Muuttopöllön tie

Tässä kuussa ja viimekin kuussa on tullut tehtyä paljon muutoksia joillekin fan art paikkojensa blogeille. Osa on niin sanotusti vaihtanut pitäjää ja omistajaa, toimittelen niihin tarvittavia tietoja silloin tällöin.
Tämä omintakeinen käytäntö nyt lähinnä siksi, että halusin itse muutosta. Ja muutoksen haluaminen on jännä juttu. Kun se pirullinen hetki tulee, silloin sitä tulee helposti lyötyä paskaksi lähestulkoon kaikki minkä on siihen asti saanut rakennettua ja luotua. -En kyllä väitä että tällä kertaa mitään olisi tuhottu pysyvästi, tällä kertaa rakennettu ja luotu on siirretty turvallisesti muualle varsinaisen tuhoamisen myötä. Tältä kai tuntuu tarve aluksi luoda jotain hienoa ja sitten tuhota se kun se alkaa jotenkin kukoistaa.
Ja miksi?
Jotta voi jotenkin tuntea aloittavansa kaiken taas alusta. :D Nyt kun projektit ovat uusissa paikoissaan, lopullisissa haluaisin asian mieltää, ne saavatkin lojua siellä missä ovat melko rauhassa ja turvassa minulta. Ehkä joskus kyllästyn ja pyydän poistamaan kaiken mitä sain sinne siirrettyä; Projekti Etrocityn, asiaan kuuluvat fanitarinat ja kuvataiteen. -Mutta en vielä. ;)

Asiaan kuuluvaa foorumiakin kävin muokkaamassa tänään. Se keskittyy enemmän tarinankerrontaroolipeliin. Ihan kiva paikka ja joskus sitä on ihan kivakin harrastaa, mutta se alkoi tökkimään jo vuosi sitten. Niinpä editoin sitten omat alueeni pois foorumilta. Olisin kirjannut itsenikin ulos, mutta sitä ei kai voi foorumin omistajana tehdä. x'D

Mietin myös että tuhoan senkin, mutta siitä olisi voinut nousta taas uusi sota, jota en olisi kaivannut, joten antaa paikan olla pystyssä. Käynpähän tarkistmassa tilannetta kerran pari parissa kuukaudessa.

Joskus välistä tuntuu, että ihan kuin foorumillani olisi kehittynyt jonkunlainen pimeä sisäpiiriporukka, jonka huomaa jo foorumin pääsivulta ja se pelottelee ihmisiä liittymästä sinne ja pitämästä oikeasti hauskaa. <.<'

Itsellä tarinankerrontapelaamisesta on hyviä kokemuksia ja huonojakin. <.<' Huonoksi menee silloin kun tarina oikeasti karkaa käsistä ja muuttuu vallattomaksi mellastukseksi, jonka todellisuus vääristyy siinä määrin ettei niin koskaan voisi käydä missään tunnetussa sci-fi/fantasiamaailmassa. Se tuntuu siltä kuin villiintynyt kakaralauma rääkkää kutistettuja vanhempia sokerihumalassa.
Pahempaa on vain se kun kanssapelaajalla ei ole harmainta aavistustakaan mitä pitää tehdä ja tämä kanssapelaaja tekee kaikki mahdolliset pelaamisen virheet.... Mahdollisesti yhden pelin ( ja ensimmäisen ja viimeisen ) aikana.

Miellyttävää se on silloin kuin kaikki tietävät mitä tehdään ( ja miten pelataan ) ja tarina tuntuu toimivalta ja yhtenäiseltä, eikä sen tapahtumat sorru kaaokseen. -Montakohan hyvää peliä onkaan muuttunut kaaoottiseksi mekastukseksi. :(

Mutta pääsyy on tietysti siinä, että oma mielenkiinto on ollut jo kauan lopahtamaan päin. Niin vain on päässyt käymään eikä sille voi mitään. Parempi on vain antaa asian olla.

---
Tarinankertoja jatkaa tarinan kertomista ilman pelaamista

Seinälamppu suorittaa epäonnistuneen itsemurhapommituksen

Lauantai ilta/yö oli hyvin mielenkiintoinen. Seinällä vuosia ollut metallinen lamppuni päätti tehdä surmanhypyn ja viedä omistajansa mukanaan. Jos olisin kerrankin nukkunut pää tyynyssä suoraan lampun alla, olisi saattanut kirpaista. Ehkä olisin saanut lamppunukutuksen tai kalloni halki jos oikein huonosti olisi mennyt. Jos olisi osunut miedommin, olisin saanut ehkä ison kuhmun.

Onneksi jysähti kuitenkin pari senttiä sivuun pään taakse. Lamppukin säilyi ehjänä aina polttimoa myöten mikä nyt tietysti on plussaa... <.<'

Ruuvasin sen pirulaisen takaisin seinään sunnuntaina. Nyt sen pitäisi kestää siellä, kunnes kiinnikkeet taas löystyy ja putoaa. Kenties seuraavallakin kerralla säästyn kopautukselta. x'D

Mutta on se kyllä aika outoa. Tämä on jo kolmas"mystinen" putoaminen vähälle aikaa. Aiemmin kaapin päältä niskaani putosi melkein tuosta noin vain vaatteita täynnä oleva kori. Se rouhaisi silloin olkapäätä.
Seuraavana päivänä selkäni taa putosi pahvilaatikko. Sellainen pieni vain. <.<' Ähäkutti, eipähän osunut!

---
Joutunut elottomien esineiden ( ja ehkä myös poltergeistin ) uhriksi

Satularulettia

Pahaa huomenta. Ilma on kuin kirpeänä syksyaamuna konsanaan, puuttuu vain kukertavat lehdet ja muutama raekuuro/lumihiutale… Rankkoja vesisadekuuroja saatiin eilen ja sääennustusten mukaan niitä on luvassa tänäänkin.

Mutta paskat jääkylmästä tuulesta ja koleasta ilmasta. Tänään olisi ollut toinen harvinaisen hyvä päivä tulla töihin bussilla, mutta en tullut. Ehei, oli pakko ottaa pyörä ja testata onko iltapäivällä poutaa.

Samalla sitten selvisi eräskin asia pyörästäni. Se nimittäin nykyisin keikkuu ja huojuu tarpeettomasti ja sen saisi varmaan pyörähtämään kiinnitystappinsa ympäri. –Jälkimmäistä en ole vielä kokeillut, mutta aika huolestuttavasti heilui. Ohiajavista autoista varmaan kattoivat kummissaan, että mikähän tollakin piruparalla on ongelmana. Olin muuten myös täräyttää pikkubussitaksin eteen sen onnettoman satulan takia. > /

Vähemmän mukavaa ajoa olikin sitten luvassa, aina välillä satula myös sitten kallistui uhkaavasti. Pelkäsin luiskahtavani satulasta ja lyöväni turpani ohjaustankoon ja kellahtamalla lähimpään ojaan.

No, onneksi kyliltä löytyi peräti yksi pienkonekorjaaja ja vikakin selvisi. Satula oli löystynyt. Se kiristettiin sitten ja iltapuolella nähdään miten käy. Palvelu korjaamolla oli ystävällistä, työtilat puolestaan luovassa kaaoksessa ja tupakoimattomalle painajainen. No, sain kuitenkin pyöräni kuntoon, näen sitten ja siitä kuulee myöhemmin. Satula kyllä tuntui jäävän epäilyttävän korkealle verrattuna siihen mitä olen töppöjaloillani oppinut polkemaan.

---

Elä vaarallisesti - hanki polkupyörä

††‡―SADAS―‡††

Ei mitään sen tärkeämpää kuin hillitön kuvitteellinen bilettäminen sen johdosta, että blogin sadas viesti täyttyy juuri tällä viestillä.

Ikkunasta avautuu tuulinen, kylmä ja sateinen harmaa aamupäivä.

Suomen Euroviisuosallistumiselle ennalta-arvattava päätös

Aamulla tuli kuunneltua uutisia voicelta sen verran, että siellä kerrottiin jotenkin oudosti Kuunkuiskaajista ja karsinnoista. Aivan, aivan, näin se meni; Kuunkuiskaajat karsiutuivat esifinaalista. Juu, niin se sanottiin. itselle jäi se epätietoisuus, että ei hemmetti pääsikö se romanimuusikoilta ”lainattu” kansantanhukappale muka finaaliin mukaan… Itseasiassa kappale kuulostaa joltain suomennetulta kreikkalais-romanialaiselta kappaleelta. Melodialtaan olen melko varma että jossain olen jotain samantyyppistä kuullut ennenkin. Missä ja milloin on toinen asia. Mitä muuta sanottavaa minulla kappaleesta on, löytyy painokelvottomalta osiolta, mutta jos jotain pitää sanoa; ei se oikeasti mitään hittiainesta ole, mutta sopii tanhulavoille kansantassipiireihin. Tuossa suhteessa, jopa Eläkeläisten kappaleessa oli enemmän virtaa ja meininkiä.

Eikä ne muutkaan Suomen karsintoihin osallistuneet mitään huonoja olleet. Ihmetellä täytyy, että kuinka sitten kansa tai mikään tuomaristo voi valita edustajaksi jotain keskivertomusiikkia huonompaa. rehellisesti sanottuna ei se musiikki minuun uponnut mitenkään toivotunlaisesti.. .Ellei toivotunlainen reaktio liittynyt kanavan vaihtamiseen, television tuhoamiseen ja korvien amputointiin. <.<’ Se siitä painokelvottomana pysyvästä kritiikistä. ^^’

Olisin itse asiassa saanut isomman sätkyn, jos ne olisivat päässeet finaaliin asti sillä lurituksellaan. Se olisi osoittanut ihmisten musiikkimaun taantuneen ja huonontuneen sitten viime näkemän.

Mutta selvästikään en ymmärtänyt kuulemaani musiikkia musiikiksi. x’D No, kun pääsin töihin piti asiaa tarkistaa ja Iltiksen sivuilla lukee ihanasti; Viisufiasko! Isolla otsikolla ja huutomerkillä.

Viisufiasko alkoi jo siitä, että Suomea edustamaan lähetettiin taas vääräntyyppinen edustaja.

Kierretään nyt puukkoa haavassa ja hierotaan suolaa ja muuta epämääräistä töhnää ja mämmiä haavoihin… Mutta nyt ei voi sanoa muuta kuin; mää arvasin. Tiesin ettei ne pärjää semmoisella kappaleella. Jotenkaan en voi edes uskoa, että Suomen kansa olisi selväpäisenä sitä bändiä edes viisuihin äänestänyt.

Suomalaisten yksi ongelma on siinä, että kun sitä itsevarmuutta on aivan tarpeettoman paljon, sitä kuvitellaan kaikenlaista. Kuten esimerkiksi, että voitetaan jossain kilpailussa, jääkiekossa tai Euroviisuissa. Ha ha ha!

Joka ainoan kerran kun on lähdetty jonnekin sillä asenteella; tää on helppo juttu ja tää me voitetaan ja tuodaan voitto kotiin… No, paskaanhan ne sieltä katajasta putoaa joka ainoan kerran kuten on jo huomattu. Pitäisi jättää se turha luulottelu ja omakehu kotiin.

---

Jätä turha luulottelu omasta paremmuudesta kotiin, kiitos

Eikö roskaaminen koskaan lopu?!

No nyt kun roskien kanssa peuhaamisesta oli jo äsken puhetta, niin puhutaanpa ihmeessä lisää. Tässä vaiheessa sahalaitainen hymy leviää hirvittäviin mittasuhteisiin ja blogia pitempään ohimännen seuranneet kyllä arvaavat, että myrsky on nousemassa…

Jotain mikä vituttaa suuresti aamulla töihin saapuessa on kattujen ja teiden paska kunto. Jokin mikä pistää vituttamaan vielä enemmän on miten paljon roskaa teiden varsiin mahtuu. Sekin vituttaa miten pennut ja kännikalat hajottavat pulloja alikulkutunneleihin. –Pennut nimenomaan ja tietävätkö vanhemmat koskaan aivan varmasti missä lapset ovat?

”Kaverin luona.” Kaipa se on osa totuutta…. Oikeampi totuus joidenkin kohdalla lieneen; kaverin kanssa ryyppäämässä koska vanhempani eivät välitä. ( Saa murtua. )

Nähtävästi en ole päässyt mihinkään asenteesta joka on osittain opittu Pasila-piirrossarjan Köysti Pöystiltä. Osittain se on aina tainnut olla osa minua. Nukkunut pitkään, mokoma laiskimus. <.<’ Osittain olen ehkä saattanut vähän hävetäkin sitä ja se on yksi niistä puolista, joka pakkonukutetaan aina kun on tarve edes yrittää esittää jotain normaalia.

Tässä sitä sitten taas mennään jonnekin aivan muille urille…

Roskatut tienpientareet siis.. Autoilijat tuskin edes koskaan näkevät niitä, tai sitä roskan määrään minkä he saavat viskottua auton ikkunasta ulos ajomatkan aikana. Pyöräilijöillä ja jalankulkijoilla ja miksei myös bussissa istuvilla on reilusti aikaa pistää roskavuoret merkille.

Aika ankeaa on, sen sanon. Ja tasan yhtä etovaa kuin katsella talvisin koiran kusemia lumipenkkoja ja keväällä lumien sulamista ja hangesta esiin sulavia koiranjätöksiä… Puhumattakaan nähdä niitä torttuja ihan tuoreeltaan. Vituttaa myös nähdä joku koiraansa ulkoiluttava tyyppi katselemassa hämysti muualle samaan aikaan kun piski vääntää torttua keskelle tietä. Hyi saatana! Sitten jatketaan matkaa kuin mitään ei olisi tapahtunut ja ympärillä kuitenkin on myös metsää, jonne voisi poiketa pikaisesti kun huomaa koiralla alkavan olla kusi tai paskahätä. Kaiketi omistajat tuntevat koiransa sen verran hyvin, että tietävät koska tulee se iso hätä. Vastuuntuntoisempi koiranomista totta kai kantaa mukanaan kakkapussia. Mikä on suorastaan sadistisen hyvä keksintö. Kaiketikin koiranomistaja on velvollinen siivoamaan lemmikkinsä jäljet parhaaksi katsomallaan tavalla…

Olisipa moni autonomistaja vastuullisempi ja pitäisi mukanaan roskapussia, johon ajon aikana kertyvät jätteet voisi kerätä ja dumpata kotona joko uuniin , ongelmajätteisiin tai jäteastiaan. Miksei teiden varsilla, vaikkapa risteyksissä olisi isoja roskiksia, jonne roskapussit voisi heittää ja mielellään valvontakameroiden kanssa jottei niihin tuotaisi kiinteistöjen jätteitä. Roskiksen aukkojen tulisi olla tarpeeksi pienet suurille säkeille, mutta joku pienen kauppakassin kokoinen saattaisi hyvinkin olla maksimi minkä roskikseen pystyisi työntämään.

Kynnyksenä nousee aina vain se raha… Kyllä hätäavustuksiin ja lainoihin valtiolta rahaa löytyy… Rahaa, jota ei muuten ole tähän mennessä ollut tarpeeksi, koska kirjastoja, julkisia palveluita ja museoita, sekä ammattioppilaitoksia on jouduttu sulkemaan?! O..O’ Ja tuskin nämä Kreikkaan ja Haitiin jne menneet rahat on kääritty kokoon hyväntahtoisten kansanedustajien kolehdista. Hmmm-mmm. Saapahan nähdä saako Suomi koskaan rahojaan Kreikalta.

No, mutta siis, jotain kolehtityyppistä rahoitusta voisi järjestää näiden roskisten tyhjentämiseen. Mutta jos minulta kysyt, sujuisi niiden roskisten tyhjentäminen varmasti samalla kun hoituu kiinteistöjenkin roskisten tyhjentäminen. –Vaihtoehtoisesti viimemmäksi siltä alueelta kiinnijäänyt roskaaja voitaisiin tuomita maksamaan tyhjennyskustannukset.

Tai miksei samointein laadittaisi lakia, jonka mukaan autossa syntyneitä jätteitä ei saisi tuoda kotiin, vaan ne tulisi sirotella sen pitäjän tienvarsille kuin minkä läpi ajetaan. ( Tämä kohta oli vitsi. )

Mutta kukapa roskaamista valvoo. Ei sitten kukaan. Ja sitä on varmasti kaikkialla Suomessa, jokaisella tiellä. Joissain puhtaanapito ja katujen pudistus peräti toimii, muttei läheskään kaikkialla.

---

Roskat roskikseen

Jäterumbaa

Eilen kuulin aivan naurettavan tosi-jutun siitä miten lomamökin omistajat eivät lain mukaan saa enää kuskata omia jätteitään oman kotinsa roskikseen. Luulisi olevan helpotus jos mökkiläiset vievät omat roskansa omiin roskiksiinsa kotiinsa eivätkä jätä niitä lomakämpilleen, kaiva maahan tai nakkaa muuten vain menemään.

Laki on kuitenkin laki ja laki määrää ettei omia roskiaan saa viedä omaan roskikseen. Niille on joko oltava oma roskis ja maksettava jätteenkäsittely/korjaus/mitäliemaksua turhaan koko vuodesta, ostettava muiden mökkiläisten kanssa kimpparoskiksia ja maksettava niistä tai pyydettävä apua paikkakuntalaisilta joiden roskista sitten käytetään.

Maalaisjärjellä ajateltuna koko touhu on naurettavaa. Luulisi asian olevan hoidossa jos lomakodin jätteet todellakin tuodaan vaikkapa omaan kodin roskikseen, eikä jätetä minne sattuu.

Tästä asiasta ollaan oltu ymmällään ja paikkakuntalaiset totta kai nauravat koko touhun järjettömyydelle. –Kukapa ei nauraisi. No, ulkopaikkakuntalainen, jolla on juuri vastaavanlainen ongelma ei välttämättä naura tälle mielettömyydelle.

Sitä myös toivoisi saavansa ihan selkosuomella täydellisen selonteon siitä miksi ja mitä varten kyseinen lakiesitys on ylipäätään tehty. Onkohan olemassa mitään tarkistusvaliokuntaa, joka tutkisi toimiiko jokin lakiesitys oikeasti ( myös kehäkolmosen ulkopuolella ) ennen kuin siitä tehtään virallinen laki. <.<’

---

Säästyy monelta pahalta jos ei ole sitä kesämökkiä

Kun opettaja puolustaa rikoksentekijöitä ja haukkuu uhria

Enpä nyt tiedä liityneenkö empatiaani vaiko miten, mutta kuulen ihmisiltä kaikenlaisia hiuksianostattavia juttuja.

Tämänkin seuraavan tositarinan kuulin läheisimmältä ystävältäni, joka oli sen kuullut työkaveriltaan, jonka oma poika oli ollut todistamassa miten vuosikausia opettajan virassa ollut opettaja oli taas aiheuttanut traumoja lapsille. -Sitä samaista on myös allekirjoittaneen kiittäminen useista nöyryyttävistä tilanteista. Mikään sitten ei  ole pahempaa kuin joutua opettajan silmätikuksi ja tulla nöyryytetyksi jokaisen "virheen" takia koko luokkansa silmissä. Kiitos vaan siitä.

Mutta tämä toistaiseksi tuorein ei liity minuun, mutta kerron sen kuitenkin, koska se kertoo siitä miten alhainen moraali nykypäivänä vallitsee. -Sekä opettajan virheestä...

Luokassa oli sattunut tilanne, jossa jollain tytöllä oli unohtunut reppu jonnekin ja auki. Luokan uteliaat olivat totta kai hyödyntämässä tilannetta kuin nälkäiset hyeenat, mutta tyttö oli sitten yllättänyt ne itse teosta ja kannellut opettajalle.... Opettaja oli sättinyt tätä tyttöä siitä, että mitä tämä oli heittänyt reppunsa ja vielä auki. Opettaja oli myös keuhkonnut, että sillä tavoin jätetty reppu oli toisille yllyke.

Repun tonkijoita ei oltu nuhdeltu lainkaan, tätä alkeellisen rikoksen uhriksi joutunut tyttö oli saanut kaiken niskaansa.

Tapausta todistanut poika oli kertonut tämän äidilleen ja ollut ihmeissään siitä miten opettaja oli käytännössä ollut kiusantekijöiden ja repuntonkijoiden puolella.

Niinpä, niin miten?! Miten yksikään opettaja voi asettua kiusantekijöiden puolella tukemassa esimerkillään sitä, että on täysin luvallista tonkia toisten reppuja?! Opettajan pitäisi olla esimerkkinä siitä miten tulisi toimia OIKEIN.

Luulisi tämänkin opettajan tietävän mikä on oikein, onhan hänen miehensä poliisi, mutta näköjään ei. Pakostakin mietin, että jos tuo koulu olisi Helvetista ja tämä samainen tyttö olisi vaikka raiskattu  kesken koulupäivää tai pahoinpidelty kesken koulupäivää, olisiko opettaja pitänyt tulenkivenhohkaisen nuhtelun tytölle siitä, että tämä antoi muille vastustamattoman yllykkeen?!

Mielestäni tässä repuntonkimistilanteessa on toimittu väärin. Aivan väärin. Opettajan tulisi nuhdella ja rangaista niitä jotka tekivät VÄÄRIN ja joutuivat kiusaukseen.

Tosin, nykypäivä on mitä on ja on kyllä kyseenalaista tietääkö kukaan mikä on oikein ja mikä väärin. <.<' Maalaisjärjen käyttö on sallittua. -Jos sitä ei ole niin sitte se on aika huono juttu. Silloin ei ainakaan kannattaisi toimia virassa, jossa tulisi tietää muutama perusasia, eikä vain kuvitella tietävänsä tai tietävänsä mitään lasten kasvattamisestakaan. Huom. Julkinen nöyryyttäminen ei muuten kuulu siihen. Eikä asioiden vääristely tai rikollisten suosiminen.

Mieleeni muistuu se yksi huutoäänestyksellä pidetty kotitehtävien tarkistus, jossa jäin häviölle. Sama opettaja vinkaisi ilkeästi hymyillen pöytänsä takaa; Koska muut ovat saaneet tämän tuloksen on sinulle se varmasti VÄÄRIN!

Kyllä vain, se ämmä vihasi minua. =..=' Nähtävästi se vihaa kaikkia joiden pärstästä tai vanhemmista se ei pidä. Ikävää, että maailma on muuttunut sihen malliin että numerot annetaan naaman mukaan. <.<'

Jos olisin koulun rehtorina, tämä ihminen saisi kunnon nuhtelun moraalista. -Mokoma tekopyhä....

* loppu on sensuroitu eikä sisällä mitään älykästä *

---

Kunnon nuhtelu ja piiskaus opettajille, jotka ovat tehneet ja tekevät VÄÄRIIN, kiitos

On kesä

Huomaa, että on kesä:

• lumi on sulanut ja luonto muuttuu ruskeasta vihreäksi
• auringonpaiste on muuttunut siinä määrin sietämättömäksi, että aurinkolaseja on pidettävä myös pilvisellä säällä, ikkunat on peittävä maalein ja vanerein.
• jos keväällä oli mopoja, mopoliikenne on tuplaantunut mitä lämpimämmäksi ilma on muuttunut, mopopojat myös tuppaavat eksyä paikkoihin joihin ne eivät kuulu, sekä esittelemään olemattomia temppuja
• nuoret pyöräilijät eivät käytä kypärää ja ajelevat miten sattuu, sekä yrittävät esitellä olemattomia taitoja yhdellä pyörällä ajamista jne, ajotiellä.
• kiurut, peipposet, västäräkit, joutsenet, sorsat, tavit, räksät, pääskyset ilmestyvät piha-alueen lähistölle
• ukonilmat ja rankat sadekuurot
• muurahaiset tekevät uskaliaita tutkimusretkiä... useinmiten valloittavat jonkun kukkapadan tai yrittävät tehdä pesää sisälle taloon ja sängyn alle
• itikat ( eli hyttyset, ei lehmät ) löytävät tiensä imemään verta ihmisistä
• mäkäräparvet syöksyvät imemään verta ihmisistä
• lämpötilan nousu ja paahde
• heinäkuussa paarmat liittyvät joukkoon imemään verta ihmisistä =..='

Kyllä kirjan pitää näyttää kirjalta

Ainakin yksi suomalainen kirjakauppa on alkanut markkinoimaan e-kirjoja ja niiden lukulaitteita mainosviestissään. Hintaa yhdellä sellaisella värkillä on noin kolmesataa euroa. Vapaasti ylöspäin pyöristettynä. Opetus-/markkinointivideo löytyy tuubista ja sekin oli laitettu kuukaudenmainosviestiin mukaan. –Kumma juttu etten muista milloin olen siihenkin kirjakauppaan kirjautunut, mutta varmaa on etten ole sieltä mitään koskaan tilannut. Yritys taisi olla ja sekin kaverille, mutta kun ei niillä sitten kuitenkaan ollut sitä mitä mainostivat heillä olevan elikkä siinä mielessä huono kauppa, joka ei päivittänyt sivujaan.

 

Mutta siitä lukulaitteesta… Sitä ennen e-kirjoja oli saatavilla PDF-dokumentteina, sekä pakattuina erityisiin lukutiedostoihin. Se ohjelma, joka niihin tarvittiin on näppärä peli, se pystyy lukemaan tekstin ääneen… Kyllä vain, kokeiltu on. ;) Lukulaitteilla en kuitenkaan ole pelleillyt, eikä sellaista tee mieli.

 

Kuitenkin. Lukulaitteiden markkinointikoneisto markkinoi laitetta kätevänä, pattereilla/akulla toivaksi tilaihmeeksi, joka ei siis vie paljoa tilaa ja siihen voidaan mahduttaa useampi kirja. Kenties kirjahyllyllinen. Laitteen voi ottaa mukaan minne vain... Lisäksi laitteen käyttö ei rasita silmiä… Lisäksi laitteessa on takuu mikäli se rikkoutuu…. tai putoaa parvekkeelta pari kerrosta alas asfalttiin.

Minut tuntevat voivat nyt mennä pahasti lankaan. Minua voi helposti luulla tyypiksi, joka innostuu juuri tällaisista teknologiahärveleistä. Juurihan kerroin, että on tutustuttu PDF dokumentteihin ja niihin toisiin e-kirjoihin, jotka saa jopa lukemaan itsensä. Lisäksi minulla on lievä tilanpuutekriisi juuri siksi, koska ostan paljon kirjoja, joten sitä todellakin luulisi minun olevan iloinen tällaisesta vehkeestä. Kohdeyleisöä suorastaan…

 

Vaan kun en ole iloinen. En sitten niin yhtään. En osaa iloita ”kirjasta”, jossa on nappeja ja valikko kuin tietokoneessa. Jos haluan lukea dokumentin koneella, teen niin… Ennemmin kyllä tulostan sen, koska tulostettua tekstiä on miellyttävämpi lukea, eikä koneen ääressä tarvitse viettää koko päivää…

 

On toki totta, että kirjoissa on se paha puoli, että mitä enemmän niitä on, sitä enemmän tilaa ne voivat viedä. Eikä se välttämättä ole mikään paha asia, pahan asian siitä voi tehdä vain joku teknonörtti, joka ei ymmärrä tai arvosta kirjojen arvoa.

Kirjojen hyviä puolia taas on se, että ne voidaan ottaa mukaan aivan minne tahansa eivätkä ne toimi pattereilla eikä tarvitse sairaalassa tai terveyskeskuksessa taikka lentokoneessa huolehtia että kirjan käyttö saattaisi aikaansaada jonkun elintärkeän koneen oikosulun. Mielestäni kirjat katoavat harvemmin ja vielä harvemmin ne tuhoutuvat täysin pudotessaan esimerkiksi kerrostalon parvekkeelta asfalttiin. x’D Sivut ja kannet on helppo korjata vaikkapa teipillä, jos jotain vaurioita syntyy. En uskokaan, että lukulaitteen korjaaminen käy yhtä sutjakkaasti. x’D

Ainoat yhteiset tekijät e-kirjojen ja tavan kirjojen välillä ovat hinta ja kosteusvauriot. –Tosin… kirja ei mene oikosulkuun saatuaan vettä korvilleen. Mitä hintaan tulee… en ainakaan sen kirjakaupan sivuilla huomannut minkäänlaista hintaeroa tavan kirjoihin verrattuna. Samat kaksi- tai kolmekymppiä saa pulittaa myös tavallisesta kirjastakin.

 

Kirjassa on omanlainen viehätyksensä. Hyvän kirjan ostaminen/lainaaminen on jo itsessään puolet siitä ilosta mitä kirjan lukeminen tuottaa. On myös mukavaa keskustella lukemastaan kirjasta, varsinkin jos muutkin kaveripiirissä ovat lukeneet saman kirjan… tai innostaa heidätkin lukemaan. Kuinkakohan onnistunee sekin kampanja.

 

Kustantajien puolesta arvaan, että e-kirjat saattavat tulla halvemmiksi, koska painoskustannuksista ei tarvitse huolehtia paljoakaan. Painokustannuksia tuskin edes tulee, sillä teksti ajetaan ohjelman läpi, joka pyöräyttää lukutiedoston, joka on kaiketi valmis kauppaan sellaisenaan. Mikäli ohjelma, jota käytetään on tippaakaan esim. PDF-dokumenttien tekemiseen käytettävän kaltainen…

 

Sanonpa vain sen, etten suuremmin hyppisi riemusta mikäli haluaisin lukea jonkin lempikirjani e-kirjana ja joutuisin hankkimaan sitä varten kalliin härvelin, tai maksamaan kirjasta suurin piirtein saman verran kuin mitä kirja oikeanakin kirjana maksaisi. Saattaisi olla, että alkaisin boikotoimaan koko touhua ja metsästäisin vaikkapa huudossa saadakseni oikean kirjan… Mitä muuten välistä teen, jos jokin kirja on julkaistu kauan sitten eikä siitä ole viitsitty ottaa uutta painosta. =..=’

 

Kaverini kanssa olemme aika huolissamme tavallisten kirjojen tulevaisuudesta. Ehkä jossain tulevaisuudessa painetut kirjat ovat arvostettu harvinaisuus. Ja kuten hän lohdutti; siinä tapauksessa olemme miljonäärejä vielä jonain päivänä. x’3

 

---

Haluan OIKEAN kirjan, en bittejä

Opetellaan istumista - älä ainakaa koskaan käy käsiksi

Iltapäivällä tuli kuunneltua radiota ja siellä eräs juontaja otti puheeksi kokemansa kauhunhetket kanssaihmisten parissa junassa tai metrossa matkustaessaan. Vastapäätä oli istunut joku nainen tyttörensä kanssa. Juontaja olistunut kinttu toisen päällä ja tää muija oli yhdeäkin tarrannu siihen juonajanaisen polveen kiinni ja alkanut karjumaan; normaalit ihmiset istuvat jalat vierekkäin!

Ymmärrettävästi se juontajanainen oli kattonu niitä hämmästyneenä, kyselly ja pahotellu ja se muija lapsineen oli alkanu haistattelemaan sille juontajalle, kun se oli lisännyt siihen myös semmoisen heiton että normaalit ihmiset ei käy käsiksi ventovieraisiin. Sitten se oli myös kysyny niiltä, että mistäs ne on kotoisin... ( Eihän normaali ja muija oli tokaissut että vitusta. Samaan aikaan sen perheen tytär oli kai alkanut sössöttämään jotain.

Lähistöllä ja kuulomatkan päässä olleet ihmiset olivat naureskelleet tapaukselle ja kyselleet, onko kyseessä piilokamera, eivätkä olleet oikein ottaneet todesta että se muija pentuineen voisi olla ihan oikeita ihmisiä. Valitettavasti kyse oli kaiketi ollut ihan tosi tilanteesta.

Varmaa on että tuota juttua tulee sillä kanavalla kuulemaan vielä pariin otteeseen, ja varmaa on, että siitä lasketaan myös hurttia huumoria tuolla asemalla.

---

Siinäpä hyvä esimerkki vapaan kasvatuksen epäterveistä hedelmistä, jotka hyppivät seinille jo siitä millä tavalla ihminen istuu. O..o’ Minustakin oli omituista kuunnella miten joku voi vetää herneet nenäänsä siitä että istuu jalka toisen päällä ristissä.

Liekö ollut joku ristikammo tai joku muu selkärankaan iskostunut fobia, jossa ei saa istua jalka toisen päällä tai joutuu Helvettiin ja ikuiseen kadotukseen? Olisi taas mielenkiintoista ottaa asiasta selvää. Luultavasti siinä oli joku henkisesti tasapainoton naisihminen, vähintään yhtä tasapainottoman jälkikasvunsa kanssa.

Mutta ennenkaikkea on uskomatonta ettei voida sanoa; siirtäisitkö jalkojasi hieman, tässä on ahdasta, vaan pitää käydä käsiksi. Varsin.... kröhöm... esimerkillistä toimintaa miten ei pitäisi tehdä. Tietääkseni istuminen jalat tiukasti vierekkäin ei ole mikään virallinen EU-direktiivisääntö tai mikään muukaan sääntö... Eikä moista ole ainakaan P-K alueella tietääkseni sattunut.

Ehkä avaruusolentoja sittenkin on olemassa.... soluttautuneena ihmisten joukkoon. Ei kyllä todellakaan luulisi yhdenkään normaalin ihmisen puuttuvan siihen miten joku toinen istuu... O.o'

Toivottavasti sen muijan kohdalle sattuu seuraavan kerran joku joka vetää suoraan päin näköä jos se käy kiinni. =..=’ Oppisikohan se siitä jotain?

Puhumattakaan, että pitää sitten alkaa kiroilemaan kun ei selvää suomea ymmärrä tai sitä, että henkilö joka ei edes ongelman aiheuttaja ollut pyytää anteeksi, että kannattaisi jo siinä vaiheessa antaa asian olla.

---
Istun miten haluan