Kawacon - kyllä, juu, ehkä, ei =..='

Kuulin Kawaconista jo joskus toukokuulla. Kaverit alko haastaa, että semmonen on silloin ja silloin ja tulenko... Sama melkein jatkui kesäkuun alussakin. Oikeastaan toivon, että olisin laittanut tapahtuman ylös kalenteriin, niin etten olisi sitten unohtanut sitä pitkin kuukausia. Muistin sen sitten tällä viikolla ja sanotaan suoraan, että en olisi uskonut hurjimmissa unelmissakaan, että se on jo tällä viikolla. Ihan liian pian.
Olisinpa muistanut tutkia asiaa viime viikolla niin kuin aikomus oli, en olisi nyt siinä tilanteessa jossa kamppailen itseni kanssa siitä menenkö vaiko enkö. Sääli ettei kyseessä ole järkevä vs järjettömuys. Sen olisin vielä voinut ehkä päättääkin. Ei ole kuin vaihtoehdot Mennä tai Jäädä pois.
Haluaisin mennä, eikä mikään oikeastaan ole esteenä. -On sitä meinaan Joensuussa asti reissattu ennekin. Ainoa realistinen hidaste ja suoranainen este on raha. Matka maksaa jo yhteen suuntaan pienen omaisuuden. Bussiaikatauluja en ole vielä tutkinut, niihin on tullut muutoksia. Miksei pääkaupunkiseudun bussivuoroja leikata? Miksi se pitää olla aina kaikki muut Kehä 3n ulkopuolelta?! MIKSI?! >..<' Eli vuoroja on vähennetty. En tiedä vielä kuinka paljon. * tutkii asiaa... * Muistan, että viikonloppuisinkin meni pikkuisen enemmän vuoroja kuin vain kaksi... D:
Kaverit tietty vuottaa kanssa, että tulen. Onhan toi nyt jotenkin ainutkertainen tilaisuus. Ja jo ittellekin osallistua ensimmäiseen coniin ikinä. Ensimmäinen Joensuussa myös.
Mutta jotenkin rahapuolelta tiedän vetäväni överiksi ja katuvani koko juttua seuraavaan palkkapäivään asti ja vielä senkin jälkeen. D: Tiedän myös poikkeavani kirjakaupoissa... No, laskeminen ostostapahtumiin ei ole viisasta. Kirvelee vieläkin Suomen Jalokivituotteet nylkyhinnat messuilla. -Ei niinkään ylihinnoiteltujen laavakivien osalta, vaan niiden lasihelmien osalta! MUR! RÄYH! Pitää myös ajatella hieman tulevaisuuden investointeja. Varsinkin kun ostoslistalla on uusi pöytäkone, jossa on paitsi tilaa, myös tarpeeksi vääntöä 3D grafiikkaan, mahdollisesti myös animaatioihin, kirjoittamiseen sekä.... minkä tahansa pelin pelaamiseen.
Hyvänä kakkosena on myös se eräänä keskviikkona tullut Husqwarnan ompelukone, josta pistän pääni pantiksi ettei kukaan työntekijöistä osaa ommella. Masentaa edelleen se oivallus, että johtaja sulki korvansa heti kun kohtalokkaat; haluan ostaa tämän koneen, kuuluivat hänen korviinsa. Ikävä piirre ihmisessä. Sen enempää perusteluita ei edes haluttu kuunnella. Hyvin kypsää aikuismaista käytöstä totta totisesti. <..<' Miten paljon minun pitää tarjota, että se suostutaan myymään? Kyllä kaikelle hinta löytyy...
Kolmantena listalla on totta kai BJD. Siitä ei ole tarpeen edes keskustella sen enempää.
Loput säästöön ja muihin menoihin. Menoista puheenollen... tulee se jokakesäinen tapahtuma taas, joten sinne on oltava jonkun verran rahaa... Uskomatonta, että on tapahtuma, joka hakkaa anime, manga, taide ja cosplay tapahtuman... O..O'
Olen turhan luottavainen siihen, että kyllähän se nyt varmasti vetää väkeä ilman minuakin ja totta kai ne järjestetään ensi vuonna uudestaan? Vai? Että ehtii nyt pistää päivän kalenteriin ja varautua siihen ensi vuonna. Mietintämyssyn alla on kaverin sanat, että saattaisin kyetä myymään jotain taidekujalla... Voisin kokeilla sitä. :3 Sitten kun on parempilaatuinen tuloskin.... Nykyisen jälki on suht välttävä, muttei kärsi tutkia yhtään lähempää. x'D
Mutta mitä olisin välttämättä halunnut conissa nähdä yli kaiken.... Huomatkaa, että puhun jo hyvin itsevarmasti siitä, että en ole menossa... On taidekuja... Sekä saada tietoa siitä miten homma toimii.... sekin vain ensi vuotta ajatellen. Totta kai varmuudella olisin rääkännyt cosplayaajia valokuvien otolla. Ja ollut sietämättömän iloinen koko loppupäivän. Muistuu mieleen ensi visiitti Fantasiapeleihin.... Peto näytti siltä, että se kumauttaa halolla päähän jos en vaikene. x'''D Kälätin jotakuinkin kolme tuntia putkeen... * naurua * Onniöveri lienee oikea sana.
Vaikka haluan lähteä, niin silti ei haluta. Ei varsinkaan jos luvassa on hellettä tai jos luvassa on sadetta. :/ Kaikkein vähiten kiinnostaa saada auringpistosta, vaikka taitaa se tapahtuma onneksi olla ihan sisätiloissa suurimmaksi osaksi. Hankala tilanne... vituttaa jos menen, vituttaa jos en mene. Molemmissa on yhtä paljon hyvää, että mahdollista huonoa. Säälle ei tietenkään voi yhtään mitään. Pukeutuminenkin lienee aivan vapaa.
Niin ja totta kai saan kuulla jos en ollut siellä, vaikka... no ei voi mitään. Olen täynnä pettymyksiä ja yllätysvetoja. x'D
Toisaalta kaikkein parasta lienee jos olisin muistanut koko jutun vasta ensi viikolla kun kaikki olisi jo ohitse ja voisin keskittyä kuuntelemaan kavereiden juttuja tapahtumasta, räyhmäänmään siitä etten muistanut ja että menen sitten ensi vuonna jos se taas pidetään...

Tokyopopin loppu - Kuka julkaissee jatkossa?

Saataperketu... * loppumattoman kuuloista kiroustulvaa *
Kaikken näköjään löytyy selitys... Mietinkin joskus huhtikuulla, että mikäs Tokyopopin sivuilla oikein on vikana, kun sivut ohjautuvat Naamakirjan piuolelle. Piikkasen hidas sytytys joo ja liian vähän informaatiota aiheesta missään. Törmäsin Tokyopopin lopetusuutiseen Trinity Blood foorumilla. Ja, hakemalla löytyi pieni Animelehden nettisivuilla kelluva uutinen aiheella; Tokyopop lopettaa manganjulkaisun Amerikassa. Tarkempaa syytä ei ainakaan tässä uutisessa oikein käy ilmi. Rivien välistä voi lukea ainakin sen, että elokuvabisnes houkuttaa mangajulkaisua enemmän?
Ainakin Saksan osasto jatkaa julkaisua, mutta toivottavasti he sitten hoitavat julkaisemisen myös englanniksi. -Sitä ei sanota missään, vaan sitä allekirjoittanut toivoo.
Eli ilmanko ei tule uusia osia mangoihin joita keräilen. Vaikka esimerkiksi pari viimeisintä Trinity Bloodin enkkukäännöstä sukkasikin aika pahasti. Liian shoujomaista ottaen huomioon mangan toiminnan ja vakuuden ja eurooppalaisuuden. Mutta... suomeksi en silti ala hankkimaan onnettoman pienen ja vielä enemmän sukkaavan kääntöasunsa puolesta. =..=' Ei millään pahalla, mutta suomikäännöksestä puuttuu kielen luontevuus.
Ehkä onnistun haalaamaan loput osat Battle Royalesta ja Pet Shop of Horrorista jostain... Asiasta kolmanteen, että Pet Shop of Horrors Tokyokin jää kesken ellei joku rupea julkaisemaan sitä. O..o' Tai Trinity Bloodia, Priestiä ym....
Ja mitä tulee muutamiin nimeltä mainisemattomiin sarjoihin joita julkaisevat pari sellaista kotimaista kustannusyhtiötä, jotka kaikki tuntevat ja joita suurinosa varmasti jo vihaa sen hitauden ja suoranaisen haluttomuuden julkaista uusia osia vedoten aina sun mihinkin ongelmiin... Kielii jonkunlaisesta haluttomuudesta, jos julkaisutahti on yksi osa/vuosi.
Mieleen tupsahti jo idea perustaa oma kustannusyhtiö, joka pyrkisi kääntäjät tappavaan painokoneet tukkivaan kerran kuukaudessa julkaisu ulos tahtiin, sujuvaan asiakaspalveluun ja ylipäätään siihen etteivät lukijat joudu odottamaan kahta tai kolmea vuotta!
Tätä ideaa pitää kehitellä vielä.... Ei nimittäin ihan vaikuta sellaiselta, settä se olisi haudassa parin tunnin kuluttua...

Juustohölän lopputuli...

Kyllä sen taas huomaa, että on maanantai.... Juustohöylä otti ja hajosi aamupalaa laitettaessa. Kaipa se oli odotettavissakin, kun kahvassa oli halkeama, mutta että juuri nyt sitten piti sanoa työsopimus irti.
Mitähän muuta? Hmm... En muista milloin voi olisi ollut viimeksi voin väristä. Juusto ei maistu juustolta. Meetvursti ei maistu meetvurstilta. Kuun alussa ostin pitkästä aikaa Dew pullon, eikä sekään maistunut enää Dewiltä. O..O' Niin ja aitoja lihapullia on turha etsiä kaupoista.
Aamupalaksi ei tosin ole lihapullia, vaan juusto-meetvursti voileipiä, eilistä salaattia ( jäävuorisalaattia, mistä lähtien sitäkin on kutsuttu jääsalaatiksi?, paprikaa, salaattijuustoa, tomaattia ja vähän kurkkua ) ja eilinen makkara, sekä tuoppi maitoa.
Ulkona sataa taas vaihteeksi.
Maanantait.

Toivoton tiistai

Tiistaikaan ei järin vaikuta hyvältä päivältä. Vetää tulee kuin Esterin... öö... saavista. Töllöstä ei näy Voicen aamu, eikä edes Iskelmä paremman puutteessa. Deviantissa on jotain ongelmia, ei meinannut löytyä allekirjoittaneen galleriasivua lainkaan; varmaan tekivät päivityksiä siellä ja sitten kun löytyi niin sivut kaatuivat.
Hienoa... Aamun valopikut, eikä mikään toimi. D:

Läppäristä meni akku...

Läppäristäni on kovaa vauhtia menossa akku. Huomasin tänään, että kone ei kestä olla enää lainkaan irti seinästä. Monien "kiittelemä", eikä varmasti HP on palvellut lähes uskollisesti noin seitsemän vuotta.

Muuntajia on tähän mennessä mennyt kaksi... Lyhyeä kertauksena alkuperäisestä muuntajasta hajosi johto ja Peto tuhosi toisen pudottamalla paperirullan sen päälle. Näppäimiä muutama, mutta silti vain toimii kiitettävästi, mitä nyt onnettoman pienen muistin kanssa on jatkuva ongelma. Ja nyt seuraava investointi on uusi akku. Ensimmäinen akku seitsemän vuoden aikana. O..o'

No, uusi pitää jostain löytää. Pitäisin mielläni läppärini niin kauan hengissä kuin vain mahdollista. Hankin sitten vasta uuden kun on varmasti varaa.

Selkäni takana

Puhut minusta selkäni takana,
sain tietää sinusta,
sain tietää mitä teit,
sain kuulla mitä sanoit,
olisit sanonut sen edessäni,
kohdannut kuolleen katseeni,
sekä tuomiosi,
minulle on aivan sama,
sanotko sinä mitä sanot,
selälleni vai kasvotusten,
kun en ole paikalla,
minä kuulen.

15.6.2011 - copyright Ukuli, kaikki oikeudet pidetään

Omistettu ihme kyylälle nykyisellä työpaikallani. Ajattelen sinua sillä tietyllä lämmöllä, jolle voi vetää vertoja vain ja ainoastaan Helvetin lieskat ja Hornan tuli. Mutta hei, kiitos inspiraatiosta. En ole kirjoittanut kunnon runoja pitkään aikaan.

Selkäni takana...

Jahas, jahas, niin ne jutut sitten kiertää. Mukavaa kuulla Pedolta, joka oli jutellu allekirjoittaneen kanssa samassa työpaikassa hääräävän tyypin kanssa, että työpaikallani on joku vahempi naikkonen, joka puhuu minusta paskaa.

Tosiasiahan on, että enemmin tai myöhemmin saan jotain kautta kuulla kaikenlaista, joten miksi nähdä kaikki tuo vaiva? Miksei sekin ämmä voisi sanoa suoraan jos on jotain ongelmaa. kyllä minä kestän. -Blogista sen löytää sitten ja jälkiviisaudet heti perään, mutta kyllä minä kritiikin kestän.

Kuulemma siitä, että kun teen jotain juttuja vähän värikkäämmin. Käytin aika ennakkoluulottomasti sopivan paksuja kankaita patakintaiden päällisissä. -Koitan saada kuvaa niistäkin muuten... Ja laukuista. Sävelsin aika hienon olkalaukun lyhyestä farkkuhameesta. -Siitäkin pitää saada kuvaa jos ei ole myyty sitä vielä. Ja pienempi veska lantiofarkuista. -Joo. Siitäkin kuvaa. Ensimmäinen essi oli aika susi, mutta lopputulos kyllä palvelee jonkun päällä varmasti parikin vuotta.

Tuli kyllä mieleen kaksikin mahdollista epäiltyä, joila selän takana paskan puhuminen varmasti onnistuu. Keneltä ei onnistuisi? Onnistuuhan minultakin täysin anonyymisti heistä paskan kirjoittaminen nettiin kaikelle kansalle. x'''D Veikkaan, että toinen luulee minua ainakin about kahdeksan vuotta nuoremmaksi kuin mitä todellisuudessa olen. Kenties kymmenenkin... No, villi arvaus on, että epäilty numero 1 on aliarvioinut Ukun todellisen iän. x'''D

Tänään epäilty numero 1 sai kuulla, että olen menossa kutomaan ja totesi että kutojamestari opastaa sitten minua. Vaihdoin kutojamestarin kanssa hyvin tietävän hymyn ja hymähtelimme toteamukselle. Epäilty numero 1 meni oudonnäköiseksi, kun kutojamestari selitti, että Uku osaa kutoa kun on ollut parhaan opissa. Oli kyllä liitottelua väittää, että osaan homman häntä paremmin. Kukaan ei osaa kutojamestaria paremmin. o..O' Näkisittepä hänen mattonsa. Miksei kukaan ole koskaan kuvannut niitä? :/ Sitten epäilty numero 1 alkoi tivaamaan olenko käynyt kudontapuolen koulun. Tässä ihmisessä on jokin koulutuspakko päällä kaiken aikaa. <..<' Täytyy sanoa, että ei, en ole käynyt kudontakoulua. Mutta seikka, että olen ollut parhaista parhaimpien kutojien opissa, pitää paikkansa. Siitäpähän näkee sitten muistanko enää mitään. :/ Oppia voi muuallakin kuin koulunpenkillä, valitettavasti. x'D

Päivän puheenaiheena oli myös paloittelusurmat, sekä sekin miten jäätyneen broilerin paloittelu on ongelma. Itse olen paloitellut verisiä hirvenlihaklönttejä. Huuhtonut niistä verta ja karvaa pois. Hirviporukan äijät vain sullovat ne säkkeihin ja arpovat porukkansa kesken. Jouduin sitten kysymystulvan kohteeksi; metsästänkö? onko veljiä? miksi minulla teetätetään poikien työt? KUKA HELVETTI ENÄÄ LUOKITTELEE HOMMAT POIKIEN JA TYTTÖJEN TÖIKSI?! Olisi pitänyt tokaista, että kun on raato edessä niin totta kai sen pistää paloiksi ja seurata tarkkaan ilmettä epäillyn numero 1 kasvoilla. x'D No, totahan se on... ei kerran kuolleesta saa enää elävää ja liha on lihaa. :/ Hienoa, nyt tekee mieli pihviä perunamuusilla. D:

Epäilty numero 2 on listalla lähinnä alati happaman naamavärkkinsä puolesta ja siksi, että hänen uskoisi helposti pystyvän puhumaan paskaa kenestä tahansa. Toivottavasti huumorin heitto erään toisen tyypin kanssa pornolaulujen lisäämisestä toivekappalelistalle piristi hänenkin harmaata päiväänsä. Se oli muuten kokonaan sen toisen tyypin mielenjohteesta, mutta itsellä välähti oitis Junnu Vainion Kun mä kuolen. x''D Kun mä kuolen pornolehteni sä saat, kun mä kuolen pornolehteni sä saat... Joo-o.

No, epäilty numero 2 on listalla myös siksi, että voisin uskoa hänen ottaneen nokkiinsa siitä, etten muista hänen tytärtään. Hyvästi taas oli tunnistavinaan minut. Hyvä etten kysynyt ääneen; kuka vittu se on? HÄÄÄH?! Sekin ilme oli kyllä näkemisen arvoinen, mukana selvää ällistystä ja epäuskoa. Pitäisikö minun muka muistaa jokainen joskus tapaamani ihminen? Nimeltä? Mahdotonta.

Se on noloa vain silloin jos joku naamanäöltä tuttu ihminen moikkaa, enkä pysty muistamaan nimeä. :/ Tai sekin, jos joku tuntee vanhempani ja olettaa, että tunnen myös heidät. -Joopa joo. Vielä pahempaa on vain se, että koska asun jossain, ihmiset olettavat, että tunnen totta kai alueen ja tunnen kaikki siellä asuvat. -Arvatkaas uudestaan.

Tosiasia on, että minulta on turha kysyä parinkymmenen vuoten takaisia juttuja tai sitä vanhempia. -Ei minulta kannata kysyä viimeviikonkaan tapahtumia. <..<' Ja se on aivan tervettä ja luokitellaan hassuiksi ominaisuuksi joita ihmisellä on. x'D

No, epäilty numero 2 myös paljastui ompelutontuksi, joka teki ( ja aika huonosti tekikin ) esiliinaproton materiaalista kassin. Mukava ylläri tulla maanantaina töihin, olla aikeissa aloittaa hommat ja löytää hameen sijasta kassi. O..o'

Epäilty numero 3 taas on hiljainen rouva, jota en tietääkseni ole ollut missään poikkiteloin. Mutta, ne ovat aina ne hiljaisimmat, joista on syytä olla huolissaan. <..<'

Jurputuksen motiivina oli käsittääkseni jotenkin vain se, että kun olen nuori. -Miten nuorena minua sitten pitääkään. Ha ha ha! Ja sekin kai, että otteeni on erilainen kuin vanhemmalla ihmisellä. Päätin kerrankin repäistä ja käyttää värejä vailla ennakkoluuloja ja suorastaan huomiohakuisesti. Sekä tehdä tuotteita, joilla on käyttöä ja joista voi myös nähdä mitä kierrättäminen voi hurjimmillaan olla. En kyllä ole päässyt vielä siihen hurjuuteen käsiksi, mutta se on työn alla. x'D En ole mitään markkinakouluja käynyt, mutta luulen, että jos tuote on tarpeeksi uniikinnäköinen, sen luulisi menevän kaupaksi. Tosin pistäisin kyllä sen kierrätyskamapöydän remonttiin. Ei siitä mikään erotu edukseen. >..<'

Antaa palaa vain on töissä mottoni, sekä nykyään myös se, että pidän oman pääni siitä mitä olen tekemässä. Eikä materiaali lopu kesken ja jos loppuu niin tehdään jotain muuta. 8D Kun on tuttu paikka niin totta kai on mukavampi rynnätä suoraan hommiin, koska tietää mitä tekee ja kysyy mitä ei tiedä tai mistä ei ole varma.

Toivoisin silti, että jos jollain on eriävä mielipide, se sanottaisiin suoraan, jotta saataisiin jonkunlainen kompromissi... tai musta silmä herjaajalle.

Paljon melua ompelukoneesta

Keksiviikkona oli tullut ompelukone kulahtaneessa keltaisessa kuljetuskotelossa. Jo se yksin kielii, että kone on melko varmasti hyvää ja vanhempaa laatua. Toiveet olivat korkealla ( turhankin ) siitä, että varmaan toimii ja varmaan suostuvat sille hinnan laittamaan... Perjantaina piti sitten saada hinta sille ja katsoa toimiiko se.

No, toimihan se siltä osin mitä sitä tutkin. Lankoja ei sen kanssa kannata pujottaa miten sattuu tai se ei tee kunnon tikkiä lainkaan. Puolaamista en kokeillut, mutta puolat kumminkin tutkin. Tavan puolat muista koneista siihen eivät käy. X Puolat tuossa koneessa mihin iskin silmäni, ovat isot ja littanat. Jos puolaus ei toimi niin siihen ei saa millään puolattua lankaa. -Se olisi pitänyt tuoda julki perjantaina...

Ompelukoneita rupesi torstaina ja perjantaina löytymään pöytien alta niitä löytyi yhteensä kolme, sekä keskiviikona tullut. En ole koskaan kuullut Kyou-merkkisestä ompelukoneesta, saati nähnyt sellaista. No, torstaina tuli nähtyä sekin. Siinä oli jotain pikkuvikaa ja vanhanaikainen töpseli, joka ei käy näihin moderneihin pistorasioihin.

Löytyi pirteän kelta-valkoinen viimeisen päälle retroa edustava Eva. Merkkiä en muista, mutta veikkaan, että sillä olisi jotain tekemistä 70-luvun kanssa. Syynä mallinumero, joka oli painettu viimeisen päälle hippifontilla. Punaisella. Kone vissiin antoi tärskyn jollekin ja sen sisältä kuului selviä vieterin vongahduksia. Sen testaus päättyi rouvilta siihen. Jotain vikaa siinä oli.

Ja sitten yksi Eva muistaakseni, ZZ-top merkiksi ristitty. Kaksi lähes identtistä konetta, jotka muistuttavat hämmästyttävän paljon teollisuuskoneita. Hihnat ja kaikki. O..o' Muistuu mieleen, että olen onnistunut polttamaan lampun toisesta, jota käytän päivittäin siellä... kahdesti.

Jännäsin perjantaita, koska perjantaina piti saada koneille hinnat ja arviot. En hitto soikoon halunnut jäädä paitsi saada hinta koneelle ja miettiä miten tuon kultani kotiin. Ompelu olisi helpottunut huomattavasti... Nykyinen muovihärveli, jonka ääni muistutta konekiväärin sarjatulta ei suoriudu läheskään aina kiitettävästi. Sen sain huomata viime sunnuntaina, kun korjasin ukin takkia. Ompelujäljestä tuli aivan paska. :/

Ohuita kankaitakaan ei oikein voi ommella tuottamatta kankaalle vakavia vauritoita. Joustavalla kankaalla on taipumusta tulla imaistuksi koneen sisuksiin. Pieniä näpertelyjuttuja kuten pikkutarkkoja vaatteita BJD:lleni en voi edes harkita ompelevani tuolla. Ne on koneen sisällä ennen kuin ehdin pyöräyttää paininjalkaa ylös. :S Paksua kangasta sillä ompelee kunhan ei yritä tehdä saumaa... Eli suomeksi sanottuna kotikoneellani on ongelmia. <..<'

Keskiviikkona tulleessa huomasin hyväksi pienen kiinteän ompelutason ja valtavan jatkopalan, sekä nopeuden hidasteen eli jopa minä, jolla on hemmetin raskas kaasujalka voi ajella sillä peräti hiljaa. 8') Ja siinä oli mukana ohjekirja ja ompeluopaskin. Ah, onnea. 8'3

Tosin perjaina pomot jyräsi yli niin ettei suunvuoroa saanut. Keksivät myös tekosyyn pitää kone ns varakoneena. Arvatkaa kuka mätti perkeleitä. Ääneen. Piittaamatta suuremmin yleisöstä. Unohdin oman sääntöni. Ei pidä tehdä mitään suunnitelmia mistään tulevasta, koska aina käy juuri niin kuin perjantaina kävi. Ei onnistu.

Tosin voi taas olla johtoportaassakin vikaa. Ainakin toinen johtajista on sitä laatua, että jos jotain mitä hän ei ole keksinyt ehdottaa ensiksi, ei käy laatuun. Tai kenties syynä kieltoon oli allekirjoittaneen innokkuus ostaa se kone. Taai alkoi jurppimaan se, että erehdyin sanomaan että olen varannut sen. Minulle jonkin varaaminen on sitä, että se saan sille hinnan ja maksan sen ja voin viedä sen kotiin vasta sitten. Tuntui vähän siltä, että jollain on käsitys, että se kone on jo puolimatkassa uuteen kotiinsa, eikä se käy.

No, edes yksi konetta tarvitseva sai koneensa. Se Kyo, jossa oli vanha töpseli pääsi uuteen kotiin.

Inventaario koneiden puolesta sanoisin, että koneita on riittävästi. Kun olin siellä viimeksi ei ollut kuin kaksi konetta. Muovisia. Ompelukone ja saumuri. Ompelusta ei silloin ollut tulla yhtään mitään suomeksi sanottuna. Nyt ompelukoneita on yhteensä kolme, sekä yksi poljettava. -Niin, sekä se minun tuleva koneeni.

Uskokaa huviksenne, että aion myös saada sen. Tarjosin mielestäni aivan käypää hintaakin. Kuulin tänään paljonko Kyon ostaja maksoi omastaan ja tarjoukseni olisi pitänyt ottaa parempaan harkintaan muutenkin kuin naurahtamalla. -Lauleskelin iltapäivällä kotiin päästyäni Apulannan uuden kappaleen; vääryyttä, perkele tahtiin. Ei siksi, että toinen sai koneen, mutta toinen ei, vaan siksi ettei johtoportaan kuvitelmille löydy sijaa todellisuudessa ompelijoihin liittyen...

Ompelijoita. Mitä olen nähnyt niin paperilla oleva tieto ihmisten taidoista ei päde todellisuudessa, joten kolme ompelukonetta on aivan tarpeeksi. Itseni lisäksi olen nähnyt kolmen muun ihmisen ompelevan... eri päivinä, joten koneiden kanssa ei tule mitään ongelmaa. Tätä oli jo viime visiittini aikana, mutta silloin ei tietääkseni ommellut kuin yksi tai kaksi. Ja kaksi vain silloin kun se oli pomon suora määräys.

Ennen kierrätyksessä oli muuten politiikkana ettei sähkökoneita oteta. Kummasti on kelkka kääntynyt... Samoin kuin tarve hamstrata niitä ompelukoneita.

Eräs ruova totesi makaaberin huvittuneesti, että kun on kuuma kesä ja mummoja kupsahtaa niin rupeaa niitä koneita tulemaan. Tottahan tuo lienee. Vanhoilta mummoilta saadut koneet toimivat parhaitan. O..o

Noo.... Odotan innolla tilannetta, että sitä minun konettani tarvitaan ja joku urpo yrittää sillä ommella, säheltää langoituksen kanssa ja saa koneen katomaan lankaa ja tekemään huonoa tikkiä tai saa hidastuksen päälle ja kiroaa sen alimpaan helvettiin. Ha ha ha! Minä tulen nauttimaan tilanteesta. Sen langoitus on eri lailla kuin normaalin koneen ja sotkemalla sen kone ei tee tikin tikkiä. Meni pari minuuttia oppia se. Niin ja tuli myös huomattua, että muut ihmiset eivät kokeile tai edes halua oppia uusia juttuja, joten... Ei ne osanneet puolata ZZ-topilla ennen minua. Väittivät, että sen puolussysteemi on rikki. Ei ollut rikki... puolaaminen vain tapahtuu zz-topilla etukautta ja pujottamalla lanka vasemmalta. Ei vaikeaa. Ei lainkaan vaikeaa... Täällä paikassa vain turhan moni odottaa paitsi valmista, myös uskoo turhan herkästi mitä joku muu sanoo tutkimatta asiaa itse. D:

Terveystarkastuksessa...

Keskiviikkona oli sitten terveystarkastus, tai pikemminkin sitä voisi sanoa terveyshaastetteluksi. Arvauskeskuksessa myös riehuu norovirusta... Varsinaiselta lääkäriltä kunnon etikettivirhe; tarjosi kättään. No, typerä kun olin, niin kättelin. No, kiireellä pesemään kädet. x’D

Typerintä mitä potilastiedoissa voi olla, on etteivät ne ole sellaisessa tietokannassa, johon kuka lääkäri nyt potilasta sattuukaan milloinkin hoitamaan, saisi potilaan tiedot. -Potilaan suostumuksella tietenkin. <..<’ Voisi se myös auttaa kovasti paljon vaikkapa potilaiden tunnistamisessa ja onnettomuustilanteissa.
No, haastattelun aikana ei mielestäni tullut esiin mitään uutta ja kummallista. Ei siis mitään, mistä en jo tietäisi. Mukavaa myös, että lääkäriksi sattui ihan mukavaksi ihmiseksi luokiteltava ihminen, eikä mikään kesäduunissa oleva inkvisiittori, joka painaa päälle katujyrän, lahkolaisen ja yleisen syyttäjän tehokkuudella ja hienotunteisuudella.

Sukulaisten taudeista en paljoa muista tai tiedä. Ei paljoa ole kiinnostanut kuunnella Pedon juoruiksi tulkittavaa pajatusta aiheesta. En jaksa kuunnella noita juttuja työpaikallakaan. Ehkä joillekin ihmisille on tärkeää puhua noista ja onpahan jotain jutunjuurta, mutta... Pidän enemmän kun ihmiset kertovat hauskoista sattumista kuin puhua pälpättävät sukunsa ja perheensä asiat halki poikki ja pinoon. No, tiedossa on sen verran, että suvun puolin ja toisin voi olla periytyneitä sairauksia... Eniten vituttaa syövän, alzaimerin ja aivoverenvuodon riski. Allekirjoittaneen tuurilla tulee kaikki ja paljon paljon muutakin ja lopulta masentuneena ( sitäkin on suvussa ) päättää itse päivänsä kun on vielä sen verran järjissään. Sukurasitetta totta tosiaan, kuten lääkärikin asian ilmaisi. Sääli, ettei sukulaisiaan voi valita. =..=’ Tai geenitutkimus vielä niin pitkällä, että jotain voisi saksia pois ja tilalle ohjelmoida jotain uutta. 83 Jotain hyödyllistä, kuten vaikkapa kyvyn tuottaa antibioottia tai vastamyrkkyä.

Verenpainetta katsottiin, eikä siinä ole ongelmia. Näkö todettiin hyväksi. -Olisi kyllä saanut luvan testata myös sammuttamalla valot tai antamalla minun pitää aurinkolasini. Hämäränäköni on aika hyvä. Missäköhän sen voi testata? 83

Kuulokojeen kanssa oli ongelmia. Se ei ottanut toimiakseen. Sen sijaan kuului todella hyvin kaikki kolaukset toisesesta huoneesta. Varastotila vasemmalla? Ja pahuksen kohiseva ilmastointi. Entäpä sitten oman kropan äänet? Nielaisut. Kyllä. Nielaisut voi kuulla. Suolen kurahdukset. Nekin. Hengityksen. Kyllä vain. Onneksi ei pierettäny. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että sen olisin halunnut kuulla niiden luurien kanssa. Puhumattakaan, jos joku siellä luurien ulkopuolella olisi päästänyt paukun... x’D Olisikohan se kuulunut kumahdusmaisesti? Pruikkaisuna? ( maanantai-iltapäivän väsymystä ja tylsyyttä. x’D )

Ja tohtoritädin kääntäessä niitä kuulotestin nappuloita. x’’) Hyvin kuului. Harmi etten siinä sitten kuunnellut niistä kumpi on kumpi vipu, jotta oltaisiin päästy nopeammin eteenpäin.
Hitto, kaikki se taustamökä oli lopulta paljon mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin ne hemmetin piippaukset, joten loppu niistä menikin sitten ihan plörinäksi... ja... no, ajatukset harjaili sitten kanssa jonnekin aivan muualle. ^^’ No, läpi meni kumminkin.
Eniten koko terveystarkastuksessa ahdisti vain se alkoholistitesti. Se vitutti suuresti siksi, että kun ei itse juo ja sellainen pitää vain tehdä. Vastaukset oli kyllä sen mukaiset sitten. Siitä saisi aika neuroottisen laittamalla sanan alkoholi paikalle minkä tahansa muun nautittavan nesteen nimen. x’D

Eli kiteittäin pitäisi ulkonäöstä huolimatta olla aika työkykyinen immeinen, jolla on terveet ( voidaan olla kahta mieltä ) harrastukset. x'D Jätin tarkoituksella mainitsematta mielikuvitusmaailmoissa luuhaamisen ja fiktiivisen mieshaaremin luomisen... Ei sitä kukaan asiaan vihkiytynyt voi koskaan ymmärtää. -Yaoipornosta puhumattakaan. * viatonta viheltelyä * No, totta puhuen jokaisella ihmisellä on jotain oudoiksi luokiteltavia taipumuksia.

No, verikokeisin pitää vielä mennä ennen heinäkuuta. Kyllä ne siitä viimeistään jotain kaivavat esille. <..<’ Toivoisin kyllä, että saisin jotain osviittaa siitä voinko sitten luovuttaa verta. Ärsyttää vain se kun täytyy olla se 10 tuntia syömättä tai juomatta mitään muuta kuin vettä. Lähinnä inhoan sitä ripulivaihetta, joka seuraa jos olen liian kauan syömättä. <..<’ Saattaa huonommalla tuurilla olla myös oksentamista mukana. Koettu pari kertaa, eikä tee mieli kokea samaa.

Yhtä outo juttu on myös magnesiumin kanssa. Arvelin, että magnesiumhan voisi olla kova sana ahkeran pyöräilyn päälle... Tehokkaampaa herätystä ei olekaan kuin suonenveto molemmissa jaloissa ( polvissa ) aamu neljältä. D: Rupesin epäilemään magnesiumin osallisuutta vasta äskettäin kun mitään ongelmia ei ollut kun en ottanut... sitten kun taas otin, niin se oli sitten ( onneksi ) vain toinen kinttu mihin se iski aamutuimaan. Kokeilin sitten vielä ja seuraavana aamuna taas. :/ Syypää voi toki olla, että nukuin ilman peittoa, mutta... ensimmäisellä kerralla olin kietoutunut peittoon kuin mato koteloonsa, samoin viimeiselläkin kerralla... joten... Eli siis, magnesium pannaan toistaiseksi. <..<’

Askeleen otto...

Pitkän harkinan jälkeen toukokuun lopulla tulin siihen tulokseen, että kerta en ole kyllästynyt 3D kuvien kanssa säheltämiseen, miksen siis harkitsisi vakavissani ostaa jotain. Mietin kyllä sitä jo silloin kun aloin tutustumaan aiheeseen, mutta arvelin katsella ja kokeilla mitä osaan ettei tule sitä vahinkoa, että harrastukseen on investoitu omaisuus, eikä se kiinnosta kauempaa kuin pari kuukautta jos sitäkään.

Oikeasti olen väkertänyt 3D kuvien ja hahmojen kimpussa jo ainakin 2009 vuoden alusta. Ajatella kolme vuotta jo ja vielä jaksaa. Talvella 2011 tein muutaman kuvan, kun löytyi todella hyvät materiaalit niihin ja laitoin ne galleriaan. x') Kun Mystin poiston kanssa sattui sitten se moka joka pyyhki ulkoiselta Daz Studioon sitä ennen ympätyn matskun ( ja Daz Studion... ) sain oikeastaan aloittaa aivan uudelta pöydältä ja tutkia lähemmin mitä kolmen vuoden aikana on tullut Dazista aina keskiviikkoisin ladattua. Keskiviikkoisin ilmestyy viikon ilmainen, jonka voi ladata ilman maksuvälineitä. Niitä on kertynyt. O..o'

Ja metsästänyt kaikkea kivaa ilmaisjuttua mistä vain on löytynyt. Useimpien ilmaiskarkkien kohdalla vain on se, että niitä ei voi käyttää kaupallisessa taiteessa. -En kyllä ole tehnyt sitä tähän asti, mutta aloin miettimään sen mahdollisuutta. Voisin itseasiassa alkaa tekemäänkin.

Olen käyttänyt vasta murto-osaa kaikesta siitä mitä olen haalannut, tutkimatta sen paremmin niiden mahdollisuuksia. Luovissa käsissä mikä vain on mahdollista. Toisia taas sitten on tullut tutkittua ja niistä on nopeasti tullut todella hyviä luottojuttuja mitä käytän suorastaan ilolla. Anthro-hahmoihin, joita tein kavereille käytin Furrette ja Furraldo nimisiä pohjia ja kyllähän niistä sai pitkälle virutettua mallikuvien näköisiä. Hiustyyleissä tosin jouduin tinkimään, mutta kunhan seuraava tilipäivä koittaa...

Niin, menin sitten ihan virallisesti ostoksille. 8'3 Rakastan alennuksia. Löydän niitä aina minne vain menenkin. x'3 Mutta ärsytti myös sillä erehdyin toivomaan, että löytäisin pari juttua joihin törmäsin pari vuotta sitten. Ne on joko poistettu täysin tai olleet tarjolla vain tiettynä aikana eikä niitä saa enää mistään. Ei mistään on kyllä valhe... piraattina saa melkein aina, mutta mitä iloa niistä sitten olisi? Ei niin mitään.

Etsiskelyni koski muutamaa Dazin Michael 3lle ja David 3lle ja Hiro 3lle tehtyihin hahmoihin ( eli tarpeelliset nahkat ja muutokset pohjahahmon päähän ja kroppaan ) joita ei syystä tai toisesta enää saa mistään. Suurinosa vieläpä Lucifernon ja Maliernon upeaa komeutta. En oikein ymmärrä Renderocityn logiikkaa... Dazista ainakin saa 3n sukupolven pohjien juttuja ja saa vielä 1n ja 2nkin.