maanantai 31. joulukuuta 2012

MAMA 2012

Vois sanoa, että nyt on maailmankirjat sekaisin kun saadaan uudenvuoden yönä seurata aasian suurinta musiikkigaalaa. Luitte ihan oikein.

Tämä herkku nähdään melko varmasti nähdään Psyn takia ja suuri kiitos siitä. Saisi tuo kanava ottaa ihan uudeksi tavaksi näyttää tämän gaalan joka ikinen vuosi tästä eteenpäin. -Ja miksei samointein muutasin aasilaista ohjelmaa.

Suomalaiseen musiikkijuhlaan verrattuna tästä puuttuu sellainen nihkeä jäykkyys. Lavashowt ovat värikkäitä, yleisö elävää. Tapahtumassa on tarpeeksi juhlaa, mutta sitä ei ole vedetty haudanvakavaksi tai hartaaksi. Juontohommissa olevat näyttelijät ja ovat kohteliaita ja osaavat esitellä itsensä. Yleisö... yleisö jännittää ja pitää hauskaa. Eikä pukeutuminenkaan ole niin jähmeää, mutta voipi moinen rentous olla joillekin suomalaisille olla kolahtamatta.

Tarpeetonta sanoa, mutta tykkään. -Paitsi mitä nyt kauhistelen Lambertin  amisparran kasvattamista. O...O’ Musikin tason kyllä huomasi myös...

Kieltämättä myös erikoista nähdä 8-henkinen bändi, jossa kaikki pojat laulaa ja tanssaa. <..<' Muualla tossa olisi soittajat ja yksi/kaksi vokalistia?

Tästä sitä päästäänkin siihen että kyllä, tykkään aasialaisesta musiikista. Poppia, rockkia... se on piristävä musiikkikoktailia, koska siihen todella uskalletaan näköjään kaataa kaikki tyylit. -Suomessa musiikin teko on taas siinä, että otetaan kivat melodiat muista kappaleista. -Stereo love vs Nirvana hyvänä esimerkkinä.

Varmasti eivät näytä ensi vuonna ja se on sääli. –Tai siis tänä vuonna, tässähän on vuosikin vaihtunut ihan mukavasti. 83

Hyvää Uuttavuotta. :3

lauantai 22. joulukuuta 2012

Attentionwhoring ei katso ikää, ei paikkaa ei arvokkuutta

Pisti silmään iltapäivähden sivuilla, että joku ruotsalainen vanha nainen on sydänjuuriaanmyöten loukkaantunut siitä, että HÄNEN sukunimeään on käytetty elokuvassa. Leffassa, joka on fiktiivinen ja pohjautuu fiktiiviseen kirjaan, jota tämä mamselli ei liene lukenut koskaan elämänsä aikana.

Naurettavaa siksi, ettei kukaan voi olla niin idiootti, että vetäisi herneet nenään siitä jos jossakin leffassa vilahtaa yksikin samanniminen hahmo kuin tosielämässä. Se kielii melko hyvin huomionhakuisuudesta, tarpeettomasta draamasta kuin siitäkin miten tehdä itsensä naurettavaksi.

Tämä voidaan kärjistää sellaiseen mielikuvaan, jossa joku alkaisi jahdata Highlander-hengessä jokaista samannimistä henkilöä maailmassa kuin itse on, jotta olisi vain se yksi ja ainoa, koska se tietty nimi on vain ja ainostaan hänen. Muita samannimisiä ei voi olla olemassa.

Sääli vain, että kaimoja maailmassa riittää. Niin aitoja kuin fiktiivisiä. Yhtä lailla kuin on nimikaimoja, on myös olemassa keskenään lähes samannäköisiä ihmisiä, eikä tarvitse olla edes sukua toisilleen. Tuen sitä teoriaa, että jokaiselle ihmiselle on kaksi tai useampi kaksoisolento jossain puolella maailmaa. Silti me kestämme kaimat ja jopa samoja piirteitä omaavat ihmiset... Hyväksymme ihmiset joilla on samanväriset silmät, ihonväri, hiusväri ja hiustyyli. Samanlaiset ja samanväriset vaatteet. Samansuuntaiset ajatukset. Samanlainen uskonto. Eikä siitä vedä kukaan hernettä nenäänsä. Samalla toki teemme kovasti töitä monella saralla kehittyäksemme yksilöinä, jotka tunnistetaan tuosta muusta massasta.

Tässä lienee syy siihen minkä takia jokaisen leffan lopussa vielä lukee se surullisenkuuluisa nimet, paikat ynnä kaikki muu on fiktiivistä eikä niillä ole tekemistä oikeiden ihmisten ynnä muiden sellaisten, ei elävien eikä kuolleiden kanssa, vaan kaikki on sattuman summa.

No niin, odotettua maailmanloppua ei sitten tullut.

maanantai 17. joulukuuta 2012

Väärä auto

Sarjassa sattuu ja tapahtuu. Mie en siis sittenkään ole oppinut miltä toi Behemothin auto näyttää... varsinkaan talvikelissä. Tai siis tiedän värin ja vähän rekkkaria, mutta siihen se jää.

No, se käytti kaupalla. Sain vietyä paketit postiin, noudettuu kirjapakettini ja palautettua yhden leffan mikä tuli vahingossa tilattuu kahdesti ja lähdettiin toiseen kauppaan siitä. Se pysäköi pankin parkkiin kun sillä oli sinne asiaa ja mie lähdin vipeltämään kahdessa muussa kaupassa siinä. –kerkesin käydä molemmissa ja vielä pankkiinkin. Pankista lähdettyäni arvelin et turhaan mie enää askartelu-/lahtatavaraliikkeeseen menen ku Behemoth kerkesi pankista ennen meikää... ja katoin, että tossahan se auto onkin, väri, muoto ja rekkasi täsmää suuriinpiirtein. –Samanvärinen, samanmuotoinen ja tasan yhtä luminen auto oli... kummastus että missä ostokset jotka heitin takapenkille, vaan kun oli ihan väärännäkönen ukko ratin takana. x’’’’D

Huikkasin sille vaan et sori väärä auto ja lähdin helvetin äkkii kattelemaan että missä se Behemothin auto on. Löytyi se. Parin auton päästä. x’’’D

Toivottavasti sekin setä sai hyvät naurut ja kertoo kotona; ettepä muuten ikinä arvaa mitä tänään tapahtui... joku jouluostoksilla ollu tantta erehty autosta…

Et ei se ole vaan urbaania legendaa toi, että autosta voi erehtyä. –Varsinkin jos pitäjässä on parilla, kolmella, tismalleen samannäkönen auto. =..=’

Jurppii!

Tänään minua rupesi jurppimaan pankin aikataulumuutos. Ovat pistäneet sitten sellaiset aikataulut, että rahaa saa pankista yhdeksän ja kahdentoista välillä. Miten voi olla, että tuommoiseen on menty?

Sitten jurppii keli. Saakelin kylmää.

Jurppii toi digi-TV ja VHS joita ei saa pelittämään samaan aikaan, siis että TVstä voisi nauhottaa videolle kuten ennenkin. =..0’ Tappelin koko aamun ja koitin eri johtoja eri asetuksissa. Vituttaa myös ettei tuossa TV-merkissä ole sellaista pikku nappia josta voisi nähdä TV-ohjelmalistan. Rautalangasta väännettynä sellanen taulukko jossa on kanavat, kellonajat ja sitten ohjelmat mitä sieltä tulee ja monelta. Se on yllättävän näppärää joskus.

Arvelin, että otan kammarin telkasta boxin ja vedän sen tupaan, että Peto saa sen maksukanavakorttinsa siihen. Sääli TV:tä mutta tollasen hilavitkuttimet mitkä ei sovi yhteen muitten laitteiden kanssa pitäisi ampua jonnekin, mielellään niiden laitteiden suunnittelijoitten kuonanpoistoputken kautta.

Ennen oli niin helpompaa kun oli vaan TV ja videot ja kolme kanavaa.

perjantai 14. joulukuuta 2012

Henkikulta höllässä

Tänään tuli opittua ettei kannata keikkua tuolissa, jossa ei ole neljää tukevaa jalkaa. Se meinaan keikahti kumoon, meikäläisen kanssa. Ilmalento ja löin niskani ja ehkä päänikin säilytyslaatikon kulmaan.

Koskee niskaan.

Ja sain kuulla Pedolta huutoa hajonneesta tuolista. Siitä meinaan taipu ne jalat sitten. ^^’’

Saa nähdä ollaanko sitä aamulla enää elävien kirjoissa ja jos ollaan niin millä kivuilla… En kyllä nähny elämän vilistävän filminauhana edessäni, sen sijaan siinä kaatuessa ja ku niska oli lootaa vasten toivoin vaan että kunhan ei mee niskat poikki niin on hyvä. x’D

Näkee sitten aamulla muistanko mitään tai ketään.

Ironista, iltapäivällä luin kaverin mailia, jossa tää siunaili et kylläpä miulle sattuu ja tapahtuu siinä määrin että pitäis ottaa tapaturmavakuutus. Onkohan olemassakaan sellasta vakuutusyhtiötä kelle kelpaisin asiakkaaksi? 8’D

sunnuntai 2. joulukuuta 2012

RIIIIIIIIIIIITÄÄÄÄÄ!

Pahaa yötä.

On taas jotain mitä en ymmärrä, meinaan sen yhden kanavan ohjelmavalikoimassa on taas kerran se yksi seikkailu/toimintaleffa. Pathfinderhan se siellä taas.

Monennettakohan kertaa tämän vuoden aikana. =..=’

Ite sekosin laskuista jo viidennen kerran jälkeen.

Ja sitä aikoinaan ihmeteltiin kun ihmiset lakkas maksamasta TV-lupamaksuja, paitsi boikottina ton yhden kanavauudistusille... myöskin sitten ohjelmatarjonnalle, joka on joka kanavalla mitä on.

Tääkin uusi Ylevero... se on sitten pelkkää YLEN pönkittämistä varten siis? Siinähän sitä maksellaan sitten muistakin kanavista ja medioista, vaikkei kaikki mediat ja mediapalvelut edes YLEn toimipiiriin kuulu...

lauantai 1. joulukuuta 2012

Ajatuksia...

Huomasin tänään kun katoin Dollmasteria, että jos on jotain mitä haluaisin tehdä elääkseni, niin pallonivelnukkeja. Onhan se aika hulluttelua, mutta...

Voisihan niitä myös käyttää sisustuksena ja säikyttää niillä paskat housuun vierailta. x’3

Vakavasti otettuna se olisi jotain erikoista, sellaista mihin ei joka matti ja maija meikäläinen rupeaisi tekemään ja se oli myös sellaista jotenkin arvostettua touhua käsityöläishengessä. Saisi suunnitella ja tehdä jotakin kaunista ja ainutkertaista.

Tunnustan, että suunnittelen myös vakavasti mangan piirtämistä. Idea on. Hahmot on. Käsis... työn alla. Toteutus... Daz Studio.

Eli näin vuodelle 2013!