Tulipahan näprättyä. ;3
Harkitsin kyllä myymistä, mutta en halua luopua yksistäkään. T__T’ Toisaalta ovat niin helppoja tehdä, että kuka vain osaa samantyyppisiä tehdä. –Itsekin.
Tykkäsin tehdä ja kiroan sitä, että muutamien kohdalla käytin materiaalit mitkä olin varannut muihin töihin. T___T’
Kuvia korviksista nimineen ja suurinpiirteisine infoineen täällä. Myös viime vuonna tehdyt korvikset ovat nyt siellä. ;) VIlkaiskaa marraskuu 2012n arkistoa.
Eikäääää! Kattelin juuri jotain niksipirkka goes remonttireiska ohjelmaa, jossa joku äijä kursi, jonkun pienoishyllyn kasaan liimalla, joka näytti olevan laadultaan samannäköistä kuin paperiliima täälläpäin. O..O’
Puhumattakaan miten ala-arvoisesti kiinnitti huopapalan puunpalaan. Rykäisi liimamällin keskelle puulevyä ja huovan pala siihen. Noin. -Ei tule pysymään pyhätöntä viikkoa. Käytössä huopa meinaan nousee liimaamattomista reunoista hiirenkorville.
Toisaalta, ei sitä ohjelmaa kai muuten mies vetäisi. =..=' Eikä sitä kai muutoin olisi täyteohjelmaksi valittu.
Kammottavaa haaskausta.
Tulipa jännä ehdotus yhdeltä kaverilta, että mitä voisin ruveta tekemään isona. Ehdotteli sellaista kuin tarpeiston henkilöä, joka siis rakentelisi rekvisiittaa, lavasteita ja muuta tarpeellista.
Siitä käytiin pitkääkin keskustelua, allekirjoittanut taas vastaran-nankiiskinä, mutta hyväähän sillä tarkoitettiin. Harvinaisemmaks juttu menee siinä että eipä ole ennen kavereiltä neuvoa vastaavasta tilanteesta tullut. –Tai sitten niitä hetkiä ei joko muista tai sitten tavoistani poiketen... en ole kuunnellut. Tätä ei voi ainakaan kieltää, ettenkö ole kuunnellut. Kuuntelin ehkä liiankin tarkkaavaisesti. Tämä ajatus tuntuu juurtuneen. O..O’
Siinä rupesin miettimään sitä, että kauanko jaksaisin hommaa tehdä, että miten äkkiä kuppi menee nurin. Edellinen komennus alkoi kiehua yli jo ennen lokakuun loppu ja pahasti. Enkä tiennyt olevani masokisti, ennen kuin älysin että pyrin samaan paikkaan hommiin tänäkin vuonna. Ainoana lohtuna on, että saattaa olla mukavammat työkaverit. –Meikäläisen tuurilla? Milloin minusta tuli optimisti? O…o’
Löysin aiheesta yhden luonnehdinnan, joka lupaa taas paljon niin oppimisen puolesta, että tekemisensä puolesta. Ilkeää, että toimenkuvasta muistuu häiritsevästi ideologiani; jos jotain ei ole, se pitää tehdä itse.
Osaisinko homman? Ehkäpä, siinä melko lailla taitaisi hyvällä onnella päästä käyttämään kaikkea mitä on ikinä oppinut ja saattaisi vieläpä oppia lisää. O..o’
Mutta kysymys on aina siitä haluanko tehdä sitä. Ainakaan vielä ei tunnu siltä. Kuitenkin se on paljon parempi kuin L:n esittämä lähihoitajakoulutus. Kyllä vaan, jos haluatte uuden Kuoleman Enkelin hommiin, niin siitä vain. Ammatinvalintapsykologin ehdotus oli metalliala/hitsausala. Luulisi ammatinvalintapsykologilla pystyvän parempaankin? Aivotyöstähän se palkka maksetaan, eikä pelkästä istumisesta ja suunsoitosta?!
Hyvää on viimeaikojen ammattineuvottelut ja pyrkiminen, tosin aika hidas pyrkiminen… mutta etanavauhtikin on liikettä eteenpäin. En tosin tiedä pystyykö kaltaiseni etana koskaan kääntymään taaksepäin. Ehkä joskus pitäisi katsoa taaksekin päin, mutta miksi ei takana ole mitään? Siellä on se kuljettu matka. Kaverit ovat rinnalla ja matka on aina menemistä pisteestä A pisteeseen B. Joskus kyllä pitää tehdä u-käännös ja palata reitille. ;)
Än aa äm uu.
Ymmärtääksesi lukemasi tarkoituksen, kannattaa vilkaista koko tämä pahuksen teksti, ehkä sitten voi kuvitella ymmärtänsä syyn ja seurauksen. Tähänkin on ihan järkevä looginen selitys.
Se on aina kun päättää, että nyt vois säästää vähän, niin eikös vain jostain kulman takaa löydy jotain mikä on ostoslistalla. Niin tänäänkin.
Tässä vaiheessa myös on turha kierrellä, vaan voi tunnustaa hyvin, että on bjd-nukkeharrastaja omalla kierolla tavallaan ja siihenhän se tämänkertainen kiusauskin liittyy.
Huudossa on Namu, joka on kummitellut ostoslistallani kummituksena siitä asti kun nukeista rupesi ottamaan selvää minkälaisia otuksia haluaa majoittaa. Syy siihen miksi Namut ovat haamuina listalla on siinä, ettei niitä enää valmisteta. Ei se nyt kummiskaan niin pahannäköinen epeli ole.
Harrastajan tunnistaa jo siitä, että ulkopuolisen silmin katsottuna mikään ei riitä. Voiko keräilijäharrastelijaa tai harrastusta ymmärtää millään tavalla?
Kattelin alkuillasta elokuvaa ( I, robot ) ja jossain leffan loppuvaiheilla hapuilin hyllystä kelloa, että näkisi paljonko kello mahtaa olla.
No, eikös vaan se pahuksen kello livenny otteesta ja tehny kamikazesyöksyn. Onneks osu oikeaan ranteeseen eikä päähän, mutta koski imakasti yhtä kaikki. Kuului vain kolahdus, helähdys ja älähdys. Nyt se sitten raksuttaa hieman epävireisesti ja ranteeseen koski vähän aikaa.
Se herätyskello ei ole mitään pilipalikamaa, jos ihmetyttää että miten sellanen pikkuvärkki voi koskea niin saakelisti. Se ei ole mikään pieni laitos. Se on kaksi kertaa normaalia herätyskelloa isompi ja wanhan ajan mallia. Ruutu lasia ja kaikki muu metallia. Hankin sen joskus vuosia sitten Biltemasta ihan vain siksi, että se oli jotain muunlaista kuin nykyiset pilipaliherätyskellot joiden ääneen ei edes herää.
Tämmöinen kapine. Painaa hieman alle 500 grammaa. –Asiasta toiseen, että Biltema ei enää myy näitä kapineita. O..O’ Liekö syynä kestävän kehityksen nimissä markkinakikka vetää täysin toimiva ja hyvälaatuinen värkki pois markkinoilta. Kuluttaa patterin ehkä noin neljän/kolmen vuoden välein. Noin. En muista vaihtaneeni patteria mokomaan kuin kerran tai kahdesti koko tänä aikana kun tuo värkki on ollut minulla. Niin, tämä raksuttaa patterivirralla, eikä ole vedettävää mallia. Parasta on myös isot numerot, että nekin erottaa aamuhämärässä ja unenpöpperössä. -Herättää takuuvarmasti paitsi minut, myös muun talonväen. 8D
Tämä on ollu miun uskollinen herättäjä vuodesta 2002.
Tuli laitettua Prätkisfanitaideblogiin yksi kuva. Ei siinä mitään, mutta paskinta ehkä on, että kadotin paikan mistä löysin kuvassa käyttämäni naamataulun nahkoineen päivineen. –Pitää päivittää myöhemmin, kohta on mentävä nukkumaan. Mutta sitä ennen...
Puhumattakaan miten paljon rupesi sukkaamaan minkälaisen listan sain aikaan freebeistä, joilla olisin halunnut leikkiä, mutta jotka ovat kadonneet bittiavaruuteen syystä tai toisesta.
Kaikki totta kai Dazin kolmatta sukupolvea, joka tekee uutta tulemista Genesis-malliin. Mallintekijät ja taitelijat ovat niin nelosen ja vitosen lumoissa, että ovat täysin hylänneet kolmoshahmot, vaikka silti on porukkaa joka niitä käyttää.
En pidä itteäni mitenkään jarruna, mutta olisi paljon kivempaa, jos meikäläisen kaltaisia 3n sukupolven käyttäjiä huomioitaisiin pikkaisen paremmin. Ja varsinkin jos itsenäiset mallikauppiaat viitsisivät ottaa meikäläisen kaltaiset huomioon, eikä tiputtaa meitä pois tai pakottaa perehtymään päivitettyyn malliin. –Jolle ei aiemmat vaatteet tai nahkat sovi... Ainoa mikä sopii on hiukset.
Jotenkin minusta tuntuu, että tempaisen etsintäkuulutuksen niistä hahmoista joita olen vailla. Pakkohan niistä on jotain tietoa saada.
=..=’
Tjaah, olen koittanu tänään koota ajatuksiani aiheesta jonka moni osaa sanoa lonkalta, mutta johon minun mielestäni pystyy vain aito selvännäkijä. Nimittäin pitkän linjan suunnitelmat tulevaisuudesta. Jos sitä johonkin voisi verrata niin velan ottoon ja huomata sitten eräänä päivänä ettei pystykään maksamaan velkaa pois.
Tosiasia meinaan on, että elämässä totta vie tulee eteen muutoksia niin hyvässä, että pahassa ja useimmiten jälkimmäistä tulee enemmän. –Varsinkin jos suunnittelee jotain ennalta. Totta hitossa se pieleen menee. Kukaan vain ei näy uskaltavan myöntää sitä edes itselleen. Sitten tulee pettymyksiä ja masennuksia kun huolella laadittu suunnitelma ei mennytkään odotetusti. -Jos ei odotata mitään, ei pety, suunnitelmat menevät hyvin ja yllättyy lähes aina iloisesti. :D
Lähti taas puheeksi kauttarantain liittyen työllistymissuunnitelmiin. Pitää olla pitkän linjan suunnitelmat. Itse kyllä pidän mieluummin siitä, että pystyy suurinpiirtein pystyy pelaamaan varman päälle. Sanotaanko, että tekisin pitkän tähtäimen suunnitelmia jos olisin selvännäkijä. Mutta kun en ole. Hah!
Mistä sitä ikinä tietää mitä nurkan takana on? Onnettomuus voi sattua koska vain, missä vain ja kenelle vain. En välttämättä ole edes hengissä viiden vuoden päästä. –Liekö kukaan jos mayat ovat sittenkin oikeassa. x’D
Minusta on täysin järjetöntä, että ihmiseltä voidaan vaatia vaikkapa jotain viiden vuoden kuluttua suunnitelmia. Tai jatkosuunnitelmia vielä senkin jälkeen. Tämän on pakko olla taas sitä oireilua, että sukupolvia on kasvatettu yhteen muottiin. Ilkeää sanoa, mutta en kykene ajattelemaan kaikilla tasoilla kuten normaali ihminen. :(
Mitä haluan tehdä? Minä en tiedä. Siksi minä kokeilen. Kyllä sen nyt on hemmetti pakostakin joskus tultava vastaan mitä haluan tehdä vakavissani, jos annaetaan tilaisuus kokeilla. O..o’
Vai pitäisikö niellä tämäkin paska ja leikkiä mukana kuhnuria, sanoa mitä odotetaan jokaisen sanovan ja tehdä kiltisti mitä odotetaan?
Booooooooooooooooooriiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiing!
Pitäisi kai sittenkin opetella selvännäkijäksi. Pienimuotoinen ennustus sujuu jo nyt. 8D
Sen kerran kun Salkkareita tuli katsottua, ihmettelyn aihetta tuotti sarjan ikäraja, joka on luokiteltu 7ksi. Millä perusteilla? Sarja sisältää vähän muutakin kuin pelkkää tuotesijoittelua. Kiroilua, juopottelua, joka on syventynyt alkoholiongelmaksi asti, huumeongelmia, seksiongelmia, väkivaltaa, kidnappauksia, raiskaus, mielenterveysongelmia.
Erittäin suositeltavaa katsottavaa kaikenikäisille? O..o’
Tätäkö normaalit ihmiset tykkäävät katsella? Vapaaehtoisesti? O..O’
Kyllä on ihmeellistä, että kaikki vanhat jutut pitäisi muistaa. Tässä sai taas kuulla huutoa aiheesta miksi en muista jotain kukkaa, jota Peto on joskus kasvattanut niin, että se on melkein peittänyt jonkun huoneen ikkunan. Sain kuulla huutoa siitä, että enkö muka oikeasti muista. No en muista. Oikeasti.
Kuten en muista juuri mitään ja jos muistan jotain lapsuudestani niin kaikki paskimmat asiat. –Ensimmäisenä se yksi kusipää, joka viskasi sen jäämöykyn nuppiini kun olin ekalla luokalla. >/ Sellainen kyllä pistää toivomaan ettei mitään edes halua muistaa ja siinä olen tainnut onnistua 90%sti.
Viikko sitten tuli huutoa samasta aiheesta ja vittuilua siitä, että olen harvinaisen köyhä ihminen koska en muista mitään. Pitäisikö minun sitten muistaa vai? O..o’ Joka ainoa tapaamani henkilö? Kaikki Pedon kaverit? Kuka teki mitä missä ja kenen kanssa? Minkä takia päässä pitäisi olla perhanan muistipankki?! O..O
Toivoisin, että ihmiset lakkaisivat utelemasta minulta lapsuusmuis-tojani. Tai ainakin olemaan tivaamatta syitä miksi ja miksi en muista. Antaisivat olla. =..=’ Olkoon se omituinen oikkuni, yksi niistä oudoista asioista, joilla määrittelen itseni. Enhän minä muista mitä viikko sitten tapahtui. Viikko eteenpäin, enkä muista kirjoittaneeni tätäkään. x’D
Pahin pelkoni on, että ne muistot lojuvat yhä tuolla jossain aivosolujen kätlöissä ja että joudun dementoituneena kohtaamaan kaikki nuo muistot mitkä olen onnistunut unohtamaan. Siellä ei voi olla yhtikäs mitään mitä voisi pitää tärkeänä tai hyödyllisenä. Ei ainakaan itseni mielestä. –Minun päästänhän tässä vadilla on.
Sitä ennen tuli huutoa tarlatanista, jota ei talosta löydy. Sekin olisi pitänyt muistaa koska viimeksi sitä on käytetty ja missä. Mistä minä semmoistakin enää voin enää muka muistaa? Jos sitä on olut joskus kun olin pieni niin en minä sitä enää muista. –Tarlataani lienee harva kova kangas, jota käytetään askarteluun.
Minulle menneet ovat menneitä ja saavat luvan pysyäkin menneinä.
Saa olla viimeinen kerta kun näytän Pedolle yhtään mitään. Rupesin skannaamaan taas noita kuvia ja luvassa on kerrankin jotain muuta fanarttia kuin Prätkiksiä. 8’) Aku Ankasta tällä kertaa ja Moby Ankka, jota ei enää Aku Ankan sivuilla näe. Valaanpyynti on tapetilla, joten liekö siksi Mobynkin esiintyminen pannassa. Mobyhän näet oli valaanpyytäjä. -Tosin Mobya taisi aina kiinnostaa aarrekartat ja aarteidenmetsästäminen enemmän kuin valaiden pyynti. No, silti...
Näytin sitä kuvaa siis Pedolle, kun arvelin, että tottahan se Mobyn tuntee. Kysymyksellä; arvaa kuka. Jopa oli Pedolta hyvä kommentti; onko se herra A:n tekemä? Ei jumaliste. Ei toi nyt niin huono ole. O..o’ Eikä edes näytä sen yhdeltäkään sen kummipojan tekeleiltä. Kyllä se meillä ollessa piirteli, mut ei se kyllä piirrelly ankkahahmoja kertaakaan.
Sanomattakin selvää, että kiitti vaan vitusti ja huomista päivää ei tule. Taisi tulla toivotettua, että moisesta vastauksesta sietäisi saada puukosta vähemmästäkin. -Eli leikkisään vastaukseen yhtä leikkisä vastaus.
Tommonen se sit on;
Huomaa, että allekirjoittanut on täydessä vauhdissa jo yhdeksältä... Tässä on ykkösellä joku taideaamu, jossa käsitellään jopa kuolemaa. Siinä esiteltiin valokuvaa, jossa oli pikkanen timantti pinseteissä. Sekä tieto, että Sveitsissa tehdään ihmisen tuhkasta timantteja.
Miun suusta kuuluu; mitenkä monen ihmisen tuhkat sellaiseen tarvitaan? 8’D
Peto repes ja tirsku, että pitääkö miun aina ajatella tommosta ensiksi. Tosin oli sitten heti juonessa mukana, että entäs jos sitä kävisi tuhkauurnia kopistelemassa.
Nähtävästi pitää. x’)
Mikä ihmeen Belphegori siellä oikein on noita palveluasioita säätämässä?! Kaikki halutaan pois pienistä pitäjistä ja kunnista, automatisoidaan, koneistetaan ja viedään jonnekin kymmenien kilometrien päähän.
Videoneuvotteluja? Kaikilla ei vieläkään ole kunnon välineitä, tai nettiyhteyksiä. -Taikka minkääänlaista tietoa kummastakaan siksi toisekseen... Sekä selvästi uudet suunnitelmat eivät ota huomioon kaikkia ikäluokkia. -Taaskaan kerran. <..<'
Kuitenkin tulevaisuudessa, ikääntyviä tulee olemaan entistä enemmän ja ikäihmisen tietokoneenkäyttö tai dementikon tietokeenkäyttö tiedetään varsin hyvin.
Syy siihen miksi en juuri pidä uutisten katselusta, kuuntelusta taikka sanomalehtien lukemisesta on, että aina löytyy kaikkea ikävää. -Varsinkin sellaista mitä ei voi kuin ihmetellä, että eikö ihmisellä ole järkeä päässään. =..='
Belhegorista sen verran, että tämän demonin sanotaan auttaneen ihmisiä tekemään löytöjä ja yllyttävän keksimään virityksiä, joilla ihmiset rikastuvat. Demonin on myös sanottu houkuttelevan ihmisiä laiskuuteen.
Niin häpeilemätön lainaus devin journalista, ettää...
Samalla kun kaverit juorus tän vuoden Kawaconista, alkovat sitten painostamaan, että miunkin pitäis myydä noita teoksiani siellä. Ostaisko niitä muka kukaan, hä? Mutta ennenkaikkea mitä helkuttia mä siellä myisin? Kummiskin haluisin myyhdä jotain mitä muut ei myy. Eli ei avaimenperiä tai kirjanmerkkejä.
Mä en juuri tee mitään mikä vois kiehtoa Kun ite tykkään tehdä pelkästään bishejä ja sitten jotain aivan random juttuja. 3D:nä jos mahdollista. Laillisella kamalla, ohjelmalla ja ihan laillisilla ilmaisjutuilla. -Tosin useimmissa laillisissa freebeissä on vielä se et ei saa käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.
Pitäiskö ottaa tilaustöitä? Haluaako niitäkään kukaan, kun en ihan kaikkea annettua osaa/halua edes piirtää. ;D Mut kysyä saa aina. Suoralta kädeltä voi sanoa, että kannattaa unohtaa Naruto, Hopeanuoli/Weed pyynnöt. -Niitä en suostu tekemään vaikka kirveellä uhattaisi.
Melko varmasti en mene. Tartteis kaiketi meinaan olla jotain valmiina, eikä mulla koskaan ole mitään valmiina. 8'D
Näin lisänä voisin sanoa, että myös Pokemonit ja niiden kloonit kuuluu samalle mustalle listalle. <..<’
Itseasiassa, veikkaus on että juuri tää tilaystöitten teko saattais työllistää allekirjottanutta jonkun verran? Vaikka kuka nyt multa uskaltais mitään tulla tilaamaan?
Kerrankin jotain hyviä uutisia. Näköjään ovat saaneet järjestettyä Kawaconin sittenkin myös tänä vuonna. 8')
Joensuussa 30.6.-1.7.2012
Info
Eli vaarana on että meikäläistä näkee siellä hiippailemassa pienen kameran kanssa ja ahdistelemassa cossaajia kuviin. 8'D
Toivottavasti Taidekujalle tulee olemaan väkeä jo aamu 9stä niin kerkiäis nähdä senkin. Viime vuonna nää nimittäin ryömi paikalle vasta kolmelta, jollon aikasin tuleet jo hipsi kotiin päin...
