Mene itse perästä...

Tässä on mukavasti mennyt kaksi kuukautta, kun olen odotellut “tilauksessa” olevaa tuotetta saatavaksi ihan lähikauppaan.

Periaatteessa kaksi ja puoli, jos oikein pilkkua viilaillaan.

Lyhyesti: On liian vaikeaa saada edes yhtä 90 grammasta piirustuslehtiötä taiteilijatarvikkeita myyvään pikku kauppaan.

Muistuttaa taas siitä miksi tilaan itse mieluummin kuin jään lehdelle soittelemaan ja odottelemaan, että josko.. josko. Jos jotain on tarvis niin se pitää joko tehdä itse tai hankkia itse, eikä jättää kenenkään kolmannen välikäden huoleksi kun se ei tapahdu tällä vuosituhannella.

Siihen on kieltämättä syynsä miksi olen harventanut siinä kaupassa asiointia ja harvennan entisestään. En näe asialliseksi asioida kaupassa, joka myy aina poikkeuksetta eioota.

Mistä vetoa, että saan lehtiöni nopeammin kun tilaan ne itse ja jostain muualta? >8)

Eikö oikeasti ole mitään?

Työkkärissä oli puheenaiheena se onneton kurssi, jolla olin sekä taivuttelu perustamaan osuuskunta. Sekä mahdollisesti myös liittymään osuuskuntaan, työharjoittelukokeilu sellaisessa unohtamatta.

Sekä takertuminen ompelijan perustutkintoon. Taas kerran. * syvä, pitkä huokaus * Se on jotain mikä saa aina ne pienet angstiverenpainesakarat jyskyttämään ohimolla. Siellä ei varmaankaan enää lue sellaista pikku noottia, että haluaa tehdä jotain muuta ja pystyy moneen muuhunkin kuin ompeluhommiin.

Oli joku paikka, joka tekee palkintoja ja hakee käsillä tekijää. Luultavasti kassalle ja kaivertamaan. Pitää kuitenkin kysyä millainen työtoimenkuva on. Paikan kotisivut valaisevat osaltaan työtoimenkuvaa joka on osaltaan pelkkää kaivertamista ja pakkaamista. Kyllä sitä tehdä voi, mutta taidot, nekin vähäiset mitä on, menevät tuossa työssä hukkaan. -Tosin voisin oppia käyttämään kaivertimia. 8’D

Alan vahvasti epäillä lukeeko siellä aiempia muistiinpanoja kiinnostuksistakaan enää. =..=’

Nähtävästi siellä ollaan vielä enempi tuuliajolla ja hakuammunnalla kuin mitä itse olen. Mielestäni elämä on liian arvokasta ja liian lyhyt nyhrättäväksi yhden ja saman asian kimpussa kunnes kuolema korjaa, varsinkin ellei todella nauti tekemästään työstä.

Pyöritetään vaikkapa sitä purjoa sitten

Perkele, on se vaikeeta ruveta laittamaan yhtään mitään kuvaa uuteen galleriaan kun on pienen ikänsä tunkenu kuvia tasan yhdeen tai kahteen paikkaan. -Tuntuu siltä että kaikki on joko nähty tai kaikki varhaisimmat on yhtä purjolle.

Niin, on se melkoista purjonpyöritystä, kun ei vain yksinkertaisesti osaa päättää mitä laittaisi. ( Asiasta tietämättömille juurikin loituma miksattuna Bleachin Orihime klippiin. x’’D )

Uku + facebook

Siinä on syynsä miksi yleensä sanon kaikille “ei ole”, jotka kysyvät; “onks sulla feisbookkii”.  Kyllä mulla sellainen on ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että hyväksyisin kavereikseni kaikki, jotka sen nyt sattumalta löytävät. En edes tutustumismielessä tai kohteliasuuttani. Muutama sukulainen ja ne oikeasti hyvät kaverit.
Miksi helvetissä kukaan ylipäätään haluu hyväksyy kavereikseen ventovieraatkin ilman, että koskaan tietää ketä ne on? O,o’ Puhumattakaan, että mistä voit olla satavarma, ettei nämä henkilöt joita et koskaan ole tuntenut ja joita et myöskään koskaan tunne, kalastele tietojasi facebookprofiilistasi ja ymppää niitä jonnekin valeprofiileihin yms? Et tiedäkkään. xD Kannaattapi jo siksi siis olla varovainen kenet kaveriksi hyväksyy ja meikää tarkempaa, skeptisempää ja vainoharhaisempaa tuskin onkaan mitä tulee toiseen ihmiseen tutustumisessa.

Pahintahan tuossa paljon “kavereita” sekoilussa on, että ihmiset kilpailee ihan oikeasti keskenään siitä kenellä on eniten facekavereita. O..o Se selittänee myös ne lukuisat ja taas lukuisat valeprofiilit, joita etupäässä tehdään siksi että on kivaa olla suosittu ja olla jotain muuta kuin mitä on.

En myöskään katso hyvällä, että facebook profiilia tutkisi joku ihan vain yrittäen muka selvittää millainen ihminen on. Noilla tiedoilla mitä siellä kertätään... Hah! Sallikaa kun nauran. Profiilikuvat, postaukset ja nippelitieto tuskin auttavat kartoittaamaan henkilön osaamista tai todellista persoonaa. Näkyy olevan, että facessa useampi teeskentelee olevansa muuta kuin mitä on ja laukovan mitä paskaa sylki nyt suuhun sitten tuokaan. :P
Joskus näyttää, että se on melkoinen paskaränni siinä missä foorumit, joinne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä haluaa.

Mutta, takaisin Ukun profiiliin... ( turha etsiä sillä nimellä ) Okei, olen postannu omaani valokuvia käsitöistä mitä olen tehnyt. Piirroksia ja rendereitä löytyy myös. Samaa mitkä lopulta eksyvät joihinkin blogeistani. Eikä siellä ole sitäpaitsi ole mitään, mikä kiinnostaisi ketään. Siellä ei lue mitään tavanomasia; nyt tuli valvottuu myöhään. Päivityksiä. Ei mitään selontekoa mitä joka 10nen minuutin välein on tapahtunut. Ei kymmentä selfietä joka päivälle. Ei mitään angstisia ragepostauksia siitä, että nyt.. nyt on vittu töissä menty perse vaahdossa. -Ehkä pitäis laittaa.
Siellä ei ole mitään henkilökohtaisia tietoja näkyvissä. ---Oikeasti profiilini ei ole edes yleisesti näkyvillä.

Silti sinne välistä löytyy wanhoja tuttuja. Lähinnä sitä samaa kuonaa joka tirskui meikälle koulussa selän takana ja nimitteli välkällä. Ja nyt samat kusipäät sitten haluaa olla kavereina ja kyttiä meikän tekemisiä? Ikävä kyllä meikän olemiset, epäonnistumiset, tulemiset tai edes teokset eivät kuulu tälle roskasakille tippaakaan. Eikä ihminen oikeasti muutu niistä ajoista. Ei tippaakaan.

Minulla ei ole ongelmaa, että se että aikaansaannokseni ovat näkyvillä, kunhan en itse ole. Minä en ole tuote, enkä apina ikkunassa. Eikä minun elämäniole kaikkien pällisteltävinä, eivätkä minun asiani oikeasti kuulu kellekkään. Kerron itse, jos jotain haluan kertoa ja valitsen myös itse ystäväni. Puhumattakaan, että jos onnistuitte loukkaamaan minua jossain elämäni vaiheessa; painukaa helvettiin, sillä sinne te kuulutte ja pysykääkin poissa. Eikä meistä muuten enää ikinä mitään kavereita tule.

Voi toki olla, että olen anteeksiantanu vihamiehilleni, mutta arvatkaa muistako iknäni heidän nimensä ja tekonsa. Oikeasti, haluaisin käydä vetämässä jokaista kiusaajaani paistinpannulla ympäri korvia niin että soi, jos vain voisin. -Vaan kun en voi. Niin tulikivenkatkaisun terveisin heitä kaikkia muistelen, että saan tarmoa tarpoa eteenpäin.

Ne siis teki mitä?

Adlibris on kunnostautunut, tai sitten joutunut myöntymään kukkahattutätiarmeijan alla; mangapokkareihin on tullut ikärajat.

Toistaalta, nytpähän ehkä pikkujonnejen emoset tietävät mitä pikkupilteille ei saa ostaa. <..<’

Sun omat kynäskin häpee sua, senkin matkija!

Lautturin kanssa on tässä taas parannettu maailmaa ja hän totes erittäin asiantuntevasti, että silloin on taitelijana pohjalla kun on häpeäksi omille  tusseilleen.

Tässä on katteltu vähän sellaisten tyyppien töitä, joilla on vitun kovat luulot ittestään verrattuna siihen mitä ovat saanu aikaan.

Hetkellinen taidon kehittyminenkin on selvitettävissä siihen, että on piirretty mallista läpi. Onhan se silloin hyvä kun pitää äkkiä saada joku tietty muoto vaikkapa koristemaalausta varten, mutta että piirtää ekana jonkun piirtämän kuvan tai animaatiosarjan screenshotin läpi, värittää sen ja sit kerskuu että hän on piirtäny sen.

Moniko tunnustaa tehneensä sen? Moniko on ihmetelly jos on saanu kritiikkiä? Montako rupee hävettämään?

Teknisesti kyllä on piirretty itse, mutta jos viivoista 80-90% natsaa mallin viivojen kanssa niin en rupeis ylpeilemään yhtään. Siinä ei juuri oma tyyli kehity mihinkään päin; oppii vaan kopioimaan eikä opi kopioimalla.

Deviantartin uusi logo

Vuosikausia deviantart on ollut plagitarismia ja taidevarkauksia vastaan. Kuiten, uuden ylläpidon myötä kuri on lepsunut. Viimeisin esimerkki tästä on yhteisön uusi logo, jonka symboli on hämärä yhdistelmä dollarin ja prosentin merkistä, sekä z-kirjainta.

Puhumattakaan, että logon symboli on suora plagaatti Platzkart.ru :n sivuilta. Tuleekin mieleen oliko kyse uudesta logosta; varastetaan nyt vaihteeksi venäläisiltä, ennenkuin ehtivät varastaa taas yhteisöön ladatut kuvat? Ehee.

Ei hauskaa. Ei lähellekkään.

Miksi Deviantart on plagaattiin sortunut, sitä voidaan miettiä. Ylläpito osoittaa suorastaan ällisyttävää ylimielisyyttä plagaattisyytöksiä vastaan, vaikka todisteet ovat kiistattomat.

Logon plaginointi kun ei jää siihen. Logoon yhdistetyssä teksissä on otettu efektiä ja fonttia “lainaan” EA:n julkaisemasta Need for Speed pelistäkin. Tekstin efekti ja fontti ovat verrattaessa samanlaiset.

Soppaan voidaan huoletta lisätä Augusta logokin. Herääkin kysymys, löytyykö ympäri maailmaa muita yhtiöitä joiden logoa DeviantArt on käynyt viilaamassa omaansa.

Ei oikeasti huvita enää olla koko paikassa, koska se edustaa nykyisellään sellaista varaskulttuuria mitä vastaan olen ollut pienen nettitaitelijaikäni. Muilta ei viedä, vaan tehdään omaa!

Deviantart sietäisi saada keppiä, sakkoa ja taitelijoiden tulisi marssia yhteisöstä ulos ovet paukkuen ja jättää moinen plagaattiyhteisö aivan omaan arvoonsa.

Ikävä kyllä kaikki eivät ole huomanneet mitään uutta, saati mitään hämärää tässä uudessa uudistuksessa. :( Osa ei tietysti välitä tuon taivaallista kunhan on paikka minne laittaa kuvat.

Olen itsekkin rakentanu deviin mittavaa kuvagalleriaa ja tehnyt sitä tutuksi. Nyt kun se sitten on kohtalaisen tuttu ja tunnettu, mietin, että lähden ennemmin kuin olen mukana missään plagaattipaskassa.

Tälläsen kanssa kun taitelijalta menee maine vain jo siksi, että sattuu olemaan kirjoilla paikassa, joka täyttä päätä puskee plaginoinnin puolesta.

Haluan olla myös vitun kaukana tuosta yhteisöstä, kun tuo ylläpidon keittämä paska räjähtää silmille. Toivoisin oikeastaan, että se räjähtäisikin, koska sekin voisi herätellä yhteisön ylläpitoa miettimään, että onko tässä toimittu oikein, eikä vain dollarinkuvat silmissä kiiluen.

Oikein pirun mukava joululahja tämäkin. Vuosien “työ”  ja kontaktit ja kaverit hukkaan parissa päivässä. Mahtavaa. =..=

Urabokoon iskeny inflaatio!

Nyt vittu oikeesti Yen-press!

No, Betrayal knows my name ( petos tuntee nimeni ) eli uraboku no shiteiru mangaa on voinut nauttia volaan 5 asti tuplana. Siis yhdessä volassa on ollu oikeesti kaksi volaa mangaa, kokoa tuplaten normaaliin mangapokkariin verrattuna ( jenkkistandardi mangapokkarille siis ei tää suomalainen säästömalli ) ja sitten nämä yhdet hyvät päättää, että pidetään koko samana, mut julkastaankin vol 6sta asti yksinkertaisena?! MITÄÄÄÄH?!! Hinta kuitenkin pysyy samana monissa kaupoissa. Suomessakin. =..= –Miksipä en sitten Suomesta viitsinyt sitä ostaakaan, tsorppa. ( Että on kuvattava sana toi tsorppa. Ja sitä joku kääntäjäplanttu on ruvennu viljelemään oikein urakalla sangatsun käännöksissä! )

Ihan kuin materiaalia ei ois mutta voin kuvitella, että jotkut tyhjäpäiset bimbot on ruvennu kiteseen tosta et miks pitää julkasta tuplana ja ku saa oottaa niin kauan noita aina ja kaikkee muuta paskaa. Mäkä mäkä boohoo. =..=’

Tai sit on tullu painokustannukset vastaan…... vaikka epäilen suuresti sitä. Luulen, että tuplavolalla ois peräti säästetty, kun koko on kuitenkin sellainen hehtraarinen.

Mutta… jenkit on. =..=

Ja jos nyt ette ihan osannu lukee rivien välistä, niin…... pidän tosta mangasta juuri sen takia, että siinä on luettavaa ja ainakin ihan rahansa verran vastinetta. Kyllä siihen voi illan pistää, tai kaksi että saa luettua ensin. 8’D vittutaa siis nyt, että ykkosvolasta saa maksaa sen mitä normaalisti sais kahdesta. =..=

MÄ EN TEE MITÄÄN VITUN SHOTAA, SAATANA!

Tänä aamuna tuli vilastua mitä y-galleriaan kuuluu ja kuuluuhan sinne. Muutamista miun kuvista oli ( vihdoin )raportoitu, koska hahmot niissä näyttävät liian nuorilta joittenkin silmiin. Oikeasti, luulin että jotain siihen suuntaan olisi pitänyt sattua jo piiikkuisen aiemmin.

En muuten ole ainoa, joka on sellasen vainon kohteeksi joutunu. Minua paremmatkin on, mutta niitten kuvien kanssa piti ihmetellä että miten ihmeessä ne hahmot oli kuviteltu olevan jotan 16 vee ja alle, kun otti huomioon millä pohjilla ne kuvat oli tehty.

3D rendereitä siis kaikki.

3D:llä tehtyihin hahmoihin vois sanoa että hahmon koko kertoo suurinpiirtein sen minkä ikäisestä luultavasti on kysymys. –Vaikka kokoa voidaan manipuloida myös, mutta perusmallia tuskin niinkään. Et jospa 3D taitelijat laittais krediittiä siitä, että mitä pohjaa on käytetty että kukkahattutädit voisivat varmistua että ainakin pohjamallilla on tarpeeksi ikää. x’D

Pohjien ulkomuotoa voi muuttaa ihan miksi vaan, repikääpäs myös siitä, että jopa mallin sukupuolta voi muuttaa parillla kikkailulla. Iän määrittäminen pärstäkertoimen perusteella... ruumiinrakenteen perusteella. Olettekos muuten huomanneet, että ihmiset ovat yksilöitä, joissa ruumiinmuotojen ns. kultaiset säännöt eivät oikeassa elämässä juuri päde. Jokaisen kroppa on kyllä suhteessa niihin, muttei suhteessa toisiinsa. Samoin kuin eräät ihmiset tuntuvat etteivät he vanhene koskaan, tai hyyvin hitaasti. Jotkut rupsahtavat ennen aikojaan.

Ja sitten on sitä porukkaa, joka varmaan työkseen etsisi vikoja ja puutteita muista. Sitten sellaiset kus’päät pääsevät nettiin kiusaamaan ihmisiä... O.o

Tää ei käy itsetunnon päälle, se oli odotettavissa, samoin kuin odotettavissa on että saatan ihan yhtä hyvin lentää y-galleriasta. Eniten ihmetyttää miksei kukaan ole valittanu niistä kuvista jotka laitoin jo silloin kun pari vuotta sitten laitoin ne sinne. o.O’

Niin vasta nyt sitten. <..<’

Ja siks toisekseen, kun kyse on animetyyppisistä hahmoista... Niidehn hahmojen suurin ongelma on juuri siinä ettei oikeastaan voi mennä arvioimaan hahmon ikää pärstäkertoimen mukaan. –Ainakaan miun mielestäni. Hahmojen iät taas ovat piirtäjänsä/mallintajansa tyylistä puhtaasti riippuvaisia. Sekä siitä mitä piirtäjä/mallintaja kertoo niitten olevan.

Vaan, no, mitäs siitä. Tulikivenkatkua pitkin päivää, olkaa hyvät.

Eväsehdotuksia

Mietin sitä virkistyspäivän retkimenua ja ihmetellä täytyy että jos miulla olis sellaset resurssit käytettävissä. Olisin hemmotellu väkeä voileivillä jossa olis ollu juustoviipaleen ja kurkkujen lisäksi tomaattiakin ja  vaikkapa kotitekosta tuorejuustoa välissä.

Raikas salaatti. Sellanen yksinkertainen vihersalaatti, jossa olisi voinu olla jääsalaattia, vesimelonia, tavan saalaattia, vaikkapa kurpitsapikkelsiä.. tomaattia. Jotain sellaista mikä olisi virkistäny ja huoltanu osaltaan nestetasapainoa. Vesimeloania kannattaakin syödä helteellä.

Olisin ollu niin kunnianhimoinen, että olisin varautunut tähän hyvissä ajoin ja pitäny väelle makkarantekokurssin ja valmistanu paistettavat makkarat itse. Kasvisversioon olisin melko varamasti käyttäny kikherneitä tai linssejä ja tehny niistä pihvejä. Ne olis voinu esipaistaa ja sit lämmittää vaikka muurinpohjapannulla.

Retkijälkkärinä lettuja ei voita mikään. x’D Mutta se taikina... Se oli laihanpuoleista ja jotain siitä puuttui, mutta se oli silti niin helkutin hyvää mansikkahillon kanssa.

Helmikauppojen helmettömyys

Suomalaiset helmikaupat ovat joskus melkeinpä pettymystä täynnä. Kaupoista löytyy toki puolijalokivihelmiä ja siinäpä ne erikoishelmet yleensä sitten ovatkin. Siemenhelmien värimaailma on paljon laajenmpi, mutta jokainen helmikauppa riskeeraa varaamalla peruspaletin perusvärit, ei yhtään enempää, ei yhtään vähempää.

Jotenkin tuntuu siltä, että homma on vielä niin lapsenkengissä. Aivan kuin aasialaista mangaa ja animeä pidetään täällä pelkkänä lasten juttuna, helmeily on lapsenkengissä ja uskomus pelkkiin helmieläimiin ja helminauhojen tekoon.

Oikeasti, en ole nähnyt helmitöitä niiden varsinaisessa merkityksessä kuin pari kolme, jotka ovat nähneet vaivaa helmitöidensä kanssa luodakseen jotain uniikkia ja tyrmäävää ja viitsineet tehdä muutakin kuin pujotella helmiä helmien perään.

Ei sillä ettenkö arvostaisi sitäkin, mutta ihmiset pystyvät parempaan kun käsitöihin tulee. He kai pelkäävät päästää luovuutensa todella irti tai sitten heillä ei ole pienintäkään käsitystä siitä mitä kaikkea he pystyisivät tekemään.

Olen huomannut, että suomalaiset helmikirjat ovat pettymyksiä pettymysten perään. Parhaina pidetyt kirjat eivät kerro muusta kuin juuri siitä mitä helmiä ja missä järjestykssessä niitä voi nauhoihin pujottaa. Nähtävästi ei uskota siihen, että helmitöiden tekijät innostuisivat mistään monimutkaisemmasta? Tai sellaisista töistä, jotka voivat viedä usemmankin illan ja kauemmin kuin puoli tuntia? Mistä moinen nyt heti kerralla valmista periaate käsitöihin oikein tulee?

Entäpä käännetyt... On käännetty vain yksi todella hyvä perusteos, joka kertoo kaikki mahdolliset tekniikat erilaisten helmitöiden tekemiseen ja jostain syystä se on ai-na loppuunmyyty kaupoista. ;) Miksiköhän?

Jos haluaa nähdä mitä helmillä oikeasti pystyy tekemään, kannattaa opetella englantia, tutustua englanninkielisiin helmikirjoihin ja joutuu tutkimaan ulkomaalaisia helmikauppoja.

Naapurisopua parhaimmillaan

Ka, eilen iltapäivällä kummastelin, että näkevätkö silmäni oikein jotta männääkö polliisiauto nuapuriin, jossa ei pitäsi olla ketään. Kävin kysymyssä Pedolta, jotta niänkö näkyjä. –Se on sen verran harvinainen näky täälläpäin.

Ei ollunna näky, ol nähnynnä saman ja kovasti ihmettel. Mietittiin, jotta onko hyö eksynä vai ettiikö hyö jottai tai jotakuta. No, ne tul sitten meijänni pihaan ja Peto läks vastaan.

Asiakin tul kohta seleväksi. Joku lenkkeilevä nuopur ol käynynnä huaskalla, nähneet sinne riistaporukan jättämät säkit, penkona niitä ja oivaltanneet jotta hyöpä soittaa polliisit kattommaan sitä!

Mikä neronleimaus!

Mitähän hyö outti löytävänsä? Minkähä takkii hyö män niitä penkommaan vaekkei oes ollunna mittään asiaa?

Eiköhän tuo lie aika tavallista, jotta hirviporukan jäsenen mailla suattaa olla hirviporukan huaska? Sitä ne ol tuumannu polliisittii. Behemothin tarvittoo silti männä selevittämään asia ja varmaan polliisit vielä tarkistaat hirviporukalta miten asiat on.

Peto taas maittenomistajana on sitä mieltä, jotta loppuu vieraila maitten käyttö lenkkipolokuna ja jotta talevalla ei vedetä hiitolatua peltojen ja mettän läpi. Viime vuonna joku vuan ajo sen lavun peltojen läpi ja mietin jotta koskahan tuota alakaa ventovieraat kuikkia ikkunoista sissään. Eikös ladun sua ajjoo vaen muanomistajan luvalla, jos se kulokoo melkeen pihan poekki. –Ei liene mikkään ylleinen kulukupaekka tuo meijän pelto.

Eikä muuten ou mikkään julukinen tiekään tuo meijän tie. Se ei ou ku vuan tämän tien varrella asuville, jotka on niemelle talonsa piättänä rakentoo. –Ja semmosena se saes pyssyy.

Keskiviikko valepuvussa D:

Tänään on ollut keskiviikko tiistain valepuvussa. -Tai myöhästynyt maanantai. No, päivällä selvisi etten pääse kirjautumaan naamakirjaan olleskaan. Väitti vaikka mitä virhettä, jopa sitä että profiilia ei ole olleskaan. Kirjottelin yhdelle kaverille, et vilkasee vähän et onks tililläni jotain hämminkiä et mitä sinne ilmaantuu silla aikaa kun oon poissa. Yritin saada uutta salasanaa sinne. No se meni sillai että sieltä väitettiin että on virhe koko sivun mitalla mutta olivat silti saaneet laitettua uuden salasanan aktivointikoodin. -Siinä ilmeni sitten semmoinen jännyys ettei tää sivu, jolle se koodi piti syöttää, näkynyt kuin vajaan sekunnin ennenkuin sivu latautu takaisin alkupisteeseen saman virheen kera. -Vittu miten kivaa. -Alan ymmärtää yhden kaverini viisautta pysyä kaukana koko naamakirjasta.
Saa nähdä mikä siellä on. -Paitsi myöhäinen maanantai ja aikainen keskiviikko.

No, tämän päivän kruunasi vielä se, että toinen kinttu upposi nilkkaa myöten aikas syvään rapakkoon. totta kai olin liikenteessä kumitossuilla, niillä nokian kenkäkumppareilla. Niillä joiden “design” ontuu, mutta jotka on onnistuttu tekemään mukaviksi pitää. -Mistä puheenollen, että joudun pian polttohautaamaan ne kengät kun ne on niin kuluneet, mahineet ja rikki. :(

Nirhasin yhdestä mekosta, josta Peto tekee tyynynpäällisiä, irti nepparit ja napit. 8’) Voi se vähän huutaa ja ihmetellä, mutta tuskinpa niitä tyynyliinoissa kaivataan semmosia. x’D Noin, päivän pahat työtkin on sitten tehty.

Pahoista töistä myös sen verran, että päivän ruokana oli juustokerma hirvi-peruna laatikkoruokaa. Siitä tuli törkeän hyvää. Ah, miten hyvän keiton siitä olis kanssa saanut laitettua. <3
Enpä siis välitä mitä huomenna tapahtuu. Huomennahan on keskiviikko, joten silloin ei voi tapahtua mitään hyvää.
Niin ja lisätäänpä tähän vielä kuulokkeet, vasenpuoli on ruvennu pätkimään siinä määrin, et se möllöttää mykkänä. Onkohan Biltemalla enää noita. <..<’ Sieltä ostin nuo ja ne on pelanneet hyvin viimeiset kuusi vuotta. Mietin, että olisin ostanut kokeiltaviksi Skullcandyt, mutta... jos Biltemalla on vielä noita niin... 8)

Hyvää Uuttavuotta!

Niin se sitten vuosi vaihtuu…  tunnin kuluttua. Kävelin äsken ulkosalla katselemassa ilotulituksia. Näkyihän noita vaan voipi olla vielä melkonen pauke kahdeltatoistakin.

Nättejäjän ne on kattella ne ilotulitukset. Korkealle lentävät ovat suosikkejani ja syystä. Näkyvät matkojenkin päähän. 8’D

Mitään fiilistelyjä, muisteluita  tai koosteita en rupea tähän vetämään. Kun ei puoliakaan enää edes muista, henk.koht. arvoasteikko on mitä on ja muutenkaan en pidä koosteiden tekemisestä niin antaapa olla. 8’D

Enkä myöskään lupaa mitään.

Hyvää Uuttavuotta kuitenkin.

Ja toivokaamme, että ihmiset, jotka uskovat maailman tuhoutuvan ensi vuonna, ovat väärässä. <..<’

Joulu tuli, joulu oli ja joulu meni ja sitten pimeni

Ei siitä sen enempiä. Joulumieltä tai intoa ei juuri liiemmin ollut. Juuri kun sen luuli löytäneensä, no sattui se perhetappo ennen jouluaattoa. Karmea tapaus ja miksi juuri jouluna? O..o’

Sitten alkoi tulla uutisia siitä miten ihmisiä irtisanotaan juuri ennen joulua. Samaan syssyyn meni sitten sekin paperitehtaan alas ajo. Miksi juuri jouluna? Se on taas maassa hanki ja itsemurhaluvut korkealla, se niin mieltä kovasti ylentää…  Huomatkaa pureva sarkasmi.

Kuljeskelin vähän aattoiltana ulkona kun satoi lunta ja silloin tuntui se pikkanen joulun kipinä. Lunta satoi niin kovin rauhallisesti ja joka paikassa suurinpiirtein oli valoja joten kaunistahan se oli. Aattona kattelin leffan toisensa jälkeen suurinpiirtein. :3 Osa tuli telkasta ja osan katoin levyltä. Suosittelen joululeffaksi Rare Exportia. ;D

Se loppui sitten lyhyeen kun iltasanomat kertoi joulupäivänä uutiset Dallasissa, jossa joku joulupukiksi pukeutunut sukulainen oli ampunut sukulaisensa ja varmaankin myös itsensä. Melkoinen joulupäivällinen sekin. D:

En väitä, että joulun pitäisi olla tekopirteää jeesustelua. Jeesus ei edes välttämättä syntynyt jouluaattona, eikä joulupäivänä. Sekin on vakiintunut kirkon käsitys saada pakanajuhla adoptoitua uskontoon mukaan. –Varastihan kristinusko Saatanan jostain muinaismytologiasta aikoinaan. <..<’

Että hyvää joulua vaan!

Karmea totuus joulusta, olkaa hyvät.

Lahjojakin tuli. Eniten pidin Stephen Kingin Kuvun alla kirjasta, jota olen parhaillaan lukemassa. Pakollisina joululahjoina Pedolta sukat. Aina niitä pörrösukkia. Ukilta juhlapöydän kohvehteja. Varmaan ensimmäinen joulu, kun söin ne mukisematta, että eikäää taas näitä. Ne menivät kirjaa lukiessa.

Sain myös ihanan delffiinihuovan, suklaata. Behemoth tyytyi lahjomaan ja oikeastaan hyvä niin. Kaverilta sain huoneentaulun, joka piristää päivää, sekä kummitustuikun ja suklaata. 83

Annoin riimukortit ja itsetehdyn kaulakorun ja magneetteja. En oikein keksinyt mitään ja unohdin suklaan. D: Se kyllä toivottavasti korjaantuu jos muistan synttärit oikein. <..<’

Sitten vuottaa lähimaaston kavereita pikkanen paketti. Eivät ole vielä käyneet hakemassa. 8’D

Niin ja sain myös kuvalahjan yhdeltä kaverilta. Pitää tehdä jotain kivaa takaisinkin päin. Vaikkei me olla oltu kovinkaan paljoa juttusilla viimeaikoina. Ehkä se on oma vika, mutta en ole kovin sosiaalinen.

Myrskyrintama osui PK-seudulle... ja tämä ei tarkoita pääkaupunkiseutua, halvatun citysnobit, tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina oli hyvä kun olin juuri päässyt sanomasta ettei tällä seudulla ole vielä myrskynnyt, eikä sähköt menneet.

Vähän ennen neljää alkoi tapahtua. Sähköt meni ja sitä katkosta kesti 3 ja puoli tuntia. Ei sinällään huonosti, on joskus ollut pari päivää, mutta se oli joskus kesällä. Meillä saattoi olla pahuksenmoista onnea kun muutamat tutut olivat saaneet sähköt takaisin vasta seuraavana aamuna yhdeksän aikaan. Puhumattakaan millainen mäihä on käynyt, jos maassa on vieläkin noin 30 000 taloa, joissa ei ole sähköä ollut sitten… maanantain…?

Kynttilät ovat loistokeksintö. Puulämmitteinen uuni vielä parempi. Paitsi, että se lämmittää talon, siinä voi myös valmistaa ruuan. Jos siinä on vierellä puulämmitteinen hella niin aina vain paranee. 8D Ja mikäli puhelinlinjat eivät ole maassa, on lankapuhelin mitä mainioin. Se kun ei tarvitse sähköä. ;D

Tosin, parasta olla helkutin varovainen niitten kynttilöiden kanssa. Poltetaan lautasen, tai muun palamattoman alustan, päällä ja tuikut paksuihin laseihin tai purkkeihin. Eikä niitä jätetä palamaan ilman vahtia.

Yrittäkääpä insinöörinketkut kehittää kännykkä, joka pystyy samaan. Ei dynamoa, ei pattereita, ei akkua, ei aurinkopaneelia… Sanotaanko näin, että aurinkopaneelilla latautuva kännykkä on hyvä keksintö pelkästään siellä missä aurinko paistaa suurimman osan aikaa vuodesta. <..<’

Uutta vuotta en odottele suuremmalla innolla… Ensi vuonna saadaan toinen toistaan hullumpia maailmanlopun ennustajia ja varmasti myös joukkoitsemurhia. Onhan toki aika paskamaista, jos mayat olivatkin oikeassa ja tunnettu maailma lakkaa olemasta 23.12.2012. Sääli, ettemme koskaan saa tietää, taikka uutta mayakalenteria.

Paskaa perjantaita…

Tämän päivän kulusta saattoi päätellä paljon siitä miten aamulla menee markkinoille paistettujen muikkujen toivossa ja markkinoille tultua ja torialueen läpi käveltyään huomaa ettei muikkukauppiasta vain näy mailla eikä halmeilla. Oli sitten tyytyminen sylttyyn ja piirakoihin. <..<’ Markkinoilta ostin piparminttukarkkikeppejä. 8’3 Oli siellä vaatekauppiasta ja lohikauppiasta, korikauppiasta, kangasautoa ja sun muuta…  Mutta ei paistettuja muikkuja!

Sitä erehtyi miettimään ettei päivä suinkaan voi pahemmaksi tai kurjemmaksi muuttua. No, sehän on harhaluulo. Varsinkin niin kauan kuin joutuu olemaan samassa tilassa Ykkösen kanssa. Yksi syy miksi toivon jo, että viimeinen työpäivä ennen ansaittua lomaa koittaisi on juuri siinä saatanan harpussa! >/

Jos tunnetilasta haluaa enempää tietoa, niin sanottakoon, että jos se olisi mahdollista, se akka olisi lihoina, jauhettuna ja myynnissä torilla 6,66 €/kilo. Siltä siis tuntuu. Ei siltä, että oikeasti tekisin niin. Suomeksi; sen eukon turpa kaipaisi pikaista tukkimista.

No, se oli eilen kuulolla siitä minne saatan seuraavaksi olla matkalla ja alkoi nalkuttamaan, että minun on korkea aika muuttaa kaupunkiin kun matkat on mitä on ja että sosiaalipuolen jostain ja sieltä pitäisi pyytää apua kämpän etsimiseen ja vuokriin ja varmaankin myös perseen pyyhintään. Siinä vaiheessa teki mieli toimia hyvin kypsästi eli tunkea sormet korviin tai käyttää jotain kättä pidempää. Se nalkutus ei vaan jäänyt siihen.

Vitut, se ämmä oikein innostui paasatessaan oman kämpän hankkimisesta ja seuraavaksi se nalkutti asumisjärjestelyistäni. Suorastaan arvosteli niitä. Selväksi tuli että en ole edes ihminen sen akan silmissä koska minulla ei ole omaa asuntoa. En siis ole itsenäinen. Olen siis holhokkina, elättinä ja ties minä syöpäläisenä. Tuli myös täydellinen määritelmä siitä miten määritellään itsenäinen; että maksaa vaikka sähkölaskun tai ostaa jotain omaa. Mitäköhän se oma mahtaa olla hänen kirjoissaan? Varmaankin asunto tai auto. Se akka haukkui myöskin sen, että joku kaunis päivä minulla saattaa olla tämä talo ja tontti missä asun ja päälle mummoni kotitalo. Kiinteistöverot ja muut maksut päälle. Se on kuulemma pelkkää perintöä, jolla ei ole mitään arvoa vaan mikä on pelkkä taakka eikä se kuulemma ole omaa, koska sen eteen ei ole rehkitty, eikä sitä ole ostettu. Mitä helvetin logiikkaa tuo on?!

Vihoiksi pisteli. Suuresti. Suurenevassa määrin.

Millä saatanan oikeudella se saatanan ämmä arvostelee muita ja nalkuttaa siitä mitä ja miten muiden pitäisi elää tai elämässään tehdä?! >/

Pieleen meni nekin kaupat

Mä tiesin etten sitä konetta saa. Väijyin sitä koko saatanan aamun ja korotin tarvittaessa ja pidin puoleni ja miten käy? Saatanan hintavarauksen takia tarjoukseni ei joko riittänyt tai sitten se ei miellyttänyt myyjää.

Joku toivoi yhteydenottoa ja mitä löytyy huudosta, sama ompelukone, jossa periaatteessa on jo nimeni päällä, pistettynä uudelleen myyntiin! JUMANKAUTA, ETTÄ VITUTTAAA!!!!

Kaikkein eniten kuitenkin vihaan hintavarauksia. >7 On mahdotonta ostaa mitään tarpeellista noiden takia ja tuo kone jos mikä olisi saatana tullut tarpeeseen. Ehdin jo kuvitella miltä tuntuu ommella paksuja työrytkyjä ilman, että kone hirttää kiinni tai sotkee kankaan syöttäjien väliin. Tai miten supsikkaasti ohuet kankaat eivät takertuisi syöttäjiin ja joutuisi imastuiksi koneen sisuksiin. Ei enää sotkuja. Ei enää lankatukkoja. Ei saksien reikiä hameen helmassa. Tai miltä tuntuisi ommella toivottavasti hiljaisella koneella…

VITTU.

LIIKAA VAADITTU!

Miltään suunnalta ei sitten tullut kunnollista yhteydenottoa. Perkeelen perkele, että vituttaa nuo huutonetin uudet päivitykset. Saatana!

No, ehkä pitäisi välttää tunnekuohussa kirjoittamista, mutta ainakin tilanne tulee selväksi kertalaakista. Jälkiä siivottaneen sitten myöhemmin.

Luultavasti myös tein itsestäni häirikköainesta huudossa. Ensimmäinen kerta, mutta tärkein kauppani koskaan. Paino sanalle tärkein. En ole kisannut mistään niin tosissani, että olisin jopa ottanut itselleni vapaapäivän, että saan istua passissa sen pahuksen koneen takia ihan vain huomatakseni illalla ettei siitä mitään tullutkaan. Pettymys lienee oikea sana. Yhdestään siihen hanakasti kuohahtavaa raivoa ja turhautumista hukkaan heitetystä päivästä ja avot… ruumiita tulee.

En mä siitä koneesta kyllä mitään kahtaasataa pulita. Sillä rahalla saa uuden muovipaskan, jolla ei paljoa mitään tee, kaupasta. :/

Mitäs se seiskan horoskooppi sanoikaan?

Väsähtänyttä ja väljähtänyttä

Voi saoa, että viko on pitkälle mennyt pieleen ja ollut masentava ja väsyttävä. Sunnuntaiyönä en saanut nukuttua, olin puoliksi unessa ja puoliksi valveilla, säpsähdellen hereille vähän väliä. Eikä nukkumisesta tullut sen parempaa muinakaan öinä, vaikka olevinaan nukuinkin. Unia en nähnyt. Pelkästään mustia, tyhjiä unia. Olin kyllä lähellä päästä jostain unesta kiinni yhtenä yönä, mutta sitä en onnistunut tavoittamaan sitten.<..<'

Mitä tulee töihin. No, näin upeita helmitöitä parina päivänä. Mainitsinkin kai jo niistä ja siitä miten Ykkönen niitä vähätteli. Ja miten Kutojamestari tuli lomiltaan.

En kuitenkaan ole vielä pukenut sanoiksi sitä miten helvetin väsyneeksi syksy ja sateet minut tekevät. Tuntuu etten jaksa polkea töihin. Veikkaan kyllä syyksi sitä, että pitää turautua ja pitää kuumia, hiostavia vaatteita. >/ Tai sitten nuppi on sitä mieltä, että tämän otuksen pitäisi kömpiä talviunille. Joskus jaksoin polkea vauhdilla kahdeksaan töihin. Enää siitä ei tule yhtään mitään. Sen on pakko olla syksyn vika. <..<'

En muista, että kesällä olisin ensimmäiseksi kotiin tultuani painunut pehkuihin ja vetänyt yli parin tunnin tirsat. No, okei, parina päivänä kyllä mutta nyt syksyllä siitä on tullut tapa. Neljänä päivänä viikosta ainakin otan ne nokkaunet.

Nolotti perjantaina hiippailla töihin puoli yhdeksään. Kuten sanoin, en jaksanut kulkea nopeasti. :/ Tuumasin ittelleni, että ei voi mitään, sentään yritin ehtiä kahdeksaan, enkä minä sitä rankkaa sadekuuroa kylän ylle manannut mikä esti lähtemästä yhtään aiemmin, sekä sen, että meikäläinen jos kuka on täynnä pettymyksiä. x'D Tuli myös sellainen olo, että olisin voinut ihan hyvin pitää vapaapäivän ja nukkua hommien lomassa.

Mitähän tiistaista mahtaa tulla kun pitäisi kai olla tikkana kahdeksalta töissä, että pääsee tutustumisretkelle, josta on jo aika paskamaiset ennakkoaavistusvibat. =..=' Ja yleensä en kieltäydy retkestä, varsinkaan ilmaisesta sellaisesta. O..O' Yleensä myös odotan sellaista innolla. En vaan nyt. Nyt se tuntuu parhaillaan raivostuttavalta ja työajan haaskaamiselta. O..o' Että kärttyisän vanhan mummon fiilikset siihen päälle. Niin. Mahtaako tämä olla sitä burn outtia?

Syysväsymystä totta todellakin. Ei masennusta, vaan väsymystä. Nukkuisin melko varmasti päivän, jos vain mahdollista. Kuusi tuntia. Viisti tuntia. Yksitoista tuntia. Aivan sama miten vähän, kuinka paljon tai kuinka paljon torkkuja iltapäivällä.... Aina tasan yhtä väsynyt. >..<' Ei se silti töitä haittaa. Hankalamapaa vain on pysyä hereillä. Nukuin nytkin seitsemään, kävin vesssassa ja nukuin vielä lisää kymmeneen asti ja vasta nyt tuntuu siltä, että saatan olla levännyt tarpeeksi tältä erää vaikka väsyttääkin edelleen. >/

Voin myös tunnustaa, että nautin kyllä sykyisestä väriloistosta, mutta välistä sekin kyllä raivostuttaa. Liikaa keltaista. Liikaa punaista. YÄÄÄK! Sitten värien kadottua tulee ankea paskanruskean ja harmaa kupikuollut kausi ja sen jälkeen tulee helvetin kylmää ja valkoista mikäli nyt tulee lunta tänä vuonna.

Kaikenlisäksi vituttaa ettei ole ollut aikaa piirtää juuri mitään. Kirottua! Ainoa harrastukseni kirjoittamisen lisäksi eikä kumpaankaan ole ollut aikaa! >..<' Ei edes vapaapäivinä. O..O' Vapaapäivät menevät usein kotihommien tekoon eikä vapaapäivinä ehdi edes rentoutua. Ostin perjantai-iltapäivänä paksun vitsikirjan pirsteeksi. Olihan se törkeän kallis, mutta kyllä siinä on loistavia huumorin kukkia. 8'D

Pitää myös löytää aikaa katsoa pari leffaa ja yrittää rentoutua.

Enimmäkseen harmiton?!

On se muuten jännä juttu miten ihminen, joka on paitsi kykenevä harkittuun murhaan ja vielä pistämään raadon paloiksi luokitellaan Suomessa, jonka voi huoletta päästää avovankilaan yhteiskunnalle vaarattomina. Varsinkin kun nämä tiedossa olevat ovat tainneet molemmat ottaa omaa lomaa…

Täytyy ihan ihmetellä tätä suomalaista oikeuskäytäntöä. Samoin kuin sitä miten murhaaja pääsee Suomessa vapaalle jalalle kärsimättä tuomiota. O..o’

Ymmärrän kyllä hyvin miksi se lakia symboloiva toogaan pukeutunut naikkonen on peittänyt silmänsä… =..=’

‘

Marjassa ja kaloja tiiraamassa

Tänään oli erilainen päivä. Maanantaina tuli komennus marjojenpoimintaan ja sinne siis tiistaiaamuna. Pedon pirulainen tiuski koko keikan järjettömyydestä, sekä siitä että sinne paikkaan minne olen menossa on helkutisti matkaa. Joopa joo.

Oletin siis, että sinne paikkaan on matkaa ja lähdin sitten hyvissä ajoin tienpäälle. Pah, tuota mitään helkutisti matkaa ollut ja oikeakin osoite löytyi.

Sen minä voin aamusta sanoa, että olin paikalla ensimmäisenä, eikä kukaan tullut avaamaan. No, syykin selvisi sitten ja sitä ennen olin säikyttää asiakkaani kuoliaaksi kun tämä vihdoin sattui vahingossa tulemaan asunnosta ulos pihalle. Kuulolaite, sille pitäisi toden totta antaa pari palkintoa lisää.

Tunsin oloni hieman vaivautuneeksi. Vieras talo ja sangen ystävällinen rouva ja puhelias myös. No, puhun kyllä itsekin joskus paljon, mutta joissain tilanteissa taas. Ihastelin rouvan hortensioita ja orkideatkin olivat todella innostuneet kasvamaan ja kukkimaan.

No, kun kerran olin marjoja tullut poiminaan niin lainasin sankkoja ja painuin etsimään puskia. Mustaherukat olisi pitänyt poimia jo viime viikolla. Puskista sai marjoja hakemalla hakea. Kyykkiä ja nostella oksia. Toisen puskan kohdalla kyykin mallikkaasti päin nokkospuskaa. Enköhän tästä lähtien tunnista nokkosenpiston, jopa istumalihaksilla…

Tein myös toisen havainnon; aamukaste tuo viheliäinen kusiainen, ei ole hyväksi lenkkitossukoille. No, nuo loppuunkuluneet tossukat ovat tuollaiset varrettomat pistokkaat, jos niin ihmetyttää. Kastuivat melkein heti kun muutaman askeleen otti nurmikolla puskia kohti. O..O’ Ensi kerralla on kumitossut…

Puhumattakaan, että sitä kastetta riitti pitkälle päivään. Aurinko kun ei sille kohtaa paistanut aamusta, että olisi haihduttanut vedet pois. Liikuskelin siellä paljain jaloin, puhumattakaan että keräsin taas kommenttia siitä miten oikein voin likkua niin aikaisin t-paidassa. Kyllä minä voin. Ja avojaloin myös. Ei minulla edes ollut kylmä. :/

Yhdeksän aikaan tulivat sitten loput poimijat ja operaatio lähti käyntiin ihan toivotunlaisesti. Mustaherukkapuskista saatiin kaksi pientä pussillista ja sitten oli punaherukoiden vuoro. Niissä pehkoissa oli marjaa mistä kerätä ja vielä jäikin kun työpäivä ( lyhennetty sellainen ) läheni loppuaan.

Päivä taittui leppoisasti ja opin työkavereistani jotain uuttakin ja heidän kanssaan kaiketi tulin ihan hyvin toimeen. Itseasiassa oli hankalaa sanoa koska viimeksi on ollut näin hyvä ja leppoisa päivä, vaikka välistä piti kerätä istualtaankin, kun ei jaksanut kyykkiä eikä seistä.

Tuli kyllä mieleen, että taisin ottaa varaslähdön… muistin, että jätin marjasankon jonnekin… Se oli sellainen vauhtilähtö, joita näkee vain anime ja mangasarjoissa. x’D Olisin kyllä voinut olla pidempäänkin, mutta halusin syödä edes jossain rauhassa. Hyvähän se oli alamäkeä mennä. 8’D Ei siinä edes ehtinyt väsyä. Söin aamulla valmistetun eväslounaan rannalla. Kirosin kyllä kun rannalla kesän ollut puistopenkki oli viety pois. Katselin vesimittareita, jotka tekivät katoamistemppuja vähän väliä… Pikkukalat olivat myös lounastamassa ja hipsin kesken aterian veden äärelle katsomaan tarkemmin josko näkisin mitään…

Onni ettei paikalla ehkä ollut ristin sielua kuulemassa kun vinguin nähdessäni pikkuruisia parvia pikkuruisia kalanpoikasia. Seurasin niitä pitkään ja hartaasti. Näky oli mielestäni sangen lumoava ja mielenkiintoinen. Rannan tuntumasta livahti pari isompaakin särkeä karkuun, mutta sinne uiskenkeli muutamia pieniä särkiä. Pikkuruiset parvet liikuskelivat salamannopeasti edestakaisin ja tuntuivat vaihtavan uinnista suuntaa. Särken poikasia ja sinne lipui myös parvi ahvenenpoikasia. :3 Luultavasti olisin voinut seurailla kaloja rantahiekalta loppupäivän.

En osaa sanoa miksi, mutta kotiinpaluu oli renrouttavaa ja kevyttä. Jotain aivan muuta kuin tavanomainen veivaaminen henkihieverissä ja puolikuolleena. <..<’