Sota kumikengistä

Peto meni ja osti hyvää hyvyyttään kumikengät. Entiset alkavatkin lahoamaan, mutta entisten malli on jalalle hyvä vaikka näyttääkin aika hanurista pudonneelta.

No, näistä uusista kai oli jotain puhetta alunperin, että en ostanut kun niissä oli kukkia. Sitten sitä mentiin kuitenkin ostamaan ne. No, kuvio ei ole paha.

Paha asia on, että kengät ovat kokoa 40. -Mitä epäilen suuuuuresti... No, ensinnäkin ne ovat liian pienet. Jalat on suurinpiirtein pari numeroa isommat. Naisten normaali koko on jossain 37n tienoilla? Hoh, mitä pikkutyttökokoja!

Mitä olen saanut sitten kuulla Pedon suusta vittuilua, että 40 pitää mahtua. Jos sama laulu ja suutahtaminen ja huuto alkaa taas noista... Helvetti. Kun ei mahdu niin ei mahdu! Olisi voinut kysyä, että ostaako ne. Olisi voinut varmistaa koon. <..<' Enkä minä edes pyytänyt niitä. >..<'

Kenkien mahtuminen muuten riippuu suuresti kengästä, mutta suhtaudun jopa 41 kokoon epäilevästi. On yhdet paskat keltaiset talvikengät kokoa 41 ja ne kiristävät vääristä paikoista. Takuuvarmat rakot. Samoin kuin eräät tossumaiset kengät, jotka ovat täyttä tuskaa sukkien kanssa. :/

No, näistä kumikengistä huomasi jo päältä senkin, että varmasti ei ole suomalaista laatua. Lesti on jo auttamatta liian kapea ja tein jo pientä kokovertailua Pedon 39n ja 40n välillä. Pari milliä.

No, sovitettavahan se oli. Vasemmasta paukahti takasauman vierestä heti kun yritinkin saada varpaat sisään. O..O' Se siitä laadusta. Kai sen voi vielä liimata? Ähelsin oikean kimpussa kymmenen minuuttia ja sain sen ujutettua jalkaan. Ensinnäkin lesti on paitsi liian kapea, myös liian lyhyt! Ja jalkatuntuma... Jalkani ei ole vielä koskaan ollu niin tuskilla kuin noitten hirvitysten sisällä. Tuntui kuin olisin työntänyt jalkani vapaaehtoisesti mankeliin! Ei helvetti!

Enpä kävelisi moisilla metriäkään, jos siis olisin onnistunut saamaan myös vasemman jalkaan... Käveleminen ei niillä kengillä kyllä onnistuisi. Ei ainakaan, jos minun pitäisi niitä käyttää. Mitä taas tulee siihen kuvitelmaan, että pitäisi saada vielä ohut sukka mahtumaan moisten kanssa... Ehkä jos nylkisin jalkani ensiksi niin, että vain luut jäävät jäljelle... jospa ne sitten mahtuisivat.

Että sen verran hienoa valmistusta taas! >..<' Tästä lähtisi maahantuojalle saatanan kiukkuinen kirje, jos jostain näkyisi mokomien yhteystiedot. Kuvien kera!

Pahinta on, että miellyin niiden ulkonäköön ja arvelin vakavasti pitäväni niitä töissä sadepäivinä. No, se jäi sitten haaveeksi. Taidan tehdä niistä kukkaruukut niin pääsevät oikeuksiinsa. Säälittää vain se rahanmeno, vaikka tuskin nuo ovat voineet kymppiä enempää maksaa laatuunsa nähden.

Jos välttämättä pitää jotain hyvää löytää koko jutusta... Pakkauspussissa oli käytetty tolkuttomasti venyvää ja paukkuvaa silikoninauhaa. 8D Arviolta ehkä puoli metriä per pussi. Täydellistä korujen valmistukseen.

Ei heittänyt arvio kovin kauaksi. 40 cm per pussi. Mitä tuhlausta!

Olin aivan oikeassa Pedon reaktiosta. Kuului; käskin tuunaaman niistä kengät, en repimään niitä! Meillä ei suuremmin uskota aiheeseen jotain voi tapahtua vahingossakin. <..<' Varsinkaan Peto ei usko, että mitään tapahtuu vahingossa, varsinkaan jos kyse on jostakin häneen liittyvästä. Kaikki mikä tapahtuu vastoin Pedon tahtoa on joko tulkittavissa a)loukkaukseksi tai b)avoimeksi sodanjulistukseksi. Pahimmassa tapauksessa molemmiksi...

Sitten kuului se mitä odotinkin kuulevani selvää vittuilua; ole sitten kengitä, minä en jaksa blah blah blah...

Perkkele. Niitä pahuksen kenkiä ei olisi ollut ylipäätään mikään helvetin pakko ostaa, ei varsinkaan kun jo alunperinkin teki selväksi ettei ostanut niitä niiden kukkien takia. Eikä vieläkään muka tiedä mitä kokoa allekirjoittaneen kengät ovat jos kenkiä lähtee minulle ostamaan. Olisi vertaillut edes niitä kokoja siellä kaupassa. Nuo 39 ja 40 ovat paljaalla silmällä katsottuna lähes samankokoiset! Mikä olisi allekirjoittaneen laatukirjassa suoranainen laatu-, että valmistusvirhe!

Että pelin tiimoilta.... O...o'

Jahas. Tämä iltapäivänä elo on kuin standupkoomikkoillasta. Maailmaan mahtuu kaikenlaista viheltäjää, mutta tämäniltainen... Tämäniltainen on ainakin mielestäni melkoinen rimanalitus jollain älyllisellä tasolla. Vissiin oli hyvät aikeet tai sitten...

No, jokatapauksessa yhden virtuaalipelin tiimoilta lähti ihmettely, että miksi olen koristellut virtuaaliötökän tilan halloween noidilla ja sen sellaisilla. Minkä ihmeen viestin oikein yritän sanoa sillä? No, koitin sitten selittää vähän että Suomessa on tämä virpomisjuttu ja penskat pukeutuu noidiksi ja niin edelleen. Varmaan olisi pitänyt jättää juttu ihan perusteisiin.

Vastauksena oli nimittäin lyhyt Pääsiäisen vieton historia Pohjois-Euroopassa ja Suomessa. Ihan kiva lukea se englanniksi, mutta pakostakin heräsi kysymykset; mitä helvettiä minä tällä tiedolla teen? Juuri tätä yritin sille selittää. * verisuoni ukun päässä sanoo poks *

Ja totta kai se loukkasi jollain tasolla. * verenpaine nousee kihisten räyhäyslukemiin*

Kenelle tulee ensimmäisenä mieleen googlata vieraan maan perinnehistoriaa ja pitää historiasulkeisia tyypille, joka koitti selittää aivan samaa asiaa? Eipä taida ihan heti tulla mieleen, eihän? Tässä miettii nyt pakostakin että mitä helvettiä allekirjoittanut meni taas sähläämään? Tuntuu, että olisi kannattanut olla töykeä ja vastata alunperinkin, että; GOOGLAA!

No, luulin asian tosissaan selvinneen lopulta, että kaikki oli sitten pelkää väärinkäsitystä ja hyvässä uskossa tehtyä. -No, outo tapa esittää asia noin, mutta olin valmis unohtamaan koko jutun ja pahotteluja esiteltiinkin sitten puolin ja toisin.

Ja mitä tekee tää tyyppi, joka alotti tämän? Keksii vierittää koko jutun miun syyksi ja tekee selväksi ettei halua pelata kenenkään näin negatiivisen ja varautuneen tyypin kanssa, ja hienotunteisesti vihjasi että voin suksia vittuun.

Kukas tämän aloittikaan? O..O' Näköjään sitä ei myöskään sovi esitellä omaa kulttuuriaan tai omaa persoonaansa tai näkemyksiään. Totta puhuen teki mieli etsiä ascii-koodilla tehty keskisormi ja lähettää se viimeisenä vastauksena kun kerran oli sen verran lapsellinen tyyppi loppujen lopuksi kyseessä.

No, kivan sarjakuvatyyppisen sain aiheesta aikaan, mutta sen postittaminen menee myöhään.

Ostoksia 83

Hyvänä päivänä kierrätyskeskuksesta voi tehdä löytöjä. Epätavallista maanantaita. -Tosin aamulla vedin etusormeen haavan fileerausveitsellä kun leikkasin tomaattia leivän päälle ja iltapäivällä tellätessä verrariani... no kämmen oli suurinpiirtein veressä, koska olin saanut jostain toisen haavan sentin päähän nivelestä vasemman nimettömään. O..o'

Mutta ne ostokset. :3

Takana: Salvador Dali Exploring the irrational  - Edmund Swinglehurts. Hinta 2.50. Välissä: Fakiirin peti. Uskokaa tai älkää, mutta Kierrätyskeskuksessa eivät tienneet mikä tuo värkki on. Hintaa 2 euroa vaikka pleksi onkin rikki yhdestä nurkasta. Varmaankaan sitä ei huomioitu. <..<' Violetti Cokislasi on lähetyksen kirppikseltä. Maksoin siitä ja kahdesta violetista muovituopista yhteensä 2 euroa ja ostin ne torstaina. Edessä: Harmaa vedettävä herätyskello. Myös 2 euroa. Ja vihreä tuikku 1 euron. Alla: mappi, jonka hinta oli 0.50.

Ei pahoja diilejä. 8D

---
Löytää aina parhaat diilit 83

Muutaman hihhulin tähden...

No, sitä fanaattisen jenkiradiopapin kohuttua ja ennustettua maailmanloppua ei sitten tullutkaan tänä viikonloppuna. Ha ha ha. En kyllä sitä odottanutkaan, mutta miettiiköhän se setä nyt kahdesti ennen kuin julistelee maailmanloppujaan ja tekee itsestään täyden pellen koko maailman silmissä? Varmaankin laskee jo uutta maailmanlopun päivämäärää. <..<'
Radiokanavilta kuului melkoisen mukavaa vitsiä aiheesta. Ja nyt varsinkin voi kuulua vielä enemmän kun kerran mitään ei tapahtunutkaan. x'')
Enemmän olisi ehkä raivostuttanut se, että jos jotain olisi tapahtunut. No, mutta ei. Maailma ei onneksi kaadu siksi, että joku hihhuli niin väittää.

---
Että tälleen...

Hygieniapassifiasko

Hygieniapassikin tuli sitten suoritettua. Viikon materiaali parissa tunnissa ja vetäjänä joku pitkältä lomalta tullut papattava kovaääninen täti. Pahinta oli joutua istumaan eturiviin! 8/ Eturivissä istuminen on kätevää vain silloin, jos on kalvosulkeisia... ja hiljaisempi ääninen tyyppi vetämässä koko juttua. Olisin mieluummin istunut vähän synkeämmässä joukossa takana. Tämä pirteä kaappigootti ja punkkari ja emo... Paljon mielenkiintoisempaa. 8D

Vieressäni istui venäjää äidinkielenään puhuva vanhempi rouva. Homma alkoi saada jo naurettavuuden merkkejä kun tämä Kovaääninen selittää ensin, että on pitänyt maahanmuuttajille samasta aiheesta kursseja ja selittää että mennään rauhallisesti eteenpäin.
Vitut. Täysi höyry päälle heti kun kaikilla oli ensimmäinen parinippu edessä. O..O’ Tällaisessa tilanteessa kaikkein paras olisi ollut, että väki lukee sen paperinivaskan läpi itsenäisesti. Täti Kovaääninen kun pajatti itse suoraan papereista aivan sen samat asiat. Pahinta siinä oli, että yritin ihan vakavissaan lukea sen halvatun pumaskan läpi samaan aikaan kun melutaso pöydän toisella puolen vasemmalla kohoaa tasaisesti täti Kovaäänisen tankatessa. Vieressäni istunut rouva totesi venäjäksi “durdom” ( hullua ) ja lähti sovittuaan asian, että joko saa materiaalin ja kokeen venäjäksi mitä yrittivät järjestellä sitten. Pakko oli täti Kovaäänistä kuunnellessa todeta, että vieruskaverini sanoi asian aivan kuten asia oli. * hatunnostoa *
Kyllä sen pumaskan ja kaiken oheismateriaalin olisi pystynyt käymään läpi hiljaisemminkin. Väitän lukeneeni sen, no silmäilin sen läpi. Se oli oikeastaan aika outo lukutapa. Silmäilin sitä tekstiä ja koitin poimia kaikkea vähänkin tärkeää.

Minusta täti Kovaäänisen kovaääninen puhetulva saattoi pikemminkin häiritä joitakin vanhempia paikallaolijoita. Hemmetti, koin sen itsekin aika häiritseväksi tekijäksi. O..o’ Jos muutkin tajusivat keskittyä lukemaan paperin ja pikemminkin viis veisaamaan täti Kovaäänisestä, tulokset olisivat voineet olla paremmatkin. Luulen, että valtaosalla kuitenkin meni läpi.
Koetilannekin oli outo. Vilkuilusta ja puhumisesta ja liian aikaisin palauttamisesta hylätty. O..o’ Minimi aika 20 minuuttia, vaikka se oli alle kymmenessä minuutissa valmis ja jossain vaiheessa porukan emo otti puheeksi, että jos on tehnyt jotain vikaan voiko sen korjata. ( Tyyppi näyttää niin emolta, että ehkä onkin emo. x’D Emo = goottien alagenre huom... ) No... elämäni vaikeimmat minuutit kun ei voinut katsoa muuta kuin joko a) kelloaan, b) pitää silmiään kiinni ja rentoutua c) pitää katse kiinni paperissa. PRKL! Olisi saanut edes lähteä pois, mutta ei. :/
Läpi meni muuten. Yksi virhe kuudesta sallitusta.
Porukan emo veti täydet pisteet ja sai pienen palkinnonkin. Eikä sillä punkkarillakaan voinut kovin huonosti mennä. Goottius rulaa. x’D

Sitä taas en sitten kerro miten palloilin melkein viikon se koepaperi vyölaukussa samaan aikaan kun täti Kovaääninen hermoili kadottaneensa sen. Olihan se aika noloa. ^^’ Mutta toiste en kyllä halua istua täti Kovaäänisen luotsaamalla kurssilla. Ihan totta. Muistikirjani kalvataa taas; Elämäni tylsin toimitus, sekä pisimmät 20 minuuttia kokeen jälkeen. Jaarittelua.

Suoritetut tutkinnot: Hygieniapassi
Arvosana kurssin pidosta ja vedosta: 5-
Ainot hyvät puolet olivat, että oli päivän kurssi ja sai tietää melkein heti pääsikö läpi vaiko ei. Huonoa... No kovaääninen melkein monotoninen papatus, joka oli hyvää vain niille, jotka ymmärtävät kuulemastaan paremmin. Ääni häiritsi melko varmasti niitä, jotka olisivat halunneet lukea oppimateriaalin. Varmaan oletti, että kaikki kuuntelevat mieluummin, mutta eihän se oppiminen kaikilla niin mene. Minulla se menee tilanteen mukaan. Lisäksi eri kieltä puhuvaa ihmistä ei huomioitu lainkaan, ei edes alussa, että olisi kälättänyt hieman hitaammin jos oli tarve hölöttää koko aika.

Animaatio on muuten itse räpelletty.

Idioottivarma kääretorttu jolla onnistuu aina...

Tämä on itseasiassa wanhan kansan leivontaohje, johon tarvitse kolme samansuuruista lasia. Lue ohje ennen kuin teet...

1 lasillinen munia
1 lasillinen sokeria
1 lasillinen vehnäjauhoja
Täytettä maun mukaan. Maustettuja rahkoja, hedelmiä, hilloja...

Uuni lämpiämään 200n tai 150n. En muista kumpaan, mutta kumpikin käy. Laita pellille leivinpaperi. Laita pöydälle iso leikkuulauta/leivonta-alusta/muu puhdas alusta ja toinen leivinpaperi siihen ja ripottele sokeria leivinpaperille.
Vaahdota munat oikein kuohkeaksi vaahdoksi. Lisää sokeri ja vatkaa vielä. Lisää lopuksi jauhot, jotka sotket vaahtoon parilla pyöräytyksellä. Ei saa missään tapauksessa hämmentää jauhojen kanssa liikaa!
Kaada taikina leivinpaperin päälle ja pelti uuniin. Pidä 10- 15 minuuttiin. Tarkista kypsyys tikulla ( jos taikina tarttuu tikkuun pidä uunissa hetki, jos ei kypsää on ). Älä pidä liikaa jottei pala tai kuiva.
Ota pelti uunista. Tartu leivinparin nurkkiin ja heilauta kääretorttupohja pöydälle nurinpäin. Elä heitä, jos pinta ehti palaa tai kuivaa. ( Leikkaa palanut pois. Kostuta mehulla/vedellä jos on kuiva. )
Kun se on paistettu puoli alaspäin sen leivinpaperin päällä. Irrota paistossa käytetty leivinpaperi. Repeilee ja kuorii vähän pohjan pintaa mennessään. Jos kaikki onnistui hyvin sinulla pitäisi teoriassa olla semmoinen pehmeä, kupsakka ja kypsä pohja.
Levitä täyte pohjalle kokonaan ja ala rullaamaan. Ite en osaa kääriä rullalle käyttäen leivinpaperia jotenkin apuna. x'D Kääräse sitten se leivinpaperi, jonka päällä käärit tortun ympäri ja pistä jääkaappiin.
Leikkele sitten sopiviksi annospaloiksi. :3

Pankkiuutisia

Mitä virkaa pankeilla enää on, jos niistä ei saa rahaa? O..o' Ei muka ole kysyntää? Käteiselle? O..O' Us-ko-ma-ton-ta. Kohta pankki kai väittää omistavansa ihmisten rahat?
Hmph. Alkaisin boikotoimaan pankkeja, jos rahat saisi puhtaana käteen, eikä niitä tarvitsisi kierrättää pankkien kautta.

Onhan päivä...

Arvasin ihan oikein illalla sen, että jos Peto saakaan kuulla että on menoa jonnekin, se ilmaantuu karjumaan ovelle siinä kuuden maissa. Se unista... Unista puheenollen näin unta, että olin linja-autossa, joka ajoi metsään ja törmäsi lopuksi päin seinää jossain kaupungissa... Ihme kyllä kukaan ei kuollut... Se oli hyvin realistinen uni, mutta oudoksutti se millä tyyneydellä huusin; ei paniikkia, kyllä se pysähtyy ja nyt kaikki ulos! Minun uneni. Minun sääntöni. x'D Mutta mitä se paniikki hyödyttää vaaratilanteessa muutenkaan?
Ja asiaan.
Peto kävi karjaisemassa kuuden maissa... ennen kuutta jo, että en helvetti mene pyörällä, koska sataa. Olisi pitänyt ottaa taksi. Taksi siksi, että ainoa lähes julkinen kulkuväline, ei ole enää julkinen vaan koululaisia varten, johon ei maksavia asiakkaita oteta.
Keuhkoamisessa tuli esiin taas se saat keuhokuumeen/muun taudin, jos lähdet pyörällä... blaa blaa blaa... Toimii ehkä 4-16 vuotiaiden kanssa... Samoin kuin takki-kortti...
Juupa juu.
On se vaan hyvä, että molemmat porukat lähtee aikaisin duuniin, eikä kukaan vahdi millä lähden liikenteeseen. x'D
Nousin ennen puolta seittemää ylös ja totesin, että tupa on jo tyhjillään. Totta kai tuo sadetilanne piti tarkistaa. Siinä vaiheessa olisin tehnyt kuten Peto määrää, jos vettä olisi tullut kaatamalla. No, kaatamalla ei satanut, enkä nähnyt niin minkäänlaista estettä lähteä pyörällä. Ja sanotaan suoraan... kyllä se vitutti se holhoaminen. Ehkä tarkoitus oli hyvä, mutta ei tilanteeseen sopiva.
Nyt on kohtalaisen hyvä sadeviittakin, joten mikäs hätä muka tässä? Takkikin löytyi ja nyt kun olen jo mennyt ja tullut takaisin, niin verkkatakki oli hyvä ratkaisu. Yhtään paksumpi ja olisin paahtunut!
No, koleassa tihkusäässä pyöräily ei ollut ihan mukava kokemus. Mukavaksi sen teki vain se, että ajatus sai lentää vapaasti. Olisin silti kaivannut muistikirjaani... tai sanelinta. Olisi pitänyt pyöräillä jo keskiviikkona kylille kaupalle. 1) Olisi saanut vähän liikuntaa siinä 2.) ei olisi nyt tarvinnut tuoda niin helkutisti tavaraa.
No, ihme että ylipäätään pääsin perille ja sadeviitasta oli hyötyä. Ripautti vähän enemmänkin vettä niskaan, muttei sitä voi sateeksi sanoa. En muuten kastunut. Häh hää.
Haastattelu meni hyvin. Ei mitään siitä. Paikka saatu. Ekolta tarttui mukaan kaksi huivia ja Don't worry be happy muki. x') No, sitten, koska elin vakaasti siinä uskossa, että työkkäriaika on vasta klo 11... eikun kaupalle sitten.
No, karkkia ostin, sekä sammakon yhdestä sekatavarakaupasta. Uusia mangasarjoja on näkyy ilmestynyt sitten viime kerran kun kävin kylillä, mutten löytänyt jatkoa entisiin, enkä viitsinyt tutkia millaisia ne uudet ovat. En ennen kuin kurkkaan vähän mitä pitävät sisällään jostain muualta. Edelleen muistissa on Fruit Basket, joka ei ollut mielestäni sittenkään niin hyvä kuin anime, kun vihdoin sain skannatun version luettua yhdessä alan paikassa. Pitää hankkiutua eroon niistä kahdesta volasta, jotka tuli ostettua pari vuotta sitten. x'D
No, kun oli kyselemässä löytyykö askartelu-lahjatavaraliikkeestä kiiltokuvia... Ei mitään enkeliaiheita, joita heillä oli... Ja juuri kun päästiin perhostarroihin alkoi myyjäsedän kännykkä soida, samoin minun. Kello oli jotain 10.15. En tunnistanut numeroa ja luulin, että on lehtimyyjä asialla taas kerran. No, työkkäristähän sitä soittivat ja ihmettelivät missä helkutissa oikein olen. O..o' Aika olikin sitten ollut klo 10.00 eikä 11.00 kuten olin kalenteriini merkinnyt. Varmaan se myyjäsetä ihmetteli kun keräsin kassini ja kipitin tieheni. Ei siinä oikein voinut mitään muuta. :7 No, pääsin perille, vähän myöhässä ja kyllä se miitinki meni ihan hyvin. Ei mitään estettä töihin pääsyn kannalta. Jes.
Tosin taas nostettiin se katti pöydälle, että miksi en lähtisi esimerkiksi Outokumpuun opiskelemaan. Sillä kertaa vastasin realistisesti ja ollen saakelin väsynyt ravaamisesta. Se nojasi pitkälle siihen mitä Manalanlautturin kanssa oli aiheesta joskus puhuttu. Meillä on aika samanlaiset perheet. Ja kysymykselle omasta elämästä olisi kyllä pitänyt haistattaa pitkät. Elän mielestäni omaa elämää. Siihen ei kuulu stereotypiat kuten ukko ja pennut. Kyllä jälkiviisaus kannattaa... x'D
Ennen kotiinlähtöä poikkesin vielä yhdessä kaupassa. Ostin energiajuomaa kotimatkalle ja vähän sapuskatarpeitakin. En sitten tajunnut hommata ruokatarpeita illan ruokaa varten. D: Tosin niitä en olisi saanut röijättyä muutenkaan. Vissiin onnistuin ylikuormittaan pyöräni.. Memo itselle, että takakori pitää köyttää kiinni jossain vaiheessa. 8D
Tulomatkalla, yhdellä peltoaukealla oli kuoveja ja siitä yli lensi korppipariskunta. ( Luulen, että oli korppipariskunta... ) No, ne kuovit hyökkäili niiden korppien kimppuun ja joelta lähti lentoon kaksi telkkää. :D
No, sitten se sählääminen jatkuukin... Ovenripa jäi käteen, kun avasin tuvan ovea. Koitin saada Behemothia kiinni, että koukkais ostamassa uuden kahvan, mutta eipä voinut vastata. Sen jälkeen on sähelletty menestyksekkäästi yhdessä chattipaikassa, jota yksi kaveri pitää sekä onnistuttu säheltämään devianttiin printti, jonka ei pitänyt olla printti alunperinkään. D:
En edes halua tietää mikä vielä voi mennä pieleen.

----
Täältä tähän.... ja takaisin tänne

Hymy

Etsikelin yhtä englanningkielistä Prätkisfanficcäni, jonka nettiversio RedPlanetilla oli sotkeutunut pahemman kerran puuroksi. -Älkää kysykö miten. En sitä siihen kuntoo jättänyt kun postitin sen vuonna 2008. D: Tilini siellä oli siinä kunnossa, ettei voinut editoida mitään tai postittaa mitään minnekään muualle kuin yhteen foorumiin. Kivat! Kuten kaverini sanoisi.

Iltapuhteena tuleekin sitten päivitettyä yhtä blogeistaan. Vaan tässä eksyy aiheesta. Etsiskellessä ficciä löytyi tämmöinen, joskus kauan sitten kirjoitettu juttu;

~Hymy ~

20042006

Minä hymyilen paljon, virnuilen vielä enemmän. Kun teen jotain mistä pidän, mikään ei estä suupieliäni kaartumasta ylöspäin. Mitä mieluisampaa tehtävää, sanoivatpa muut mitä tahansa, sen leveämpi hymyni on.

Jos ihastun, hymyilen. Silloin hymyni on typerääkin typerämpi ja tavallista leveämpi. Syytä, miksi naamallani on jotain niin sanoinkuvaamattoman typerää, en tietenkään kerro kenellekään. Ja kenelle muulle se muka kuuluisi kuin minulle? Aivan, niin arvelinkin.

Pieniä arjen asioita, onnistumisia tai takaiskuja. Arvatkaapa keneltä onnettomalta onnistuu hymy myös silloin? Toiven vahingollekin saatan hymyillä ja jos se ei ole vielä tarpeeksi paha, saatan nauraakin. Vahingonilo on se paras, saattaa mutinaa kuulua. Ehkä saattaa olla niin, että näen sen hyvän puolen ja naurankin sille. Pahemminkin voisi aina käydä.

Suunnitellessani jotain, saatan erehtyvä virnuilemaan. Usein aika paljonkin. Mieleni valtaavat ajatukset ovat usein siihen syypäänä. Vilkas mielikuvitus on se toinen pikku pirulainen, joka vetää naaman virneeseen. Välistä tuntuu, että lihakset kramppaavat. Ehkä joskus vielä käykin niin, kuka tietää...

Innustuessani venyy naamalleni jotain mille on olemassa nimikin; hymy. Se on usein sellainen iso ja saattaa nähdä vähän hampaitakin. Usein kumimainen ja sitten alkaa puheen säksätys. Sitä tapahtuu melko harvoin ja kun niin käy, useimmat ihmettelevät silloin, että puhuuko tuo nyt vakavissaan? Kyllä vain. Vakavampaa tyyppiä saakin hakea.

Joten. Mitenkähän tuo lienee?

Hymyilyttääkö?

Edes vähän?

---
Riittää tälle päivälle