Kadehdin tänään ihmisiä jotka ovat tehokkaita ja aina menossa ja tekemässä kaikkea. Varsinkin nyt kun itse pelaan puolella sulakkeella siitä puolikkaasta millä on tähän asti menty.
Väsyttää. Tympii. Vituttaa.
Niin ja sosiaalinen kiintiö on myös onnistuttu ylittämään kiitettävästi. Siinä määrin jo, että allekirjoittanut harjoittelee hiipimään hyyyvin vähin äänin töistä pois välttyäkseen vaihtamasta enää yhtään sanaa kenenkään kanssa. =..=’
Ihmettelen, että miten helkutissa jaksoin painaa kesän ja niillä resursseilla mitä itsellä on. Villi arvaus on, että tuli kesällä vedettyä sen verta ilolla, että nyt on poltettu kaikki resurssit loppuun. Oikeastaan olo on kuin muuttolinnulla ja karhulla, joka on menossa talviunille.
Päälle syysväsymys/mahdollinen syysmasennus. Ainoa ilo, joka tulee olemaan on, että vielä ensi kuukausi ja sitten alkaa loma. –Ellei sitten masenna se, että alkaa loma. * miettii * Ei, ei siitä voi olla kyse. Ainoa tilaisuus mikä masentaa on, se pahuksen liirumlaarum päättäjäiskahvit. Moni arvostaa sitä, mutta minut se täyttää sanoinkuvaamattomalla kauhulla.
Harrastukset auttaisivat jaksamaan vaan kun ei niihin jää aikaa, tai sitten en osaa aikatauluttaa jäljellä olevaa aikaa kunnolla, että jäisi kotihommilta harrastuksiinkin aikaa. Lievästi sanottuna alan olla aika kypsänä tähän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti