Nukkuminen II - 2012

Samasta aiheesta. 8’3

Nukkuminen II
1.5.2012

Nukkumaan meno on aina samanlaista,
sitä mielellään pitkittäisi,
valvoisi vaikka koko yön jos se olisi mahdollista.
En pelkää pimeää.
En pelkää pahoja unia.
En pelkää nuhkahtamista.
Ehei,
pahinta ei ole ei se nukkumaan meno,
vaan se kirottu hetki ennen kuin uneen vaipuu,
ja päivän rutiinit päästä haipuu,
Pahin on hetki,
kun käyn pitkäkseni,
hetki kun suljen silmäni,
odotan unta tulevaksi,
eikä se tule vielä hetkeen,
unentulo kestää,
kestää ja kestää.
Äänet tavoittavat minut ennen unta,
kuiskaukset,
sipinä,
supina,
julmat lupaukset,
yllytys pahuuteen,
huudot,
petettyjä lupauksia,
voipuneita ajatuksia,
kuolleiden ääniä,
nukkuvien unia.

Nukkuminen - 2010

Nukkumaanmenemisestä ja nukkumisesta.

Nukkuminen
19.4.2010

Uneenpääsy on hankalaa,
kun lasken itseni levolle,
suljen silmäni,
silloin kuulen ne,
ne tulevat luokseni,
äänet ja varjot,
ne ovat ympärilläni,
kylmän väreet marssivat
pitkin selkää,
ne supisevat,
kuiskivat,
äänin jota ei voi korvin kuulla,
hämärän kaikuja,
kaameita lupauksia,
yllytystä,
uhkailuja,
juonitellaan,
jeesustellaan,
mukana ovat
enkelit ja demonit,
jumalan sana,
ihmisen kirjoittamaa kirja,
paholaisen usko,
syntiset ja hurskaat,
hihhulit ja pakanat,
kaikki kerran kuolleet.

 

Copyright Ukuli, kaikki oikeudet pidetään.

Korteista visioitua

Näen neidon tornissaan,
yksin kammiossaan,
yksinäisellä saarella,
turvassa pedoilta,
turvassa elämältä,
katkerana,
tekemässä itsestään profeettaa.

Puistossa on aina väkeä,
hilpeää seurustelua,
päiväkävelyitä,
koiranulkoiluttajia,
lenkkeilijöitä,
lammessa ui lintuja,
joutsen levittää siipensä,
lentääkseen pois,
leijonat vahtivat porteilla

Kirkkaan valkeana hehkuva huippu,
lunta kaikkialla,
takana temppeli,
lepo on ohitse,
edessä tie,
on aika jatkaa matkaa.

Kirja, jota oinas vartioi,
se ei ole kuolevaisille,
ei jumalillekaan,
verenpunainen,
jumalan verestä,
sivut ihmisten nahkaa,
seitsemän sinettiä,
lukossa,
lukittuna se pysyykin,
nyt ja aina.

Kattelin noita Mystic Learmon-kortteja tossa ja tämmöisiä visioita puhkesi verenpunaiseen kukkaansa. 8D

Selkäni takana

Puhut minusta selkäni takana,
sain tietää sinusta,
sain tietää mitä teit,
sain kuulla mitä sanoit,
olisit sanonut sen edessäni,
kohdannut kuolleen katseeni,
sekä tuomiosi,
minulle on aivan sama,
sanotko sinä mitä sanot,
selälleni vai kasvotusten,
kun en ole paikalla,
minä kuulen.

15.6.2011 - copyright Ukuli, kaikki oikeudet pidetään

Omistettu ihme kyylälle nykyisellä työpaikallani. Ajattelen sinua sillä tietyllä lämmöllä, jolle voi vetää vertoja vain ja ainoastaan Helvetin lieskat ja Hornan tuli. Mutta hei, kiitos inspiraatiosta. En ole kirjoittanut kunnon runoja pitkään aikaan.

Hymy

Etsikelin yhtä englanningkielistä Prätkisfanficcäni, jonka nettiversio RedPlanetilla oli sotkeutunut pahemman kerran puuroksi. -Älkää kysykö miten. En sitä siihen kuntoo jättänyt kun postitin sen vuonna 2008. D: Tilini siellä oli siinä kunnossa, ettei voinut editoida mitään tai postittaa mitään minnekään muualle kuin yhteen foorumiin. Kivat! Kuten kaverini sanoisi.

Iltapuhteena tuleekin sitten päivitettyä yhtä blogeistaan. Vaan tässä eksyy aiheesta. Etsiskellessä ficciä löytyi tämmöinen, joskus kauan sitten kirjoitettu juttu;

~Hymy ~

20042006

Minä hymyilen paljon, virnuilen vielä enemmän. Kun teen jotain mistä pidän, mikään ei estä suupieliäni kaartumasta ylöspäin. Mitä mieluisampaa tehtävää, sanoivatpa muut mitä tahansa, sen leveämpi hymyni on.

Jos ihastun, hymyilen. Silloin hymyni on typerääkin typerämpi ja tavallista leveämpi. Syytä, miksi naamallani on jotain niin sanoinkuvaamattoman typerää, en tietenkään kerro kenellekään. Ja kenelle muulle se muka kuuluisi kuin minulle? Aivan, niin arvelinkin.

Pieniä arjen asioita, onnistumisia tai takaiskuja. Arvatkaapa keneltä onnettomalta onnistuu hymy myös silloin? Toiven vahingollekin saatan hymyillä ja jos se ei ole vielä tarpeeksi paha, saatan nauraakin. Vahingonilo on se paras, saattaa mutinaa kuulua. Ehkä saattaa olla niin, että näen sen hyvän puolen ja naurankin sille. Pahemminkin voisi aina käydä.

Suunnitellessani jotain, saatan erehtyvä virnuilemaan. Usein aika paljonkin. Mieleni valtaavat ajatukset ovat usein siihen syypäänä. Vilkas mielikuvitus on se toinen pikku pirulainen, joka vetää naaman virneeseen. Välistä tuntuu, että lihakset kramppaavat. Ehkä joskus vielä käykin niin, kuka tietää...

Innustuessani venyy naamalleni jotain mille on olemassa nimikin; hymy. Se on usein sellainen iso ja saattaa nähdä vähän hampaitakin. Usein kumimainen ja sitten alkaa puheen säksätys. Sitä tapahtuu melko harvoin ja kun niin käy, useimmat ihmettelevät silloin, että puhuuko tuo nyt vakavissaan? Kyllä vain. Vakavampaa tyyppiä saakin hakea.

Joten. Mitenkähän tuo lienee?

Hymyilyttääkö?

Edes vähän?

---
Riittää tälle päivälle

Sateisen päivän blue - osa kaksi

Että tälläinen aamu taas vaihteeksi...


Aamulla satoi,
alkoi puolen yön jälkeen,
siihen heräsin,
sateen kohinaan heräsin,
suljin ikkunan.

Kello soi puoli seitsemältä,
heräsin kilinään,
kellon kalkatuksene heräsin,
en halunnut nousta,
mutta oli pakko,
satoi vieläkin.

Kun lädin töihin,
satoi vettä,
vettä satoi kaatamalla,
kiristin sadeviitan nauhat,
kypärän painoin päähän,
tielle ampaisin,
en jaksanut polkea,
poljin kuitenkin.

Tuuli vei muovikassin,
kun laskin mäkeä,
se oli muovikassin menoa,
se lensi keskelle tietä,
en pysähtynyt,
enkä katsonut taakse,
satoi edelleen vettä,
matka jatkui vain.

Satoi vettä,
ei aivan kaatamalla,
ei paljoa puuttunut,
vaatteeni olivat jo märät,
itikat olivat kimpussani,
jalkani tunnottomat.

Sateisen päivän blues,
osa kaksi,
tää on sateisen päivän blues,
osa kaksi,
typerä on nimi,
ei voi mitään.

Kun viimein pääsin töihin,
tulin kaupan kautta,
valuin vettä lattialle,
matolle jäi jalanjäljet,
raahauduin eteenpäin,
ripustin viitan naulaan,
märät vaatteet sulloin pussiin,
kuivat vaihdoin ylle,
yhä satoi vain.

19.7.2010
copright - Ukuli

----
Taas yksi sateinen aamu

Tikanpoika

Tänä aamulla matkan varrella näin tikanpojan.
Tikanpojan pienen tiellä näin.
Pysähdyin ja aioin auttaa.
Suru iski kun poikasen hädän kuulin.
Pesästäänkö puonnut lie,
vaiko muuten tielle pomppinut.
Hädissään huusi emoaan.
Oja minut pysäytti ja hoputtajapaholainen ruoski kiirehtimään.
Töitä, töitä,
ei auttaa ehdi nyt.
Mietin myös, että pelästyy toinen,
keskelle tietä juoksee vielä,
tulee uhreja kaksi kuului epäilijän ääni,
kaksi tulee uhreja jos et poikasta kiinni saa,
olisin silti yrittänyt,
mutta kiire,
kiire pahin painajainen,
pahin ruoskija koskaan,
pahin kaikista,
jätin silleen sijoilleen,
rukoilin ettei yksikään auto päälle ajaisi,
kirosin karvaasti mikäli ajaa.

copyright Ukuli 2010, kirjoitettu 5.7.2010
----
Aamulla varhain

Sateisen päivän blues

Eilen illalla alkoi satamaan,
sama sade jatkuu vaan,
päivästä iltaan,
illasta aamuun,
ei taukoja, ei taukoja,
samaa sadetta.

Sade, jossa kastuin päivällä,
kun poljin pyörääni kotiinpäin,
sama sade kasteli aamullakin,
kun poljin pyörääni töihin.

Tää on sateisen päivän blues.
Masentavaa sadetta,
kylmää tuulta,
kylmää nahkaa,
märkää vaatetta,
kuollutta lihaa.

Sateisen päivän blues,
masentava sade,
joka jatkuu aina vain,
aamusta päivään,
päivästä iltaan,
illasta aamuun.

Paita kastui matkalla,
kävin ostamassa uuden,
varavaatteita en mukaan ottanut,
sadeviittani repalainen,
ei kovin paljoa auttanut.

Sateisen päivän blues,
jolloin kaikki menee pieleen,
masentavaa sadetta,
kylmää tuulta,
kylmää nahkaa,
märkää vaatetta,
kuollutta lihaa.

Kävin myös ostamassa ruokaa,
uusi yrittäjä, uusi firma,
työkaverini seurana ja tukena,
kauanko kestää tämä uusi paikka?
Edellinen omista oli paikalla pari viikkoa.

Sateisen päivän blues,
autot mäkeen asti odottaa,
että silta alas lasketaan.
Masentavaa sadetta,
kylmää tuulta,
kylmää nahkaa,
märkää vaatetta,
kuollutta lihaa.

Heikko hetki. x'D Kuvaa tätä päivää ja tapahtumia erittäin hyvin.

Minä olen

Tämä taas on henkilökohtaisia kirjoituksiani ja lienee varsin tyhjentävä...^^' Devitililleni on ainakin laitettu jo ajat sitten ja eroaa ei-henkilökohtaisista runoistani... O.o' No, eipä juuri mitenkään. x'D

 

Kuka minä olen?
© Ukuli
10012006

Totuudenetsijä,
elämäntutkija,
murheiden kuuntelija,
surujen tulkki,
kuoleman ymmärtäjä,
sielun peili,
salaisuuksien pitäjä,
arvoitusten ratkaisija,
tutkijaluonne,
kadottaja,
unelmoija,
realisti,
tukija,
yllytyshullu,
ilopilleri,
murheenkryyni,
surija,
lohduttaja,
tekijä,
käskijä,
suunnittelija,
toteuttaja,
kirjanpitäjä,
unohdus,
peloton,
tyhmä,
huolestunut,
harkitseva,
hajamielinen,
tarkkailija,
täystuho.

 

~Uku

Avaa, paljasta

Blogin alkuperäinen tarkoitus oli myös olla runojeni ja muiden omituisten kirjoitusteni dumppauspaikka... No, omituisia kirjoituksia on toki tullutkin kirjoitettua viimeaikoina, mutta runpuoli on jäänyt vähemmälle.

Hetki sitten heitin devitiliini tämän kohta esiin scrollautuvan runopätkän. Ei se ole kummoinen eikä se ole henkilökohtainen ja se kertonee taas vaihteeksi vampyyreistä ja vampyyrinmetsästäjistä, noista suosikkiotuksistani mytologiassa ja kauhugenressä.

Olkaapa hyvä. Lukea ja kommentoida saa, muttei kopioida tai ottaa.

Avaa, paljasta
© Ukuli 2009
24032009


Näytä minulle ruumiisi,
poltan sen tuhkaksi.

Avaa minulle sydämesi,
isken siihen vaarnan.

Paljasta minulle sielusi,
lyön sen pirstaleiksi kuin peilin.

Siitä on aikaa kun viimeksi kirjoittelin mitään runoa tai sitä muistuttavaa tekstiä. =..='

Kuolinpäivä, tuomiopäivä

En muista laitonko deviin, varmaan laitoin. Tuli tämmöinen olo ja joku ( minä )sai hetkeksi tarpeekseen ainaisista sotauutisista.

 

Kuolinpäivä
7.12.2008

Tänään on kuolinpäivä,
lapioidaan verta purkkiin,
luetteloidaan kappaleita,
järjestetään osia.

Tänään vietetään kuolinpäivää,
kannetaan arkkuja valkoisia,
mustia ja harmaita,
suuria ja pieniä,
hautaan lasketaan,
multaa päälle lapioidaan.

 

~Uku