Pedolla oli taas aamupäivällä tarve päästää höyryjä ja se keksi räyhätä siitä ettei mulla ole intoa ommella mitään. Ei olekaan. Se ei ole mikään ihme, eikä edes mikään salaisuus. Itseasiassa sen pitäis olla jo ihan itsestään selvää.
Se vaahtosi nojatuolien päällisistä. Jos minä saan vapaat kädet, voisin toteuttaa jotkut. Pedon kanssa se ei tule onnistumaan, koska hän haluaa päättää ja sanella ehdot aivan yhtä mallikkaasti kuin siskonsa Hydra. Puhumattakaan, että jos teen ne ominpäin, Peto keksii vaikka mitä vikaa niistä kuten kaikesta muustakin mitä olen tähän asti tehty. Kun jos se jäisi yhteen kertaan mutta hah...
Tänään sain sitten kuulla, että voisin koulia paprikan taimet... Mistä lähtien ne on olleet miun? En minä niitä edes kylvänyt tai kasvatellut. Kommenttini kylvetäänkö niitä vai oli; “on ihan sama haluatko kylvää paprikoita” ei voida tulkita; haluan, että kylvät paprikat puolestani. Eihän? O..o’ No, tää vaan paranee tästä. Samaan syssyyn tuli sitten, että miten miun pitää laittaa ne ruukkuihin, mitä miun pitää niihin ruukkuihin laittaa ja minkä verran. -Siinä vaiheessa aivoni löivät tilttiä ja näin suurinpiirtein punaista jo itsekin. Vittu näitä kontrollifriikkejä. Tehkööt jumaliste itte niin tulee kerralla hyvä.
Kannustava perhe? Mikä se semmoinen on? O..o’
Tiedän olevani aikamoinen itsepäisen aasin perikuva, mutta kuten aasi, ei meikäläistäkään kannata piiskasta. ;D
Jos kerran tietää miten niiden kanssa pitää menetellä oikeaoppisesti, on minun puolestani aivan vapaa tekemään niin kuin sanoo, eikä tuputtamaan sitä muille. Kiitosta vaan ja hyvää päivää!
Viimeksi kun mulla oli paprikoita, kasvatin ne turpeessa ilmaan mitään puutarhaekspertin neuvoja tai lannotteita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti