Keskiviikon tutustumispäivä...

Keskiiviikkona käytiin katsomassa miltä uusi mahdollinen työllistymispaikka sitten näyttää. Siitä on liikkeellä niin ylistäviä juttuja, että vähän pisti epäilemään. Sanotaan nyt vaikka niin, että se epämääräinen tunne ei ole kadonnut minnekään. Enkä saa siitä kiinni, että tietäisin mikä se on ja mistä se johtuu.

Se iski vähän ennen sitä turmion perjantaita jolloin ykkönen katsoi tarpeelliseksi nälviä elämäntapaani ja elämäntilannettani. Kyllä sen akan omakin elämä kaipaisi samanlaista nälvimistä monistakin valinnoista. Vittuako muutti pienempään kylään, jos ensinnäkin vihaa ja halveksii koko paikkaa? >/

No, sen perjantain jälkeen ei ole tehnyt olla mieli kuullakaan mistään missä se akka on joskus aiemmin ollut. Ei pahalla, mutta jos minulla on sotakirves jemmattuna selän taa jonkun ihmisen kanssa, niin ei tee mieli olla missään missä sen eukon negatiiviset energiat on vaikuttaneet. Tai missä saatetaan verrata tekemisiä sen akan tekemisiin. <..<’
Paremminkaan tuota ei taas voi selittää.

No, keskiviikkoon pitemmän kaavan mukaan. Ensimmäinen aamu kun käytin heijastinliiviä. Katuvaloja ja pyörätietä ei ole kuin vasta varsinaisen taajamakylän kohdalla. Maantieosuuksilla autot painavat nopeusrajoituksista viis veisaten kiitettävää ylinopeutta. Tai siltä se näin allekirjoittaneen näkövinkkelistä vähän näyttää. Tiedän parikin hyvää paikkaa mihin peltipoliisit voisi laittaa. Ne voisi myös naamioida. 8’D

No, ehdin kylille ennen yhdeksää, verrari lukkoon ja kävin heittämässä heijastinliivit, kypärän ja muut kamat mitä en katsonut tarvitsevani kaupunkireissulla työpaikan pukukaappiin. Jos se on mahdollista, teen mieluummin niin kuin jätän omaisuuttani kaupan säilytyskaappiin. Eikä tarvitse kuin muistaa erästä sivumennen kuultua keskustelua, jota tuohtunut asiakas kävi kaupan kassojen kanssa varastusta omaisuudesta, joka oli lähtenyt kävelemään lukitusta säilytyskaapista. Kassojen mukaan se on mah-do-ton-ta. Kai asiakas kuitenkin oman omaisuutensa katoamisen huomaa? <..<’
Pomo ihmetteli kanssa taktiikkaani, mutta samalla tuli tilaisuus selventää, että aikomus on vielä piipahtaa iltapäivällä, mutta en osannut vielä sanoa kauanko mahtaa kaupungissa mennä.

Pysäkillä odotellessani mietin miltä tuntuisi pitää pientä kirjakauppaa erään rakennuksen alakerrassa. Miten tähtieteellistä vuokraa siitä pienestä tilasta mahdetaan periä ja miten isot tilat siinä mahtavat olla. Mielessä vilahti aurinkoinen kesäpäivä ja aamu jona allekirjoittanut tappelisi mahineen oven kanssa sen tuhannenenen kerran päästäkseen aloittamaan työt. <...<’

Mietin myös mitä tekisin, jos minulla olisi paljon rahaa... ostaisin varmaan koko kylän tontti tontilta ja miettisin mitä tekisin verojen kanssa. x’D

Siihen pysäkille tuli hevarityyliin pukeutunut nainen, joka alkoi siinä puhua kälättämään ihan muina naisina ja siinä parannettiin maailmaa. Linkan tultua sitä istuttiin vierekkäin ja juttua riitti vielä siinäkin. Se oli aivan mahtava persoona. 8D Saatettiin saada outoja vilkaisuja ympäriltä kun naureskeltiin suureenkin ääneen, mutta.... eikä varmaankaan kovinkaan kamalat mielenterveysongelmat, vaikka hän niistäkin siinä mainitsi. Enkä kysynyt. Kunhan ei vain päälle käy tai aiheuta muita ongelmia, niin kaikki on ihan OK.

Tuskin edes oli mitään muuta kuin ehkä depressioita ja tiedä vaikka ei olisi ollut mitään muuta kuin keino vältellä saamasta hanttahommia... Sangen ääripään keino, jos minulta kysytään. Se muisti vuosiluvut todella tarkkaan. Kadehdittavaa.
Matka oli kerrankin sellainen ettei tarvinnut turvautua mielikuviin, toisaalta kaipasin sitä ja rauhallista maisemien tuijottamista. Olihan se myös henkisesti rasittavaa olla niin sosiaalinen. Vaikka täytyy ihmetellä, että miksi taas minä. <..<’

No, kaupunkiin päästiin ja oli käppäiltävä sinne typ-in toimistoon. Sen sijainti on varsin hämy, mutta sain siitä viime reissulla sen verran kokemusta, että osauduin sinne. Olisin kyllä kerennyt varmaan käydä kirjatorilla, mutta pelkäsin myöhästymistä. Sen sijaan odotin vailla mitään tekemistä ja lukemista. Kello mateli kymmeneen.

Lähdettiin edustusautolla kohti sitä paikkaa. Sinällään tutulla seudulla, mutta tuskinpa osaisin suunnistaa siellä jalan yhtään minnekään. Tuleepa olemaan mukava tietää millä linja-autoilla sinne sitten pääsee. Aamulla pitää jollain päästä kylille. Kyliltä kaupunkiin ja kaupungista sinne kartanolle. Ja kun sanon kartano, en liioittele tippaakaan. Leuakani loksahti aika kivasti kun saavuttiin sinne. Iso valkea pytinki. Komea se oli sisältäkin. Seinillä oli vaikka mitä hienoa; seinävaatteita ja tauluja. Portaissa oli maalattuja kiviä koristeina. :3

Haastattelijat olivat vähän turhankin innokkaita ottamaan sinne hommiin. Opastuskierroskin oli sangen valaiseva; siellä tehdään kaikkea. Epäilemättä eräs paikkakunnan taitelija taitaa kehystyttää siellä työnsä. <..<’

Siellä tehdään käsitöitä laidasta laitaan, ommellaan, kudotaan, neulotaan, huovutetaan vedellä ja neulalla ja tehdään puutöitä, kehystetään, kokataan, tehdään tietokonejuttuja; grafiikkaa, videoita, maalataan, askarrellaan... on puutarhanhoitoa ja niin edelleen. Lyhyesti. Oikea unelmapaikkahan se on. Softatkin on pitkälle samoja joiden nimeen olen vannonut jo pidemmän aikaa. x’D

Kyllä voisin sovittaa itseni sinne, mutta jotenkin tuli tunne että minua ollaan pistämässä teuraaksi ihan karvoineen päivineen eli kaikki tapahtuu liian äkkiä kuin mitä on oma jaksaminen. Eikä ole sitäpaitsi mitään varmuutta siitäkään, järjestyykö rahoitus. Oikeastaan, en olisi lainkaan pahoillani siitä.

Lepokausi meinaan tulee nyt tarpeeseen ja se pitää käyttää hyödykseen. Tänä vuonna ei ole paljoa piirretty tai kirjoiteltu ja sekös ahdistaa. Korujen näprääminen ja 3Dn vääntäminen on ollut kivaa, mutta sitten näen tyhjän luonnoslehtiön ja orvon lyikän ja akvarellikynäpaketin ja sitten masentaa taas... En minä noita kyniä nimittäin koristeeksi ostanut... :/ ( ostin muuten yhdet uudet kun halvalla sai... 8’D )

Eksyinpäs aiheesta.

No, olihan siellä nähtävää ja kovasti lupailtiin tekemistäkin. Toivonpa vain, että tekemiseen annetaan selkeä rautalankamalli. Antamalla liian vapaat kädet, no siitä kannattaa kysyä entisestä työpaikastani mitä tapahtui kun annetaan Ukulle tuntimäärä, sekä liian paljon huomioitavia asioita. x’D
Lähtihän sieltä mukaan kaksi ametistikoristepalloa. 8’3 Käsitöitäkin olisi ollut vaikka mitä hienoa ( ja kallista ), mutta siitä huolimatta eniten sykäyttivät ne koristepallerot. x’D Olivat muuten tehneet todella komeita kasseja kudotuista videonauhoista. 8’D Koristeellinen kuviointi sidoksessa ja kuteena poppanakude ja vhs-nauha. :3

Miellyttävä paikka kyllä... sääli myös, että epäluuloni heräsi siinä samalla kapinamielialan kanssa. Sanonta kuuluu pudota kärryiltä ja siltä se kieltämättä vähän tuntuukin. Siellä ne menee. <..<’ Eli hieman ulkopuolinen olo tuli siellä kaikesta huolimatta. =..=’
Takaisin kaupunkiin päästiin kahdentoista aikaan. Olisin ehkä ehtinyt kahdentoista linkkaan, mutta päätin välttämättä jäädä shoppaamaan. Aloitin askarteluliikkeestä ja sieltä ostin helmiä, lahjarasian ja pyöröpihdit. 8’3 Teki mieli ostaa myös muotti, jossa oli nuken pää, jalat, kädet ja kroppa. Sillä jos millä olisi saanut aika erikoisia kortteja tehtyä, mutta se oli aika kallis. Ihastelin distress ink mustetyynyjä.... niillä taas saisi upeita koristeluja aikaan.

Helmiä... toi taivas miten paljon mistä valita. O...O’ Löysin vihdoin jotain mistä tehdä kaverille joululahja. Ihmettelin myös pientä hintaeroa, joka oli parissa helmipussissa kun vertaa kylän askartelukauppan hintoihin.

Ei kuitenkaan mitään helmilehteä lähtenyt mukaan. Lähinnä siksi etten huomanut sellaista missään. <..<’

Mietin käynkö Clash Ohsonilla, mutta skippasin sen ja painelin Anttilaan. Tarkoitus oli etsiä Sims 2 lisäosia, mutta silmiin ei osunut yhtäkään alepelilaaria. >/ Lonkkasin sitten aleleffoja. En ole ostanut yhtään leffaa vähään aikaan, en varsinkaan kaupunkireissulla. 8’D Darkman leffat lähti mukaan ja pari muuta. 8’3

Anttilassa vierähti liian pitkään ja päätin lopettaa shoppailun käymällä fantsussa. En hitto soikoon lähde kaupungista, ellen saa kassiini vielä pari volaa mangasarjoja joita luen. Bleachiä, Black Butleria ja Immortal Rainia. Fantsussa oli parhaillaan yli parikymppisten miesten roolipelauspiiri, kun menin sinne. Oli se aika jännää kuultavaa. 8’D

Viipottelin siitä pysäkille odottelemaan linkkaa. Kirosin siinä samalla itteäni alimpaan helvettiin kun pää oli jäätyä, enkä löytäny pipoa ( se pieni musta, jossa lukee väärät lääkkeet... ) mistään ja korvat jäätyivät. -Löysin sen pipon sitten samana iltana... laukun pohjalta, kun setvin sisältöä. D:

No, eikö se sama hevarieukko, joka oli hölötelly miun kanssa aamulla, kanssa eksyny siihen pysäkille ja samaan linkkaan. Tosin niin se tais aamulla sanoakkin puhelimeen.

Tulomatka tuntui jostain syystä matelevan, vaikka oli juttuseuraa. Se sama nainen sattui tulemaan samalla vuorolla pois. Jossain vaiheessa teki mieli huutaa kuljettajalle, että eikä tää kaara mene yhtään lujempaa?! ( Lue: joku oli jo väsynyt ) Päästiin kuitenkin vihdoin ja mietin siinä, että käyn nyt hakemassa jonkunlaisen kakun töihin, etteivä pääse jurputtamaan ettei se tuonut mitään. Piti sitten vielä eksyä samaan kauppaan sen naisen kanssa. Varmaan se mietti jo siinä vaiheessa, että oon joku stalkkeri. x’D

Ostin kiivikakkua. 8’3 Lemppariani valmiskakuista ja sitä ei saa kuin tasan yhdestä kaupasta täälläpäin. D: Viimeiset työtehtävät. Oli oikeastaan aika hauska tilanne ruokatauolla kun yksi ihan OK työkaveri kyseli, että koska mulla on viimeinen päivä töissä. Sen naama venähti vähän kun sanoin, että parhaillaan vietän viimeistä päivää. x’D Alkoi kaamea kaakatus siitä ettei siinä ehdi mitään läksiäisiä pitää. Miksi pitäisi ehtiä? O..o’ Se oli tarkoituksenikin, ettei niitä pidetä.

Moni varmasti pitää läksiäisistä ja niiden järjestämisestä. Minusta se on rasittavaa, enkä pidä siitä. On ollut tasan yhdet läksiäiset, jotka olivat nostaa palan kurkkuun, sekä pari sellaista salakähmäistä joissa ei ole turhia hössötetty, saati kuuluuteltu liikoja. Muut missä sitä on oltu ja mitä on oltu seuraamassa, ovatkin olleet aika masentavia tapauksia, joissa päällimmäiset tunteet ovat olleet pakko ja vaivautunut hiljaisuus.

Kukaan ei ole tuntenut niitä ihmisiä oikeasti, mutta silti perinne velvoittaa pitämään läksiäiset. Sen tilanteen vaistoaa niin stressaavan selvästi, että arvelin pyrkiä välttämään sitä kaikin keinoin. Nähtävästi onnistuin. 8’D

Toivottavasti eivät maanantaina raahaa läksiäisiin.... <..<’

Jes. Nyt se on ohi tältä erää. Nyt vietetään laatuaikaa ja parannellaan nuhaa.

Johan löytyi!

Miulta on turha pyytää armoa jos tiedän olevani oikeassa. Löysin ne pahuksen helmet mistä oli puhetta sen myyjän kanssa pari viikkoa sitten ja peräti donnon verkkokaupasta. Ha ha ha, korppikotka.

Meinaan olla ilkeä ja viedä todisteet korppikotkalle. <..<’

Löytyi myös kaipaamani ompelukone. Lähtöhinta on hyvä, jollei joku mulkero paskiainen keksi käyttää osta heti hintaa ja viedä sitä nenäni edestä. =..=’

Keskiviikkoa vaan taas

Tämä päivä ei menny ihan niinkuin Strömsössä kuten uusi sanonta kuuluu. Sain tietää tänään, että yksi aiemmista työpaikan koneista on paskana. Selvää syytä oli turha saada selvillä. Siellä vaan ommellaan, ei mietitä syitä.

Pitihän sitä tutkia. Selvisi seuraavaa; kun nostin sitä konetta pöydälle niin sieltä tipahti joku irtonainen ruuvi pöydälle. Tiirailin vartin ajan, että mistä ja minneköhän se mahdollisesti kuuluisi. Siinä selvisi myös se, että osa puolakoteloa lenksaa irti. Tuskin kuuluu olla irrallaan. Selitti sen kolinan, joka seurasi kun koneella koitti ommella ja miksi ylälanka sotkeutuu puolaan ja puolakotelon ympäri. Pohjalta löytyi myös pieni pala metallia. Menee mielenkiintoiseksi. Miun jäljiltä kone ei sitten pudonnut ei sitten mennyt siististi jalustaansa, vaan jäi vähän vinoon.

Kun vertasin toimivaa ja tätä rikkoutunutta keskenään tein senkin havainnon, että toimivan puolan langankiristin on jossain vaiheessa irronnut puolasta ja pudonnut koneen pohjalle. Ruuvia ei näkynyt puolestaan missään.

Kaiken huipuksi sain kuulla mätkätystä Husqvarnasta, jota niin kovasti mieluilin, mutta joka taitaa jäädä saamatta. ( Löytyy varmasti toinen. ) Siinä ei kuulemma pelitä siksak. Siinä kummiskin pelittää semmoinen tikki, joka näyttää sikssakilta, humalaiselta siksakilta, mutta joka kuitenkin näyttää tarpeeksi paljon siksakilta. Ainakin minä olisin tyytyväinen ompeleeseen vaikkei se tikkusuoraa siksakkia ole. Kummiskin se ompelee suoraa mallikkaasti ja kiltisti ja muitakin tikkejä sujuvasti. Sian myös kuulla kritiikkiä siitä, että siellä sisällä paukkaa joku osa. Entäs sitten? Se toimii.

Enkä minä testannut sitä siinä mielessä, että se soveltuisi työkäyttöön, vaan siinä mielessä että se kyllä kelpaa allekirjoittaneelle. Olisivat antaneet minun silloin aikanaan puhua suuni puhtaaksi siitä koneesta ja sen rajoituksista ja muutamista pikkuvioista, mutta kun kerran oli niin kova kiire vaientamaan allekirjoittanut ja allekirjoittaneen into heittää ostotarjousta niin pitäkööt nyt koneen. x’D

Helvetti. Hajottakoot kaikessa rauhassa kaikki koneet. –Kuten ovat jo hyvää vauhtia tekemässä. =..=’

Mutta teki ihan totta mieli taas huutaa; en jaksa tätä! Kerrankin voidaan sanoa, että vika ei ole minun. =..=’

Karjalanpiirakoissa on eroa

Siäliksi käypi jos tämmösiä rönttösiä pitää karjalanpiirakoiksi kutsua. =..=’ Nuo on kaupan eineksiä. Helkutin pieniä ja oudon makusia. Perunaversiot hajos lautasille. O..o’

Näinkö harhoja?

Hmph, olipahan “kiva” päivä taas tänään. Tunsin itteni naurunalaiseksi kun menin vihdoin kysymään, että oisko lasihelmiä mahdollisesti tullu askartelukauppaan vaiko ei. Kun siellä vakkarina hääräävää myyjä esitteli jostain kansiosta jotain helmisarjoja joissa ois ollu lasihelmiä sekaisin sun muuta. Tyystin eri sarjakin kuin mitä muoviboxissa olevat helmet. Vaikutti kovasti paljon cchobbyn lysterihelmisivulta.

No, se korppikotka oli siellä ja se oli asiasta täysin ulalla. Se esitteli jotain vihreetä kansiota jossa ei ollu koko perkeleen sivua. O..O’ No, sehän paisu saatanallisiin mittoihin että se korppikotka soitti sille nuorelle eukolle ja kysy. Samalla myös allekirjottaneen ikä vedettiin nuoremmaksi taas kuin mitä olenkaan. Pitäisiköhän minun alkaa kuljeskelemaan harmaa peruukki päässäni, että ikäni osattaisin pistää suht’ oikeaan ikäluokkaan. =..=’ No, tää myyjä joka saatiin kiinni oli ihan ulalla koko asiasta. Tuli pakostakin mieleen ilmiselvä asiakkaan kusetus. Mietin jo sitäkin, että mitä helvettiä, olenko nukkunut kesken asioinnin? O…o’

No siitä päästiin luontevasti sitten korujen tekoon, korukiviin ja kivikoruihin ja korppikotka vaan kälättää ja kälättää. Koitin siitä sitten luikkia takaisin töihin. Hyvä on, kävin pankissa, mutta arvelin poiketa vähän muuallekin. =..=’ On olemassa ihmisiä, jotka vain puhuvat ja puhuvat ja varsinkin allekirjottaneen seurassa tuntuu, että niiltä murtuu joku kielipato ja siihen tulvaan hukkuu.

Älkää jumalauta enää avatko “pankista” tulevia sähköposteja!

Iltalehdestä sitä lukee vaikka mitä. Kuten nyt vaikka sen, että verkkopankkihuijaus on kaikesta informaatiosta huolimatta onnistunut ainakin 20 ihmisen kohdalla. –Joista 14 on tehnyt rikosilmoituksen? O..O’ Entäs ne loput kuusi?

Ihmetellä vain täytyy, kun tästä asiasta puhutaan joka paikassa, että älkää hyvät ihmiset edes avatko mailia, jonka lähettäjänä on pankki. Pankit eivät koskaan, ikinä lähetä asiakkailleen sähköpostia. Poistakaa ne viestit ja/tai ilmoittakaa poliisille. Ei ole hankala homma ymmärtää selvää virallisilta tahoilta tulevaa ohjetta, eihän?

Mutta silti. Aina on niitä, joita joko vaivaa se surullisenkuuluisa itsetuhoinen uteliaisuus tai suoranainen epäluuloinen entä-jos pelko, joka johtaa itsetuhoiseen uteliasuuteen. =..=’ Huijarit osaavat käyttää hyväksi ihmisten haluja, pelkoja ja typeryyttä. Muistakaa se seuraavan kerran kun muka pankista tulee sähköpostia.

Minkälainen valistus oikein tarvitaan, että asia ymmärretään? Se haluaisin tietää… Kun aiheesta on melkein jokaisessa sanomalehdessä, aikakausilehdessä, televisiossa, pankkien tiedotteissa ja silti… siitä huolimatta aina löytyy joku tollo, joka ei joko ymmärrä tilannetta tai lukemiaan ohjeita tai sitten ei vain hälytyskellot soi tarpeeksi ajoissa.

Sähköpostiasioissa mikään pankki ei asiakkailtaan tietoja kysele. Useimmilla pankeilla on kaikenlisäksi sisäinen posti asiakkaan ja pankin välillä, joka toimii vain ja ainoastaan verkkopankin kautta, eikä siihen systeemiin pääse kukaan kolmas osapuoli käsiksi. Piste.

Lähde: Iltasanomien uutinen

Perjantai…

Aamu pyörähti käyntiin kello seitsemän aikoihin. Ensimmäiseksi selvittämään räkäinen kurkku ja nenä. Luultavasti on nuha tulossa. Pitkäänpä sekin kesti. Sitten tutkimaan Pedon jättämää viestiä ja ensimmäiset pyykit koneeseen samalla kun aamupala lämpiää.

Ja sitten viikatteen kanssa heinäpellolle niittämään sanko täyteen auringonpaisteessa. Milloinkahan viimeksi olen nähnyt auringon paistavan? Taisi olla viime viikolla? No, elukat on syötetty eikä niitä tarvinnut tänään laskea ulos pimeällä.

Hmph. Behemothin työrytkyistä ei lähtenyt pesussa puoletkaan tahroista. PRKL! Millä helkutilla koneöljytahrat ja muut pakkelitahrat oikein saa ammuttua vaatteesta?

Vielä tarviis hakea puita, miettiä päivän ruokaa mistä sen raapaisee kokoon, aloittaa siivoaminen, jatkaa navetan pudistusta ja se operatsiooni jatkuu viikonlopun läpi. Jos yövuoron siirto ensi viikolle onnistui niin sitä ollaan lauantaikin töissä… Jätin tarkoituksella kirjoitusvirheen tuohon äskeiseen. x’D

Kadehdin taas niitä tehokkaita ihmisiä, jotka tekevät kaiken suit sait tuosta vain ja nopeasti. Niillä on pakko olla jokin kytkin, joka allekirjoittaneelta puuttuu parin muun kytkimen ohella.

Mielipide-eroja tulee varmasti, mutta uskoisin että sain eilen tehtyä kaiken mitä olisi tänään pitänyt tehdä.

Mistä virtaa?

Kadehdin tänään ihmisiä jotka ovat tehokkaita ja aina menossa ja tekemässä kaikkea. Varsinkin nyt kun itse pelaan puolella sulakkeella siitä puolikkaasta millä on tähän asti menty.

Väsyttää. Tympii. Vituttaa.

Niin ja sosiaalinen kiintiö on myös onnistuttu ylittämään kiitettävästi. Siinä määrin jo, että allekirjoittanut harjoittelee hiipimään hyyyvin vähin äänin töistä pois välttyäkseen vaihtamasta enää yhtään sanaa kenenkään kanssa. =..=’

Ihmettelen, että miten helkutissa jaksoin painaa kesän ja niillä resursseilla mitä itsellä on. Villi arvaus on, että tuli kesällä vedettyä sen verta ilolla, että nyt on poltettu kaikki resurssit loppuun. Oikeastaan olo on kuin muuttolinnulla ja karhulla, joka on menossa talviunille.

Päälle syysväsymys/mahdollinen syysmasennus. Ainoa ilo, joka tulee olemaan on, että vielä ensi kuukausi ja sitten alkaa loma. –Ellei sitten masenna se, että alkaa loma. * miettii * Ei, ei siitä voi olla kyse. Ainoa tilaisuus mikä masentaa on, se pahuksen liirumlaarum päättäjäiskahvit. Moni arvostaa sitä, mutta minut se täyttää sanoinkuvaamattomalla kauhulla.

Harrastukset auttaisivat jaksamaan vaan kun ei niihin jää aikaa, tai sitten en osaa aikatauluttaa jäljellä olevaa aikaa kunnolla, että jäisi kotihommilta harrastuksiinkin aikaa. Lievästi sanottuna alan olla aika kypsänä tähän.

Lokakuu

Ka, suatiin lokakuun työvuorolistat ja… Niihin kyllä tehtäneen pikkupikku muutoksia. Tuas on edessä tutustumiskäynti. Eniten kummiskin vituttaa pari työpäivee. Niihin ei ou varmaankaan suatu kettään muuta, joka ei oes jo älähtännä.

Minen usko, jotta hyvvee pyöäräilysiätä on palajoo jälellä ennee ens kuussa, jotta sittee voes kulkee nopiaan ja aekasseen. Sitä suottaa joutuva jalakamieheks mikäli vaen yläkerran dementikko onpi sillä piällä jotta nyt röntättään lunta. Sitä suottaa sitten joutuva tekemään pitkee päeveekin kun vuottelloo kyytivä.

Ja mikäs työnteossa on tärkeintä? Ha. Minen liiemmin huolehi työehtävistä kun ne tietää mittee ne on, jottei niistä tarvii murehtii. Jos ne ei oes selevät jo ennestään ni sitten niitäkkii tarviis käsitellä. Vuan kun ei tarvihe.

Pari muuta asioo mitkä myöskin kaivelloo on jotta ompi myös rätkästy liikuntapäevee sun muuta häeriöö, jottei tuos töitään voe tehhä. Kas kun eivät ota aekoo töessä, jotta millonka se tulloo töehin ja mittoo sykettä ovella ennenku laskoot sissään.

Vuan kaikkein eniten vituttaa se loppuhaastattelu, loppuvuovollisuuvet. Rehukimppu, josta ei ou pitkään mittään illoo, tahikka lipuke ruokapaekkaan jossa ei tule käytyvä jollei asiakseen tule kylille tultua. Laemeeta touhuva on myös kuunnella niitä hyvästijä ja toevotuksia, jotta määhä nyt ja tosson vielä postikortti, jossa kommeiloo sitten paekallaolijoitten nimet joita ei ossoo yhistee millään kehen nuamaan nekkii kuuluu. Se on niin masentavoo semmonen, jotta.. =..=’ Jonku kahvileipä se pittää tuuva. Pitännöö varmaan leipov a itte, jos semmonen kelepois, jottee Ykkönen piäsöö suhkammaa jotta se semmosen toi.

Tutusmispäivä

Tänään oli tutustumispäivä, jossa tutustuttiin aikuiskoulutuskeskukseen ja jätteenkäsittelylaitokseen. –Älkää pliis edes yrittäkö miettiä miten nämä kaksi paikkaa liittyvät toisiinsa.

Ka, en usko jotta oisin kerinny aikaisin liikenteeseen ilman kyytiä. Pakkauvuttiin kahteen henkilöautoon ja lähettiin. Satoi jo uamusta. Mänömatkasta koetin lukke vähäsen. Olin ottana Vuorisen Juoppis vola nelosen mukaan, vuan siitä olin hukanna sen kohan minne olin jiänä. Löysin sen lopulta kun olin lukena pätkii sieltä ja tieltä. Varmaan kattovat, vuan en nähnä aikaseks selitellä sen paremmin. Matka män aieka hiljasesti.

Sato edelleen kun pieästiin aekuiskoulutuskeskukseenja kyllä kirosin kun ei tullu otettuu sadevarjoo mukkaan, vuan heitin sen töehin. Iso paekka vuan ei voena kun miettii jottaa pittääkö sinne körytä niin hankalasti monen mutkan kautta?

Meitä ol siellä kaks eri ryhmee, vuan auditorioon ei mänty vuan mäntiin johonki palaverihuoneen tyyppisseen, jossa oli matalat pöyvät ja epäergonimiset tuolit. Niitä tuolija ei ou tehty immeisille, joitten tarvii kattella videotykin suuntaan ja istua sivuttain. Voe miun selekee. =..=’ Esittelijä piti palopuhetaan melekosella innolla, vuoan kerkesin kattella miten “kiinnostunneen” näkösiä immeisiä ol siinäkin toisessa ryhmässä.

Siinä alussa kerkesi joku paikallisista hakea unohtunneen satteenvarjonsa, jollanka joku siitä toesesta ryhmästä hörähti siihen malliin kun oisi ollu paraskii vitsi. Ol muuten aienoo joka nauro semmosessa tilanteessa. <..<’

No, energisyyvestää huolimatta se meijän opas oli laeska akka kun ei kierrättänä meitä pitkin aluetta. Osottel vuan jotta tuo rakennus tuolla on maatalaousopiskelijoitten ja puutarhaimmeisten ja jossaen siellä vieressä on tietotekniikan opiskelijoitten rakennus. Hö, oes ne voinu käyvvä kiertämässä. Ei kukkaan oesi siihen satteeseen sulana. Sen sijjaan ravattiin pitkin sitä rakennusta missee oltiin. Sähköpaekassa se staattisen sähkön hurina teki korvissa aeka kippeetä. Piässä myös, vuan piti kestee.

Hitsauspuolella luulin, jotta niillä on joku parimetrinen robotti sielä, jossa on silikoninahka. Ka, ku sisälle tullessa siellä seisoskeli hongankolistaja liikkumati ja paekoillaan, leuka nykien ja silimät seisoin ihan ku robotilla. Mietin jotta täähän on mahtava paekka ja ossaavii immeisii kun tuommosen ovat suona tehtyy. Oven ulukopuolella ol muuten passissa se pellistä kasattu hitsaajan, jonka tekemisessä Behemoth oli osasyyllisenä. Vieläkkii näky seisovan passissa sielä. Siis se peltiukko, ei Behemoth.

No, siitä esittelystä sitten ku selevittiin ni käytiin haukkaamassa kahvi ja kahvileipä. Muuhun ei ollu aekoo. Otin täytetyn bagelin, joka ol kyllä leivottu niin tintturanks ja sitkeeks jotta hyvä jotta sai otetta. Ja kaikesta tomaatistaan ja muusta niin kuiva jotta… Katoin ves kielellä kun papat siinä vieressä mihin istuin söi oikian lihapullannäkösii lihapullia kastiikkeella ja muusilla ja ol niillä vielä jottain kiusaustakkii siinä. Ja sallaattii. Muutaman penkin päässä istu lauma pentuja, joilla tärkein puheenaihe ol mustikkashottien kumoaminen lattialle umpijurrissa. Just just.

“Ruuvan” jälkeen lähettiin sitten kohden jätteenkäsittelylaitosta. Tupakanpolttajat poltti kiireessä tupakat ja ahtautu autoon. Muuta ei tarvittu miulle piänsäryn laukasemissseen. Mietin jotta voenhan mie ottoo liäkettä kun on mukana laukussa. Vuan sitten muistin, jotta eihän miulla oo se laukku missee ne liäkkeet on, ees mukana. Oltiin etuajassa siellä jätteenkäsittelylaitoksella ja multakasoista ja siististi hoidetusta nurmesta ei kyllä voenu ees pietellä, jotta tääkö se sitten on. Sieväks olivat paikan suana.

No, siellä ollessa piänsärky vuan paheni ja ol aeka hankalloo lukkee mittee siellä piirtoheittimellä oekeen luki kun valakeet pikku pallerot alako tanssia siinä silimiin eessä. Helevetti se ennee mittään tavan piänsärkyvä ollu. No, koko ajan vuan olo huononi siellä, vuan keskettiin. Kukkaan tuskin huomasi mittään outova.

Lähtömatkalla poeketiin kierrätystavarataloon ostoksille. Ol hauskoo kun sanottiin jotta kyyvissä ollu aenoo mieskii halus lähtee shoppaamaan, tää vuan huutaa melekeen suoraa kurkkuva, jotta pakkohan hänen on ku on kerran kyyvissä. Totta, totta.

Ka, aeka liikemainen ja pieni. Sittee ei voe ku vuan ihmetellä, jotta semmonen paekka jossa mänis vuan noen nelejä immeistä niin pittää olla immeiset joka osastolle. Ja se pikkuruinen paekka ol jaettu kuulemma osastoihin. O..o’ Suurinosa immeisistä siellä olikii paekan työväkkee!

Löysin kolome kirjee mitkä ol pakko suaha. Halavalla lähti myös. Oes myös ollunna pari muutakin vuan ku oliviat pokkarihintasen kirjan hinnoissa ni annoin jiähä. Jos mie ne koskaan halluun ni varmasti löyvvän huuvosta… kuten löytyykin… Halavin alk. 1€.

Tulomatkalla koski niin pahasti piähän, jottei haluttana kaevoo kirjoo ja lukkee. Siitä ei oes tullu mitään. Ei tullu nukkumisestakkaan, vaiekka väsytti helekutisti. Matkalla tul nähtyä iso parvi hanhia. Isoin mitä oun tähän asti nähnynnä.

Piti vielä odotella töessä vähän aekoo jotta piäsöö kotia. Kuvoin vähän aekoo, vuan lopulta siitäkkään ei tullu mitään kun piähän koski joka luhan jyssäyksellä aena vuan enemmän. Joi teetä vähäsen. Autto vähän. Oes pitänä sammuttoo keittiöstä valot siks aekoo ku olin siellä ja istuu pimmeessä. Se oes auttanna.

Iltasella kun sitten olin kotona otin särkyliäkettä sitä varroo jos se on piänsärkyy, vuan ei se liäke mittään auttanna. Koski vuan. Lopulta alako sähkövalokin koskee silimiin niin piti sammuttoo valot ja olla peiton alla. Iltasella mylläytti mahassakin vuan sain piettyy kaiken sisällä.

Jos tästä päivästä nyt sitten jottain jäe ni migreeni. Lievä onneksi. Mitään muutahan en ennee muista, jottain liittyen siihen jotta jätteenpolttolaitos tuottaa äärimmäisen vähän päästöjä, jotta sen voes rakentookin. Hyötyyhän siitä on ku jätteet saes poltettuu tuhkaksi jottei niitä tarviis hauvata muahan ja sitten tuas ettiä uutta monttuva niille.

Turhan heleposti unohtuvaa tietova tänään.

Pitäisikö 5-luokkalaisille opettaa, että haikara tuo vauvat, vai?

Anna mun kaikki kestää… Kukkahattutädit ovat vasta nyt huomanneet ettei biologian kirjoissa lässytetä haikaran tuovan pikkupentuja, tai että ne tulevat kaalimaalta. Lapsille ei siis kerrota satuja ja tarinoita siitä miten lapsia tehdään.

Jos biologiassa kerrotaan jo vielä alemmilla asteilla kuin viidennellä miten hamsterit ja linnut saavat poikasia, niin miksi ihmisen biologiaa ja lisääntymistä pitäisi pitää pumpulissa? Ihminen ei ole edelleenkään, valitettavaa kyllä, eläintä parempi kun kyse on lisääntymisestä. Siinä ei ole mitään ihmeellistä?

Ainakaan suomalaiset lapset eivät ole epätietoisia siitä miten lapsia tehdään. Ehkä se, sekä sukupuolivalistus, ovat osasyynä siihen miksi Suomessa on ehkä vähemmän teiniraskauksia kuin esimerkiksi Amerikan mantereella. Käsittääkseni siellä asiat tällä osa-alueella ovat aika retuperällä jos vielä 17-vuotiaatkaan eivät tiedä mitään seksistä, eivätkä siitä miten lapsia tehdään. Siihenkö Suomessakin halutaan taantua?

Tämä artikkeli jos mikä herättää suurta hilpeyttä. Voiko näin ahdasmielisiä pumpulissa kasvaneita ja pumpulissa lapsiaan kasvattavia ihmisiä enää olla olemassa? O..o’

Tiistaiaamun juttuja

Hmm… Tiistailtakaan ei ole mitään hyvää odotettavissa. Kone on asentanut windowsin uusia päivityksiä koko yön ja asentaa itseasiassa edelleenkin. ( Arvaa millä en kirjoita. )

Näin aiheeseen liittyen unta, että koneelta löytyi joku delffiinikuvakkeella varustettu kuvankäsittelyohjelma <..<’ Toisessa unessa Aku ja Touho olivat mukana. Samoin kai myös Mummo Ankkakin. Väkersin jotain matruskapalloja. Avattava kuviopallo, jonka sisällä oli lisää avattavia palloja. Vaaleansinisiä. Olin myös kassatöissä, joka huipentui siihen että kiistelin entraatuvan asiakkaan edessä jonkun typerän blondin ( se oli paitsi tyhmä akka, myös vaaleatukkainen… ) harjoittelijan kanssa siitä, että onko tarpeen osata kreikkaa vaiko ei. Kysyin, että eikö blondi osaa englantia? Ei osannut, mutta kreikkaa osasi. Mikä painajainen. O…o’ Liittyi siihen myös jotain häröä kotioloissakin, sekä sähellystä verhotangon ja sängyllä seisomisen kanssa, mutten onneksi muista enää mitä.

Kaikenlisäksi tänään on se tutustumispäivä, johon allekirjoittanutkin on laitettu osallistuvaksi. En odota tältä päivältä mitään hyvää. Uteliasuuteni ja kiinnostukseni ovat näköjään jo lähteneet talvilomille. -Toivottavasti reissun päältä saa jotain syötävää.

Kello on kymmenen yli kuusi aamulla. Sataa jo kuin saavista ja on saakelin pimeää. O..o’ Eilen ei varmasti ollut vielä noin pimeää kuin ulkona on nyt. <..<’

Kaiken päälle listin ison kärpäsen paljain käsin. O…o’ Refleksit on ainakin vielä hyvät ja nopeat.

Maanantain lahjakkuutta

Minään muuna päivänä viikosta sitä tuskin onnistuu kopauttamaan itseään sukkulalla silmään. <..<’ ( Kyseessä siis yli 35 cm kudontasukkula… ) Muuta en osaa tilanteesta sanoa kuin, lipesi kädestä ja hyvä ettei kolahtanut yhtään sen pahemmin. ( Ei ole silmä mustana. –Vielä. )

Siinä sitä maanantaipäivien tyypillisiä onnettomuuksia olikin ihan tarpeeksi. <..<’

Väsähtänyttä ja väljähtänyttä

Voi saoa, että viko on pitkälle mennyt pieleen ja ollut masentava ja väsyttävä. Sunnuntaiyönä en saanut nukuttua, olin puoliksi unessa ja puoliksi valveilla, säpsähdellen hereille vähän väliä. Eikä nukkumisesta tullut sen parempaa muinakaan öinä, vaikka olevinaan nukuinkin. Unia en nähnyt. Pelkästään mustia, tyhjiä unia. Olin kyllä lähellä päästä jostain unesta kiinni yhtenä yönä, mutta sitä en onnistunut tavoittamaan sitten.<..<'

Mitä tulee töihin. No, näin upeita helmitöitä parina päivänä. Mainitsinkin kai jo niistä ja siitä miten Ykkönen niitä vähätteli. Ja miten Kutojamestari tuli lomiltaan.

En kuitenkaan ole vielä pukenut sanoiksi sitä miten helvetin väsyneeksi syksy ja sateet minut tekevät. Tuntuu etten jaksa polkea töihin. Veikkaan kyllä syyksi sitä, että pitää turautua ja pitää kuumia, hiostavia vaatteita. >/ Tai sitten nuppi on sitä mieltä, että tämän otuksen pitäisi kömpiä talviunille. Joskus jaksoin polkea vauhdilla kahdeksaan töihin. Enää siitä ei tule yhtään mitään. Sen on pakko olla syksyn vika. <..<'

En muista, että kesällä olisin ensimmäiseksi kotiin tultuani painunut pehkuihin ja vetänyt yli parin tunnin tirsat. No, okei, parina päivänä kyllä mutta nyt syksyllä siitä on tullut tapa. Neljänä päivänä viikosta ainakin otan ne nokkaunet.

Nolotti perjantaina hiippailla töihin puoli yhdeksään. Kuten sanoin, en jaksanut kulkea nopeasti. :/ Tuumasin ittelleni, että ei voi mitään, sentään yritin ehtiä kahdeksaan, enkä minä sitä rankkaa sadekuuroa kylän ylle manannut mikä esti lähtemästä yhtään aiemmin, sekä sen, että meikäläinen jos kuka on täynnä pettymyksiä. x'D Tuli myös sellainen olo, että olisin voinut ihan hyvin pitää vapaapäivän ja nukkua hommien lomassa.

Mitähän tiistaista mahtaa tulla kun pitäisi kai olla tikkana kahdeksalta töissä, että pääsee tutustumisretkelle, josta on jo aika paskamaiset ennakkoaavistusvibat. =..=' Ja yleensä en kieltäydy retkestä, varsinkaan ilmaisesta sellaisesta. O..O' Yleensä myös odotan sellaista innolla. En vaan nyt. Nyt se tuntuu parhaillaan raivostuttavalta ja työajan haaskaamiselta. O..o' Että kärttyisän vanhan mummon fiilikset siihen päälle. Niin. Mahtaako tämä olla sitä burn outtia?

Syysväsymystä totta todellakin. Ei masennusta, vaan väsymystä. Nukkuisin melko varmasti päivän, jos vain mahdollista. Kuusi tuntia. Viisti tuntia. Yksitoista tuntia. Aivan sama miten vähän, kuinka paljon tai kuinka paljon torkkuja iltapäivällä.... Aina tasan yhtä väsynyt. >..<' Ei se silti töitä haittaa. Hankalamapaa vain on pysyä hereillä. Nukuin nytkin seitsemään, kävin vesssassa ja nukuin vielä lisää kymmeneen asti ja vasta nyt tuntuu siltä, että saatan olla levännyt tarpeeksi tältä erää vaikka väsyttääkin edelleen. >/

Voin myös tunnustaa, että nautin kyllä sykyisestä väriloistosta, mutta välistä sekin kyllä raivostuttaa. Liikaa keltaista. Liikaa punaista. YÄÄÄK! Sitten värien kadottua tulee ankea paskanruskean ja harmaa kupikuollut kausi ja sen jälkeen tulee helvetin kylmää ja valkoista mikäli nyt tulee lunta tänä vuonna.

Kaikenlisäksi vituttaa ettei ole ollut aikaa piirtää juuri mitään. Kirottua! Ainoa harrastukseni kirjoittamisen lisäksi eikä kumpaankaan ole ollut aikaa! >..<' Ei edes vapaapäivinä. O..O' Vapaapäivät menevät usein kotihommien tekoon eikä vapaapäivinä ehdi edes rentoutua. Ostin perjantai-iltapäivänä paksun vitsikirjan pirsteeksi. Olihan se törkeän kallis, mutta kyllä siinä on loistavia huumorin kukkia. 8'D

Pitää myös löytää aikaa katsoa pari leffaa ja yrittää rentoutua.

Verenhimoisen vampyyrinmetsästäjän päivällinen…

Tiedetään. Näyttää siltä kuin olisi pistetty vampyyria puuseipäällä ja se olisi sitten sulahtanut jättäen jälkeensä kyseenalaisen sotkun. Tosiasiassa tässä on punajuurilaatokkoa ála Peto, kun se halusi kokeilla lehden reseptiä omaan tyyliinsä vaikkei se voi punajuurta paljoa edes sietää. O…o’

Aineksina punajuurta, kesäkurpitsaa, jauhelihaa ja raejuustoa. Sekä mausteita. Yksinkertainen tehdä ja tunnissa valmista. Ruskistetaan lihat, lisätään mausteet. Raastetaan kesäkurpitsa ja punajuuri. Laitetaan vuokaan ja lisätään raejuusto. Sotketaan ja annetaan olla uunissa tunti.

Ulkonäkö ei ehkä ole tämän ruuan parasta antia, mutta maistui todella hyvälle. Behemothin ilme oli näkemisen arvoinen kun se nosti kannen lasipadan päältä ja sitä(kin) tervehti punertava näky. x’’D

Olin muuten ainoa, jolle todellakin maistui. Santsasin kahdesti ja riitti vielä seuraavaksikin aamuksi. 8’D

Vaikea lentää kotkien kanssa jos viettää päivän sittisontiaisten parissa…

Hoo, ykkönen sanoi tänään peräti huomenta. Kieltämättä oli outo fiilis, että mistäs nyt tuulee kun minullekin puhutaan ja olen taas olemassa. Mukavaa olla edes suht’ noteerattu ihmisenä ihmisten joukossa. Noo… Päivällä vatvottiin taas kerran sitä, että miten kauan kukakin on töissä.

Ehkä näitten immeisten pitäisi olla Kelassa ja Työkkärissä töissä kun tietävät säännöt ja kiekurat ja muut protokollat mielestään ah niin hyvin. Sain kuulla kahden vittuilijan arvion siitä mitä tapahtuu kun työjaksoni on ohi. Ja ihan kuin se ei olisi ollut jo tarpeeksi lapsellista, sain kuulla jotakin johon sotkettiin vanhempani. JUMANKAUTA! Mitä vittua se kenellekään kuuluu? Eikös jollekin 5-17 vuotiselle sanota; mitähän vanhempasi sanovat?

Ykkönen asialla kuinkas muuten. =..=’

Minusta tuntuu, että haluan viimeisenä työpäivänäni antaa ykköselle mojovan potkun runojalkojen takaliitokseen ihan vain hyvien aikojen kunniaksi. <..<’ Terveisiä noin kolmekymppiseltä, jolla alkaa olla vakava käytöshäiriö johon on syypäänä yksi akka, joka ei osaa pitää turpaansa kiinni vaan myös arvioi ihmisten iät päin persettä.

Otapa kohteliaisuutena, että luullaan nuoreksi.

Päivän piristeenä olivat hyvän työkaverin paluu ja toisen näytille tuomat helmityökirjat. 8’D Tein muistiinpanoja. Paaaaljon muistiinpanoja. Kävin töistä päästyäni askasteluliikkeessä, jossa päivysti tänään joku tärähtäneen korppikotkan näköinen eukko. Ei millään pahalla, mutta ensivaikutelma ei ollut mikään hyvä. Vielä pahemmaksi sen teki sekin, että se eukko ei yksinkertaisesti tajunnut jättää allekirjoittanutta rauhassa valkkaamaan välihelmiä vaan tuputti tuputtamalla kaikkea mitä en todellakaan tullut hakemaan. Jos sen voi luonnehtia ahdistavaksi… mitä onkaan tilanne kun myyjä roikkuu jo rahassa kiinni ennen kuin ehdin edes varmistaa, että siinä on pyydetty määrä rahaa. O..O’ Normaalisti siinä liikkeessä on mukavia myyjiä, mutta tämä… tämä haahka oli kammottava!

Sain kuitenkin välihelmet. Purin entisen aikaansaannoksen ja kokeilin uusilla. 8’D En ole vieläkään ihan tyytyväinen. Miksi helkutissa pienen pienet välihelmet myydään vain viiden kappaleen paketeissa ja isot kymmenen? O..O’

Taas näitä aamuja

Ampiainen oli luiskahtanut sisälle taloon ja ilmaantui sitten hörräämään voileipien kimpussa. Sanomattakin selvää, että leivät jäi pöydälle, samoin ampiainen. No, siitä se sitten vainusi jotain parempaa kuin maksamarkka-kurkkusalaatti-tomaati-juusto voileivät ja hörräytyi jugurttikuppiin tutkimaan sen sisältöä ja ilmeisesti viihtyi siinä hyvin. Tarpeeksi hyvin, että heivasin otuksen siinä pellolle. Piti tosin liikkua rivakavasti sisälle, se nimittäin lensi jo perästä. Ei varmaankaan saanut mahaansa täyteen. <..<’

Mietin myös miten eräs maksamakkaravalmistaja oikein saa kumimaisennäköistä, että tuntuista. <..<’ Maku on ihan hyvä, vaikka parempaakin on, mutta näkö ja tuntu…

Ihan vain uteliaisuudesta…

Rupesin miettimään, että kun berliinin munkit yleensä täytetään hillolla ja kreemillä niin miksei niitä ruskealla kuorrutteella olevia munkkeja täytetä yhtään millään? Vaikka suklaa kreemillä tai vaninjakreemillä tai ylipäänsä jollain! Munkki ei ole munkki ellei siinä ole jotain täytettä!

Tuppisuu torstai

Olen jo parina päivänä seurannut ykkösen käyttäytymistä. Tänään vahvistui ainakin se, että olen sille ämmälle nyt pelkkää ilmaa. Toisaalta parempi niin kuin ainainen purnaaminen, mutta mykkäkoulu on aika lapsellista touhua. -En ota kantaa blogin pitoon aiheesta. Tekopyhyys on toinen nimemme.

En muista koska viimeksi se on sanonut huomenta. Toisaalta se huomen lähti aina maireasti ja alistuvasti muutenkin, joten pirunko väliä? No, tänään se ei kuunnellut edes sitä kun sanoin, että muovikoneella onnistuisi napinläven teko jos se sitä kaipailee.

Ei näkynyt koko eukkoa sitten aamun sillä puolen rakennusta muuten kuin mitä nyt vähän väliä ravasi siellä. Sattui paikalle pahaan aikaan kun olin murjaisemassa vitsiä kun työkaveri ihmetteli miksen mene syömään ja kohta kuolen nälkään. Tarkoitus oli sanoa, että en minä täällä nälkään kuole. Jos kuolen työpaikalla, se johtuu siitä, että ajauduin tappeluun yhden työ"kaverin" kanssa. -Ja hävisin.

Kuulin tänään pari todella hauskaa vitsiä. Naisesta, joka ajoi punaisiiin koska hänen autonsa ja vaatteensa olivat myöskin punaiset. Ei hän tarvinnut vihreää ja keltaista valoa. x'D Toisessa oli nainen, joka ajoi hurjaa ylinopeutta ja sai poliisit peräänsä. Nainen pysähtyi lopulta huoltamolle, juoksi vessaan ja vessasta palatessaan totesi poliiseille; vieläkö ihmetelette miksi oli kiire?

Aloin vakavasti pohtia uusimman vitsikirjakokoelman ostamista. En kuitenkaan vielä ostanut sitä.

Ai niin uuden maton väri on keltainen/oranssi/persikka. Syksyiset värit. Talvimasennuksesta kärsivälle mukava väriläikkä. Vitutti niin paljon, että valkkasin tunteeseen sopivan värin ja se on minulla jostain syystä keltainen.  Jos olisin vihainen, väri olisi raivon punainen. Oranssi. Selkä varoitusväri. x'D

Kärttyisä keskiviikko

Tänään ykkönen porskutti täysillä siitä, että oli loimenlaitto luvassa ja se nalkutti siitä, että uusi loimi pistettiin entisen jatkoksi. Ei tule menemään niisistä ne solmut, vaan pitää ne solmukohdat saada tukille ennen puolaamista. Totesin suht' lämpimissä merkeissä, että kyllä ne menee. Minä että varsinainen kutojamestari ollaan tehty niin. Kaikenlisäksi sekä minä että kutojamestari ollaan molemmat saatu oppia ammattilaiselta tässäkin asiassa. Ykkönen tiris siinä, että kun hän on kutonut aiemmin ja useasti. Siihenkin löytyi yhtä lämmin vastaus, että niin minäkin. Kutojaopin määrän vaan sanoin sille tahallani vikaan. x'D Eikö tuota lie jotain neljä vuotta. 8'D On tullut kudottua mattoa, poppanaa, loimiripseä, tyynyliinaa, saali ja kaksi pyyhettä. Mestareiden opissa.

Nooo, ykkönen puuhasteli ompeluksiensa parissa tarmokkaasti ja lähti sitten tupakalle. No, se räsähteli sitten pomon aikana. Uskomatonta, mutta totta. Kivahdellen, että kun ei hän ole tervetullut tähän hommaan ja hänestä puhutaan kaikenlaista. Kivahdin takaisin, että yhtä lailla minustakin kuulee kaikenlaista. Oli hiljaa. Kyllä minä alustapitäen kaavailin häntä valvomaan loimilankoja etupäähän, mutta ittepähän pitää minua ilmana. Puhumattakaan, että pomo päätti henkilöt, jotka tulevat laittamaan kaveriksi sitä lointa. Mitäs siihen on kellään sanomista?

Kampea piti etsiä, mutta onneksi löytyi. :D Kun pistetään lointa entisen jatkoksi niin loimi kuljetetaan edestä puiden alta taakse. Sitten ruvettiin hommiin ja solmut tuli niisistä läpi kivuttomasti. Niksi piilee siiinä, että solmujen kanssa pitää edetä hitaasti. Kun solmut on niisissä, niisiä nytkäytellään, jotta solmut tulee läpi. Siten jatketaan normaalisti.

Koko ajan ykkönen kyttäsi ja kolisteli siellä sivummalla, seurasi varmaan persesilmälläänkin tätä loimenlaitotoimitusta. Tokaisin solmujen kohdalla; että katohan nyt ja jos männöö päin helevettii niin suat nauroo. Ei sanona mittään.

Loimi oli sotkussa kun ruvettiin puolaamaan. Tuli aukastua ehkä liian paljon lettiä kun solmihin niitä, puhumattakaan siitä, että heti kun sain solmittua niin olisi pitänyt myös vetää se tukille. Kuitenkin hatunnosto letin pitelijälle jolla oli kärsivällisyyttä selvittää loimet ja pitää letti tiukalla. Edenpänäkin hän olisi saanut toki istua pitelemässä. Pitotapaankin muistuu jälkiviisaana se, ettei sitä lettiä saa antaa valua käsien läpi kuten tavan narua vaan käsiä pitää siirtää sitä mukaa mitä loimi liikkuu. Lopulta pitelijä on sitten kangaspuiden alla suurinpiirtein.

Loimen sotkuisuudesta tuli ykköseltä kommenttia, jotta he oli kanssa laiittanu ja oli ollu niin sotkussa, jotta oli pitänyt katkasta ja eikä koskaan enää anna jonkun immeisen luoda sitä lointa. -Joskus se vika voi olla missä tahansa.

Loimi meni supsikkaasti ja meillä oli siinä oikeastaan varmistusta varmistuksen perään. Rouva etupuolella piti loimilangat sotkeutumasta. Loimen pitäjä selvitti lointa ja kokosi liian löysinä roikkuvat langat yhdessä varvanlaittajan kanssa. Tämän lisäksi pirta, niidet ja tiudat ohjasivat loimen tukille siistinä.

Neljän hengen tiimimme oli uskomaton! Meillä oli varmaan jonkunlanen telepaattinen yhteys jossain välissä. Tiedettiin milloin huilata, milloin laittaa kepit eli varvat sanomatta sanaakaan. 8D Ehkä loimen viimeiset hetket päästä tukille olivat vähintäänkin ikuistamisen arvoiset ja vähintäänkin erikoiset, mutta se taas kieli luovasta ongelmanratkaisutaidosta.

Opposition jyrkästä jäkätyksestä ja vastustuksesta huolimatta mattoloimi oli paikoillaan ennen kahta ja solmittu ja käyttövalmis kahden jälkeen. Kävin myös vakavaa ja puolivakavaa keskustelua pomoni kanssa koskien muun muassa ykköstä ja matonlaittoa. Täytyy vain kunnioittaa pomoani jolla on joko todella hyvä ihmistuntemus tai taito piristää ihmisiä tai molemmat.

Suorin maksamaan velkani ja ostin metallisia välihelmiä... Siihen kauppaan ei yksinkertaisesti voi astua toimittamaan vain yhtä asiaa ja olla ostamatta mitään. -Olen kyllä kerran niin tehnyt kun kävin vain kysymässä paria juttua.

Kokeilin välihelmiä tuhottoman kalliisiin laavahelmiin. Hmm.... laavahelmet, jotka ostin messuilta Suomen korukiveltä tekivät melkein 20 euroa. D: Kolmenkymmenen kiven satsin saa kaikkialta muualta noin yhdeksällä eurolla? O..o'

Vituttaa vieläkin nuo messuilta ylihinnalla ostetut korukivet. D:

Tiuskiva tiistai

Ei vaineskaan, mutta kun otsikko rimmasi niin hyvin... Kuinka päivä? No, aamulla ykkönen ei sitten viitsinyt sanoa edes huomenta. Mainitsin kyllä maanantain keskustelusta ja totesin, että saa sitä sanoa suoraankin. Kummasti kuului, että mitä sitä muka on keskusteltu maanantaina. Niinpä tietysti. Sen laatuinen ihminen sitten. Lirkuti lirkuti. Enhän minä mitään... Ei sattunut mitään erikoisenpaa konfliktia ykkösen kanssa kuitenkaan.

Päivä meni mielestäni ihan hyvin. Huvitti kyllä vähän, että ykkönen kysyi mielipidettä jonkun sauman ompelusta henkilöltä, joka arvostaa kaikkein eniten sitä, että sauma kestää, ei niinkään sen toteuttamista.

Kyllähän vetoketjun kanssa kannattaa vetää varmuuden vuoksi tuplatikkaus, että pysyy ja kestää. Puolusteli yhtä saumaa sillä kun aiempi vetoketju oli hajonnu alkutekijöihinsä. Täytyy pitää mielessä sekin, että laukun tuleva omistaja tuskin kohtelee laukkuaan kaltoin missään vaiheessa joten... Lisäksi ehdotuksen voi käsitellä ja unohtaa samointein siitä sen enempää suuttumatta.

Kävin iltapäivällä askartelukaupassa ja jäin sinne... hrr... velkaa. Ostin kasan helmiä pedolle sen koruprojekteihin. Ostin myös kivan metallipulman ratkottavaksi. En tiedä miksi metallihilujen raplaaminen on viihdyttävää touhua.

Maanantaina ostin helmiä omia projekteja varten. Rasiallisen violetteja helmiä ja onnettoman pienen pussillisen sinisiä. -Joihin oli sotkettu kultahelmiä. O..o' Luvassa on lasihelmipanta tai jokin sen tapainen. Rupesin leikkimään koruvaijerilla sen kanssa.

Haaa! Kiinni itse teosta!

Tämä päivä paloi mukavasti siihen, että päätin kerrankin valmistaa prototyypin suht'kunnolla ja tutkien saumarakenteet... Ja meni siinä tapellessa sen saatanan vinokantin kanssa! Ei mikään salainen hys-hys projekti. Olen tottunut siihen, että enemmin tai myöhemmin selän takaa kuuluu; mitä teet? Se on tuolla käsityöhommissa vähän tapana.

Pidin myös matalaa profiilia, koska tuntui siltä että olen ollut aika kauan poissa töistä, kun omat työtuntini oli kerran tehty ja laskin uuden kuukauden tunnit jo suurinpiirtein miten ne teen. Osaisinpa sovittaa ne niin ettei ämmä numero ykkönen olisi paikalla... Kyllä sen kanssa juttelee, mutta olen jo huomannut sen olevan selkäänpuukottavaa juoruämmäsorttia, että eipä suuremmin kiinnosta. Lisäksi se eukko on haksahtanu pahemman kerran ikäarviossaan minun kanssani. Se kohtelee minua kuin jotain teiniä. Toisaalta, se kyllä tuo minulle yllätysmomentin. -Ja hymynkaretta muillekiin tilanteen tietäville. x'D Odotan innolla mikä haloo mahtaa nousta siitä, jos joskus viitsin paljastaa tämän yllätyskortin. x'D

Kannattaa hymyillä. Näyttää joko idiootilta tai ikäistään vähintään kymmenen vuotta nuoremmalta. 8'D

Tässä taannoin toivoin saavani tietää sen ämmän nimen, joka puhuu miusta paskaa selän takana. Satuin erittäin somasti yllättämään kaksi ämmää, epäillyt ykkösen ja kakkosen kun olin vessaan matkalla... Numero kakkonen kailottaa; ... Sanoin, että en tiiä mitä se ompeli, oli nenä kiinni kankaassa koko päivän.

Kakkonen huomasi sitten miun seisovan ovella epäilemättä; WTF-ilme kasvoillani. Se meni ihan oudonnäköiseksi. Selvästi näkyi kakkosen naamalta, voi vittu siinä se nyt sitten on kun ei pitäisi. Nyt hävettää... Ykkönen luikki vessasta aika kiireellä.

Pukuhuoneeseen laskeutunutta hiljaisuutta olisi voinut leikata vaikka veitsellä, kun kuljin vesssaa kohden. Sääli, etten lohkaissut mitään näppärää siihen tilanteeseen. No, tämä muistetaan ja otetaan puheeksi kun kumpikaan sitä vähiten odottaa.

Tilanne oli yhtä aikaa vittuttava, että naurettava. Okei, en ihan olisi uskonut, että Kakkonen olisi sortunut puhumaan paskaa... varsinkaan niin kovaan ääneen. Ehkei hän myöskään niin paha ole, jos osaa hävetä. -Jäätyään kiinni. x'D

Ykkönen taas... Se ämmä tarvitsee uuden harrastuksen kuin muiden arvostelemisen. ( Pois se minusta, että sorruin siihen juuri itsekin, mutta minuahan tässä on loukattu. Varmaan pitkin työrupeamaani. ) Jos sitä kerran niin vaivasi, niin olisi helvetti soikoon käynyt kysymässä. En minä pure. Eeeen.... Minähän muutun raivohulluksi perkeleeksi siinä vaiheessa kun kuulen itsestäni puhuttavan perätöntä paskaa!

Valittaisivat sitten jos on oikeasti aihetta, vitun tekopyhät paskiaiset. =..=*

Purin sydäntäni, sitä pientä kivikovaa palleroa, joka tiedettävästi pumppaa jotain nopeasti hyytyvää siirappia, pomolleni. Masentavaa kuulla hyssyttelyä, että ko Ykkönen on luonteeltaan semmoinen kuin on. Valitettavaa kyllä minäkin olen mitä satun olemaan ja ykkösen kaltaiset tyypit ottavat pannuun! >..<’

No, tätä ette ainakaan uskoneet koskaan kuulevanne…

Kieltämättä taas viikon paras juttu kuului Behemothin suusta tässä iltasella… Sen ärähti miulle, että miun pitää poistaa turhat sivut netistä.

Jos luet tuota äskeistä kerta toisensa jälkeen kasvoillasi ilme, jossa on epäuskoa, sekä muita soppaan kuuluvia tuntemuksia, tiedät miltä tuntui. Minäkin luulin kuulevani väärin… Sääli, että Behemoth oli tosissaan.

Yritä siinä selittää, että ne nettisivut ei ole meidän koneella, eikä niitä voi poistaa kuten herra haluaa. Se on vähän sama asia kuin puhuisi ladon seinälle, vain sillä erotuksella, että ladonseinä ei rupea huutamana takaisin/murjottamaan… Nettisivujen kanssa kun on niin, että ovat tuolla netissä ja koneella pääsee niitä vaan kattelemaan. * huokaus * Sitäpaitsi moisen poisto-operaation suorittaminen ja kyllä kai semmoisen suunnittelukin on laitonta.

Miten toivonkaan, että tuo yksi osaisi joskus selittää asiansa ymmärrettävästi ja ilman, että se johtaa outoihin lausahduksiin tai tilanteisiin.

Riimukortit 2

Edelleenkin keskeneräiset kahdeksankulmaiset riimukortit. Nyt niissä on kivetkin mukana. x'') Tarkoitus lienee ollut kirjoittaa reinoille riimujen nimet ja merkitykset. Mukana on myös kolme tyhjää vyrd-riimua.

Riimut ja kuva by Uku

Riimupakka

Pienessä riimukirjassani oli opastus, että riimut tulisi tehdä omien mieltymystensä pohjalta. Jotkut tekevät riimunsa maalaamalla ne kiviin tai simpukoihin, jotkut maalaavat/kaivertavat/polttavat riimunsa puuhun, tai kaivertavat luuhun... Allekirjoittaneen materiaali on aina ollut ja tulee olemaan; paperi.

Täysi riimupakka. Itsetehty ja laminoitu. Löysin joskus joltain ilmaisfonttisivulta riimu-aakkosfontin. 8') Eivät olleet hankalat tehdä, saati hankalat tulkita.

Asiasta kolmanteen riimujen nimet on kirjoitettu eri tavoilla eri kirjoissa. O..O' Osassa aika typerästikin...

Kortit & kuva by Uku ( eli minä )

Zener kortit

Jep. Itsetehdyt zener-kortit. Yhteensa 12 eli 6 korttia ja niille parit. Laminoitu. Helpot tehdä. -Tosin aaltoviivat piti improvisoida. Kuvioiden lisäksi otin pakkaan myös tyhjän kortin. Näin sellaista käytettävän jossain tieteisleffassa ja se tuntui hyvältä ajatukselta.

Korttien takapuoli on sinikuvoinen. En muista mistä nappasin kuvion.

Kortit & Kuva by Ukuli

Herkkupeppu : Havaintoesimerkki ( Kuvallinen )

Joskus taisin sanoa jotain herkkupepusta. Parempi havainnollistaa asiaa kuvan kanssa… Tunnetaan myös nimillä bishounen, bishie…

Noin. Luulisi olevan suorastaan läpihuuto juttu. x’D

Minipöllöt Valamosta

5/8sta. Kolme on vielä teillä tietämättömillä. Nämä pikkupöllöt sattuivat löytymään siivotessa piironkia, ne ovat pieniä savipöllöjä, joita minä ja mummoni ostettiin kun käytiin joskus vuonna nakki ja makkara Valamossa ja Lintulassa kesäretkellä. –Se taisi olla joku eläkeläisten retki. Retkellä oli kai kivaa, mutta en muista siitä mitään. -Voidaan pitää ihmeenä, että ylipäätään muistan kenen kanssa kävin ja missä ja mitä ostin.

Kameraa ei tuolloin ollut ottaa mukaan.  -Tai olisi ollut sellainen jumalattoman raskas Nikon. :/ Jos olisi tullut kamera otettua mukaan niin, olisi jotain kuviakin. Veneajelulta viimeistään. Sellainenkin taisi sisältyä siihen retkeen. -Tosin en vielä silloin ollut mitenkään kovin innoissani kuvaamisesta.Saman reissun peruja on myös hopearisti, jota pidän edelleen.

Tulipahan siivottua...

Jostain syystä katsoin yhden laskun jotenkin niin, että siitä jäi käsitys, että jotain olisi sitten toimitettu jälkitoimituksena... Aivan, rahti oli merkitty tuotteiden väliin. <..<'

Siinä vaiheessa kun on pistänyt kämpän suurinpiirtein ylösalaisin ja jopa onnistunut löytämään pinon vanhoja Turtles-sarjiksia... eikä laskua vain näy missään kansiossa tai paperipinossa, ensimmäinen epäilys on totta kai, että koko lasku on tullut kadotettua.

Sotkemisen ja uudelleenjärjestelyn myötä tiirasin sitä pahuksen laskua uudelleen ja jopa syynäsin laskua laskimen kanssa varmistuakseni asiasta. Mitään kadonnutta laskua ei ole ollut olemassakaan. D:

Tulipahan sitten järjestystä kaaokseen, jos ei muuta.

Riimut ja zenerit, sekä Tarotkortti kokoelmaa..

Etsiskelin eilen yhtä tarot pakkaani, kun muistelin, että siinä oli suurinpiirtein samantyyppiset kuviot kuin king.comi:ista löytyneestä pelistä, jossa on tarot pakan minor arcana, mutta ilman kuningatarta. <..<’ Peli nimi on muuten Scopa king ja noilla säännöillä sitä näkyisi pystyvä pelaamana ilman konettakin jos siis kotoa tarot-pakka tai pelipakka löytyy. 8’3

Tarot pakasta lyhyesti: Pakassa on kortteja yleensä 78 ja se jaetaan Major ja Minor arcanaan eli Suurten ja pienten salaisuuksien kortteihin.

Minor arcana eli Pienten salaisuuksien kortit, joka lähes sellaisenaan vastaa pelikortteja sillä erotuksella, että tarot pakan maissa ovat varsinaisia kuvakortteja on neljä; paashi/palvelija/lähetti, ritari, kuningatar ja kuningas. ( Crowleyllä oli oma näkemyksensä; prinsessa, ritari, kuningatar ja prinssi… ) Myös muissa uudemmissa pakoissa voi olla omat nimityksensä näille neljälle. Tutummat pelikortit ovat muovautuneet Tarot pakan pienistä salaisuuksista ja Suurten salaisuuksien Narri-kortista, josta on tullut jokeri ja jokereita tavan pakassa on kaksi…

Major arcana taas käsittää loput kuvakortit,  joita on 22 ja luvut 0-21:teen.

Pakkojen aiheita on monia. Kaiken lisäksi korttien symbolismi ja tarkoitus vaihtelee suuresti pakan tekijän mielenlaadun mukaan.

No, Klassinen tarot pakkani sitten löytyi. Sain sen pakan lahjaksi ja se on ensimmäinen pakkani. :3 Noh, ei ainakaan siitä pakasta oltu saatu vaikutteita, vaikka kuvitustyyli samantyyppinen olikin.

Samalla löytyi ikivanha luomus, jonka muista kyllä tehneeni, mutten muista milloin… 8’3 Riimukortit. 8D Normaalistihan riimut kaiverretaan puupaloihin tai maalataan kiveen tai simpukankuoriin jne jne… Muistelisin, että laskelmoin että koska työvälineeni on paperi, että paperille sitten. x’)

Tein joskus uudemmankinlaiset. Kahdeksankulmaiset kummajaiset, jotka… jotka… Asioita alkaa palailla tässä kirjotitaessa mieleen, kuten se, että minulla on itse räpellettyjä riimukortteja kaksi pakkaa. Vissiin olen tehnyt yhdelle kaverille joskus tulostetun version, että on saanut askarrella kortit itse…

Samalla kun löytyivät myös itse askarrellut zener-kortit. 8’) Zenerit on nimetty kortit kehittäneen psykologin mukaan ja korteilla tutkitaan/harjoitetaan selvännäköä/telepatiaa.

Selvä. Otetaan kuvia… Pitää etsiä se kahdeksankulmainen pakka. Tässä kuitenkin osa tämänhetkistä pakkakokoelmaa. Toinen klassinen pakka, sekä New Orleansin Voodoopakka eivät mahtuneet kuvaan…

Ylhäältä; Celtic Dragon, Crow’s Magick, The Gothic, Bohemian gothic, Dragon, Gemstones and crystals, Viking, Chinese, Cosmic, Crowleyn sekä klassiset…

Outo keräilykohde kieltämättä, mutta pidän joidenkin pakkojen kuvituksesta. Klassinen pakka on ainoa, joka ei vastaa kriteeriä, joka minulla on ollut muiden kanssa.

Kuva by Uku

Nettiongelmia osa 2

Maanantai-iltapäivästä asti on ollut ongelmia netin kanssa. Netti ei ensinnäkään toiminut enää maanantai-iltapäivänä. Eikä vielä tiistaiaamunakaan.

Tiistai-iltapäivällä saatiin helpparista sen verran apua 1:llä megalla lähdettiin liikenteeseen ja pelitti ihan suht’ hyvin. Missään muualla sitä ei edes huomaa kuin jos lataat jotain isompaa tiedostoa. ( Se jotain oli LADesigning uusin ilmainen. 8’3 )Lataaminen vain ei ole niin nopeaa kuin ennen. Itseasiassa tarvittiin kaksi yritystä ennen kuin sain tiedoston kokonaan.

Älä kysy miten nopeaa on ollut maanantaihin asti…

Keskiviikkona oli testimodeemi, joka ei sekään onnistunut verkkoa nostamaan. 1 megainen jäi ja sillä tuli toimeen. Mitenköhän sen huutokohteen kanssa menee nyt kun ei pääse joka päivä tutkimaan, että koska tulee kirjasta maksu. –Tai minkäänlaista muuta kommenttia. Totta kai juuri silloin on aina jotain ongelmia, kun on menossa jotain mikä vaatii ehdotonta huomiota ja asiaoiden välitöntä hoitamista.

Torstai? Tässä nyt ravannut korjaajaa ja vika ei ainakana ole puhelinlinjassa, eikä välttämättä modeemissakaan. Testimodeemilla oli samaa vaikeutta keskiviikkona. Korjaaja-setä vaihtoi uuden piuhan modeemin ja seinän välille. :)

Muistan senkin kerran kun yritin kaupungin palvelupisteestä saada uutta piuhaa sille välille. Tädit vaan katto hölmöinä kun selitin, että millasen tarviin, mihin ja mitä varten. Nähtävästi eivät tiedä, että toi kolibri tarvitsee kaksi johtoa toimiakseen virtajohdon lisäksi. Kaapeli, joka tulee koneen ja modeemin väliin on numero yksi. Kakkonen on se joka yhdistää modeemin seinään. Kahdehdin julkisia paikkoja joissa on nettitöpsäke seinässä ja siihen vaan tuikataan toi kaapeli ja toinen pää tietokoneeseen.

Saa nähdä miten tää homma ratkiaa. <..<’ Ei ainakaan tänään mitään edistystä sen enempää kuin, jotta vika ei ole talossa eikä koneissa.

Jos palvelusta pitää jotain sanoa niin, palvelu tässä asiassa on ollut todella mutkatonta, sujuvaa, ystävällista ja nopeaa. :) EI jonotuksia, ei ärsyttäviä puheluautomaatteja, nauhoitteita, puhelunpomputtelua… Nämä osaavat oikeasti palvella asiakkaita. :)