Haaa! Kiinni itse teosta!

Tämä päivä paloi mukavasti siihen, että päätin kerrankin valmistaa prototyypin suht'kunnolla ja tutkien saumarakenteet... Ja meni siinä tapellessa sen saatanan vinokantin kanssa! Ei mikään salainen hys-hys projekti. Olen tottunut siihen, että enemmin tai myöhemmin selän takaa kuuluu; mitä teet? Se on tuolla käsityöhommissa vähän tapana.

Pidin myös matalaa profiilia, koska tuntui siltä että olen ollut aika kauan poissa töistä, kun omat työtuntini oli kerran tehty ja laskin uuden kuukauden tunnit jo suurinpiirtein miten ne teen. Osaisinpa sovittaa ne niin ettei ämmä numero ykkönen olisi paikalla... Kyllä sen kanssa juttelee, mutta olen jo huomannut sen olevan selkäänpuukottavaa juoruämmäsorttia, että eipä suuremmin kiinnosta. Lisäksi se eukko on haksahtanu pahemman kerran ikäarviossaan minun kanssani. Se kohtelee minua kuin jotain teiniä. Toisaalta, se kyllä tuo minulle yllätysmomentin. -Ja hymynkaretta muillekiin tilanteen tietäville. x'D Odotan innolla mikä haloo mahtaa nousta siitä, jos joskus viitsin paljastaa tämän yllätyskortin. x'D

Kannattaa hymyillä. Näyttää joko idiootilta tai ikäistään vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. 8'D

Tässä taannoin toivoin saavani tietää sen ämmän nimen, joka puhuu miusta paskaa selän takana. Satuin erittäin somasti yllättämään kaksi ämmää, epäillyt ykkösen ja kakkosen kun olin vessaan matkalla... Numero kakkonen kailottaa; ... Sanoin, että en tiiä mitä se ompeli, oli nenä kiinni kankaassa koko päivän.

Kakkonen huomasi sitten miun seisovan ovella epäilemättä; WTF-ilme kasvoillani. Se meni ihan oudonnäköiseksi. Selvästi näkyi kakkosen naamalta, voi vittu siinä se nyt sitten on kun ei pitäisi. Nyt hävettää... Ykkönen luikki vessasta aika kiireellä.

Pukuhuoneeseen laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut leikata vaikka veitsellä, kun kuljin vesssaa kohden. Sääli, etten lohkaissut mitään näppärää siihen tilanteeseen. No, tämä muistetaan ja otetaan puheeksi kun kumpikaan sitä vähiten odottaa.

Tilanne oli yhtä aikaa vittuttava, että naurettava. Okei, en ihan olisi uskonut, että Kakkonen olisi sortunut puhumaan paskaa... varsinkaan niin kovaan ääneen. Ehkei hän myöskään niin paha ole, jos osaa hävetä. -Jäätyään kiinni. x'D

Ykkönen taas... Se ämmä tarvitsee uuden harrastuksen kuin muiden arvostelemisen. ( Pois se minusta, että sorruin siihen juuri itsekin, mutta minuahan tässä on loukattu. Varmaan pitkin työrupeamaani. ) Jos sitä kerran niin vaivasi, niin olisi helvetti soikoon käynyt kysymässä. En minä pure. Eeeen.... Minähän muutun raivohulluksi perkeleeksi siinä vaiheessa kun kuulen itsestäni puhuttavan perätöntä paskaa!

Valittaisivat sitten jos on oikeasti aihetta, vitun tekopyhät paskiaiset. =..=*

Purin sydäntäni, sitä pientä kivikovaa palleroa, joka tiedettävästi pumppaa jotain nopeasti hyytyvää siirappia, pomolleni. Masentavaa kuulla hyssyttelyä, että ko Ykkönen on luonteeltaan semmoinen kuin on. Valitettavaa kyllä minäkin olen mitä satun olemaan ja ykkösen kaltaiset tyypit ottavat pannuun! >..<’

Erään kuvan kova kohtalo...

Äly hoi, älä jätä! Taas on kriisi siitä minkälainen homma on tehdä jollekin pyynnöstä kuva. Eniten on ollut haittaa siitä, että en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen muutamista asioista. Myönnettäköön, että laiskottelin liikaa ja tarpeettomasti. Sekin on paha tapa, mutta aina ei piirtäminen tai muu tekeminen lähde käskystä.

Toteutettava pyyntö tosin oli aivan mahdollinen toteuttaa. Mallimateriaalia etsiessä näin muutamia inspaavia kuvia. Onkohan koko etanavauhdilla mitään tekemistä sen kanssa, että en ole sarjan fani, johon liittyen kuva pitää tehdä. Löytämäni kyseenalaiset kuvat, videoklipit tai muutkaan eivät ole sykäyttäneet, saati aikaansaaneet mitään kiinnostusta sarjaa kohtaan. ^^' Minusta ei saa trekkeriä sitten tekemälläkään. -Pidän kyllä muuten scifistä. Babylon 5 oli ja on yhä kova sana. Crusade. Farscape. Hemmetin subi, joka on pistänyt loistavan sarjan niin saakelin myöhään ettei jaksa valvoa ja mistäänhän ei Farscape boxeja saa. =..='

Mainitsinkin jo päättämättömyyden. Vihaan sitä miten se joskus iskee... Tämä olisi ollut kai jo ohi helmikuussa, jos olisin onnistunut päättämään miten homma hoidetaan. -Näköjään sitä pystyy olemaan itsensä kanssa eri mieltä, sekä olemaan itsensä kanssa sotajalalla...

Mietin sitä hoidanko homman luonnostelemalla jotain todella köyhää, vai repäisenkö 3D lihalla. Päädyin 3D lihaan jo siksi, että tarvitsen harjoitusta. Ei etteikö piirtäminenkin olisi kaivannut harjoitusta ihan yhtä lailla, mutta siinä olisi mennyt kauan. Tässä ollaan muuten noin 6 kk myöhässä, että...

3D lihan kanssa nousi esiin pari ongelmaa. Oli jo puoli voittoa löytää ShareCq:sta Wertsin näyttelijäkaksoisolennot. Ehtikö kukaan nähdä niitä, ne nimittäin olivat näkemisen arvoisia kaikki!

Moraalinen ongelma joka sitten ilmeni oli, että käyttääkseni niitä olisin tarvinnut erään maksullisen lisäosan, jota ei ollut vielä silloin mahdollista ostaa. Warettaminen kyllä olisi onnistunut, mutta... Eihän minun olisi ollut mikään pakko kuuluttaa siitä mitä osia olen kuvien tekemiseen käyttänyt, kun eivät niin tee muutkaan. Mutta...  Minä olen sen verran hullu, että kerron mitä osia käytän, koska mielestäni se on arvonantoa niitä kohtaan, jotka ovat tehneet mallit joita käytän kuvien tekemiseen. Koska he ovat nähneet kaiken vaivan luoda mallit, jotta niitä voi käyttää kuvien luomiseen. 3Dn tekeminen on tehty todella helpoksi aloittaa. Tästä on enää pieni matka siihen, että sitä rupeaa kokeilemaan mallintamista. 8') Niin ja kerron myös siksi, että vältyn parilta asialta; siltä, että joku idiootti luulee minun luoneen myös käyttämäni mallit, sekä mahdolliset toistuvat kysymykset; mitä mallia käytit, että siitä tuli noin hieno?

Siinä vaiheessa olin sitten itseni kanssa sotajalalla siitä miten toimitaan tämän lisäosan kanssa. Oikeastaan vaisto käski odottamaan... Harhauduin myös tekemään kaikkea muuta tässä välissä. Harhauduin aika pahasti.

Kesää kohti mentäessä yksi asia johti toiseen ja huomasin saaneeni asioita niin paljon järjestykseen, että kykenen nyt hankkimaan jopa maksullisia 3D malleja. Laillisesti vieläpä. Joku onkin tehokkaasti tehnyt selvää säästösuunniltelmistaan; uusi tietokone, Chalkin tai Sunnyn näköis BJD, sekä Isaakin uusi peruukki ja kaksi Taeyangia ovat kyllä listalla...

No, tässä kuussa oli onnea sen lisäosan kanssa, sen hommaaminen muistui mieleen ja kaiken lisäksi se sattui olemaan alennuksessa. Sekin pulma sitten ratkesi. 8’D

No, vastavuoroisesti on ollut huonoa onnea, siihen mennessä kun onnistuin vihdoin sen lisäosan saamaan eikä enää tarvitse kärvistellä tai potea huonoa omaa tuntoa mistään... En sitten enää muistanut minne olin ne päämallit tallentanut. D:

Arvelin, että no sieltähän ne saa mistä sain viimeksikin kaikkein helpoimmin... Näkyy Werts kadonneen... tai siis ei Wertsin galleria mihinkään ole kadonnut, vaan Wertsin luomat morphit. -Jotenkin niin tyypillistä.

Vaikeimman kautta sitten. Se hyvä puoli, että jos olen joskus huomannut jossain jotain hyödyllistä, olen sen melko varmasti ottanut talteen. Näin on ainakin 3D mallien, vanhojen kuvien ja tekstien kohdalla.

Kävin läpi kolmisenkymmentä varmuuskopiolevyä. Kyllä ne lopulta tulivat vastaan. 8’D

Ja ihan vain huomatakseni, että ne oli asennettu jo aikapäivää sitten valmiiksi Dazin kansioon odottamaan, että joku päivä saan sen lisäosan, jota tarvitsen niiden toimimiseen...

Säälittävää, eikö totta...

Ei olisi tarvinnut muuta kuin ruveta hommiin heti, kun sain lisäosajutskan ostettua ja asennettua. Pari viikkoa hukkaan. Taas.

No, ainakaan ei tule enää menemään viittä/kuutta vuotta pyynnön toteuttamiseen.

Luonnoskuvia on otettu. Niiden saaminen nettiin uhkasi viedä viikon, koska olin hajamielinen. Sitten kuin viimeisenä pahuksen niittinä, piti hakea hahmoille tehnyt peruukit ja asentaa se. Se vei viikon. Miksi? Siksi ettei minulla ollut aikaa tehdä sitä oikopäätä. D:

Pitäisi myös valittaa siitä miten pahuksen hidasta 4nen sukupolven Daz mallit ovat läppärilläni ja ulkoisellani Daz Studio 2.3:ssa... Hitaita ladata, hitaita kääntää... hitaita asettaa ilmeet. Hitaita. Ainoa hyvä piirre on, että ne näyttävät hyviltä. =..='

No, kuva on nyt kuitenkin valmis. DA:sta löytyy valmis ja keskeneräiset ovat Myrkkyputelissa. Adios.

Marjassa ja kaloja tiiraamassa

Tänään oli erilainen päivä. Maanantaina tuli komennus marjojenpoimintaan ja sinne siis tiistaiaamuna. Pedon pirulainen tiuski koko keikan järjettömyydestä, sekä siitä että sinne paikkaan minne olen menossa on helkutisti matkaa. Joopa joo.

Oletin siis, että sinne paikkaan on matkaa ja lähdin sitten hyvissä ajoin tienpäälle. Pah, tuota mitään helkutisti matkaa ollut ja oikeakin osoite löytyi.

Sen minä voin aamusta sanoa, että olin paikalla ensimmäisenä, eikä kukaan tullut avaamaan. No, syykin selvisi sitten ja sitä ennen olin säikyttää asiakkaani kuoliaaksi kun tämä vihdoin sattui vahingossa tulemaan asunnosta ulos pihalle. Kuulolaite, sille pitäisi toden totta antaa pari palkintoa lisää.

Tunsin oloni hieman vaivautuneeksi. Vieras talo ja sangen ystävällinen rouva ja puhelias myös. No, puhun kyllä itsekin joskus paljon, mutta joissain tilanteissa taas. Ihastelin rouvan hortensioita ja orkideatkin olivat todella innostuneet kasvamaan ja kukkimaan.

No, kun kerran olin marjoja tullut poiminaan niin lainasin sankkoja ja painuin etsimään puskia. Mustaherukat olisi pitänyt poimia jo viime viikolla. Puskista sai marjoja hakemalla hakea. Kyykkiä ja nostella oksia. Toisen puskan kohdalla kyykin mallikkaasti päin nokkospuskaa. Enköhän tästä lähtien tunnista nokkosenpiston, jopa istumalihaksilla…

Tein myös toisen havainnon; aamukaste tuo viheliäinen kusiainen, ei ole hyväksi lenkkitossukoille. No, nuo loppuunkuluneet tossukat ovat tuollaiset varrettomat pistokkaat, jos niin ihmetyttää. Kastuivat melkein heti kun muutaman askeleen otti nurmikolla puskia kohti. O..O’ Ensi kerralla on kumitossut…

Puhumattakaan, että sitä kastetta riitti pitkälle päivään. Aurinko kun ei sille kohtaa paistanut aamusta, että olisi haihduttanut vedet pois. Liikuskelin siellä paljain jaloin, puhumattakaan että keräsin taas kommenttia siitä miten oikein voin likkua niin aikaisin t-paidassa. Kyllä minä voin. Ja avojaloin myös. Ei minulla edes ollut kylmä. :/

Yhdeksän aikaan tulivat sitten loput poimijat ja operaatio lähti käyntiin ihan toivotunlaisesti. Mustaherukkapuskista saatiin kaksi pientä pussillista ja sitten oli punaherukoiden vuoro. Niissä pehkoissa oli marjaa mistä kerätä ja vielä jäikin kun työpäivä ( lyhennetty sellainen ) läheni loppuaan.

Päivä taittui leppoisasti ja opin työkavereistani jotain uuttakin ja heidän kanssaan kaiketi tulin ihan hyvin toimeen. Itseasiassa oli hankalaa sanoa koska viimeksi on ollut näin hyvä ja leppoisa päivä, vaikka välistä piti kerätä istualtaankin, kun ei jaksanut kyykkiä eikä seistä.

Tuli kyllä mieleen, että taisin ottaa varaslähdön… muistin, että jätin marjasankon jonnekin… Se oli sellainen vauhtilähtö, joita näkee vain anime ja mangasarjoissa. x’D Olisin kyllä voinut olla pidempäänkin, mutta halusin syödä edes jossain rauhassa. Hyvähän se oli alamäkeä mennä. 8’D Ei siinä edes ehtinyt väsyä. Söin aamulla valmistetun eväslounaan rannalla. Kirosin kyllä kun rannalla kesän ollut puistopenkki oli viety pois. Katselin vesimittareita, jotka tekivät katoamistemppuja vähän väliä… Pikkukalat olivat myös lounastamassa ja hipsin kesken aterian veden äärelle katsomaan tarkemmin josko näkisin mitään…

Onni ettei paikalla ehkä ollut ristin sielua kuulemassa kun vinguin nähdessäni pikkuruisia parvia pikkuruisia kalanpoikasia. Seurasin niitä pitkään ja hartaasti. Näky oli mielestäni sangen lumoava ja mielenkiintoinen. Rannan tuntumasta livahti pari isompaakin särkeä karkuun, mutta sinne uiskenkeli muutamia pieniä särkiä. Pikkuruiset parvet liikuskelivat salamannopeasti edestakaisin ja tuntuivat vaihtavan uinnista suuntaa. Särken poikasia ja sinne lipui myös parvi ahvenenpoikasia. :3 Luultavasti olisin voinut seurailla kaloja rantahiekalta loppupäivän.

En osaa sanoa miksi, mutta kotiinpaluu oli renrouttavaa ja kevyttä. Jotain aivan muuta kuin tavanomainen veivaaminen henkihieverissä ja puolikuolleena. <..<’

Marjassa ja kaloja tiiraamassa

Tänään oli erilainen päivä. Maanantaina tuli komennus marjojenpoimintaan ja sinne siis tiistaiaamuna. Pedon pirulainen tiuski koko keikan järjettömyydestä, sekä siitä että sinne paikkaan minne olen menossa on helkutisti matkaa. Joopa joo.

Oletin siis, että sinne paikkaan on matkaa ja lähdin sitten hyvissä ajoin tienpäälle. Pah, tuota mitään helkutisti matkaa ollut ja oikeakin osoite löytyi.

Sen minä voin aamusta sanoa, että olin paikalla ensimmäisenä, eikä kukaan tullut avaamaan. No, syykin selvisi sitten ja sitä ennen olin säikyttää asiakkaani kuoliaaksi kun tämä vihdoin sattui vahingossa tulemaan asunnosta ulos pihalle. Kuulolaite, sille pitäisi toden totta antaa pari palkintoa lisää.

Tunsin oloni hieman vaivautuneeksi. Vieras talo ja sangen ystävällinen rouva ja puhelias myös. No, puhun kyllä itsekin joskus paljon, mutta joissain tilanteissa taas. Ihastelin rouvan hortensioita ja orkideatkin olivat todella innostuneet kasvamaan ja kukkimaan.

No, kun kerran olin marjoja tullut poiminaan niin lainasin sankkoja ja painuin etsimään puskia. Mustaherukat olisi pitänyt poimia jo viime viikolla. Puskista sai marjoja hakemalla hakea. Kyykkiä ja nostella oksia. Toisen puskan kohdalla kyykin mallikkaasti päin nokkospuskaa. Enköhän tästä lähtien tunnista nokkosenpiston, jopa istumalihaksilla…

Tein myös toisen havainnon; aamukaste tuo viheliäinen kusiainen, ei ole hyväksi lenkkitossukoille. No, nuo loppuunkuluneet tossukat ovat tuollaiset varrettomat pistokkaat, jos niin ihmetyttää. Kastuivat melkein heti kun muutaman askeleen otti nurmikolla puskia kohti. O..O’ Ensi kerralla on kumitossut…

Puhumattakaan, että sitä kastetta riitti pitkälle päivään. Aurinko kun ei sille kohtaa paistanut aamusta, että olisi haihduttanut vedet pois. Liikuskelin siellä paljain jaloin, puhumattakaan että keräsin taas kommenttia siitä miten oikein voin likkua niin aikaisin t-paidassa. Kyllä minä voin. Ja avojaloin myös. Ei minulla edes ollut kylmä. :/

Yhdeksän aikaan tulivat sitten loput poimijat ja operaatio lähti käyntiin ihan toivotunlaisesti. Mustaherukkapuskista saatiin kaksi pientä pussillista ja sitten oli punaherukoiden vuoro. Niissä pehkoissa oli marjaa mistä kerätä ja vielä jäikin kun työpäivä ( lyhennetty sellainen ) läheni loppuaan.

Päivä taittui leppoisasti ja opin työkavereistani jotain uuttakin ja heidän kanssaan kaiketi tulin ihan hyvin toimeen. Itseasiassa oli hankalaa sanoa koska viimeksi on ollut näin hyvä ja leppoisa päivä, vaikka välistä piti kerätä istualtaankin, kun ei jaksanut kyykkiä eikä seistä.

Tuli kyllä mieleen, että taisin ottaa varaslähdön… muistin, että jätin marjasankon jonnekin… Se oli sellainen vauhtilähtö, joita näkee vain anime ja mangasarjoissa. x’D Olisin kyllä voinut olla pidempäänkin, mutta halusin syödä edes jossain rauhassa. Hyvähän se oli alamäkeä mennä. 8’D Ei siinä edes ehtinyt väsyä. Söin aamulla valmistetun eväslounaan rannalla. Kirosin kyllä kun rannalla kesän ollut puistopenkki oli viety pois. Katselin vesimittareita, jotka tekivät katoamistemppuja vähän väliä… Pikkukalat olivat myös lounastamassa ja hipsin kesken aterian veden äärelle katsomaan tarkemmin josko näkisin mitään…

Onni ettei paikalla ehkä ollut ristin sielua kuulemassa kun vinguin nähdessäni pikkuruisia parvia pikkuruisia kalanpoikasia. Seurasin niitä pitkään ja hartaasti. Näky oli mielestäni sangen lumoava ja mielenkiintoinen. Rannan tuntumasta livahti pari isompaakin särkeä karkuun, mutta sinne uiskenkeli muutamia pieniä särkiä. Pikkuruiset parvet liikuskelivat salamannopeasti edestakaisin ja tuntuivat vaihtavan uinnista suuntaa. Särken poikasia ja sinne lipui myös parvi ahvenenpoikasia. :3 Luultavasti olisin voinut seurailla kaloja rantahiekalta loppupäivän.

En osaa sanoa miksi, mutta kotiinpaluu oli renrouttavaa ja kevyttä. Jotain aivan muuta kuin tavanomainen veivaaminen henkihieverissä ja puolikuolleena. <..<’

Että pelin tiimoilta.... O...o'

Jahas. Tämä iltapäivänä elo on kuin standupkoomikkoillasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista viheltäjää, mutta tämäniltainen... Tämäniltainen on ainakin mielestäni melkoinen rimanalitus jollain älyllisellä tasolla. Vissiin oli hyvät aikeet tai sitten...

No, jokatapauksessa yhden virtuaalipelin tiimoilta lähti ihmettely, että miksi olen koristellut virtuaaliötökän tilan halloween noidilla ja sen sellaisilla. Minkä ihmeen viestin oikein yritän sanoa sillä? No, koitin sitten selittää vähän että Suomessa on tämä virpomisjuttu ja penskat pukeutuu noidiksi ja niin edelleen. Varmaan olisi pitänyt jättää juttu ihan perusteisiin.

Vastauksena oli nimittäin lyhyt Pääsiäisen vieton historia Pohjois-Euroopassa ja Suomessa. Ihan kiva lukea se englanniksi, mutta pakostakin heräsi kysymykset; mitä helvettiä minä tällä tiedolla teen? Juuri tätä yritin sille selittää. * verisuoni ukun päässä sanoo poks *

Ja totta kai se loukkasi jollain tasolla. * verenpaine nousee kihisten räyhäyslukemiin*

Kenelle tulee ensimmäisenä mieleen googlata vieraan maan perinnehistoriaa ja pitää historiasulkeisia tyypille, joka koitti selittää aivan samaa asiaa? Eipä taida ihan heti tulla mieleen, eihän? Tässä miettii nyt pakostakin että mitä helvettiä allekirjoittanut meni taas sähläämään? Tuntuu, että olisi kannattanut olla töykeä ja vastata alunperinkin, että; GOOGLAA!

No, luulin asian tosissaan selvinneen lopulta, että kaikki oli sitten pelkää väärinkäsitystä ja hyvässä uskossa tehtyä. -No, outo tapa esittää asia noin, mutta olin valmis unohtamaan koko jutun ja pahotteluja esiteltiinkin sitten puolin ja toisin.

Ja mitä tekee tää tyyppi, joka alotti tämän? Keksii vierittää koko jutun miun syyksi ja tekee selväksi ettei halua pelata kenenkään näin negatiivisen ja varautuneen tyypin kanssa, ja hienotunteisesti vihjasi että voin suksia vittuun.

Kukas tämän aloittikaan? O..O' Näköjään sitä ei myöskään sovi esitellä omaa kulttuuriaan tai omaa persoonaansa tai näkemyksiään. Totta puhuen teki mieli etsiä ascii-koodilla tehty keskisormi ja lähettää se viimeisenä vastauksena kun kerran oli sen verran lapsellinen tyyppi loppujen lopuksi kyseessä.

No, kivan sarjakuvatyyppisen sain aiheesta aikaan, mutta sen postittaminen menee myöhään.

Mistä näitä tyhmiä ihmisiä oikein tulee?

Jahas. Tämä iltapäivänä elo on kuin standupkoomikkoillasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista viheltäjää, mutta tämäniltainen... Tämäniltainen on ainakin mielestäni melkoinen rimanalitus jollain älyllisellä tasolla. Vissiin oli hyvät aikeet tai sitten...

No, jokatapauksessa yhden virtuaalipelin tiimoilta lähti ihmettely, että miksi olen koristellut virtuaaliötökän tilan halloween noidilla ja sen sellaisilla. Minkä ihmeen viestin oikein yritän sanoa sillä? No, koitin sitten selittää vähän että Suomessa on tämä virpomisjuttu ja penskat pukeutuu noidiksi ja niin edelleen. Varmaan olisi pitänyt jättää juttu ihan perusteisiin.

Vastauksena oli nimittäin lyhyt Pääsiäisen vieton historia Pohjois-Euroopassa ja Suomessa. Ihan kiva lukea se englanniksi, mutta pakostakin heräsi kysymykset; mitä helvettiä minä tällä tiedolla teen? Juuri tätä yritin sille selittää. * verisuoni ukun päässä sanoo poks *

Ja totta kai se loukkasi jollain tasolla. * verenpaine nousee kihisten räyhäyslukemiin* Ja varsinkin kun oli sitten laittanut viestiin että kunnioittaa toisten näkemystä. Kyllä varmaan. Käsi ylös, joka uskoo?

Kenelle tulee ensimmäisenä mieleen googlata vieraan maan perinnehistoriaa ja pitää historiasulkeisia tyypille, joka koitti selittää aivan samaa asiaa? Eipä taida ihan heti tulla mieleen, eihän? Tässä miettii nyt pakostakin että mitä helvettiä allekirjoittanut meni taas sähläämään? Tuntuu, että olisi kannattanut olla töykeä ja vastata alunperinkin, että; GOOGLAA!

---
Päivän sana on tekopyhyys

Vieraita...

Tänään iltapäivällä puolestaan kävi yllätysvieraita. Alakoulu... ( tuo kuulostaa niin... kalsealta korvaan... ) aikainen kaverini pyörähti naisystävänsä kanssa kylässä. Olivat mummolaansa matkalla ja kaveri päätti palauttaa osan lainaamistaan leffoista. -En muista mitä kaikkea sillä lainassa edes on.

No, tapasin sitten sen naisystävän ensimmästä kertaa. Omasta puolestani sanottuna mukava oli tavata. Mitä tulee allekirjoittaneen vieraskoreutseen.... yllätettynä kesken kotihommien ja elukoitten ruokkimisen.

Ei ole mitään arvattavaa siinä kuka näyttää puusta pudonneelta ja kuka on kuin olisi hotkaissut seipään. Eikä senkään luulisi tulevan yllätyksenä, että oletin itseasiassa että esittelyt oli jo tehty.... joten se siitä kohteliaisuudesta, sitä olisi tosin vaadittu? No, myöhäistä nyt. Ei käynyt edes mielessä. x’)

En tiedä.... jotenkin en osaa olla luonteva vieraiden ihmisten edessä. -Saati aina muistaa hyviä tapojakaan... mitä ne sitten ikinä ovat. Hmm... toivoa sopii, että kaveri luonnehti; se on vähän omalaatuinen.

Juu....

No, parhaan kommentin kuulin sitten pesästäni... Sitä tosiaan kuvaa parhaiten neljällä sanalla; ei voi olla totta. En usko, että tämä kaverin naisystävä oli ihan varautunut sekaisin olevaan huoneeseen, jossa on paljon kirjoja ja leffoja ja pöytä täynnä luoja ties mitä. x’D Vaikka luulen, että huoneen kaaoottisuus ei ollutkaan päällimmäinen hämmennyksen aihe. ^^'

---
Hmm... Pitääpäs koittaa siivoilla viikonloppuna.