Rakentavaa palautetta, olkaa hyvät

Viirasi.

Comipo! rendereitä.

Uudet työvälineet…... osa 1

Vuosi alkaa uusilla kujeilla, olkoonkin että vasen käsi on venähtäny mutta siitä huolimatta.

Akvarellikynät totesin aika karheanlaisiksi, mutta öljypastellit taas sangen pehmeiksi ja helposti sekoitettaviksi… Muita kokeillaan sitten kun toi käsi nousee taas. D:

Maalaamiseen tarvitsen kaksi kättä kuitenkin. D: Ainakin meikä tarttee. Siveltimiä ny en niinkään.

Niin ja arvelin kattoo millaset noit gulassivärit on ja miten ne tuubiakvarelleista eroo. Niin ja hankin sit ihan oikeeta paperii sitä varten kun sen valopöytä ei kuitenkaan tuu ehkä vielä tän vuoden puolella hankittua/rakennettua.

Niin ja sitten vielä 0.9 lyikkätäytekynä. Ei ole koskaan ollu semmoista kapistusta ennen, mutta tykkään siitä.

MontMarten karheat akvarellikynät, sekä 0.9 lyikkää. ( Kannattaa vilasta linkkiä ni näkyy isompana. ) Niin ja mitään en ole piirrelly sitten… tuoa.. hetkinen… no, aika pitkään aikaan kiitos 3D rendereitten.

Kokeillaan...

Kokeillaan sitten vähän sitä pelisuunnittelua jos se nyt on sitten sitä mitä minulta toivotaan... Löysin tossa Höyryn sivuja ( siis Steamiä ) selatessa erään pelirakennusohjelman Lite version.

Sanotaan näin, että siitä on aika kauan kun viimeksi olen edes ettiny ihan vain kokeiltavaksi ohjelmien demoja tai muuta sellaista. Hah, viimeksi kesällä tutustuin pikaisesti ilmaiseen AutoCad ohjelmaan mutten muistanut sen käytöstä mitään...

Asiasta takaisin toiseen, Enterin mukana joskus tuli jonku ilmainen pelinrakennus ohjelma... vaiko peräti kaksi? Pitäisi kattoa mitä ne oli.

Kokeilen tota RGP Maker VX Ace Lightia... Oikeasti, miksi ohjelmilla pitää olla tuollasia hankalia nimiä? Ei mitään lyhennöksiä tai muuta sellaista, vaan jotain helposti muistettavaa, kiitos?

Pelottaa ajatella että tulevaisuudessa ohjelmat ovat kai jotakin tyyliin; GOEGJRG 3833NKNKV. O.O’

Pelinteko, erään artikkelin mukaan lähtee alkuun ideasta? Hmm... Otettaisiinko joku miun fanficeistä tähän kokeeksi? 8’D

Roottausta 8’3

En ole poniharrasta, mutta teki mieli kokeilla ponikustomointia jonkun verran. Lähinnä sitä harjan uusimista. Jaaa vähän maalausta. ^^’

Kumpikaan mitä nyt kustomoin ei ole lähelläkään MLPtä. Noi on molemmat Lanardoja, made in China. Molemmat kierrätyskeskuksen löytöjä, 0.20 € hintaan. Toinen oli maalattu aivan kammottavaksi ( lila ), muistanette sen varmaan ja toinen on nyt maalattu kammottavasti ( vaaleankeltainen ).

Roottaus, kammottava tussisotku ja kaiken huippuna siirtokuvaperhonen kankussa. 8’D Siinä oli oma hommansa eikä siirto onnistunut 100%sesti mutta... Poni saa ehkä myöhemmin siivet selkäänsä.

Pohjamaalaus meni päin sitä ihteään. D: Maalasin entisen maalauksen päälle kun sudin sen sen ensin tahmeilla akryylimaaleilla. Kerrankin se pahuksen maali oli vedenkestävää… osittain. No. Hion sitä ehkä ja katson mitä tapahtuu. 8’D Typeryyden huipentuma siis rootata, mutta sallittakoon sellainen. Niin, tämäkin sai siirtotatskan. 83

Kynin myös yhden vanhan barbien pään... särkyneen kropan nakkasin menemään jo silloin kun löysin sen barbien. Eikä ole sarjassa ainoa rikkonainen barbie jolla on paha hiuspäivä. <..<’ Niin, barbinkin voi rootata uudestaan, kustomoida.

Mistä puheenollen, olen bongannu devistä törkeän hyvin tehtyjä MonsterHigh ja Bratz custom nukkeja, jotka periaatteessa ovat yhä niitä kammottavia muotinukkehirvityksiä, mutta jotka näyttävät törkeän hienoilta kun ne on meikattu ja maalattu hyvin. Paljon paremmin kuin yksikään tehdasmeikki. <..<’

Jos onnistun paikallistamaan yhden ainoan elossa ( yhtenä kappaleena ) säilyneen barbien, hiiribarbieta ei lasketa… mistä puheenollen en muista minne laitoin sen.  Mutta se toinen yhtenä kappaleena oleva... Sen tahtoisin nähdä ja kustomoida. Laitan sille varmaan Obitsun alle. Ja hiiribarbiesta tulee todella hiiri. <..< Missä massani mahtavatkaan olla...

Joku voi miettiä että miksi? Siksi että se on ainakin kehittävä, luova harrastus jos ei muuta. Minusta ittestäni on ainakin kiva tietää että voin korjata, ehostaa, kustomoida, tuunata ja entisöidä vanhoja leluja ja tehdä niistä uniikkikappaleita tässä massatuotantomaailmassa. Ja eikö olisi palanen nostalgiaa jos saisit jonkun vanhan leikkikalun pysyvästi vanuttuneen kuontalon vaihdettua uuteen jotta sen voisi näyttää joskus jälkipolville? 8D Tai kävikö vahinko ja jälkipolvi leikki parturia nostalgisen leikkikalun kanssa.

Kuva-arvoitus

Voin jo kuulla tuskastuneen huudahduksen; ei taas näitä, tylsää-äää. Tässä ei ole mitään tylsää.

Kysymys kuuluu; Mikä on kuvassa näkyvä kaksiosainen puinen työväline? ( Ei kurkita vastausta! )

Mankeli vuosimallia 1915. Isoäidin isän valmistama. Entisaikaan lakanapyykki paitsi pestiin keittämällä, taivaskannen alla kesät talvet, usein lähimmän kaivon luokse pystytettyjen valurautapatojen ja tulien luona ja mankeloitiin tällä ihmelaitteella siten, että lakanat pyritettiin tukin ympärille ja lastalla paukutettiin ja rullattiin tukkia.

Ei, siihen aikaan ei ollunna sähköjä joka kodissa, sen paremmin kuin autojakaan. Semmoset teki vasta tuloaan ja vanhempi väestö tietysti naureskeli niille kotkotuksille.

Sanonpa vain, ettei puolellakaan nykymaailman immeistä tulisi kuuloonkaan pestä pyykkiä wanhaan tapaan, joten olkaapa iloisia siitä että on sähköt ja pesukone ja vesi tulee putkea pitkin sisälle taloon. 8’D

Ammattivinkkejä

Tulipa jännä ehdotus yhdeltä kaverilta, että mitä voisin ruveta tekemään isona. Ehdotteli sellaista kuin tarpeiston henkilöä, joka siis rakentelisi rekvisiittaa, lavasteita ja muuta tarpeellista.

Siitä käytiin pitkääkin keskustelua, allekirjoittanut taas vastaran-nankiiskinä, mutta hyväähän sillä tarkoitettiin. Harvinaisemmaks juttu menee siinä että eipä ole ennen kavereiltä neuvoa vastaavasta tilanteesta tullut. –Tai sitten niitä hetkiä ei joko muista tai sitten tavoistani poiketen... en ole kuunnellut. Tätä ei voi ainakaan kieltää, ettenkö ole kuunnellut. Kuuntelin ehkä liiankin tarkkaavaisesti. Tämä ajatus tuntuu juurtuneen. O..O’

Siinä rupesin miettimään sitä, että kauanko jaksaisin hommaa tehdä, että miten äkkiä kuppi menee nurin. Edellinen komennus alkoi kiehua yli jo ennen lokakuun loppu ja pahasti. Enkä tiennyt olevani masokisti, ennen kuin älysin että pyrin samaan paikkaan hommiin tänäkin vuonna. Ainoana lohtuna on, että saattaa olla mukavammat työkaverit. –Meikäläisen tuurilla? Milloin minusta tuli optimisti? O…o’

Löysin aiheesta yhden luonnehdinnan, joka lupaa taas paljon niin oppimisen puolesta, että tekemisensä puolesta. Ilkeää, että toimenkuvasta muistuu häiritsevästi ideologiani; jos jotain ei ole, se pitää tehdä itse.

Osaisinko homman? Ehkäpä, siinä melko lailla taitaisi hyvällä onnella päästä käyttämään kaikkea mitä on ikinä oppinut ja saattaisi vieläpä oppia lisää. O..o’

Mutta kysymys on aina siitä haluanko tehdä sitä. Ainakaan vielä ei tunnu siltä. Kuitenkin se on paljon parempi kuin L:n esittämä lähihoitajakoulutus. Kyllä vaan, jos haluatte uuden Kuoleman Enkelin hommiin, niin siitä vain. Ammatinvalintapsykologin ehdotus oli metalliala/hitsausala. Luulisi ammatinvalintapsykologilla pystyvän parempaankin? Aivotyöstähän se palkka maksetaan, eikä pelkästä istumisesta ja suunsoitosta?!

Hyvää on viimeaikojen ammattineuvottelut ja pyrkiminen, tosin aika hidas pyrkiminen… mutta etanavauhtikin on liikettä eteenpäin. En tosin tiedä pystyykö kaltaiseni etana koskaan kääntymään taaksepäin. Ehkä joskus pitäisi katsoa taaksekin päin, mutta miksi ei takana ole mitään? Siellä on se kuljettu matka. Kaverit ovat rinnalla ja matka on aina menemistä pisteestä A pisteeseen B. Joskus kyllä pitää tehdä u-käännös ja palata reitille. ;)

Miten tavataan sana kiusaus?

Än aa äm uu.

Ymmärtääksesi lukemasi tarkoituksen, kannattaa vilkaista koko tämä pahuksen teksti, ehkä sitten voi kuvitella ymmärtänsä syyn ja seurauksen. Tähänkin on ihan järkevä looginen selitys.

Se on aina kun päättää, että nyt vois säästää vähän, niin eikös vain jostain kulman takaa löydy jotain mikä on ostoslistalla. Niin tänäänkin.

Tässä vaiheessa myös on turha kierrellä, vaan voi tunnustaa hyvin, että on bjd-nukkeharrastaja omalla kierolla tavallaan ja siihenhän se tämänkertainen kiusauskin liittyy.

Huudossa on Namu, joka on kummitellut ostoslistallani kummituksena siitä asti kun nukeista rupesi ottamaan selvää minkälaisia otuksia haluaa majoittaa. Syy siihen miksi Namut ovat haamuina listalla on siinä, ettei niitä enää valmisteta. Ei se nyt kummiskaan niin pahannäköinen epeli ole.

Harrastajan tunnistaa jo siitä, että ulkopuolisen silmin katsottuna mikään ei riitä. Voiko keräilijäharrastelijaa tai harrastusta ymmärtää millään tavalla?

Apua, herätyskello puree!

Kattelin alkuillasta elokuvaa ( I, robot ) ja jossain leffan loppuvaiheilla hapuilin hyllystä kelloa, että näkisi paljonko kello mahtaa olla.

No, eikös vaan se pahuksen kello livenny otteesta ja tehny kamikazesyöksyn. Onneks osu oikeaan ranteeseen eikä päähän, mutta koski imakasti yhtä kaikki. Kuului vain kolahdus, helähdys ja älähdys. Nyt se sitten raksuttaa hieman epävireisesti ja ranteeseen koski vähän aikaa.

Se herätyskello ei ole mitään pilipalikamaa, jos ihmetyttää että miten sellanen pikkuvärkki voi koskea niin saakelisti. Se ei ole mikään pieni laitos. Se on kaksi kertaa normaalia herätyskelloa isompi ja wanhan ajan mallia. Ruutu lasia ja kaikki muu metallia. Hankin sen joskus vuosia sitten Biltemasta ihan vain siksi, että se oli jotain muunlaista kuin nykyiset pilipaliherätyskellot joiden ääneen ei edes herää.

Tämmöinen kapine. Painaa hieman alle 500 grammaa. –Asiasta toiseen, että Biltema ei enää myy näitä kapineita. O..O’ Liekö syynä kestävän kehityksen nimissä markkinakikka vetää täysin toimiva ja hyvälaatuinen värkki pois markkinoilta. Kuluttaa patterin ehkä noin neljän/kolmen vuoden välein. Noin. En muista vaihtaneeni patteria mokomaan kuin kerran tai kahdesti koko tänä aikana kun tuo värkki on ollut minulla. Niin, tämä raksuttaa patterivirralla, eikä ole vedettävää mallia. Parasta on myös isot numerot, että nekin erottaa aamuhämärässä ja unenpöpperössä. -Herättää takuuvarmasti paitsi minut, myös muun talonväen. 8D

Tämä on ollu miun uskollinen herättäjä vuodesta 2002.

Tulevasta keskiviikosta jo näin etukäteen

Tosin keskiviikolta odotetaan jotain erikoistakin, kun on tutustuminen yhteen paikkaan, jonne ehkä pääsee jollain metkulla töihin. Se tosin lakkasi kiinnostamasta kuin taikaiskusta heti sen jälkeen kun ykkönen räksytti siitä ja kaupunkiin muuttamisen ehdottomuudesta turmion perjantaina. Ei suuremmin sykäytä mennä samaan paikkaan, jossa se akka on ollut. En tiedä voiko kukaan ymmärtää miksi se alkoi tuntua vastenmieliseltä. Niin vain kävi.
Kuulin siitä tosin myös toiseltakin henkilöltä ja tämä esitteli mitä kaikkea hienoa siellä oli tehty. Sillä ihmisellä on valtavasti enemmän taitoa kuin pelkästään poppanoiden kutominen. Hän osaa pitää taitonsa niin salassa.

Jokatapauksessa se paikka kuulostaa ylihypetetyltä. Jos se kerran on niin hyvä paikka niin luulisi siellä olevan työntekjöitä tungokseksi asti. Mitä voin muka siellä tehdä mitä ei olisi jo tehty? Miten kauan jaksan olla siellä?

Sinne pitäisi koota, joku töittensä esittelykansio tai muu vastaava. Ykkönen ei ihan ymmärtänyt sitä, vaan tankkasi CVstä ja työsopimuksista. No, hänen kohdallaan ehkä niin...

On olemassa pari juttua, jotka lyövät minulle jarrut pohjaan. Esittelykansio eli se saatanan portfolio on yksi niistä. Mitähän siihenkin sitten valitsisi? Sitten odotetaan, että vähintään jokaisesta pidetään noin 10 min hölinät, että mistä sait inspiraation ja miten teit sen ja miksi teit sen noin blah blah blah blah blah... * korvat savuaa * Jos se siitä kuvasta käy ilmi, kuten oletan, niin miksi se pitää esittää suullisena? Ehkä pitäisi kysyä mitä kuvan katsoja siinä kuvassa näkee? Mieluummin kuulisin sen version kuin yrittäisin improvisoida jotain köykäistä selitystä.

Olisin paljon rennompi, jos saisin kavereilta apua kuvien valkkaamiseen. ^^’ Kai sitä pitäisi tehdä jotain uuttakin sitä varten. -Arvatkaapa kiinnostaako. =..=’

Juuri nyt tilanne, jossa lätkäisen haastattelutilanteessa kansiollisen kotitekoista homoeroottista taidetta siellä haastattelutilanteessa sinne työpöydälle, houkuttelee. -Tuskinpa tarvitsee murehtia omaa viihtyvyyttää, tai mitään muutakaan sen jälkeen. x’D

Tosin, neuvojani oli sitä mieltä että minun pitäisi tulla samalla asenteella sinne kuin millä olin työkkärissä ja tulin heidän asiakkaakseen. 8’D Jotenkin on tunne, että joku vielä katuu sanojaan sinä hetkenä. x’’D

Mitään leiskoja ei kuitekaan ole näyttää. Geocities tuhosi kaikki sivut ja opin käyttämään muiden palveluiden valmiita leiskoja, jotka ovat paljon parempia kuin mitä itse osaisin ikinä tehdä. x’D ( leiska = layout = sivun ulkoasu )

Eikä ole mitään työnäytettä lehdessä olostakaan. Tein jonkun verran taittoa ja pientä editointia. Enimmäkseen kyllä tekstinkäsittelyä. Asiasta kolmanteen, että vaikka joskus toimituksessa oli tylsää, olisin mieluummin ollut siellä kuin missä nyt olen. Eikä tarvita kuin yksi ihminen pilaamaan ilmapiiri. Hmph. Koskaan ei voi tietää mitä tapahtuu.

No, en helvetti odota mitään keskiviikolta. Se on tuntunut myllynkiveltä kaulan ympärillä jo viime viikosta asti. Sitäpaitsi, sehän on tuomittu epäonnistumaan jo muutenkin, koska kyseessä on keskiviikkoa. :/ Jos aiot piristää, kannattaa vilkaista miten mielenkiintoisia keskiviikkoni ovat tähän asti olleet.

Peto jurnutti siitä, että joudun menemään kaupunkiin. Muut akat ovar jurnuttaneet siitä kun joudun matkustamaan bussilla. Kovasti vaan toivon, ettei sinne suunnalle tarvitse raahautua sen jälkeen, vaikka matkustamisesta pidänkin. 8’D Outoa, että minulle matkan tekeminen on parasta aikaa, ei lähteminen, eikä määränpäähän saapuminen vaan matkustaminen ja matkan tekeminen. Enkä ole huolissani kyydeistäkään. Odottelu ei ole ongelma, jos pystyy käyttämään ajan hyödykseen. Hidaste-osuus taas on suoraan verrannollinen työtehtävän laatuun, sekä siihen miten oravanpyörässä itse on. x’D

Ahdistelua töissä ja bisnesvierailua

Tänä aamuna töissä sattui hyvin outo juttu, joka pisti siinä tilanteessa miettimään, että tän on pakko olla unta, ei tätä voi oikeesti tapahtua.

Etsiskelin ja kyykin myymälässä etsimässä ommeltavia paikkoja yhtä liivimekkoa varten. -Päädyin lopulta käyttämään yhtä aiemmin löytynyttä kukkaa ja lehtiä, jotka oli otettu talteen jostain neuleesta. No, kyykin etsimässä jotain värikkäämpää. Siinä kuului jonkun porukan kälätystä, josta sai osviittaa että jonkun työntekijän, joko uusien likkojen tai yhden vanhan vanhemmat on paikalla… No ne teki siinä lähtöä.

Äijä vittuili, että mahtuukohan tosta kulkemaan. Siis siitä missä kyykkäilin ja siinä oli ihan riittävästi tilaa immeisten kulkea. <..<’ No, se ämmä tarrasi niskaan kiinni kujertaen ku jollekin tutulle, että voiiiiih miten sun niskalihakset on kireenä.

Meikäläinen on siinä vaiheessa suolapatsaana miettien; mitä vittua? Tapahtuuko tää oikeesti vai näänkö mä unta?! Se akka nujuutti miun niskoja sitten ja se ukko vaan sieso siinä kattelemassa. O..O’

Eihän tommosta normaalisti voi ees sattua kenellekään? O…o’ Miksi minä?! Miksi se olen aina minä joka joudun noihin saakelin outoihin epärealistisiin tiltanteisiin kaikenmaailman hourulasta kotoisin olevien immeisten kanssa?! O..O’

 

Yhdentoista jälkeen lähdettiin käymään muovijuttuja valmistavassa pienyrityksessä, joka vaikka pieni onkin, kyllä tuottaa kaikenlaista ja ympäri Suomen. Enpä ole vielä koskaan ennen istunut semmosen tylsän porukan kanssa joiden ainoa puheenaihe on autot ja kalja. Nuoria pentuja ja hölösuinen ukko, jolla on tarve saada sanottavansa joka hemmetin asiaan oli asiaa tai ei. Ainakin maisemat voittivat matkaseuran ja hyvä niin.

Melkoisen kölökkyymisen päässä se kyllä sijaitsi. Mitenköhän rekoilla pääsee siellä. Ja käyttääköhän ne edes rekkoja kuljettamiseen. Luulisin, että menee semmosilla semi-isoilla pakettiautoilla niitten tavaroitten kuljetus. Ainakin niillä pikkuteillä ja äkkimutkissa. <..<’

Esittelystä ei oikein kuullut mitään juuri koko aikana kiitos kovaäänisten koneiden joiden luona pysähdyttiin aina juuri sopivasti kun esittelijällä oli jotain sanottavaa. Mitään mainoskappaleita ei myöskään saatu mukaan. Ihastuin muovi-puusekoite leikkuulautoihin, niissä oli oikeasti tyyliä. Pakko on väijyskellä, että milloin niitä alkaa tulla kauppoihin ja missä ja millä hinnalla. 8’D

Koukattiin myös tähtitornin kautta. Parasta koko matkassa ja jotain mitä voin sanoa, että pidin siitä. Kipittelin planeettapolun ja tähtitornille asti kauan ennen muita. Vihaan sitä miten autossa istuessa jalat ( perse ja selkä ) puutuu, joten kävely jyrkänloivaa mäkeä ylös ja hilppaaminen näköalatasanteella oli hyvin virkistävää ja todella rentouttavaa koska muut painuivat sisätiloihin. x’’’D Kipittelin sitten kun tarpeekseni sain ( ja alko kylmää ) muiden perään. Mietin kyllä myös, että entäs jos ne päättää lähteä takaisin työpaikalle ja jään sinne ilman kännykkää ja rahaa bussikyytiin… Ja että ne tajuu sitten vasta töissä, että joku puuttuu. x’D

Se olisi kyllä ollut tämän päivän täydellinen huipentuma. <..<’

No, hiippailin sinne rakennukseen sitten. Tähtitornin mäen alla on joku kahvilarakennus, joka on tosi nätti sisältä ja ulkoa. Maanläheinen ja osittain kalliossa. 8’) Siellä olisi todella kiva pitää joskus jotkin juhlat. :3 Puhumattakaan, että mietin miten hienoa olisi asua sellaisessa talossa, joka on osittain kalliossa ja osa seinistä on kalliota ja elävää kiveä. Osassa kivistä muuten vuosi vettä, mutta se on normaalia. Vettä ja kosteutta kun kertyy kiveen ja se liikkuu kiven halkeamissa. 8’D Oikeaa mineraalivettä siis. ;)

Koukattiin sitten myös yhden kylän ylpeyden, sen pahuksen korkean ja kenties kapeimman, sillan kautta. Kirosin taas, että kamera olisi ollut hyvä olla mukana. Kuvattavaa olisi ollut. Paljon. Sillalta näkyi todella upea sateenkaari. Päästä päähän. Kerrankin. 8’D Todella kirkkaat värit myöskin siinä.

Sitten kun olin matkalla kotia päin. Aurinko peilautui helvetillisen sokaisevana märästä tiestä. Koko mäki loisti häikäisevän kirkkaana ja siinä sai vetää jarrut pohjassa, silmät suurinpiirtein kiinni että missä helvetissä se tie on. xP Selvisin hengissä siitä. Ihme kyllä.

Tulipahan siivottua...

Jostain syystä katsoin yhden laskun jotenkin niin, että siitä jäi käsitys, että jotain olisi sitten toimitettu jälkitoimituksena... Aivan, rahti oli merkitty tuotteiden väliin. <..<'

Siinä vaiheessa kun on pistänyt kämpän suurinpiirtein ylösalaisin ja jopa onnistunut löytämään pinon vanhoja Turtles-sarjiksia... eikä laskua vain näy missään kansiossa tai paperipinossa, ensimmäinen epäilys on totta kai, että koko lasku on tullut kadotettua.

Sotkemisen ja uudelleenjärjestelyn myötä tiirasin sitä pahuksen laskua uudelleen ja jopa syynäsin laskua laskimen kanssa varmistuakseni asiasta. Mitään kadonnutta laskua ei ole ollut olemassakaan. D:

Tulipahan sitten järjestystä kaaokseen, jos ei muuta.

Erään kuvan kova kohtalo...

Äly hoi, älä jätä! Taas on kriisi siitä minkälainen homma on tehdä jollekin pyynnöstä kuva. Eniten on ollut haittaa siitä, että en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen muutamista asioista. Myönnettäköön, että laiskottelin liikaa ja tarpeettomasti. Sekin on paha tapa, mutta aina ei piirtäminen tai muu tekeminen lähde käskystä.

Toteutettava pyyntö tosin oli aivan mahdollinen toteuttaa. Mallimateriaalia etsiessä näin muutamia inspaavia kuvia. Onkohan koko etanavauhdilla mitään tekemistä sen kanssa, että en ole sarjan fani, johon liittyen kuva pitää tehdä. Löytämäni kyseenalaiset kuvat, videoklipit tai muutkaan eivät ole sykäyttäneet, saati aikaansaaneet mitään kiinnostusta sarjaa kohtaan. ^^' Minusta ei saa trekkeriä sitten tekemälläkään. -Pidän kyllä muuten scifistä. Babylon 5 oli ja on yhä kova sana. Crusade. Farscape. Hemmetin subi, joka on pistänyt loistavan sarjan niin saakelin myöhään ettei jaksa valvoa ja mistäänhän ei Farscape boxeja saa. =..='

Mainitsinkin jo päättämättömyyden. Vihaan sitä miten se joskus iskee... Tämä olisi ollut kai jo ohi helmikuussa, jos olisin onnistunut päättämään miten homma hoidetaan. -Näköjään sitä pystyy olemaan itsensä kanssa eri mieltä, sekä olemaan itsensä kanssa sotajalalla...

Mietin sitä hoidanko homman luonnostelemalla jotain todella köyhää, vai repäisenkö 3D lihalla. Päädyin 3D lihaan jo siksi, että tarvitsen harjoitusta. Ei etteikö piirtäminenkin olisi kaivannut harjoitusta ihan yhtä lailla, mutta siinä olisi mennyt kauan. Tässä ollaan muuten noin 6 kk myöhässä, että...

3D lihan kanssa nousi esiin pari ongelmaa. Oli jo puoli voittoa löytää ShareCq:sta Wertsin näyttelijäkaksoisolennot. Ehtikö kukaan nähdä niitä, ne nimittäin olivat näkemisen arvoisia kaikki!

Moraalinen ongelma joka sitten ilmeni oli, että käyttääkseni niitä olisin tarvinnut erään maksullisen lisäosan, jota ei ollut vielä silloin mahdollista ostaa. Warettaminen kyllä olisi onnistunut, mutta... Eihän minun olisi ollut mikään pakko kuuluttaa siitä mitä osia olen kuvien tekemiseen käyttänyt, kun eivät niin tee muutkaan. Mutta...  Minä olen sen verran hullu, että kerron mitä osia käytän, koska mielestäni se on arvonantoa niitä kohtaan, jotka ovat tehneet mallit joita käytän kuvien tekemiseen. Koska he ovat nähneet kaiken vaivan luoda mallit, jotta niitä voi käyttää kuvien luomiseen. 3Dn tekeminen on tehty todella helpoksi aloittaa. Tästä on enää pieni matka siihen, että sitä rupeaa kokeilemaan mallintamista. 8') Niin ja kerron myös siksi, että vältyn parilta asialta; siltä, että joku idiootti luulee minun luoneen myös käyttämäni mallit, sekä mahdolliset toistuvat kysymykset; mitä mallia käytit, että siitä tuli noin hieno?

Siinä vaiheessa olin sitten itseni kanssa sotajalalla siitä miten toimitaan tämän lisäosan kanssa. Oikeastaan vaisto käski odottamaan... Harhauduin myös tekemään kaikkea muuta tässä välissä. Harhauduin aika pahasti.

Kesää kohti mentäessä yksi asia johti toiseen ja huomasin saaneeni asioita niin paljon järjestykseen, että kykenen nyt hankkimaan jopa maksullisia 3D malleja. Laillisesti vieläpä. Joku onkin tehokkaasti tehnyt selvää säästösuunniltelmistaan; uusi tietokone, Chalkin tai Sunnyn näköis BJD, sekä Isaakin uusi peruukki ja kaksi Taeyangia ovat kyllä listalla...

No, tässä kuussa oli onnea sen lisäosan kanssa, sen hommaaminen muistui mieleen ja kaiken lisäksi se sattui olemaan alennuksessa. Sekin pulma sitten ratkesi. 8’D

No, vastavuoroisesti on ollut huonoa onnea, siihen mennessä kun onnistuin vihdoin sen lisäosan saamaan eikä enää tarvitse kärvistellä tai potea huonoa omaa tuntoa mistään... En sitten enää muistanut minne olin ne päämallit tallentanut. D:

Arvelin, että no sieltähän ne saa mistä sain viimeksikin kaikkein helpoimmin... Näkyy Werts kadonneen... tai siis ei Wertsin galleria mihinkään ole kadonnut, vaan Wertsin luomat morphit. -Jotenkin niin tyypillistä.

Vaikeimman kautta sitten. Se hyvä puoli, että jos olen joskus huomannut jossain jotain hyödyllistä, olen sen melko varmasti ottanut talteen. Näin on ainakin 3D mallien, vanhojen kuvien ja tekstien kohdalla.

Kävin läpi kolmisenkymmentä varmuuskopiolevyä. Kyllä ne lopulta tulivat vastaan. 8’D

Ja ihan vain huomatakseni, että ne oli asennettu jo aikapäivää sitten valmiiksi Dazin kansioon odottamaan, että joku päivä saan sen lisäosan, jota tarvitsen niiden toimimiseen...

Säälittävää, eikö totta...

Ei olisi tarvinnut muuta kuin ruveta hommiin heti, kun sain lisäosajutskan ostettua ja asennettua. Pari viikkoa hukkaan. Taas.

No, ainakaan ei tule enää menemään viittä/kuutta vuotta pyynnön toteuttamiseen.

Luonnoskuvia on otettu. Niiden saaminen nettiin uhkasi viedä viikon, koska olin hajamielinen. Sitten kuin viimeisenä pahuksen niittinä, piti hakea hahmoille tehnyt peruukit ja asentaa se. Se vei viikon. Miksi? Siksi ettei minulla ollut aikaa tehdä sitä oikopäätä. D:

Pitäisi myös valittaa siitä miten pahuksen hidasta 4nen sukupolven Daz mallit ovat läppärilläni ja ulkoisellani Daz Studio 2.3:ssa... Hitaita ladata, hitaita kääntää... hitaita asettaa ilmeet. Hitaita. Ainoa hyvä piirre on, että ne näyttävät hyviltä. =..='

No, kuva on nyt kuitenkin valmis. DA:sta löytyy valmis ja keskeneräiset ovat Myrkkyputelissa. Adios.

Kävijälaskurin syynääjä iskee taas

Tällä viikolla sattui nyt sitten sekin ihme, että 35 000 kävijän rajapyykki rysähti devissä rikki. 8'D

Kiitosta vain kaikille kävijöille.

Y-gallerissa kävijöitä on ollut tähän asti noin 915. Tonni lähestyy! Y-galleriassa olen ollut jo pari vuotta, mutta vasta tänä vuonna rupesin laittamaan kuvia sinnekin.

Artzonessa kävijöitä on ollut sinä aikana kun siellä olen ollut vähän päälle kuusisataa. Päivitin sinne äskettäin 3d galleriosion, joka käsittää pitkälle kaikki 2011 aikana tehdyt onnistuneet kuvat. 8'D

Paperdemonin tilannetta en ole vilkuillut, mutta sitä en ole vähään aikaan päivittänyt. Ei ole tullut tehtyä mitään sinne sopivaa.

Koskapa Tokyopoppia ei enää ole, ei ole allekirjoittaneen galleriaa/profiilia enää olemassakaan. Paikan ylläpito totta vie piti huolta siitä, että sivusto ja kaikki siihen kuuluva katoaa jälkiä jättämättä.

Blogien tilanteen tiedän suurinpiirtein. Niillä ei oikein ole edes väliä, onko kävijöitä vaiko ei. Kunhan on jotain mitä stressata; jumalauta, en ole päivittänyt sitä ja sitä blogia aikoihin! PANIIKKIAAAAAAAAH!

En ole vielä saanut aikaan tehdä majaani harhakuvaan tai hentaifoundryyn. Jälkimmäiseenkin siksi, että onpahan edes joku paikka jonne pystyisi halutessaan laittaa myös aikuisille sopivaa materiaalia, joissa saattaa olla muutakin muin pelkästään komeita miehiä kyseenalaisissa tilanteissa. Kun voi nimittäin olla niinkin, että saattaisin kyetä tekemään kyseenalaisia kuvia, joita katsellaan yleensä hämärässä valaistuksessa yksin, ilman tunnontuskia.

Askeleen otto...

Pitkän harkinan jälkeen toukokuun lopulla tulin siihen tulokseen, että kerta en ole kyllästynyt 3D kuvien kanssa säheltämiseen, miksen siis harkitsisi vakavissani ostaa jotain. Mietin kyllä sitä jo silloin kun aloin tutustumaan aiheeseen, mutta arvelin katsella ja kokeilla mitä osaan ettei tule sitä vahinkoa, että harrastukseen on investoitu omaisuus, eikä se kiinnosta kauempaa kuin pari kuukautta jos sitäkään.

Oikeasti olen väkertänyt 3D kuvien ja hahmojen kimpussa jo ainakin 2009 vuoden alusta. Ajatella kolme vuotta jo ja vielä jaksaa. Talvella 2011 tein muutaman kuvan, kun löytyi todella hyvät materiaalit niihin ja laitoin ne galleriaan. x') Kun Mystin poiston kanssa sattui sitten se moka joka pyyhki ulkoiselta Daz Studioon sitä ennen ympätyn matskun ( ja Daz Studion... ) sain oikeastaan aloittaa aivan uudelta pöydältä ja tutkia lähemmin mitä kolmen vuoden aikana on tullut Dazista aina keskiviikkoisin ladattua. Keskiviikkoisin ilmestyy viikon ilmainen, jonka voi ladata ilman maksuvälineitä. Niitä on kertynyt. O..o'

Ja metsästänyt kaikkea kivaa ilmaisjuttua mistä vain on löytynyt. Useimpien ilmaiskarkkien kohdalla vain on se, että niitä ei voi käyttää kaupallisessa taiteessa. -En kyllä ole tehnyt sitä tähän asti, mutta aloin miettimään sen mahdollisuutta. Voisin itseasiassa alkaa tekemäänkin.

Olen käyttänyt vasta murto-osaa kaikesta siitä mitä olen haalannut, tutkimatta sen paremmin niiden mahdollisuuksia. Luovissa käsissä mikä vain on mahdollista. Toisia taas sitten on tullut tutkittua ja niistä on nopeasti tullut todella hyviä luottojuttuja mitä käytän suorastaan ilolla. Anthro-hahmoihin, joita tein kavereille käytin Furrette ja Furraldo nimisiä pohjia ja kyllähän niistä sai pitkälle virutettua mallikuvien näköisiä. Hiustyyleissä tosin jouduin tinkimään, mutta kunhan seuraava tilipäivä koittaa...

Niin, menin sitten ihan virallisesti ostoksille. 8'3 Rakastan alennuksia. Löydän niitä aina minne vain menenkin. x'3 Mutta ärsytti myös sillä erehdyin toivomaan, että löytäisin pari juttua joihin törmäsin pari vuotta sitten. Ne on joko poistettu täysin tai olleet tarjolla vain tiettynä aikana eikä niitä saa enää mistään. Ei mistään on kyllä valhe... piraattina saa melkein aina, mutta mitä iloa niistä sitten olisi? Ei niin mitään.

Etsiskelyni koski muutamaa Dazin Michael 3lle ja David 3lle ja Hiro 3lle tehtyihin hahmoihin ( eli tarpeelliset nahkat ja muutokset pohjahahmon päähän ja kroppaan ) joita ei syystä tai toisesta enää saa mistään. Suurinosa vieläpä Lucifernon ja Maliernon upeaa komeutta. En oikein ymmärrä Renderocityn logiikkaa... Dazista ainakin saa 3n sukupolven pohjien juttuja ja saa vielä 1n ja 2nkin.

Suhmurointi kostautuu vielä… uskokaa pois!

Juuri nyt on taas sellainen perhedraamahetki, jonka päätteeksi toivoisin näkeväni Behemothin munistaan piikkilangalla hirtettynä pihan korkeimmassa männyssä. Mokoma paskiainen! Kusipäiden kusipää! Joku sen idioottikavereista oli antanut sille kipinän myytävänä olevasta moottorikelkasta, joka oli sitten niin                p-a-k-k-k-o saada. Itseasiassa se kauppaan yllyttäjäkin kyllä ansaitsisi saman kohtalon... * mietteliäs *
Mikä ihme riivaa miehiä romujen perään? Mikä saatana vetää miehen naruista jaa saa ne haalaamaan kaikki olemassa olevat romut takapihoille, aittoihin, pihalle, pihan perille, pitkin tievarsia ja kaikkiin kuviteltavissa oleviin paikkoihin?!
Uskottelemaan, että pientä laittoa vain ja sehän on taas vielä uusi...
Hyvin harvoin se todella on sillä pienellä laitolla edes kuin uusi. Seuraavaksi rimahtaa jokin muu osa ja tulee muuta vikaa ja taas palaa rahaa ja taas ostetaan kalliita osia.
Perkeleen perkele!
Vittu mitä huutoa puolesta ja vastaan. Peto oli sanoissaan täysin oikeassa, mutta uskooko Behemoth sitä, ehei. Ainoa puolustelu oli, että rahat on sen ja se tekee niillä mitä haluaa... Mutta niin on velkakin. Olisi voinut käyttää rahansa velkansa lyhentämiseen, mutta ei…
Ja sitten ollaanpas hetki itsekkäitä. Kaikkein vähiten haluan, että jouduin loppuelämäni maksamaan tuon yhden velkoja pois ja pelkään että siinä menee sitten perheen talo ja kaikki muukin. Helvetin helvetti, Behemoth voisi edes hetken ajatella mitä tekee ennenkuin menee ja tekee yhtään mitään mistä saa sitten koko muu perhe kärsiä! >..<'
Jos joudun isäni velkahelvetin orjaksi... helvettien helvetti, sitä se ei kyllä saa ikinä anteeksi!

---
Saatana, päivää.

Harvinaisen paskaa perjantaita...

Asensin muutama päivä Mystin VI:n ja V osat pois ulkoiselta ja kaikki vaikutti olevan OK, kunnes sitten iski idealla ruveta puuhaamaan 3D taidetta ja testata Furrette mallia...

Olin aikeissa asentaa uutta materiaalia daziin ja kokeilla tehdä jotain, vaan kuinkas ollakaan koko Dazin kansio loistaa poissaolollaan Program Files kansiossa.

Siis mitä hel-vet-tiä?! Miten vitussa täysin laillisen pelin uninstaller pystyy vetämään melkein koko kansion tyhjäksi kaikesta muustakin laillisesta ohjelmista ja niiden materiaaleista?!!! Lievästi sanottuna epäilyttikin se hitaus millä uninstaller toimi, mutta en edes villeimmissä unelmissani uskonut, että se paskiainen vetää koko kansion tyhjäksi... Perkele, meni Sims pelin tallannetut tontit, talot, simit.... JUMALAUTA!

Tekisi niin mieli vetää valitusvirsi pelin kehittäjille. =..='

Helvetti, en enää edes muista mitä kaikkea 3Dsälää mulla oli Dazissa. Paljon oli kaikkea ja kaikkea uutta tarkoitus laittaa lisää ja kokeilla. Nyt vituttaa aika tavalla.

Olen kokeillut ja opetellut käyttämään ilmaista ( 100% laillisesti ) 3D renderiohjelmaa nimeltä Daz Studio. Suosikkini on ollut versio 2.3.3 jotain. Materiaali on kerätty odottamalla viikon ilmaista ja kiertelemällä siellä täällä ilmaismalleja metsästämässä. Monta hienoa on löytynyt.

Ja nyt kaikki on menetetty! >...<'

Vittu!

Pidin kovasti paljon Daz 2.3:sta... Lähinnä siksi, että sille ei Poser-formaatin tiedostot oleet mikään ylipääsemätön este. Tai sitten en tajua miten Daz 3 opetetaan ymmärtämään Poserin tiedostoja ja sen luokan fileitä, joissa ei ole suuremmin väliä, onko alla Daz, Poser, Vue vaiko mikä. Huomasin myös miten Daz 3n tiedostojen haku on pitkälle paska siinä mielessä, että se mieluummin hakee hakemistoonsa ennemmin koko asemallisen rojua, kuin sen mistä ne oikeat tiedostot löytyvät. =..=' Olivat jopa saaneet hävitetyä etsi-palkin kolmosesta, josta ovat hyyyvin ylpeitä. =..='

Joten... Mistähän mahtaa löytyä Daz versio 2.3.3 jotain... =..=' Mitä luultavammin lähden taas kerran Dazin sivuille uudelleentilaamaan perushahmot jälleen kerran. D: Voi ne miettiä, mutta miettikööt.

Ja kannatti etsiä aivan ensimmäisiä varmuuskopioita. Ainakin Daz Studio 2.3.3 löytyi. Jihuu! Tunnelin päässä on sittenkin valoa.

---

Ellen olisi absolutisti, menisin ryyppäämään... >..<'

Kadonnut joulumieli

Joulukin tuli ja joulu myöskin meni. Kinkkua paistettiin, eikä siitä tullut rusinaa. Tupaa koristeltiin, paikkoja siivottiin. Siivosin kämppääni ja vaihdoin matotkin. Joulumieltä ei vain ollut tänä vuonna. Oli sen verran, että osasin iloita kuusesta ja lahjoista. Kiusasin ystäviäni joulutervehdystekstareilla. Niin ja sain ainakin kaksi kolmesta aiotusta joulutervehdyksestä tehtyä. Yksi tervehdyksistä on jokajouluinen, jo perinteeksi muodostunut talvinen valokuva, sekä siihen yhdistyvä miete. Tämän vuotinen oli kirkkaampi kuin yksikään, sini valkoinen ja aiheella on niin kylmä, että jäädymme. x'3 Se oli sitten huumoria. Joulumieltä saattoi myös olla, kun päätettiin erään kaverin kanssa vaihtaa lahjoja.

Mutta joulumielestä. Minusta se on eräänlaista hartautta, jolloin mikää, ei edes kiroileva kanssa ihminen, sitä tunnelmaa pysty viemään pois. Taikka tieto siitä, mitä lahjapaketeissa on. Tänä jouluna se tunnelma puuttui lähes kokonaan. Se oli pelkkä häilyväinen varjo entisestä.

Eikä telkasta tullut edes kunnollista jouluohjelmaakaan. Ellei Toljanteria ja Lumiukkoa lasketa. Valtaosa olikin sitten uusintojen uusintaa, taas kerran. Jätin jo Lumiukonkin katsomatta sen takia, että sen näkee joka ikinen joulu. :( Samu Sirkan joulutervehtyksen kanssa sama juttu. Tekisivät joskus ihan uuden ja sellaisenkin, jossa hahmoja ei nöyryytettäisi jollain tapaa. Ja jossa ei olisi ne yhdet ja samat aina alussa ja lopussa ehkä joku uusi pätkä uudesta animaatiosta.

Äläkä sinä siellä vetoa perinteeseen! Perinne ei ole synonyymi tylsyydelle ja pitkästymiselle. Jatkuvat uusinnat alkavat enen pitkää tympiä. Tai asioiden tekeminen täsmälleen samalla tavalla. Uneksin jo eräästä ehkä ensi vuonnakin toteutuvasta messutapahtumasta, jonne ehkä mennään. Ei se ole samanlainen kuin tänä vuonna, tai sitä edeltäneenä vuonna. Odotan, että pääsen sinne tutkimaan ja näkemään mielenkiintoisia asioita. Ja ehkä pääsen myös vilahtamaan erääseen sikäläiseen kirjakauppaan ostoksille. :3 Sitten lienee suunnitelmissa taas eräässä museossa piipahtaminen. Ehkä kapuan taas sihen korkeaan näköalatorniin... Varmaan Suomen korkein ja erikoisin näköalatorni ja otan taas kuvia. -Valitan, ne kuvat eivät ole kaikille...

Piti näyttää niitä yhdelle kaverille. :(

Jos totta puhutaan, oikeastaan olen ollut siipi maassa koko talvikauden, lokakuulta lähtien. En oikein tiedä syytä, mutta mieli teki vain nukkua. En ennättänyt kuvata nukkeja ulkona kesällä ollenkaan. Se harmittaa ehkä kaikkein eniten. Niin, sekä tietysti se, ettei ole sitten haluttanutkaan tehdä mitään, mitä aikoi tehdä. En päässyt edes käymään kaupungissa ostoksilla. :( Saati sitten tapaamassa kaupungissa asuvia kavereita, jotka kutsuivat kylään.

Pedon siskokin kävi paapattelemassa vähän ennen aattoa. Teki hyväkäs yllätyskäynnin kahdesti. Toi herkkukassin, josta varmaan hyvin on tietoinen mille oma siskonsa on allerginen. <..<' ( vihje: pähkinät ja omenat ) Varmaankin kiusallaan. Kuten myös se yletön teen määrä. <..<' Ainoa, joka tässä talossa teetä vapaaehtoisesti juo muulloinkin kuin vilustuneena on tässä näin. Täti ei voi sitä tietää. :S Ja ne pahuksen juhlapöydän konvehdit. Siinä on sellainen joulutuominen, että vaikka sen kuinka paperiin käärii, ei tarvitse olla selvännäkijä tietääkseen mitä sieltä paketista paljastuu. D:

Itselle selvisi, että parempi vältellä jugurttipäällysteisiä cashew-pähkinöitä. -Varmaan sama vältellä ihan tavallisia paahdettuja cashew-pähkinöitäkin. Leuan alle puski näppylöitä, joista suurimmat, no, lopputulos näyttää kuin olisin joutunut vampyyrin puremaksi. <..<'

Talvi puolestaan ollut todella kylmä. Oikeastaan juuri sellainen mitä muistelen sen olleen pari vuotta sitten. Ehkä nyt vain on ollut enemmän pakkasia. Taaskin on pakkanen kiristymässä. En pidä lainkaan kylmästä ja vihaan pakkasta.

Mutta toivottasti sinulla, joka tätä luet, oli kiva ja miellyttävä joulu.

---

Hyvää Joulua ja Iloista Uuttavuotta!

Surkeaa Pyhäinpäivää...

Taas yksi Pyhäinpäivä, jonka varmasti muistaa. Aamulla oli puhetta fasaaneista ja yksi olikin pyrähdellyt pihapiirissä.
Suru-uutisia tuli sitten päivällä, kun Behemoth huristi kotiin ja ilmaantui tupaan kuolemaan tuomittu ja lähes elotton fasaaninaaras kainalossaan. Fasaani oli juossut auton alle ja saanut sellaisen tärskyn, ettei se selvinnyt. :(

Että sillai.

Behemothan sen lopetti. Varmaan suurella antaumuksella, kuten tähänkin asti. Peto ja Behemoth päättivät yhteistuumin, että linnusta tulee paisti. Sitten, kunhan laittavat, en aio sitä syödä.
Vaikka kyse on villinä elävästä, ehkä taas kerran metsästettäväksi kasvatetusta eläimestä. Tai tarhassa kasvaneiden metsästystä varten irtilaskettujen lintujen jälkeläisestä...

En silti aio syödä sitä. Lähinnä siksi, että yhtenä talvena oli nuori naarasfasaani talvensuojassa navetassa. Se tuntui viihtyvän siellä hyvin ja tuli kanojen kanssa juttuun ja munia tiukutteli joka päivä. Se sai syödäkseen samaa ruokaa kuin kanatkin; kauranjyviä, vedessä liotettua leipää ja keitettyjä vihanneksia ja perunoita. Tottakai perunat ja leipä pienittiin. Se oli silloin joskus ja sen vielä muistaa.

Niitä uskomattomia sattumia.

Kuten tämänkin viikonlopun sattuma. Uskomatonta.

Helvetti tulee kyllä repeämään, jos kuulen Behemothin leveilevän sillä, että fasaani juoksi auton alle. Sen jutut ovat oikeasti harvinaisen kuvottavaa kuunneltavaa. Varsinkin, jos levy jää päälle ja sillähän tunnetusti jää. =..=’ Sama juttu saattaa kuulua viimeisen viiden minuutin aikana kolmesti. =..=’

Mutta, lauantaina näytti siltä kuin myös taivas olisi yhtynyt murheeseen ja iltaa kohden mentäessä lunta vain tuli ja tuli. Maa muuttui valkoiseksi hyvin äkkiä.

---
Pahaa Pyhäinpäivää

Äänentoistoa

Perhana, oli pakko asentaa uusin winamp, kun entinen alkoi kaatuilemaan. Entinen itseasiassa ei enää enää äkisti muuta osannut tehdäkään kuin kaatua ennen kuin oli käynnistynytkään... Asensin sitten uusimman ja....

Joko entisen mukana meni säädöt, taikka en osannut säätää tätä uutta kuulumaan kuten entistä. Joka tapauksessa uusimman äänentoisto madaltui vähintään puoleen siitä, miten kovalle entisen pystyi säätämään... Ääneä tuntui pystyvän lisäämään/vähentämään portaattomasti. Enemmän ja vähemmän kuin mitä läppäri itsessään.

Oi, ja miten hyvin ja selvästi kappaleet kuuluivat. Entisen äänentoisto oli omaa luokkaansa. Jostain uuteen versioon oli myös eksynyt ikävä häivytys-hiljennys, kun kappaleita vaihtoi kesken soiton.

Ärsyttävää...

Eikä mistään kohtaa tuntunut pystyvän muokkaamaan ja säätämään juuri näitä ominaisuuksia. Halusin entisenlaisen kuuluvuuden ja ärsyttävän häivytyksen pois. Eikä löytynyt mitään järkevää namikkaa tai valikkoa mistä näin tehdä.

Perkele.

No, kestin sitä aikani. Kaivoin tänään varmuuskopion, jolla oli arvelin olevan jonkun winamp -version. Ja olikin... Winamp versio 2.76... Vielä pelittää XP:ssä ja ääni todella kuuluu. Pitää tutkia saanko PC:ltä sen vähän uudemman version, jossa on nykyistä modernin teeman kaltainen ulkonäkö, sekä loistava äänentoisto.

Olen sanonut kai sata kertaa, että vihaan sitä miten nykyään ohjelmista tehdään muka parempia versioita. Joko ne lakkaavat toimimasta vanhoilla koneilla tai niissä on jotain muuta häikkää tai niiden toiminnot on karsittu siitä toimivuudesta mitä niissä oli.

Päivityksiä? Pah!

Jollei mikään ole rikki....

Musiikki on allekirjoittaneelle tollakin aikas tärkä juttu, jolla ei passaisi leikkiä. Joten mitä virkaa on uudenuutukaisesta soitto-ohjelmasta, joka on väännettävä täysille, että sitä voi kuunnella normaalilla äänenvoimakkuudella?!

---

Kuuntelen mitä kuuntelen ja mitä kuuntelen haluan myös kuulla

Reissussa!

No niin, lauantaina oli Outokummussa kivi-, koru-, ja kädentaitomessut, jonne sitten porukalla lähdettiin. Kivaa oli ja paljon oli kaikkea nähtävää siellä. Paljon kaunista ja ihmeteltävääkin oikein. -Harmi ettei siellä messualueella tullu kuvattua. Totta kai ostoksia tuli tehtyä. x') Ei niiltä kiusauksilta voinut välttyä.

Sitten kun messuista saatiin tarpeeksi, suunnattiin Kaivosmuseolle. Moni siellä aikaisempana vuonna olleista näyttelyistä oli suljettu remontin takia, mutta oli siellä silti paljon nähtävää. Kiipesin myös siihen pahuksen torniin, kun en viime vuonna kehdannut.... Jonkun hämärän lähteen mukaan se torni on 77 metrin korkeudessa...

On se jännää, ettei se maanpinnalta katsottuna nyt niin kauheen korkeella tunnu olevan... mutta sitten kun/jos uskallat kiivetä kapeita ja jyrkkiä narisevia portaita kerros kerrokselta huipulle asti niin sieltä on todella upeat näkymät....

Täytyy kuitenkin varoittaa, että se torniin kiipeäminen ja sieltä alas kapuaminen eivät ole heikkokuntoisten touhua. Itse asettelisin itteni sinne alariman kohdalle. x'D Selvisin kuitenkin elossa portaat ylös ja selvisin siitäkin kun ne piti tulla alas. Pelkäsin lähinnä sitä, että jos jalka lipeää niillä kapeilla portailla... ne on semmoset, jotta niille ei pysty oikein kunnolla polkemaan koko jalallaan. ( Kun on kenkinä kanootit niin.. ) Alastulokin on parasta suorittaa varoen... joka paikassa ei ihan tuntunut olevan turvallista kädensijaa... Niin ja hyvä sentään, että torniin kiipeämiseen vaadittiin kypäräpakko.

No, viimeisillä porrasaskelmilla alas alkoi jo tuntua, että jalat saattaa pettää alta. Tuli semmoinen huojuva vellova olo polviin ja polvista alaspäin. -Asiasta kolmanteen... on hyvä pitää matkassa kaksi asiaa joita itsellä ei ollut; aurinkolasit ( ainakin siellä huipulla ) ja vesipullo. Nestetankkaus olisi voinut tehdä ihmeitä jossain välissä kiipeämistä/laskeutumista.

Mutta alas kuitenkin pääsin ja vielä alemmas mentiin kun vuorossa oli pitkän portaikon laskeutuminen alas riippusillalle. Rikastamon näyttely jäi sitten taaskin näkemättä... Ensi vuonna annan muiden kiipeillä torniin ja menen tutkimaan sitä rikastamorakennusta. Sekin rakennus on aika korkea, mutta sääli ettei sen ylimpiin kerroksiin pääse kapuamaan.

Ja kiipeäisinkö uudestaan, vaikka seuraavana ja sitä seuraavana onkin jalat siinä kunnossa, että käveleminen on yhtä helvettiä ja raahautumista? Enköhän.

---
En silti ala harrastaa vuorikiipeilyä