Tärkeysjärjestyksessä?

Olin jännän äärellä kun enää ei tarvinnu ettiä nukkeja vaan nuket olis tullu miun luo. Totta kai aina silloin kun ei olisi varaa mihinkään ylimääräiseen. Sama juttu aina ylipäätään kun etsin sopuhintaista BJD:tä, Taeyangia, Dalia tai ihan hartsinukkea.

Toisaalta, kun oikein yksikään tarjolla olevista ei oikein hemaisi. Juu, kaikilla Taeyangeilla on identtiset kasvot totta, että luulisi minkä tahansa olevan OK, mutta ei minulle. Minulla on jokin ulkonäköön vaikuttava valintaperuste, jolla mikätahansa ei käy, vaikka halvalla saisikin.
Toisaalta taas tunnen että olen lähes velkaa että mukava ihminen ottaa yhteyttä, luottaa niin paljon että ottaa sen kaupitteluriskin ja into kuitenkin on päästä omastaan eroa, hyötyä siitä ja näin ja auttaisin ihan totta siinä.Mie jos kuka tiedän miltä tuntuu olla sinkeelle vedettynä ja jostain sitä pitäisi saada.

Tähän asti kun olen pari nudea Taeyangia ostanut, päällimmäisenä on ollut, että tämän kustomoin aivan täysin ja sitten kun olen nuken saanut hyppysiini, en ole raaskinutkaan. Viimeisin oli taas hyvä esimerkki siitä. ( Viimeisin tulokas oli Bastian, jos Owl’s Dollhousea luette. )
Sitäpaitsi, tänä vuonna tuntuu jo että vuoden nukkekiintiö olisi jo täynnä... ainakin mitä olen saanut kuulla. Että vielä yksikin, niin...  Harrastus, jota kukaan ei ymmärrä. Avauduin Owl’s Dollhousessa joskus siitä, että tässä on sellainen harrastus jota ei välttämättä ymmärra kukaan muu kuin ehkä toinen nukkeharrastaja, jos hänkään.

Mietin kyllä en yhden, vaan kahden vähän käytetyn ostamista. Laskelmoin ja järkeilin, että saisin kaksi yhden uuden nuken hinnalla ja ainakin toisen nuken mukana tulisi tolkuttomasti vaatteita. Mietin myös sitä mitä teen kaikelle sille mistä en pidä ja voin aina yrittää myydä tarpeettomat osat.

Mutta kun...

Soimaan itseäni jos annan edullisten kauppojen lipua ohitse. Soimaan itseäni jos en anna ja sitten saan huutoa, että miten voi olla että toi katras vaan lisääntyy lisääntymistään. 8’D ( Olen masokisti siltä osin, että pitäisin sen huudahduksen kuulemisesta. ) Molemmat tilanteet ovat aivan samalla viivalla. Molemmat tulevat kaduttamaan vähän aikaa... jälkimmäinen vähemmän. Ensimmäinen tulee myös hatuttamaan... ( Onhan se nyt aivan kamalaa ettei suomen kieltä voi käyttää ilmaisemaan sitä syvintä tuskastumisen määrää jota ei missään muualla maailmassa edes tunneta käsitteenä. )

Pitäisi valita se pienempi paha ja kumpi hatuttaa vähemmän. <..<’ Tämä soutaaminen ja huopaaminen on sitten tuiki normaalia meikäläistä, koska en osaa päättää. Eilen kaupassa, olin myös menossa ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen kun mieleni muuttui parin asiaan kohdalla. Olin ensin menossa hakemaan juotavaa, sitten arvelin että pärjään kyllä sillä mitä ostin toisesta kaupasta. Olin menossa levyhyllylle ja päätin että toisen kerran. Valvontakameran nauhota tutkivilla on varmaan riemun päivät. ^^’ Sellaisia Kalat kai ovat ihan luonnostaan. Aina revitään kahtaalle. =..=’ ( Tarkoittaa sitä, että on kaksi mielitekoa ja ei voi kuin valita toisen, eikä osaa päättää kumman valitsee. x’D )

Hitto, tämän takia haluan aina että minulla olisi aikaa punnita kaikkia vaihtoehtoja kaikessa rauhassa. Tätäkin. =..=’

Tarkoitukseni oli, että tilaan letroja. Valmistajalta suoraan, sillä se tulee taas kerran halvemmaksi kuin ostaa kotimaasta. :/ Ne on ne pahuksen rahtikulut, jotka on laskettu niille päälle ja varmaan vielä välittäjän omat kulut vielä niiden päälle. Suomessa on välittäjä, mutta onko sitten niiden sivuilla näkyvissä mitään hintoja tai mahdollisuutta tilata suoraan? Ei tietenkään ole. Ei ole edes kunnollisia tuotetietoja. Pieni kärpäsenpaskankokoinen kuva ei houkuttele ketään ostamaan ellei jo entuudestaan tiedä mitä on ostamassa.

Ostoslistalla on myös valoboxi. Kotimaastani en ole löytänyt vielä yhtäkään sellaista mistä pitäisin ja jonka saisi kohtuu hinnalla. Taidot ei taida riittää nikkaroimaan sellaista ja sellaisen teettäminenkin voi maksaa maltaita. =..=’

Entinen väritulostin alkaa osoittaa niitä merkkejä, että se on tullut tiensä päähän. 13 vuotias se tulostin, joten onko mikään ihme. Ja mielestäni se on tehnyt parempaa jälkeä kuin porukoitten monitoimihärpäke, joka on muka sitä laadukkaampaa merkkiä. O..o’ Tulostimen sentään hankin ihan kotimaasta, kunhan ensin löydän laadukkaan. Mietin vakavasti värilaseria kuten jo silloin kun ostin mustan lasertulostimen... Mulla ei ole tulostinta... Hah haaaah. Tiedettekö, olen unohtanut, että miulla on lasertulostin ollut pöydällä viimeiset viisi vuotta. x’D Se on ollut aika käyttämättä kun se mustekasetti on aika kallis... mutta ei siitä hyötyä ole jos haluaa kuvia ulos värillisinä. T__T

Huomasin myös, että paperileikkurillekin olisi tarvis. 8’D

Kynät, piirtopöydän, tulostimen ja paperileikkurin tarviisin ennen ensi vuoden conia. 83 Voisi olla korkea aika kokeilla kiinnostavatko hiirikuvat ja muut sen tapaiset avaimenperinä, kirjanmerkkeinä ja postikortteina ketään. 83

Koruja... ehkä.

BJDmittaisia koruja ja muita asusteita... ehkä.

Mutta istuminen pöydän ääressä koko päivän. Eiiii! Haluan kierrellä, kattella, shoppailla ja kuvata. Ja jos siellä järjestetään taas Vtes peli, haluan olla mukana! 8D

Niin, en ole unohtanut sitä toista demopeliä, jota ollaan edelleenkin suunnittelemassa. Linkkakyyti maksaa ja arvelin myös shoppailla siinä ennen peliä ja sitten taas linkkakyyti takaisin.

=..=

Virkistäytymisreissu

Meidän työporukalla oli virkistäytymispäivä tänään. En viihdy maanantain palaverissa, ihan liikaa porukkaa miun makuun kun suurin osa talon väestä on siellä, missä vissiin olisi ollu selvitetty päivän kulusta tarkemminkin. Muuuttta ainahan voi kysyä ja muutenkin jos on jotain tärkeää niin kannattaa vain pitää korvansa auki ja kysyä.

Retki suuntautu eräälle farmille, joka oli reippaan tunnin(?) kävelymatkan päässä työpaikalta. Paikan omistaja jaaritteli aikansa paikan historiaa. Vaikka olin ensikertalainen siellä niin kävi vain mielessä että kaikista ei vain jutuniskentään ole. Tila on maatalous yhdistyksen omistama ja vuokraa laavuja ja juhlapaikkaa ( puolet navetasta on muutettu juhlasaliksi ) ja museona. Lisäksi löytyy puisto ( joka näytti aika pieneltä ), jonne on istutettu erilaisia puulajeja ja hybridipuite. Ja onhan siellä jonkun sotasankarin muistolle monumentti.

Aamulla työkaveri, jota ny voi kaveriksikin ihan sanoa, oli saanu ittensä revittyä aikaisin hereille ja ootteli pysäkillä. Jos vaan herää ajoissa ni kuljetaan samalla linkalla. Ihan kiva tyyppi, hauskaki, mutta tarpeettoman seurallinen persoona. Toisaalta.... kalat liikkuvat parvissa, eikö?
Joskus mietin että totakohan se olis jos olis pikkuveikka, jonka kanssa olis hyvät välit rasittavuuteen asti et vois suurinpiirtein puhua kaikesta. ( Ainoa lapsi ku on ollu. :( ) Ennemmän miettii sitä miten joistakin tulee kavereita ja joistakin taas ei. Jos minulta kysytään, olisin halunnu pitää välit myös kahteen muuhun velikultaan, jotka tapasin viime elokuussa. Sanotaan ny näin että se quadro oli omaa luokkaansa. x’D Se toverihenki oli omaa luokkaansa ja jokainen oli tasan oma ittensä ja se oli juuri sitä mitä omaisen kuolemasta toipuva tarvitsi. Omaisen, joka kuoli vain viikkoa aiemmin kun mulla alko se sijoitushomma. Siitä en tietenkään maininnu koska kaikkein viimemmäksi olisin kaivannu mitään myötätuntoa, helpotuksia tai jatkuvaa tivaamista oonko OK, joka olisi vaan muistuttanu siitä ettei mikään ole OK.

Mutta joo, eksytäänpä aiheesta taas jonnekin syvyyksiin... No mentiin töihin ja lähdettiin joukolla kävelemään ja kuinka ollakkaan tää kaveri hiippaili koko matkan vieressä. Hölistiin niitä näitä. Olihan se paikka aika tuskien takana ja perillä.... lisää kävelyä. Mun pierukepit ku reagoi pitkiin kuntoiluihin voimakkaalla kivulla ja suonenvedolla seuraavana yönä. ( -Tosin kamalampaa on ne rappuset töissä ja mun polvet... en pitää kivaa ääntä kun kiipeen tai lastkeudun niitä portaita, mut silti kävelen portaat ennemmin ku käytän hissiä. <..<’ )

Oletin että kaveri olis jo saanu meikän seurasta tarpeekseen... ite ainakin olin jo saanu yliannostuksen. Meikän sosiaalisuus kun on joskus äärimmäisen rajallinen. Mutta, annako sellasen näkyä? Miks pilata muitten päivä jos itteä kenkuttaa? Ei se ole oikein.
Se roikku sitten lähes varjona jossai lähistöllä aina ku voi. Ei meikäläinen ny niin hyvää seuraa voi olla. =..0’ Tunnustan et päivään mahtu muutamia hyviä hetkiä, enemmän kuin huonoja. Sysäs vaan kasvavan ahdistuksen; miks toi roikkuu tossa lähes  koko ajan?! mielestä pois ni menihän toi.

Kierrettiin ku sillit sumpussa museo. Se olis ollu parasta jos sinne olisi päässyt myöhemmin kiertelemään omatoimmisemmin niin kuvista olisi tullu jotain. En nähny mitään mieltä kuvailla kun joka paikassa tönittiin ja tuupittiin. :/ Mut siellä oli kunniamerkkejä, ihana seinät peittävä kirjahylly ( TAHTOO! ) ja hieno kaakeloitu takka ja jumalattoman iso kahvipannu keittiön hellan päällä. 83
Kauhistelin sitä miten perinteinen pohjoiskarjalainen käsityö, mustaan  huopaan/sarkaan kirjottu seinävaate oli voitu tunkea vitriiniin kirjojen ja muiden ALLE?! Ei sellaisen perinnekäsityön paikka ole siellä! Sen paikka olisi ollut seinällä vähintäänkin...

Piha-aitassa oli vossikkakiesejä ja kaikkea romua. Se oli rakennettu samanlaiseksi kuin Ahvenisen Punaisen talon aitta. Kumma ettei siellä aitan ylistä ollut laitettu mitenkään vierailijoille.Portaatkin oli yhtä hankalasti noustavissa, vaikkei kukaan sinne kiivennykkään. -No helvetti, näkihän sen paljaalla silmälläkin millaiset ne on jos ne on jo kerran aiemmin nähny saati kiivenny.

Käveltiin hevosaitausten läpi... kaveri edelleen tiiviisti lähituntumassa, meikä vaappuen perästä. Lähimmässä aitauksessa oli harvinaisen pervo ori, joka poseerasi harvinaisen sirosti ja ... ( nyt kaikki alaikäiset googlaamaan muuta ) vilautteli ja heilutteli erektiota sitten minkä ehti. Porukka repes sille tempulle täysiä... Savolaiset ku ollaan tälläsiä hulluja että ei mennä paniikkiin tommosesta niin millään.
Naurettiin kaverin kanssa, että jos olis ollu jenkkituristeja ja ne ois nähny saman niin nehän olis olleet aivan paniikissa. Jotenkin kammottavaa että sellanen kansa joka vetää hysteriat tollasista pikkuasioista ( tosin toi ei ollu mikään pieni kooltaan * naurun remakkaa * ) kuten peniksistä. <.<’ Ku kerran immeisilläkin ne on, jompaa kumpaa laatua, harvoilla molemmat, mutta kun on uskonto jonka perimmäinen tarkoitus on aikanaan ollut iskeä ihmisten kaaliin että seksuaalisuus on kuolemansynti ja häpeä! Siinä maassa on onnistuttu. Suomalaiset on ehkä joskus olleet sellaisia, mutta tiukkapipoisuus tässä kylmässä ankarassa maassa ei yksinkertaisesti kannata. Oli myös valkea aasi, joka ei tehny tuhmuuksia mutta huusi välillä kuin epävireinen moottorisaha joka on juuttunu kantoon. Toisessa aitauksessa oli kolme muuta heppaa.

Sieltä raahauduttiin puupuutarhaan... Se olisi voinu olla enemmän näkemisen arvoinen kun kaikki lehtipuut olisivat olleet lehdessä... Siellä oli nättejä havupuita ja pari aivan luonnottomalta näyttävää ja luonnottomiksi taipuneita kuusia. 8’D

Muistomerkki puolestaan oli liuskekivestä, laudoista ja hirrestä rakennettu pieni tupa, jossa oli penkit sivuilla ja pöytä vieraskirjalle. Muistomerkki oli omistettu yhdelle tilan omistajista tekemästään työstä isänmaan ja kotiseudun hyväksi. Muistomerkin päädyt herättivät sisäisen trollini, koska näin kuviossa selvästi irvistävän naaaman... näytin kuvaa yhdelle kaverille, jonka mielestä siinä taas oli risti. Missä? O.O’

Puiden jälkeen käppäiltiin leiripaikalle. Leiripaikan lähellä muuten on sellainen teatterimainen katsomo. Siellä on istuttava hirsitukkipenkeillä. Sanotaan ny vaikka, että se kysyy tasapainoa pysyä pyöreän tukin päällä ja lyhytjalkaisen on turha yrittää istua siellä nostamatta koipiaan edessä olevalle parrulle ja nojaamatta jalkoihinsa.
Kota oli erittäin viihtyisä ja laavu oli mitoitettu suurelle joukolle. En valehtele kun sanon että retkieväisiin ei oltu oikein panostettu. Leipä oli kuivaa kaurarouheleipää, jonka välissä ei ollut kuin juustoa ja salaatinlehti. Ei voita! O..O’ Mehua, vettä ja kahvia. Punaista lenkkiä ( Ei pahimmasta päästä ) ja jälkkäriksi muurinpohjapannulla paistettuja lettuja. 83
Ohjelmassa seuraleikkejä, tietovisaa, bingoa ja selkäänpiirtelyä. Enpä usko, että olen koskaan luikahtanu niin äkkiä jonosta muualle kun silloin kun kertoivat mikä on homman nimi. x’D Nimimerkki; Mitä, eikö tää olekkaan lettujono?! x’D
Sitten oli vuorossa vapaata ohjelmaa. Suunnittelin käyttäväni sen vapaan ajan siihen, että olisin kuvannu museossa kun sinne tuskin oli tungosta. Kaveri edelleen tiivisti mukana. Arvostan kyllä, mutta ihmettelen, että miksi? o.O
No, pääsin siitä hetkeksi erilleen. Meni katsomaan heppoja ja totes myöhemmin kun karattiin oottaa bussia, että kyllä vaan siellä se vilautteli edelleen. x’D Ei muuten olis saanu lähteä ennen puolta mutta yksi jos toinen otti ritolat sieltä, ennen ja jälkeen. Omaksi puolustuksekseni sanon vaan sen että en halunnu jäädä oottelemaan kaupunkiin oottelee kolmen linkkaa kaupungista jos kerran mahis oli päästä pois jo kahden autolla.

Ku noustiin esikkaan, ku pysäkki oli aivan sen tilan vieressä, väsymys iski. Ei enää viittiny edes puhua, olisin halunnu torkkua siinä. Miettiä jo että mitä pistän blogiin ja sellasta. Teki mieli viitata kintaalla kaikelle ja kaikille. Mietin sitäki että riittääkö kännyssä enää virta ku se näytti nolla tolppaa ja vinku että akku lähes tyhjä. Soitin sillä kuitenkin Behemothille. -Myöhemmin se pelitti vielä hyvin ku soitin Pedolle ku oli soittanu matkalla kotia päin ja vielä myöhemmi ku Behemoth soitti takaisin. Molemmat sitä, että kyydittäjä on vaihtunu, et pitää kattella meiän autoo mut kuskina onkin Pedon bestis.

Kaupungilla mietin etten jaksa kävellä paljoo minnekkään, että tänään on tullu käveltyy ihan tarpeeks. Oli kuuma päivä. Raahauduin kioskin päätyyn ostamaan jäätelöä. Mango-melonia ja minttusuklaata mun tuuttiin kiitos. Oikealla vohvelilla ja hemmetti että se annos oli jumalattoman iso mutta parasta mitä ny voi helteellä syödä. En tiedä onko koskaan yksikään jäätelö/herkku ollu niin ihanaa... ( Kylmä Ramune kuumana kesäpäivänä... ah hyvää... 83 Tai mehujää... kylmä kivennäisvesi... ) Sen virityksen syömiseen meni se 40 minuuttia. Nautin siitä. Ja ku en voi purra jäätelöä kun se vihloo hampaita joten... huulet oli jäässä mutta se oli sen arvoista hitto vie. 83

Bussi tuli, totta kai. Hyppäsin siihen, karautettiin kotiapäin. Oli noi puhelinsoitot ja löysin kyytini. Toimin sitten vielä seuraneitinä Pedon kaverille ja koivet huuti armoa.

Sellanen paikka et kyllä siellä vois käydä uudestaankin, pienemmällä porukalla. Viettää aikaa vaikka kukkia ja puita kuvaten.
Mainittin Pedolle reissusta ja jo alko vittuilu et onko mulla kenties ihastus. Ei pitäisi olla. Muistissa on vielä mitä yks toinen kollega huudahti lähes kauhuissaan, että jos halutaan mennä kahdestaa huoltsikalle ni hän ei haluu olla siinä kolmantena pyöränä. Mitä vittua?! O..O Se tyyppi on muutenkin tahdikkuuden perikuva, jolta ny voi odottaa vaikka mitä totuudenmukaisia sammakoita. Se oli niin draamakuningatar koko äijä, että se olis kelvannu mihin tahansa yaoi mangaan sivuksi. x’3

Retkipäivästä oli sitten palaute seuraavana päivänä. Kyllä siitä saatto risuja antaa ihan kädellä ja ruokailusta nimenomaan, sekä siitä ettei oltu otettu juuri huomioon kaikkien kulkunopeutta että paahdettiin menee heti ku viimeset tuli portista sisään ja näytti puolkuolleilta! Ruuasta, jota olisivat voinu mennä valmistamaan etukäteen ettei olis tarvinnu paljoa ootella. Seuraleikeistä, jotka miun mielestä vaikka sivukommentit hauskoja olikin, oli aika... lapsellisia. Ja siitä että joillekin se oli pakkoreissu mikä oli aika väärin eikä ainakaan niitten kohdalta nostattanu yhteishenkee yhtään. Loppupäivän vapaa ohjelmakaan ei juuri miellyttäny kun ei siellä ollut mitään mitä olisi halunnu tehdä kun olivat museon ovet lyöny jo lukkoon. :/

Mut innolla odotan kasvitieteellisen reissua ja se ei saa mennä ohitte tai saavat niin tulikivenkatkusta palautetta etteivät ole vielä koskaan saaneet. Mietin et vois ehdottaa myös museota ja taidemuseota. Joko työporukan kanssa tai sit otan ommoo lommoo ja käyn niissä itte. Toivon näkeväni taidemuseossa yhden taulun, jota olen ihastellu niinä harvoina hetkinä ku siellä oon käyny. 83       ( Kahdesti muistaakseni. ) Tunnustan et olen historia ja taidefriikki.

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Maanantain erikoinen

On tainnut pakkauslaite olla nälkäinen...

Räks! Poks! Puff!

Tämä menee sinne surkeat sattumukset sarjaan. Näkyy sitä muillakin ( joskus ) olevan epäonnea, eikä vaan meikäläisellä. Oli tullu marmorikaulin ja sille laitettiin hinta vietiin myyntiin. Sitten kuuluu kolous myymälän puolelta. Sitten toivat sen kaulimen kahtena kappaleena takaisin. Se siitä ja sen kestävyydestä sitten. Kaikilla pikkasen ilkee olo.

Perin tyypillinen maanantai

Maanantait ovat nimensä veroisia. Mistä aloittaisinkaan? Ehkä jo sunnuntai-maanantaiyöstä, josta maanantainpuoleinen oli lähinnä vuoreessa kieriskelyä. Aamupalaa  syödessä tuli tunne kun katoin kelloa seitsemän aikaan, että jos lähden pyörällä niin on reippaasti aikaa selvitä yhdeksään. Tiet on kuitenkin jo sen verran sulat, mutta ans kattoo…

Aamulla bussipysäkillä huomasin, että ei ollut unta, että olin sohaissut korvaani. Naarmuhan sieltä löytyi. Vertakin tuli ihan kivasti.

Olen ollu aika oikiassa siitä, ettei se koulukyyti ota matkustavia asiakkaita kyytiinsä. Kuski meinaan lätkäisi oven nenäni edessä kiinni sen enempiä mitään sanomatta. Lievästi sanottuna olin, että mitä. Yksi eukko kummiskin saa siinä kulkea. Näin sitä sitten kylillä tänään ja meinasin kysyä, että millä neroudella siinä saa kulkea muutkin. Ennen asiat oli hyvin ja matkustaviakin nimittäin otettiin kyytiin maksua vastaan totta kai.

Kaupunki saisi kyllä järjestää esikkavuoron aamuksi ja illaksi tällekin välille. –Ja mainostaa sitä. Varmasti sitten riittäisi asiakkaita. Kumma ettei kukaan yksityinen keksi perustaa näille väleille omaa linjaa. <..<’

Mutta siis, jäin sitten seinäruusuksi sinne pysäkille. Oli kaksi vaihto-ehtoa; soittaa taksi tai odottaa josko tuttava naapuri on menossa töihin tänä aamuna. Niinpä sitten otin riskin ja odottelin siellä ja pääsin sitten naapurin rouvan kyydillä kylille. Turistiin niitä näitä. Vaikka en yleensä pahemmin tykkää pölistä autossa. Riippuu kyllä seurastakin, mutta mieluummin olen vaan hiljaa.

Joten selvisin hengissä kylille ja selvisin ajoissa vielä haastatteluun-kin. Kävin siinä välissä kaupassa ostamassa kurkkupastilleja että henki kulkee. No, muutamia tuttuja tuli nähtyä. Vähän mietin sitä, että miten jotkut tyypit voivat olla siellä vuodesta toiseen, mutta kaipase kaffetunnilla selviää sitten toukokuussa. Nimittäin se haastettuli meni kaiketi ihan hyvin, earemmin kuin mihin olin varautunut. Mut kieroa miulta, että en maininnu siitä lainkaan tutuille joihin törmäsin jo kassalla. Olkoon yllätys. >)

Miusta tuntuu et miun ei ole tarvis esittää kivaa tyyppiä enää. Pitää ollakin oma ittensä. >’D

Noo, selvisin sieltä hengissä ja sain myös sen mitä olin lähteny hakemaan. Siitä ei tosin oo mitään ylpeilyn aihetta. Masentavaa, etten kattellu tarkkaan oliko sinne tullu mitään luettavaa. Ei ainakaan äkkivilasulla näyttäny olevan mitään kiinnostavaa.

Ärrällä kaiketi olisi ollut mutta en viitsinyt ostaa yhtä kirjaa sieltä. Kolmas osa yhteen fantasiaseikkailuun. –Sekä pitäisikö yrittää lukea sitä Nälkäpeli-sarjaa? Kiehtoo kyllä se Nälkäpeli, mutta entäs jos en pidä siitä?

Enkä löytänyt mitään mangaa mitä kerään tai lue. Kerkesin jo tilaamaan netistä nekin vähät mitä nykysin luen suomeks. Niitä ei ole kuin kaksi; Basilisk ja Rinne. Basliskiakaan ei enää tule kuin kaksi volaa. Mietin josko tutustuisin tarkemmin Chrono Crusadeen. Miusta ainakin suomalainen mangajulkaisu on taantunut. –Animejul-kaisuista puhumattakaan. Häpeällistä! Enimakin on mennyt siihen, että julkaisevat animea vain ruotsalaisille?!

Tänään en ostanut muuta kuin riisisuklaalevyn, viinirypäleitä, kanaa ja dopingiksi monivitamiinia. x’D Muistin myös liimapuikon. Niin, ja kävinhän mie (taas) ostamassa helmiä; turkoosit ja vihreet helmise-kotukset, sekä vaaleanpunaisia. –Koska niissä vaaleanpunaisissa oli tummia harmaa-valkokirjavia lehtihelmiä. :3 Kun näin ne lehtihelmet niin heräs se yks luonnos jonka tein mieleen, että voisin tehdä sen niillä. Kokeeksi ainakin.

Tämmönen mulla mielessä on;

Kuva/Taide: Ukuli eli minä – myrkkyputeli blogissa. :3

Niin ja ostin mie semmosen äyriäissekotuksen, jossa on katkara-puja, jokiravunpyrstöjä, sinisimpukoita ja surimipaloja. En ole ennen syönyt sinisimpukoita, joten lienee korkea aika maistella ja maistelin mie niitä kun tulin kotiin. 8) Ei ehkä niin hyvää kuin surimi ja katkaravut, mutta kelpaa suolapalaksi.

Apua, herätyskello puree!

Kattelin alkuillasta elokuvaa ( I, robot ) ja jossain leffan loppuvaiheilla hapuilin hyllystä kelloa, että näkisi paljonko kello mahtaa olla.

No, eikös vaan se pahuksen kello livenny otteesta ja tehny kamikazesyöksyn. Onneks osu oikeaan ranteeseen eikä päähän, mutta koski imakasti yhtä kaikki. Kuului vain kolahdus, helähdys ja älähdys. Nyt se sitten raksuttaa hieman epävireisesti ja ranteeseen koski vähän aikaa.

Se herätyskello ei ole mitään pilipalikamaa, jos ihmetyttää että miten sellanen pikkuvärkki voi koskea niin saakelisti. Se ei ole mikään pieni laitos. Se on kaksi kertaa normaalia herätyskelloa isompi ja wanhan ajan mallia. Ruutu lasia ja kaikki muu metallia. Hankin sen joskus vuosia sitten Biltemasta ihan vain siksi, että se oli jotain muunlaista kuin nykyiset pilipaliherätyskellot joiden ääneen ei edes herää.

Tämmöinen kapine. Painaa hieman alle 500 grammaa. –Asiasta toiseen, että Biltema ei enää myy näitä kapineita. O..O’ Liekö syynä kestävän kehityksen nimissä markkinakikka vetää täysin toimiva ja hyvälaatuinen värkki pois markkinoilta. Kuluttaa patterin ehkä noin neljän/kolmen vuoden välein. Noin. En muista vaihtaneeni patteria mokomaan kuin kerran tai kahdesti koko tänä aikana kun tuo värkki on ollut minulla. Niin, tämä raksuttaa patterivirralla, eikä ole vedettävää mallia. Parasta on myös isot numerot, että nekin erottaa aamuhämärässä ja unenpöpperössä. -Herättää takuuvarmasti paitsi minut, myös muun talonväen. 8D

Tämä on ollu miun uskollinen herättäjä vuodesta 2002.