Piinallinen viikon aloitus... Lähdin ensinnäkin liian myöhään taas. Kiitosta vaan ulkomaalaiselle kaverille, joka aina unohtaa sopivasti, että kaikki eivät elä samassa vuorokausirytmissä. D: Ei se vielä mitään, mutta melkein tuli hypättyä satulaan kun huomasin sitten pari asiaa; mukavan lämmintä, tuulee ja on farkut jalassa. Tiedän kyllä mitä yhdistelmä farkut ja sivutuuli saavat aikaan. Ellet tiedä, koita saada farkun lahje polkimen ympäri kesken ajon. Kyllä sitten tiedät. Polvi voi muuten hyvin, noin niinkuin tiedoksi vain. Pitihän ne pöksyt käydä vielä vaihtamassa.
Kuulin ovenraosta kommenttia; etkös sinä menekään? Mennään, mennään. Koko ajanhan mie siinä olin menossa. Yritystä ei ainakaan puuttunut.
Pyörä kuulosti siltä kuin joku olisi tuikannut vinkuvan makkaran, viheltävän teepannun ja santapaperia takapyörään. <..<' Santapaperirahina vain voimistui tulomatkalla, enkä sitten kovimpia mäkiä pystynyt/uskaltanut edes lähteä ajamaan. Muistissa vieläkin keskiviikko. Puhumattakaan, että osaan kyllä suhteuttaa asiat. Kaatuminen pyörätiellä on pientä jos kaatuu jyrkänloivassa mäessä... Sillä kohtaa mäkeä kun on autollakin onnistuneet hurauttamaan itsensä pöpelikköön kun ovat menettäneet auton hallinnan. -Tosin ihmetellä täytyy sitä kaaharia, jonka onnistui ajaa ulos tieltä suoralla matkalla. Alkoholilla oli siihen muuten osuutta, mutta siltikin. <..<'
Sanomattakin selvää, että jotain vikaa siinä taas on. Luultavasti tuli kun kohelsin keskiviikkona ja tuli otettua liian tiivistä pintakosketusta asvaltiin kesken ajon. Hmm.. Kolmas kerta kun mainitsen sen näin lyhyessä ajassa, mutta... pah, menköön nyt. Oli se aika paha ja nolo tälli, jossa olisi voinut käydä pahemminkin.
Tämä on varmaan vielä pientä. Lisää noloutta on luvassa. Kun sitten pääsin perille, no paikallinen bingokerho oli mersuineen vallannut koko pyörätelineen. Harvoin sattuu niin aikaisin aamusta ja yleensä paikallinen bingokerho valtaa pankin pihan ja nurkan kukkaistutuksista. Löysin sopivan kolon, jonne parkkeerata ja kaivoin avainnippuani. -Sekin on kasvanut sellaiseksi avainperämöykyksi, että sitä on mahdotonta olla löytämättä... Tai niinhän sitä luulee... Kolusin kassini, kolusin kassin taskut, vyölaukun... kaiken pariin kolmeen kertaan eikä löydy avaimia! Hitto, en minä sitä siihen parkkiin sitten voinut jättää ilman valvontaa!
Juttelin sitten yhden tuttavan kanssa siinä, no, avaimetkin löytyivät. Vyölaukun pohjalla. D: Pyörä lukkoon ja töihin. Sanonpa vain tästä päivästä myös sen, että olin suht' toiveikas sen eteen, että luvassa olisi ollut loimen laittoa, mutta mitä vielä. Väkeä töissä kyllä, mutta ei niin paljoa ja niin osaavaa, että sen loimen olisi saanut tukille. <..<'
Oli myös taas yksi harvinaisen tylsä päivä. Ikävä kyllä töissä osaa arvosta ja sietää keskustelua ja hälinää. Siis muutakin kuin mitä radiosta tulee. Työpisteellä ei ollut ketään, eikä huvittanut lähteä lajittelun puolelle, koska siellä olisi tullut ahdasta muutenkin. Siellä on aina liian ahdasta.
Meinasin ommella aamulla, mutta sitten tuli lievä uskonpuute tekeillä olevaan työhön, sekä se ettei ole sopivan väristä farkkua laukun hihnaan, sammareista en viitsi tehdä kun se liestyy ja viruu pitemmän päälle käytössä kuitenkin. Riittää, että laukku viruu ja ujuu käytössä sopivaksi. 8')
Leikkasin sitten matonkuteita suurimpaan vitutukseen. Jotain niille matonkuteiksi varatuille vaatteille pitää tehdä ennemmin tai myöhemmin. =..='
Eräs työntekijä kävi tuomassa sinne laatikollisen lisää tavaraa ja pudotti sen voimalla lattiaan ihan kuin jonain mielenosoituksena. Oukeeeeei.... * kulman kohotus * Näkyy vituttavan muitakin maanantaisin. Radiokin alkoi kuuluuttaa pelkkää urheilua! Olisi pitänyt vaihtaa hieman.... rokimpaan kanavaan, mutta siitä olisi tullut sanomista.
Löysin jotain kivaa kuitenkin;
Tanith Leen Pedon sydämen ja Isä Camillo ja nykynuoret kirjat. 8') Ehkä vielä joskus opin käyttäytymään hillitysti, jos jotain ilon aihetta koen/näen. Hmmm... miksei saisi iloita jostakin, edes yhdestä asiasta päivässä. Olkoonkin kohde miten materialistinen, makaaberi, outo, absurdi tahansa. Aamulla iloitsin siitä, että sain kaverille luvatun kuvan valmiiksi. Iloitsin päivällä siitä, että se ehkä teki hänet iloiseksi.
Kotiinpaluu kaupan kautta sujui hitaasti. Polkeminen kävi todella raskaaksi, koska pyörässäni oli totta vie taas joku vika. En sitten uskaltanut laskea jyrkimpiä mäkiä. -No, luit kaiken siitä jo vähän aikaa sitten.
Behemoth valitti ettei netti toimi. Kerrankin oli oikeassa. Netti muuten toimi hyvin vielä aamulla ennen kuin läksin, enkä heittänyt johtoja seinään. Kuulostaa aika pahalta, mutta tarkoitan etten jättänyt johtoja pistorasiaan päiväksi. Nooo... huomenna korjaantuu ehkä sekin murhe. Ehkä samalla korjautuu myös tuvan puolen puhelin, joka on kohissut viime kesästä asti. <..<'
Se oli myös onnistunut keittämään keittoa. Oppisi lisäämään makaronit keittoon puolikypsinä ja välttämään kokonaisten pippureiden kylvämistä. Mietin, että onkohan se kenties käynyt ampumassa ne perunat ja porkkanat. =..='
Oli se syötävää, mutta...
On asioita, joita en voi ruuassa sietää; lähes kokonaisia tai kokonaisia sipuleita, tomaattisoseen ja vihannessoseen sekoituksesta, maksaa, hauleja ja hauleja muistuttavia pippureita. En myöskään pidä rusinoista valmismaksalaatikkossa... Itseasiassa en pidä maksalaatikosta ylipäätään, nyt kun tarkemmin yritän asiaa muistella. Maksamakkarasta pidän kovasti paljon. :3
Yksi asia vielä. Tämä viesti on postitettu tiistai-iltana, vaikka päivämäärä näyttää maanantaita.
oikea kuriton pikku paskiainen, joka intomielisesti kaivaa ennemmin koko ulkoisen aseman nurin kuin suostuu hakemaan tiedot määrätyistä kansioista. Kaiken lisäksi se ei usko millään, että Poser tiedostojakin voi ja saa käyttää. -Kakkonen vielä ymmärtää niitä sujuvasti. Jotkin OBJ tiedostot kyllä tuottivat päänvaivaa, mutta yritystä ei puutu. Kuvan tekoon käytin Sionen Lilua. -En ole löytänyt kuvalle sopivaa taustaa vielä(kään).
