Vain keskiviikkona sitä herää päänsäryn kanssa. Unien rippeistä ei muistu mieleen juuri mitään mielenkiintoista. Aamulla oli kiire laittaa pari kuvaa gallerioihin, kun niitä kerran tuli otettua ja ne ovat notkuneet koneella jo pari viikkoa ihan vain siksi ettei ole ollut aikaa laittaa niitä esille yhtään sen aiemmin. D: Muutama viikko hujahti myös siihen, että sitä sai pari taiteellisempaakin kuvaa tehtyä ja postitettua jo viime yönä. 8’D
Sähelsin tehdä vihdoin myös luvattua kuvaa kaverille. Sen teossa sitä vasta on tullutkin sählättyä. Sain vedokset otettua toissapäivänä, mutta en näköjään ole saanut niitä laitettua hyväksyttäväksi. D:
Noo… juttelin myös yhden ulkomaalaisen kaverin kanssa ja kappas vain, kello on puoli kahdeksan, mutta ei siinä mitään, vielä ehtii pari kuvaa laittaa ja gallerioiden viestit vilkaista. Siis jos vaikka on tullut niitä viestejä…
Kello oli suurinpiirtein kahdeksan kun lähdin. D: Ei siinä vielä mitään, kyllä sitä töihin ehtii. Hyvin muuten ehtikin. Matkalla farkkujen lahje sotkeutui polkimeen, kuten pari kertaa tuulisella säällä aiemminkin. Tällä kertaa tosin en päässyt tasapainoilemaan pystyssä, vaan nurinhan sitä mentiin. Niin, että rämähti. RYSKIS! !Voi viprkl! Siinä ehti tehdä lähempää tuttavuutta asvaltin kanssa, vaikka kimposin jo samointein ylös ja vipusin verrarin pystyyn. Yhtä kovaa kuin miltä näyttää; kyynärpää ja polvi naarmuilla ja auki. Hienoa ja totta kai vain ja ainoastaan keskiviikkona.
Linkutin sitten vähän matkaa, nypin kivirouhetta kyynärpäästä ja totesin, että on taas pakko pistää lahje kiinni ajon ajaksi. Viime viikollahan sitä oli henki lähteä kun ajotiellä sattui samanlainen, mutta silloin piti tasapaino. No, taas pitkästä aikaa lahkeenpirulaisen ponnarikuminauhalla nilkkaan kiinni ja eikun satulaan ja menoksi. Huomasin, että polven kohdalta oli lahje veressä…
Kun pääsin kaupan kautta töihin niin nilkututin ensimmäiseksi vessaan tarkistamaan vahingot. Muutamia hyytyneitä naarmuja. Mitäs joskus sanoinkaan, että vereni tuppaa olemaan siitä priimaa että hyytyy suurinpiirtein siihen paikkaan päästessään kosketuksiin hapen kanssa. x’D
Polvi oli paskempi juttu. Se näkyi saaneen tällin ja näytti juuri siltä miltä polvi nyt ylipäätään voi näyttää jos ja kun se osuu asvalttiin. Verta tuli vähän. Laastaria vaan paikaksi ja hyvin mentiin. Ainakin kymmeneen asti jolloin mahaan/alavatsaan alkoi koskea saatanasti. Vähän niin kuin jos olisi repästy koko alavatsa huut helvetiin. Semmoinen epämukava, määrittelemätön kipu, ei pistävä, mutta pikemminkin kalvava, jäytävä, näykkivä ja vääntävä. Ei oikein voinut istua. Ei voinut kävellä, käveleminen vain pahensi sitä. No, pahinta kai on, että samaan aikaan yritin sitten solmia mattoa ja silmät oli koko ajan painua kiinni. Mietin, että hitto johtuiko se tällistä, vaiko siitä että olin aamulla ottanut särkylääkettä. –Eri merkkiä kuin normaalisti. Tai sitten vatsakipu johtui siitä, että menin imppailemaan hajuvesiä, joita tänään saapui lajitteluosastolle.
Asettui se sitten lopulta. Sekä vatsakipu, että väsymys. Join välipalajuoman ja jääteetä. Kyllä se siitä sitten. Loppupäivän toilailuille voi peräti jo nauraa…
Arvelin, että vaihdan yhteen paitaan rikkoutuneen napin ja muutkin napit jos ei sopivan väristä löydy. Onnistuin tuhlaamaan varmaan tunnin työpäivästä siihen, että kolusin nappivarastot läpi etsiessäni sopivia. Sopivat löytyivät vihdoin ja siinä vaiheessa kun olin saanut raplattua kolme alkuperäistä nappia paidasta pois, mitä näenkään ommeltuna kiinni paidan saumaan… Varanapin. D: Nooo… Ompelin napit takaisin.
Sain myös kuulla, että tänään marjanpoimintakeikalla oli ollut kaksi henkeä, eikä poimintaoperaatio ollut valmistunut odotetusti. Eilenkin olisi ollut hyvä veto johtoportaalta tuoda pari poimijaa iltavuoroon, kun aamuvuoron porukan piti joutua muihin askareisiin. Samoin tänään.
Päivän päätteeksi kävin ostamassa pistaasisuklaapatukan ja nougat patukan ja pakollisen pullon kivennäisvettä. Katsos, kivennäisvesi pitää allekirjoittaneen tiellä mennen tullen. ;) Suklaasta nautin kotona. Ja torkuin tunnin.
On lievä ihme, että selvisin kotiin hengissä ja yhtenä palana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti