsa huut helvetiin. Semmoinen epämukava, määrittelemätön kipu, ei pistävä, mutta pikemminkin kalvava, jäytävä, näykkivä ja vääntävä. Ei oikein voinut istua. Ei voinut kävellä, käveleminen vain pahensi sitä. No, pahinta kai on, että samaan aikaan yritin sitten solmia mattoa ja silmät oli koko ajan painua kiinni. Mietin, että hitto johtuiko se tällistä, vaiko siitä että olin aamulla ottanut särkylääkettä. –Eri merkkiä kuin normaalisti. Tai sitten vatsakipu johtui siitä, että menin imppailemaan hajuvesiä, joita tänään saapui lajitteluosastolle.

Asettui se sitten lopulta. Sekä vatsakipu, että väsymys. Join välipalajuoman ja jääteetä. Kyllä se siitä sitten. Loppupäivän toilailuille voi peräti jo nauraa…

Arvelin, että vaihdan yhteen paitaan rikkoutuneen napin ja muutkin napit jos ei sopivan väristä löydy. Onnistuin tuhlaamaan varmaan tunnin työpäivästä siihen, että kolusin nappivarastot läpi etsiessäni sopivia. Sopivat löytyivät vihdoin ja siinä vaiheessa kun olin saanut raplattua kolme alkuperäistä nappia paidasta pois, mitä näenkään ommeltuna kiinni paidan saumaan… Varanapin. D: Nooo… Ompelin napit takaisin.

Sain myös kuulla, että tänään marjanpoimintakeikalla oli ollut kaksi henkeä, eikä poimintaoperaatio ollut valmistunut odotetusti. Eilenkin olisi ollut hyvä veto johtoportaalta tuoda pari poimijaa iltavuoroon, kun aamuvuoron porukan piti joutua muihin askareisiin. Samoin tänään.

Päivän päätteeksi kävin ostamassa pistaasisuklaapatukan ja nougat patukan ja pakollisen pullon kivennäisvettä. Katsos, kivennäisvesi pitää allekirjoittaneen tiellä mennen tullen. ;) Suklaasta nautin kotona. Ja torkuin tunnin.

On lievä ihme, että selvisin kotiin hengissä ja yhtenä palana.

Verikokeista täydet pisteet 8'D

Sain aikaan kysellä verikokeiden tuloksia tällä viikolla... ja löytyi se terveystarkastajan puhelinnumerokin taas sitten. Kadotin sen päivä sen jälkeen kun olin tarkastuksessa käynyt.... ööö... kesäkuussa. 8'D

Eii migreeniä. Ei kiirettä. Eiiiii paniikkia.

No, toisin kuin minut livenä nähtynä voisi luulla, verikokeissa ei paljastunut mitään ongelmia. Kaikki on kunnossa. Kaikki on normaalia. Ainakin jos mitä on lääkärin sanaa uskominen.

Toisaalta, olipa koe melkein mikä vain niin kyllä se läpii menee. x'D Niin ja vielä yksi asia, terveysintoilijat... suksikaa kuseen.

Pyöräily on vaarallista...

Tänään tuli elettyä sangen vaarallisesti. Peräti kolme kertaa oli hengenlähtö/vakava loukkaantuminen/riskitilanne päällä. Ihan tavallinenkin pyöräily on laskettavissa extreme urheiluksi. 8'D

Aamulla tutussa risteyksessä sattui kääntymään kovaääninen maasturi. Odotin maltillisesti, että kääntyy tielle ja menee menojaan ja lähdin sitten perään. Ehdin luikkia henkilöauton eteen, jota en edes kuullut. Ehdin kyllä nähdä. Todella läheltä.

Tulomatkalla oli kova vastatuuli. Housunlahje sotkeutui kahdesti polkimeen. Pakkopysähdykset. Ensimmäisellä kerralla olin hoippua auton eteen kun piti joko tehdä loikka tai kaatua pyörän päältä. Satula on ehkä vähän turhan korkealla, mutta eipähän tarvitse polkea polvet koukussa. -Entisessä pyörässäni satula on tarpeettoman matalalla ja ohjaustanko kapea.

No, saattoi se kuski miettiä että mikä helvetin tankojuoppo siinä sähkää... Miettiköön. Ei kuitenkaan naurata jos lentää joko tielle tai ojaan lahje polkimen ympärillä. <..<'

Kun meinasi kaataa toisen kerran uskoin jo viimein ja sidoin ponnarikumirenksulla lahkeen nilkaan. 8'D Eipähän sotkeutunut enää.

Jos ohikulkijat huomasivat, mitä lienevät ajatelleet. x'''D

Kawacon 2011 :D

Torstai aamunamieli muuttui sitten täysin, että kyllä allekirjoittanut sinne coniin lähtee. -Sanoinhan, täynnä pettymyksiä ja yllätyksiä. x’D Kavereilla oli jo torstaina hätä, että tulenko vai en ja montako päivää vietän conissa, että voin yöpyä heillä. Mukavaa, mutta yksi päivä riittää varmasti. -Kaksipäiväinen con muuten.
Perjantaina tutkin vielä kertaalleen kulkemista ja suunnittelin jonkunlaista shoppausreissua, sekä tutkin kartalta miltä ja missä se Peltola on. Nolottaa vähän sanoa, mutta Pedolla oli jonkunlaista vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että olen kovasti paljon menossa sinne. Vetosi kyyditykseen. Kumottu. Vetosi aikaan. Kumottu. Finanssitilanteesta huolehdin itse, mutta päätin mennä silti. Näköjään kaikki järjestyi melkein itsestään. O..o’

Eikä kaduta lainkaan, että läksin sinne. -Vielä.

Alunperin suunnitteilla oli, että lähden aamulla polkemaan ja hyppään linja-autoon. Behemothilla kuitenkin oli käyntiä Joensuussa, varmaankin joku osa veneen moottoriin, joka paukahti eilisellä kalastusreissulla. No, pakkauduttiin aamulla autoon ja lähdettiin ja Peltolan löytäminen henkilöautolla osoittautui harvinaisen hankalaksi. No, samalla tuli selville missä Behemothin työpaikka. Samalla etsiskeltiin Pelton ammattikoulua. <..<’
Löytyihän se sitten lopulta ja paikalla oli jo jonkunverran väkeä. Lippujen myynti alkoi kymmenen maissa, kahden päivän ranneke oli vihreä ja päivän ranneke violetti. En tiennytkään, ennen kuin kaveri asiasta mainitsi, että Kawacon on opinnäytetyönä järjestetty tapahtuma. Järjestämässä mukana olleet saisivat luvan saada työstään kiitettävän, eikä mitään muuta.

Kierreltiin tutkimassa myyntipaikkoja. Taidekuja ammotti tyhjyyttään ja kauppiaiden huoneessa oli muutama myyntipöytä. Mangacafen edustaja muun muassa. -Ja siitä pöydästä lähti mukaan kahdella ostokerralla Pockyjä, jääteetä, sekä Alien vs Ninja. 8’) Jälkimmäinen on ollut ostoslistalla ja kun kerran oli tilaisuus niin... Myyjä oli todella avulias ja on puhtaasti plussaa, jos myyjä tietää mitä on myymässä.  Samassa pöydässä oli niitä julmetun paksuja mangoja. Japaninkielisiä. Sääli kun en kieltä osaa... Jos olet kuullut huhun, että japanilaiset mangat voivat olla paksuudeltaan puhelinluettelon kokoluokkaa.... On niitäkin. On myös sellaisia, jotka ovat paksuudeltaan tiiliskiven kokoluokkaa... O...O' Tosin epäilen, että olisi saattanut mennä kaksikin tiiliskiveä...

Toisilla myyjillä oli viuhkoja, figuja, pehmoleluja ym.. animesarjoihin liittyen. Ostin Hellsing avaimenperän ja toisella ostokierroksella ostin myös pullon ramunea. 8’3 ( Ramune on hiilihapotettu juoma. )

Kuvattiin cosplayaajia. Luvan kanssa tietysti. Hankalimmat sanat mitä tänään olen sanonut; hei, voinko ottaa sinusta kuvan? Vastaan ei tullut ketään, joka olisi kieltäytynyt. Upeita pukuja kaikilla, vaikka ei kaikkia ennättänytkään kuvamaan. Välistä tuntui, että cosplayaajat olivat hieman turhan vaatimattomia. Kumpaa puoliskoa lie pelottanut enemmän; kuvaajaa vai kuvattavaa. x’) Säikytin sitten pahasti kolmen tytön porukan sillä, että kysyin voinko kuvata heidät.

Conin ruokapaikka ja sen tarjonta jäi tutkimatta, sillä uolenpäivän aikaan lähdettiin sitten kavereitten luo syömään. Vaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Mikäpäs tuossa, en ole heidän kaupunkiasunnossaan ennen käynytkään. -Sitähän ne sanovat, että mitä useampi kokki, sitä sekalaisempi keitto. Onneksi ei kuitenkaan tehty keittoa, vaan menuna oli pihvit, perunat ja makkaraa. Yksi keitti perunat, toinen paistoi makkarat ja uku paistoi pihvit. Naurettiin, että siitä olisi pitänyt ottaa kuva ja laittaa sivuhuomautuksena, että tämmöinen coniruoka tämä. x’3 Varmasti voitti kahvion nuudelit mennen tullen.

Vietettiin tovi asunnolla keskustellen, muun muassa hihhuleista ja siitä miten väärin on tuputtaa uskontoa  toisille, entisten koulukavereiden kuulumisista, musiikista, tokyopin lopettamisuutisesta, mangoista ja kaikesta muusta ja sitten takaisin coniin katsomaan joko taidekujalle olisi tullut myyjiä, kuvaamaan lisää cosplayaajia ja vielä kerran ostoksille ja ohi muutamien pajojen.

No, taidekuja pysyi tyhjänä. Mikä lie huomisen tilanne sitten? Sain kuitenkin kaipaamani infon taidekujaa koskien jos ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna sinne pääsisi. 8D Minusta tuntuu, että olen tarpeeksi hullu yrittämään. 8’’D ( Taidosta tai toteutuksesta en sano mitään... )

Kaiken kaikkiaan tämä pävä on ollut todella hyvä. Hellettä auringossa jotakuinkin +36, mutta jotenkaan se ei nyt ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella. Ehkä siksi, että oli muuta ajateltavaa kuin; jumalauta, miten saakelin kuuma täällä on. Olihan viime vuonna +40 ja ylikin ja siitäkin selvittiin.
Oli myös mukavaa saada kyyti matkahuoltoon. Kiitoksia! Kiitoksia myös päivällisestä, sekä siitä että kestitte minua melkein koko päivän.

Jännäsin matkahuollossa, että tuleeko se bussi sitten ollenkaan. Puhumattakaan, että teki mieli jäätelöä siinä vaiheessa kun kävelin matkahuollon pihaan. No, myyntipaikka oli jo sulkenut iloisesti ovensa ja myynti-ikkunansa, joten... Juomapuolelta sanon, että tänään tähän kirjoitushetkeen asti on mennyt  kivennäisvesipuolloja kaksi, kolme jääteepulloa ja ramunepullo sekä ramunepullollinen itsetehtyä limpparia. ( vettä + mehua + hiilihappoa )

Bussissa viereisille penkeille istui joku runsaasti aurinkoa ottanut ( pahasti punoittava ) vanhempi rouvashenkilö, joka mulkaisi mielestäni turhan törkeästi meikäläistä ja oikeassa ranteessa killuvaa pirteänväristä ranneketta. Mieli teki tokaista; joo, olen lomalla paiholasta ja minun pitää pitää tätä ranneketta aina....
Mitähän tekisin nyt noille cosplay kuville... Ei sitten tullut mieleen kysellä ihmisten nimiä ja sitä saako kuvat laitta esim. blogiin ja antaa sitten osoite, mistä käydä katsomassa.

En todellakaan tiedä mitä tekisin niden kuvien kanssa. Scräppään ne ainakin kunhan saan ne printattua. -Ellen skräppää ensin koneella ja sitten vasta tulosta. x'D

Ostokset:

Pockyjä. Leffa ja avaimenperä.8'3

Ramune ja jääteet. Sokeriton vihreä tee oli aika tujua juotavaa. mangotee taas... todella hyvää. 8'3

Fiilikset? UUDESTAAN! UUDESTAAN!

Kawacon - kyllä, juu, ehkä, ei =..='

Kuulin Kawaconista jo joskus toukokuulla. Kaverit alko haastaa, että semmonen on silloin ja silloin ja tulenko... Sama melkein jatkui kesäkuun alussakin. Oikeastaan toivon, että olisin laittanut tapahtuman ylös kalenteriin, niin etten olisi sitten unohtanut sitä pitkin kuukausia. Muistin sen sitten tällä viikolla ja sanotaan suoraan, että en olisi uskonut hurjimmissa unelmissakaan, että se on jo tällä viikolla. Ihan liian pian.
Olisinpa muistanut tutkia asiaa viime viikolla niin kuin aikomus oli, en olisi nyt siinä tilanteessa jossa kamppailen itseni kanssa siitä menenkö vaiko enkö. Sääli ettei kyseessä ole järkevä vs järjettömuys. Sen olisin vielä voinut ehkä päättääkin. Ei ole kuin vaihtoehdot Mennä tai Jäädä pois.
Haluaisin mennä, eikä mikään oikeastaan ole esteenä. -On sitä meinaan Joensuussa asti reissattu ennekin. Ainoa realistinen hidaste ja suoranainen este on raha. Matka maksaa jo yhteen suuntaan pienen omaisuuden. Bussiaikatauluja en ole vielä tutkinut, niihin on tullut muutoksia. Miksei pääkaupunkiseudun bussivuoroja leikata? Miksi se pitää olla aina kaikki muut Kehä 3n ulkopuolelta?! MIKSI?! >..<' Eli vuoroja on vähennetty. En tiedä vielä kuinka paljon. * tutkii asiaa... * Muistan, että viikonloppuisinkin meni pikkuisen enemmän vuoroja kuin vain kaksi... D:
Kaverit tietty vuottaa kanssa, että tulen. Onhan toi nyt jotenkin ainutkertainen tilaisuus. Ja jo ittellekin osallistua ensimmäiseen coniin ikinä. Ensimmäinen Joensuussa myös.
Mutta jotenkin rahapuolelta tiedän vetäväni överiksi ja katuvani koko juttua seuraavaan palkkapäivään asti ja vielä senkin jälkeen. D: Tiedän myös poikkeavani kirjakaupoissa... No, laskeminen ostostapahtumiin ei ole viisasta. Kirvelee vieläkin Suomen Jalokivituotteet nylkyhinnat messuilla. -Ei niinkään ylihinnoiteltujen laavakivien osalta, vaan niiden lasihelmien osalta! MUR! RÄYH! Pitää myös ajatella hieman tulevaisuuden investointeja. Varsinkin kun ostoslistalla on uusi pöytäkone, jossa on paitsi tilaa, myös tarpeeksi vääntöä 3D grafiikkaan, mahdollisesti myös animaatioihin, kirjoittamiseen sekä.... minkä tahansa pelin pelaamiseen.
Hyvänä kakkosena on myös se eräänä keskviikkona tullut Husqwarnan ompelukone, josta pistän pääni pantiksi ettei kukaan työntekijöistä osaa ommella. Masentaa edelleen se oivallus, että johtaja sulki korvansa heti kun kohtalokkaat; haluan ostaa tämän koneen, kuuluivat hänen korviinsa. Ikävä piirre ihmisessä. Sen enempää perusteluita ei edes haluttu kuunnella. Hyvin kypsää aikuismaista käytöstä totta totisesti. <..<' Miten paljon minun pitää tarjota, että se suostutaan myymään? Kyllä kaikelle hinta löytyy...
Kolmantena listalla on totta kai BJD. Siitä ei ole tarpeen edes keskustella sen enempää.
Loput säästöön ja muihin menoihin. Menoista puheenollen... tulee se jokakesäinen tapahtuma taas, joten sinne on oltava jonkun verran rahaa... Uskomatonta, että on tapahtuma, joka hakkaa anime, manga, taide ja cosplay tapahtuman... O..O'
Olen turhan luottavainen siihen, että kyllähän se nyt varmasti vetää väkeä ilman minuakin ja totta kai ne järjestetään ensi vuonna uudestaan? Vai? Että ehtii nyt pistää päivän kalenteriin ja varautua siihen ensi vuonna. Mietintämyssyn alla on kaverin sanat, että saattaisin kyetä myymään jotain taidekujalla... Voisin kokeilla sitä. :3 Sitten kun on parempilaatuinen tuloskin.... Nykyisen jälki on suht välttävä, muttei kärsi tutkia yhtään lähempää. x'D
Mutta mitä olisin välttämättä halunnut conissa nähdä yli kaiken.... Huomatkaa, että puhun jo hyvin itsevarmasti siitä, että en ole menossa... On taidekuja... Sekä saada tietoa siitä miten homma toimii.... sekin vain ensi vuotta ajatellen. Totta kai varmuudella olisin rääkännyt cosplayaajia valokuvien otolla. Ja ollut sietämättömän iloinen koko loppupäivän. Muistuu mieleen ensi visiitti Fantasiapeleihin.... Peto näytti siltä, että se kumauttaa halolla päähän jos en vaikene. x'''D Kälätin jotakuinkin kolme tuntia putkeen... * naurua * Onniöveri lienee oikea sana.
Vaikka haluan lähteä, niin silti ei haluta. Ei varsinkaan jos luvassa on hellettä tai jos luvassa on sadetta. :/ Kaikkein vähiten kiinnostaa saada auringpistosta, vaikka taitaa se tapahtuma onneksi olla ihan sisätiloissa suurimmaksi osaksi. Hankala tilanne... vituttaa jos menen, vituttaa jos en mene. Molemmissa on yhtä paljon hyvää, että mahdollista huonoa. Säälle ei tietenkään voi yhtään mitään. Pukeutuminenkin lienee aivan vapaa.
Niin ja totta kai saan kuulla jos en ollut siellä, vaikka... no ei voi mitään. Olen täynnä pettymyksiä ja yllätysvetoja. x'D
Toisaalta kaikkein parasta lienee jos olisin muistanut koko jutun vasta ensi viikolla kun kaikki olisi jo ohitse ja voisin keskittyä kuuntelemaan kavereiden juttuja tapahtumasta, räyhmäänmään siitä etten muistanut ja että menen sitten ensi vuonna jos se taas pidetään...