Muuttopöllön tie

Tässä kuussa ja viimekin kuussa on tullut tehtyä paljon muutoksia joillekin fan art paikkojensa blogeille. Osa on niin sanotusti vaihtanut pitäjää ja omistajaa, toimittelen niihin tarvittavia tietoja silloin tällöin.
Tämä omintakeinen käytäntö nyt lähinnä siksi, että halusin itse muutosta. Ja muutoksen haluaminen on jännä juttu. Kun se pirullinen hetki tulee, silloin sitä tulee helposti lyötyä paskaksi lähestulkoon kaikki minkä on siihen asti saanut rakennettua ja luotua. -En kyllä väitä että tällä kertaa mitään olisi tuhottu pysyvästi, tällä kertaa rakennettu ja luotu on siirretty turvallisesti muualle varsinaisen tuhoamisen myötä. Tältä kai tuntuu tarve aluksi luoda jotain hienoa ja sitten tuhota se kun se alkaa jotenkin kukoistaa.
Ja miksi?
Jotta voi jotenkin tuntea aloittavansa kaiken taas alusta. :D Nyt kun projektit ovat uusissa paikoissaan, lopullisissa haluaisin asian mieltää, ne saavatkin lojua siellä missä ovat melko rauhassa ja turvassa minulta. Ehkä joskus kyllästyn ja pyydän poistamaan kaiken mitä sain sinne siirrettyä; Projekti Etrocityn, asiaan kuuluvat fanitarinat ja kuvataiteen. -Mutta en vielä. ;)

Asiaan kuuluvaa foorumiakin kävin muokkaamassa tänään. Se keskittyy enemmän tarinankerrontaroolipeliin. Ihan kiva paikka ja joskus sitä on ihan kivakin harrastaa, mutta se alkoi tökkimään jo vuosi sitten. Niinpä editoin sitten omat alueeni pois foorumilta. Olisin kirjannut itsenikin ulos, mutta sitä ei kai voi foorumin omistajana tehdä. x'D

Mietin myös että tuhoan senkin, mutta siitä olisi voinut nousta taas uusi sota, jota en olisi kaivannut, joten antaa paikan olla pystyssä. Käynpähän tarkistmassa tilannetta kerran pari parissa kuukaudessa.

Joskus välistä tuntuu, että ihan kuin foorumillani olisi kehittynyt jonkunlainen pimeä sisäpiiriporukka, jonka huomaa jo foorumin pääsivulta ja se pelottelee ihmisiä liittymästä sinne ja pitämästä oikeasti hauskaa. <.<'

Itsellä tarinankerrontapelaamisesta on hyviä kokemuksia ja huonojakin. <.<' Huonoksi menee silloin kun tarina oikeasti karkaa käsistä ja muuttuu vallattomaksi mellastukseksi, jonka todellisuus vääristyy siinä määrin ettei niin koskaan voisi käydä missään tunnetussa sci-fi/fantasiamaailmassa. Se tuntuu siltä kuin villiintynyt kakaralauma rääkkää kutistettuja vanhempia sokerihumalassa.
Pahempaa on vain se kun kanssapelaajalla ei ole harmainta aavistustakaan mitä pitää tehdä ja tämä kanssapelaaja tekee kaikki mahdolliset pelaamisen virheet.... Mahdollisesti yhden pelin ( ja ensimmäisen ja viimeisen ) aikana.

Miellyttävää se on silloin kuin kaikki tietävät mitä tehdään ( ja miten pelataan ) ja tarina tuntuu toimivalta ja yhtenäiseltä, eikä sen tapahtumat sorru kaaokseen. -Montakohan hyvää peliä onkaan muuttunut kaaoottiseksi mekastukseksi. :(

Mutta pääsyy on tietysti siinä, että oma mielenkiinto on ollut jo kauan lopahtamaan päin. Niin vain on päässyt käymään eikä sille voi mitään. Parempi on vain antaa asian olla.

---
Tarinankertoja jatkaa tarinan kertomista ilman pelaamista