Mene itse perästä...

Tässä on mukavasti mennyt kaksi kuukautta, kun olen odotellut “tilauksessa” olevaa tuotetta saatavaksi ihan lähikauppaan.

Periaatteessa kaksi ja puoli, jos oikein pilkkua viilaillaan.

Lyhyesti: On liian vaikeaa saada edes yhtä 90 grammasta piirustuslehtiötä taiteilijatarvikkeita myyvään pikku kauppaan.

Muistuttaa taas siitä miksi tilaan itse mieluummin kuin jään lehdelle soittelemaan ja odottelemaan, että josko.. josko. Jos jotain on tarvis niin se pitää joko tehdä itse tai hankkia itse, eikä jättää kenenkään kolmannen välikäden huoleksi kun se ei tapahdu tällä vuosituhannella.

Siihen on kieltämättä syynsä miksi olen harventanut siinä kaupassa asiointia ja harvennan entisestään. En näe asialliseksi asioida kaupassa, joka myy aina poikkeuksetta eioota.

Mistä vetoa, että saan lehtiöni nopeammin kun tilaan ne itse ja jostain muualta? >8)

Eikö oikeasti ole mitään?

Työkkärissä oli puheenaiheena se onneton kurssi, jolla olin sekä taivuttelu perustamaan osuuskunta. Sekä mahdollisesti myös liittymään osuuskuntaan, työharjoittelukokeilu sellaisessa unohtamatta.

Sekä takertuminen ompelijan perustutkintoon. Taas kerran. * syvä, pitkä huokaus * Se on jotain mikä saa aina ne pienet angstiverenpainesakarat jyskyttämään ohimolla. Siellä ei varmaankaan enää lue sellaista pikku noottia, että haluaa tehdä jotain muuta ja pystyy moneen muuhunkin kuin ompeluhommiin.

Oli joku paikka, joka tekee palkintoja ja hakee käsillä tekijää. Luultavasti kassalle ja kaivertamaan. Pitää kuitenkin kysyä millainen työtoimenkuva on. Paikan kotisivut valaisevat osaltaan työtoimenkuvaa joka on osaltaan pelkkää kaivertamista ja pakkaamista. Kyllä sitä tehdä voi, mutta taidot, nekin vähäiset mitä on, menevät tuossa työssä hukkaan. -Tosin voisin oppia käyttämään kaivertimia. 8’D

Alan vahvasti epäillä lukeeko siellä aiempia muistiinpanoja kiinnostuksistakaan enää. =..=’

Nähtävästi siellä ollaan vielä enempi tuuliajolla ja hakuammunnalla kuin mitä itse olen. Mielestäni elämä on liian arvokasta ja liian lyhyt nyhrättäväksi yhden ja saman asian kimpussa kunnes kuolema korjaa, varsinkin ellei todella nauti tekemästään työstä.

Asioita joita ei voi ymmärtää

Osa 66 000 x 99 000 jotain sinne tänne ja tuonne.

Olen huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tahallaan ymmärtää asioita väärin.

On myös ihmisiä, jotka tahallaan tai silkkaa typeryyttään tekevät asiat päin honkia alunperinkin. Vanhan kansallissanonnan mukaan menevät perse edellä puuhun.

Jotta semottiis blogionkelmii

Ei hemmetti, opin tässä ainakin sen, että jos ikinä päätätte lohkaista jotain nerokasta vaikkapa googlen foorumilla, älkää helvetti missään tapauksessa menkö sinne virallisella profiililla... tai sillä mitä käytätte useimmin.

Tämä on ollut hyvin opettavaista uskokaa huviksenne. Se on nii heleppoo immeisten vuan istuu konneella ja kirjottoo ja sitten alakaa ongelmat kun jokkii ei toimi.

Jotennii alakaa tuntuva siltä, jotta siellä on useeemman ongeman immeisiä. Jollai riittää käyttiksen päivitys livejournaliin. Nykysin se bloggerissa muotoa sähköposti.

Suottaa myös olla, jotta samalle foorumille on pesiytynä nekkii uuvet käyttäjät, joihen pitäisi tehä siätö bloggeriin siitä, jotta Livewriteilla on lupa postittoo sinne.

Suottaa toki olla palomuurikin blokanna pois.

Vuan kyllä pittäis immeisillä olla avoimempi mieli ku on kyse tietokoneongelmista. Kaikkee suap kokkeilla. Ei se siitä voi mennä sekasin.

Huvitti kyllä ne domain syytökset, jotta domain vaikuttaisi ongelmaan. Domain on ku tarra, se pistettään varsinaisen urlin piälle jotta näyttäsi paremmalta. Toivottavasti kukaan ei ole niin tyhmä, että laittaa domain osoitteen LiveWriteriin ja sit ihmettellöö kun ei toimi. Ei varmana toimi päivitykset. 8’D Siellä alla se on ihan samanlainen blogspotti kuin muillakkiin ja muotova jotainnerokasta.blogspot.com. Jostain syystä google keksi, jotta blogspotosotteet erotellaan maitten mukkaan ja niinpä tämäkkii blogi on ny muotova blogspot.fi. Ite palavelussa se on listalla blogspot.com. Jos asusin Raskassa, oisi se tietennii blogspot.fr. Tuo muajuttu on semmonen, jotta sitä ei sua käyttäjä piättee. Google sen on piättänä. Sitten on ne hienot ostotar.... eikä kun ostodomainit erikseen. Itekkii oun käyttännä url lyhennystä ja domainii ja ne ei vaikuta ite palaveluun... paitti sillon ku domainhost piättää lopettaa palavelunsa.

Sitte tul huutova siitäkkii jotten ymmärrä jotta immeisillä on erlaiset konneet ja käyttöjärjestelemät. Kyl mie ymmärrän, mutta ne ei vaikuta siihen miten ohjelma toimii jos se ohojelema vuan on yhteensopiva käyttöjärälestelemän kanssa.

Totta kait palomuuri suattaa sillon tällön estee jottain ja miksei antivirussii. Vuan kun kaikkiin nuihin löytyy ohjeet kun vähän rauhottuu ja ehtii tietova. Tietova kun löytyy vuan immeisiltä puuttuu nykyvään jokii mutteri jolla se tieto osattais ehtii, soveltee ja hyövyntee. O.o’

Niinku tuokii domainin loppupiätteeseen tarttuminen. Ei perkele voija ees kokkeilla laittoo sitä vitun @gmail.comii sinne saatanana käyttäjänimen loppuun vuan mieluummin vittuillaan jota hyvä se on sannoo jotta toimii kun miul on blogspot.fi ja hällä joku vitun muu ja jotta salananvaihto on vanahinta mitä tietokonneenkäytöstä oppii... Vuan eipä silti ossoo erottoo salasannoo käyttäjätunnuksesta.

Siäli.

Vuan onneks en ou googlella töissä. 8’D

Uku + facebook

Siinä on syynsä miksi yleensä sanon kaikille “ei ole”, jotka kysyvät; “onks sulla feisbookkii”.  Kyllä mulla sellainen on ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että hyväksyisin kavereikseni kaikki, jotka sen nyt sattumalta löytävät. En edes tutustumismielessä tai kohteliasuuttani. Muutama sukulainen ja ne oikeasti hyvät kaverit.
Miksi helvetissä kukaan ylipäätään haluu hyväksyy kavereikseen ventovieraatkin ilman, että koskaan tietää ketä ne on? O,o’ Puhumattakaan, että mistä voit olla satavarma, ettei nämä henkilöt joita et koskaan ole tuntenut ja joita et myöskään koskaan tunne, kalastele tietojasi facebookprofiilistasi ja ymppää niitä jonnekin valeprofiileihin yms? Et tiedäkkään. xD Kannaattapi jo siksi siis olla varovainen kenet kaveriksi hyväksyy ja meikää tarkempaa, skeptisempää ja vainoharhaisempaa tuskin onkaan mitä tulee toiseen ihmiseen tutustumisessa.

Pahintahan tuossa paljon “kavereita” sekoilussa on, että ihmiset kilpailee ihan oikeasti keskenään siitä kenellä on eniten facekavereita. O..o Se selittänee myös ne lukuisat ja taas lukuisat valeprofiilit, joita etupäässä tehdään siksi että on kivaa olla suosittu ja olla jotain muuta kuin mitä on.

En myöskään katso hyvällä, että facebook profiilia tutkisi joku ihan vain yrittäen muka selvittää millainen ihminen on. Noilla tiedoilla mitä siellä kertätään... Hah! Sallikaa kun nauran. Profiilikuvat, postaukset ja nippelitieto tuskin auttavat kartoittaamaan henkilön osaamista tai todellista persoonaa. Näkyy olevan, että facessa useampi teeskentelee olevansa muuta kuin mitä on ja laukovan mitä paskaa sylki nyt suuhun sitten tuokaan. :P
Joskus näyttää, että se on melkoinen paskaränni siinä missä foorumit, joinne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä haluaa.

Mutta, takaisin Ukun profiiliin... ( turha etsiä sillä nimellä ) Okei, olen postannu omaani valokuvia käsitöistä mitä olen tehnyt. Piirroksia ja rendereitä löytyy myös. Samaa mitkä lopulta eksyvät joihinkin blogeistani. Eikä siellä ole sitäpaitsi ole mitään, mikä kiinnostaisi ketään. Siellä ei lue mitään tavanomasia; nyt tuli valvottuu myöhään. Päivityksiä. Ei mitään selontekoa mitä joka 10nen minuutin välein on tapahtunut. Ei kymmentä selfietä joka päivälle. Ei mitään angstisia ragepostauksia siitä, että nyt.. nyt on vittu töissä menty perse vaahdossa. -Ehkä pitäis laittaa.
Siellä ei ole mitään henkilökohtaisia tietoja näkyvissä. ---Oikeasti profiilini ei ole edes yleisesti näkyvillä.

Silti sinne välistä löytyy wanhoja tuttuja. Lähinnä sitä samaa kuonaa joka tirskui meikälle koulussa selän takana ja nimitteli välkällä. Ja nyt samat kusipäät sitten haluaa olla kavereina ja kyttiä meikän tekemisiä? Ikävä kyllä meikän olemiset, epäonnistumiset, tulemiset tai edes teokset eivät kuulu tälle roskasakille tippaakaan. Eikä ihminen oikeasti muutu niistä ajoista. Ei tippaakaan.

Minulla ei ole ongelmaa, että se että aikaansaannokseni ovat näkyvillä, kunhan en itse ole. Minä en ole tuote, enkä apina ikkunassa. Eikä minun elämäniole kaikkien pällisteltävinä, eivätkä minun asiani oikeasti kuulu kellekkään. Kerron itse, jos jotain haluan kertoa ja valitsen myös itse ystäväni. Puhumattakaan, että jos onnistuitte loukkaamaan minua jossain elämäni vaiheessa; painukaa helvettiin, sillä sinne te kuulutte ja pysykääkin poissa. Eikä meistä muuten enää ikinä mitään kavereita tule.

Voi toki olla, että olen anteeksiantanu vihamiehilleni, mutta arvatkaa muistako iknäni heidän nimensä ja tekonsa. Oikeasti, haluaisin käydä vetämässä jokaista kiusaajaani paistinpannulla ympäri korvia niin että soi, jos vain voisin. -Vaan kun en voi. Niin tulikivenkatkaisun terveisin heitä kaikkia muistelen, että saan tarmoa tarpoa eteenpäin.

Sun omat kynäskin häpee sua, senkin matkija!

Lautturin kanssa on tässä taas parannettu maailmaa ja hän totes erittäin asiantuntevasti, että silloin on taitelijana pohjalla kun on häpeäksi omille  tusseilleen.

Tässä on katteltu vähän sellaisten tyyppien töitä, joilla on vitun kovat luulot ittestään verrattuna siihen mitä ovat saanu aikaan.

Hetkellinen taidon kehittyminenkin on selvitettävissä siihen, että on piirretty mallista läpi. Onhan se silloin hyvä kun pitää äkkiä saada joku tietty muoto vaikkapa koristemaalausta varten, mutta että piirtää ekana jonkun piirtämän kuvan tai animaatiosarjan screenshotin läpi, värittää sen ja sit kerskuu että hän on piirtäny sen.

Moniko tunnustaa tehneensä sen? Moniko on ihmetelly jos on saanu kritiikkiä? Montako rupee hävettämään?

Teknisesti kyllä on piirretty itse, mutta jos viivoista 80-90% natsaa mallin viivojen kanssa niin en rupeis ylpeilemään yhtään. Siinä ei juuri oma tyyli kehity mihinkään päin; oppii vaan kopioimaan eikä opi kopioimalla.

Teeskentelijä kaverina =…O

Hmmm. Hetki kun en tiedä mitä pitäisi ajatella yhden nettitutun journakirjoituksesta, jossa oli meikästäkin lyhyt luonnehdinta. Aika hyvin tarinoitu, sillä kovin väkinäistä se yhteydenpito on ollu.

Viime vuonna sillä pelitti Daz Studio ihan hyvin, muttei se tajunnu edes rautalankamallia siitä miten mallit asennetaan kansioihin. Tai miten kansiot luodaan. Ohjelma myös rupes kummasti pelittämään kunnolla kun hän oivalsi ensin rekisteröidä sen. Siitä muutaman kuukauden hiljaisuus ja toteamus et hän oli asentanu ohjelman pois kun aikaa ei ollu sille. Lue: ei vaan osannu käyttää sitä.
Sitten taas asensi sen uudelleen, muttei vieläkään tajunnut miten kansioita luodaan tai miten mallit asennetaan niihin kansioihin ohjelman käyttöön... Muutama kuukausi takaperin syy miksei voi opetella ohjelman kanssa on, että sen hämärimmät latailupuuhat olivat tuoneet koneelle ylimääräistä.
Viimeisin syy miksei voi opetella ohjelman käyttöä tällä kertaa olikin, että kone on muka liian pieni pyörittää ohjelmaa. Tunnistan kyllä tekosyyn kun sellainen esitetään. D:

Korujen tekoon inspaamisesta en sano mitään, niistä tai niiden tekemisestä ei olla paljoo ees puhuttu. Helmien ja matskujen ostamisesta kyllä meikäläinen pälättää niistä ja kaikenlaisesta muustakin kun toinen ei puhu juuri mitään. <..<

Sen varjolla tuli tutustuttuu kun hän halus oppia Daz Studion käyttöä ja lupasin neuvoa siinä. No, minun vikani ei ole jos opastettava ei tajua selviä asioita, lukemaansa. Kummallista on, että vielä viime vuonna alkuun päästiin aika helposti mutta ei sitten alkua pidemmälle. O..o

Olen sanonu mielestäni aika usein, että Daz Studion alkuun pääsee kyllä, mutta siinä tarvii olla tietsikan perustaidot hallussa. Muun oppii kyllä jos viittii lukea tutoja ja käyttöohjeita ja kyselläkin voi aina. Ei ole siitä kiinni etteikö apuja sais. Puhumattakaan miten helppoa avun pyytäminen on. O..o

Mutta, jos haluu välttämättä teeskennellä, että aivan kaikki on OK, suotakoon moiselle. Masentavaa kyllä miten helppoa netissä näkyy olevan tuollainen pirun tekopyhä teeskentely.

HIM:illä on mielestäni aivan loistava tilanteeseen sopiva kappale, tai ainakin sen kertosäe on mitä osuvin; Keep on pretending, eli jatka teeskentelyä.

Olisihan se voinut toimiakkin...

Meikää kieltämättä alkaa vituttaa jo toi et ensin on hyvä et oon saanu ns. paremman ja palkkasemman homman ja nyt se sitten on jo paha. Että pitäis ettiä sittenkin jotain muuta. Pelotellaan sillä joka paikkaan nenänsä änkeevällä yliuteliaalla ämmällä, joka siellä tahtii tulee polkemaan syyskuun jälkeen. Niinköhän mä olen saatana sokerista tehty, et sulan jos pikkasen viskataan vettä korville. Ennemmin se akka saa luvan varoa meikää etten testaa miten kynnellä tapettava se on jos hyvin rupee utelemaan meikän asioista.

Kaduttaa jo sekin et mainittin Pedolle, että on pakko käydä kaupungissa lataamassa bussikorttiin sarjalippu. Jotenkin se oli jo automaattisesti hänen palkkapussistaan pois, vaikka tähän asti olen kyllä menoni maksanut ihan itse ja omista rahoistani. Miinus ne muutamat kerrat kun on ängenny lempeää väkivaltaa apunakäyttäen mulle rahaa, että hoidan kauppaostokset.

Minä en ymmärrä sitä naista. O..O’

Se on nyt paha että joudun jostai helkkarin syystä kulkemaan Uimaharjussa osan viikkoa, paikkaamassa jonkun osa-aikaeläkkeisen vapaita. Mitä en kyllä sitäkään ymmärrä, että siellä kuitenkin on osaava pajavetäjä ja miksen sinne palkata erikseen apulaista, joka voisi olla siellä seitsemänä päivänä viikossa. O..o Tai mikseivät pistä sitä osa-aikaeläkkeistä jo pihalle ja palkkaa uutta? Ei voi oikein ymmärtää tuotakaan logiikkaa, että yhden jonka pitäisi olla apulaisena paikassa A, pitää hääriä paikassa B, vaikka paikassa A olisi hommia mitä taas paikassa B ei juuri ole. Puhumattakaan, että paikasa B tehdään asiat ja paperihommat tyystin eri tavalla kuin paikassa A.

Niin, pistetään meikä sellaiseen hommaan. En vastaa seurauksista! >..<

No, tapetilla oli myös tämä suorastaan epäinhimillinen työaika eli aamu 7stä eteenpäin. Aivan yhtä epäinhimillistä rääkkäämistä se oli silloin kun piti aamu 7n linkkaan kertetä, että oli amiksessa kahdeksalta. Harvoin olin kellolleen kun piti sitten kävellä koululle pysäkiltä. Herätys oli muistaakseni siinä viiden aikaan? Jos mä selvisin sillon käydä joka päivä kun oli merkitty kouluu, amiksessa niin miksen sitten töissä? D:

Minun päivärytmilläni, uni ei tule käskemällä yhdeksältä tai viimeistään kymmeneltä. Eikä taatusti tule uni silmään kun lasken pääni tyynyyn. Ei, mä pyörin sängyssä ainakin tunnin, joskus kauemminkin, kunnes vihdoin rentoudun ja pääsen uneen. En, vaikka miten pentuna yrittivät kasvattaa siihen oppiin. Ei ole minun rytmini se. Kahdeltatoista viimeistään ja kyllä viisi tai kuusi tuntia riittää. Kuusi mieluusti. Joskus on menty kolmellakin. Kuukautisten kanssa ei riitä mikään tuntimäärä. Sitä on väsynyt ja tekee mieli repiä kaikki kappaleiksi. Piste.

Iltapäivätorkut otan jos väsyttää tai viluttaa tai on vähän molempia. Paras tapa saada molemmat, on käpertyä peiton alle. Sain kuulla vittuilua valvomisestani Behemothilta kun tapas mut nukkumasta päivällä. Anteeks vaan, että olen vilustumaan päin, nainen ja jolla sattuu nyt vaan olemaan se aika kuukaudesta tai siis se kuukausi kun valuu verta koko helvetin kuukauden ajan! Seuraavaan kuunvaihtoon asti. D: Kieltämättä vittumaista. =..=

Perkele itteenikin masentaa jo valmiiks et miks helvetissä ees suostuin moiseen! Ja vielä sen kerran kun tämmöinen tilaisuus saada töitä kävelee vastaan. Eikä miulta ees juuri kysytty, että sopiiko kaikki tämä, ängettiin vaan että osaava ihminen ja tuota ei päästetä mihinkään.

Perkeleen perkeleen perkele!

Kyllä mä sen haluan, mutta kahdeksaks ja ilman Uimaharjua. =..=’

Maalaisjärki… halooo-oooo!

Olen kohta pari kuukautta koittannut selittää miun Daz Studio-oppilaalle et jos Runtime kansio puuttuu; luo sen kansion tai vaihtoehtoisesti asentaa ekan mallinsa dumppaamalla sen mallin koko Runtime kansion MyLibrary kansioon. ( Vanhemmassa Daz Studiossa Content kansio. Huom. )

Tällä hetkellä kaikki kehitys mitä ois pitäny tapahtu on tyssänny siihen kun; “Ei siellä kansiossa ole sellaista kansioo kuin Runtime!”

Maalaisjärjen pitäis kyllä tuossa vaiheessa sanoo, että asialle pitäisi tehdä jotakin? Loogiselta tuntuvin vaihtoehto ois tietenkin luoda kansio sillä nimellä. -Tai tutkia vähän asennettavia kansioita. ^^’

Järjen käyttö olisi niin sallittua.

Olipahan aamu tämäkin

Tänään minua ahdisti kieltämättä se, että kylän yksi epäluotettavimmista ja juoruiluun taipuvimmista ihmisistä on sitten opetettu postipalveluihin. Mikään ei ole kamalampaa kun henkkareita pyydettäessä, niitä suinaa ihminen johon en voi luottaa. O..o Kahdesti! >..<

Toivottavasti vainoharhaisuuteni ennustama uhkakuva ei toteudu ikinä. Että se muija keksisi käyttää saamiaan tietoja, meikän ja muiden, johonkin mistä takuuvarmasti joutuu hirteen. Anteeksi vaan uhkaava kielikuvani, mutta…

Niin ja tarottini lupasivat petosta, hyväksikäyttöä, selkäänpuukotusta ja muuta kivaa jos asiat menevät todella pahasti mönkään. Mutta, taroteista on syytä muistaa ettei se mitä niistä tulee ole absoluuttinen totuus, vaan pelkkiä mahdollisuuksia, jotka ovat luettavasta itsestään, ympäristönsä vaikuttajista ja sattuman summasta kiinni. Virhemarginaali tarot ennustuksissa on mielestäni 95%. Toteutumismahdollisuus 50% ( joko tai ). Olisivat kerrankin väärässä ja minun vainoharhani ylikierroksilla, mutta vaistoni sanoo. Että se on joko tuosta henkilöstä, tai joistakuista muista kiinni. =..0

Kamalampaa on, että tuosta saattaa lähteä vittuilurinki kiertämään niitten yksien suuntaan. Kun ne tuntee toisensa. Otollinen aika yrittää saada aikaa sovittua Ukulle ja käydä kattoo mitä se häiriintynyt pikku paska on tällä kertaa tilannut, onko leffavuori kasvanut ja ruinata siltä lainaan, josta ei viitsitä palautella kuin pakon edessä. Sori vaan, mutta Uku-täti ei ota vieraita vastaan.

Eipä sitten mitään

Niin… noitten ohjelmien kanssa näkyy olevan ettei kaikki niitä opi hallitsemaan vaikka miten vääntäis asiat rautalangasta. * naamapalmu *

Sain tossa loppuviikosta kuulla, että tyyppi jolle lupasin neuvoo ja opastaa Daz Studion käytössä tarvittaessa olikin sit heittäny hanskat naulaan. Ei siis kuollut. Ei ollut niin hyvä onni. Totes, ettei sillä ole enää sitä ohjelmaa ja haluu mieluummin piirtää. Mikäs siinä.

Mä muistaakseni olen sanonut monta kertaa, ettei se sovi kaikille ja kaikista siihen ole ja sen takia olen naputtanut siitäkin, että opetellaan parilla freebiellä aluksi ja ohjelman mukana tulevilla jutuilla ihan peruskäyttöä. Katotaan ihan kunnolla, että riittääkö intoa enempään ja investointeihin.

Useimmilla se jää juurikin vaan hetken huumaksi ja sitten ne miettii; ei jumalauta, tuli ostettua tällästä ja mitäs perkelettä tällä nyt tekee? Käsittääkseni noita on laitonta myydä eteenpäin ellei tulevaisuudessa tulis joku laki joka sallisi myös laillisesti ostetun ohjelmistosisällön myyntiä. –Tai no käyttöoikeuden luovuttamista käytetyn tavaran myyntihinnalla. Jos myyjällä olisi esittää todisteena aitoudesta ostokuitti, sekä sellainen systeemi että vaikka myyjä pitäisi itsellään kopion, hän ei pystyisi sitä enää myymään uudelleen.

On perin juurin kummallista ettei noihin ohjelmiin, musiikki ja videotiedostoihin saataisi sellaista sisäänrakennettua kopioestoa, joka sallisi vain yhden kopioinnin. Internetpalveluihinhan voi käsittääkseni valita mustalle listalle tiettyä tiedostomuotoja joita ei tueta, eikä voida ladata niihin lainkaan.

( Ja näin eksytään aiheesta… )

Kun toi Daz Studiolla kuvien rakentaminen on aika lailla sellaista näpertelyä ja säätämistä. Sitä ei usko ennenkuin sitä pääsee kokeilemaan. x’D Osaltaan se voi taas tuntua tylsältä, jos ei pysty ajattelemaan tutun ja turvallisen hiekkalaatikon ulkopuolelta.

Puurtaa yksitoikkoisesti valitsemalla aina perushahmo, hahmo ruiske, hiukset, vaatteet, poseeraus, valot. Se on perussettiä. Voihan sen niinkin tehdä, mutta itse varsinkin pidän eri asioiden yhdistelemisestä. –Varmaan huomanneetkin sen tuolla yhdessä blogissa kun marssitin hybridihahmoja lavalle kerta toisensa perään ja aion jatkaa niitä. Hih!

Paras useimpien perushahmojen kanssa on se, että kun niihin on lisäosaruiskeet hankittuna; voi säveltää itse! Tavallaan lainaan sitten nahkat hahmopaketeista ja kohellan yhdistellä lavasteista jotakin kivaa.

Jos olisin yhtään näppärämpi; tekisin nahkat itse ja opettelisin ihan vakavasti 20/7 mallintamaan omiani. –Ja sitten tietty möisin onnistuneimpia tuotoksiani! 8’D Sehän on vaan harjoittelusta kiinni.

Ainakin lohduttavaa vähän, ettei se mun oppilas kerenny tekemään sitä virhettä, että ois tullu se “ei tää ookkaan mun juttu” vasta sen jälkeen kun olis menny tekemään investointeja. Sitten sitä kitinää ei olis kestäny pirukaan. >..<’

Vois pitää aika hyvänä merkkinä sitä, että se kiinnistaa silloin ihan oikeesti kun on valmis tekemään rehellisiä investointeja harrastuksen eteen. Joskus sellaisia pitää tehdä ja silloinkin miettiä tarkkaan mitä tarvitsee. Houkutuksia tulee eteen. Mä retkahdin muuten loppuviikosta, mutta haluan ainakin vielä taputella itteeni olalle, että se oli vaivan arvoista. Että seuraavat renderit mitä teen, retkauttaa muutaman suun auki. –Taas kerran.

Yksi syy miksi tykkään tosta näpertelystä niin pirun paljon, no ensinnäkin se näpertely. Toiseksi se ettei miun tartte arkkitehtuuristen ihmeiden kanssa repii hiuksiani että onks ne palkit ja muut nyt varasti suorassa ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan linjassa. Sekä se, että saan toteutettua sellaisiakin visioita mitä en osaa piirtää, saati edes hahmottaakaan. –Mutta kyllä mäkin silloin tällöin hiuksiani saan repiä. Silloin kun tiedostoon on tullu virhe, silloin kun renderin ulosajo on hidasta ja silloin kun ohjelma kaatuu. Kaatuu se, mutta harvoin. Gimp kaatuu useemmin, mistä seuraa lisää hiusten repimistä ja ärräpäitä.

Eikä ole tullut mieleenkään, että puurtaisin piirtää pelkästään tavallisesti, että piirtäisin pelkästään digitaalisesti tai että pelkästään renderöisin. Minulle ei ole olemassa sanaa pelkästään. Eikä sitä, että tekisin vain yhtä asiaa tai että tekisin pelkästään yhtä asiaa. Haluan tehdä monia asioita joista pidän ja oppia uutta siinä samalla. Sitä minä haluan.

Aina on joku syy

Oivalsin tossa äsken sen perimmäisen syyn siihen miks Pedolla oli taas niin kova tarve vittuilla meikälle.

Behemoth oli ensin luvannu sille, et menevät matikkapilkille tänään, mut samaan syssyyn jo tuuliviirillä oli muuttunu suunnitelmat ja se oli sopinut Pedon kaverin miesystävän kanssa et ne tulee meille.

Arvatenkin taas istumaan jonnekin ilta yhdeksään kuten viimeksi. =..= Oikeasti, ihmiset jotka eivät tiedä että milloin olisi kohtuullista kaikota ja päästää isännät syömään ja nukkumaankin… Mutta kun itte eivät ole sellaiseen rytmiin totuneet niin se on niin paha ottaa ketään muuta huomioon. D:

Niinpä Petoa  tietysti kaiveli jo aamusta, et ne tulee eikä pääse kalaan. Niin se piti sitten meikään purkaa sekin kiukku taas. D:

Meidän vittuilunkestokynnys on matala, meikän kanssa riidanhaastaminen kannattais suosiolla unohtaa koska en useinkaan välitä mut sit kun se viedään henkilökohtaiseksi tarkoituksella et saadaan tulivuori räjähtämään… En ymmärrä mikä hiton järki on raivota jollekin toiselle siitä kun vois vaikka ottaa kynää ja paperia ja antaa sen paperin kestää sen. Se kestää sen paremmin kuin yksikään toinen ihminen ja toimii paremmin.

Toi nimittäin näkyy luulevan, että toinen ihminen ei ole moksiskaan, ymmärtää ja ehkä antaa anteeks ton huutamisen. En anna, enkä ymmärrä.

Meikä ragettaa blogissa juurikin siitä syystä, etten viiti pahottaa sellasen mieltä, joka ei kuhunkin tapaukseen liity millään lailla.

Modernia taidetta

Ei vaineskaan… vain meikän läppärin näyttöhän se siinä. Saamansa tällin jälkeen. Kieltämättä itkettää aika tavalla.

Näin käy kun masiina putoaa keikuttuaan urheasti kiikkerällä telineellä, samaan aikaan kun eräs nimeltämainitsematon tyyppi kuunteli musiikkia.

Vauriot: Näyttö menee uusiksi. Kaikki muu toimii. Puolet näytöstä muuten toimi, hetkellisesti.

Otetaan selvää voiko tuon korjata/korjauttaa. Voiko sen tehdä itse ja mistä saadaan varaosa. Tilataan varaosa ja asennetaan jos vain suinkin voidaan. Siihen asti, käytetään Pedon konetta.

Mulle alkaa pikkuhiljaa riittämään toi paskan heitto niskaan...

Meikää alkoi illalla ärsyttämään yhden kaverin käytös. Sanoin että pelaan Brutal Legendia ja laitoin videon että miltä se näyttää et voi vaan kattoa siitä jos kiinnostaa. No, keskustelu jatkui kuittailulla et on kuullu siitä muuta ja paluuviestinä oli video jonkun sanavalviin vitun vihaisen tyypin ragevloggiin aiheesta miten syvästi tyyppi on vittuuntunu peliin koska se ei nähtävästi ole joltain osin vastannu odotuksia.

Vittu, että jotkut voi pettyä jostain niin pahasti että ovat kuin persiille ammuttuja karhuja yrittämässä vääntää paskaa ampumisen jälkeen. Meikän raget on vielä pientä sen rinnalla mitä se äijä saa irti yhdestä pelistä. Ei ostais mitään mistä ei pidä tai myis pois jos niin ahdistaa. <..<'

Mutta joo... se vastaus pisti ärsyttämään. Summasin sen yhteen jo kaiken muun mitä oon samalta saanu niskaani viime aikoina. Meikän sietokykyä näköjää koetellaan. En ymmärrä et miks tai edes minkä perkeleen takia.

Nähtävästi kaveri ei voi olla kaveri, vaan pitää joko päästä päteen, päästä kyykyttää, vittuileen tai olla jotain enemmän. Mahdollisesti kaikkii yhtä aikaa. En halua olla sellasessa mukana, tai missään tekemisissäkään.

Mä voin nähdä jo roolini et kelpaan kaveriks coniin, mun videot kelpaa lähes aina lainaan... ( ok, viimeks taisin kyl ihan itte kysyy ) mut niitä on tooodella hidasta saaada takasin, harjotuspelii vtesiä ei saada aikaan ku mie kysyn ja tenttaan niitä et kui ammattilaiset sitä pelaa... Mä olen utelias ja haluan oppia ja ne ku kerran leveilee et ovat käyny kattoo ja pelaamassa ni luulis että tievät.

Muute ei sit soitella, ei laiteta mailii... keskustelut noudattelee kaavaa; oonko kotona jos tullaan viikonloppuna. Ei koskaan et tuutko sä... vaikka harvemmin pääsen. Kyse ei ole siitä etten viiti tulla, kyse on siitä pääsenkö ja joudanko lähtee.

Mistä ny päästäänkin siihen kuittailuun. Olen edelleen vihainen siitä et kortti lähti muijan taskuun tuosta noin vain. Ei kukaan vittu tee sellasta! Huolimatta siitä että tulihan ne mentorin laittamat kortit ( jotka piti lunastaa postista ) mukana jotai ylimäärästä sit noilta. Tiedä häntä.

Eivät lonkaa enää ikinä mun korttipakkoja, se on ny sillä selvä. Mä olen luvannu yllättää mentorin sit joskus kunha pääsen pelaamana muittenki kanssa. Sellasten jotka ei jätä pelii kesken.

Niin ja sitten oli sellasta ihme kuittailuu kun yks tavara jonka möin huudossa, oli alan piireissä harvinaisuus ja sain siitä mielestäni enemmän kuin ikinä olisin voinu kuvitella... Niin se tunne jonka sain noitten kuittailuista oli kuin se olisi ollu kaverilta pois ja et osa ois kuulunu heille?! Mitä hel-vet-tiä?! Qaivan ku olisi muka rikastunu yhdessä hujauksessa ja että olis ny millä mällätä. Ei kuulkaa ole, ei ole yhtään sen enempää kuin ennenkään, itseasiassa on vähemmän kuin aiemmin.

Mulla riittää rahat siks koska osaan väijyä hyviä tilaisuuksia ja iskee kiinni ja mukana on sitä epätietellisesti todistettua onneakin, vaikka epäonni onkin se tyypillisempi vieras.

Anteeksi voin totta kai antaa, eihän se ole kuin pelkkiä sanoja, mut unohtaa en. Luottamus on viety jo kerran, mut oikeastaan ei sitä ole kovin vahvalla pohjalla ollukkaan. ^^'

Punnitsen ystäviäni ja luottamusta koko ajan aivan tasapuolisesti aivan kaikkien kohdalla. Eikö kaikki tee niin? o.O On toki kunnia tuntee ihmisiä, jotka on tuntunu tuttavilta ensitapaamisesta lähtien, et he ovat ihan oma lukunsa ja toivon kyllä heidän tietävän keitä hyö ovat.

Mä en rupea esittämään mitään tai ketään muuta kuin millainen olen. Olen joko mestari antamaan ittestäni aina väärää kuvaa tai sit vika on muissa ihmisissä jotka meikän tapaa ja olettaa mun olevan jotain mitä en ole koska ne olettaa et olen koska käyttäydyn noin tai näin. Okei, se on myös meikän ensimmäinen ja tiukin puolustuslinja, sen läpi ku hyvin harva pystyy ees kattomaan et millanen mä oikeasti olen. Ulkonäköni palvelee samaa tarkoitusta. Vittu, mitä visuaalisrajoitteisia kuspäitä maailma on täynnä ja lisää vaan kasvatetaan.

Lyhyesti, mä olen yleensä suorittanu edessäni seisovan ihmisen arvioinnin, luotettavuuden ja muun ennenkuin se on saanu viimestä sanaakaan sanottuu. Mä en tykkää katsekontaktista, koska pystyn aika hyvin näkemään niistä jotain. Oon kerran kattonu silmiin hullua ja useimmilla ihmisillä on sellanen ontto tuijotus mistä en myöskään pidä. Mieluummin meikä kattoo mitä se tekee ja mitä se anoo ja miten se sanoo sen. Luulen kattovani ihmistä ihmisenä.

Ja sananen myös mentorille, että meikää on turha huputtaa tai kepittää. Meikää on kepitetty jo niin paljon että tässä nahkassa ei enää yks kepin isku lisää tunnu missään. Mä en myöskään rupea muuttumaan tai muuttamaan kenenkään tai minkään vuoksi. Tietysti päällimmäisenä on huoli et pitäis oppii toi peli, no mä olen luvannu oppii sen. Liikkumisen ratkasee raha ja meikä on karsinu menojaan oikeestaan aina sillä että kaupunkireissut on kerran vuodessa, töitten ja/tai yleensä pakon edessä.

Saako asuntoa ilman rahaa tai työtä? Ei saa. Niin alas en vajoo että rupeisin sossulla maksattamaan asumisen. Enkä alennu ottaan velkaakaan kun ei sitä pysty sitten takas maksamaan jos ei töitä saa. -Eikä nykysellä kehityksellä kohta kellään ole töitä tässä maassa. :/

Mähän myös varoitin häntä ettei pidä olla niin odottava kaupunkilainen. Kaupunkilainen näkyy joutuvan kaikkeen 24 hoo. Mä en ole tottunu sellaseen rytmiin ikinä ja se ny näkyy olevan yks suurimmista ongelmista hyväksyä. Ehkä se on kun itse ei ole samassa tilanteessa tai ei ole samanalainen näkökulmakaan asioihin... Se kuitenkin pitäisi ymmärtää, ottaa huomioon ja avartaa pikkasen sitä maailmankuvaa.

Enkä oikeesti usko et olen kaamean isoa palaa haukannu luvatessani et opin pelaamaan. Se on vaan peliä jossa joko pärjää hyvin tai hävii. Pitää hieman rakennella pakkaa niin, että en ehkä kaadu ihan heti ensimmäisenä. x'D

Mut on heränny kysymys Pander-klaanista, että onkohan se porukka joku vitsi koska kaikki vampit ovat aika... heikossa hapessa?

Tarinoita ihmisen sanoinkuvaamattomasta julmuudesta :(

Tänään aamupäivällä erehdyin jäämään tuijottamaan suomalaista murhamysteerisarjaa. Tunnustan, että katson joitain rikossarjoja mielenkiinnosta ja siksi että niistä voi oppia vähän ihmisen synkemmästä puolesta, joka on sairas ja raaka, ei tunnu tuntevan mitään rajaa.

Jakso oli surullisenkuuluisa uunimurha, jossa oikeasti kaikki esitetyt faktat puhuivat sen puolesta että alkoholiongelmainen, äärimmäisen väkivaltainen ja mustasukkainen mies hakkasi ja alisti vaimoaan minkä ehti kunnes lopulta muurasi tämän elältä uunin muuriin. Luultavasti poltti murhatyön aikana käyttämänsä vaatteet ja mahdollisest polttamalla hävitettävät todisteet uunissa, hautasi loput maatumaan.

Hän kielsi poikaansa kulkemasta tiettyihin huoneisiin ja vahti tätä koko vierailun ajan. Esitti jotain epämääräistä äidin katomaisesta, muttei itse tehnyt mitään aloitetta katoamisilmoituksesta missään vaiheessa, vaan sen tekivät naapurit, jotka huolestuivat vaimon katoamisesta.

Ainakaan aviomiestä ei vaimon katoaminen surettanut, se tuntuu olevan varma.

Siinä olisi pitänyt ottaa huomioon myös se, että mies oli usein uhannut vaimolleen, että tappaa tämän. Uhkaus tuskin on ollut tässä tapauksessa mitään suunpieksentää, kun pieksäjäisiä kerran harrastettiin siinä talossa muutenkin.

Oikeastaan on mielenkiintoista sekin, että sama äijä lainasi 75-rikosromaania ennen vaimon “salaperäistä” katoamista. Ei voi olla mikään sattuma tai hetken oikku.

Oma pieni mieleni punoi tapahtumista skenaarion, joka voi olla hyvinkin tuttu. Perheriita, vaimo on saattanut vihdoin saada tarpeekseen miehestään on saattanut vaikka uhata poliisilla jonkun nöyryytyksen jälkeen. Sen jälkeen on voinut tolla tappelu, nainen on voinut menettää tajuntansa. Ehkä mies on siinä kauhistunut ajatusta, että on todella tappanut orjansa, jota on vuosia rääkännyt mielipuolisella ilolla. Hän tietää pojan olevan tulossa vieraisille. Poliisille hän ei ainakaan tunnusta, koska linnaan hän ei taposta lähde. Hän saattaa tiedostaa, jos se oli onnettomuus, ettei kukaan usko sitä.

Uuninvalu on kesken, hän keksii uuninvalua ja “ruumista” katsottuaan oivallisen keinon hankkiutua kiipelistä. Kaikki tarpeellinen on varmasti käden ulottuvilla. Hän hävittää ruumiin muuraamalla sen uuniin. Vaimo ei kuitenkaan ole ruumis vielä... vaan tajuton. Hän tukehtuu kuoliaaksi sementin sisällä. Miestä alkaa piinata syyllisyys. Hän saattaa hävittää vaatteensa polttamalla ne uunissa. –Kitkeränhajuinen savu.

Käsittääkseni kuolonkangistus ei tule aivan heti? Joten mies ei välttämättä ole huomannut vaimon olevan elossa?

Kun tekstiiliopin tunnilla poltimme vaatekuitja niistä pienistä tilkuista tuli aika kitkerää ja pahanhajuista, paksua savua... Jos pienestä 2cm x 2cm tilkusta tulee sellaiset ödöörit, mitä mahtaa tulla jos polttaa kapallisen vaatetta? O.O’

Toinen vaihtoehto totta kai on että mies päätti vihdoin hankkiutua ryyppyputken päätteeksi vaimostaan kerralla eroon ja pakotti tämän elävänä makaamaan uuninmuuraukseen. Vaikuttaisi olevan niin perisuomalainen narsistitapaus kaarrellessaan kysymyksiä ja kiistäessään kaiken.

No, kun ruumis löydettiin. Joka sekin tuntui olevan silkka sattuma, vaikka perheen poika arvelikin aivan oikein asian laidan. Varmaan myös murhaajan. Lapsen vaisto... älkää ikinä aliarvioiko sitä. Täytyy myös ihmetellä sen aikaisten viranomaisten haluttomuutta ryhtyä toimeen jo silloin kun he saavat suorastaan kirkuvan vihjeen.

Sitten, mitä tekee Suomen oikeuslaitos kun vihdoin näytti siltä että rikollinen saa rangaistuksen, vapauttaa hänet totta kai. Perustellen että rikos on vanhentunut. –Niinkin raaka ja kuvottava kuin tämä.

Koko tuomio kaatui siihen ettei muumioituneesta ruumiista paljastunut väkivallan merkkejä! Voi herranen aika! Itseköhän se nainen on päättänyt sinne uuninpohjalle käydä makaamaan lähes sikiöasennossa?! Miehet marsistako ovat taas olleet asialla?

Nytpä näitä onkin hyvä pohtia kun syyllinen on päässyt livahtanaan kahdesti. Teon tehdessään ja kuollessaan. =..=

Motiivi? Mustasukkaisuus. Omistushalu. Silmitön raivo vaikkapa sitä kohtaan, jos vaimo oli aikeissa lähteä ja jättää.

Eniten minua ihmetetti, kun tuli lukaiseeksi pari foorumia miten jotkut saattoivat puolustella selvää syyllistä syyttömänä. O..O Siksi ettei jossain tapauksessa ole pitäviä todisteita, ei tee kenestäkään syytöntä. Varsinkin jos talossa on kaksi ihmistä ja toinen katoaa salaperäisesti ja myöhemmin löytyy samasta talosta kuolleena ja toinen alkaa käyttäytyä enemmänkin kuin epäilyttävästi. Joillain immeisillä vain ei hälytyskellot soi. =..=

Millä oikeudella?! >'/

Voi hyvää päivää ja huomista... pistää niin vihaksi tänä aamuna, kun kuskin tollo en paremmin sano, ajaa töryyttää paitsi hitaas, vielä koukkaa normaalista reitistään ihan vain siksi, että joku akka vinku sille, että sen pitää päästä yhteen linja-autoon… Niin pitää kuulkaas muidenkin.

Sen koukkauksen takia, mullekin jäi aikaa ehtiä seuraavaan bussiin ennätysajassa ja oli saakelinmoinen onni että ehdin! Juoksuksihan se pisti, mutta ehdin. Pisti vain silti vihaksi ja syystä. Miten yksi asiakas voi olla niin eri asemassa ja päättää jopa linja-auton reitin, vaikka muillakin yhtä lailla maksavilla asiakkailla on ihan yhtä lailla kiire?! Ja yhtä lailla kiire seuraavaan linkkaan tai töihin. Useimmilla se on kuitenkin juuri linja-auton vaihto ja ne aikataulut eivät anna joustonvaraa.

Seuraavan kerran kun se akka nousee autoon, voin kai ihan suoraan sanoa sille suorat sanat. Jos myöhästyn omista töistäni sen takia, että en ehdi linkkaan siksi että hänet pitää jättää erikseen jollekin reitin ulkopuolella olevalle pysäkille... en vastaa seurauksista.


Ei toi reilua ole, perkele.

Oletan kun bussiin nousen, että kuski ajaa perille ajallaan, eikä koukkaile jostain reittinsä ulkopuolelta asikkaiden oikkujen mukaan. O..o'

Olipahan päivä

Puretaanpas näitä tuntoja ja tuntemuksia taas. Miulla alkaa olla hyvä käsitys siitä minkälainen ämmä istuu työpaikan nurkkapenkillä. Sillä on suosikkiaiheenaan ollu parin viikon läsnäolon perusteella se, että HÄN tietää suurinpiirtein kaiken ja on se turhankin tuttu tarve puuttua ja tunkea ittensä muitten keskusteluihin... ja vailla sairaanhoidon tai minkään alan koulutusta HÄN tietää mitkä lääkeaineet TUHOAVAT AIVOT! Sitä se on jaksanu julistella ahkeraan aiheista paracetamol ja home. Ja että burana on hyvä paras lääke.

Voi vittu jee, että on kivaa.

Buranassa käytetty ibuprofenko se nyt oli... se ei vaikuta. Voisin napsia kovaakin buranaa ilman mitään havaittavaa vaikutusta kuin karkkia tosin karkista ei mene maha löysälle. Pointti siis siinä että se lääkeaine ei toimi minulla, eikä monella muullaakaan. Onkohan se miettinyt sitä… Aspiriinia voin myös ottaa, mutta sitä ei kannata ainakaan kuukautisten kanssa ottaa. Normaalista runsaasta vuodosta tulee kaksinkertainen ja kivulias. O..o’

Mutta joo, tänään keitti kun se peroksidiblondi kuohahti väittämään vastaan kahdelle kollegalle joilla on sentään sisäpiirin tietoa kun kuulemma on sairaanhoitajia perheessä. Huomenna jos äityy yhtä pahaksi, voin ehdottaa että minun sukulaisia on mielenterveyshoitajina että...

Kun olin toissavuonna kierrätyskeskuksessa... siellä oli se yksi ämmä, joka oli vielä pahempi kuin tämä. Sen kanssahan mulla meni sukset ristiin koska minullehan kukaan tuntematon ei tule aukomaan päätään siitä miten minun pitää elämääni elää. Siitä vahingosta viisastuneena olen pitänyt turpani kiinni uudessa hommassa, koska tiedän että se uusi akka on pohjimmiltaan samanlainen.

Mutta jos se kehtaa vielä huomenna samaa paskaa... voi olla että vastapäisen nurkan hiljainen olio rääkäisee hyvinkin kuuluvasti oman mielipiteensä; että ketään ei kiinnosta paskanpuhuminen. Minä aion lopettaa sen paskamyllyn, sillä ei se akka ole yhtään sen tärkeämpi kuin me muutkaan siellä. Kenenkään ei tartte siellä laittautua, keekoilla tai yrittää olla kukkona tunkiolla.

Sillä on ehkä ikää, mutta tapoja...

Eikä ketään kiinnostakaan. On ollu hauska kattella miten kiireisinä kaikki koittaa tehdä jotain ja keskittyä muuhun kun se yksi on äänessä. x’D

Nooo, selvisin tästäkin päivästä. En ihan ole varma siitä, onko palloilemiseni kaupoissa töitten jälkeen ja askartelutarvikkeiden tai kirjojen osto minulle sitten jokin stressinpurkumekanismi. –Kallis sellainen. =..=’ ( Varsinkin A1 lehtiö, jonka ostin tiistaina. )

Kävisin  yhdellä ärrällä katsomassa olisiko siellä Gena Showalkeria, mutta ei ollut joten mitä minäkään siellä tein. Melko varmaa, että pysäkkiä vastapäisellä saattaa olla. Olisin tilannut kustantajalta, mutta kuinka ollakaan; loppu varastosta! >..<’’

Mutta tänään tuli hyvä olo siitä, että eksyin pienempään Tiimariin, joka on  Anttilan rakennuksessa ja mitä löysinkään... Ei ihan askartelijan paratiisi, mutta melkein. Kaikki ihanat pienet laatikot, paperit, liimattavat pikkujutut, nauhat... Olisin mennyt Kirjatorille, mutta sitä ei löytynyt kauppakeskuksesta. T__T’ Mutta siis... askartelujuttuihin. Helmiä ja poistotuotteina silkkinauhoja. Ostin puisen laatikon, servettejä, helmiä, silkkinauhoja, korttipohjia ja kirjekuoria. Eikä budjetti ylittynyt. 8’3

Ihastelin tekokukkia ja kaikkea sitä mitä sellaiseen pieneen nurkkaliikkeeseen nyt ylipäänsä voi tunkea. 8’3

No, sitten kipitin takaisin torin laidalle.

Linja-autossa jouduin kuuntelemaan kahden teinibimbon jorinaa siitä miten ällöä sushi on, sekun on rakaaa kalaa. Just joo. Ton ikäsiä eivätkä tiedä mitä sushi on. <..<’ Sitten ne jatko siitä humalassa ne oli ollu vappuna, miten ne oli luikahtanu jonnekin K18-paikkaan, miten paljo ja mitä ne oli juonu ja sitä miten kukakin niitten kavereista oli örveltäny. Ihmettelin sitä että miten se voi olla hauskaa? Niin ja sitten suunnitelmissa oli kattoo lätkää ja vetää pää täyteen.  Sitä koko matka kylille asti. Vittu, en ole ihan äskettäin kuullu mitään niin typerää.

Kuskia unohti koukata rampin kautta ja unohti pari pysäkkiä. Varmaan se että ajettiin kaupungissa kolaripaikan ohitte, oli osuutta asiaan. Siellä oli vedetty auto ruttuun aika pahasti ja pelastusryhmä lakaisi auton kappaleita tielle. :/

Huomennahan siitä saa lehdestä lukea, että miten pahasti kävi.

PS. Samalla ku kirjottelin tätä, päällystin sen rasian. ^^’ Stressin voi purkaa näpertämällä ja kirjottamalla. Suosittelen.

Lenkkeily pihapellon kautta loppuu ny!

Minua ettoo ja ällöttää tänään taas kerran se, että meidän maita ja pihapeltoja käytetään julkisena koirankusetuslenkkipolkuna. En usko, että jokamiehen oikeuksiin kuuluu lupa oikaista talvellakaan joka hemmetin iltapäivä naapurin peltojen läpi koiran kanssa tai ilman.

Melko varmasti hiihtoladun vetäminenkään ei ihan luvatta käy toisten maiden ja peltojen läpi? Taikka naapurin laiturin läpi. Se menee keväällä jäiden lähdettyä siihen, että naapurit tarkistaavat laiturin kärsimät vahingot ja jos oikein hyvin käy, joku hyväkäs saa siitä laskun uudesta laiturista.

Siitähän saavat, jos minulta kysytte. =..=’

Jotenkin tuntuu siltä, että ihmiset eivät ajattele lainkaan yhdenkään tekonsa seurauksia, edes täälläpäin. Eikä se, että jossain sattuu kelkanjälki menemään, tarkoita, että siitä sitä nyt saa lenkkeillä kuka vain, kun se on ajettu että jäniksille viedään ruokaa metsään.

Sitä ämmää varmaan kiehtoo taas, että mitä meidän pihapiirissä on puuhattu, ei yhtään mikään muu ja mistä syystä se voi taas soittaa meille poliisit. Syksyllähän se soitti siitä kun riistaporukka oli tuonut kaatamansa hirven nahkan ja luut sinne haaskalle.

Peto on raivoissaan tästä lenkkeilystä. Ihan vakavasti, lenkkeilkööt jossain muualla, mutta kun alkavat ihan oikeasti meidän pihalla palloilla ja pihapellolla juosta, se on liikaa. :/

Behemoth koittaa tapaansa olla kyläläisten kynnysmattona. On se jännä että pitää esittää mukavaa ja lirkun lirkun läätä pitkin kylää ja kotona saatana sisältäen kaiken sen mitä nyt olen ko. henkilöstä havainnut aiemmin.

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Vieraita :P

Joskus tässä perheessä draamaa tuppaa tulemaan sitten kaikista tuuteista. Vieraita on tulossa. Sukua. Behemothin sisko on tulossa kylään ja kyllä sen huomaa että sukua ne on. Olivat kuulemma soittaneet ja varmaan eivät ole kovinkaan kaukana...

Behemoth teki sen tavallisen eli kävi vaan huikkaamassa, että ne on tulossa ja katos omiin höpöstelyhommiinsa tallille. Siinä on olio, joka ei ota mitään vastuuta ja on oikea emälusmu. Vieraan töissä se varmaan esittää minkä ehtii ja esittä vieraille, että suvulle että hanskat on tallessa, vaikka mitään hanskoja ole koskaan ollutkaan. <..<’

No, onneksi kukaan ei oikeasti odota minulta mitään, joten saan olla rauhassa. -Toivottavasti ainakin.