Scandinavian Cosplay Championship... Teemalta?! o..o

Piti kyllä kaks kertaa hierasta silmiään perjantaiyönä, kun katoin mitä Teemalta tulee. Ne näytti Scandinavian Cosplay Championshipin suorana... ja Crystal Snow oli mukana kommentoimassa... O..o’

Mutta... upeita cosseja ja upeat cossiesitykset!!! Vaan sääli, ettei se kamera kiertänyt myös yleisön joukossa. :/ Hajosin sataa kun cossiesitykset veti suomiselostajat hiljasiks ja pitivät myös kielensä siitä etteivät jakaneet palkintoja etukäteen. Suomalaiselostajilla ainakin urheilukilpailuissa on se vittumaisen ärsyttävä tapa. <..<’

Oli niin pakko:

Seuraavaks kun saataisin telkkaan kunnon animesarjojakin. Viimeksi animesarjoja ja leffoja tuli vuonna nakki ja makkara... 2005? Oli SailorMoonia ja NeonGenesis Evangelionia. Sitten näitä satunnaisia Ghibli leffoja. Teeman animekokoelma; Fake, They were 11 ja Portit auki ja Ihmemies Loche ( se uudempi ).

Vaan miten olisi jotain muuta.. vaikkapa Ghost in The Shelliä, Inuyashaa, Bleachiä ja sellaista. Ei kuitenkaan mitään Weediä ja Narutoa. :P ( En ole kummankaan sarjan fani, huomasitte kai. )

Kitinää kadotetuista

Taas niin tyypillistä tuuriani, että... noh, sateista torstaita vain kaikille. Tänään olen taas selaillut aikani kuluksi vanhoja Japanpop-lehtiä ( vuosimallia 2008 ). Leffa, manga ja musiikki-esittelyt nyt eivät yksinkertaisesti vanhene. Eivätkä kyllä hyvin kirjoitetut kolumnitkaan.
Olisin ollut aika valmis laittamaan pääni pölkyllä jopa siitä etteivät liikkeetkään vanhene... tai katoa, mutta kyllä ne taitavat kadota. :/

Silmiin sattui nimittäin Mochanin mainos ja mietin kyllä, että ehkä liikkeellä ei ole fyysistä kauppaa, mutta mikäs verkkokaupan tappaisi? Verkkokauppahan on erittäin loistava ratkaisu jo siinä mielessä, ettei mitään kallista liiketilaa tarvitse vuokrata. Ihmiset löytää sinne ympäri maan ja kauppa käy. Että totta kai lähdin katselemaan ja totesin, että Mochan on ollut kuopattuna jo aika kauan aikaa. Sääli.

Olisinpa saanut tietää siitä muutama, reilu kymmenen vuotta sitten. Toisaalta, en vielä silloin ollut mikään otakuksi tai anime/mangaharrastajaksi luokiteltavissa... tai no, en kyllä vieläkään allekirjoittaisi intohimoista anime ja mangaharrastusta, mutta otakun sen alkuperäisessä muodossaan; harrastaja, joka uppoutuu harrastuksiinsa niin todenteolla ettei muita kaipaakaan määritelmän allerkijoittaisin koska tahansa. 8’D

Niin, no kyllä luen paljon mangaa. Viime viikonloppuna oli kieltämättä huikea tunne löytää Trinity Bloodin vol 18 suomeksi ilmestyneenä verkkokirjakaupasta. Oli jo aikakin! Sangatsu voisi hyvinkin käännättää Trinity Bloodia hieman useammin kuin nykyisin. =..=’ Vastaavaa englanninkielistä virallista formaattia on kai edelleenkin turha odottaa. =...= Suomi lienee yksi niistä harvoista maista, joissa Trinity Bloodia edes julkaistaan. <..<’( En tiedä missä kaikkialla sitä julkaistaan, mutta englanniksi ei julkaise yksikään kustantaja ja se on harmi. )

Toinen asia, josta olen myöhässä ja sekin oli samoihin aikoihin oli tarjolla erittäin käyttökelpoista 3d sisältöä Daz Studioon että Poseriin. Freebejä myös. Siinä lienee yksi syy siihen miksi kyseenalaisia sivuja rehottaa siellä, täällä ja tuolla ja kauppiaat poistavat kauhuissaan nekin viimeiset tekeleensä maksavien asiakkaiden harmiksi ja kiusaksi.

Ne siis teki mitä?

Adlibris on kunnostautunut, tai sitten joutunut myöntymään kukkahattutätiarmeijan alla; mangapokkareihin on tullut ikärajat.

Toistaalta, nytpähän ehkä pikkujonnejen emoset tietävät mitä pikkupilteille ei saa ostaa. <..<’

Minä ja Muumit

Tänään löytyi kadonneen muistin rippeitä aika yllättävästä paikasta. Nythän on niin, että totta kai jotkut ovat pahoittaneet mielensä muumielokuvasta.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin lapsena kun lainasin kirjastoautosta ( sellaisia oli minun nuoruudessani, tiedä onko enää kun ovat ajaneet kaikki palvelut säästöbudjetilla alas )Muumi sarjiksia. Ne oli muistaakseni jotakuinkin A4 kokoisia ja aika paksuja eepoksia ja niitä oli kiva lukea.

Sitten televisioon tuli tämä jokaisen suomalaisen tuntema Muumisarja. Juurikin tämä anime. Se josta suomisensuuri naksi kolme jaksoa koska niissä oli mm. muumipeikko esitti kuollutta, merirosvoja ja sellaista… no, lyhyesti parhaat muumijaksot sensuroitiin kokonaan pimentoon. Olisi joskus hyvä, jos Muumi animen näkisi ihan alkuperäisellä japanidubilla ja kaikki jaksot ilman sensuuria.

Mutta… sarjakuvat vs. tämä anime. Inhosin sitä pentuna juuri sen takia ettei se ollut niinkuin sarjakuvissa oli. Oikeasti, on vieläkin kiusaantunut olo kun joku kavereista hypettää katsoneensa Muumeja lapsena ja tykänneenäs kuin hullu puurosta ja miten pe-lot-ta-va Mörkö oikein oli.

Olisivat lukeneet sarjiksia. Kyllä ei oikein vieläkään tee mieli katsoa Muumeja. Katsoin kyllä ne sensuroidut ja niistä pidin.

49000 rikki

Tuossahan tuo iltapäivän mittaan rikki meni, että kyllä siellä vipinää on. Mitähän sitä keksisikään kiitoskuvaan? 8)

Muuten:
Ukun Myrkkyputeli
Prätkisfaniarttia

PS. Pitää rupeemaan laittelemaan jotakin myös uusimpiin gallerioihin ja linkittää niitä. D:

Mikä päivä jatko-osa

Eilinen oli jo MIKÄ PÄIVÄ! osastoa ja tänään sama tahtii näkyi jatkuvan. Kirjoitan eilisestä sitten huomenna ja postitan sen eiliseksi. Eilen en jaksanut ja tänään en yksinkertaisesti malta. Tänäänkin tapahtui.

Yöllä tai aamuyöstä, joku torvi oli saanu operoitua autonsa sillankaiteeseen. Harmi vain että kuitenkin niin hissukseen, että sillan metalliosia oli paskana, muttei ollut saanut autoaan ja itseään jokeen. Olisi joutanut ellei kyseessä ollut sairaskohtaus.

Töissä oli kuin olisi ollut töissä ruumiskellarissa. En ole ollut hommissa siellä. Vielä. Mutta vielähän sitä ehtii kaikkeen, eikös? 8’D +10 astetta, joka tuntui kuumiin kesäpäiviin tottuneista -5ltä. Porukka istui sisällä hommissa takit niskassa, yhdellä oli viltti sylissä ja toppatakki. Pomolla huulet sinisinä. Oikeasti, eipä paljoa naurata sellaiset olot.
Etälämmityksessä vain kiistetään, että ei ole mahdollista, teillä on siellä +20 astetta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kävivät lopulta katsomassa, todeten että toissapäiväiset ukkoset olivat sitten tehneet pikku pikku tuhoja.

Arvelin työpäivän päätteeksi käväistä kierrätyskeskuksessa kun en ole vähään aikaan siellä käynyt ja oli sellainen olo. Siis sellainen, että menen sinne ja juuri tänään. En juurikaan tiennyt, että miksi mutta päätin sitten mennä kuitenkin. Eihän sitä koskaan tiedä kun tulee sellainen vaistomainen olo. Yleensä se enteilee hyvää.

Päivän saaliina kahdet housut, jotka peräti mahtuu jalkaan, animeboxi jota olen metsästänyt  vuoden päivät ja materiaalia koruihin. Siinä määrin, että hirvittää jo itseänikin. Ja sitten ota-tästä-ja-vie-helkuttiin laatikosta erittäin jännä esine. 8¨’D Pois se, että tuli erehdyksissä niitten housujen kanssa sählättyä, kun ne on siellä isoissa laatikoissa niin olin kuorassu pinoon yhdet pikkuiset ( lue:normaalikokoa kaiketi ) farkut kun tutkin farkkulaaria. Enkä huomannut kuin vasta kotona. D: Noo... eiköhän noista jotain saa. >’D Kassin ynnä muuta ainakin.

Erittäin hyvä löytö ja vieläpä edullisesti. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös emaloitu riipus, lasisiruhelmet ja kookosnappeja. Sekä animeboxi jota olen etsinyt kauan.

Tämä löytö oli Ota-Tästä ilmaiskorista. Kokemuksesta tiedän, että ovat miettineet ettei tuollaista kukaan ostaisi. –Olen ollut itse siellä töissä sen verran usein. x’D

Tosiasiahan on, etteivät normaalit, mielikuvituksettomat ihmiset osaa arvostaa mitään outoa ja kiehtovaa, jota joskus tulee vastaan. 8)

Ainoa vika joka tässä on, on väri, mutta muuten se on ihanan karmiva ja soveltuu hyvin sormusten yms esittelyyn. >’3

Lyhyesti, tästä ei voi enää päivä parantua. Toki, jos shenkerillä löytäisivät pari viikkoa kateissa olleen rosherin paketin niin... mut sehän on liikaa vaadittu. D:

Kirjahankintoja

Kirjaostoksillahan sitä oltiin. Jos on tippaakaan epäselvyyttä, tutkit parhaillaan otakun ja helmihullun kirjahankintoja. Pahoittelen kuvien paskaa laatua, otin ne kiirellä. 8’D

Okei, tunnustan että Verenhimoiset vintiöt on ylisöpö ja ainakin ensimmäisen osan perusteella hauskaa luettavaa.

Resident Evil MArhawa project taas mietittyttää edelleen, mutta kun se on Resident Evil ja kauhua ja Biohazardille tyypillinen toiminta ja tarina niin. –Resident Evil oli alunperin videopeli nimeltä Biohazard. Tiedän vaikken ole pelannut yhtään peliä. 8) Ainoa asia, jotka sarjassa tökkii ovat onneton vätys veljenpoika joka on ekassa osassa aivan turha, mutta joka kai on vain oltava mukana, että lukija voisi samaistua?! Pah, mitä paskaa. Haluaako lukija muka aina samaistua kirjan henkilöihin? O..o Fanservice miehille. =..= Kohdeyleisö onkin selvillä ja sepä voikin selittää turhat hahmot ja hahmojen ilmeettömyydet.

Ei sillä ettäkö olisi tulossa uusi harrastus, mutta kuitenkin. Haluan vilkaista tätäkin helmi/koristenauha juttua ja totta kai kokeilla tätäkin. Eli… kyllä, on siitä tulossa uusi kiva juttu asioihin joita vielä teen. Seuraavaksi onkin ruvettava katsomaan mistä näihin helmitöihin sopivaa koristenauhaa oikein saa. x3

Sitten on vielä tämä. Jos otaku on bongannut mielenkiintoisen mangasarjan, se kannattaa ehdottomasti hankkia kerralla koko sarja. 8’D Sain käytettynä halvemmalla kuin, että olisin ostanut joka osan erikseen.

Juuri kun sain hyllyyn tilaa, sen tilan vie Chrono Crusade. 8’D Tarvitaan edelleenkin lisää hyllyjä. <..<

Ps. Tähän pitää myös lisätä nippu vanhoja Japanpoplehtiä, jotka todellakin lähtivät polkuhinnalla. Moni väkäleuka voi miettiä, että miksi ihmeessä mutta esimerkiksi lehdissä esitellyt bändit, sarjat ja kirjat eivät katoa valmiista maailmasta mihinkään. Sadepäivien ratoksi.

Home made sushi

Oli niin pakko tehdä ja olin suunnitellut kokeilevani sushin tekoa jo useamman kuukauden ajan ja nyt... NYT! Nyt se on tapahtunut. Osasin! Tosin, kylmäsavulohi ( oli vain sitä ) antoi aika tunkkaisen makuvivahteen tähän elämykseen, mutta ei se mitään, ensi kerralla käytän tavallista suolalohta! 8) Muinä täytteinä; paprikaa, kurkkua ja porkkanaa. Osan susheista käärin makisushina norin ( merilevää )sisään. :3 Täytettä jäi vähän ylikin, joten tarjosin sitä lisukkeena sellaisenaan. x)

Tässä tuolilla ( erittäin hygieenisesti ) kun evakuoin sushit etteivät joudu vieraan suuhun. Tosin, sen verran hermoheikko se äijä, että olisi varmaan lähtenyt kuin kuppa Töölöstä jos olisin tarjonnutkin. 8’D Kuvassa on myös veitsi ja bambumatto...

Miulla oli nimittäin bambukäärön sisällä vielä yksi makisushirulla odottamassa leikkaamista. 83 Leikkasin sen sitten kaikessa rauhassa ja herkuteltiin Pedon kanssa sushilla.

Mitä taas tulee siihen arvaukseen, että olisin saanut vieraan kaikkoamaan. Siihen pätee se seikkaa, että osa suomalaisista edelleenkin mieltää sushin raa’aksi kalaksi jostain kumman syystä.

Oli viime kesällä kamalaa kuunnella joitten kynnellä tapettavien pissisten hyivittuoikeestisus-hia Jotainvitunraakaakalaaensyö! kitinää. Koko 35 kilsaa kaupungista kotikylänikeskustaan. Siinä on omat huonot puolensa ettei ole mp3-soitinta tai sellaista puhelinta et siihen sais kuulokkeet ja vois soittaa jotain kivaa musaa... kuten Ruoskan Rabies levyä...

Ikävämpää, että vieraille eksyi eräs sukulainen, jolla ei ole sellaiset hyvät tavat hallussa kuin, että jos ollaan tulossa kylään... eiköhän kannattaisi soittaa hyvissä ajoin ennen kuin ollaan kylään änkeytymässä, että onko talon väki kotosalla. Tämä lahjakkuuss hohaili sitten vasta soitella kun oli jo kerran tapautunut, eikä ketään ollut kotosalla, että missäs kaikki on. Että ei näin! Ei todellakaan näin!

PS. Varmaa on, että sushia teen uudelleenkin. Wasabin ja inkiväärisäilykkeen kera ensi kerralla. Tarvikkeet herkkuun löytyivät lähikaupoista. 83

Necan predatorit <3

Necan predatorit. x) Juurikin ne syylliset tän päivän vittuiluannokseen ja angstiragetukseen.

Kotohuudosta löysin mielestäni ihan suhteellisen halvalla. Vaihtoehtona toki olisi ollut kääntyä taas brittiamazonin puoleen…  Ehkä sitten toiste, jos mieli tekee lisää ja säästössä on sen verran. Hih!

Kyllä vaan mielessä on sellaisen 1/4 figun hankkiminen ja jos haluatte kuulla viimeisimman nukkevision, jota olen pyöritelly… kustomoitua pallonivelnukkea hyvinkin. 83

Mitä luulette, moneltako mahtaisi löytyä 70 cm predator BJD? Tietysti niin universaali idea, että jollain jossain on pakko olla jo sellainen otus.

Urabokoon iskeny inflaatio!

Nyt vittu oikeesti Yen-press!

No, Betrayal knows my name ( petos tuntee nimeni ) eli uraboku no shiteiru mangaa on voinut nauttia volaan 5 asti tuplana. Siis yhdessä volassa on ollu oikeesti kaksi volaa mangaa, kokoa tuplaten normaaliin mangapokkariin verrattuna ( jenkkistandardi mangapokkarille siis ei tää suomalainen säästömalli ) ja sitten nämä yhdet hyvät päättää, että pidetään koko samana, mut julkastaankin vol 6sta asti yksinkertaisena?! MITÄÄÄÄH?!! Hinta kuitenkin pysyy samana monissa kaupoissa. Suomessakin. =..= –Miksipä en sitten Suomesta viitsinyt sitä ostaakaan, tsorppa. ( Että on kuvattava sana toi tsorppa. Ja sitä joku kääntäjäplanttu on ruvennu viljelemään oikein urakalla sangatsun käännöksissä! )

Ihan kuin materiaalia ei ois mutta voin kuvitella, että jotkut tyhjäpäiset bimbot on ruvennu kiteseen tosta et miks pitää julkasta tuplana ja ku saa oottaa niin kauan noita aina ja kaikkee muuta paskaa. Mäkä mäkä boohoo. =..=’

Tai sit on tullu painokustannukset vastaan…... vaikka epäilen suuresti sitä. Luulen, että tuplavolalla ois peräti säästetty, kun koko on kuitenkin sellainen hehtraarinen.

Mutta… jenkit on. =..=

Ja jos nyt ette ihan osannu lukee rivien välistä, niin…... pidän tosta mangasta juuri sen takia, että siinä on luettavaa ja ainakin ihan rahansa verran vastinetta. Kyllä siihen voi illan pistää, tai kaksi että saa luettua ensin. 8’D vittutaa siis nyt, että ykkosvolasta saa maksaa sen mitä normaalisti sais kahdesta. =..=

Vanha ohjelma

Mutta tuskinpa sentään pitäisi olla noin vanha.

Kenttätutkimusta Immortelista ja Nikopolista

Päivällä kirjoittelin itsenäisyydestämme, mutta nyt illasta on jo toiset suunnitelmat. Kenttätutkimusta aiheella Immortel, Nikopol: Secrets of the Immortals. Joihin olennaisesti liittyy puolalaissyntyinen kirjailija/taitelija Enki Bilal.

Tässä on selvinnyt, että Enki Bilal on kirjoittanut ihan trilogian Nikopoliin ja Horukseen liittyen. Kirjasarjaan liittyen ( tai ensimmäiseen ) perustuu huikea, taiteellinen ja omalaatuinen sci-fi leffa Immortel.

Nikopol: Secrets of the Immortals taas on sattumalta löytynyt PC peli, joka liittyy olennaisesti kirjaan, mutta jonka tyylissä on paljon samaa kuin elokuvassa. Johtunee siitä, että taitelija on itse ollut ohjaamassa elokuvan ja tekemässä peliä. 8'')

Ja sitten vielä se, että mitä hemmettiä... kirjasarja! Jumalaton näytelmä, Unien vankila, Kylmä päiväntasaaja. Triloagia oikein! Vielä käännetty suomeksi ja totta kai ei tietoakaan mistään uusintapainoksista. -Eipä tietenkään kun Suomessa eletään. Kustantajat eivät helvetti vie uskalla otattaa yhdestäkään kirjasta uusintapainoksia.

Nyt se on sitten koluttava kaikki pirun antikvariaatit ja huutoa kunnes nuokin löytyvät. En kyllä valita, parempi ostaa käytettynä kuin uutena nykyhinnoilla.

On tässä se hyvä puoli, että kaiken kallistuminen ajaa ihmiset lopulta väkisinkin kierrättämään ja kohti oikeasti kestävää kulutusta. ^^'

Ps. Olin saada slaagin kun näin millä hinnalla koko trilogia on myynnissä brittiamazonissa. O..o’ Niin ja etsintä huutonetissä tuotti tulokseksi ala-arvoisia kirjastopoistoja törkeillä hinnoilla. Eikä lainkaan kolmatta osaa. =..=

Uku ja predatorit

Manalan lautturi voi taputtaa itteensä selkään hyvästä työstä. Hän nimittäin kiskoi minusta esiin uinuvan Predator fanitytön.

Tähän asti olen salaa inissyt sitä vääryyttä, että miksi joka hemmetin Predator leffassa Predator otetaan aina hengiltä?! Puhumattakaan, että näytetään aina niin vähän ja yksipuolisesti sitten ihmisten näkökulmasta ja ihmiset ja niitten draama on sitten aina keskiössä. Tylsää ja sitä draamapaskaa näkee jo ihan tarpeeksi muissa leffoissa.

Katoin eilen Predators leffan ja se oli pettymys. Suurin rooli oli ihmisten selviytymisellä. Voi jippii ja paljonpa kiinnostikin. Ok, olihan se hauska se matrix sedän rooli hieman vinksahtaneena mutta muuten. Plääh.

Toissapäivänä kattelin AVP2n pitkästä aikaa. Yritin myydä sitä pois kun ei se ekalla katsomiskerralla mitenkään ihmeelliseltä vaikuttanut mutta kun katsoin sen uudelleen niin oli se ( onneksi ) parempi kuin muistin. 8’3 Itseasiassa aika paljon parempi kuin muistin. Tuli hieman kiire pelastaa leffa myynnistä sen jälkeen. Olisinpa tajunu katsoa sen aiemminkin. x’’’D

Mitä helvettiä mä just luin?!

Mikäs meikää suomenkielisessä Trinity Bloodissa ahdistaakaan;

Tälläset kummalliset käännökset, jotka ei kyllä mihinkää kunnon käännökseen kuuluis! Onko se nyt niin saakelin hankalaa saada aikaan toimiva käännös?

Oli jo perkeleen paha et TB:n enkkukäännökseen oli kanssa eksyny jotain tyyliin ja tilanteeseen sopimattomia shoujoilmaisuja.

Ok, Trinity Blood on luokiteltu shoujoon, mutta se on vakavampi kuin shoujot yleensä ja vähemmän romanttinen. Se on paljon enemmän tieteistarinaa, toimintaa, valtapeliä ja draamaa kuin mitään rakkausjuttuja.

Jo oli aikakin...

Uskomatonta, ei viidettä Keplo Leutokalmaa olekkaan odotettu kuin vuoden päivät ja melkein ehdin jo luopua toivosta. Melkein.

Nyt ne on vihdoin saaneet käännettyä viidennen osan suomeksi. Arvelin jo, että noudattavat samaa hys hys periaatetta kuin Vampire Hunter D:n kanssa ja väittävät kivenkovaan, että siinä olikin sitten kaikki. –VHD:n kanssahan sama julkaisia pysyy kannassaan, että sarjaa on olevinaan vain kolmen kirjan verran, vaikka tiedämme paremmin miten asia on. Seitsemän volaa tällä hetkellä, kahdeksas VHD tulee englanniksi ulos ensi vuonna. ;D

Keplo Leutokalmaa on kaikkiaan kahdeksan osaa muuten. Englanniksi siis. 8’D Päälle lyhyitä tarinoita ja mitenköhän novella mahtaa suomeks kääntyä, että mitä se suurinpiirtein vastaisi. Ah, wiki ehdottaa pienoisromaania. Eli varmaan jotakuinkin Mielensäpahoittajan kokoluokkaa luulisin. Sehän on lyhyt romaani. <..<’

Pidän sarjasta, siitäkin huolimatta että päähenkilöksi kiipii liian nuori likka, jonka nimi on suomennettu. Ja se todellakin, että sivuhahmo kiipii päähahmoksi. O..o’

Suomijulkaisijalle terveisiä!

Vampire Hunter D manga, osa 7. Että se siitä trilogiasta! 8 tulee englanniksi ensi vuonna, luulisin.

Suomalaisjulkaisia olisi voinut tehdä palveluksen ja ilmoittaa ihan virallisesti etteivät julkaise VHD:tä osan 3 jälkeen, sekä tietysti muotoilla syyn miksei.

Mangasarjoja ei myöskään mainosteta missään muualla kuin alan lehtien sivuilla, mangoissa, mutta mitään kunnon mainsokampanjaa ei ole koskaan yhdestäkään mangasta koskaan nähty, eikä tulla näkemäänkään. Eihän sitä kannata mainostaa? O.o

Mutta sen sijaan julkaisut ovat suurinpiirtein hys-hys osastoa, joita saa aina odottaa kuin kuuta nousevaa. Milloin se salailu oikein loppuu? O.o

Mangan kallistumista ja sorsanmetsästysmaniaa vastaan

Pahaa huomenta. Kattelin tossa muutaman kotimaisen kirjakaupan tarjontaa mitä muutamana mangasarjaan tulee ja eikös hinnat ole kallistunu suurinpiirtein kolmella eurolla!

Alle kympin kirjoja vielä viitsi ostaa, mutta kun hinta alkaa olla yli kymmenen euron niin kyllä siinä rupeaa etsiskelemään luettavaa jostain mistä halvemmalla mahdollisesti saa.

Onneksi vielä saa... postikuluineen tekee alle sen mitä missään noista kirjakaupoissa. =..=’

Tietysti englanniksi. 83 Ei suomalaisissa julkaisuissa mitään vikaa ole, mutta parin sarjan kanssa; Hellsing, Trinity Blood, Karin, Bleach, Black Butler... homma vain on niin että ehdin hankkia ensimmäiset osat englanniksi kauan ennen kuin suomalaiset julkaisijat viitsivät ruveta sarjoja kääntämään. =..=

Priestiä piti ruveta hankkimaan englanniksi kun sarja julkaissut kustantaja lopetti sarjan ilman sen suurempia ilmoitteluja. Eniten vituttaa, että sarjan englanninkielinen julkaisija päätti pistää lapun lunkulle ja vaihtaa alaa, jättäen Priestin, King of Hellin ja Trinity Bloodin ja sadat muut julkaisut kesken. O.o’

No vielä pahempaa on luvassa illalla kun sorsanmetsästys starttaa oikein kunnolla käyntiin. Pauketta joka puolella kun ympärillä on pelkkää vesistöä. =..0’

En olisi kieltämässä metsästystä, ärsyttää vain se että joka ukko on pyssyjen kanssa paukuttelemassa tuolla jorpakoissa iltaisin niin että nukkuminen on vaikeaa. =..=

Clampin tyylikästä tieteisdraamaa

Kun törmäsin divarissa Clampin mangoihin, Cloveria oli useampi osa myynnissä. Kaikki neljä osaa. Enpähän tajunnut jo silloin ostaa kahta ensimmäistä.

Nyt tiistaina kun poikkesin vihdoin aikomuksena ostaa ne kuljeksimasta ja tutustua CLAMPiin... Jotenkin on sellainen muistikuva, että otaku ei ole Otaku ennenkuin on tutustunut aiheeseen, joten nytpä sitten tutuistuin.

No, kaksi mitkä oli tungettu kirjatelineeseen loistivan poissaolollaan. Joku oli ehtinyt ensin! * mur mur mur * Mutta 3 ja 4 olivat tallella. Kukaan ei tajunnut katsoa pahvilaatikkoa nojatuolin luona! x’3

Ensinnäkin manga on painettu muka-laadulle ja laadukkaasti. On vihonviimeinen idea painattaa mangaa A5 kokoiseksi kirjaseksi, huonolla liimauksella joka ei kestä ajan hammasta, lukemisesta puhumattakaan. O.o’

Mutta juu... Cloverin maailma ja taide. Ok, nätisti piiretty ja pirun sekava juoni. Mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Tarinassa on ihmiskokeita, jotka on luokiteltu apilanlehdillä neljään kastiin. Yksi ainoa nelilehtinen apila on suljettu maailmalta, mutta hän kaipaa vapauttaan. Muut apilat, no heilläkään ei selvästi mene hyvin. Kaikkea kontrolloi jokin vainoharhainen neuvosto, joka pelkää yli kaiken mitä tahansa apiloiden liittoumaa joka voisi halutessaan kukistaa ylivallan... aikoivatpa nämä tehdä niin tai ei.

Luettuani loogisesti kolmannen osan ja sitten neljännen mietin, että olisi pitänyt lukea nelonen ennen kolmosta, jotta tarina olisi ollut loogisempi. Tapahtumat olivat... miten sen sanoisi... sekaisin.

Kummastelin miten helvetissä kolmosen lopussa ammuttu laulajatar voi kovasti paljon hyvin nelosessa... ja hän oli vasta tavannut rakkaansa. Tokyopop on kyllä munannut aiemminkin... ja vielä senkin jälkeen ihan kiitettävästi. Muistaakseni ainakin yksi osa King of Hellissä oli sivut sekaisin. x’D

Niin, ja jatkoa englanniksi on jotenkin turha odotella, Tokyopop pisti hanskat tiskiin jo ajat sitten. Periaate oli; unohdetaan manga, ruvetaan filmaamaan!

Ihan oikeasti, nuoret. Toivoisin että se olisi ollut vitsi, mutta se oli täyttä totta. :/ Tokyopop ei kuitenkaan ollut varmasti mikään huonosti menestynyt kustantaja, kun ottaa huomioon, että he julkaisivat niin montaa sarjaa ja kirjoja myytiin ympäri maailman ja konttoreita oli saksassa ja muuallakin kuin vain jenkeissä. Ja silti... en voi ymmärtää.

Enkä voi ymmärtää sitäkään mistä kenkä puristaa, etteivät muut julkaisijat adoptoi niitä sarjoja jotka jäivät Tokyopopilta kesken. Kuten vaikkapa Trinity Blood, King of Hell ja Priest... noista mitä itse luen.

Sain lisää ideoita miten sivupaneelit voi toteuttaa. ;)

PS. Tuli myös ostettua saksankielinen I Luv Halloween. Ja niin kun katoin divarissa, että varmasti oli enkuks enkä huomannu yhtään... että voi shaisse!

Lisää shojoa

No niin, sanotaan näin että kun mukaan tarttuu yksiosainen tarinakokoelma... joka on shojodraamaa... Kävin katsomassa nurkkaärrällä, joska niillä olisi ollut Gena Showalkerin yhtä pokkaria. Totesin ittelleni, että olisi pitänyt tilata netistä heti kun se ilmestyi ja kipittää samointein juuri sille ärrälle ostamaan se, tai mihin tahansa isompaan kauppaan. No en siis löytänyt sitä.

Se on osoittautunut kovasti paljon lopppuunmyydyksi ja huudosakin siitä saa taistella kynsin hampain. O.o’

Sen sijaan mukaan lähti se manga. Olen kai outo lukemaan shjoa, mutta minusta se kaikki ihmissuhdedraama on viety usein niin äärimmilleen että se on komediaa. Ei, parempaa kuin komedia. Eikä se jäänyt siihen, ostin viime viikolla toisen. 8’3

Shojo muuten siis nuorille naisille suunnattu romanttinen, seikkailuntäytteinen manga ja ylisöpö taidetyyli. Shojo vetoaa myös useimpiin muihinkin ikäryhmiin sukupuolesta riippumatta. Tyyli sopii niin fantasiaan, draamaan, seikkailuun kuin… no mihin tahansa oikeastaan. Alalajina totta kai kaikkkien tuntema taikatyttögenre. x’D

Ainoa huono puoli on, että näitä kokoelemia julkaisee sama kustantaja, joka heitti hanskat naulaan seinen mangan ( aikuisille miehille suunnattu ) julkaisemisen kanssa. Jep, Vagabondista puhun. Pitää alkaa hankkia sitä englanniksi sitten. =..=

Ehkä tollaset yksosaset shoujotarinakokoelmat toimiikin paremmin tuon kustannusyhtiön periaatteiden kanssa.

PS. Kill me babyn toistaiseksi viimeisen osan hankin ihan silkasta uteliaisuudesta. Lopputuloksena oli, että melkein nauroin ääneen lukiessani sitä bussipysäkillä ja linja-autossa. Hajosin jo ekalle sivulle. x’D

Sen verran olen perillä aiheesta, että manga on jatkuva. Saa nähdä koska sen vola 5 tulee ulos Japanissa ja onko Suomen kustantajalla intoa julkaista sitä... sama julkaisia kuten Vampire Hunter D:llä, joten tuuuuskinpa viitsivät päivittää tietojaan.

Vampire Hunter D mangahan jatkuu kaikissa muissa maissa missä sitä on käännetty, paitsi Suomessa. Surullista miten mangaka oli muistanut Suomea VHD:n 5 listatessaan maita, joissa mangaa julkaistaan. Teki mieli lähettää palautetta, että täällä kuvitellaan mangasi olevan trilogia, eikä kustantaja ota saamaansa palautetta vakavasti. Ei niillä ole halujakaan.

Shoujoa...

En voi sanoa, etten lukisi shojoa. Mangan suhteen voi olla kaikkiruokainen ja olen aika kaikkiruokainen, ei taida löytyä enemmistöä genressä, jos hyllyjen sisältöä vilkaisee. Tai ehkä… toiminta saattaa olla yhdistävä tekijä. Tosiassiassa jokaisessa lukemassani mangassa on juoni ja taide kohdallaan...

Ja niin se sattui myös huhtikuussa ilmestyneen yksiosaisen shojomangan suhteen... Olkoonkin että kannet ovat ällöpinkit, mutta onneksi tarina ei ole ällöttävä. Ostin muistaakseni Doubt 2n jossa oli mainos tästä mangasta ja no... kyllä se jäi kummittelemaan ja se kummitteli suurinpiirtein joka kerran kun kuljin lehtihyllyn ohi. Kunnes kurkkasin sitten kirjaa tarkemmin ja selasin vähän. Ok, näytti olevan kohtalaisesti piirretty, vaikutti olevan huumoriakin. Niinpä ostin sen. Se osoittautui hauskaksi. 83

Uskokaa tai älkää, pystyn marssimaan kassalle manga kainalossa ja pokerina. Kassatädit ja muut asiakkaat jotka laskevat yhteen ikää ja lukutottumusta saavat minun puolestani painua sinne minne päivä ei koskaan paista. Tekisi hyvää heillekin lukea joskus muuta kuin sanomalehteä.

Varmasti jossain on jotain topiccia aiheesta, onko OK, että aikuinen lukee mangaa, kommentein ; sellaisilla ihmisillä on jotain psykkisiä oireita. Varmaan joo. Yhtä kaveria, joka kumma kyllä ei koskaan ollu mitenkään edes hyvä kaveri mutta niitä hyvänpäivän tuttuja, oli saanu ittelleen topicin jollekin kukkahattutätifoorumille ja jonkun kukkahattutädin toimesta pukeutumistyylinsä takia. Sitä todella luulee, että sitä voisi pukeutua ja elää miten haluaa, mutta näkyy aina olevan joku jonka mielestä se on jotenkin pahasta ja siinä on jotain vikaa? Sellasten viestiketjujen perustajilla ei ole koskaan puhtaita jauhoja pussissaan, uskokaa pois. =..=