Osa 66 000 x 99 000 jotain sinne tänne ja tuonne.
Olen huomannut, että on olemassa ihmisiä, jotka haluavat tahallaan ymmärtää asioita väärin.
On myös ihmisiä, jotka tahallaan tai silkkaa typeryyttään tekevät asiat päin honkia alunperinkin. Vanhan kansallissanonnan mukaan menevät perse edellä puuhun.
Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.
Erittäin kypsää käytöstä...
Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?
PIELEEN MENEE!
Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.
Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.
Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.
Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...
Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.
Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=
Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3
Muistupa mieleen tässä yksi koominen tapaus, johon liittyy kovan uskonnollisen kasvatuksen saanut ja entinen koulukaveri. Se sama huumorintajuton yksilö, joka sai miusta tarpeekseen yhtänä jouluna kun Teema näytti Monty Pythoneiden parhaita ja siellä oli kohtaus, jossa mm. ruumisautoilla ajetaan kilpaa. 8D Kun oli erehtynyt mainitsemaan, että vitsit, montypythoneiden showssa ajavat ruumisautoilla rallia, niin sen perään ei ole sitä immeistä mesessä näkynyt.
Se oli täysin tahaton heitto, mutta siinä kyllä tuli selväksi pari asiaa; kaverilla ei ollut tippaakaan huumorintajua, telkkaria tai käsitystä MontyPythonista. <..<’
Olihan se tuokin sattumus aika hauskaa, mutta ennen mesesekoilua sattui se juttu mikä muistui mieleen nyt. Siinä muistui mieleen tuokin Montypython juttu. Tapaukseen liittyy Salman Rushilden kirjat.
Koitin siivoilla ja järjestää kirjahyllyä ja hyllyn viertä vähän uuteen uskoon. Piti etsiä yhdeen figuuriin kuuluvia osia. Löytyihän ne sitten lopulta nekin, vaikka en oikeastaan odottanut löytäväni niitä. Siinä löytyi muutamia kirjoja, mitkä olin otanut esillepäin, että luen niitä seuraavaksi kun nuista muista pääsen. Löytyi Maameren tarinat, molemmat uusintapainokset, joissa on kaikki sarjan osat. Latinan fraasikirja, jota tykkään selailla. Salman Rushilden Saanatalliset säkeet, joka palautti mieleen nämä molemmat sattumukset liittyen tähän surkuhupaiseen tuttuun. Ostin kirjan joskus Kirjatorilta. -Löytyi myös kaipailemani Kana de manga kirja, joka opastaa japaninkielen hiragana ja katakana merkkeihin.
Ostoslistalle lisätäänkin Pistooliravun ja Himokkaan härkäsammakon lisäksi Kanji de manga kirjat. Huudosta arvelin koittaa saada vanhaa kirjasarjaa mystiikan maailmasta.
No, tapasin tän koulukaverin joskus puhtaasti sattumalta, oli löytänyt Rushilden Kalin laulun kierrätyskeskukselta, en muista mitä se tuttu oli tullu sinne etsimään. No, heti kun näytin minkä kirjan aion ostaa, se vauhkoontui ja alkoi paasaamaan hysteerisenä, että eikö toi sama kirjottaja ole kirjoittanut jonkun saatananpalvontakirjan, jonka nimi on Saatanalliset säkeet.
Siitä muistui sitten tuo ruumisautoralli.
Ei, en usko, että se tyyppi on vaivautunut lukemaan Saatanallisia säkeitä, jos olisi, tuskinpa olisi ollut niin hysteerinen. En ole vielä kirjaa päässyt lukemaan, että voisin nauraa moisille uskomuksille röhönaurua. Takakansiteksti lupaa ihan kunnon tarinaa, jossa nyt on se klassinen teema hyvän ja pahan taistelusta.
Kalin laulussa on telepaatteja. 8’3 Kalin laulua aloittelin jo silloin lukemaan, mutta se jäi kesken, vaikkei se ollut tylsä. On tässä kyllä tullut luettua kaikenlaista ja vaikka mitä. 8’D
Asiasta kolmanteen, täytyy muistaa erota Harlequinista. On helpompaa hankkia kirjoja mitä luen, kuin saada kuukausittain kirjoja joista osasta ei pääse eroon millään. =..=’
Kirjoja, jotka aion lukea tänä vuonna: ( ainakin osan luen )
Arto Paasilinna - hirnuva maailmanloppu
Isä Camillo ja ne nykynuoret
Ursula LeGuinn - Maameren tarinat 1-9
Salman Rushdie - Saatanalliset säkeet, Kalin laulu
Stephen King - Kosketus
Ehkä minusta pitäisi tulla isona kustantaja, ainakaan en suostuisi julkaisemaan mitä sattuu paskaa ja pyrkisin myös pysymään aikataulussa ja julkaisemaan muutenkin kuin hetken mielijohteesta. Enkä myöskään käyttäisi asikkaita hyväksi tekemällä koko maan kattavaa julkaisemalla kokeeksi jotain sarjoja ja sitten lopettamalla niiden julkaisun kuin seinään ja sitten ihmettelemällä miksi myynti laskee...
Tai kirjakauppias, joka pystyisi hankkimaan lähestulkoon minkä kirjan tahansa. Kaikista kirjoista kun ei uusintapainoksia edes viitsitä ottaa. Kokemuksesta tiedän mitä helvettiä on haroa joitakin kirjoja joita ei enää kirjakaupoissa myydä, kustantajalta ei saa, antikvariaatteihin ei eksy, eikä kukaan viitsi laittaa vaikkapa huutoon... D: Kirjastosta saattaa löytyä, mutta kun sen kirjan useimmiten haluaa omakseen.
Kingcomissa ovat taas päivittäneet sivua ja nykyisen leiskan jalokivimittari on harvinaisen typerä. Entisessä oli teksti tossa palkissa luki muistaakseni että sen ja sen veran jalokiviä puuttuu. Mittarissa oli myös määrä tossa mittarin päässä montako on saatu ja mikä on raja palkin päässä oli määrä ja taso näytettiin simppelisti kuvakkeena palkin edessä.
Mitä nämä sitten on menneet päivittämään?
Tämä uusi ilmaisee asian mahdollisimman monimutkaisella ja typerällä tavalla. O..O’ Ei haittaa pelaamista, mutta antaa kyllä ihan hölmöläiskuvan oletetun virallisen sijasta. Ei pahalla, mutta…
Kroppasin kingcomista. Omasta profiilista. x’D En kerro millä nimellä. ;)
Tänä aamuna töissä sattui hyvin outo juttu, joka pisti siinä tilanteessa miettimään, että tän on pakko olla unta, ei tätä voi oikeesti tapahtua.
Etsiskelin ja kyykin myymälässä etsimässä ommeltavia paikkoja yhtä liivimekkoa varten. -Päädyin lopulta käyttämään yhtä aiemmin löytynyttä kukkaa ja lehtiä, jotka oli otettu talteen jostain neuleesta. No, kyykin etsimässä jotain värikkäämpää. Siinä kuului jonkun porukan kälätystä, josta sai osviittaa että jonkun työntekijän, joko uusien likkojen tai yhden vanhan vanhemmat on paikalla… No ne teki siinä lähtöä.
Äijä vittuili, että mahtuukohan tosta kulkemaan. Siis siitä missä kyykkäilin ja siinä oli ihan riittävästi tilaa immeisten kulkea. <..<’ No, se ämmä tarrasi niskaan kiinni kujertaen ku jollekin tutulle, että voiiiiih miten sun niskalihakset on kireenä.
Meikäläinen on siinä vaiheessa suolapatsaana miettien; mitä vittua? Tapahtuuko tää oikeesti vai näänkö mä unta?! Se akka nujuutti miun niskoja sitten ja se ukko vaan sieso siinä kattelemassa. O..O’
Eihän tommosta normaalisti voi ees sattua kenellekään? O…o’ Miksi minä?! Miksi se olen aina minä joka joudun noihin saakelin outoihin epärealistisiin tiltanteisiin kaikenmaailman hourulasta kotoisin olevien immeisten kanssa?! O..O’
Yhdentoista jälkeen lähdettiin käymään muovijuttuja valmistavassa pienyrityksessä, joka vaikka pieni onkin, kyllä tuottaa kaikenlaista ja ympäri Suomen. Enpä ole vielä koskaan ennen istunut semmosen tylsän porukan kanssa joiden ainoa puheenaihe on autot ja kalja. Nuoria pentuja ja hölösuinen ukko, jolla on tarve saada sanottavansa joka hemmetin asiaan oli asiaa tai ei. Ainakin maisemat voittivat matkaseuran ja hyvä niin.
Melkoisen kölökkyymisen päässä se kyllä sijaitsi. Mitenköhän rekoilla pääsee siellä. Ja käyttääköhän ne edes rekkoja kuljettamiseen. Luulisin, että menee semmosilla semi-isoilla pakettiautoilla niitten tavaroitten kuljetus. Ainakin niillä pikkuteillä ja äkkimutkissa. <..<’
Esittelystä ei oikein kuullut mitään juuri koko aikana kiitos kovaäänisten koneiden joiden luona pysähdyttiin aina juuri sopivasti kun esittelijällä oli jotain sanottavaa. Mitään mainoskappaleita ei myöskään saatu mukaan. Ihastuin muovi-puusekoite leikkuulautoihin, niissä oli oikeasti tyyliä. Pakko on väijyskellä, että milloin niitä alkaa tulla kauppoihin ja missä ja millä hinnalla. 8’D
Koukattiin myös tähtitornin kautta. Parasta koko matkassa ja jotain mitä voin sanoa, että pidin siitä. Kipittelin planeettapolun ja tähtitornille asti kauan ennen muita. Vihaan sitä miten autossa istuessa jalat ( perse ja selkä ) puutuu, joten kävely jyrkänloivaa mäkeä ylös ja hilppaaminen näköalatasanteella oli hyvin virkistävää ja todella rentouttavaa koska muut painuivat sisätiloihin. x’’’D Kipittelin sitten kun tarpeekseni sain ( ja alko kylmää ) muiden perään. Mietin kyllä myös, että entäs jos ne päättää lähteä takaisin työpaikalle ja jään sinne ilman kännykkää ja rahaa bussikyytiin… Ja että ne tajuu sitten vasta töissä, että joku puuttuu. x’D
Se olisi kyllä ollut tämän päivän täydellinen huipentuma. <..<’
No, hiippailin sinne rakennukseen sitten. Tähtitornin mäen alla on joku kahvilarakennus, joka on tosi nätti sisältä ja ulkoa. Maanläheinen ja osittain kalliossa. 8’) Siellä olisi todella kiva pitää joskus jotkin juhlat. :3 Puhumattakaan, että mietin miten hienoa olisi asua sellaisessa talossa, joka on osittain kalliossa ja osa seinistä on kalliota ja elävää kiveä. Osassa kivistä muuten vuosi vettä, mutta se on normaalia. Vettä ja kosteutta kun kertyy kiveen ja se liikkuu kiven halkeamissa. 8’D Oikeaa mineraalivettä siis. ;)
Koukattiin sitten myös yhden kylän ylpeyden, sen pahuksen korkean ja kenties kapeimman, sillan kautta. Kirosin taas, että kamera olisi ollut hyvä olla mukana. Kuvattavaa olisi ollut. Paljon. Sillalta näkyi todella upea sateenkaari. Päästä päähän. Kerrankin. 8’D Todella kirkkaat värit myöskin siinä.
Sitten kun olin matkalla kotia päin. Aurinko peilautui helvetillisen sokaisevana märästä tiestä. Koko mäki loisti häikäisevän kirkkaana ja siinä sai vetää jarrut pohjassa, silmät suurinpiirtein kiinni että missä helvetissä se tie on. xP Selvisin hengissä siitä. Ihme kyllä.
Viikon horoskooppi se lupailee todella hyviä mitä rahankäyttöön tulee; Sinua viilataan linssiin ja joudut nielemään rahapettymyksen karvaat kyyneleet. Yritä ottaa opiksesi.
En yleensä horoskooppeihin usko, mutta on viime aikoina ollut noita hankintoja… Lievästi sanottuna huolestuttaa nyt. x’D Todennäköisyys linssiin viilatuksi tulemisene on aina mahdollisuus, kun tekee kauppoja esim. netin kautta. <..<’
Tuli muuten aamulla taisteltua ompelukoneen päältä, enkä tiedä vielä suostuuko myyjä edes sitä myymään sen pahuksen hintavarauksen takia ja aiemmin viikolla tehtyä varsin suuri hankinta. Jälkimmäinen ei edes liity mihinkään sangen hyödylliseen, mutta sitä on odotettu ja mietitty jo useamman vuoden ajan.
Näkyy olevan jotenkin tuhoontuomittu, että saisin juuri tietynmerkkisen Husqvarnan ostettua edes huudosta. x’D Siinä ei ole hinta, vaan malli. 8’D Sen on oltava juuri se tietynmerkkinen, mallinen ja näköinen kone. Toimiva totta kai.
Ompelin sellaisella kokeeksi töissä. Joku toi sellaisen kierrätyskeskukseen, ja jota pidetään siellä risana koska se ei ompele tiptopkuntoista siksakkia. =..=’ Entäs sitten? Kyllä sekin ommel mitä sieltä tulee pitää ja näyttää siksakilta.
No, törmäsin samanlaiseen sopivanhintaiseen huudossa, mutta jo on perkele joku kilvoittelemassa siitä. PERKELEEEEEE!!!
Melkein arvasin, että kilpailuhan siitä saatanasta tulee. Olisi aivan liian helppoa saada juuri se tietty kone. Vaikka olisin saanut sen sopuhintaan huudettua, myyjä voi vielä vetoilla hintavarauksilla ettei voi niin halvalla sitä myydä.
Perkele. Ei pidä luulla, että luopuisin taistelusta. Haluan sen koneen, ellei toista samanlaista satu ilmaantumaan. Juuri se kone kelpaa. Ei mikään muu. Miksi? Koska se on sopiva. En kyllä luule, että tämä olisi yhtä hyvässä kunnossa, taikka tiedä vaikka olisikin. Kahtasataa en maksa, mutta pystyn korottamaan hintaani kunhan aika on kypsä.
Minulta vietiin jo yksi kone alta, kuulematta edes mitä pikkuvikaa siinä havaitsin. Tätä toista en menetä. >/
Voi saoa, että viko on pitkälle mennyt pieleen ja ollut masentava ja väsyttävä. Sunnuntaiyönä en saanut nukuttua, olin puoliksi unessa ja puoliksi valveilla, säpsähdellen hereille vähän väliä. Eikä nukkumisesta tullut sen parempaa muinakaan öinä, vaikka olevinaan nukuinkin. Unia en nähnyt. Pelkästään mustia, tyhjiä unia. Olin kyllä lähellä päästä jostain unesta kiinni yhtenä yönä, mutta sitä en onnistunut tavoittamaan sitten.<..<'
Mitä tulee töihin. No, näin upeita helmitöitä parina päivänä. Mainitsinkin kai jo niistä ja siitä miten Ykkönen niitä vähätteli. Ja miten Kutojamestari tuli lomiltaan.
En kuitenkaan ole vielä pukenut sanoiksi sitä miten helvetin väsyneeksi syksy ja sateet minut tekevät. Tuntuu etten jaksa polkea töihin. Veikkaan kyllä syyksi sitä, että pitää turautua ja pitää kuumia, hiostavia vaatteita. >/ Tai sitten nuppi on sitä mieltä, että tämän otuksen pitäisi kömpiä talviunille. Joskus jaksoin polkea vauhdilla kahdeksaan töihin. Enää siitä ei tule yhtään mitään. Sen on pakko olla syksyn vika. <..<'
En muista, että kesällä olisin ensimmäiseksi kotiin tultuani painunut pehkuihin ja vetänyt yli parin tunnin tirsat. No, okei, parina päivänä kyllä mutta nyt syksyllä siitä on tullut tapa. Neljänä päivänä viikosta ainakin otan ne nokkaunet.
Nolotti perjantaina hiippailla töihin puoli yhdeksään. Kuten sanoin, en jaksanut kulkea nopeasti. :/ Tuumasin ittelleni, että ei voi mitään, sentään yritin ehtiä kahdeksaan, enkä minä sitä rankkaa sadekuuroa kylän ylle manannut mikä esti lähtemästä yhtään aiemmin, sekä sen, että meikäläinen jos kuka on täynnä pettymyksiä. x'D Tuli myös sellainen olo, että olisin voinut ihan hyvin pitää vapaapäivän ja nukkua hommien lomassa.
Mitähän tiistaista mahtaa tulla kun pitäisi kai olla tikkana kahdeksalta töissä, että pääsee tutustumisretkelle, josta on jo aika paskamaiset ennakkoaavistusvibat. =..=' Ja yleensä en kieltäydy retkestä, varsinkaan ilmaisesta sellaisesta. O..O' Yleensä myös odotan sellaista innolla. En vaan nyt. Nyt se tuntuu parhaillaan raivostuttavalta ja työajan haaskaamiselta. O..o' Että kärttyisän vanhan mummon fiilikset siihen päälle. Niin. Mahtaako tämä olla sitä burn outtia?
Syysväsymystä totta todellakin. Ei masennusta, vaan väsymystä. Nukkuisin melko varmasti päivän, jos vain mahdollista. Kuusi tuntia. Viisti tuntia. Yksitoista tuntia. Aivan sama miten vähän, kuinka paljon tai kuinka paljon torkkuja iltapäivällä.... Aina tasan yhtä väsynyt. >..<' Ei se silti töitä haittaa. Hankalamapaa vain on pysyä hereillä. Nukuin nytkin seitsemään, kävin vesssassa ja nukuin vielä lisää kymmeneen asti ja vasta nyt tuntuu siltä, että saatan olla levännyt tarpeeksi tältä erää vaikka väsyttääkin edelleen. >/
Voin myös tunnustaa, että nautin kyllä sykyisestä väriloistosta, mutta välistä sekin kyllä raivostuttaa. Liikaa keltaista. Liikaa punaista. YÄÄÄK! Sitten värien kadottua tulee ankea paskanruskean ja harmaa kupikuollut kausi ja sen jälkeen tulee helvetin kylmää ja valkoista mikäli nyt tulee lunta tänä vuonna.
Kaikenlisäksi vituttaa ettei ole ollut aikaa piirtää juuri mitään. Kirottua! Ainoa harrastukseni kirjoittamisen lisäksi eikä kumpaankaan ole ollut aikaa! >..<' Ei edes vapaapäivinä. O..O' Vapaapäivät menevät usein kotihommien tekoon eikä vapaapäivinä ehdi edes rentoutua. Ostin perjantai-iltapäivänä paksun vitsikirjan pirsteeksi. Olihan se törkeän kallis, mutta kyllä siinä on loistavia huumorin kukkia. 8'D
Pitää myös löytää aikaa katsoa pari leffaa ja yrittää rentoutua.
Tänään ykkönen porskutti täysillä siitä, että oli loimenlaitto luvassa ja se nalkutti siitä, että uusi loimi pistettiin entisen jatkoksi. Ei tule menemään niisistä ne solmut, vaan pitää ne solmukohdat saada tukille ennen puolaamista. Totesin suht' lämpimissä merkeissä, että kyllä ne menee. Minä että varsinainen kutojamestari ollaan tehty niin. Kaikenlisäksi sekä minä että kutojamestari ollaan molemmat saatu oppia ammattilaiselta tässäkin asiassa. Ykkönen tiris siinä, että kun hän on kutonut aiemmin ja useasti. Siihenkin löytyi yhtä lämmin vastaus, että niin minäkin. Kutojaopin määrän vaan sanoin sille tahallani vikaan. x'D Eikö tuota lie jotain neljä vuotta. 8'D On tullut kudottua mattoa, poppanaa, loimiripseä, tyynyliinaa, saali ja kaksi pyyhettä. Mestareiden opissa.
Nooo, ykkönen puuhasteli ompeluksiensa parissa tarmokkaasti ja lähti sitten tupakalle. No, se räsähteli sitten pomon aikana. Uskomatonta, mutta totta. Kivahdellen, että kun ei hän ole tervetullut tähän hommaan ja hänestä puhutaan kaikenlaista. Kivahdin takaisin, että yhtä lailla minustakin kuulee kaikenlaista. Oli hiljaa. Kyllä minä alustapitäen kaavailin häntä valvomaan loimilankoja etupäähän, mutta ittepähän pitää minua ilmana. Puhumattakaan, että pomo päätti henkilöt, jotka tulevat laittamaan kaveriksi sitä lointa. Mitäs siihen on kellään sanomista?
Kampea piti etsiä, mutta onneksi löytyi. :D Kun pistetään lointa entisen jatkoksi niin loimi kuljetetaan edestä puiden alta taakse. Sitten ruvettiin hommiin ja solmut tuli niisistä läpi kivuttomasti. Niksi piilee siiinä, että solmujen kanssa pitää edetä hitaasti. Kun solmut on niisissä, niisiä nytkäytellään, jotta solmut tulee läpi. Siten jatketaan normaalisti.
Koko ajan ykkönen kyttäsi ja kolisteli siellä sivummalla, seurasi varmaan persesilmälläänkin tätä loimenlaitotoimitusta. Tokaisin solmujen kohdalla; että katohan nyt ja jos männöö päin helevettii niin suat nauroo. Ei sanona mittään.
Loimi oli sotkussa kun ruvettiin puolaamaan. Tuli aukastua ehkä liian paljon lettiä kun solmihin niitä, puhumattakaan siitä, että heti kun sain solmittua niin olisi pitänyt myös vetää se tukille. Kuitenkin hatunnosto letin pitelijälle jolla oli kärsivällisyyttä selvittää loimet ja pitää letti tiukalla. Edenpänäkin hän olisi saanut toki istua pitelemässä. Pitotapaankin muistuu jälkiviisaana se, ettei sitä lettiä saa antaa valua käsien läpi kuten tavan narua vaan käsiä pitää siirtää sitä mukaa mitä loimi liikkuu. Lopulta pitelijä on sitten kangaspuiden alla suurinpiirtein.
Loimen sotkuisuudesta tuli ykköseltä kommenttia, jotta he oli kanssa laiittanu ja oli ollu niin sotkussa, jotta oli pitänyt katkasta ja eikä koskaan enää anna jonkun immeisen luoda sitä lointa. -Joskus se vika voi olla missä tahansa.
Loimi meni supsikkaasti ja meillä oli siinä oikeastaan varmistusta varmistuksen perään. Rouva etupuolella piti loimilangat sotkeutumasta. Loimen pitäjä selvitti lointa ja kokosi liian löysinä roikkuvat langat yhdessä varvanlaittajan kanssa. Tämän lisäksi pirta, niidet ja tiudat ohjasivat loimen tukille siistinä.
Neljän hengen tiimimme oli uskomaton! Meillä oli varmaan jonkunlanen telepaattinen yhteys jossain välissä. Tiedettiin milloin huilata, milloin laittaa kepit eli varvat sanomatta sanaakaan. 8D Ehkä loimen viimeiset hetket päästä tukille olivat vähintäänkin ikuistamisen arvoiset ja vähintäänkin erikoiset, mutta se taas kieli luovasta ongelmanratkaisutaidosta.
Opposition jyrkästä jäkätyksestä ja vastustuksesta huolimatta mattoloimi oli paikoillaan ennen kahta ja solmittu ja käyttövalmis kahden jälkeen. Kävin myös vakavaa ja puolivakavaa keskustelua pomoni kanssa koskien muun muassa ykköstä ja matonlaittoa. Täytyy vain kunnioittaa pomoani jolla on joko todella hyvä ihmistuntemus tai taito piristää ihmisiä tai molemmat.
Suorin maksamaan velkani ja ostin metallisia välihelmiä... Siihen kauppaan ei yksinkertaisesti voi astua toimittamaan vain yhtä asiaa ja olla ostamatta mitään. -Olen kyllä kerran niin tehnyt kun kävin vain kysymässä paria juttua.
Kokeilin välihelmiä tuhottoman kalliisiin laavahelmiin. Hmm.... laavahelmet, jotka ostin messuilta Suomen korukiveltä tekivät melkein 20 euroa. D: Kolmenkymmenen kiven satsin saa kaikkialta muualta noin yhdeksällä eurolla? O..o'
Vituttaa vieläkin nuo messuilta ylihinnalla ostetut korukivet. D:
Tämä päivä paloi mukavasti siihen, että päätin kerrankin valmistaa prototyypin suht'kunnolla ja tutkien saumarakenteet... Ja meni siinä tapellessa sen saatanan vinokantin kanssa! Ei mikään salainen hys-hys projekti. Olen tottunut siihen, että enemmin tai myöhemmin selän takaa kuuluu; mitä teet? Se on tuolla käsityöhommissa vähän tapana.
Pidin myös matalaa profiilia, koska tuntui siltä että olen ollut aika kauan poissa töistä, kun omat työtuntini oli kerran tehty ja laskin uuden kuukauden tunnit jo suurinpiirtein miten ne teen. Osaisinpa sovittaa ne niin ettei ämmä numero ykkönen olisi paikalla... Kyllä sen kanssa juttelee, mutta olen jo huomannut sen olevan selkäänpuukottavaa juoruämmäsorttia, että eipä suuremmin kiinnosta. Lisäksi se eukko on haksahtanu pahemman kerran ikäarviossaan minun kanssani. Se kohtelee minua kuin jotain teiniä. Toisaalta, se kyllä tuo minulle yllätysmomentin. -Ja hymynkaretta muillekiin tilanteen tietäville. x'D Odotan innolla mikä haloo mahtaa nousta siitä, jos joskus viitsin paljastaa tämän yllätyskortin. x'D
Kannattaa hymyillä. Näyttää joko idiootilta tai ikäistään vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. 8'D
Tässä taannoin toivoin saavani tietää sen ämmän nimen, joka puhuu miusta paskaa selän takana. Satuin erittäin somasti yllättämään kaksi ämmää, epäillyt ykkösen ja kakkosen kun olin vessaan matkalla... Numero kakkonen kailottaa; ... Sanoin, että en tiiä mitä se ompeli, oli nenä kiinni kankaassa koko päivän.
Kakkonen huomasi sitten miun seisovan ovella epäilemättä; WTF-ilme kasvoillani. Se meni ihan oudonnäköiseksi. Selvästi näkyi kakkosen naamalta, voi vittu siinä se nyt sitten on kun ei pitäisi. Nyt hävettää... Ykkönen luikki vessasta aika kiireellä.
Pukuhuoneeseen laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut leikata vaikka veitsellä, kun kuljin vesssaa kohden. Sääli, etten lohkaissut mitään näppärää siihen tilanteeseen. No, tämä muistetaan ja otetaan puheeksi kun kumpikaan sitä vähiten odottaa.
Tilanne oli yhtä aikaa vittuttava, että naurettava. Okei, en ihan olisi uskonut, että Kakkonen olisi sortunut puhumaan paskaa... varsinkaan niin kovaan ääneen. Ehkei hän myöskään niin paha ole, jos osaa hävetä. -Jäätyään kiinni. x'D
Ykkönen taas... Se ämmä tarvitsee uuden harrastuksen kuin muiden arvostelemisen. ( Pois se minusta, että sorruin siihen juuri itsekin, mutta minuahan tässä on loukattu. Varmaan pitkin työrupeamaani. ) Jos sitä kerran niin vaivasi, niin olisi helvetti soikoon käynyt kysymässä. En minä pure. Eeeen.... Minähän muutun raivohulluksi perkeleeksi siinä vaiheessa kun kuulen itsestäni puhuttavan perätöntä paskaa!
Valittaisivat sitten jos on oikeasti aihetta, vitun tekopyhät paskiaiset. =..=*
Purin sydäntäni, sitä pientä kivikovaa palleroa, joka tiedettävästi pumppaa jotain nopeasti hyytyvää siirappia, pomolleni. Masentavaa kuulla hyssyttelyä, että ko Ykkönen on luonteeltaan semmoinen kuin on. Valitettavaa kyllä minäkin olen mitä satun olemaan ja ykkösen kaltaiset tyypit ottavat pannuun! >..<’
