Tämä jälleen sarjassa Ukun unet... eli niitä viihdepainoisia unia, joilla ei ole tekemistä arkimaailman murheitten kanssa. x’D
Olin kuvaamassa ulkona kun oli kesäinen päivä. Taivaalta alko sataa ihan kuin jotain tuhkaa. Kauhistuin vähän ja pudistelin ja ripistelin itteeni koska se tuhka porautu nahkan sisään.
Seuraavaksi olin vaaleassa huoneessa, istuin tohtorin tutkimustuolilla/pöydällä ja miulla oli oikea käsi ojossa ja tutkin että mikä mutkuaa lihaksessa. Ei se kivulias ollu, muistaakseni. Puristin ja pahkurasta purskahti ulos veristä limaa ja läpikuultava mato, jolla oli helvetin terävät hampaat, se yritti näykkiä kaikkea. Tohtori tais ottaa sen purkkiin. Se pysyi ihailtavasti viilipittynä kun tuijotin sitä toukkaa joka puski ulos käsivarresta, kainalon alta; ÄÄK ÄÄK ÄÄK-huutoa. Tohtori taisi naurahtaa siinä, että ärhäkkä otus, kun piteli sitä kaverina ettei pääse näykkimään.
Se tohtori oli laiha tyyppi. Jotenkin ei-ihmismäinen, mutta ei sen pelottavampi kuin lääkärit yleensä. Saattaa olla, että tohtori oli kalju ja sillä oli mustat silmät. Nuoren kuuloinen ja kyyninen ja hämärästi tuttu. Instrumentitkin, joita siellä oli, olivat aika oudot, joukossa kyllä perinteisiäkin.
Tohtori; Et sinä siihen kuole. Ihmisen veressä ei ole niin paljoa rautaa, että tuosta loisesta olisi terveydellistä haittaa, ei se sellaisessa elinympäristössä pitkään viihdy vaan tulee ulos.
Murehdin, että onkohan niitä enempikin, tohtori taisi kysyä että kyllä se kohta selviää. Selvisi. Seuraava toukka, joka pullahti ulos samasta reiästä oli vihreä ja se ei hyökännyt kenenkään kimppuun enää. Eikä vertakaan tullut. Kolmas oli keltainen ja sillä oli kaksi päätä ja pienet hampaat. Se vielä liikkui.
Otukset oli kymmenen senttisiä, sormen paksuisia ja matomaisia. Liikkuivat ihokerrosten välissä.
Muistin aamulla vielä pari muutakin unta, toinen liittyi Vampire Masquerade Bloodlines maailmaan, mutta en enää kuin tämän yön ensimmäisen unen, joka yksityiskohdissa on jälleen omaa luokkaansa. Jopa niin, että muut ovat unohtuneet täysin.
Tosta tuli mieleen Unisieppari ( kirja että leffa ), jossa oli paskanäädiksi kutsuttuja loisia. Pikkuruisella ( pari vuotta ) viiveellä toikin kummittelemassa. On tuosta joku kolme vuotta kun Unisiepparin luin ja neljä kun näin leffan.
Sigmund Freund, miten väärässä unista olitkaan. Yhtä hervotonta on teoria, että unet ovat muistoja entisestä elämästä. Saattavat hyvinkin olla tulevaa ennemmin...





