Tänään kummastelen sitä minne on kadonnu luova kirjoittaminen. Joskus pari vuotta sitten tikkasin tekstiä kuin ei mitään ja nyt kun kerran on pakottanut itsensä olemaan miettimättä tarinoita... tilanteita.
Nyt harmittaa!
Jotain pientä tulee kyllä mietittyä mutta se katoaa useimmiten ennen kuin saan sen paperille. Tai no paperille ja paperille. Virtuaalipaperille. ;D
Pitäisi aloittaa taas... ja jatkaa aiempia juttuja. Masentavaa, että Unohduksen asteroidi alkaa olla aivan nimensä veroinen. x’D
Fanficistä muuten sen verran, että sitä on kiva kirjoittaa ja jouduin maanantain palaverissä selittämään siitä vähän. Lyhyseti mitä se on. Villi arvaus on että blogiani mulkkaavat osannevat sisäistää seuraavan esimerkin parhaitan kuin minkään muun mitä voisin ikinä selittää;
Eli, sanotaan nyt näin että haaveilet vaikkapa unelmien Salkkarijaksosta ja päätät kirjoittaa sellaisen. Se on fanfictioni.
Selkeää, eikö?
Fanficillä ei myöskään voi ansaita rahaa. Toki voi yrittää jos luulee pärjäävänsä lakimiesarmeijalle.
Onko se hauskaa?
Totta kai on. Miksei olisi? Varsinkin sitten kun on päässyt yli sarjan hahmoista, omista suosikeista, tuntee hahmot ja paikat. Olipa sarja siis mikä tahansa. Masentavinta mitä löytyy ovat ne kuolaus/suitsutusficit joilla joko paritetaan hahmoja toisillee, oma hahmo suosikkihahmonsa kanssa ja suitsutetaan suosikkihahmojen paremmuutta ja ylivertaisuutta. Homma vedetään pipariksi myös kirjoittamalla hahmoista sellaiset mitä he eivät ole. O.o’ Ja ylihyvällä omalla hahmolla... ja sillä tympeällä minä-persoonalla.
Maailmaan mahtuu muutakin kuin MINÄ-persoonasta kirjoitettu tarina. –Kerronkin siitä seuraavan kerran kun tekee mieli valittaa jostain. =..=
Lukukokemuksiin toki vaikuttaa omat mieltymykset.
Pakko kirjoittaa jotain pari riviä. Mietin myös yhden tarinan tuomista sarjakuvamuotoon. Se kyllä on sarjassaan jo kolmas sitä laatua ja pelkkää suunnitelmaa vielä(kin).
Kirjoittajan kammo, writer’s block, lähtee kirjoittamalla. :/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti