Taas yksi Pyhäinpäivä, jonka varmasti muistaa. Aamulla oli puhetta fasaaneista ja yksi olikin pyrähdellyt pihapiirissä.
Suru-uutisia tuli sitten päivällä, kun Behemoth huristi kotiin ja ilmaantui tupaan kuolemaan tuomittu ja lähes elotton fasaaninaaras kainalossaan. Fasaani oli juossut auton alle ja saanut sellaisen tärskyn, ettei se selvinnyt. :(
Että sillai.
Behemothan sen lopetti. Varmaan suurella antaumuksella, kuten tähänkin asti. Peto ja Behemoth päättivät yhteistuumin, että linnusta tulee paisti. Sitten, kunhan laittavat, en aio sitä syödä.
Vaikka kyse on villinä elävästä, ehkä taas kerran metsästettäväksi kasvatetusta eläimestä. Tai tarhassa kasvaneiden metsästystä varten irtilaskettujen lintujen jälkeläisestä...
En silti aio syödä sitä. Lähinnä siksi, että yhtenä talvena oli nuori naarasfasaani talvensuojassa navetassa. Se tuntui viihtyvän siellä hyvin ja tuli kanojen kanssa juttuun ja munia tiukutteli joka päivä. Se sai syödäkseen samaa ruokaa kuin kanatkin; kauranjyviä, vedessä liotettua leipää ja keitettyjä vihanneksia ja perunoita. Tottakai perunat ja leipä pienittiin. Se oli silloin joskus ja sen vielä muistaa.
Niitä uskomattomia sattumia.
Kuten tämänkin viikonlopun sattuma. Uskomatonta.
Helvetti tulee kyllä repeämään, jos kuulen Behemothin leveilevän sillä, että fasaani juoksi auton alle. Sen jutut ovat oikeasti harvinaisen kuvottavaa kuunneltavaa. Varsinkin, jos levy jää päälle ja sillähän tunnetusti jää. =..=’ Sama juttu saattaa kuulua viimeisen viiden minuutin aikana kolmesti. =..=’
Mutta, lauantaina näytti siltä kuin myös taivas olisi yhtynyt murheeseen ja iltaa kohden mentäessä lunta vain tuli ja tuli. Maa muuttui valkoiseksi hyvin äkkiä.
---
Pahaa Pyhäinpäivää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti