Eikö oikeasti ole mitään?

Työkkärissä oli puheenaiheena se onneton kurssi, jolla olin sekä taivuttelu perustamaan osuuskunta. Sekä mahdollisesti myös liittymään osuuskuntaan, työharjoittelukokeilu sellaisessa unohtamatta.

Sekä takertuminen ompelijan perustutkintoon. Taas kerran. * syvä, pitkä huokaus * Se on jotain mikä saa aina ne pienet angstiverenpainesakarat jyskyttämään ohimolla. Siellä ei varmaankaan enää lue sellaista pikku noottia, että haluaa tehdä jotain muuta ja pystyy moneen muuhunkin kuin ompeluhommiin.

Oli joku paikka, joka tekee palkintoja ja hakee käsillä tekijää. Luultavasti kassalle ja kaivertamaan. Pitää kuitenkin kysyä millainen työtoimenkuva on. Paikan kotisivut valaisevat osaltaan työtoimenkuvaa joka on osaltaan pelkkää kaivertamista ja pakkaamista. Kyllä sitä tehdä voi, mutta taidot, nekin vähäiset mitä on, menevät tuossa työssä hukkaan. -Tosin voisin oppia käyttämään kaivertimia. 8’D

Alan vahvasti epäillä lukeeko siellä aiempia muistiinpanoja kiinnostuksistakaan enää. =..=’

Nähtävästi siellä ollaan vielä enempi tuuliajolla ja hakuammunnalla kuin mitä itse olen. Mielestäni elämä on liian arvokasta ja liian lyhyt nyhrättäväksi yhden ja saman asian kimpussa kunnes kuolema korjaa, varsinkin ellei todella nauti tekemästään työstä.

Taas lisää syitä vittuuntua postin palveluihin...

Tänään taisin törmätä sellaiseen käsitteeseen kuin postittaminen “pakettiautomaatin” välityksellä. Eli siis se on se metallikaappi, johon tungetaan paketit ja sieltä ne noudetaan.

Ja parasta kaikessa... löytyykös sellaista näiltä leveysasteilta? Kyllä, ei löydy. 8’D Hyvällä onnella lähin taitaa olla, tai siis oli ainakin vielä viime vuonna, ehkä, noin reilun 40 kilometrin päässä.

Siis ehkä, ellei ole lomien vuoksi “poissa käytöstä”. Vau. Ajatelkaapas pikkuisen yhdistelmää; automaatti, joka on poissa käytöstä. Eivätkös ne aina ole osuvasta poissa käytössä, mitä automatisointiin ja automaatteihin tulee?

Pakettiautomaatit hyödyntävät vain ja ainoastaan suurimpien kaupunkien asukkaita, eivät ketään muita.

Ihan kuin siinä ei olisi tarpeeksi, armas postimme on uudistanut kotisivunsa tehden niistä trendipellejen paratiisin. Löytyykö tarvittavat; seuraa lähetystä ynnä muut tarpeelliset heti sivun avauduttua? Ei löydy. Eikä tahdo löytyä kunnolla kun etusivun hirvityksestä päästään.

Puhumattakaan ällön simppelistä WIN 8 leiskasta. Kyllä, ei voi kuvitella kenenkään edes persesilmän lepäävän moista katsellessa. Kun kyse on palvelusivusta sen olettaisi toimivan mutkattomasti ja palveluiden on oltava tarjolla mielellään heti ja niitä ei todellakaan kannata piilotella pikkuvalikoiden taa.

Älypuhelimia ajatellenhan ne onkin tehty, että räplättävää riittää mahdollisimman pitkäksi ajaksi. Mielellään niin kauan kuin puhelimen akku kestää.

En voi edelleenkään ymmärtää miksi yksinkertaisista asioista pitää tehdä monimutkaisia. Puhumattakaan, että hehkutellaan palveluita joita ei voida edelleenkään tarjota kaikille.

RAAAAAAAAAAAAAAAAAAWR!

Jaahas, eipä mikään ihme, ettei ensimmäistä kirjaa Kaikkauden kirja-sarjasta löydy kirjakaupasta. Suomennos on painettu jo 2009 ja arvatkaapa vain onko mokomaa enää myynnissä yhdessäkään itseään kunnioittavassa kirjakaupassa. Arvatkaapa huvikseen ottaako kustannusyhtiö uusintapainosta? Kyllä, ei ota.

Uusintapainosten ottaminen kannattaisi kyllä. Se ainakin pitäisi kaltaiseni äkäiset bibliofiilit hyvin tyytyväisinä kun ei tarvitsisi tapella teroitetuin kynsin ja huonoin hampain siitä ylihintaisesta huudon, antikvariaatin tai kirppiksen kirjasta, joka sattuu olemaan juuri SE kauan himoittu kirja jota ei enää mistään. Ja saa sen kiskurimyyjä hyvin tietää.

Oli hitto vie silkkaa, onnea että marraskuussa ( 2014 ) Ikean reissulla eksyiin kirjakauppaankin. Kyllä, ei ollut Suomalainen, vaikka kävin sielläkin, oli Kirjakassi.

Ostoskeskuksen Suomalaisesta haluaisin valittaa edelleenkin siitä, että olivat joutuneet raivaamaan kaikki lehdet, pois sieltä kun kukaan ei muka niitä osta. MITÄ HELVETTIÄ?!

No, Kirjakassiin palatakseni niin poistuin pikku shoppaussession jälkeen kassit täynnä kirjoja. Edullisesti. Sielä lähti Hal Duncaninkin eräs opus mukaan. Pako Helvetistä. Jollain kierolla tavalla hyvin osuvaa sille päivälle se. Kymppi meni siihen kirjaan ja se on kirjasta ihan kelpo hinta. Parikymppiä voin uudesta painotuotteesta maksaakin, yhtään enempi ja näette miten äkkiä ihminen oppii itkemään verta!

E-kirjoja en huolisi vaikka ilman saisin. Ei, ei ja vielä kerran ei.

Niin ja miten ratkaisen tämän Kaikkeuden kirja ongelman? Lähden metsästysretkelle huutoon ja jos ei löydy sieltäkään... no onneksi on amazon. >83

Minä ja Muumit

Tänään löytyi kadonneen muistin rippeitä aika yllättävästä paikasta. Nythän on niin, että totta kai jotkut ovat pahoittaneet mielensä muumielokuvasta.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin lapsena kun lainasin kirjastoautosta ( sellaisia oli minun nuoruudessani, tiedä onko enää kun ovat ajaneet kaikki palvelut säästöbudjetilla alas )Muumi sarjiksia. Ne oli muistaakseni jotakuinkin A4 kokoisia ja aika paksuja eepoksia ja niitä oli kiva lukea.

Sitten televisioon tuli tämä jokaisen suomalaisen tuntema Muumisarja. Juurikin tämä anime. Se josta suomisensuuri naksi kolme jaksoa koska niissä oli mm. muumipeikko esitti kuollutta, merirosvoja ja sellaista… no, lyhyesti parhaat muumijaksot sensuroitiin kokonaan pimentoon. Olisi joskus hyvä, jos Muumi animen näkisi ihan alkuperäisellä japanidubilla ja kaikki jaksot ilman sensuuria.

Mutta… sarjakuvat vs. tämä anime. Inhosin sitä pentuna juuri sen takia ettei se ollut niinkuin sarjakuvissa oli. Oikeasti, on vieläkin kiusaantunut olo kun joku kavereista hypettää katsoneensa Muumeja lapsena ja tykänneenäs kuin hullu puurosta ja miten pe-lot-ta-va Mörkö oikein oli.

Olisivat lukeneet sarjiksia. Kyllä ei oikein vieläkään tee mieli katsoa Muumeja. Katsoin kyllä ne sensuroidut ja niistä pidin.

Että sen pitikin sattua juuri meikäläiseen =..=

Kiroan suuresti sitä päivää kun erehdyin voittamaan sen kirotun leffalipun jolle ei ole mitään käyttöä.

Kesällä ei ollut päivänäytöksiä minne mennä. Tai no, arvatkaa pidinkö koko juttua edes mielessäni. Samalla kiroan Joensuun leffateaterin alimpaan helvettiin kun eivät tunnu saavan päivänäytöksiä aikaiseksi. Ei ainakaan ole mitään katsomisen arvoista siellä. Sitten kun on ollut, no ne totta kai huomaa vasta kun ne ovat jo olleet ja menneet.

Tässä pitää lisäksi ajatella bussiaikatauluja ja sitä millä keinoin ylipäätään pääsee bussiin. Vaatimattomasti 7 km lähimmälle pysäkille mistä voi hypätä bussiin, joka menee kaupunkiinpäin. Ja sitten onkin vuorossa 37 kilometriä kaupunkiin pelkän elokuvan vuoksi.

Kyllä on elämys kaukana siitä sanavalinnasta jolla tuota kaikkea kuvailisin.

Enkä myöskään ymmärrä sitä miksi kukaan haluaa palloilla missään kaupungin humussa vielä seitsemän jälkeen. Kyllä silloin kannattaisi olla jo kotona rauhoittumassa ja lepäilemässä seuraavaa työpäivää varten.

Ei sovi minulle kaupunkilaisten onneton elämäntyyli. Ei.

Niin siinä sitten kävi, että…

Joskus, kun asiat alkavat rullata, siihen kyytin tuskin ehtii. Puolen vuoden päästä voin päivittää CV:heni seuraavaa; toiminta apuohjaajana ja avustajana.

Eihän sitä kyllä moni varmaan usko, että sellainen on käynyt, mutta kun niin kävi. O..o Olen itsekkin kuullut tarinoita siitä, että jos sopiva immeinen kävelee työpaikalle, sellainen saattaa saada työn heti eikä viidestoista päivä. Pidin niitä työkkärin propagandana aina näihin päiviin asti, jolla vain pyritään herättämään toivoa pitkäaikaistyöttömissä.

Nyt siitä on sitten ihan omakohtaista kokemusta. Tulin, tein ja sain töitä. Veni, ago, accipio labor. Luulisin, mutta en osaa taivuttaa latinaa, mutta kaiketi tajuatte mitä ajan takaa. ^^

Työ pitää sisällään samaa mitä melkein teen jo nyt, mutta siihen päälle avustajan/apuohjaajan paperityöt, matkustelua toisessatoimipissä tuuraamassa osa-aikaeläkeläis ohjaajaa ja sen sellaista. Päälle pitää opetella kantapäälapun neulomista, halusin tai en. No, ainakin oppinen vihdoin neulomaan sukat... tai ainakin niihin kantapäät halusin sitä tai en. x’D

Sanotaan nyt näin, etten edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että saisin tuon homman. Puhumattakaan, etten oikeasti ole voinut kertoa näitä ilouutisia aivan kaikille. Näin “anonyymisti” se hoituu, sillä harva osaa yhdistää henkilön ja nickin. Vielä harvempi osaa yhdistää nickin ja blogin. En tasan rupea avautumaan näistä ilouutisissa devissä. En! Kuittaan korkeintaan, että joo olen nyt kiireinen kun on enempi töitä. Sellaista missä saatan olla hyvä ja mitä osaan tehdä. Piste.

Tai kertomaan samaa paikkaa tavoitelleelle et; joo mie sain sen paikan sitten. Ei helvetti, siinä saa elinikäisen vihamiehen aivan varmasti. Kun se olin minä joka sille siitä paikasta puhui ja sain sen siitä innostumaan ja hakemaan sinne. Sillä oli vielä niin kiire saada tietää siitä paikasta, ettei edes kiinnittäny huomiota mitä muuta kirjoittelin, tivasi tietoja siitä työtoimenkuvasta. O.o Juu, ei mitään. Eipä kestä. Ilo auttaa ja näin. Taisi vain olla oma lehmä aika syvällä suossa siellä, että viis siitä mitä kaverille kuuluu. Ko. käytös on aika paheksuttavaa, eikö?

Mutta, näillä näkymin voin vain kuvitella sitä kateellisten puolituttujen määrää... puhumattakaan siitä vittuilun määrästä kunhan huhut alkavat lennellä. Huhut siitä, että miekin olen saanu töitä. Juu, se on nyt heiltä pois tämäkin. Tuntuupa niin uskomattoman kamalalta taas.. Plääh! Itte ovat soppansa keittäneet ja siinä kerran haluuvat lillua niin lillukoot sitten.

Duunarin hommina on ollut tehdä erilaisia käsitöitä ja niitä on saanut puuhata vapaasti oma halun mukana ja siitä olen pitänyt. On saanut kutoa, ommella, tehdä helmitöitä ja sellaista, mutta on hyppyytetty tekemään kaikenlaista. En tiennyt osaavani koristemaalausta lainkaan, mutta.. maalattuani leikkiviä kissanpentuja, sydämmiä ja murattia tulitikkutelineitten koristeiksi... no, nähtävästi osaan sitten sitäkin jonkun verran. -Ei aiheesta kertovan kirjan osan ja tekniikoitten silmäily sitten hukkaan mennyt. Opisin tietty enempi jos vielä lukisin sen osan askartelukirjaa, eikö?

Luulisi olevan jo sinällään pelottavaa miten kykenee omaksumaan uutta pelkästään katsomalla vaihe-vaiheelta kuvia, ilman että tarvitsee tekstiin tutustua yhtään sen tarkemmin ellei mielenkiinto herää. x’D

Öljyvärit ja akryylit. Seklainen tuputustekniikka ja maalaus. Pahoittelen shaissea kuvalaatua, mutta parempaa ei tule, ei näillä välineillä ja valaistuksella. D:

Ps. Kannattaa vilaista Myrkkyputelin puolelta koko teline ja ne muut. Arvelin koota sinne jonkun “työtehtävät” hakusanan alle noita.

Rakentavaa palautetta, olkaa hyvät

Viirasi.

Comipo! rendereitä.

Madon ö-luvut

Tänään lueskelin Crow’s magikin kortteja. Luetaanpas ne sitten.

Aloitamme ideoiden ja unelmien kehittämisellä. Laajentamista ja tutkimista, uuden tiedon saavuttamista. Siitä, että uskomme johonkin mihin valtavirta ei. Inspiraatiota. Mutta huoli vainoharhaisuus ja epäluulo voi kalvaa siitä huolimatta. Sen sijaan, että pääsemme irti valtavirrasta, kuljemmekin sen mukana.

Ylivertainen auktoriteetti ja voima. Epätavallisten aistien omaamista ( ja käyttöä ), ihmetystä ja haasteita tavallisuudesta poiketen, äärimmäistä onnistumista. Halumme pitää valta ja langat käsissämme voi lisätä ahneuttamme. Järkeilyn puutosta. Vihaa, kyllä, me vihaamme paljon. Emme näe mitä muut kanssaeläjämme tarvitsisivat, vaan teemme kuten itselle on parasta.

Onnistumista. Meitä voidaan opettaa tekemään jotain tietyllä tavalla, mutta haluamme että oma itsemme paistaa siitä läpi. Siksi teemme asiat omalla tavallamme, miellytti se muita tai ei. Meitä halutaan hallita ja manipuloida, meitä halutaan käyttää hyväksi. Meidät halutaan painaa niin alas, että emme siitä enää nouse. –mutta me nousemme.

Saamme jumalaista ja henkistä opastusta, mitä se sitten lieneekään. Opimme asioista joita ei saa tekemättömiksi kun ne on kerran tehty. Mahdollisuuksia moniin asioihin, kenties jopa kokonaan uuden elämäntavan omaksumista ja ymmärtämistä. Kolmannenlaista tietoa ja viisautta. Rajoitamme itseämme säännöin ja asetetuin mallein ja rajoin. Pitäydymme liian tiukasti kurssissa, pysymme kiltisti hihnassa, emmekä kasva henkilöinä, emmekä halua nähdä mitään muuta mitä on. ( Haluammepas! Minä haluan nähdä! )

Haasteiden voittamista ja halua työskennellä entistä kovemmin ja enemmän kuin kukaan muu. Suunniteltua. Loistavaa bisnesvainua. Pitäydymme liikaa mukavuusalueellamme, emmekä tee hyviä päätöksiä. Eikä meillä juuri ole kunnianhimoakaan. ( Kunnianhimosta en voisi vähempää välittää, mutta töitä olisi kiva saada nyt heti! )

Ystävyyden loppu, joko kumppanuus töissä tai ystävyyden.  ( Toivottavasti ystävyyden, jota ei alunperin ollut. ) Eikä mitään ole tehtävissä. ( Hyvä! Hyvä! Jes! Jes! Jes! ) Uutta ystävyyttä, joka on tasa-arvoisempi. Tuoretta, erittäin lupaavaa tulosta.

Valmistaudumme johonkin, joka vie voimamme. Ylitsepääsemättömissä ja toipumattomissa. Stressiä ja huolesta sairaana olemista. ( Jos se liittyy vittumaisiin kavereihin niin siitä vain, perkele, antaa tulla! )

Olemme nöyrä ja vaatimaton persoona. Ainutlaatuinen. Teemme parhaamme kun olemme poissa näkyviltä. Meidän pitäisi tulla ulos kuorestamme, olemme tehneet niin jo kauan. Meidän pitäisi oppia hyväksymään saamamme suosio, sekä saamamme lahjat. Meidän pitäisi päästää irti puolustuskannastamme. ( Emme muuten päästä. Me tiedämme millainen maailma on varomattomille. )

Rakkautta. Yhteisen ymmärryksen ja kunnioituksen liittoa. Kumppanit, jotka sopivat toisilleen täydellisesti ja täydentävät toisiaan. Luottavaista suhdetta. Muiden halveksimista, syrjähyppyjä, pettämistä, hyväksikäyttöä. Oman elämänsä uhraamista muiden tarpeille ja itsensä unohtamista.

Meitä ihaillaan näyttämämme esimerkin, tiedon ja taidon vuoksi, sekä siksi kuinka palavasti teemme töitä näyttääksemme ja käyttääksemme tietoamme. Me vakuutamme kaikki kyvyillämme. Me hukumme voimaan, vaikka meidän pitäisi käyttää sitä eikä toisin päin. Käytämme voimaa ja käytämme hyväksi. Välttelemme kaikkea ja kaikkia. Saatamme olla sadistisiakin.

Home made sushi

Oli niin pakko tehdä ja olin suunnitellut kokeilevani sushin tekoa jo useamman kuukauden ajan ja nyt... NYT! Nyt se on tapahtunut. Osasin! Tosin, kylmäsavulohi ( oli vain sitä ) antoi aika tunkkaisen makuvivahteen tähän elämykseen, mutta ei se mitään, ensi kerralla käytän tavallista suolalohta! 8) Muinä täytteinä; paprikaa, kurkkua ja porkkanaa. Osan susheista käärin makisushina norin ( merilevää )sisään. :3 Täytettä jäi vähän ylikin, joten tarjosin sitä lisukkeena sellaisenaan. x)

Tässä tuolilla ( erittäin hygieenisesti ) kun evakuoin sushit etteivät joudu vieraan suuhun. Tosin, sen verran hermoheikko se äijä, että olisi varmaan lähtenyt kuin kuppa Töölöstä jos olisin tarjonnutkin. 8’D Kuvassa on myös veitsi ja bambumatto...

Miulla oli nimittäin bambukäärön sisällä vielä yksi makisushirulla odottamassa leikkaamista. 83 Leikkasin sen sitten kaikessa rauhassa ja herkuteltiin Pedon kanssa sushilla.

Mitä taas tulee siihen arvaukseen, että olisin saanut vieraan kaikkoamaan. Siihen pätee se seikkaa, että osa suomalaisista edelleenkin mieltää sushin raa’aksi kalaksi jostain kumman syystä.

Oli viime kesällä kamalaa kuunnella joitten kynnellä tapettavien pissisten hyivittuoikeestisus-hia Jotainvitunraakaakalaaensyö! kitinää. Koko 35 kilsaa kaupungista kotikylänikeskustaan. Siinä on omat huonot puolensa ettei ole mp3-soitinta tai sellaista puhelinta et siihen sais kuulokkeet ja vois soittaa jotain kivaa musaa... kuten Ruoskan Rabies levyä...

Ikävämpää, että vieraille eksyi eräs sukulainen, jolla ei ole sellaiset hyvät tavat hallussa kuin, että jos ollaan tulossa kylään... eiköhän kannattaisi soittaa hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kylään änkeytymässä, että onko talon väki kotosalla. Tämä lahjakkuuss hohaili sitten vasta soitella kun oli jo kerran tapautunut, eikä ketään ollut kotosalla, että missäs kaikki on. Että ei näin! Ei todellakaan näin!

PS. Varmaa on, että sushia teen uudelleenkin. Wasabin ja inkiväärisäilykkeen kera ensi kerralla. Tarvikkeet herkkuun löytyivät lähikaupoista. 83

Johan nyt on markkinat!

On se muuten jännää, että santtu on ehkä niin itsestäänselvyys suomessa, että niitäkö ei sitten mistään puutarhan verkkokaupasta olevinaan saa?! Arvelin, jos ensi viikolla pääsee kylille niin käyn K-kaupasta kattomassa ( kun kylän toisessa kaupassa ja ainoassa kukkakaupassa on pelkkää ei-oota koko ajan. ) onko sinne jäänyt sellaista värimuunnosta, jonka haluaisin. Mieleni minun tekevi sellaista valkoista, jossa olisi purppuranvärinen keskus. Niinkuin tämä valkea-violetti mitä rakastan, mutta purppurampana vain.

Kyllä, pidän santuista ja ikkunalaudalleni niitä vielä mahtuisi pari. Metsästän edelleenkin ihanaista ja suorastaan jumalaisen kaunista blue dragon lajiketta. Jos saisin edes yhden.

Pitääköhän tämän takia liittyä johonkin puutarhafoorumiin, että olisi pieni mahdollisuus saada tuollainen. =..=

Niin ja nämä mitä miulla on tällä hetkellä, voivat hyvin. Kuki eivät ja nekin mitä sain pedolta aikaisena synttärilahjana; kukat kuivuivat ja lehteä pusketaan. On siis ihan kasvuaika ja syksyllä juurtuneet koittavat nyt kovasti puskea pientä lehteä.

Seuraavaksi vuorossa olisi santtuarmeijani kouliminen. Jokainen saa oman ruukun ja uutta multaa. :3

Peto se vaan tykkää vittuilemisesta. Se on jo vuosia nalkuttanut mulle siitä, että kun hänellä oli niitä erivärisiä niin kaikki olevinaan muuttuivat yksiväriksiksi sinisiksi. Jos kerran värimuunnos on kasvin geeneissä niin kärpäslegioonakaan ei saa sitä väriä muuttumaan.

Voin väittää melko varmuudella, että hän ei ymmärrä intoani santtuihin, niiden hälläväliä kasvatukseen tai siihen, että pidän santuista ylipäätään. Minusta ne ovat somia ja sitkeitä. –Tai oppineet sitkeiksi miun kanssa. Sinnittelevät todella, todella sitkeästi. :3

Paras vanha ystäväni

Huomaan, että yhä uudelleen ja uudelleen palaan Kingin kirjojen pariin. Aivan kuin tapaisin vanhan, hyvän ystävän, jolla on taas uutta kerrottavaa. Paljon uutta ja mielenkiintoista kerrottavaa. ”Akun kerron mitä tänään tapahtui...”

Aivan kuin hyvä ruoka, joka valmistuu yksintkertaisista, mutta laadukkaista raaka-aineista, samalla huolella ja taidolla tuntuvat nämäkin tarinat syntyvän. Maku muuttuu raaka-aineiden ja mausteiden mukaan. Niin myös nämä kertotumukset.

Monella kirjoittajalla olisi syytä ottaa oppia siitä miten laadukkaita tarinoita kirjoitetaan.

Thumbrlblrbrlblrrrrr…

Nani?

Tänään ollaan siinä sekavassa mielentilassa, että nyt on thumbrl-blogi luotunna. Kaveri antoi vinkkiä siitä, että se on sellainen paikka, että voidaan luoda sellainenkin blogi taidetta yms varten jotta sieltä ei lainaa/kopsi kuvia kukaan jolla ei ole tarvittavaa vierassalasanaa sinne. Heh.

Toisaalta kuka noita meikän juttui ny kopsiskaan? Mutta… voipahan olla, että jotakuta jotkin asiat kiehtoo. Mene ja tiedä. Samoin kuin se, että DA saattaa koska tahansa äityä palvelultaan niin epäkelpoon suuntaan, ettei siellä olosta tule mitään. D:

Ei se kuitenkaan ihan vielä ole niin epäkelpo tai epäsosiaalinen vaikka välistä siellä kyllä mietityttää miten jotkut epäkelvot ihmiset on sinne oikein päässeet apinoimaan. Se ei ole mikään vitun photobucket, picasa yms muu paikka edelleenkään. Noin tiedoksi.

Odotan innolla, et pääsen värketää näitä “suojattuja-blogeja”, joista ei sitten mikään lähde luvatta kuljeskelemaan yhtään minnekkään. Muahahaaa!

Nähdään.

Kummallisia havaintoja mitä tietokoneiden varaosien saamiseen tulee…

Et tule saamaan halvalla kotimaasta. Tai sitten ei löydy ollenkaan.

Huomasin olevani jännän äärellä kun koneeseeni piti saada uusi näyttö. Miten voidaan Suomessa rahastaa käytetyllä näytöllä satoja, parisataakin tai jopa neljäsataa euroa. Okei, pitäähän sitä ihmisen elanto tienata, mutta miten kummassa kauppa käy? Varsinkin kun asiakaskandidatti etsii ennemmin halvempia vaihtoehtoja.

Ei, en edes harkinnut vieväni läppäriä mihinkään alan liikeeseen. Päätin että ensin katson onko mitään tehtävissä. Oli. Voinko tehdä sen itse? Voin. Osaanko tehdä itse? Nähtävästi, ei mikään kummoinen operaatio kun merkkikohtaisen videon aiheesta on löytänyt ja katsonut ja ymmärsin kaiken lukemani ja näkemäni. O..o Ei, ei voi sanoa että olisin sormi suussa vinkumassa ja uikuttamassa kuin joku aivoton ja avuton bimbo jos kyse on tietokoneista.

Sitten, sopivan varaosan etsintä, paikallistaminen ja tilaaminen.

Miulle tarjottiin näyttöjä kotimaisissa liikkeissä... halvin olisi ollut 110 euroa. Kallein 200 euroa. Käytetty näyttö 140 euroa. Aivan. Käytetty. Toinen näistä suomalaisista totesi aika itsevarmasti, että halvemmalla en muka saa mistään. Pitikö se ottaa haasteena? Bring it on, honey!

Tutkiskelin ennen noita vastauksia, eri paikkojen hintoja, sekä sitä mistä kallistuisin tilaamaan. Käytettynä ebayssä hinnat alkaen noin 53 euroa... amazonin kautta myyvissä liikkeissä 70 euron luokkaa... Britanniassa keskimäärin näytön hinta kutakuinkin 50 puntaa eli n. 60 euroa. Jenkeissä näytöt noin 65 euroa muistaakseni, mutta päälle kolmisenkymmentä euroa postarit. -Mutta silti pitkälle alle 100n euron. Paitsi ehkä tullimuodollisuuksien jälkeen...

Päädyin sitten sopivan ( olettaisin ainakin kun kaikki tarpeelliset tiedot natsasi ) näytön kanssa brittiamazoniin. Kuten sanoin, kaikki näytön tiedot natsasivat, mutta toki jokin voi aina mennä pieleen... hintaa tälle komeudelle tuli 78 euroa ( postikuluineen ).

Tekee niin mieli vastata näihin kauppohin, että voivat pitää sen varalla. Kiitän myös saamastani informaatiosta, mutta ikävä kyllä hintaso on sellainen jonka uskoisin käännyttävän varaosia etsivät asiakkaat ovelta. Juurikin tästä syystä uskoisin, monella on jäänyt varaosien ostamisesta paskan maku suuhun, että uudenkin saisi halvemmalla kuin entiseen varaosan, joka maksaa pahimmillaan laitteen hinnan tai osan siitä. Yrittäjillehän tämä tarjoaa sitten porsaanreiän todeta, että varaosien myynti ei kannata, kukaan ei osta niitä. Eihän kukaan niitä noilla hinnoilla halua ostaa. :( Tämä sitten ajaa fiksuimmat kuluttajat etsimään varaosia ulkomaisista kaupoista.

Että näin...

Lamppujen vaihtoa

Tänään siivosin pesääni ja paikallistin lisää sellaisia kirjoja joita tuskin osaan edes kaipailla ja päätin vaihtaa kattolampusta ( kamala moderni hökötys ) pari palanutta polttimoa. Ei mitään kiirettä, kahdellakin valaistus on vielä todella hyvä silloin kun sitä tarvitaan. x’D kyllä mie pidän lampuista ja valoista, mutta huomaan aika usein miten vähällä valaistuksella pärjään. Ainakin toistaiseksi.

Saan koko ajan kuulla porukoilta vittuilua, että manaan näköni. Mjoo... ehkäpä. Kummastuttaa kyllä, että mie alkaisin jo silmälasi-iässä mut näkö pelaa vieläkin. O..o’ Hämärässä myös. O...o’

Mutta joo, aletaan eksyä aiheesta.

Siis päätin vaihtaa ne polttimot. Niistä nyt sen verran sain kuulla Pedon draamaa siitä, että kun on niin perhanan paha ostaa oikeenlaisii polttimoita. Polttimossa on numerot ja vattimäärä. Nykysissä pakkauksissa on päällä jopa kuva ja mitat et minkäkokoinen polttimo ja ne samat numerot siinä paketin kyljessä. Mikä siinä on vaikeeta?! Varsinkin jos vielä säästää aiemmasta paketista vaikka kannen tai koko perhanan pakkauksen et varmasti osaa ostaa samanlaisen paketin mukaan missä on samat numerot. Mutta kun ei...

Takaisin siis lamppujen vaihtoon. Mietin sitä viimeistä polttimoa vaihtaissa, että onkohan se nyt varmasti se polttimo, kun ei se näyttämyt palaneelta. Peto tuli sopivasti esittelee Behemothin lahjaa ja pikkasen kauttarantain tais olla jotai vihjailuu et haluanko samanlaisen ja testattiin sitten että mikä se toinen polttimo oli. Vaihtoa ei tietenkään pidä suorittaa sillon kuin virrat on lampussa eikä myöskään vaihtaa lamppua heti ku virrat on päällä. Vaan odottaa siinä tovin. No sen odotushetken aikana käytiin mielenkiintoinen keskustelu.

Peto: Et oo sit kattellu noita hyllyjäs et onks sulla jotain mitä voisit antaa pois tai mikä joutais pois.
Uku: Mitä?! Antaa?! Ilmatteeks?!
Peto: * hajoo totaalisesti * Niin... myydä.

Ei että oisin ahne paska, mutta vieläkin on  hyvässä muistissa ne kerrat kun on hyvää hyvyyttään antanu jotai kamoja. Mitään en kyl ole pyytäny vastineeks, sen ny pitäis olla sanomattakin selvää et palvelus palveluksesta. Mut kun ei. Ei sitten. Onks se ny hyvää hyvyyttään enää jos siitä tulee näin jälkeenpäin niin paska fiilis? O.o Sellanen anteliaisuutta ja hyväsydämisyyttä hyödynnetty ja hyväkskäytetty olo.

Mistä päästään siihen et kerran ois pitäny yhdelle kaverille pitäny suurinpiirtein ilman antaa yks kirja. Tinkaamisen jälkeen hinta jäi aika alas. Kuuntelin kauhulla ku se mainitti et mullahan näky olevan yks sarjis myynnissä mikä kiinnostais sitä. Sille en myy ellei maksa sitä mitä siitä pyydän. Piste.

Nyt rupes sit korpeemaan myös yks joulu, jolloin luovuin hyvää hyvyyttäni pääkallomukeistani ku arvelin piristää muita niillä. Ois pitäny myydä ne ennemmin ni olisin itteki saanu jotain siitä. =..= Mitäs mä muuten sain? Olikohan joulun jälkeen joko samana vuonna vaiko vasta sitä seuraavana, paketti vanhaks menneitä marmeladeja ja löytyyks multa leffoja lainaan.

Nom nom nom. Kylläpä lämmitti mieltä.

Että semmoista. Lamput tuli sitten vaihdettua ja kämppä siivottua. Tuli ragetettua ja mietin et kyllä se on aika siivota taas ihmissuhteitakin.

Että oikein hyvää Joulua!

Deja vu ja sen tietää kun se osuu kohdalle

Sellanen hetki illasta, kun yksi oudoimmista ja itteeni liittymättömistä enneunistani on käyny toteen. O..o’

Nyt kun se sitten on toteen käynyt, se ei oikeasti tuntunut miltään ylläriltä, mut suoranaiselta vittuilultahan se kuulostaa jos nyt sanois; joo, mä arvasin. Ei tullu yllätyksenä. Pitää siis vähän teeskennellä yllättynyttä.

Näin pari vuotta sitten unta kavereistani ja se viesti jonka siinä unessa sain, on sitten käynyt toteen. Piste.

Okei, yksityiskohtia ei voi kertoa kun ne liian henkilökohtaisia. Ei minulle kuitenkaan vaan asianoamisille. En kertonut unestani, enkä aio siitä mitään tämän isompaa numeroa tehdä.

Ja yleensä unien viestit meinaa päinvastaista kuin todellisuudessa vai? Mut pääasia on etteivät keksi sotkea meikää yhtään mihinkään välienselvittelyyn. Toivosin oikeastaan et jonkunlaiset puhevälit edes säilyis, vaikkei mitään muuta säilyiskään.

Minkä vuoksi piirrät?

Kävi mielessä, että vilasen mitä löytyy Piirtämisen taito kirjasta taas. Tunnustan, että yks miun paha taipumus on keräillä piirtämisestä kertovia kirjoja, manganpiirto-oppaat ovat todellä läheltä sydäntä...

Mutta Piirtämisen taito, Onni Oja. WSOY. 1957 Yhdekäs painos. Se voi pelotella nuorempaa polvea karkealla ulkoasullaan ja näin, mutta sisäänsä se kätkee kokemusta ja sitä alan viisautta mitä eivät vaihe vaiheelta kuvat pysty ikinä kaatamaan kenenkään nuppiin.

Sieltä silmiin sattui luku Rentoutuminen ja sieltä silmiini sattui mielenkiintoinen pätkä, jonka nyt härskisti tähän lainaan;

”Kysy nyt itseltäsi, piirrätkö luontevasti, vapautuneesti ja iloitset, vai asetutko paperin ääreen jännittyneenä. Ajatteletko itseksesi; kauheata, kuinka vaikeata tämä on - ei tästä mitään tule? Yritätkö kaiken aikaa matkia hyviksi katsomiesi piirtäjien käsialaa?

Tästä asenteesta meidän on nyt päästävä eroon...”

Onni Oja, Piirtämisen taito

Ei sitä voi paremmin sanoa. O..O' Asia, joka on aina ajankohtainen kaikkialla. Ihan kuin olisin löytänyt oman zen-mestarini. <3

Arkistojen kätköistä...

Kattelin tossa että mitä kivaa mulla on muistikuille tullu tungettuu. Yksi näistä tikuista oli keväällä mukana töissä, nähtävästikin ja siellä oli kiva muistilappu aiheella; aamun musavalinnat.

Muistin mihin se liittyi. Sillon aamulla herätessä radiosta tuli peräkkäin kaksi hyvää biisiä ja otin sitten töissä, ennen varsinaisten töitten alkua, selvää mitä soitettiin.

Billy Idol Shock To The System 
Nine Inch Nails The Hand That Feeds

Eka Ysituuman naulojen biisi, josta olen tykänny... ikinä.

Biisitietojen alla kommentti, jonka vuoksi rupesi heittää tän blogiin, koska pidin sen aikaista havaintoani hauskana. Siellä lukee nimittäin;

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ulospäinsuuntautuneen esittäminen on muuten äärimmäisen ja hel-ve-tin rasittavaa ja väsyttävää.

Sitähän se on. Sääli etten muista aamun tilannetta. Bloggasinkohan siitä ees? Olen ainakin kerrankin osannut tiivistää jotain lyhyesti ja ytimekkäästi. Yleensä sitä saa haravoida täikammalla.

Uuniomenoita

En muistakkaan millon oltaisiin, tai millon viimeksi olisin tehnyt uuniomenoita... Luulisin, että silloin kun mummo vielä eli ja voi hyvin ja meikäläinen oli esiteini.

Behemoth oli saanu joltain kassillisen jotain kirpeää suomalaislajiketta. Vaaleita ja vain vähän punertavia.

Kattelin tossa noita reseptejä selvittääkseni että meneekö oma logiikka miten pahasti mettään... Järki sytytti sen verran, että pese omenat. Etti omenapora ja koperra siemenkara ulos lievää väkivaltaa käyttäen muutaman kirosanan kera. –Omenaporasta muuten jäi kahva käteen ja terä kiinni omenaan parikin kertaa...

Seuraava oivallus oli, että varmaan tarvii tiputtaa sokeria reikiin, niin muistan ainakin et mummo tapas tehdä. Sitä en muista että laittoko mummi sitten mitään muuta? Kanelia. Ehkä. Kanelisokeria? Tjaa... jos vaan ois, mut eipä taida olla. Mummo myös paistoi uuniomenat aina puu-uunissa. 83

Miun on tyytyminen sähköhellaan kun ei olla tuota puu-uunia kesäsin paljoa tarvinnu lämmitellä.

Vaistolla uuni pariinsataan ja aika alas se ritilä ja sit vuoka siihen. En oikeasti tajua sitä, että eikö nykyihmiset jos ne paistaa esimerkiksi leipää... eikö ne osaa käyttää peltiä paistamiseen? O.o

Ohjeissa kummastuttavinta on ollu ensinnäkin omenoiden pilkkominen. Eihän niitä tartte pilkkoa! Eikä niihin myöskään kuulu rasva, sen enempää kuin kaurahiutaleetkaan. Jos tollasia laittaa niin silloin ruoka on jo jonkunasteinen paistos ja aika likellä piirakkaa... Ja silloin on jo aivan sama tehdä omenapiirakkaa. =..0’

Vaniljakastike tai vaniljajäätelö, huomaa aito vaniljajäätelö, sen sijaan kuuluvat. Siirapinkin voin vielä hyväksyä.

Peliaika! 8’D

Kaveri vinkkas Steamin pelialesta ja se jäi sitten hyvään jemmaan se tieto. Ennätin hyödyntää tarjousta, joka oli kuin fanityttölle tehty, nimittäin tämä Serious Sam fanityttö löysi itselleen paaaljon kaikkea kivaa, sekä Scratches Directors Cutin ( kun fyysisen pelin kakkosasennuslevy on niin naarmuilla ettei se edes asenna peliä! ), sekä Ghost Masterin. Meinasin ostaa myös Amnesian, mutta kun se taisi olla sellainen että sitä on pelattava jatkuvasti nettipäällä, jos ymmärsin lukemani tiedot oikein, niin antaapa olla... En tee sellaisella vielä mitään.

Ehkä joskus tulevaisuudessa hankin Secret Worldin. On törkeää miten hyvä traileri pelistä on, mutta peli itse... miltä screenshotit siitä näyttää... Serkku vinkkasi joskus, että Brütal Planet voisi olla miun juttu, se olisi, muttei ole ihan vielä. On kai niillä joulualekin tai viimeistään Black Friday alennukset? Uusivuosi jne jne ja seuraava kesäale. 8’D

Sanotaan ny näin että Scratches saattaa ylittää villeimmät unelmanikaan siitä millanen se peli on. Musiikki, laatu ja tunnelma... Ysi plussa! 83

Ghost Masteria siksi että... no koska se kiinnosti. Haamusimulaatio, jossa pelottelet asukkaat huut hittolaan taloistaan, no miten siitä voi olla pitämättä? 8’3 Tutorial on puhuttu ja neuvottu... ehkä vähän liikaakin. Huomaa myös ettei peliä ole tehty läppäreitä ajatellen. Siihen aikaan niitä ei edes vielä kai ollut kun toi peli tuli ulos. <..<’ Mulla ei ole kolmatta hiiren nappulaa tässä vaikka miten se täti tankkais sitä. x’’D Kynähiirus kyllä olisi... <..<
Hitto, ihastuin peliin kun näin sen alkuvideon. Se on mahtava ja luulen et yks kaverikin tykkäisi nähdä sen. x’D

Näistä koitan sitten ruotia jonkunlaiset kokemukset kunhan saan pelattua. 83

Niin joo, meikää olivat ehdottomassa pelialle, mutta kun ottaa huomioon mitä siltäkin alalta haluan tehdä; peltata! Niin... Oli kauttarantaista vinoilua siitä, että koska pidän hirviöistä ja luon niitä jne jne jne olisin sille alalle omiani.

Olen vai?

Ehkä kauttarantain voisin koittaa käsikirjoittaa jonkunlaisen point’n’click tarinan tai jonkin sellaisen juonellisen sekoilun. Mistä puheenolleen kaverilla oli aivan huippu idea mistä kuvittelin sitä pelinä. Kaahauspelinä 8’’’D Hän oli nähnyt hyvin hauskaa unta, aivan hervottomalla idealla.

Herutan kyllä, mutta koittakaa myös ymmärtää etten voi sanoa nimillä tai kertoa yhtään tarkemmin tätä juttua koska se uni on kaverini, ei minun. Olen sitä mieltä että hänen pitäisi itse kertoa siitä.

Miun peliaiheiset uneni taas... Olen kertonutkin niistä. Serious Sam maailmassa, ampumassa sen maailman mörköjä, mutta omalla pihalla... Sekä ainakin kaksi Quake Arena tyyppistä sekoilua, joista viimeisin yhdisti Quake Team Arenan, tavaroiden etsimisee ja portaaleihin. <..<’

Mitämitämitä hel-vet-tiä?!

Tähän asti luulin, että kukkopojat kasvatettais jossain erillään ja sitten niistä tulisi ruokaa.

Vaan mitenköhän mahtaa olla.

Yhdellä kanavalla on menossa pöyristyttävä dokumentti siitä, että vuodessa noin 2 miljoonaa kukkotipua pudotetaan rännistä kaasukammioon! Ne tapetaan ennen kuin ne ovat kunnolla kasvaneetkaan. Hyvä jos ovat kuoriutuneet!

Eniten vituttaa tollanen haaskaus. Kaasuttaja tuumi, että sehän on osa elämän kiertokulkua. Juu, onkin aivan täysin normaalia että pikkutiput kaasutetaan hengiltä päivittäin. Erittäin humaania.

Viherpiipertäjät voivat nyt nousta barrikaadeille vaatiman eläinten oikeuksia... Voitte myös vapaasti kääntyä kasvissyöjiksikin jos siltä tuntuu ja heikkohermoiset voivat lopettaa lukemisen tähän.

Suurin epäkohta sen lisäksi että pienet tiput tapetaan ja kyllä, se on julmaa, on, että tuossa on jumalaton haaskaus meneillään. 2 miljoonaa tipua vuodessa... kyllä sillä jo ruokkisi montakin ihmistä.

Lyhyesti, voi vee ittu, mitä haaskausta!

Lihansa puolesta ei pitäisi kanalla ja kukolla olla mitään suurempaa eroa maussa taikka lihan koostumuksessa. Mutta kaiketi kukon pitkät kaulahöyhenet sotkeutuu johonkin mekaaniseen koneeseen joka kynii kanat helpommin? Sitäpaitsi, on varmasti jokin laite tai jokin hormoni jolla kukot voidaan steriloida, jolloin luultavammin kukkojen luontainen agressiivisuus saadaan laskemaan.

Kukon kaulahöyhenillä ja pyrstöhöyhenillekin varmasti löytyisi jotain koristavaa kysyntää, mutta jos ei viitsitä ottaa kaikkia mahdollisuuksia huomioon? Pelätäänkö tässä taas mahdollisia ylimääräisiä kuluja?

Tiedän, että tällänen järkeily voi kuulostaa brutaalilta, julmalta ja tehokkaalta, mutta näin minä asian näen. On olemassa eläimiä, jotka tapetaan siksi että ihminen saa ruokaa. Haluaisin oikeastaan että näitä eläimiä kunnioitettaisiin viimeiseen asti ja mikä ettei jos eläimet teurastettaisiin kosher periaatteen mukaan? Ketä se haittaisi?

Ihminen syö elääkseen. Homma menee pieleen ja päin helvettiä, jos ihminen elää sydäkseen.

Itelläkin on ollut lemmikkeinä kanoja, joita ei missään tapauksessa syödä. Se ei ole mikään pyhä vala sille ettenkö voisi käydä ostamassa kaupasta paketin kananlihaa ja valmistaa sen ruuakseni. Tai miksei toiselta tilaltakin jos lähistöllä olisi aitoa luomukanaa. Syy siihen on, etteivät ne kanat joiden lihaa ostan, ole peräisin minun lemmikeistäni.

Tekee mieli kanapaistia, olipa se kanaa tai kukkoa.