Näen neidon tornissaan,
yksin kammiossaan,
yksinäisellä saarella,
turvassa pedoilta,
turvassa elämältä,
katkerana,
tekemässä itsestään profeettaa.
Puistossa on aina väkeä,
hilpeää seurustelua,
päiväkävelyitä,
koiranulkoiluttajia,
lenkkeilijöitä,
lammessa ui lintuja,
joutsen levittää siipensä,
lentääkseen pois,
leijonat vahtivat porteilla
Kirkkaan valkeana hehkuva huippu,
lunta kaikkialla,
takana temppeli,
lepo on ohitse,
edessä tie,
on aika jatkaa matkaa.
Kirja, jota oinas vartioi,
se ei ole kuolevaisille,
ei jumalillekaan,
verenpunainen,
jumalan verestä,
sivut ihmisten nahkaa,
seitsemän sinettiä,
lukossa,
lukittuna se pysyykin,
nyt ja aina.
Kattelin noita Mystic Learmon-kortteja tossa ja tämmöisiä visioita puhkesi verenpunaiseen kukkaansa. 8D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti