Näytetään tekstit, joissa on tunniste torstai on tuskaa täys. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste torstai on tuskaa täys. Näytä kaikki tekstit

torstai 8. toukokuuta 2014

Olipahan aamu tämäkin

Tänään minua ahdisti kieltämättä se, että kylän yksi epäluotettavimmista ja juoruiluun taipuvimmista ihmisistä on sitten opetettu postipalveluihin. Mikään ei ole kamalampaa kun henkkareita pyydettäessä, niitä suinaa ihminen johon en voi luottaa. O..o Kahdesti! >..<

Toivottavasti vainoharhaisuuteni ennustama uhkakuva ei toteudu ikinä. Että se muija keksisi käyttää saamiaan tietoja, meikän ja muiden, johonkin mistä takuuvarmasti joutuu hirteen. Anteeksi vaan uhkaava kielikuvani, mutta…

Niin ja tarottini lupasivat petosta, hyväksikäyttöä, selkäänpuukotusta ja muuta kivaa jos asiat menevät todella pahasti mönkään. Mutta, taroteista on syytä muistaa ettei se mitä niistä tulee ole absoluuttinen totuus, vaan pelkkiä mahdollisuuksia, jotka ovat luettavasta itsestään, ympäristönsä vaikuttajista ja sattuman summasta kiinni. Virhemarginaali tarot ennustuksissa on mielestäni 95%. Toteutumismahdollisuus 50% ( joko tai ). Olisivat kerrankin väärässä ja minun vainoharhani ylikierroksilla, mutta vaistoni sanoo. Että se on joko tuosta henkilöstä, tai joistakuista muista kiinni. =..0

Kamalampaa on, että tuosta saattaa lähteä vittuilurinki kiertämään niitten yksien suuntaan. Kun ne tuntee toisensa. Otollinen aika yrittää saada aikaa sovittua Ukulle ja käydä kattoo mitä se häiriintynyt pikku paska on tällä kertaa tilannut, onko leffavuori kasvanut ja ruinata siltä lainaan, josta ei viitsitä palautella kuin pakon edessä. Sori vaan, mutta Uku-täti ei ota vieraita vastaan.

torstai 31. lokakuuta 2013

Jo nyt on...

Jahas, pitkään ne Bilteman kuulokkeet sitten kestikin. Taas yhden kuulokkeet. Voi olla että on ollu liikaa suoriutua äänilajeista ja tyyleistä vaihtuvaan soittolistaan...

Olen jo seonnu laskuista monennetko luulokeet nämä olivatkaan, mutta ennen näitä, mulla kesti yhdet Bilteman kuulokkeet, kun ne sitä mallia möi, vaan eivät enää kun se oli varmaan liian kestävää laatua... * ärrh * 7 vuotta per pari ja mulla oli niitä kahdet peräkkäin. Ennen niitä kuulokkeet hyvä jos pari vuotta.

Nyt mennään taas siihen aikaan. =..=

Olin ääliö kun en tilannu yhdestä verkkokaupasta silloin kun niillä oli kuulokkeet alennuksessa! Nyt ollaankin tässä.

EI kuulokkeita, ei hauskaa. =..=

torstai 6. lokakuuta 2011

Pieleen meni nekin kaupat

Mä tiesin etten sitä konetta saa. Väijyin sitä koko saatanan aamun ja korotin tarvittaessa ja pidin puoleni ja miten käy? Saatanan hintavarauksen takia tarjoukseni ei joko riittänyt tai sitten se ei miellyttänyt myyjää.

Joku toivoi yhteydenottoa ja mitä löytyy huudosta, sama ompelukone, jossa periaatteessa on jo nimeni päällä, pistettynä uudelleen myyntiin! JUMANKAUTA, ETTÄ VITUTTAAA!!!!

Kaikkein eniten kuitenkin vihaan hintavarauksia. >7 On mahdotonta ostaa mitään tarpeellista noiden takia ja tuo kone jos mikä olisi saatana tullut tarpeeseen. Ehdin jo kuvitella miltä tuntuu ommella paksuja työrytkyjä ilman, että kone hirttää kiinni tai sotkee kankaan syöttäjien väliin. Tai miten supsikkaasti ohuet kankaat eivät takertuisi syöttäjiin ja joutuisi imastuiksi koneen sisuksiin. Ei enää sotkuja. Ei enää lankatukkoja. Ei saksien reikiä hameen helmassa. Tai miltä tuntuisi ommella toivottavasti hiljaisella koneella…

VITTU.

LIIKAA VAADITTU!

Miltään suunnalta ei sitten tullut kunnollista yhteydenottoa. Perkeelen perkele, että vituttaa nuo huutonetin uudet päivitykset. Saatana!

No, ehkä pitäisi välttää tunnekuohussa kirjoittamista, mutta ainakin tilanne tulee selväksi kertalaakista. Jälkiä siivottaneen sitten myöhemmin.

Luultavasti myös tein itsestäni häirikköainesta huudossa. Ensimmäinen kerta, mutta tärkein kauppani koskaan. Paino sanalle tärkein. En ole kisannut mistään niin tosissani, että olisin jopa ottanut itselleni vapaapäivän, että saan istua passissa sen pahuksen koneen takia ihan vain huomatakseni illalla ettei siitä mitään tullutkaan. Pettymys lienee oikea sana. Yhdestään siihen hanakasti kuohahtavaa raivoa ja turhautumista hukkaan heitetystä päivästä ja avot… ruumiita tulee.

En mä siitä koneesta kyllä mitään kahtaasataa pulita. Sillä rahalla saa uuden muovipaskan, jolla ei paljoa mitään tee, kaupasta. :/

Mitäs se seiskan horoskooppi sanoikaan?

torstai 8. syyskuuta 2011

Tuppisuu torstai

Olen jo parina päivänä seurannut ykkösen käyttäytymistä. Tänään vahvistui ainakin se, että olen sille ämmälle nyt pelkkää ilmaa. Toisaalta parempi niin kuin ainainen purnaaminen, mutta mykkäkoulu on aika lapsellista touhua. -En ota kantaa blogin pitoon aiheesta. Tekopyhyys on toinen nimemme.

En muista koska viimeksi se on sanonut huomenta. Toisaalta se huomen lähti aina maireasti ja alistuvasti muutenkin, joten pirunko väliä? No, tänään se ei kuunnellut edes sitä kun sanoin, että muovikoneella onnistuisi napinläven teko jos se sitä kaipailee.

Ei näkynyt koko eukkoa sitten aamun sillä puolen rakennusta muuten kuin mitä nyt vähän väliä ravasi siellä. Sattui paikalle pahaan aikaan kun olin murjaisemassa vitsiä kun työkaveri ihmetteli miksen mene syömään ja kohta kuolen nälkään. Tarkoitus oli sanoa, että en minä täällä nälkään kuole. Jos kuolen työpaikalla, se johtuu siitä, että ajauduin tappeluun yhden työ"kaverin" kanssa. -Ja hävisin.

Kuulin tänään pari todella hauskaa vitsiä. Naisesta, joka ajoi punaisiiin koska hänen autonsa ja vaatteensa olivat myöskin punaiset. Ei hän tarvinnut vihreää ja keltaista valoa. x'D Toisessa oli nainen, joka ajoi hurjaa ylinopeutta ja sai poliisit peräänsä. Nainen pysähtyi lopulta huoltamolle, juoksi vessaan ja vessasta palatessaan totesi poliiseille; vieläkö ihmetelette miksi oli kiire?

Aloin vakavasti pohtia uusimman vitsikirjakokoelman ostamista. En kuitenkaan vielä ostanut sitä.

Ai niin uuden maton väri on keltainen/oranssi/persikka. Syksyiset värit. Talvimasennuksesta kärsivälle mukava väriläikkä. Vitutti niin paljon, että valkkasin tunteeseen sopivan värin ja se on minulla jostain syystä keltainen.  Jos olisin vihainen, väri olisi raivon punainen. Oranssi. Selkä varoitusväri. x'D

torstai 1. syyskuuta 2011

Tulipahan siivottua...

Jostain syystä katsoin yhden laskun jotenkin niin, että siitä jäi käsitys, että jotain olisi sitten toimitettu jälkitoimituksena... Aivan, rahti oli merkitty tuotteiden väliin. <..<'

Siinä vaiheessa kun on pistänyt kämpän suurinpiirtein ylösalaisin ja jopa onnistunut löytämään pinon vanhoja Turtles-sarjiksia... eikä laskua vain näy missään kansiossa tai paperipinossa, ensimmäinen epäilys on totta kai, että koko lasku on tullut kadotettua.

Sotkemisen ja uudelleenjärjestelyn myötä tiirasin sitä pahuksen laskua uudelleen ja jopa syynäsin laskua laskimen kanssa varmistuakseni asiasta. Mitään kadonnutta laskua ei ole ollut olemassakaan. D:

Tulipahan sitten järjestystä kaaokseen, jos ei muuta.

Nettiongelmia osa 2

Maanantai-iltapäivästä asti on ollut ongelmia netin kanssa. Netti ei ensinnäkään toiminut enää maanantai-iltapäivänä. Eikä vielä tiistaiaamunakaan.

Tiistai-iltapäivällä saatiin helpparista sen verran apua 1:llä megalla lähdettiin liikenteeseen ja pelitti ihan suht’ hyvin. Missään muualla sitä ei edes huomaa kuin jos lataat jotain isompaa tiedostoa. ( Se jotain oli LADesigning uusin ilmainen. 8’3 )Lataaminen vain ei ole niin nopeaa kuin ennen. Itseasiassa tarvittiin kaksi yritystä ennen kuin sain tiedoston kokonaan.

Älä kysy miten nopeaa on ollut maanantaihin asti…

Keskiviikkona oli testimodeemi, joka ei sekään onnistunut verkkoa nostamaan. 1 megainen jäi ja sillä tuli toimeen. Mitenköhän sen huutokohteen kanssa menee nyt kun ei pääse joka päivä tutkimaan, että koska tulee kirjasta maksu. –Tai minkäänlaista muuta kommenttia. Totta kai juuri silloin on aina jotain ongelmia, kun on menossa jotain mikä vaatii ehdotonta huomiota ja asiaoiden välitöntä hoitamista.

Torstai? Tässä nyt ravannut korjaajaa ja vika ei ainakana ole puhelinlinjassa, eikä välttämättä modeemissakaan. Testimodeemilla oli samaa vaikeutta keskiviikkona. Korjaaja-setä vaihtoi uuden piuhan modeemin ja seinän välille. :)

Muistan senkin kerran kun yritin kaupungin palvelupisteestä saada uutta piuhaa sille välille. Tädit vaan katto hölmöinä kun selitin, että millasen tarviin, mihin ja mitä varten. Nähtävästi eivät tiedä, että toi kolibri tarvitsee kaksi johtoa toimiakseen virtajohdon lisäksi. Kaapeli, joka tulee koneen ja modeemin väliin on numero yksi. Kakkonen on se joka yhdistää modeemin seinään. Kahdehdin julkisia paikkoja joissa on nettitöpsäke seinässä ja siihen vaan tuikataan toi kaapeli ja toinen pää tietokoneeseen.

Saa nähdä miten tää homma ratkiaa. <..<’ Ei ainakaan tänään mitään edistystä sen enempää kuin, jotta vika ei ole talossa eikä koneissa.

Jos palvelusta pitää jotain sanoa niin, palvelu tässä asiassa on ollut todella mutkatonta, sujuvaa, ystävällista ja nopeaa. :) EI jonotuksia, ei ärsyttäviä puheluautomaatteja, nauhoitteita, puhelunpomputtelua… Nämä osaavat oikeasti palvella asiakkaita. :)

torstai 5. toukokuuta 2011

Onhan päivä...

Arvasin ihan oikein illalla sen, että jos Peto saakaan kuulla että on menoa jonnekin, se ilmaantuu karjumaan ovelle siinä kuuden maissa. Se unista... Unista puheenollen näin unta, että olin linja-autossa, joka ajoi metsään ja törmäsi lopuksi päin seinää jossain kaupungissa... Ihme kyllä kukaan ei kuollut... Se oli hyvin realistinen uni, mutta oudoksutti se millä tyyneydellä huusin; ei paniikkia, kyllä se pysähtyy ja nyt kaikki ulos! Minun uneni. Minun sääntöni. x'D Mutta mitä se paniikki hyödyttää vaaratilanteessa muutenkaan?
Ja asiaan.
Peto kävi karjaisemassa kuuden maissa... ennen kuutta jo, että en helvetti mene pyörällä, koska sataa. Olisi pitänyt ottaa taksi. Taksi siksi, että ainoa lähes julkinen kulkuväline, ei ole enää julkinen vaan koululaisia varten, johon ei maksavia asiakkaita oteta.
Keuhkoamisessa tuli esiin taas se saat keuhokuumeen/muun taudin, jos lähdet pyörällä... blaa blaa blaa... Toimii ehkä 4-16 vuotiaiden kanssa... Samoin kuin takki-kortti...
Juupa juu.
On se vaan hyvä, että molemmat porukat lähtee aikaisin duuniin, eikä kukaan vahdi millä lähden liikenteeseen. x'D
Nousin ennen puolta seittemää ylös ja totesin, että tupa on jo tyhjillään. Totta kai tuo sadetilanne piti tarkistaa. Siinä vaiheessa olisin tehnyt kuten Peto määrää, jos vettä olisi tullut kaatamalla. No, kaatamalla ei satanut, enkä nähnyt niin minkäänlaista estettä lähteä pyörällä. Ja sanotaan suoraan... kyllä se vitutti se holhoaminen. Ehkä tarkoitus oli hyvä, mutta ei tilanteeseen sopiva.
Nyt on kohtalaisen hyvä sadeviittakin, joten mikäs hätä muka tässä? Takkikin löytyi ja nyt kun olen jo mennyt ja tullut takaisin, niin verkkatakki oli hyvä ratkaisu. Yhtään paksumpi ja olisin paahtunut!
No, koleassa tihkusäässä pyöräily ei ollut ihan mukava kokemus. Mukavaksi sen teki vain se, että ajatus sai lentää vapaasti. Olisin silti kaivannut muistikirjaani... tai sanelinta. Olisi pitänyt pyöräillä jo keskiviikkona kylille kaupalle. 1) Olisi saanut vähän liikuntaa siinä 2.) ei olisi nyt tarvinnut tuoda niin helkutisti tavaraa.
No, ihme että ylipäätään pääsin perille ja sadeviitasta oli hyötyä. Ripautti vähän enemmänkin vettä niskaan, muttei sitä voi sateeksi sanoa. En muuten kastunut. Häh hää.
Haastattelu meni hyvin. Ei mitään siitä. Paikka saatu. Ekolta tarttui mukaan kaksi huivia ja Don't worry be happy muki. x') No, sitten, koska elin vakaasti siinä uskossa, että työkkäriaika on vasta klo 11... eikun kaupalle sitten.
No, karkkia ostin, sekä sammakon yhdestä sekatavarakaupasta. Uusia mangasarjoja on näkyy ilmestynyt sitten viime kerran kun kävin kylillä, mutten löytänyt jatkoa entisiin, enkä viitsinyt tutkia millaisia ne uudet ovat. En ennen kuin kurkkaan vähän mitä pitävät sisällään jostain muualta. Edelleen muistissa on Fruit Basket, joka ei ollut mielestäni sittenkään niin hyvä kuin anime, kun vihdoin sain skannatun version luettua yhdessä alan paikassa. Pitää hankkiutua eroon niistä kahdesta volasta, jotka tuli ostettua pari vuotta sitten. x'D
No, kun oli kyselemässä löytyykö askartelu-lahjatavaraliikkeestä kiiltokuvia... Ei mitään enkeliaiheita, joita heillä oli... Ja juuri kun päästiin perhostarroihin alkoi myyjäsedän kännykkä soida, samoin minun. Kello oli jotain 10.15. En tunnistanut numeroa ja luulin, että on lehtimyyjä asialla taas kerran. No, työkkäristähän sitä soittivat ja ihmettelivät missä helkutissa oikein olen. O..o' Aika olikin sitten ollut klo 10.00 eikä 11.00 kuten olin kalenteriini merkinnyt. Varmaan se myyjäsetä ihmetteli kun keräsin kassini ja kipitin tieheni. Ei siinä oikein voinut mitään muuta. :7 No, pääsin perille, vähän myöhässä ja kyllä se miitinki meni ihan hyvin. Ei mitään estettä töihin pääsyn kannalta. Jes.
Tosin taas nostettiin se katti pöydälle, että miksi en lähtisi esimerkiksi Outokumpuun opiskelemaan. Sillä kertaa vastasin realistisesti ja ollen saakelin väsynyt ravaamisesta. Se nojasi pitkälle siihen mitä Manalanlautturin kanssa oli aiheesta joskus puhuttu. Meillä on aika samanlaiset perheet. Ja kysymykselle omasta elämästä olisi kyllä pitänyt haistattaa pitkät. Elän mielestäni omaa elämää. Siihen ei kuulu stereotypiat kuten ukko ja pennut. Kyllä jälkiviisaus kannattaa... x'D
Ennen kotiinlähtöä poikkesin vielä yhdessä kaupassa. Ostin energiajuomaa kotimatkalle ja vähän sapuskatarpeitakin. En sitten tajunnut hommata ruokatarpeita illan ruokaa varten. D: Tosin niitä en olisi saanut röijättyä muutenkaan. Vissiin onnistuin ylikuormittaan pyöräni.. Memo itselle, että takakori pitää köyttää kiinni jossain vaiheessa. 8D
Tulomatkalla, yhdellä peltoaukealla oli kuoveja ja siitä yli lensi korppipariskunta. ( Luulen, että oli korppipariskunta... ) No, ne kuovit hyökkäili niiden korppien kimppuun ja joelta lähti lentoon kaksi telkkää. :D
No, sitten se sählääminen jatkuukin... Ovenripa jäi käteen, kun avasin tuvan ovea. Koitin saada Behemothia kiinni, että koukkais ostamassa uuden kahvan, mutta eipä voinut vastata. Sen jälkeen on sähelletty menestyksekkäästi yhdessä chattipaikassa, jota yksi kaveri pitää sekä onnistuttu säheltämään devianttiin printti, jonka ei pitänyt olla printti alunperinkään. D:
En edes halua tietää mikä vielä voi mennä pieleen.

----
Täältä tähän.... ja takaisin tänne

sunnuntai 13. helmikuuta 2011

Eräskin turhuuksien torstai...

Kummallista, että nykyisin kun olen taas joutunut TE-keskuksessa käymään, niin olen ollut perkeleitä täynnä kun olen sieltä päässyt pois. Olen ollut ärtynyt uuteen paikkaa, joka on ahdas. En tiedettävästi pode klaustrofobiaa, mutta pienet piukat paikat ahdistavat. Valitettavasti. Sinne kun menee ja istuu tuoliin, niin ei oikeastaa tee yhtään mieli tehdä mitään muuta kuin katsoa ulos ikkunasta.
Ihan totta. Se paikka tekee sen. :/
Siinäpä olisi feng-shui sisustajille mukava kohde tehdä siitäkin paikasta kaikille viihtyisä. Insinöörit ovat ainakin sössineet jossain jotain ja pahemman kerran. * nurinaa *

Olin ja olen edelleenkin vihainen siksi, ettei mikään asia ole edistynyt yhtään mihinkään päin. Mietin jo siinä vaiheessa, kun halusin pistää pillit pussiin siltä tapaamiselta. Ei haluttanut istua siellä 60 minuuttia siksi, että kuulin koko saman litanian ja piristyspuheet kuin viime kerrallakin... Tällä kertaa ainoa lisä siihen tuntui olevan työttömyyskassasta kertominen ja siitä, että mahdollisesti voisi olla niinkin, että pulitan jostain syystä parisataa parin vuoden ajalta johonkin kassaan, jotta saan pari euroa lisää päivärahaan...
Ei kuulosta järkevältä toiminnalta. Valitan. Ei varsinkaan, jos omat tulot on nollassa.

Toinen uusi asia entisen hutun päälle oli, että esittämäni suunnitelma seuraavasta työkokeilusta pistettiin kerralla ryttyyn siksi, ettei se näiden virkaintoisten ihmisten mielestä edistä työllistämistä. He eivät ole kuulleet sanontaa ei sellaista työtä, joka harrastuksia haittaa... Joten ehdotukseni on aivan passeli ja kompakti ratkaisu. Edellyttää, että pääsen sinne minne aion... Jos en pääse sinne, niin sitten keksitään sitten jotain muuta. Totta kai toivon, että pääsen. Pääsisin mahdollisesti palkkatuelle ja saisin säästöön mahdollisesti jotain ja ehkä saisin rahat ostoksiin Dollzonessa... Ehkä.

Oli kyllä mielenkiintoinen homma tarjolla taidemuseossa. Naureskelin, että totta kai se voisi olla mukavaakin. Samoin sekin jos salakuljettaisin omia töitäni näyttelyyn ja esittäisin mahdollisimman viatonta jälkeenpäin. Ei, arvon johtaja, en tiedä mistä tai kenen ne taulut ovat... diididiidiii....
Kyllä kai sitä itseään aika hyvänä amatöörinä pitää... tosin riippuu suuresti siitä kehen vertaa. 8D

Mutta sitten ärsyynnyin taas, koska keskustelu alkoi jälleen kiertää samaa kehää mitä se kiersi viime kerrallakin. Minusta alkoi vähän tuntumaan, että se on sen ukon vika, joka siellä myös istuu. Mikä ihme siinä on, että jos keski-ikäinen mies on mukana keskustelussa, niin se keskustelu ei juurikaan etene. >..<’ Enää puuttui se tyypillisin piirre, että samaa lausetta hoetaan kolmeen kertaan viiden minuutin sisällä.
No, siinäpä olikin se toinen syy miksi yritin liueta paikalta ennen kuin tunti tuli täyteen ja Ukun vitutuskäppyrä hipoi migreenilukemia. Minun puolestani se äijä olisi saanut pysyä soittelemassa henkilökohtaisia puheluitaan.

Ainoa hyvä puoli on, etteivät ne enää ehdottele menoa kursseille... Kaikki mitä niillä on täälläpäin tarjottavana on joko kertaalleen käyty tai niille ei ole päässyt. Mitään uutta niissä kursseissa ei ole ollut tarjolla. Aina yhtä ja samaa ja sitten kun saivat yhden uuden, metsäkoneenkuljettajakurssin, niiin sen ne sai muutama vuosi liian myöhään. >..<’ Juuri sopivasti kun alkoi nämä ongelmat metsien, metsänhoidon metsureiden ja paperialan kanssa. Nappi ajoitus, jonka olisi pitänyt päätyä failblogiin ja josta olisi pitänyt antaa kunniakirja vuoden sähläreinä.

Saamani palvelu on ollut viime aikoina äärimmäisen ala-arvoista, joten voinen käyttää sen tunnin jotenkin mielenkiintoisamminkin. Seuraavalla kerralla teen kuten kaverini... otan kirjan mukaan ja alan lukemaan sitä.
Toivoa sopii, että seuraava kerta menee paremmin.

---
MISSÄ SE KANSLAISPALKKA-UUDISTUS OIKEIN VIIPYY?! Tai isompi pelivoitto... sekin kelpaisi, niin pääsisin eroon kaikista noista helvetin....