Ei siinä vielä mitään, että oman takapyörän pinnit hajosivat viime viikolla, eikä uutta takavannetta ole saatavilla ennen kuin ehkä tulevanan perjantaina. –Jos sittenkään. Sen ajan tikkaan menemään vanhalla pyörälläni, jossa on kuin onkin eroa uuteen… Mielestäni ohjaustanko on kapeampi kuin uudessa, ohjaustangon kumit on säälittävän ohuet joten kädet pitää pitää tiukasti kiinni kyljissä kiinni ja puristaa ohjaustankoa henkensä edestä… Muutenkin tuo vanhempi pyörä on pienempi kooltaan. Selvästi. Satula törkeän matalalla, samoin ohjaustanko. Tarakko on kiinni pelkällä rautalangalla… Pyörää lainannut mummo oli saanut takaheijastimen irti… No, kulkee kuitenkin. Jotain muutakin huolestuttavaa siinä oli kuin alituinen pelko siitä milloin tarakan pahus ottaa ja putoaa pois, mutten muista mitä… Paitsi ehkä se, että renkaat on rokamilla, joten kaikkea terävää on syytä varoa.
Ei sekään paljon mitään, että Peto herättää karjumisellaan kello viiden aikaan aamulla; MUISTA PUMPATA RENKAISIIN ILMAA! Se siitä nukkumisesta sitten. Kyllä minä tiedostin asian jo viikonloppuna ja olisin hoitanut asian. Oli vielä heittänyt lapun pöydälle…
Eikä siinäkään vielä kaikki, että sitä tulee huomattua, että on töissä suurin aika menee matonkuteiden leikkaamisen… huomata urakaan jälkeen, että on kutoa paukutanut maton keskikohdan jälkeen väärällä värillä ja jatkanut sitten sen mukaan. Oli pakko purkaa noin 25 senttiä pois ja huomata ettei sitä väriä, jolla olisi pitänyt kutoa alunperin, juurikaan ole saatavilla. No, se jo pistää vituttamaan aika lailla, mutta ei sekään vielä mitään…
Radiossa oli aiheena etiäiset ja ennakkoaavistukset ja muut. Onhan noita ollut itselläkin, joten kyllä useimmat ihmiset niitä taitavat saada. –On eri asia kuunnella niitä sitten. x’D No, eikös sinne radioon soittanut joku pirun skeptikko, joka määki siitä etteivät vanhemmat saisi siirtää perinnetietoa lapsilleen erilaisista enteistä. –Koska niillä ei ole tieteellistä näyttöä kuulemma hänen mielestään. Entäs sitten, ei tiede pysty vielä nykypäivänäkään kaikkea selittämään. Jokainen enneunia nähnyt kyllä tunnistaa nähneensä enneunia, eikä sitä pidä hävetä. Kyky se on sekin ja sitä ei ole kaikilla.
Kaikkein eniten kuitenkin alkoi vitutamaan se, että töissä on yksi akka, joka sai palopuheripulikohtauksen auton ja ajokortin hyödyllisyydestä kun mainitsin nykyisen pyöräni takarenkana tilanteesta. –Enkä edes saanut kertoa juttuani loppuun kun tuo saakelin akka painaa asiaansa eteenpäin höyryjyrän tavoin päälle antamatta suunvuoroa!
Hieman oli siinä fiilis, että onko tuo ämmä tosisaan? Mieli olisi tehnyt kivahtaa; nyt ämmä turpa kiinni. Annoin kuitenkin puhua kun sillä oli kerran niin tavis puhua papattaa ja holhota. Toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, mutta lupauksella, että blogiin tämä paska pääsee. En viitsinyt sanoa myöskään sitä, että olen tarpeeksi vanha tekemään mitä haluan ja minulle riittää yksikin äiti.
Tuli niin helvetin nuori olo taas kerran, pitäisi kiittää siitä, mutta tunnen itseni niin pahuksen loukatuksi. Vittuako minun elämäni ja valintani antaa oikeutta sille ämmälle vetää minua lokaan ja kertoa mitä pitäisi tehdä hänen mielestään paremmin?! Eräs kaverini kertoi aivan nappiin, että jos itse on tyytyväinen tilanteeseensa tai ulkonäköönsä niin muiden mielestä niissä kyllä löytyy korjattavaa…
Sain kuulla kymmenessä minuutissa suurinpiirtein saman minkä parikin ihmistä piti noin kymmenen vuotta sitten ja jotain se päätöksen vakavuudesta ja lujuudesta kertoo, etten ole vielä kymmenen vuotta niiden palopuheiden jälkeenkään tehnyt muiden mieliksi.
No, selvisi myös ettei sillä samalla akalla ole ammattihuumorintajua kehittynyt. Kouluaikoina oli vitsiä siitä mikä ero on ompelijalla ja artesaanilla… Artesaani ei esimerkiksi oikein tiedä käytännön ompelusta paskaakaan. Kun tää akkapaha parjasi yhtä aikaisemmin töissä ollutta artesaania, joka ei ollut mitään muuta osannut ommella kuin kuvioita patalappuihin, unohtanut niistä välikerroksen ettei kämmen pala jne jne jne… Meninkin lohkasemaan, että tiedättekö mistä tunnistaa artesaanin ja ompelijan. Vittu, tää alkaa selittämään mitä artenoomit ja artesaanit tarkottaa. =..=’ Hukkaan menee hyvät vitsitkin kun tuo ämmä on paikalla.
Muistan ruokatauollani puhuneeni yhden immeisen kanssa kääretorttujen tekemisen vaikeudesta… Miten on mahdollista, että ko immeinen kuulee asian jäätelötorttuna? O..O’
Kaupan päälle vielä jumalaton päänsärky.
Kaupasta puheenollen… sattui kaupassa eräs puppelipoikamaisesti haastava tuttu nuorimies lohkaisemaan juttua siitä, että ostoksina oli kaksi energiajuomatölkkiä, kaksi jääteetörppöä ja yksi kivennäisvesipullo, että nyt taitaa juomista riittää… No, helle jatkuu aamuviileydestä huolimatta, joten asiallisesta tankkauksesta pitää huolehtia vieläkin...
Takana: Salvador Dali Exploring the irrational - Edmund Swinglehurts. Hinta 2.50. Välissä: Fakiirin peti. Uskokaa tai älkää, mutta Kierrätyskeskuksessa eivät tienneet mikä tuo värkki on. Hintaa 2 euroa vaikka pleksi onkin rikki yhdestä nurkasta. Varmaankaan sitä ei huomioitu. <..<' Violetti Cokislasi on lähetyksen kirppikseltä. Maksoin siitä ja kahdesta violetista muovituopista yhteensä 2 euroa ja ostin ne torstaina. Edessä: Harmaa vedettävä herätyskello. Myös 2 euroa. Ja vihreä tuikku 1 euron. Alla: mappi, jonka hinta oli 0.50. 
