perjantai 12. heinäkuuta 2013

Mitämitämitä hel-vet-tiä?!

Tähän asti luulin, että kukkopojat kasvatettais jossain erillään ja sitten niistä tulisi ruokaa.

Vaan mitenköhän mahtaa olla.

Yhdellä kanavalla on menossa pöyristyttävä dokumentti siitä, että vuodessa noin 2 miljoonaa kukkotipua pudotetaan rännistä kaasukammioon! Ne tapetaan ennen kuin ne ovat kunnolla kasvaneetkaan. Hyvä jos ovat kuoriutuneet!

Eniten vituttaa tollanen haaskaus. Kaasuttaja tuumi, että sehän on osa elämän kiertokulkua. Juu, onkin aivan täysin normaalia että pikkutiput kaasutetaan hengiltä päivittäin. Erittäin humaania.

Viherpiipertäjät voivat nyt nousta barrikaadeille vaatiman eläinten oikeuksia... Voitte myös vapaasti kääntyä kasvissyöjiksikin jos siltä tuntuu ja heikkohermoiset voivat lopettaa lukemisen tähän.

Suurin epäkohta sen lisäksi että pienet tiput tapetaan ja kyllä, se on julmaa, on, että tuossa on jumalaton haaskaus meneillään. 2 miljoonaa tipua vuodessa... kyllä sillä jo ruokkisi montakin ihmistä.

Lyhyesti, voi vee ittu, mitä haaskausta!

Lihansa puolesta ei pitäisi kanalla ja kukolla olla mitään suurempaa eroa maussa taikka lihan koostumuksessa. Mutta kaiketi kukon pitkät kaulahöyhenet sotkeutuu johonkin mekaaniseen koneeseen joka kynii kanat helpommin? Sitäpaitsi, on varmasti jokin laite tai jokin hormoni jolla kukot voidaan steriloida, jolloin luultavammin kukkojen luontainen agressiivisuus saadaan laskemaan.

Kukon kaulahöyhenillä ja pyrstöhöyhenillekin varmasti löytyisi jotain koristavaa kysyntää, mutta jos ei viitsitä ottaa kaikkia mahdollisuuksia huomioon? Pelätäänkö tässä taas mahdollisia ylimääräisiä kuluja?

Tiedän, että tällänen järkeily voi kuulostaa brutaalilta, julmalta ja tehokkaalta, mutta näin minä asian näen. On olemassa eläimiä, jotka tapetaan siksi että ihminen saa ruokaa. Haluaisin oikeastaan että näitä eläimiä kunnioitettaisiin viimeiseen asti ja mikä ettei jos eläimet teurastettaisiin kosher periaatteen mukaan? Ketä se haittaisi?

Ihminen syö elääkseen. Homma menee pieleen ja päin helvettiä, jos ihminen elää sydäkseen.

Itelläkin on ollut lemmikkeinä kanoja, joita ei missään tapauksessa syödä. Se ei ole mikään pyhä vala sille ettenkö voisi käydä ostamassa kaupasta paketin kananlihaa ja valmistaa sen ruuakseni. Tai miksei toiselta tilaltakin jos lähistöllä olisi aitoa luomukanaa. Syy siihen on, etteivät ne kanat joiden lihaa ostan, ole peräisin minun lemmikeistäni.

Tekee mieli kanapaistia, olipa se kanaa tai kukkoa.

Ei kommentteja: