Eikö oikeasti ole mitään?

Työkkärissä oli puheenaiheena se onneton kurssi, jolla olin sekä taivuttelu perustamaan osuuskunta. Sekä mahdollisesti myös liittymään osuuskuntaan, työharjoittelukokeilu sellaisessa unohtamatta.

Sekä takertuminen ompelijan perustutkintoon. Taas kerran. * syvä, pitkä huokaus * Se on jotain mikä saa aina ne pienet angstiverenpainesakarat jyskyttämään ohimolla. Siellä ei varmaankaan enää lue sellaista pikku noottia, että haluaa tehdä jotain muuta ja pystyy moneen muuhunkin kuin ompeluhommiin.

Oli joku paikka, joka tekee palkintoja ja hakee käsillä tekijää. Luultavasti kassalle ja kaivertamaan. Pitää kuitenkin kysyä millainen työtoimenkuva on. Paikan kotisivut valaisevat osaltaan työtoimenkuvaa joka on osaltaan pelkkää kaivertamista ja pakkaamista. Kyllä sitä tehdä voi, mutta taidot, nekin vähäiset mitä on, menevät tuossa työssä hukkaan. -Tosin voisin oppia käyttämään kaivertimia. 8’D

Alan vahvasti epäillä lukeeko siellä aiempia muistiinpanoja kiinnostuksistakaan enää. =..=’

Nähtävästi siellä ollaan vielä enempi tuuliajolla ja hakuammunnalla kuin mitä itse olen. Mielestäni elämä on liian arvokasta ja liian lyhyt nyhrättäväksi yhden ja saman asian kimpussa kunnes kuolema korjaa, varsinkin ellei todella nauti tekemästään työstä.

Uku + facebook

Siinä on syynsä miksi yleensä sanon kaikille “ei ole”, jotka kysyvät; “onks sulla feisbookkii”.  Kyllä mulla sellainen on ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että hyväksyisin kavereikseni kaikki, jotka sen nyt sattumalta löytävät. En edes tutustumismielessä tai kohteliasuuttani. Muutama sukulainen ja ne oikeasti hyvät kaverit.
Miksi helvetissä kukaan ylipäätään haluu hyväksyy kavereikseen ventovieraatkin ilman, että koskaan tietää ketä ne on? O,o’ Puhumattakaan, että mistä voit olla satavarma, ettei nämä henkilöt joita et koskaan ole tuntenut ja joita et myöskään koskaan tunne, kalastele tietojasi facebookprofiilistasi ja ymppää niitä jonnekin valeprofiileihin yms? Et tiedäkkään. xD Kannaattapi jo siksi siis olla varovainen kenet kaveriksi hyväksyy ja meikää tarkempaa, skeptisempää ja vainoharhaisempaa tuskin onkaan mitä tulee toiseen ihmiseen tutustumisessa.

Pahintahan tuossa paljon “kavereita” sekoilussa on, että ihmiset kilpailee ihan oikeasti keskenään siitä kenellä on eniten facekavereita. O..o Se selittänee myös ne lukuisat ja taas lukuisat valeprofiilit, joita etupäässä tehdään siksi että on kivaa olla suosittu ja olla jotain muuta kuin mitä on.

En myöskään katso hyvällä, että facebook profiilia tutkisi joku ihan vain yrittäen muka selvittää millainen ihminen on. Noilla tiedoilla mitä siellä kertätään... Hah! Sallikaa kun nauran. Profiilikuvat, postaukset ja nippelitieto tuskin auttavat kartoittaamaan henkilön osaamista tai todellista persoonaa. Näkyy olevan, että facessa useampi teeskentelee olevansa muuta kuin mitä on ja laukovan mitä paskaa sylki nyt suuhun sitten tuokaan. :P
Joskus näyttää, että se on melkoinen paskaränni siinä missä foorumit, joinne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä haluaa.

Mutta, takaisin Ukun profiiliin... ( turha etsiä sillä nimellä ) Okei, olen postannu omaani valokuvia käsitöistä mitä olen tehnyt. Piirroksia ja rendereitä löytyy myös. Samaa mitkä lopulta eksyvät joihinkin blogeistani. Eikä siellä ole sitäpaitsi ole mitään, mikä kiinnostaisi ketään. Siellä ei lue mitään tavanomasia; nyt tuli valvottuu myöhään. Päivityksiä. Ei mitään selontekoa mitä joka 10nen minuutin välein on tapahtunut. Ei kymmentä selfietä joka päivälle. Ei mitään angstisia ragepostauksia siitä, että nyt.. nyt on vittu töissä menty perse vaahdossa. -Ehkä pitäis laittaa.
Siellä ei ole mitään henkilökohtaisia tietoja näkyvissä. ---Oikeasti profiilini ei ole edes yleisesti näkyvillä.

Silti sinne välistä löytyy wanhoja tuttuja. Lähinnä sitä samaa kuonaa joka tirskui meikälle koulussa selän takana ja nimitteli välkällä. Ja nyt samat kusipäät sitten haluaa olla kavereina ja kyttiä meikän tekemisiä? Ikävä kyllä meikän olemiset, epäonnistumiset, tulemiset tai edes teokset eivät kuulu tälle roskasakille tippaakaan. Eikä ihminen oikeasti muutu niistä ajoista. Ei tippaakaan.

Minulla ei ole ongelmaa, että se että aikaansaannokseni ovat näkyvillä, kunhan en itse ole. Minä en ole tuote, enkä apina ikkunassa. Eikä minun elämäniole kaikkien pällisteltävinä, eivätkä minun asiani oikeasti kuulu kellekkään. Kerron itse, jos jotain haluan kertoa ja valitsen myös itse ystäväni. Puhumattakaan, että jos onnistuitte loukkaamaan minua jossain elämäni vaiheessa; painukaa helvettiin, sillä sinne te kuulutte ja pysykääkin poissa. Eikä meistä muuten enää ikinä mitään kavereita tule.

Voi toki olla, että olen anteeksiantanu vihamiehilleni, mutta arvatkaa muistako iknäni heidän nimensä ja tekonsa. Oikeasti, haluaisin käydä vetämässä jokaista kiusaajaani paistinpannulla ympäri korvia niin että soi, jos vain voisin. -Vaan kun en voi. Niin tulikivenkatkaisun terveisin heitä kaikkia muistelen, että saan tarmoa tarpoa eteenpäin.

Niin siinä sitten kävi, että…

Joskus, kun asiat alkavat rullata, siihen kyytin tuskin ehtii. Puolen vuoden päästä voin päivittää CV:heni seuraavaa; toiminta apuohjaajana ja avustajana.

Eihän sitä kyllä moni varmaan usko, että sellainen on käynyt, mutta kun niin kävi. O..o Olen itsekkin kuullut tarinoita siitä, että jos sopiva immeinen kävelee työpaikalle, sellainen saattaa saada työn heti eikä viidestoista päivä. Pidin niitä työkkärin propagandana aina näihin päiviin asti, jolla vain pyritään herättämään toivoa pitkäaikaistyöttömissä.

Nyt siitä on sitten ihan omakohtaista kokemusta. Tulin, tein ja sain töitä. Veni, ago, accipio labor. Luulisin, mutta en osaa taivuttaa latinaa, mutta kaiketi tajuatte mitä ajan takaa. ^^

Työ pitää sisällään samaa mitä melkein teen jo nyt, mutta siihen päälle avustajan/apuohjaajan paperityöt, matkustelua toisessatoimipissä tuuraamassa osa-aikaeläkeläis ohjaajaa ja sen sellaista. Päälle pitää opetella kantapäälapun neulomista, halusin tai en. No, ainakin oppinen vihdoin neulomaan sukat... tai ainakin niihin kantapäät halusin sitä tai en. x’D

Sanotaan nyt näin, etten edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että saisin tuon homman. Puhumattakaan, etten oikeasti ole voinut kertoa näitä ilouutisia aivan kaikille. Näin “anonyymisti” se hoituu, sillä harva osaa yhdistää henkilön ja nickin. Vielä harvempi osaa yhdistää nickin ja blogin. En tasan rupea avautumaan näistä ilouutisissa devissä. En! Kuittaan korkeintaan, että joo olen nyt kiireinen kun on enempi töitä. Sellaista missä saatan olla hyvä ja mitä osaan tehdä. Piste.

Tai kertomaan samaa paikkaa tavoitelleelle et; joo mie sain sen paikan sitten. Ei helvetti, siinä saa elinikäisen vihamiehen aivan varmasti. Kun se olin minä joka sille siitä paikasta puhui ja sain sen siitä innostumaan ja hakemaan sinne. Sillä oli vielä niin kiire saada tietää siitä paikasta, ettei edes kiinnittäny huomiota mitä muuta kirjoittelin, tivasi tietoja siitä työtoimenkuvasta. O.o Juu, ei mitään. Eipä kestä. Ilo auttaa ja näin. Taisi vain olla oma lehmä aika syvällä suossa siellä, että viis siitä mitä kaverille kuuluu. Ko. käytös on aika paheksuttavaa, eikö?

Mutta, näillä näkymin voin vain kuvitella sitä kateellisten puolituttujen määrää... puhumattakaan siitä vittuilun määrästä kunhan huhut alkavat lennellä. Huhut siitä, että miekin olen saanu töitä. Juu, se on nyt heiltä pois tämäkin. Tuntuupa niin uskomattoman kamalalta taas.. Plääh! Itte ovat soppansa keittäneet ja siinä kerran haluuvat lillua niin lillukoot sitten.

Duunarin hommina on ollut tehdä erilaisia käsitöitä ja niitä on saanut puuhata vapaasti oma halun mukana ja siitä olen pitänyt. On saanut kutoa, ommella, tehdä helmitöitä ja sellaista, mutta on hyppyytetty tekemään kaikenlaista. En tiennyt osaavani koristemaalausta lainkaan, mutta.. maalattuani leikkiviä kissanpentuja, sydämmiä ja murattia tulitikkutelineitten koristeiksi... no, nähtävästi osaan sitten sitäkin jonkun verran. -Ei aiheesta kertovan kirjan osan ja tekniikoitten silmäily sitten hukkaan mennyt. Opisin tietty enempi jos vielä lukisin sen osan askartelukirjaa, eikö?

Luulisi olevan jo sinällään pelottavaa miten kykenee omaksumaan uutta pelkästään katsomalla vaihe-vaiheelta kuvia, ilman että tarvitsee tekstiin tutustua yhtään sen tarkemmin ellei mielenkiinto herää. x’D

Öljyvärit ja akryylit. Seklainen tuputustekniikka ja maalaus. Pahoittelen shaissea kuvalaatua, mutta parempaa ei tule, ei näillä välineillä ja valaistuksella. D:

Ps. Kannattaa vilaista Myrkkyputelin puolelta koko teline ja ne muut. Arvelin koota sinne jonkun “työtehtävät” hakusanan alle noita.

Mikä päivä jatko-osa

Eilinen oli jo MIKÄ PÄIVÄ! osastoa ja tänään sama tahtii näkyi jatkuvan. Kirjoitan eilisestä sitten huomenna ja postitan sen eiliseksi. Eilen en jaksanut ja tänään en yksinkertaisesti malta. Tänäänkin tapahtui.

Yöllä tai aamuyöstä, joku torvi oli saanu operoitua autonsa sillankaiteeseen. Harmi vain että kuitenkin niin hissukseen, että sillan metalliosia oli paskana, muttei ollut saanut autoaan ja itseään jokeen. Olisi joutanut ellei kyseessä ollut sairaskohtaus.

Töissä oli kuin olisi ollut töissä ruumiskellarissa. En ole ollut hommissa siellä. Vielä. Mutta vielähän sitä ehtii kaikkeen, eikös? 8’D +10 astetta, joka tuntui kuumiin kesäpäiviin tottuneista -5ltä. Porukka istui sisällä hommissa takit niskassa, yhdellä oli viltti sylissä ja toppatakki. Pomolla huulet sinisinä. Oikeasti, eipä paljoa naurata sellaiset olot.
Etälämmityksessä vain kiistetään, että ei ole mahdollista, teillä on siellä +20 astetta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kävivät lopulta katsomassa, todeten että toissapäiväiset ukkoset olivat sitten tehneet pikku pikku tuhoja.

Arvelin työpäivän päätteeksi käväistä kierrätyskeskuksessa kun en ole vähään aikaan siellä käynyt ja oli sellainen olo. Siis sellainen, että menen sinne ja juuri tänään. En juurikaan tiennyt, että miksi mutta päätin sitten mennä kuitenkin. Eihän sitä koskaan tiedä kun tulee sellainen vaistomainen olo. Yleensä se enteilee hyvää.

Päivän saaliina kahdet housut, jotka peräti mahtuu jalkaan, animeboxi jota olen metsästänyt  vuoden päivät ja materiaalia koruihin. Siinä määrin, että hirvittää jo itseänikin. Ja sitten ota-tästä-ja-vie-helkuttiin laatikosta erittäin jännä esine. 8¨’D Pois se, että tuli erehdyksissä niitten housujen kanssa sählättyä, kun ne on siellä isoissa laatikoissa niin olin kuorassu pinoon yhdet pikkuiset ( lue:normaalikokoa kaiketi ) farkut kun tutkin farkkulaaria. Enkä huomannut kuin vasta kotona. D: Noo... eiköhän noista jotain saa. >’D Kassin ynnä muuta ainakin.

Erittäin hyvä löytö ja vieläpä edullisesti. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös emaloitu riipus, lasisiruhelmet ja kookosnappeja. Sekä animeboxi jota olen etsinyt kauan.

Tämä löytö oli Ota-Tästä ilmaiskorista. Kokemuksesta tiedän, että ovat miettineet ettei tuollaista kukaan ostaisi. –Olen ollut itse siellä töissä sen verran usein. x’D

Tosiasiahan on, etteivät normaalit, mielikuvituksettomat ihmiset osaa arvostaa mitään outoa ja kiehtovaa, jota joskus tulee vastaan. 8)

Ainoa vika joka tässä on, on väri, mutta muuten se on ihanan karmiva ja soveltuu hyvin sormusten yms esittelyyn. >’3

Lyhyesti, tästä ei voi enää päivä parantua. Toki, jos shenkerillä löytäisivät pari viikkoa kateissa olleen rosherin paketin niin... mut sehän on liikaa vaadittu. D:

48 000 rikki

Eilen illalla meni tämäkin ja kyllääääh, kaipa tästä voi jo alkaa ehkä olemana hieman ylpeä. Kiitokset kävijöille.

Mitähän keksisi tällä kertaa kiitokseksi? 8)

Sain kuulla tiistaina, että galleriani on meikän käyntikortti. Tjaa-a, laadusta voidaan olla montaa eri mieltä.

Kyllähän mie kaikenlaista osaan ja mielelläni teen, mutta tuossa yhteydessä pitäisi kai vinkata kurkkaamaan Myrkkyputelia.

Puhumattakaan, että pitäisi levittäytyä laajemmallekin. RuntimeDNA, Renderocity, että Dazissa kun olisi tyhjyyttään ammottavat tilat minne tuikata varsinkin 3D rendereitä. –Että tavallistakin.

Kaikkea outoa...

Huomasin taas tänä aamuna, että taas ollaan jännän äärellä. Eilen illalla sain laitettuu yhden 3D renderin deviin ja se oli poikinut nootin, jossa haettiin innokkaita mallintajia johonkin sarjisprojektiin.

En ottanut edes selvää mikä hemmetin juttu toi nyt taas oli. Kun siinä kerran haettiin mallintajia ja mä en ole sellasta nähnykkään! 8’D En ihan totta tiedä paskaakaan 3D mallintamisesta... Koitin oppia sitä parin viikon ajan mut kun ei tullu tehtyä sit kotona mitään niin ne vähäiset opitut taidot sit ruostui olemattomiin.

Enempi ihmettelin sitä et mitä vittua, luullaanko meikää ihan oikeesti 3D ammattilaiseksi? O..o Ainaki pari mun nettituttua luulee niin ja näköjään myös random ihmiset jotka on käyny kattoo tuol gallerian puolella. Sit saa privaviesteinä joskus tollasia; miten noita tehdään, neuvo mua ja sit tollasen etitään 3D mallentajia. Plah.

Hämmentävää ja ärsyttävää.

Eikä se siihen vielä jäänyt. Toistaiseksi yhden sammalkuvan alta löytyy hämmentävä keskustelu johon liittyy yhden nettitutun siskon ottama valokuva. Viimeaikoina deviini on pesiytyny kommentoimaan joku libanonilainen teini. –Ja sen sisko.

Teinien kommentit ovat yleensä samaa tasoa olipa maa ja kulttuuri mikä hyvänsä.

No, jos kaikki menee päin vittua niin kohta tässä on terroristiepäiltynä ja SUPOn kuulusteltavana ihan vain siksi että tää libanonilainen osa-aika trolli oli keksinyt hauskan sanaleikin sammaleesta, josta postakin kuvan deviin. Ruusukesammal oli itselle uusi tuttavuus ja kuvat onnistui hyvin. Niin tää yks lähetti sitten siskonsa ottaman kuvan talebannuorista... Ei voinu vahingoksikaan kirjottaa sitä. –Tai parempaa jättää laittamatta koko juttua. Ajatteleekos nuoret? Se on harvinaista.

Mitähän pahaa olenkaan taas tehnyt tai jättänyt tekemättä. =..= Miksi aina minä?!

Minusta on saatu käsitystä ja luultu saatananpalvojaksi ja satanististiksi... Nyt 3D mallintajaksi ja terroristiksi. Näistä mahtaisi tulla todella hyvä CV...

Jo nyt on...

Jahas, pitkään ne Bilteman kuulokkeet sitten kestikin. Taas yhden kuulokkeet. Voi olla että on ollu liikaa suoriutua äänilajeista ja tyyleistä vaihtuvaan soittolistaan...

Olen jo seonnu laskuista monennetko luulokeet nämä olivatkaan, mutta ennen näitä, mulla kesti yhdet Bilteman kuulokkeet, kun ne sitä mallia möi, vaan eivät enää kun se oli varmaan liian kestävää laatua... * ärrh * 7 vuotta per pari ja mulla oli niitä kahdet peräkkäin. Ennen niitä kuulokkeet hyvä jos pari vuotta.

Nyt mennään taas siihen aikaan. =..=

Olin ääliö kun en tilannu yhdestä verkkokaupasta silloin kun niillä oli kuulokkeet alennuksessa! Nyt ollaankin tässä.

EI kuulokkeita, ei hauskaa. =..=

Perjantai perjantai...

Sanotaan nyt vaikka niin, että päivältä voi odottaa mitä tahansa jos herää verinen haava polvessa. Kömysin kyllä eilen illalla vintillä, mutta tulin alas naarmuitta. No, jostain se on tullut. <..<’

Maistoin tänään tuoretta anasta. Tai no... tuoretta ja tuoretta. Eiköhän niitä viikko tolkulla myydä kaupassa, sitä ennen ne rahdataan laivalla Costaricasta asti... No, selvisi etten voi syödä tuoreanasta; sain kieleni auki. 8’D Tölkkisäilöttyä ananasta voin kyllä syödä. Arvelin paistaa lopun pannulla. =..0’

Niin ja alkuviikkoa varten on kortti ladattu, jos ärrän neitee osasi hommansa ja tekniikka toimii... tosin, kaikkea kivaa voidaan odottaa tapahtuvan juuri maanantaina. =..0 Onpahan ainakin kuitti todisteeksi että missä olen yrittänyt latauttaa sitä, jos jotain ongelmia ilmenee sitten aamulla.

Ei pidä toivo ettei niin tapahtuisi. Ei koskaan saa päästää suustaan mitään niin harkitsematonta. x’D

PS. Oli taas sellainen ontto päivä ettei tullu postia. O…o’

Kauhujen kirja... kirjaimellisesti

Tässä on taas yksi sellainen asia, joista en pidä keväässä;

Kohtalon ivaa, että sen oli pakko töpöttää hyvän kirjan päällä passissa. Tollanen 2,5 cm pitkä… musta, pölyinen kahdenksanjalkainen otus.

Herättää inhoa, mutta ei varsinaista pelkoa.

Kiinalaisten pyramidit? O..o’

Sarjassamme tänään opin jotain uutta.

Tänään opin, että myös kiinalaiset rakensivat aikoinaan hautapyramideja ja pyrkivät säilömään korkea-arvoiset henkilöt. Voi olla, että olen joskus ohimennen kuullut siitä, mutten ole kiinnittänyt siihen silloin sen enempää huomiota. Luulin että vain egyptiläiset, mesopotanialaiset, etelä-amerikan alkuperäiskansat ja thaimaalaiset rakensivat pyramideja... mutta että kiinalaiset myös. o..O'

Vaikka... no, olisihan se pitänyt kai arvata.

Kuten egyptiläsetkin, hekin pyrkivät luomaan vainajan hengelle hyvät olot tuonpuoleisessa paitsi rakennuttamalla maanalaisia hautapalatseja, täyttämällä niitä tavaroin ja palvelijoiden ja jalkavaimojen ruumiilla. Sääli niitä ihmispoloja, joiden oli seurattava isäntäänsä tai emäntäänsä hautaan. :(

Totta kai eniten kärsivät rakennusmiehet, joita varsinkin Kiinan ensimmäinen keisari tuntui käyttäneen mielivaltaisesti. Niin, ja kaikki rakennusmiehet eivät muuten olleet orjia, vaan osa maksoi velkaansa pois tekemällä tätä helvetillistä työtä. Tutkijat eivät olleet vielä päässeet sinne asti että olisivat osanneet arvioida tuota mielettömyyttä.

Opin jotakin eri aikakausien hallitsijoista ja joista Han-ajan eräs keisari rakennutti kustannussyistä hautansa vuoreen, eikä sen paikka tiedä kukaan. Se on jo saavutus! 8'D

Samoin kuten ei ollut mikään ihme, että kansa kapinoi ensimmäistä Kiinan yhdistänyttä keisarihuonetta vastaan sen ensimmäisen rakennettua kolossaalinen hautapaikkansa.

Opin myös, että maa-aines, tiiviiksi topattuna, sidosaineineen esimerkiksi pellavakuitujen kanssa, on lähes yhtä tiivistä kuin betoni ja kestää vuosituhansia. Ja että Australiassa dokumentin tekohetkellä oli menossa rakennusprojekti koskien maan käyttöä rakennusmateriaalina.

Tulikohan se dokumentti Teemalta, mutta se oli mielenkiintoisuudessaan sitä luokkaa, että miksi se oli niin lyhyt?

Kun kirjoitin tätä, yritin muistella historiantunteja, joissa millään muulla ei tuntunut olevan mitään väliä kuin tietyillä vuosiluvuilla ja niitäkään ei tosielämässä tarvitse muualla kuin jos menee tietovisaan. Sen sijaan olisi parempi, jos historiasta voisi oppia jotakin; ihmisten elämästä ja tavoista, sekä keksinnöistä, jotka todella muuttivat maailmaa.

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Henkikulta höllässä

Tänään tuli opittua ettei kannata keikkua tuolissa, jossa ei ole neljää tukevaa jalkaa. Se meinaan keikahti kumoon, meikäläisen kanssa. Ilmalento ja löin niskani ja ehkä päänikin säilytyslaatikon kulmaan.

Koskee niskaan.

Ja sain kuulla Pedolta huutoa hajonneesta tuolista. Siitä meinaan taipu ne jalat sitten. ^^’’

Saa nähdä ollaanko sitä aamulla enää elävien kirjoissa ja jos ollaan niin millä kivuilla… En kyllä nähny elämän vilistävän filminauhana edessäni, sen sijaan siinä kaatuessa ja ku niska oli lootaa vasten toivoin vaan että kunhan ei mee niskat poikki niin on hyvä. x’D

Näkee sitten aamulla muistanko mitään tai ketään.

Ironista, iltapäivällä luin kaverin mailia, jossa tää siunaili et kylläpä miulle sattuu ja tapahtuu siinä määrin että pitäis ottaa tapaturmavakuutus. Onkohan olemassakaan sellasta vakuutusyhtiötä kelle kelpaisin asiakkaaksi? 8’D

Naapurisopua parhaimmillaan

Ka, eilen iltapäivällä kummastelin, että näkevätkö silmäni oikein jotta männääkö polliisiauto nuapuriin, jossa ei pitäsi olla ketään. Kävin kysymyssä Pedolta, jotta niänkö näkyjä. –Se on sen verran harvinainen näky täälläpäin.

Ei ollunna näky, ol nähnynnä saman ja kovasti ihmettel. Mietittiin, jotta onko hyö eksynä vai ettiikö hyö jottai tai jotakuta. No, ne tul sitten meijänni pihaan ja Peto läks vastaan.

Asiakin tul kohta seleväksi. Joku lenkkeilevä nuopur ol käynynnä huaskalla, nähneet sinne riistaporukan jättämät säkit, penkona niitä ja oivaltanneet jotta hyöpä soittaa polliisit kattommaan sitä!

Mikä neronleimaus!

Mitähän hyö outti löytävänsä? Minkähä takkii hyö män niitä penkommaan vaekkei oes ollunna mittään asiaa?

Eiköhän tuo lie aika tavallista, jotta hirviporukan jäsenen mailla suattaa olla hirviporukan huaska? Sitä ne ol tuumannu polliisittii. Behemothin tarvittoo silti männä selevittämään asia ja varmaan polliisit vielä tarkistaat hirviporukalta miten asiat on.

Peto taas maittenomistajana on sitä mieltä, jotta loppuu vieraila maitten käyttö lenkkipolokuna ja jotta talevalla ei vedetä hiitolatua peltojen ja mettän läpi. Viime vuonna joku vuan ajo sen lavun peltojen läpi ja mietin jotta koskahan tuota alakaa ventovieraat kuikkia ikkunoista sissään. Eikös ladun sua ajjoo vaen muanomistajan luvalla, jos se kulokoo melkeen pihan poekki. –Ei liene mikkään ylleinen kulukupaekka tuo meijän pelto.

Eikä muuten ou mikkään julukinen tiekään tuo meijän tie. Se ei ou ku vuan tämän tien varrella asuville, jotka on niemelle talonsa piättänä rakentoo. –Ja semmosena se saes pyssyy.

Maanantain erikoinen

On tainnut pakkauslaite olla nälkäinen...

Tutkijat retuperällä...

Heikkohermoiset voivat lähteä lätkimään nyt.

No niin, tässä sitä taas ollaan ja jälleen jännän äärellä. Repeilin kuin mitä uutaa Auer-juttuun olivat keksineet ja siellä oli tällä kertaa noussut esiin saatananpalvontamenoja.

Tutkijoiden saatanapalvontamittari täyttyy kieltämättä sangen vähäisestä kuten viiltelystä, eläinten uhraamisesta ja kyseenalaisista rituaaleista. Jo tuo yleistäminen tekee jutusta niin saakelin naurettavan.

Piirteet sopivat moneen pakana uskontoon, joilla ei ole saatananpalvonnan kanssa mitään tekemistä, eikä unohdeta sitä, että eläinuhrit kuuluivat olennaisena osana kristinuskoon Jeesuksen oletettuna elinaikana. Lisäksi on ollut ja joissain maissa edelleen jumalille suoritetaan eläinuhreja. Jopa voodoo-uskonnossa ja rituaaleissa uhrataan eläimiä.

Viiltely kuuluu myös moniin uskontoihin ja maagisiin rituaaleihin, joilla ei ole mitään tekemistä saatananpalvonnan kanssa. –Samoin kuin nekin maagiset rituaalit. Pitää tosin muistaa viiltelyn kanssa, että sillä välttämättä ole mitään uskonnollista tarkoitusta, vaan taustalla on jokin psykologinen sadistinen/masokistinen tarve joko tuottaa kipua toiselle ( sadismi ) tai nauttia kivusta ( masokismi ).

Yhtä naurettavaa on myös on se, että saatananpalvojat käyttävät alaspäin käännettyä ristiä symbolinaan, vaikka se on alunperin ollut Pyhän Pietarin risti. Uskomuksen mukaan Pietari ei kokenut olevansa armollinen kuolemaan ristillä Jeesuksen tapaan, vaan antoi ristiinnaulita itsensä ristiin, joka oli käännetty väärinpäin. Herääkin kysymys oliko Pietari aikansa ensimmäinen saatananpalvoja. ;)

Kirkko on totta kai perillä kristillisistä legendoista, mutta taivat hekin muuttaa käsitystään sen mukaan mikä on helpompi syöttää laumalle.

Että tämmöistä tänään. 83

Tyynyn alta löydettyä

Että tämmöistä tänään...

Montako hämähäkkiä ihminen mahtaakaan syödä unissaan?

Tunnelmaa

Talosta oli sähköt poikki 3 ja puoli tuntia. Neljällä kynttilällä sai ihmeitä aikaan ja koko huone valaistu ihan kivasti.

Tuvassa oli oikeastaa hyvä, että melkein joka parrusta roikkuu tuikkua tuikun perään. 8’D

Olisi se kyllä hienoa, jos joskus olisi niin paljon tuikkuja että roikkuisi joka parrusta tuikku. Yrittäkääpä kuvitella sitä valoloistoa. 8D

Kynttilöiden polttamisesta sen verran, että niitä voidaan laittaa paksuun lasiin palamaan. Poltettava mieluummin vielä lautasen päällä.

Kärttyisä keskiviikko

Tänään ykkönen porskutti täysillä siitä, että oli loimenlaitto luvassa ja se nalkutti siitä, että uusi loimi pistettiin entisen jatkoksi. Ei tule menemään niisistä ne solmut, vaan pitää ne solmukohdat saada tukille ennen puolaamista. Totesin suht' lämpimissä merkeissä, että kyllä ne menee. Minä että varsinainen kutojamestari ollaan tehty niin. Kaikenlisäksi sekä minä että kutojamestari ollaan molemmat saatu oppia ammattilaiselta tässäkin asiassa. Ykkönen tiris siinä, että kun hän on kutonut aiemmin ja useasti. Siihenkin löytyi yhtä lämmin vastaus, että niin minäkin. Kutojaopin määrän vaan sanoin sille tahallani vikaan. x'D Eikö tuota lie jotain neljä vuotta. 8'D On tullut kudottua mattoa, poppanaa, loimiripseä, tyynyliinaa, saali ja kaksi pyyhettä. Mestareiden opissa.

Nooo, ykkönen puuhasteli ompeluksiensa parissa tarmokkaasti ja lähti sitten tupakalle. No, se räsähteli sitten pomon aikana. Uskomatonta, mutta totta. Kivahdellen, että kun ei hän ole tervetullut tähän hommaan ja hänestä puhutaan kaikenlaista. Kivahdin takaisin, että yhtä lailla minustakin kuulee kaikenlaista. Oli hiljaa. Kyllä minä alustapitäen kaavailin häntä valvomaan loimilankoja etupäähän, mutta ittepähän pitää minua ilmana. Puhumattakaan, että pomo päätti henkilöt, jotka tulevat laittamaan kaveriksi sitä lointa. Mitäs siihen on kellään sanomista?

Kampea piti etsiä, mutta onneksi löytyi. :D Kun pistetään lointa entisen jatkoksi niin loimi kuljetetaan edestä puiden alta taakse. Sitten ruvettiin hommiin ja solmut tuli niisistä läpi kivuttomasti. Niksi piilee siiinä, että solmujen kanssa pitää edetä hitaasti. Kun solmut on niisissä, niisiä nytkäytellään, jotta solmut tulee läpi. Siten jatketaan normaalisti.

Koko ajan ykkönen kyttäsi ja kolisteli siellä sivummalla, seurasi varmaan persesilmälläänkin tätä loimenlaitotoimitusta. Tokaisin solmujen kohdalla; että katohan nyt ja jos männöö päin helevettii niin suat nauroo. Ei sanona mittään.

Loimi oli sotkussa kun ruvettiin puolaamaan. Tuli aukastua ehkä liian paljon lettiä kun solmihin niitä, puhumattakaan siitä, että heti kun sain solmittua niin olisi pitänyt myös vetää se tukille. Kuitenkin hatunnosto letin pitelijälle jolla oli kärsivällisyyttä selvittää loimet ja pitää letti tiukalla. Edenpänäkin hän olisi saanut toki istua pitelemässä. Pitotapaankin muistuu jälkiviisaana se, ettei sitä lettiä saa antaa valua käsien läpi kuten tavan narua vaan käsiä pitää siirtää sitä mukaa mitä loimi liikkuu. Lopulta pitelijä on sitten kangaspuiden alla suurinpiirtein.

Loimen sotkuisuudesta tuli ykköseltä kommenttia, jotta he oli kanssa laiittanu ja oli ollu niin sotkussa, jotta oli pitänyt katkasta ja eikä koskaan enää anna jonkun immeisen luoda sitä lointa. -Joskus se vika voi olla missä tahansa.

Loimi meni supsikkaasti ja meillä oli siinä oikeastaan varmistusta varmistuksen perään. Rouva etupuolella piti loimilangat sotkeutumasta. Loimen pitäjä selvitti lointa ja kokosi liian löysinä roikkuvat langat yhdessä varvanlaittajan kanssa. Tämän lisäksi pirta, niidet ja tiudat ohjasivat loimen tukille siistinä.

Neljän hengen tiimimme oli uskomaton! Meillä oli varmaan jonkunlanen telepaattinen yhteys jossain välissä. Tiedettiin milloin huilata, milloin laittaa kepit eli varvat sanomatta sanaakaan. 8D Ehkä loimen viimeiset hetket päästä tukille olivat vähintäänkin ikuistamisen arvoiset ja vähintäänkin erikoiset, mutta se taas kieli luovasta ongelmanratkaisutaidosta.

Opposition jyrkästä jäkätyksestä ja vastustuksesta huolimatta mattoloimi oli paikoillaan ennen kahta ja solmittu ja käyttövalmis kahden jälkeen. Kävin myös vakavaa ja puolivakavaa keskustelua pomoni kanssa koskien muun muassa ykköstä ja matonlaittoa. Täytyy vain kunnioittaa pomoani jolla on joko todella hyvä ihmistuntemus tai taito piristää ihmisiä tai molemmat.

Suorin maksamaan velkani ja ostin metallisia välihelmiä... Siihen kauppaan ei yksinkertaisesti voi astua toimittamaan vain yhtä asiaa ja olla ostamatta mitään. -Olen kyllä kerran niin tehnyt kun kävin vain kysymässä paria juttua.

Kokeilin välihelmiä tuhottoman kalliisiin laavahelmiin. Hmm.... laavahelmet, jotka ostin messuilta Suomen korukiveltä tekivät melkein 20 euroa. D: Kolmenkymmenen kiven satsin saa kaikkialta muualta noin yhdeksällä eurolla? O..o'

Vituttaa vieläkin nuo messuilta ylihinnalla ostetut korukivet. D:

No, tätä ette ainakaan uskoneet koskaan kuulevanne…

Kieltämättä taas viikon paras juttu kuului Behemothin suusta tässä iltasella… Sen ärähti miulle, että miun pitää poistaa turhat sivut netistä.

Jos luet tuota äskeistä kerta toisensa jälkeen kasvoillasi ilme, jossa on epäuskoa, sekä muita soppaan kuuluvia tuntemuksia, tiedät miltä tuntui. Minäkin luulin kuulevani väärin… Sääli, että Behemoth oli tosissaan.

Yritä siinä selittää, että ne nettisivut ei ole meidän koneella, eikä niitä voi poistaa kuten herra haluaa. Se on vähän sama asia kuin puhuisi ladon seinälle, vain sillä erotuksella, että ladonseinä ei rupea huutamana takaisin/murjottamaan… Nettisivujen kanssa kun on niin, että ovat tuolla netissä ja koneella pääsee niitä vaan kattelemaan. * huokaus * Sitäpaitsi moisen poisto-operaation suorittaminen ja kyllä kai semmoisen suunnittelukin on laitonta.

Miten toivonkaan, että tuo yksi osaisi joskus selittää asiansa ymmärrettävästi ja ilman, että se johtaa outoihin lausahduksiin tai tilanteisiin.

Juustoista kermaperuna-jauhelihavuokaa

Eilen aamulla tuli mieleen tehdä jääkaapissa odottavasta jauhelihasta jotain aivan muuta kuin kulunutta jauhelihakastiketta tai bravuuriani; makaroonilaatikkoa. Teki myös mieli kermaperunoita. Varsinkin juustokermaperunoita. Nom nom nom. :3

Summailin siinä että jauhelihaa on. Onkohan perunoita vaiko pitääkö sateesta huolimatta käydä kaivamassa pellosta… Olihan noita.

En ole koskaan tehnyt perunalaatikkoa. En sitä aitoa oikeaa perinteistä, saati uudempaa jossa perunat muhii kastikkeen seassa. Jotain on myös tullut tehntyä pakasteistuista juustokermaperunoista. Nyt oli aikomus tehdä kaikki alusta loppuun itse. 8’D Vilkaisin netistä paria ohjetta saadakseni osviittaa siitä, että pitääkö perunoita esim. keittää vähän ennen uuniin laittoa. –Ainakin se muuten nopeuttaa kypsymistä. ^^’

Ja sitten terveysintoilijat, kokkiammattilaiset ja kriitikon alut silmät kiinni.

Reseptiä;

Varataan joukko isokokoisia perunoita. Saa olla pienempiäkin. Määrää en muuten laskenut, mutta piti vielä hakea pari perunaa lisää. Niitä on hyvä olla sen verran kuin vuokaan mahtuu. Perunat pestäään ja kuoritaan ja huuhdotaan vielä kerran. Ne siivutetaan sitten. Huomasin myös miten pahuksen kömpelöä on siivuttaa perunaa leikkuulautaa vasten vaikka on miten terävä veitsi kädessä, joten siivuttelin ne käsivaralla ja pienellä terävällä veitsellä.

Voitele vuoka. –Noin varmuuden vuoksi. Käytä voita. Laita siivut/kuutiot/suilut/lohkot vuokaan. Ripottele vähän suolaa päälle ja sekoita.

Ruskistele jauheliha ja lisää siihen haluamasi mausteet. Kaada perunoiden joukkoon, sekoittele. Toimisi varmasti muullakin lihalla, suikaleilla esimerkiksi.

Lisää kermat. Laitoin jotain vähärasvaisina markkinoituja kasvisrasvasekotteita. Tiedättehän niitä vetisen kosteusvoiteennäköisiä ja –hajuisia ruokakermoja. ^^’  Joissa en usko olevan sitä pahaa rasvaa lainkaan… ( Joten miksi kasvisrasvankin täytyy olla vähärasvaista? ) Ja raastoin arkijuustoa ( kaiketi jokin edam? ) päälle ja sotkin joukkoon.

Uuniin folio päällä. 250 astetta ja niin kauan että perunat ovat pehmeitä. Kypsymiseen voi arvioida menevän noin puolitoista tuntia. Perunoiden kypsyminen riippuu vuuasta, perunoiden määrästä, siivujen paksuudesta jne..

Entä uskalsikö sitä syödä kukaan. Porukka santsasi eilen pari kertaa vuuan suunnalla, joten kyllä siitä syötävää tuli. Ehkä meni liikaa suolaa, mutta otetaan huomioon ensi kerralla sitten.

Mietin siinä kokkaillessa kun pomolta tuli viesti koskien huomista jos kuka on töihin tulossa, eikä pidä vapaata… Että voisimpa olla kärpäsenä työpaikan katossa ja kuunnella mitä minustakin selän takana sitten puhutaan.

Voi, kumpa he tietäisivät mitä puuhaan kotona. 8’D Kokkasin, hoidin tiskit ja pesin pyykkiä muuten on oikea vastaus, jos sitä ken ihmettelee… Pidin myös huolta lemmikeistä ja ehdin katsoa yhden leffan ja pelata vähän.