Tiistaina pyrähdin kaupungissa. Olin innoissani siitä, että vihdoinkin voin käydä ostoksillakin. Siis oikeasti ostoksilla. Viimeksi kun kävin kaupungissa oli se con-tapahtuma, mutta sieltä ei ennättänyt poistua muualle ostoksille.
Poljin kaiketi pää kolmantena pyöränä, koska onnistuin olemaan kylillä ennen kahdeksaa… Tiesin, että joudun raahaamaan kypärää mukanani, joten siitä viis. Kipaisin kaupassa hakemassa paketin nenäliinoja ja kyniä koska olin hukannut kassistani kaikki siinä aiemmin mukana kulkeneet kynät jonnekin.
Kyllä siinä jäi aikaa odotella ja hyppäsin sitten bussiin kun se lopulta tuli. Mukavan tasainen matka, mutta aika tyyris. Hintansa väärti tosin. Katselin maisemia peittelemättömän kiinnostuneena ja luulen, että käytävän toisella puolen istunut ämmä luuli että kyttään sitä kun välistä kurkin mitä sieltä toisestä ikkunasta näkyy. 8’D
Vihaan suuresti niitä uusia liikenneparannuksia, joita tiehen on tehty. Helvetti sitä solmua, mikä matkan varrelle on rakennettuja kaupunkiin rakennetaan hyvää vauhtia toista saakelin solmua. Täytyy vain ihmetellä miten kuski tajuaa minnepäin pitää ajaa. Onkohan niillä jossain piilossa joku kartta, josta luntata…
Kun sitten olin kävelemässä pitkin kaupungin keskustaa, tein hyvin mielenkiintoisen havainnon; kaikilla ihmisillä oli suurinpiirtein joko pitkähihaiset paidat tai kevyttä syystakkia, tuulitakkia ynnä muuta päällä. 8’D Yhdellä kouluunpäin kulkevalla komialla goottipojalla oli jopa ohut villakangastakki päällään. Kukas se olikaan t-paidassa… No, hitto, tuli mieleen että ehkä olisi pitänyt noin näön vuoksi ottaa joku pitkähihainen paita mukaan, mutta ei minua niin paljoa kylmänyt! Eikä edes ollut niin kylmä. Koitin soittaa työvoimaimmeiselle, jonka kanssa oli sovittu, että käyn siellä missä se niitten toimisto sitten ikinä onkaan… Ei löytynyt vielä silloin, joten… Shoppaamaan! Huomasin sen kun astelin ensimmäiseen kauppaan ja sain hikoilla kuin punaniska saunassa. Jösses, että oli kuuma! Aamulla ostetut rätit tulivat tarpeeseen. <..<
Kiertelin kaupasta toiseen ja mietin, että missäs se toimisto voisi mahdollisesti olla. Kävelin sitten paikalliseen Kelaan kysymään, sieltä ohjattiin yhteen paikkaan, jonka tiesin vallan hyvin missä se sijaitsee, mutta sieltä ohjattiin kolmanteen paikkaan, jonka ohi olin kulkenyt jo kenties kuusikin kertaa. 8’D Löytyihän se sitten se oikea paikka, odottaa toki sai. Hykersin lukiessani yhtä Vuorisen Juoppiksen jatko-osaa. 8’) Asiani oli hyvin yksinkertainen, jonka seurauksesta päädyin mittailemaan paikan tyhjiä seiniä metrimitan kanssa. Kuulostaa niin oudolta ja häröltä kuin miltä tilanne epäilemättä näytti.
Osaan kieltämättä esiintyä aina hämärästi ja äärimmäisen pimeänä tyyppinä, joka tilanteesta riippuen aiheutta joko sekasortoa, paniikkia, kauhua, epäluuloa tai pahoja epäilyksiä missä milloinkin sattuu säheltämään.
Kaupunkireissun finaalina poikkesin suosikkikauppaani, josta poistuin ison kassin kanssa. 8’) Pakkasin siihen kassiin nimittäin aiemmin ostetut tavarat ja kaiken mitä tästä peli-, mangakaupasta ostin. Matkalla sinne näin tyypin, joka oli kuin ilmetty Norjan massamurhaaja-ampujan kaksoisolento. Aina ruumiinmuotoa, kasvoja, silmien väriä ja hiusten väriä ja tyyliä myöten! O..O’
Kolme tuntia meni ihan mukavasti oikeastaan ja kaikki missä piti käydä, tuli käytyä. –Paitsi antikvariaatit. Ensi vuonna sitten taas. Kyllä sitä piti sitten reissun jälkeen tunnustaa Pedolle missä sitä on käyty. Kumminkin joku jossain kysyy siltä tai kertoo sille, että minut on nähty siellä ja siellä. Enkä yhtään liioittele siinä kun sanon, että se tuntee suurinpiirtein puolet kylän immeisistä ja silmiä ja korvia kyllä riittää. No, olihan tuo ihan suht yummärtäväinen. Tosiasiahan on, että anteeksi on helpompi saada kuin lupaa tehdä jotain. Tosin, aikuinen ihminen ei toisen ihmisen lupaa tarvitse. ^^’
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti