LiveWriterin “korjaaminen”

Iltapäivällä kokeilin sattumalta laittaa käyttikseen sähköpostiosoitteen ja LiveWriter pelittää taas käsi kädessä Bloggerin kanssa.

Että sellainen pikku muutos Googlen porukalta. Tätä ennen käyttiksenä on riittäny pelkkä normikäyttis. Nyt siihen vaaditaan koko maili aina @ ja loppua myöten.

Mutta toimii. Kannattaa kokeilla.

Tunnen itseni tällä hetkellä äärimmäisen fiksuksi.

---

Hello, if you have issued with LiveWriter posting blogger the notorious not found error. Use your email in whole as username and it should work once more.

Nice effort from Google thought to make up some “solution” which hasn’t apparently solved anything. :P

I have been updating my blog(s) this one and artblog and it is working fine with LiveWriter.

Here’s my proof:

 
Click bigger.</>

And also this blog entry serves as a proof number 2 that my simple solution did actually work. ^^

Seeing this is also very positive sign. ;)

Hopefully this helps you too.

Jalokiviväärennösistä

Tuossa osui huutokauppasivuilta vastaan sangen mielenkiintoinen vipeltäjä. Korukauppias, joka kauppaa käsittämättömän halvalla “aitoja” smaragdeja ja muuta. Tämän pitäisi jo herättää hintatietoisessa kuluttajassa hälytyskellot soimaan ja esittämään asiallisia kysymyksiä.

Beryllejä ne kyllä saattavat hyvinkin olla, mutteivät mitään puhtaita beryllejä. Puhdas berylli kun on väritön ja läpikuultava. Smaragdi toki kuuluu beryllihin ja on värimuunnos, jossa kromi antaa kivelle sen voimakkaan vihreän värin. Kivi on myös läpikuultava.

Siinä sitä onkin katseleminen kun vihreää sävytettyä ja hiottua kiveä kaupitellaan smaragdina. Kauhistuttaa se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan jopa feikistä kunhan sillä vain on korukiven nimi ja vakuutellaan tarpeeksi, että aito on.

Jos se olisi aito, ei lähtöhinta olisi niin alhainen. -Ellei olisi oma lehmä suossa. Eikä kyllä ehkä sittenkään.

Aito kivi ei olisi niin... läpinäkymätön hiottu möykky. Aidossa hiotussa, jopa kakkoslaatuinen kiiluisi aivan eri tavalla kuin mitä kuvissa vilkkuvat juovikkaat, epäpuhtaat kivet. Safiirissa on näkyvillä erikoisia täpliä ja se on tasan yhtä läpinäkymätön kuin “smaragdit” hiottunakin. Hionta vaikuttaisi olevan sen laatuinen, että jo siinä näkyisi kiven läpinäkyvyys.

Eikä aitoa smaragdille tarvise antaa sävytyskäsittelyä.

Mitä tulee aitoustodistukseen, se ei ainakaan ole virallinen GIA:n sertifikaatti, vaan jonkun intilaisen KGCL:n myöntämä ja näitä näkyy 9.60 dollarilla saavan Ebaystä. Asiakkaan antamilla tiedoilla ja kuvalla varustettuna. Yhtiön kotisivut taas, no... eivät ole hääppöiset. Sivut on, mutta se onko koko firmaa olemassakaan, se on toinen asia. Puhumattakaan kuinka kauan labran sivut ovat olleet “kesken päivitystä”.

Se hanakkuus millä myyjä puolustelee tuotteitaan osoittaa sen, että joko on “kiistän kaiken viimeiseen asti” paatunut huijari tai sitten sinisilmäinen setä tai täti, jota on etelän matkalla viilattu niin pahasti linssiin ettei paremmasta väliä ja hän on sitten luullut ostaneensa aitoja kiviä todella halvalla.

Tätä jälkimmäistä tukee se, että kivestä on kyllä antaa mitat ja jopa alkuperäismaa, muttei kuitenkaan tietoa mistä kivi on ostettu. Tai sen tarkempia tietoja esimerkiksi sävyvirheistä ym.

Puhumattakaan, että alan harrastaja/ammattilainen kyllä olisi tunnistanut aidon tavaran jo kauppahetkellä ja kertonut mistä ja mitä kautta on kivet alunperin ostanut. eikä ole tutkinut, eikä ottanut selvää ovatko aitoustodistukset aitoja. :( Kovasti puolustelee niitä kyllä, mikä voi olla jo merkki siitä, että aavistelee tulleensa petetyksi ja hankkiutuu nyt kovalla kiireellä tavarasta eroon.

Oma kokemuspohjani on aloitelijatasoa,  mutta älkääs pr00t vielä väheksymään alkako. Aloittelijalla on käytössään tietoverkko mistä tietoa voi etsiä ja tietoa on saatavilla. Kaikki ei suinkaan luotettavaa, mutta jos tieto löytyy virallisilta sivuilta, kuten luotettavia sertifikaatteja myöntäviltä tahoilta. Luotettavimmat aitoustodistukset jalokiville, ei pelkästään timanteille antavat vain HRD, Diamond High Council, GIA and IGI.

Tämä se on ihanaa luettavaa aiheesta ja juuri tarpeeseen. Silkkaa nannaa ja annas kun lainaan vähän;

Laboratoriotodistusten vaihtaminen:
Timantti voidaan myydä paremman kiven papereilla. Tämän estääkseen monet laboratoriot ovat alkaneet kaivertamaan todistusnumeron laserilla kiven reunukseen.

Laboratoriotodistusten väärentäminen:
Yhdysvalloissa ja Aasiassa on tullut viimeaikoina esiin, että hologrammeista ja muista turvatekijöistä huolimatta esim. GIA:n ja EGL:n raportteja on onnistuttu väärentämään. Tämän vuoksi täytyy aina tarkistaa itse, että kivi ja paperit vastaavat toisiaan.

Paikkansa pitämätön laboratoriotodistus:
Kivi saattaa olla pahasti vaurioitunut sen jälkeen, kun laboratoriotodistus on annettu. Todistuksessa voi lukea esimerkiksi IF, vaikka kivi olisi käytännössä lohjennut kahtia. Myyjä saattaa jättää kiven vaurioitumisen kertomatta, vaikka tietää sen.

Itse tekaistu laboratorion nimi:
Papereita tekaistaan väärin laboratoriotiedoin. Esitettyä laboratoriota ei välttämättä ole olemassakaan. Monesti tällaisissa papereissa lukee certificate tai sertifikaatti. Joskus saatetaan jopa perustaa "riippumaton laboratorio/instituutti" myyjäyhtiön alaisuuteen.

Lähde: timantit.com

Ei pidä nipottaa että siinä puhutaan vain timanteista, ei muista jalokivistä. Kaikki tuo yllä lueteltu pätee aivan varmasti myös jalokiviin, joiksi timantitkin lasketaan. ;D

Oma arvaukseni myytävänä olevista smaragdeista ja safiireista on, että ne ovat molemmat samaa tavaraa. Epäpuhtaita, sävytettyjä/värjättyjä ja kiillotettuja ja hiottuja beryllejä, jota tässä aitona? Voi toki olla värjättyä synteetistä kiveä, joka myös selittäisi halvan hinnan. Todella räikeäksi homma menisi jos myynnissä olisi värjättyä ja hiottua lasia.

"Pohjosen poika/kaunis nainen osta sie kaunis, aito smaragdi! Nyt lähtee todella edullisesti! Tänne vain! Tänne vain!"
“Tuo ei... ihan vastaa käsitystäni smaragdista..."
"Se on sävytetty ja kakkoslaatua. Näin halvalla et saa mistään muualta. Tuleeko kaupat?" * lisää lipeväkielistä lirkuttelua oman valinnan ja mielikuvituksen mukaan *
"Tulee!"
"Aitoustodistus kaupan päälle"
”Oudonkuuloinen laboratorio…”
“Näitä meidän paikallisia pikku laboratorioita.”

Ja asiakas poistuu hyvillä mielin...

Kummallisia havaintoja mitä tietokoneiden varaosien saamiseen tulee…

Et tule saamaan halvalla kotimaasta. Tai sitten ei löydy ollenkaan.

Huomasin olevani jännän äärellä kun koneeseeni piti saada uusi näyttö. Miten voidaan Suomessa rahastaa käytetyllä näytöllä satoja, parisataakin tai jopa neljäsataa euroa. Okei, pitäähän sitä ihmisen elanto tienata, mutta miten kummassa kauppa käy? Varsinkin kun asiakaskandidatti etsii ennemmin halvempia vaihtoehtoja.

Ei, en edes harkinnut vieväni läppäriä mihinkään alan liikeeseen. Päätin että ensin katson onko mitään tehtävissä. Oli. Voinko tehdä sen itse? Voin. Osaanko tehdä itse? Nähtävästi, ei mikään kummoinen operaatio kun merkkikohtaisen videon aiheesta on löytänyt ja katsonut ja ymmärsin kaiken lukemani ja näkemäni. O..o Ei, ei voi sanoa että olisin sormi suussa vinkumassa ja uikuttamassa kuin joku aivoton ja avuton bimbo jos kyse on tietokoneista.

Sitten, sopivan varaosan etsintä, paikallistaminen ja tilaaminen.

Miulle tarjottiin näyttöjä kotimaisissa liikkeissä... halvin olisi ollut 110 euroa. Kallein 200 euroa. Käytetty näyttö 140 euroa. Aivan. Käytetty. Toinen näistä suomalaisista totesi aika itsevarmasti, että halvemmalla en muka saa mistään. Pitikö se ottaa haasteena? Bring it on, honey!

Tutkiskelin ennen noita vastauksia, eri paikkojen hintoja, sekä sitä mistä kallistuisin tilaamaan. Käytettynä ebayssä hinnat alkaen noin 53 euroa... amazonin kautta myyvissä liikkeissä 70 euron luokkaa... Britanniassa keskimäärin näytön hinta kutakuinkin 50 puntaa eli n. 60 euroa. Jenkeissä näytöt noin 65 euroa muistaakseni, mutta päälle kolmisenkymmentä euroa postarit. -Mutta silti pitkälle alle 100n euron. Paitsi ehkä tullimuodollisuuksien jälkeen...

Päädyin sitten sopivan ( olettaisin ainakin kun kaikki tarpeelliset tiedot natsasi ) näytön kanssa brittiamazoniin. Kuten sanoin, kaikki näytön tiedot natsasivat, mutta toki jokin voi aina mennä pieleen... hintaa tälle komeudelle tuli 78 euroa ( postikuluineen ).

Tekee niin mieli vastata näihin kauppohin, että voivat pitää sen varalla. Kiitän myös saamastani informaatiosta, mutta ikävä kyllä hintaso on sellainen jonka uskoisin käännyttävän varaosia etsivät asiakkaat ovelta. Juurikin tästä syystä uskoisin, monella on jäänyt varaosien ostamisesta paskan maku suuhun, että uudenkin saisi halvemmalla kuin entiseen varaosan, joka maksaa pahimmillaan laitteen hinnan tai osan siitä. Yrittäjillehän tämä tarjoaa sitten porsaanreiän todeta, että varaosien myynti ei kannata, kukaan ei osta niitä. Eihän kukaan niitä noilla hinnoilla halua ostaa. :( Tämä sitten ajaa fiksuimmat kuluttajat etsimään varaosia ulkomaisista kaupoista.

Että näin...

Tärkeysjärjestyksessä?

Olin jännän äärellä kun enää ei tarvinnu ettiä nukkeja vaan nuket olis tullu miun luo. Totta kai aina silloin kun ei olisi varaa mihinkään ylimääräiseen. Sama juttu aina ylipäätään kun etsin sopuhintaista BJD:tä, Taeyangia, Dalia tai ihan hartsinukkea.

Toisaalta, kun oikein yksikään tarjolla olevista ei oikein hemaisi. Juu, kaikilla Taeyangeilla on identtiset kasvot totta, että luulisi minkä tahansa olevan OK, mutta ei minulle. Minulla on jokin ulkonäköön vaikuttava valintaperuste, jolla mikätahansa ei käy, vaikka halvalla saisikin.
Toisaalta taas tunnen että olen lähes velkaa että mukava ihminen ottaa yhteyttä, luottaa niin paljon että ottaa sen kaupitteluriskin ja into kuitenkin on päästä omastaan eroa, hyötyä siitä ja näin ja auttaisin ihan totta siinä.Mie jos kuka tiedän miltä tuntuu olla sinkeelle vedettynä ja jostain sitä pitäisi saada.

Tähän asti kun olen pari nudea Taeyangia ostanut, päällimmäisenä on ollut, että tämän kustomoin aivan täysin ja sitten kun olen nuken saanut hyppysiini, en ole raaskinutkaan. Viimeisin oli taas hyvä esimerkki siitä. ( Viimeisin tulokas oli Bastian, jos Owl’s Dollhousea luette. )
Sitäpaitsi, tänä vuonna tuntuu jo että vuoden nukkekiintiö olisi jo täynnä... ainakin mitä olen saanut kuulla. Että vielä yksikin, niin...  Harrastus, jota kukaan ei ymmärrä. Avauduin Owl’s Dollhousessa joskus siitä, että tässä on sellainen harrastus jota ei välttämättä ymmärra kukaan muu kuin ehkä toinen nukkeharrastaja, jos hänkään.

Mietin kyllä en yhden, vaan kahden vähän käytetyn ostamista. Laskelmoin ja järkeilin, että saisin kaksi yhden uuden nuken hinnalla ja ainakin toisen nuken mukana tulisi tolkuttomasti vaatteita. Mietin myös sitä mitä teen kaikelle sille mistä en pidä ja voin aina yrittää myydä tarpeettomat osat.

Mutta kun...

Soimaan itseäni jos annan edullisten kauppojen lipua ohitse. Soimaan itseäni jos en anna ja sitten saan huutoa, että miten voi olla että toi katras vaan lisääntyy lisääntymistään. 8’D ( Olen masokisti siltä osin, että pitäisin sen huudahduksen kuulemisesta. ) Molemmat tilanteet ovat aivan samalla viivalla. Molemmat tulevat kaduttamaan vähän aikaa... jälkimmäinen vähemmän. Ensimmäinen tulee myös hatuttamaan... ( Onhan se nyt aivan kamalaa ettei suomen kieltä voi käyttää ilmaisemaan sitä syvintä tuskastumisen määrää jota ei missään muualla maailmassa edes tunneta käsitteenä. )

Pitäisi valita se pienempi paha ja kumpi hatuttaa vähemmän. <..<’ Tämä soutaaminen ja huopaaminen on sitten tuiki normaalia meikäläistä, koska en osaa päättää. Eilen kaupassa, olin myös menossa ensin yhteen suuntaan, sitten toiseen kun mieleni muuttui parin asiaan kohdalla. Olin ensin menossa hakemaan juotavaa, sitten arvelin että pärjään kyllä sillä mitä ostin toisesta kaupasta. Olin menossa levyhyllylle ja päätin että toisen kerran. Valvontakameran nauhota tutkivilla on varmaan riemun päivät. ^^’ Sellaisia Kalat kai ovat ihan luonnostaan. Aina revitään kahtaalle. =..=’ ( Tarkoittaa sitä, että on kaksi mielitekoa ja ei voi kuin valita toisen, eikä osaa päättää kumman valitsee. x’D )

Hitto, tämän takia haluan aina että minulla olisi aikaa punnita kaikkia vaihtoehtoja kaikessa rauhassa. Tätäkin. =..=’

Tarkoitukseni oli, että tilaan letroja. Valmistajalta suoraan, sillä se tulee taas kerran halvemmaksi kuin ostaa kotimaasta. :/ Ne on ne pahuksen rahtikulut, jotka on laskettu niille päälle ja varmaan vielä välittäjän omat kulut vielä niiden päälle. Suomessa on välittäjä, mutta onko sitten niiden sivuilla näkyvissä mitään hintoja tai mahdollisuutta tilata suoraan? Ei tietenkään ole. Ei ole edes kunnollisia tuotetietoja. Pieni kärpäsenpaskankokoinen kuva ei houkuttele ketään ostamaan ellei jo entuudestaan tiedä mitä on ostamassa.

Ostoslistalla on myös valoboxi. Kotimaastani en ole löytänyt vielä yhtäkään sellaista mistä pitäisin ja jonka saisi kohtuu hinnalla. Taidot ei taida riittää nikkaroimaan sellaista ja sellaisen teettäminenkin voi maksaa maltaita. =..=’

Entinen väritulostin alkaa osoittaa niitä merkkejä, että se on tullut tiensä päähän. 13 vuotias se tulostin, joten onko mikään ihme. Ja mielestäni se on tehnyt parempaa jälkeä kuin porukoitten monitoimihärpäke, joka on muka sitä laadukkaampaa merkkiä. O..o’ Tulostimen sentään hankin ihan kotimaasta, kunhan ensin löydän laadukkaan. Mietin vakavasti värilaseria kuten jo silloin kun ostin mustan lasertulostimen... Mulla ei ole tulostinta... Hah haaaah. Tiedettekö, olen unohtanut, että miulla on lasertulostin ollut pöydällä viimeiset viisi vuotta. x’D Se on ollut aika käyttämättä kun se mustekasetti on aika kallis... mutta ei siitä hyötyä ole jos haluaa kuvia ulos värillisinä. T__T

Huomasin myös, että paperileikkurillekin olisi tarvis. 8’D

Kynät, piirtopöydän, tulostimen ja paperileikkurin tarviisin ennen ensi vuoden conia. 83 Voisi olla korkea aika kokeilla kiinnostavatko hiirikuvat ja muut sen tapaiset avaimenperinä, kirjanmerkkeinä ja postikortteina ketään. 83

Koruja... ehkä.

BJDmittaisia koruja ja muita asusteita... ehkä.

Mutta istuminen pöydän ääressä koko päivän. Eiiii! Haluan kierrellä, kattella, shoppailla ja kuvata. Ja jos siellä järjestetään taas Vtes peli, haluan olla mukana! 8D

Niin, en ole unohtanut sitä toista demopeliä, jota ollaan edelleenkin suunnittelemassa. Linkkakyyti maksaa ja arvelin myös shoppailla siinä ennen peliä ja sitten taas linkkakyyti takaisin.

=..=

Hintavertailu

Tein hintavertailua kotimaisen kirjakaupan ja ulkomaisen paikan välillä siitä, kummasta saan kirjapinon halvemmalla. Taas se kirottu hetki kun en osaa päättää että mitkä olisi tärkeimmät hankkia ensiksi, mitkä voisivat odottaa. x’D

Olla ilman kirjoja? Vitsailetko? O..o’

Tein sen hintavertailun ja tällä hetkellä hintaeroa on 20 euroa ulkomaalaisen kaupan hyväksi.  Unohdin yhden mangan, joka on pakko saada. ( Betrayal Knows my name ), mutta sen sijaan suunnitttelin tilaavani paketin letroja. Ja se tulisi halvemmaksi kuin tilata kotimaasta. O..o’

En ymmärrä miten voi olla että niinpäin tulee halvemmaksi, mutta osaan kuitenkin laskea ja käyttää valuuttamuunninta. Eroa on 20 euroa ja se on varma nakki että sieltähän se on tilattava mistä halvemmalla saa.

Asiasta kolmanteen. En ole koskaan nähnyt yhdessäkään suomalaisessa kirjakaupassa englanninkielisiä mangapiirto-oppaita tai mangaa alennuksessa... Paitsi Fantsun nettisivuilla on ollut alennuksia ainakin mangasta. Mutta oppaista… Niistä perhanoista ei sitten voida ottaa digiaikana uusintapainoksia, perkele. =..=’

Kuva-arvoitus

Voin jo kuulla tuskastuneen huudahduksen; ei taas näitä, tylsää-äää. Tässä ei ole mitään tylsää.

Kysymys kuuluu; Mikä on kuvassa näkyvä kaksiosainen puinen työväline? ( Ei kurkita vastausta! )

Mankeli vuosimallia 1915. Isoäidin isän valmistama. Entisaikaan lakanapyykki paitsi pestiin keittämällä, taivaskannen alla kesät talvet, usein lähimmän kaivon luokse pystytettyjen valurautapatojen ja tulien luona ja mankeloitiin tällä ihmelaitteella siten, että lakanat pyritettiin tukin ympärille ja lastalla paukutettiin ja rullattiin tukkia.

Ei, siihen aikaan ei ollunna sähköjä joka kodissa, sen paremmin kuin autojakaan. Semmoset teki vasta tuloaan ja vanhempi väestö tietysti naureskeli niille kotkotuksille.

Sanonpa vain, ettei puolellakaan nykymaailman immeistä tulisi kuuloonkaan pestä pyykkiä wanhaan tapaan, joten olkaapa iloisia siitä että on sähköt ja pesukone ja vesi tulee putkea pitkin sisälle taloon. 8’D

Eikö enää osata nikkaroida?

Eikäääää! Kattelin juuri jotain niksipirkka goes remonttireiska ohjelmaa, jossa joku äijä kursi, jonkun pienoishyllyn kasaan liimalla, joka näytti olevan laadultaan samannäköistä kuin paperiliima täälläpäin. O..O’

Puhumattakaan miten ala-arvoisesti kiinnitti huopapalan puunpalaan. Rykäisi liimamällin keskelle puulevyä ja huovan pala siihen. Noin. -Ei tule pysymään pyhätöntä viikkoa. Käytössä huopa meinaan nousee liimaamattomista reunoista hiirenkorville.

Toisaalta, ei sitä ohjelmaa kai muuten mies vetäisi. =..=' Eikä sitä kai muutoin olisi täyteohjelmaksi valittu.

Kammottavaa haaskausta.

Keskiviikon tutustumispäivä...

Keskiiviikkona käytiin katsomassa miltä uusi mahdollinen työllistymispaikka sitten näyttää. Siitä on liikkeellä niin ylistäviä juttuja, että vähän pisti epäilemään. Sanotaan nyt vaikka niin, että se epämääräinen tunne ei ole kadonnut minnekään. Enkä saa siitä kiinni, että tietäisin mikä se on ja mistä se johtuu.

Se iski vähän ennen sitä turmion perjantaita jolloin ykkönen katsoi tarpeelliseksi nälviä elämäntapaani ja elämäntilannettani. Kyllä sen akan omakin elämä kaipaisi samanlaista nälvimistä monistakin valinnoista. Vittuako muutti pienempään kylään, jos ensinnäkin vihaa ja halveksii koko paikkaa? >/

No, sen perjantain jälkeen ei ole tehnyt olla mieli kuullakaan mistään missä se akka on joskus aiemmin ollut. Ei pahalla, mutta jos minulla on sotakirves jemmattuna selän taa jonkun ihmisen kanssa, niin ei tee mieli olla missään missä sen eukon negatiiviset energiat on vaikuttaneet. Tai missä saatetaan verrata tekemisiä sen akan tekemisiin. <..<’
Paremminkaan tuota ei taas voi selittää.

No, keskiviikkoon pitemmän kaavan mukaan. Ensimmäinen aamu kun käytin heijastinliiviä. Katuvaloja ja pyörätietä ei ole kuin vasta varsinaisen taajamakylän kohdalla. Maantieosuuksilla autot painavat nopeusrajoituksista viis veisaten kiitettävää ylinopeutta. Tai siltä se näin allekirjoittaneen näkövinkkelistä vähän näyttää. Tiedän parikin hyvää paikkaa mihin peltipoliisit voisi laittaa. Ne voisi myös naamioida. 8’D

No, ehdin kylille ennen yhdeksää, verrari lukkoon ja kävin heittämässä heijastinliivit, kypärän ja muut kamat mitä en katsonut tarvitsevani kaupunkireissulla työpaikan pukukaappiin. Jos se on mahdollista, teen mieluummin niin kuin jätän omaisuuttani kaupan säilytyskaappiin. Eikä tarvitse kuin muistaa erästä sivumennen kuultua keskustelua, jota tuohtunut asiakas kävi kaupan kassojen kanssa varastusta omaisuudesta, joka oli lähtenyt kävelemään lukitusta säilytyskaapista. Kassojen mukaan se on mah-do-ton-ta. Kai asiakas kuitenkin oman omaisuutensa katoamisen huomaa? <..<’
Pomo ihmetteli kanssa taktiikkaani, mutta samalla tuli tilaisuus selventää, että aikomus on vielä piipahtaa iltapäivällä, mutta en osannut vielä sanoa kauanko mahtaa kaupungissa mennä.

Pysäkillä odotellessani mietin miltä tuntuisi pitää pientä kirjakauppaa erään rakennuksen alakerrassa. Miten tähtieteellistä vuokraa siitä pienestä tilasta mahdetaan periä ja miten isot tilat siinä mahtavat olla. Mielessä vilahti aurinkoinen kesäpäivä ja aamu jona allekirjoittanut tappelisi mahineen oven kanssa sen tuhannenenen kerran päästäkseen aloittamaan työt. <...<’

Mietin myös mitä tekisin, jos minulla olisi paljon rahaa... ostaisin varmaan koko kylän tontti tontilta ja miettisin mitä tekisin verojen kanssa. x’D

Siihen pysäkille tuli hevarityyliin pukeutunut nainen, joka alkoi siinä puhua kälättämään ihan muina naisina ja siinä parannettiin maailmaa. Linkan tultua sitä istuttiin vierekkäin ja juttua riitti vielä siinäkin. Se oli aivan mahtava persoona. 8D Saatettiin saada outoja vilkaisuja ympäriltä kun naureskeltiin suureenkin ääneen, mutta.... eikä varmaankaan kovinkaan kamalat mielenterveysongelmat, vaikka hän niistäkin siinä mainitsi. Enkä kysynyt. Kunhan ei vain päälle käy tai aiheuta muita ongelmia, niin kaikki on ihan OK.

Tuskin edes oli mitään muuta kuin ehkä depressioita ja tiedä vaikka ei olisi ollut mitään muuta kuin keino vältellä saamasta hanttahommia... Sangen ääripään keino, jos minulta kysytään. Se muisti vuosiluvut todella tarkkaan. Kadehdittavaa.
Matka oli kerrankin sellainen ettei tarvinnut turvautua mielikuviin, toisaalta kaipasin sitä ja rauhallista maisemien tuijottamista. Olihan se myös henkisesti rasittavaa olla niin sosiaalinen. Vaikka täytyy ihmetellä, että miksi taas minä. <..<’

No, kaupunkiin päästiin ja oli käppäiltävä sinne typ-in toimistoon. Sen sijainti on varsin hämy, mutta sain siitä viime reissulla sen verran kokemusta, että osauduin sinne. Olisin kyllä kerennyt varmaan käydä kirjatorilla, mutta pelkäsin myöhästymistä. Sen sijaan odotin vailla mitään tekemistä ja lukemista. Kello mateli kymmeneen.

Lähdettiin edustusautolla kohti sitä paikkaa. Sinällään tutulla seudulla, mutta tuskinpa osaisin suunnistaa siellä jalan yhtään minnekään. Tuleepa olemaan mukava tietää millä linja-autoilla sinne sitten pääsee. Aamulla pitää jollain päästä kylille. Kyliltä kaupunkiin ja kaupungista sinne kartanolle. Ja kun sanon kartano, en liioittele tippaakaan. Leuakani loksahti aika kivasti kun saavuttiin sinne. Iso valkea pytinki. Komea se oli sisältäkin. Seinillä oli vaikka mitä hienoa; seinävaatteita ja tauluja. Portaissa oli maalattuja kiviä koristeina. :3

Haastattelijat olivat vähän turhankin innokkaita ottamaan sinne hommiin. Opastuskierroskin oli sangen valaiseva; siellä tehdään kaikkea. Epäilemättä eräs paikkakunnan taitelija taitaa kehystyttää siellä työnsä. <..<’

Siellä tehdään käsitöitä laidasta laitaan, ommellaan, kudotaan, neulotaan, huovutetaan vedellä ja neulalla ja tehdään puutöitä, kehystetään, kokataan, tehdään tietokonejuttuja; grafiikkaa, videoita, maalataan, askarrellaan... on puutarhanhoitoa ja niin edelleen. Lyhyesti. Oikea unelmapaikkahan se on. Softatkin on pitkälle samoja joiden nimeen olen vannonut jo pidemmän aikaa. x’D

Kyllä voisin sovittaa itseni sinne, mutta jotenkin tuli tunne että minua ollaan pistämässä teuraaksi ihan karvoineen päivineen eli kaikki tapahtuu liian äkkiä kuin mitä on oma jaksaminen. Eikä ole sitäpaitsi mitään varmuutta siitäkään, järjestyykö rahoitus. Oikeastaan, en olisi lainkaan pahoillani siitä.

Lepokausi meinaan tulee nyt tarpeeseen ja se pitää käyttää hyödykseen. Tänä vuonna ei ole paljoa piirretty tai kirjoiteltu ja sekös ahdistaa. Korujen näprääminen ja 3Dn vääntäminen on ollut kivaa, mutta sitten näen tyhjän luonnoslehtiön ja orvon lyikän ja akvarellikynäpaketin ja sitten masentaa taas... En minä noita kyniä nimittäin koristeeksi ostanut... :/ ( ostin muuten yhdet uudet kun halvalla sai... 8’D )

Eksyinpäs aiheesta.

No, olihan siellä nähtävää ja kovasti lupailtiin tekemistäkin. Toivonpa vain, että tekemiseen annetaan selkeä rautalankamalli. Antamalla liian vapaat kädet, no siitä kannattaa kysyä entisestä työpaikastani mitä tapahtui kun annetaan Ukulle tuntimäärä, sekä liian paljon huomioitavia asioita. x’D
Lähtihän sieltä mukaan kaksi ametistikoristepalloa. 8’3 Käsitöitäkin olisi ollut vaikka mitä hienoa ( ja kallista ), mutta siitä huolimatta eniten sykäyttivät ne koristepallerot. x’D Olivat muuten tehneet todella komeita kasseja kudotuista videonauhoista. 8’D Koristeellinen kuviointi sidoksessa ja kuteena poppanakude ja vhs-nauha. :3

Miellyttävä paikka kyllä... sääli myös, että epäluuloni heräsi siinä samalla kapinamielialan kanssa. Sanonta kuuluu pudota kärryiltä ja siltä se kieltämättä vähän tuntuukin. Siellä ne menee. <..<’ Eli hieman ulkopuolinen olo tuli siellä kaikesta huolimatta. =..=’
Takaisin kaupunkiin päästiin kahdentoista aikaan. Olisin ehkä ehtinyt kahdentoista linkkaan, mutta päätin välttämättä jäädä shoppaamaan. Aloitin askarteluliikkeestä ja sieltä ostin helmiä, lahjarasian ja pyöröpihdit. 8’3 Teki mieli ostaa myös muotti, jossa oli nuken pää, jalat, kädet ja kroppa. Sillä jos millä olisi saanut aika erikoisia kortteja tehtyä, mutta se oli aika kallis. Ihastelin distress ink mustetyynyjä.... niillä taas saisi upeita koristeluja aikaan.

Helmiä... toi taivas miten paljon mistä valita. O...O’ Löysin vihdoin jotain mistä tehdä kaverille joululahja. Ihmettelin myös pientä hintaeroa, joka oli parissa helmipussissa kun vertaa kylän askartelukauppan hintoihin.

Ei kuitenkaan mitään helmilehteä lähtenyt mukaan. Lähinnä siksi etten huomanut sellaista missään. <..<’

Mietin käynkö Clash Ohsonilla, mutta skippasin sen ja painelin Anttilaan. Tarkoitus oli etsiä Sims 2 lisäosia, mutta silmiin ei osunut yhtäkään alepelilaaria. >/ Lonkkasin sitten aleleffoja. En ole ostanut yhtään leffaa vähään aikaan, en varsinkaan kaupunkireissulla. 8’D Darkman leffat lähti mukaan ja pari muuta. 8’3

Anttilassa vierähti liian pitkään ja päätin lopettaa shoppailun käymällä fantsussa. En hitto soikoon lähde kaupungista, ellen saa kassiini vielä pari volaa mangasarjoja joita luen. Bleachiä, Black Butleria ja Immortal Rainia. Fantsussa oli parhaillaan yli parikymppisten miesten roolipelauspiiri, kun menin sinne. Oli se aika jännää kuultavaa. 8’D

Viipottelin siitä pysäkille odottelemaan linkkaa. Kirosin siinä samalla itteäni alimpaan helvettiin kun pää oli jäätyä, enkä löytäny pipoa ( se pieni musta, jossa lukee väärät lääkkeet... ) mistään ja korvat jäätyivät. -Löysin sen pipon sitten samana iltana... laukun pohjalta, kun setvin sisältöä. D:

No, eikö se sama hevarieukko, joka oli hölötelly miun kanssa aamulla, kanssa eksyny siihen pysäkille ja samaan linkkaan. Tosin niin se tais aamulla sanoakkin puhelimeen.

Tulomatka tuntui jostain syystä matelevan, vaikka oli juttuseuraa. Se sama nainen sattui tulemaan samalla vuorolla pois. Jossain vaiheessa teki mieli huutaa kuljettajalle, että eikä tää kaara mene yhtään lujempaa?! ( Lue: joku oli jo väsynyt ) Päästiin kuitenkin vihdoin ja mietin siinä, että käyn nyt hakemassa jonkunlaisen kakun töihin, etteivä pääse jurputtamaan ettei se tuonut mitään. Piti sitten vielä eksyä samaan kauppaan sen naisen kanssa. Varmaan se mietti jo siinä vaiheessa, että oon joku stalkkeri. x’D

Ostin kiivikakkua. 8’3 Lemppariani valmiskakuista ja sitä ei saa kuin tasan yhdestä kaupasta täälläpäin. D: Viimeiset työtehtävät. Oli oikeastaan aika hauska tilanne ruokatauolla kun yksi ihan OK työkaveri kyseli, että koska mulla on viimeinen päivä töissä. Sen naama venähti vähän kun sanoin, että parhaillaan vietän viimeistä päivää. x’D Alkoi kaamea kaakatus siitä ettei siinä ehdi mitään läksiäisiä pitää. Miksi pitäisi ehtiä? O..o’ Se oli tarkoituksenikin, ettei niitä pidetä.

Moni varmasti pitää läksiäisistä ja niiden järjestämisestä. Minusta se on rasittavaa, enkä pidä siitä. On ollut tasan yhdet läksiäiset, jotka olivat nostaa palan kurkkuun, sekä pari sellaista salakähmäistä joissa ei ole turhia hössötetty, saati kuuluuteltu liikoja. Muut missä sitä on oltu ja mitä on oltu seuraamassa, ovatkin olleet aika masentavia tapauksia, joissa päällimmäiset tunteet ovat olleet pakko ja vaivautunut hiljaisuus.

Kukaan ei ole tuntenut niitä ihmisiä oikeasti, mutta silti perinne velvoittaa pitämään läksiäiset. Sen tilanteen vaistoaa niin stressaavan selvästi, että arvelin pyrkiä välttämään sitä kaikin keinoin. Nähtävästi onnistuin. 8’D

Toivottavasti eivät maanantaina raahaa läksiäisiin.... <..<’

Jes. Nyt se on ohi tältä erää. Nyt vietetään laatuaikaa ja parannellaan nuhaa.

Karjalanpiirakoissa on eroa

Siäliksi käypi jos tämmösiä rönttösiä pitää karjalanpiirakoiksi kutsua. =..=’ Nuo on kaupan eineksiä. Helkutin pieniä ja oudon makusia. Perunaversiot hajos lautasille. O..o’

Turvallista kaupankäyntiä - varokaa huijauksia!

Sain tänään kirjapaketin ja Pedolle tuli vakokuvat, tarpeeksi ukille alkaa pitämään saarnaa nettihuijareista, joita pitää varoa. Nähtävästi ei joko usko/luota siihen, että ainakin toistaiseksi olen osannut pitää varani. Tiedän myös mitä tilaan, milloin ja mistä.

Surullista kyllä kaikki eivät ole yhtä onnekkaita.

Lehdet onnistuvat ihmeen tehokkaasti lietsomaan paniikkia, varsinkin iäkkäämmässä kohdeyleisössä. Eikä tarvittu taaskaan aiheeksi muuta kuin nettihuijarit. Ehkä pitäisi istuttaa koko Suomen kansa vauvast vaariin ihonväriä katsomatta tietokonekurssille, jospa sitten tulisi kansalle järkeä päähän?

1) Varmista, että verkkosivun osoite on kirjoitettu oikein. Ei ole temppu eikä mikään väärentää url osoite. Huijarit saattavat käyttää juonittteluissaan urlin lyhennyspalveluita.

2) Aina muistutetaan tarkistaman sivuston sisältö. Mikäli sivusto avattuna näyttää sotkuiselta, kyseessä voi olla huijaussivusto. Jos url osoite näyttää muuta kuin esim. lehdestä tarkistettu osoite, voi kyseessä olla huijaussivusto.

3)Jos et tunne kauppaa entuudestaan tutki verkkokaupan toimitusehdot, yhteystiedot, suojauspainikkeet ja muut. Näissä on raportitu olevan kummallisia ehtoja tai tiedot ovat puuttellisia.

4) Tutki myös foorumeilta verkkokauppojen saamaa palautetta.

5)Huuto.net:issä tai tori.fi:ssä.... Tutki myyjän/ostajan saama palaute.... Ja ihan vinkkinä; Ei välttämättä ole hyvä idea laittaa tilinumeroaan automaattiviestiin, joka menee ostajalle kohteen sulkeuduttua. Ihmettelen aina miten jotkut myyjät ovat todella rohkeita. Huudossa on myös mahdollisuus käyttää maksuvälityspalvelua, joka tosin haukkaa joko hinnasta pois ( myyjältä ) tai lisää hintaa ( ostajalle ) mikä lienee pieni hinta turvallisuudesta, mutta jollain tapaa se on niin... Paysoniin verrattuna Paypal on ilmainen. ;)

Ps. Huijauksen tunnistaa yleensä siitä, että et enää pääse kirjautumaan johonkin palveluun, pankkitilisi on tyhjä, nimissäsi on otettu lainaa eikä tilamasi tuote koskaan tullut perille. Näissä tapauksissa, ota yhteys poliisiin. Äläkä aikaile!

---

Jo ennen tietokoneita huijarit väärensivät kauppakirjoja, kulkivat ovelta ovelle, lähettelivät huijausviestejä senssipalstoille jne. Nykyisin homma toimii, kuten kaikki muukin, netissä. Tehokkaasti. Nähtävästi todella tehokkaasti, jos vasta nyt on havahduttu huomaamaan, että huijareita liikkuu verkossa. Siellä liikkuu kaikenlaista väkeä, sehän nyt on selvä. Samanlaiset tyypit sielä liikkuu kuin reaalielämässäkin, joten on turhaa edes yrittää vedota siihen tekosyyhyn; netti on vain nettiä, ei se oikeasti tapahdu, eikä voi satuttaa. Kysytäänpä uudestaan, kun tili on tyhjä, ulkomailta ei tullut kaunista vaimoa eikä kultaa.

Näkyy olevan niin, että jos luvataan puoli valtakuntaa, välitömästi rakkautta, seksiä, rahaa, jotakin merkkituotetta polkuhintaan... ihminen uskoo. Tai jos vaikkapa saa mailiinsa säköpostin, joka on muka peräisin pankista ( pankit käyttävät omaa palveluaan viestien lähettämiseen, ihmiset ), maksupalvelusta ( kuten paypal ), googlelta koskien päivityksiä ( miksi google ilmoittaisi selaimen päivityksistä sähköpostilla, jos selain päivittää itsensä automaattisesti? )

Ihminen lukee viestin. Pelästyy. Ei yleensä pysähdy miettimään, vaikka pitäisi.

Yksinäisyyden pelko. Ahneus. Himot. Perversiot. Pelot. Uteliaisuus.

Mutta miten kukaan voi unohtaa käyttää järkeään saatuaan sähköpostiinsa viestin, jossa kerrotaan vastaanottajan voittaneen lotossa, joka on järjestetty jossain missä pippuri kasvaa eikä vastaanottaja ole koskaan tiedettävästi osallistunut moiseen arvontaan?

Miksei ihmisen hälytyskellot soi saatuaan mailin pankista, joka tarvitsee asiakkaan käyttäjätunnukset ja salasanan? Pankki ei ensinnäkään koskaan lähetä asiakkailleen sähköpostia, eikä myöskään tee mitään asiakkaiden käyttäjätunnuksilla ja salasanoilla.

Kävijälaskurin syynääjä iskee taas

Tällä viikolla sattui nyt sitten sekin ihme, että 35 000 kävijän rajapyykki rysähti devissä rikki. 8'D

Kiitosta vain kaikille kävijöille.

Y-gallerissa kävijöitä on ollut tähän asti noin 915. Tonni lähestyy! Y-galleriassa olen ollut jo pari vuotta, mutta vasta tänä vuonna rupesin laittamaan kuvia sinnekin.

Artzonessa kävijöitä on ollut sinä aikana kun siellä olen ollut vähän päälle kuusisataa. Päivitin sinne äskettäin 3d galleriosion, joka käsittää pitkälle kaikki 2011 aikana tehdyt onnistuneet kuvat. 8'D

Paperdemonin tilannetta en ole vilkuillut, mutta sitä en ole vähään aikaan päivittänyt. Ei ole tullut tehtyä mitään sinne sopivaa.

Koskapa Tokyopoppia ei enää ole, ei ole allekirjoittaneen galleriaa/profiilia enää olemassakaan. Paikan ylläpito totta vie piti huolta siitä, että sivusto ja kaikki siihen kuuluva katoaa jälkiä jättämättä.

Blogien tilanteen tiedän suurinpiirtein. Niillä ei oikein ole edes väliä, onko kävijöitä vaiko ei. Kunhan on jotain mitä stressata; jumalauta, en ole päivittänyt sitä ja sitä blogia aikoihin! PANIIKKIAAAAAAAAH!

En ole vielä saanut aikaan tehdä majaani harhakuvaan tai hentaifoundryyn. Jälkimmäiseenkin siksi, että onpahan edes joku paikka jonne pystyisi halutessaan laittaa myös aikuisille sopivaa materiaalia, joissa saattaa olla muutakin muin pelkästään komeita miehiä kyseenalaisissa tilanteissa. Kun voi nimittäin olla niinkin, että saattaisin kyetä tekemään kyseenalaisia kuvia, joita katsellaan yleensä hämärässä valaistuksessa yksin, ilman tunnontuskia.

Mikä pahuksen Geo-lehti?! HÄÄÄH?

No on noilla lehtimyyjillä uudet temput. Perjantaina soitti yksi innokas kesätyöläinen. Nuori ääni ja hyvin pirteä ja taatusti opetellut myyntipuheensa ulkoa.

Siinä kävi ilmi tämä uusi myyntikikka, jossa vannotaan kiven kovaan, että mahdolliselle asiakkaalle on lähetetty näytelehti x. ( Geo-lehti.... huom. ) Mitä taas tulee myyjän paljastumisesta kesätyöläiseksi;
“Mikäs lehti se semmoinen on?”
“No, se on Geo lehti.” * hermostunutta naurua perään *

Olipa syventävä vastaus. Ei ole edelleenkään harmainta aavistusta mikä pirun lehti edellämainittu on. Puhumattakaan siitä, että puhelintyttö väitti, että siitä on lähetetty näytelehti. -Jota ei muuten ole koskaan tullut tähän suuntaan. Ei ole tullut, enkä ole tietääkseni sellaista milloinkaan edes pyytänyt lähtettäväksi.

Johtopäätös; väärät tiedot ja väärä henkilö, sekä asiakkaan petkutukseen selvästi perustuva myyntikikka.

Jos olisin ollut yhtään vihmerämpi ja ilkeämpi olisin voinut kysyä, eikö tyttöraasu ollut saanut mitään muuta kesäduunia kuin viheliäisen puhelinmyyntihomman, joka on pitkälle työntekijöiden kusetusta. Kostoksi näkyvät sitten kusettavan ihmisiä, joille soittavat.

Kumma ettei ole terroristiliikettä, joka räjäyttäisi puhelinmarkkinointifirmat taivaan tuuliin... toisaalta, puhelinmarkkinointi pitäisi julistaa terrorismiksi...

No, perjantai on nyt piloilla... yhden typerän puhelinsoiton vuoksi. Vitun kivaa. =..=’

Identiteetin paljastaminen tuo mukanaan muutamia riskejä...

Minusta ilmassa alkaa olla jo hysterian makua, jos netissä pitäisi siirtyä esiintymään omalla nimellään. -Sitten kun lehmät lentää. Huomaan, että ymmärtämätön on laitettu miettimään tarpeetonta.

Siinä vaiheessa kun nimimerkistä on jo tullut osa identiteettiä niin... Sääli, ettei niin ole useimpien laita. Edelleen on niitä, jotka ovat kuin lomalla, netissä riehuessaan, eivätkä he tule koskaan ymmärtämään, että nykyään nettikin on osa todellisuutta. Tai ne, jotka elävät toista elämää netin kautta. En ole koskaan ymmärtänyt sitäkään. <..<' 

Ymmärrän kyllä sen verran, että nettiin viedään ihmisen ajatukset ja mielipiteteet siinä missä lomakuvat ja mahdollisesti myös taiteellinen tuotanto. Sekä sen, että netti on ikuinen hyvän ja pahan taistelukenttä. Sieltä löytyy paljon hyvää ja hyödyllistä, mutta on siellä sitä pahaa ja haitallistakin. Se koostuu sisällöstä, jota itse kukin sinne vie ympäri maailman ja sen valvominen. Hah hah hah! Tehkääpä se ja niin ettei se loukkaa ihmisoikeuksia tai sananvapautta tai muiden maiden lakeja. Onnea yritykseen.

No, tässä identiteettikriisikysymyksessä jokainen netin käyttäjä on mahdollinen terroristi, koska kaikki käyttävät nimimerkkiä. Haistakaa paska. =..=’

Ajatus yrittää olla hyvä, mutta se on huono. Jo siksi, että identiteettivarkauskynnys saattaa madaltua entisestään. Netin käyttäjissä on hyviä ihmisiä, mutta on huonojakin. Huolimatta siitä, ettei kukaan näe toista kasvotusten, on toki olemassa Google ja ne muut hakukoneet, jotka kyllä löytävät kaikki tarpeellise tiedot ihmisestä, etsittäessä tätä tämän oikealla nimellä. Onko kukaan miettinyt sitä? Tuskin. Tässä pelätään nyt liiaksi uutta terroritekoa. Tuntuu uskomattomalta, että ihmiset jotka samalla ovat ylväästi terrorismia vastaan, pelkäävät sitä ehdottamalla näinkin typeriä juttuja. <..<’ Tarkoitus on kai näyttää, että jotain saadaan aikaan heittelemällä typeriä ideoita. Tätäkin nimivaatimusta tulisi miettiä kaikkien kannalta. Aivan kaikkien.

Ketä se muka hyödyttää, jos oikea nimi on tiedossa? Se hyödyttäisi vain silloin kun kyseessä on terroristin metsästys. Tuskin sittenkään jos terroristi esiintyy väärällä nimellä. Onko kukaan ajatellut sitä?

Huijarit ja muut koijarit pääsevät myös hyötymään typeristä ihmisistä, jotka kuuluttavat omia nimiään entistä helpommin vaikkapa esiintyvinään näiden tuttuina. Ajatus pelottaa paljon enemmän kuin yksikään terroristi. Aina yksi terroristi kuriin saadaan, mutta entäpä kaikki ne huijarit, pedofiilit ja muut? Se saasta, joka on valmis hyötymään ihmisestä? Kuka laittaisi nuo maailmanlaajuisesti toimivat huijarit poikki ja pinoon? Entä lapsia vaanivat pedot? Eikö kukaan?

Uhratkaapa ajatus kaikella sille paskalle, jota identiteetin paljastaminen tuo tullessaan. Päättäjillä on totta kai hyvä esiintyä nimillään ja pitää blogiaan, koska he taitavat yhdellä puhelinsoitolla saada mobilisoitua koko sikäläisen poliisiosaston taakseen, jos jotain uhkaavaa sattuu. Entäs tavallinen pulliainen? Eipä taida saada avukseen mitään.

Sain myös sen käsityksen, että nettikulttuuria vastaan reaalimaailma on voimaton, vaikka näin ei ole. On välineet ja porukkaa jolla on taitoa päästä jopa toisten ihmisten koneisiin. Kumma ettei yhtä tai paria krackeria palkata seulomaan terroriepäiltyjen koneita ja tiedostoja niissä koneissa. Tai palkata väkeä seulomaan foorumeita. Saataisiin samalla työttömyyttäkin laskuun. 8’D

Jännää nähdä miten yleinen trollaaminen ja huulenheitto erotetaan oikeasta terroritihulaisesta. x’D Suomalaiseen mielenlaatuun kun kuuluu vittuilun ohella myös aggression purkaminen tokaisemalla kaikenlaista, joka voi viattoman korvissa kuulostaa hyvinkin mahdolliselta terroriteolta. 99% ei kuitenkaan koskaan toteuta tekoaan. -Se 1% on seinähullu, umpihullu, narsisti tai joku muu sadistinen sekopäinen yllytyshullu, jonka ainoa ilo on nähdä toisten kärsivän.

En usko, että nämä tyypit eivät ole koskaan hiljaa. <..<’ Heillä on helvetillinen tarve tuoda julki ristiriitaisia näkemyksiään ja hyppiä kaluamaan vastaansanojien kinttuja. Tietynlainen huomionkipeys...

Ihmetyttää myös tuo, että tuomitaan automaattisesti kaikki negatiivinen palaute, jonka jokin asia saa. Onhan se helppoa sanoa nimimerkin suojista, mutta useimmat kirjoittavat tunnekuohun vallassa, tai kännipäissään, eivätkä seuraavana päivänä edes muista puoliakaan siitä miten pahasti tuli päätään auottua, kenelle ja missä. Allekirjoittanutkin aukoo päätään tässä ja enkkublogissaan, mutta kukaan ei onneksi ota kirjoitteluani vakavasti kun on helvetin huono päivä takana ja vituttaa saatanasti.
Pitäisikö hyppiä riemusta jos vaikka markka otetaan takaisin käyttöön ja kaikki hinnat pomppaavat kerralla kuusinkertaisiksi? Ei vittu hypitä. >/ Itsemielessään suurinosa suomalaisista toivonee idean isän polkaisua suohon, mutta ei toteuta hankettaan. Miksikö? Siksi, että olemme sentään lainkuuliaisia useimmiten. -Sitäpaitsi sanoista tekoihin on normaalilla ihmisellä kilometrien matka.

Foorumin valvonnasta

Tuli huomattua, että ihmisillä on melkoiset harhaluulot siitä miten keskustelufoorumit toimivat. Ensinnäkin kuka tahansa voi pistää pystyyn oman fooruminsa haluamalleen asialle, eikä ylläpito tuota vaikeuksia. Ehkä pari vuotta sitten foorumin luominenkin oli hankalampi juttu, mutta nykyään löytyy paljon ilmaisia foorumipalveluita. Ulkomaisia. Kotimaisia.

Foorumin perustaja vain rekisteröi itsensä palveluun ja antaa foorumille nimen ja avot... Siitä vain foorumiin aihealueita perustamaan. Äärettömän helppo homma tehdä ja pitää pystyssä.... ellei foorumille eksy trolleja. <..<’ Itse olen perustanut aikonaan kaksi foorumia ja yrittänyt modettaa kolmannella huonolla menestyksellä. Siellä kukaan, ei edes foorumin perustaja tiennyt mitä oikein pitää tehdä, saati kertonut työtehtäviä modeilleen. -Sama juttu myöhemmin foorumin omistajan päätettyä luoda omat sivunsa ja siirtää foorumi sinne. Perseelleen se meni ja sivut ovat useimmiten “työn alla, tulkaa pian uudelleen”.

Mutta foorumien ylläpidosta.... Palvelun ylläpito puuttunee foorumin sisältöön hyvin harvoin, varmaan vain siinä vaiheessa jos joku foorumia selaava/foorumille tullut jäsen huomaa foorumilla olevan jotain outoa ja tajuaa painaa foorumileiskan alalaidassa olevaa report this forum linkkiä. Kyllä useimmissa sellainen on. Sitä en tiedä, että meneekö ilmoitus foorumin ylläpidolle eli väelle, joka on luonut foorumin palveluun ja ylläpitää sitä vaiko palveluntarjoalle, jota foorumin ylläpito käyttää.

Muistakaa toki sekin, että palveluntarjoaja ja foorumin ylläpito ovat kaksi eri asiaa. Palveluntarjoaja usein saattaa pestä kätensä siitä minkälaiset henkilöt palvelua käyttävät ja mihin tarkoituksiin. Puhumattakaan siitä, että vaikka joku foorumi narahtaisikin joskus laittomuuksista, adminit paketoivat foorumin ja luovat uuden ja homma jatkuu... Sama juttu nettsivujen kanssa; sivut pakettiin, uusi palvelu, uudet serverit ja uudestaan vain.

Mitä, ettekö oikeasti muka tienneet miten homm pelittää? O..O'

Toinen huvittava asia, jota rupesin miettimään oli päättäjien ja virkavallan toteamus, että foorumeita ruvetaan valvomaan tehostetusti. Mitenkäs valvotaan foorumia, jonka ylläpito on määrittänyt salaiseksi? Niinkin voi tehdä. Foorumille voi myös luoda alueita, jonne pääsee vain ja ainoastaan tietty ryhmä foorumin jäseniä.

Tämä ei ole mitään scifiä, vaan olen myös itse kokeillut tehdä tämäntyyppisiä säätöjä pelifoorumille.

Foorumilla voi määrittää mitä alueita vierailija näkee ja mitä foorumilta bannattu näkee ja mitkä kaikki alueet ovat käyttäjän nähtävissä. Samoin kuin määrittää mitä käyttäjä pystyy foorumilla tekemään. Käyttäjiltä voi muun muassa kieltää tai sallia kuvien lähettämisen, tiedostojen lähettämisen, hymiöiden käytön ja linkkien laittamisen. Kaikki tämä on periaatteessa foorumin ylläpidon ( adminin ) hallinnassa.

Sekin on paskapuhetta, että käyttäjiä on hankala valvoa. Foorumin ylläpidolla pystyy tutkimaan mitä tietoja ( paitsi salasanaa ) kukin käyttäjä on esimerkiksi bioonsa laittanut. Hurjimmillaan foorumin ylläpito voi editoida näitä tietoja kuin myös vaihtaa käyttäjän salasanan ja siten kirjautua käyttäjän tilille ja ottaa selvää esimerkiksi yksityisviesteistä jos on jotain aihetta epäilyyn. Kaikkein yksinkertaista on antaa joko kestobänni tai poistaa käyttäjän tiedot. Sekin onnistuu. Samoin kuin onnistuu myös käyttäjän IP osoitteen bannaaminen niin, ettei bannattu käyttäjä pysty ainakaan sillä koneella jota käytti, kirjautumaan uudella nimellä...

Mitä taas tulee IP osoitteeseen.... Se on se kiva pitkä pisteitä ja numeroita sisältävä koodi, jolla tietokoneet tunnistetaan ja voidaan jäljittää. Käytin erästä foorumipalvelua, joka mahdollisti IP osoitteiden jäljittämisen. ;) Eihän se tietenkään ihan kotiovelle taida viedä, mutta siitä näki käyttäjän internetpalvelun tarjoajan, johon olisi halutessaan voinut ottaa yhteyttä ja antaa IP osoitteen, josta häirikköviestit tulivat. Pallo olisi siirtynyt siten heille. Luultavasti näitä jäljityspalveluita on jo verkko väärällään.

IP:n löytää sähköpostistakin. Lähettäjän tiedoista. Proxy ja salauspalvelut mahdollisesti pystyvät salaamaan IP osoitteen niin, ettei sitä pysty näkemään ja jäljittämään. Tai saattaa pystyäkin, mutta vienee enemmän aikaa.

Julkisista foorumeista, kuten suomi24:stä, jonka viestejä ei tunnu valvovan kukaan... Tai lehtien foorumeiden ylläpidosta en tiedä miten ne toimivat, mutta luulisin, että heillä olisi käytössään paremman työkalut kuin yllä mainitut ilmaisfoorumipalveluiden ( lähinnä invision ) tarjoajilla. Taitaa olla viitsimisestä kiinni...

Blogeistakin pystyy poistamaan ei halutut viestit, tai tutkimaan mistä IP:stä viesti on tullut. Kuten vaikka määrittämään senkin, että esimerkiksi sähköpostiosoite on pakollinen. Sitäkin kautta pitäisi pystyä jäljittämään viestin lähettäjä. Peruskäyttäjät tosin eivät välttämättä edes tiedä näistä työkaluista tai mahdollisuuksista.

Pitäisi ottaa asioista selvää....

Salainen ainesosa….

Jännän äärellä tänä aamuna… Salaattikastikkeiden sisällön ja niiden sisältämän rasvan kanssa. Näkyvät sisältävän rypsiöljyä, joka on kasvisrasva, joka luokitellaan hyväksi rasvaksi.

Parhaillaan tuijottelen kevyt salaattikastikepulloa, jonka takana lukee iloisesti; vähemmän rasvaa. O..o’

Aika naurettavalta kuulostaa, jos tuote kerran sisältää pelkkää kasvisrasvaa, eikö totta?

Enemminkin voisi vaikka aloittaa karsimalla tuoteselosteessa lukevista ainesosista sokeria ja tätä glugoosi-fruktoosisiirappia pois?

Tätä en uskonut hurjimmissa painajaisissanikaan...

Jahas, jahas... Posti oli tuonut tänään kirjeen Klarnalta ja mietin jo synkkenevin aatoksin, että eikö se erään leffan palautus ja laskun nollaus onnistunut asiakaspalvelun lupaamalla tavalla... Mikä voisi muuten olla pahempaa kuin saada karhukirje?

Koskaan ei pitäisi edes piloillaan lohkaista; mikä muka voisi olla pahempaa kuin se tai tämä? * snort, snort *

Annas kun kerron mikä voi olla pahempaa...

Pahempaa voi olla vain ja ainoastaan iloinen ja pirteä ilmoitus aiheella; onneksi olkoon, olet nyt asiakkaamme tilipalvelussamme, tervetuloa velkahelvettiin! Muahahahaaa! -Siinä kirjeen sisältö, sekä sopimusehdot lyhyesti.

Mitä helvettiä?!

En mielestäni ole säheltänyt verkkokaupassa näin pahasti, että olisin tullut mokoman valinneeksi. Mielestäni tökkäsin vakioni, eli laskulla ja tämmöinen tuli. O..o’ Puhumattakaan, ettei kaupan sivuilla ollut mitään erikoista, että jotain uutta olisi valittu tai pyydetty tarkemmin hyväksymään jotain. =..= Puhumattakaan, ettei esimerkiksi kukaan soittanut perään puhelimella ja varmistanut asiaa. -Jos olisi, tätä ei olisi ikinä päässyt tapahtumaan. >..<'

Pahimpana kai on vielä sekin, ettei tästä helvetistä ei pääse eroon kuin maksamalla? Tämä koko juttu haiskahtaa niin selvälle kusetukselle nylkeä asiaakkaat. -Tai ylipäätään lähettää asiakkaat nyljettäviksi.

Paljon melua ompelukoneesta

Keksiviikkona oli tullut ompelukone kulahtaneessa keltaisessa kuljetuskotelossa. Jo se yksin kielii, että kone on melko varmasti hyvää ja vanhempaa laatua. Toiveet olivat korkealla ( turhankin ) siitä, että varmaan toimii ja varmaan suostuvat sille hinnan laittamaan... Perjantaina piti sitten saada hinta sille ja katsoa toimiiko se.

No, toimihan se siltä osin mitä sitä tutkin. Lankoja ei sen kanssa kannata pujottaa miten sattuu tai se ei tee kunnon tikkiä lainkaan. Puolaamista en kokeillut, mutta puolat kumminkin tutkin. Tavan puolat muista koneista siihen eivät käy. X Puolat tuossa koneessa mihin iskin silmäni, ovat isot ja littanat. Jos puolaus ei toimi niin siihen ei saa millään puolattua lankaa. -Se olisi pitänyt tuoda julki perjantaina...

Ompelukoneita rupesi torstaina ja perjantaina löytymään pöytien alta niitä löytyi yhteensä kolme, sekä keskiviikona tullut. En ole koskaan kuullut Kyou-merkkisestä ompelukoneesta, saati nähnyt sellaista. No, torstaina tuli nähtyä sekin. Siinä oli jotain pikkuvikaa ja vanhanaikainen töpseli, joka ei käy näihin moderneihin pistorasioihin.

Löytyi pirteän kelta-valkoinen viimeisen päälle retroa edustava Eva. Merkkiä en muista, mutta veikkaan, että sillä olisi jotain tekemistä 70-luvun kanssa. Syynä mallinumero, joka oli painettu viimeisen päälle hippifontilla. Punaisella. Kone vissiin antoi tärskyn jollekin ja sen sisältä kuului selviä vieterin vongahduksia. Sen testaus päättyi rouvilta siihen. Jotain vikaa siinä oli.

Ja sitten yksi Eva muistaakseni, ZZ-top merkiksi ristitty. Kaksi lähes identtistä konetta, jotka muistuttavat hämmästyttävän paljon teollisuuskoneita. Hihnat ja kaikki. O..o' Muistuu mieleen, että olen onnistunut polttamaan lampun toisesta, jota käytän päivittäin siellä... kahdesti.

Jännäsin perjantaita, koska perjantaina piti saada koneille hinnat ja arviot. En hitto soikoon halunnut jäädä paitsi saada hinta koneelle ja miettiä miten tuon kultani kotiin. Ompelu olisi helpottunut huomattavasti... Nykyinen muovihärveli, jonka ääni muistutta konekiväärin sarjatulta ei suoriudu läheskään aina kiitettävästi. Sen sain huomata viime sunnuntaina, kun korjasin ukin takkia. Ompelujäljestä tuli aivan paska. :/

Ohuita kankaitakaan ei oikein voi ommella tuottamatta kankaalle vakavia vauritoita. Joustavalla kankaalla on taipumusta tulla imaistuksi koneen sisuksiin. Pieniä näpertelyjuttuja kuten pikkutarkkoja vaatteita BJD:lleni en voi edes harkita ompelevani tuolla. Ne on koneen sisällä ennen kuin ehdin pyöräyttää paininjalkaa ylös. :S Paksua kangasta sillä ompelee kunhan ei yritä tehdä saumaa... Eli suomeksi sanottuna kotikoneellani on ongelmia. <..<'

Keskiviikkona tulleessa huomasin hyväksi pienen kiinteän ompelutason ja valtavan jatkopalan, sekä nopeuden hidasteen eli jopa minä, jolla on hemmetin raskas kaasujalka voi ajella sillä peräti hiljaa. 8') Ja siinä oli mukana ohjekirja ja ompeluopaskin. Ah, onnea. 8'3

Tosin perjaina pomot jyräsi yli niin ettei suunvuoroa saanut. Keksivät myös tekosyyn pitää kone ns varakoneena. Arvatkaa kuka mätti perkeleitä. Ääneen. Piittaamatta suuremmin yleisöstä. Unohdin oman sääntöni. Ei pidä tehdä mitään suunnitelmia mistään tulevasta, koska aina käy juuri niin kuin perjantaina kävi. Ei onnistu.

Tosin voi taas olla johtoportaassakin vikaa. Ainakin toinen johtajista on sitä laatua, että jos jotain mitä hän ei ole keksinyt ehdottaa ensiksi, ei käy laatuun. Tai kenties syynä kieltoon oli allekirjoittaneen innokkuus ostaa se kone. Taai alkoi jurppimaan se, että erehdyin sanomaan että olen varannut sen. Minulle jonkin varaaminen on sitä, että se saan sille hinnan ja maksan sen ja voin viedä sen kotiin vasta sitten. Tuntui vähän siltä, että jollain on käsitys, että se kone on jo puolimatkassa uuteen kotiinsa, eikä se käy.

No, edes yksi konetta tarvitseva sai koneensa. Se Kyo, jossa oli vanha töpseli pääsi uuteen kotiin.

Inventaario koneiden puolesta sanoisin, että koneita on riittävästi. Kun olin siellä viimeksi ei ollut kuin kaksi konetta. Muovisia. Ompelukone ja saumuri. Ompelusta ei silloin ollut tulla yhtään mitään suomeksi sanottuna. Nyt ompelukoneita on yhteensä kolme, sekä yksi poljettava. -Niin, sekä se minun tuleva koneeni.

Uskokaa huviksenne, että aion myös saada sen. Tarjosin mielestäni aivan käypää hintaakin. Kuulin tänään paljonko Kyon ostaja maksoi omastaan ja tarjoukseni olisi pitänyt ottaa parempaan harkintaan muutenkin kuin naurahtamalla. -Lauleskelin iltapäivällä kotiin päästyäni Apulannan uuden kappaleen; vääryyttä, perkele tahtiin. Ei siksi, että toinen sai koneen, mutta toinen ei, vaan siksi ettei johtoportaan kuvitelmille löydy sijaa todellisuudessa ompelijoihin liittyen...

Ompelijoita. Mitä olen nähnyt niin paperilla oleva tieto ihmisten taidoista ei päde todellisuudessa, joten kolme ompelukonetta on aivan tarpeeksi. Itseni lisäksi olen nähnyt kolmen muun ihmisen ompelevan... eri päivinä, joten koneiden kanssa ei tule mitään ongelmaa. Tätä oli jo viime visiittini aikana, mutta silloin ei tietääkseni ommellut kuin yksi tai kaksi. Ja kaksi vain silloin kun se oli pomon suora määräys.

Ennen kierrätyksessä oli muuten politiikkana ettei sähkökoneita oteta. Kummasti on kelkka kääntynyt... Samoin kuin tarve hamstrata niitä ompelukoneita.

Eräs ruova totesi makaaberin huvittuneesti, että kun on kuuma kesä ja mummoja kupsahtaa niin rupeaa niitä koneita tulemaan. Tottahan tuo lienee. Vanhoilta mummoilta saadut koneet toimivat parhaitan. O..o

Noo.... Odotan innolla tilannetta, että sitä minun konettani tarvitaan ja joku urpo yrittää sillä ommella, säheltää langoituksen kanssa ja saa koneen katomaan lankaa ja tekemään huonoa tikkiä tai saa hidastuksen päälle ja kiroaa sen alimpaan helvettiin. Ha ha ha! Minä tulen nauttimaan tilanteesta. Sen langoitus on eri lailla kuin normaalin koneen ja sotkemalla sen kone ei tee tikin tikkiä. Meni pari minuuttia oppia se. Niin ja tuli myös huomattua, että muut ihmiset eivät kokeile tai edes halua oppia uusia juttuja, joten... Ei ne osanneet puolata ZZ-topilla ennen minua. Väittivät, että sen puolussysteemi on rikki. Ei ollut rikki... puolaaminen vain tapahtuu zz-topilla etukautta ja pujottamalla lanka vasemmalta. Ei vaikeaa. Ei lainkaan vaikeaa... Täällä paikassa vain turhan moni odottaa paitsi valmista, myös uskoo turhan herkästi mitä joku muu sanoo tutkimatta asiaa itse. D:

Kielioppia voit opetella, kirjoittamista oppii vain kirjoittamalla

Siivoilin tänään hieman yhtä kirjahyllyistä, johon on tullut kasattua joukko tyhjiä A5-kansioita, pelit sekä jonkun verran vähemmän mielenkiintoisia kirjoja. Sieltä löytyi myös kansio, johon oli joskus tullut mielenhäiriössä tulostettua jonkun nippu ohjeita miten oikeaoppisesti englanniksi pitää kirjoittaa. -Prätkisfanijuttuja, itsensä kirjoittamisen asiantuntijaksi nimittämä ja tyyppi, joka nekin aikanaan tuotti oli jotenkin sellainen, että paskat itse tarinasta ja siitä miten tylsä tarina, kunhan se on oikeaoppisesti kirjoitettu ja hahmot luotu niin ettei yksikään ole mary-sue/gary stue.

Okei, kirjoittajalla on ehkä tekniikka hallussa, mutta hyvää tarinan kertomista voisi vielä petrata ainakin lukemani perusteella. -Muistaakseni senkin tyypin ficcien luku tökkäsi joko siihen, että ne olivat tylsääkin tylsempiä ja viimeistää ne tökkäsivät typerästi nimettyihin hahmoihin. Ja itsekin harrastan jälkimmäistä nykysin. Ha ha ha! Mutta jos olin unohtanut tulostaneeni ne, niin olin myös unohtanut miten tärkeilevään ja purevaan sävyyn ne "ohjeet" oli kirjoitettu. -Varsinkin jos niitä yritti suomeksi kääntää...

Onhan niitä kirjoitusvirheitä tullut itsellekin. Montakohan tässäkin tekstissä mahtaakaan olla? Laskeeko niitä kukaan? En usko. Virheet ovat lisäksi sellaisia, että niitä voi yleensä korjata. Kirjoitustutojen kirjoittajan mielestä jokainen virhe on suoranainen kauhistus, jota ei missään tapauksessa saa olla tekstissä. No, miten vain. Sillä ajatuskannalla vain olla ennen pitkäälataamossa metsästämässä karanneita muumejaan. Olisi hyvä aika oppia ettei mikään ole 100% täydellistä. Se on silkkaa utopiaa.

Huvitti suuresti se vertaus, jossa kärjistettiiin kirjoittaminen savenvalamiseen huvin vuoksi ettei kukaan laita kukkia rikkinäiseen maljakkoon. No, ei tietenkään laita. -Ellei ole kyse keinokukista jos vaasi muuten on ehjä. ;)

Savenvalimisessakin voi sattua virheitä ja ruukku voi olla aavistuksen muotopuoli, lasitus voi mennä perseelleen tai värit ja viimeistään poltto. Kirjoittaja selvästi tiedä edes savitöiden perusasioita. -Olen ollut monessa mukana ja myös savitöitä tekemässä. Siis ihan oikeita savitöitä, oikealla savella, joka pitää polttaa ja lasittaa ja polttaa uudelleen.

Mutta maailma ei kaadu yhteen pilkkuun tai yhteen väärinkirjoitettuun sanaan. Vai kaatuuko muka? Käsi ylös, jonka mielestä pari kirjoitusvirhettä siellä täällä pilaa hyvän tarinan? Tähän asti jokaisessa painetussa kirjassakin mitä olen lukenut on ollut ikävä kyllä lyöntivirheitä. -Uskoakseni se on joku taikauskoinen kirjapainojuttu.

Painetuista kirjoita puheenollen... Enpähän alkaisi nalkuttamaan kirjoitusvirheistä. Paskalla tekstilläkin pystyy tahkoamaan rahaa ja arvaatte kyllä ketä ja mitä tarkoitan, varsinkin jos sen on kerran lukenut ja huomannut tarinan kompuroinnin.

Oma lukunsa ovat kyllä ne englanninkieltä suoltavat nuoret, jotka kirjoittavat niinqu näin ja numeroin ja ties miten. LAIK TIIIS! Siihen pikainen äidinkielen oppitunti on vain hyväksi. Valitettavasti tämä erityisesti nuorien suosima tapa kirjoittaa englantia on valtaamassa kaikkia paikkoja missä voi keskustella/kirjoittaa. :/

Ja mitä tulee tarinan kirjoittamiseen... Hyvä tarina alkaa yleensä ideasta. Yhdellä nettitutulla on loistavalta kuulostava fanficidea. Olen yrittänyt rohkaista sitä, mutta ties miksi se sitten taas tulkitaan. Idea totta totisesti vakuutti allekirjoittaneen toimivuudellaan siinä määrin, että haluaisin mielelläni lukea sen sitten joskus, jos tämä kamu sen saa kirjoittettua.

Kirjoitusohjeiden kohtalosta sen verran, että rypistin ne palloiksi ja pistin roskiin. Kyllä niillä mökki lämpiää. :) En tarvinnut niitä kun tulostin ne, enkä varmaankaan tarvitse niitä nytkään tai tulevaisuudessa. Ainoa asia, josta olen samaa mieltä on beta-lukija...

Tosin en ole onnistunut saamaan yhtäkään, joka osaisi hommansa.

---

Etsii betaa, eikä muumeja

Lukuelämys, joka oli syvältä...

Joku nimeltämainistsematon hurahti sitten erääsen kirjatarjoukseen saadakseen kirjahyllyynsä lisäystä aina silloin tällöin. En ole mitenkään romantiikannälkäinen, mutta juoneltaan kirjat ovat olleet miellyttäviä ja addiktoivia nykyistä kaupunkifantasiaa ja -fiktiota ihan parhaimmillaan.

Tähän asti joukkoon kuitenkin mahtuu yksi, joka alittaa riman kuin riman ja töksähtää samoille linjoille paskakirjallisuudessa kuin Sephenie Meyer. -Anteeksi vain, fanit, en ymmärrä mitä niin ihmeellistä periaatteessa juonettomassa ja ontuvasti kirjoitetussa ja paperinohuissa hahmoissa oikein on. Kertokaa ja selittäkää niin, että typerämpikin sen ymmärtää. -Ja mielellään ilman kirosanoja.

Kirja, joka oli rimanalitus niin laadussa, tyylissä kuin juonessa ja hahmoissa oli Rachel Vincentin Kissätyttö. Jos pitää Houkutuksesta, pitää varmasti tästäkin. VIncent sentään kirjoittaa hieman paremmin kuin Meyer, jonka käsitys ja joutuminen kiimaisen teinitytön ajatusmaailmaan on säälittävää luettavaa. Tahtoisin niin sanoa, että silkkaa paskaa, mutta se taas voi tuoda raivostuneet fanit hiilihankojen ja soihtujen kanssa vainoreissulle.

No, Kissatyttöä lukiessa mieleeni heräsi paljon erilaisia asioita. Ensimmäisenä mietin miksi päähenkilö on niin vitun tyhmä ämmä, jolla on isot luulot itsestään. Seuraavaksi mietin miten vähän kirjoittaja edes kissoista tietää. Hän takertuu naaraskissojen pienuuteen selvänä heikkoutena ja puolustelee periaatteessa kaikkia naiskissojen tekemisiä koska he ovat naisia, pienikokoisia ja siksi heikkoja. Ja ylistää miten valtavan voimakkaita uroskissat ovat... Voimakkaita joo... Aika tyhmiä kuitenkin. <..<'

Kirjoittajan pitäisi nähdä pikkuruinen tyttökissani, joka selättää itseään pari kertaa suuremman poikakissan tuosta vain. Eikä pikku prinsessani ole heikko vaikka on pieni ja naaras. Sain Mintun kyvyistä tänään osoituksen, tappeli ikäisensä veljensä kanssa ja heitti Juuson lattiaan ennenkuin ehdin edes mennä väliin. Tyttökissat eivät pelkää pienuuttaan, eivätkä ne myöskään pelkää osoittaa paikkaansa. Eivät ainakaan meillä, mutta nuo ovat vähän muutenkin outoja...

Otetaanpa nämä kyvyt muodonmuuttajalle. Teoriassa tulisi saada naaraskissa, joka pärjää älyllä silloin jos häviää voimassa. Mahtaa riippua kasvatuksestakin jonkun verran...

Kissatytössä päähenkilö oli kaikenkukkuraksi saanut kamppailulajikoulutuksen. Hah, mikä vitsi! Eikä siltikään tarpeeksi aivoja käyttämään taitojaan. Pikemminkin tarpeetonta kapinahenkeä ja vihaa, joka loppujen lopuksi johtui hahmosta itsestään ja virheistä, jotka hahmo itse teki, koska ei kyennyt miettimään nenäänsä pitemmälle. Ja mikä narttu...

Siinä vaiheessa, kun aloin olla yhä enemmän päähahmon kanssa eri mieltä ja huomata miten kirjottaja oikein halusi pakottaa lukijan hahmon pään sisään... Yritän lukea minä-muotoiset tarinat niin, että yritän kuvetella hahmon kertomassa tarinaa sen sijaan, että yrittäisin olla hahmo. Yleensä hahmo saa kertojan äänensä itse, mikäli minä-persoona on hyvin kirjoitettu. ( P.C Cast tavoittaa tämän ) ja miten päähenkilö jatkoi päämäärätöntä hemmotellun nartun käytöstään oppimatta tasan yhtään mitään... Niin uskomatonta kuin se onkin... Päähenkilö on pahempi kuin kaksi erästä tunnettua lööppikuningatarta tempauksineen ja väkivaltaisine miessotkuineen... yhteensä. Lisätään siihen vielä onneton, sadistinen ja uhmakas lapsuus, karkaaminen kotoa ja kaikkitietävyys.

Ja sellaisen cocktailin tulisi viehättää lukijaa?

Se saa pahimmillaan lukijan kaivamaan silmät päästään.

Kun vihdoin sain kirjan luettua. Siihen meni jotakuinkin viikko ja toinenkin, olin jo saanut siitä niin tarpeekseni, että mietin kirjan polttamista, repimistä ja täydellistä tuhoamista. Ihan vain siksi, että se oli kuin uusi loukkaus kirjallisuutta vastaan ja suoranaista saastetta. Paskin kirja sitten Houkutuksen mitä olen koskaan lukenut. Menee jopa Podkayne of Marsista ohi.

Olisi pitänyt palauttaa kirja julkaisijalleen viestin kanssa. Ensi kuussa on luvassa lisää tätä paskaa, mutta sitä ennen aion lähettää viestin, jossa pyydän editoimaan tilausta niin, etteivät he lähettäisi minulle Vincentiä enää koskaan.

En kuitenkaan polttanut kirjaa, vaan möin sen. En saanut rahoja takaisin ja postikulutkin tekivät lopulta enemmän kuin mitä arvelin niiden tekevän, joten en saanut omiani takaisin, mutta pääasia on, että pääsin kirjasta eroon ja se on nyt kodissa, jossa sitä ehkä arvostetaan ja pidetään enemmän.

Moinen kirjasaaste sai minut mietteliääksi siitä, että olisi todella reilumpaa, jos tälläkin kirjajulkaisijalla olisi käytössään ominaisuus, että asiakas voisi perua jotkin kirjat. * vihainen mulkaisu *

Nyt ne tulevat saamaan tulikivenkatkuista palautetta kirjasaasteesta ala Rachel Vincent. * viatonta viheltelyä * Kuluttajan tunnen, että minulla on oikeus valittaa, jos laadussa on selviä ongelmia. Ja laadussa totta vie oli vikaa!

Lukemisen pitäisi olla nautinto ja hyvän kirjan parissa tulisi voida rentoutua ja siihen tulisi eläytyä ja seurata tarinan kehittymistä ja hahmojen tekemisiä. Todella hyvä tarina puolestaan tempaa mukaansa ja todella hyvin luodut hahmot eivät koskaan tunnu vierailta tai koko tarina ei tunnu missään kohtaa vastenmieliseltä, vaikka siinä tapahtuisi mitä. Miksikö? Koska kaikki mitä tarinassa kerrotaan on kirjoitettu ja luotu niin hyvin, että se ikäänkuin kertoo oman tarinansa niin kuin se on. Siinä ei tulisi tulla tunteita, että tätä on kirjoitettu euron kuvat silmissä ja vittu millaista paskaa ja ei hitto mitä tuokin ääliö tekee tuossa ja miksi päähenkilö on tyhmä ämmä. Tämäkin on toki yksilöllistä ja jokainen pitää eri asioista ja mieltyy eri asioihin.

Nautin tarinasta, joka on luotu niin, että siitä huokuu tunne, että kirjoittajallakin on varmasti ollut hauskaa kirjoittaa sitä. Pidän Stephen Kingin kirjoista paljon, koska hän puolestaan ei koskaan kirjoita samaa tarinaa kahdesti, eikä edes samalla tyylillä. Jokainen kirja on taatusti erilainen ja sitä oikeastaan odottaa. Koskaan ei oikein voi tietää minne joutuu ja se on hyvä. Juuri niin sen pitäisi mennäkin.

Ja hahmot... Nyt pitäisi puhua kokemuksesta. Jos jokun pitäisi hahmojen luomisesta jotain tietää... ( Kirjoittelen itsekin... ) Hahmojen tulisi olla maailmaansa sopivat, eikä koskaan liian tyhmä, liian ärsyttävä, liian säälittävä tai liian viisas tyyppi ole sopiva päähenkilöksi. Eikä koskaan pitäisi luoda päähenkilöksi hahmoja, joka kuvittelee itsestään liikoja ja rypee itsesäälissä suurimman osan aikaansa tai sellaista, joka onnistuu aivan kaikessa. -Eikä todellakaan sellaista, joka ei osaa ajatella tai saa aikaan vain kaaosta.

Lisäksi kirjoittamistyylinä minä-persoona voi olla kirjoittajalle itselleen loistava tapa, mutta joillekin lukijoille se tuottaa ääretöntä tuskaa. Kokemukseni lukijana on, että minä-muotoisessa kerronnassa sortuu kaikkein herkimmin ylilyömään hahmon, tarinan ja yliarvioimaan hahmon potentiaalin, samoin kuin lukijan sietokyvyn. -Varsinkin jos lukija ei pysty eläytymään hahmoon.

Lukukokemukseni Kissatytöstä yhdellä sanalla kuvattuna oli yhtä helvettiä. Se myös sai aikaan tämän ei niin iloisen kuvan, joka on tehty kaikella lämmöllä ja ajatuksella;

Taide: Ukuli ( eikä kuka tahansa Ukuli tai Ukulina esiintyvä, vaan ihan itse omassa persoonassani. x'D )

----

Joitain kirjoja ei pitäisi koskaan julkaista... edes säälistä tai siltä pohjalta jos yksi siitä tykkää...

Aurinkomyrsky vuonna 2012

Manalan lautturilta kuulin, että vuonna 2012 tulisi aurinkomyrsky. Kaiketikin sellainen varsin suurehko myräkkä, joka sitten pistää netin ja elektroniikkahärvelit ja sähköt seis vähäksi aikaa.

Maailmanloppu huhut ovat osittain peräisin siitä, että Atsteekkien kalenteri loppuu. Miten olisikaan käynyt ellei niillä halvatun konkistadoreilla olisi ollut hullua kullankiiltoa silmissään ja he olisivat jättäneet eräita kansoja tuhoamatta? =..=' Voi olla kyllä melko varmaa, että ensi vuonna ilmaantuu kaikenmaailman uskonlahkoja, ehkä myös mellakoita aiheeseen liittyen.

Aurinkomyrsky taitaa olla vähän huonompi juttu kuin aurinkotuulet. Niistä saavat osansa lähipiirin planeetat, Maa mukaan luettuna. Merkuriouksessa ja  Venuksessa voi tulla vielä kuumemmat paikat.

Ainakin revontulet tulevat olemaan ensi vuonna upeaa katsottavaa. Toivottavasti Maan otsonikerros ja ilmakehä pystyvät estämään suurimman osan säteilystä ja aurinkotuulista.

Mikäli taas et tiedä mikä Aurinko on? Aurinko on valtava tähti, joka paistaa  kirkkaana pallona taivaalla. Se on Maasta suotuisan välimatkan päästä. Suotuisa tarkoittaa sitä, että elämä planeetallamme on mahdollista. Jos planettamme olisi liian lähellä Aurinkoa, planettallamme tuskin olisi elämää. Jos taas olisimme kauempana, olisi elämän kehittymeinen edelleenkin hyvin epätodennäköistä. Mitä kauempana planeetta auringonkaltaisesta tähdestä on, sitä kylmempää siellä on. Muuten, Maa kiertää, kahdeksan muun planeetaksi tunnistettavan taivaankappaleen ja niiden pikku kiertolaisten kera, Aurinkoa ympäri. Perustietoa yksinkertaistettuna ja pikamarssilla.

---

Katse taivaalle!