Mene itse perästä...

Tässä on mukavasti mennyt kaksi kuukautta, kun olen odotellut “tilauksessa” olevaa tuotetta saatavaksi ihan lähikauppaan.

Periaatteessa kaksi ja puoli, jos oikein pilkkua viilaillaan.

Lyhyesti: On liian vaikeaa saada edes yhtä 90 grammasta piirustuslehtiötä taiteilijatarvikkeita myyvään pikku kauppaan.

Muistuttaa taas siitä miksi tilaan itse mieluummin kuin jään lehdelle soittelemaan ja odottelemaan, että josko.. josko. Jos jotain on tarvis niin se pitää joko tehdä itse tai hankkia itse, eikä jättää kenenkään kolmannen välikäden huoleksi kun se ei tapahdu tällä vuosituhannella.

Siihen on kieltämättä syynsä miksi olen harventanut siinä kaupassa asiointia ja harvennan entisestään. En näe asialliseksi asioida kaupassa, joka myy aina poikkeuksetta eioota.

Mistä vetoa, että saan lehtiöni nopeammin kun tilaan ne itse ja jostain muualta? >8)

Eikö oikeasti ole mitään?

Työkkärissä oli puheenaiheena se onneton kurssi, jolla olin sekä taivuttelu perustamaan osuuskunta. Sekä mahdollisesti myös liittymään osuuskuntaan, työharjoittelukokeilu sellaisessa unohtamatta.

Sekä takertuminen ompelijan perustutkintoon. Taas kerran. * syvä, pitkä huokaus * Se on jotain mikä saa aina ne pienet angstiverenpainesakarat jyskyttämään ohimolla. Siellä ei varmaankaan enää lue sellaista pikku noottia, että haluaa tehdä jotain muuta ja pystyy moneen muuhunkin kuin ompeluhommiin.

Oli joku paikka, joka tekee palkintoja ja hakee käsillä tekijää. Luultavasti kassalle ja kaivertamaan. Pitää kuitenkin kysyä millainen työtoimenkuva on. Paikan kotisivut valaisevat osaltaan työtoimenkuvaa joka on osaltaan pelkkää kaivertamista ja pakkaamista. Kyllä sitä tehdä voi, mutta taidot, nekin vähäiset mitä on, menevät tuossa työssä hukkaan. -Tosin voisin oppia käyttämään kaivertimia. 8’D

Alan vahvasti epäillä lukeeko siellä aiempia muistiinpanoja kiinnostuksistakaan enää. =..=’

Nähtävästi siellä ollaan vielä enempi tuuliajolla ja hakuammunnalla kuin mitä itse olen. Mielestäni elämä on liian arvokasta ja liian lyhyt nyhrättäväksi yhden ja saman asian kimpussa kunnes kuolema korjaa, varsinkin ellei todella nauti tekemästään työstä.

Uku + facebook

Siinä on syynsä miksi yleensä sanon kaikille “ei ole”, jotka kysyvät; “onks sulla feisbookkii”.  Kyllä mulla sellainen on ja ei, se ei todellakaan tarkoita, että hyväksyisin kavereikseni kaikki, jotka sen nyt sattumalta löytävät. En edes tutustumismielessä tai kohteliasuuttani. Muutama sukulainen ja ne oikeasti hyvät kaverit.
Miksi helvetissä kukaan ylipäätään haluu hyväksyy kavereikseen ventovieraatkin ilman, että koskaan tietää ketä ne on? O,o’ Puhumattakaan, että mistä voit olla satavarma, ettei nämä henkilöt joita et koskaan ole tuntenut ja joita et myöskään koskaan tunne, kalastele tietojasi facebookprofiilistasi ja ymppää niitä jonnekin valeprofiileihin yms? Et tiedäkkään. xD Kannaattapi jo siksi siis olla varovainen kenet kaveriksi hyväksyy ja meikää tarkempaa, skeptisempää ja vainoharhaisempaa tuskin onkaan mitä tulee toiseen ihmiseen tutustumisessa.

Pahintahan tuossa paljon “kavereita” sekoilussa on, että ihmiset kilpailee ihan oikeasti keskenään siitä kenellä on eniten facekavereita. O..o Se selittänee myös ne lukuisat ja taas lukuisat valeprofiilit, joita etupäässä tehdään siksi että on kivaa olla suosittu ja olla jotain muuta kuin mitä on.

En myöskään katso hyvällä, että facebook profiilia tutkisi joku ihan vain yrittäen muka selvittää millainen ihminen on. Noilla tiedoilla mitä siellä kertätään... Hah! Sallikaa kun nauran. Profiilikuvat, postaukset ja nippelitieto tuskin auttavat kartoittaamaan henkilön osaamista tai todellista persoonaa. Näkyy olevan, että facessa useampi teeskentelee olevansa muuta kuin mitä on ja laukovan mitä paskaa sylki nyt suuhun sitten tuokaan. :P
Joskus näyttää, että se on melkoinen paskaränni siinä missä foorumit, joinne kuka tahansa voi kirjoittaa mitä haluaa.

Mutta, takaisin Ukun profiiliin... ( turha etsiä sillä nimellä ) Okei, olen postannu omaani valokuvia käsitöistä mitä olen tehnyt. Piirroksia ja rendereitä löytyy myös. Samaa mitkä lopulta eksyvät joihinkin blogeistani. Eikä siellä ole sitäpaitsi ole mitään, mikä kiinnostaisi ketään. Siellä ei lue mitään tavanomasia; nyt tuli valvottuu myöhään. Päivityksiä. Ei mitään selontekoa mitä joka 10nen minuutin välein on tapahtunut. Ei kymmentä selfietä joka päivälle. Ei mitään angstisia ragepostauksia siitä, että nyt.. nyt on vittu töissä menty perse vaahdossa. -Ehkä pitäis laittaa.
Siellä ei ole mitään henkilökohtaisia tietoja näkyvissä. ---Oikeasti profiilini ei ole edes yleisesti näkyvillä.

Silti sinne välistä löytyy wanhoja tuttuja. Lähinnä sitä samaa kuonaa joka tirskui meikälle koulussa selän takana ja nimitteli välkällä. Ja nyt samat kusipäät sitten haluaa olla kavereina ja kyttiä meikän tekemisiä? Ikävä kyllä meikän olemiset, epäonnistumiset, tulemiset tai edes teokset eivät kuulu tälle roskasakille tippaakaan. Eikä ihminen oikeasti muutu niistä ajoista. Ei tippaakaan.

Minulla ei ole ongelmaa, että se että aikaansaannokseni ovat näkyvillä, kunhan en itse ole. Minä en ole tuote, enkä apina ikkunassa. Eikä minun elämäniole kaikkien pällisteltävinä, eivätkä minun asiani oikeasti kuulu kellekkään. Kerron itse, jos jotain haluan kertoa ja valitsen myös itse ystäväni. Puhumattakaan, että jos onnistuitte loukkaamaan minua jossain elämäni vaiheessa; painukaa helvettiin, sillä sinne te kuulutte ja pysykääkin poissa. Eikä meistä muuten enää ikinä mitään kavereita tule.

Voi toki olla, että olen anteeksiantanu vihamiehilleni, mutta arvatkaa muistako iknäni heidän nimensä ja tekonsa. Oikeasti, haluaisin käydä vetämässä jokaista kiusaajaani paistinpannulla ympäri korvia niin että soi, jos vain voisin. -Vaan kun en voi. Niin tulikivenkatkaisun terveisin heitä kaikkia muistelen, että saan tarmoa tarpoa eteenpäin.

Ne siis teki mitä?

Adlibris on kunnostautunut, tai sitten joutunut myöntymään kukkahattutätiarmeijan alla; mangapokkareihin on tullut ikärajat.

Toistaalta, nytpähän ehkä pikkujonnejen emoset tietävät mitä pikkupilteille ei saa ostaa. <..<’

Sun omat kynäskin häpee sua, senkin matkija!

Lautturin kanssa on tässä taas parannettu maailmaa ja hän totes erittäin asiantuntevasti, että silloin on taitelijana pohjalla kun on häpeäksi omille  tusseilleen.

Tässä on katteltu vähän sellaisten tyyppien töitä, joilla on vitun kovat luulot ittestään verrattuna siihen mitä ovat saanu aikaan.

Hetkellinen taidon kehittyminenkin on selvitettävissä siihen, että on piirretty mallista läpi. Onhan se silloin hyvä kun pitää äkkiä saada joku tietty muoto vaikkapa koristemaalausta varten, mutta että piirtää ekana jonkun piirtämän kuvan tai animaatiosarjan screenshotin läpi, värittää sen ja sit kerskuu että hän on piirtäny sen.

Moniko tunnustaa tehneensä sen? Moniko on ihmetelly jos on saanu kritiikkiä? Montako rupee hävettämään?

Teknisesti kyllä on piirretty itse, mutta jos viivoista 80-90% natsaa mallin viivojen kanssa niin en rupeis ylpeilemään yhtään. Siinä ei juuri oma tyyli kehity mihinkään päin; oppii vaan kopioimaan eikä opi kopioimalla.

Niin siinä sitten kävi, että…

Joskus, kun asiat alkavat rullata, siihen kyytin tuskin ehtii. Puolen vuoden päästä voin päivittää CV:heni seuraavaa; toiminta apuohjaajana ja avustajana.

Eihän sitä kyllä moni varmaan usko, että sellainen on käynyt, mutta kun niin kävi. O..o Olen itsekkin kuullut tarinoita siitä, että jos sopiva immeinen kävelee työpaikalle, sellainen saattaa saada työn heti eikä viidestoista päivä. Pidin niitä työkkärin propagandana aina näihin päiviin asti, jolla vain pyritään herättämään toivoa pitkäaikaistyöttömissä.

Nyt siitä on sitten ihan omakohtaista kokemusta. Tulin, tein ja sain töitä. Veni, ago, accipio labor. Luulisin, mutta en osaa taivuttaa latinaa, mutta kaiketi tajuatte mitä ajan takaa. ^^

Työ pitää sisällään samaa mitä melkein teen jo nyt, mutta siihen päälle avustajan/apuohjaajan paperityöt, matkustelua toisessatoimipissä tuuraamassa osa-aikaeläkeläis ohjaajaa ja sen sellaista. Päälle pitää opetella kantapäälapun neulomista, halusin tai en. No, ainakin oppinen vihdoin neulomaan sukat... tai ainakin niihin kantapäät halusin sitä tai en. x’D

Sanotaan nyt näin, etten edes villeimmissä kuvitelmissa uskonut, että saisin tuon homman. Puhumattakaan, etten oikeasti ole voinut kertoa näitä ilouutisia aivan kaikille. Näin “anonyymisti” se hoituu, sillä harva osaa yhdistää henkilön ja nickin. Vielä harvempi osaa yhdistää nickin ja blogin. En tasan rupea avautumaan näistä ilouutisissa devissä. En! Kuittaan korkeintaan, että joo olen nyt kiireinen kun on enempi töitä. Sellaista missä saatan olla hyvä ja mitä osaan tehdä. Piste.

Tai kertomaan samaa paikkaa tavoitelleelle et; joo mie sain sen paikan sitten. Ei helvetti, siinä saa elinikäisen vihamiehen aivan varmasti. Kun se olin minä joka sille siitä paikasta puhui ja sain sen siitä innostumaan ja hakemaan sinne. Sillä oli vielä niin kiire saada tietää siitä paikasta, ettei edes kiinnittäny huomiota mitä muuta kirjoittelin, tivasi tietoja siitä työtoimenkuvasta. O.o Juu, ei mitään. Eipä kestä. Ilo auttaa ja näin. Taisi vain olla oma lehmä aika syvällä suossa siellä, että viis siitä mitä kaverille kuuluu. Ko. käytös on aika paheksuttavaa, eikö?

Mutta, näillä näkymin voin vain kuvitella sitä kateellisten puolituttujen määrää... puhumattakaan siitä vittuilun määrästä kunhan huhut alkavat lennellä. Huhut siitä, että miekin olen saanu töitä. Juu, se on nyt heiltä pois tämäkin. Tuntuupa niin uskomattoman kamalalta taas.. Plääh! Itte ovat soppansa keittäneet ja siinä kerran haluuvat lillua niin lillukoot sitten.

Duunarin hommina on ollut tehdä erilaisia käsitöitä ja niitä on saanut puuhata vapaasti oma halun mukana ja siitä olen pitänyt. On saanut kutoa, ommella, tehdä helmitöitä ja sellaista, mutta on hyppyytetty tekemään kaikenlaista. En tiennyt osaavani koristemaalausta lainkaan, mutta.. maalattuani leikkiviä kissanpentuja, sydämmiä ja murattia tulitikkutelineitten koristeiksi... no, nähtävästi osaan sitten sitäkin jonkun verran. -Ei aiheesta kertovan kirjan osan ja tekniikoitten silmäily sitten hukkaan mennyt. Opisin tietty enempi jos vielä lukisin sen osan askartelukirjaa, eikö?

Luulisi olevan jo sinällään pelottavaa miten kykenee omaksumaan uutta pelkästään katsomalla vaihe-vaiheelta kuvia, ilman että tarvitsee tekstiin tutustua yhtään sen tarkemmin ellei mielenkiinto herää. x’D

Öljyvärit ja akryylit. Seklainen tuputustekniikka ja maalaus. Pahoittelen shaissea kuvalaatua, mutta parempaa ei tule, ei näillä välineillä ja valaistuksella. D:

Ps. Kannattaa vilaista Myrkkyputelin puolelta koko teline ja ne muut. Arvelin koota sinne jonkun “työtehtävät” hakusanan alle noita.

Eipä sitten mitään

Niin… noitten ohjelmien kanssa näkyy olevan ettei kaikki niitä opi hallitsemaan vaikka miten vääntäis asiat rautalangasta. * naamapalmu *

Sain tossa loppuviikosta kuulla, että tyyppi jolle lupasin neuvoo ja opastaa Daz Studion käytössä tarvittaessa olikin sit heittäny hanskat naulaan. Ei siis kuollut. Ei ollut niin hyvä onni. Totes, ettei sillä ole enää sitä ohjelmaa ja haluu mieluummin piirtää. Mikäs siinä.

Mä muistaakseni olen sanonut monta kertaa, ettei se sovi kaikille ja kaikista siihen ole ja sen takia olen naputtanut siitäkin, että opetellaan parilla freebiellä aluksi ja ohjelman mukana tulevilla jutuilla ihan peruskäyttöä. Katotaan ihan kunnolla, että riittääkö intoa enempään ja investointeihin.

Useimmilla se jää juurikin vaan hetken huumaksi ja sitten ne miettii; ei jumalauta, tuli ostettua tällästä ja mitäs perkelettä tällä nyt tekee? Käsittääkseni noita on laitonta myydä eteenpäin ellei tulevaisuudessa tulis joku laki joka sallisi myös laillisesti ostetun ohjelmistosisällön myyntiä. –Tai no käyttöoikeuden luovuttamista käytetyn tavaran myyntihinnalla. Jos myyjällä olisi esittää todisteena aitoudesta ostokuitti, sekä sellainen systeemi että vaikka myyjä pitäisi itsellään kopion, hän ei pystyisi sitä enää myymään uudelleen.

On perin juurin kummallista ettei noihin ohjelmiin, musiikki ja videotiedostoihin saataisi sellaista sisäänrakennettua kopioestoa, joka sallisi vain yhden kopioinnin. Internetpalveluihinhan voi käsittääkseni valita mustalle listalle tiettyä tiedostomuotoja joita ei tueta, eikä voida ladata niihin lainkaan.

( Ja näin eksytään aiheesta… )

Kun toi Daz Studiolla kuvien rakentaminen on aika lailla sellaista näpertelyä ja säätämistä. Sitä ei usko ennenkuin sitä pääsee kokeilemaan. x’D Osaltaan se voi taas tuntua tylsältä, jos ei pysty ajattelemaan tutun ja turvallisen hiekkalaatikon ulkopuolelta.

Puurtaa yksitoikkoisesti valitsemalla aina perushahmo, hahmo ruiske, hiukset, vaatteet, poseeraus, valot. Se on perussettiä. Voihan sen niinkin tehdä, mutta itse varsinkin pidän eri asioiden yhdistelemisestä. –Varmaan huomanneetkin sen tuolla yhdessä blogissa kun marssitin hybridihahmoja lavalle kerta toisensa perään ja aion jatkaa niitä. Hih!

Paras useimpien perushahmojen kanssa on se, että kun niihin on lisäosaruiskeet hankittuna; voi säveltää itse! Tavallaan lainaan sitten nahkat hahmopaketeista ja kohellan yhdistellä lavasteista jotakin kivaa.

Jos olisin yhtään näppärämpi; tekisin nahkat itse ja opettelisin ihan vakavasti 20/7 mallintamaan omiani. –Ja sitten tietty möisin onnistuneimpia tuotoksiani! 8’D Sehän on vaan harjoittelusta kiinni.

Ainakin lohduttavaa vähän, ettei se mun oppilas kerenny tekemään sitä virhettä, että ois tullu se “ei tää ookkaan mun juttu” vasta sen jälkeen kun olis menny tekemään investointeja. Sitten sitä kitinää ei olis kestäny pirukaan. >..<’

Vois pitää aika hyvänä merkkinä sitä, että se kiinnistaa silloin ihan oikeesti kun on valmis tekemään rehellisiä investointeja harrastuksen eteen. Joskus sellaisia pitää tehdä ja silloinkin miettiä tarkkaan mitä tarvitsee. Houkutuksia tulee eteen. Mä retkahdin muuten loppuviikosta, mutta haluan ainakin vielä taputella itteeni olalle, että se oli vaivan arvoista. Että seuraavat renderit mitä teen, retkauttaa muutaman suun auki. –Taas kerran.

Yksi syy miksi tykkään tosta näpertelystä niin pirun paljon, no ensinnäkin se näpertely. Toiseksi se ettei miun tartte arkkitehtuuristen ihmeiden kanssa repii hiuksiani että onks ne palkit ja muut nyt varasti suorassa ja kaiken taiteen sääntöjen mukaan linjassa. Sekä se, että saan toteutettua sellaisiakin visioita mitä en osaa piirtää, saati edes hahmottaakaan. –Mutta kyllä mäkin silloin tällöin hiuksiani saan repiä. Silloin kun tiedostoon on tullu virhe, silloin kun renderin ulosajo on hidasta ja silloin kun ohjelma kaatuu. Kaatuu se, mutta harvoin. Gimp kaatuu useemmin, mistä seuraa lisää hiusten repimistä ja ärräpäitä.

Eikä ole tullut mieleenkään, että puurtaisin piirtää pelkästään tavallisesti, että piirtäisin pelkästään digitaalisesti tai että pelkästään renderöisin. Minulle ei ole olemassa sanaa pelkästään. Eikä sitä, että tekisin vain yhtä asiaa tai että tekisin pelkästään yhtä asiaa. Haluan tehdä monia asioita joista pidän ja oppia uutta siinä samalla. Sitä minä haluan.

Urabokoon iskeny inflaatio!

Nyt vittu oikeesti Yen-press!

No, Betrayal knows my name ( petos tuntee nimeni ) eli uraboku no shiteiru mangaa on voinut nauttia volaan 5 asti tuplana. Siis yhdessä volassa on ollu oikeesti kaksi volaa mangaa, kokoa tuplaten normaaliin mangapokkariin verrattuna ( jenkkistandardi mangapokkarille siis ei tää suomalainen säästömalli ) ja sitten nämä yhdet hyvät päättää, että pidetään koko samana, mut julkastaankin vol 6sta asti yksinkertaisena?! MITÄÄÄÄH?!! Hinta kuitenkin pysyy samana monissa kaupoissa. Suomessakin. =..= –Miksipä en sitten Suomesta viitsinyt sitä ostaakaan, tsorppa. ( Että on kuvattava sana toi tsorppa. Ja sitä joku kääntäjäplanttu on ruvennu viljelemään oikein urakalla sangatsun käännöksissä! )

Ihan kuin materiaalia ei ois mutta voin kuvitella, että jotkut tyhjäpäiset bimbot on ruvennu kiteseen tosta et miks pitää julkasta tuplana ja ku saa oottaa niin kauan noita aina ja kaikkee muuta paskaa. Mäkä mäkä boohoo. =..=’

Tai sit on tullu painokustannukset vastaan…... vaikka epäilen suuresti sitä. Luulen, että tuplavolalla ois peräti säästetty, kun koko on kuitenkin sellainen hehtraarinen.

Mutta… jenkit on. =..=

Ja jos nyt ette ihan osannu lukee rivien välistä, niin…... pidän tosta mangasta juuri sen takia, että siinä on luettavaa ja ainakin ihan rahansa verran vastinetta. Kyllä siihen voi illan pistää, tai kaksi että saa luettua ensin. 8’D vittutaa siis nyt, että ykkosvolasta saa maksaa sen mitä normaalisti sais kahdesta. =..=

Kurssilla

No niin ja sitten napotetaan kurssilla seuraava kuukausi. Lähes kaikki ärsyttävät häiriötekijät loistavat poissaolollaan. 83

Mutta jos on joku mikä on nousemassa mulle uudeksi kirotuksi kirosanaksi niin se on toi CV! Persoonattomampaa paperia saa hakea! Ok, pitää olla tietyt faktat mutta... Pitääkö ne esittää kuivina ja tylsinä? O.O

Mietitään että tollaisia on käytävä läpi kymmenkunta... parikymmentä per kappale per päivä tai viikko. Alkaako ne tulla korvista ulos pikkuhiljaa?

Annas ku meitsi hoitaa...

Söi sanansa

En muista kirjoitinko joskus siitä, että joku projektin naikkonen on periaatteessa samaa laatua kuin kaikki muutkin siellä. Vaan, onneksi alkoi loma. Loman jälkeen etsitään jotain uutta, toivottavasti jotain luovempaa ja antoisampaa. Vitutus ja tympääntymiskäppyristä saatiin uudet lukemat parin kuukauden aikana.

Noo. mutta eilinen. Aamulla alkoi palaverillä. Viime viikolla olisi pitänyt olla yksi toinen, kuntakokeilun, jolle möin nahkani. Mutta jos miulle ei kerrota tarkkaa aikaa, en suinkaan voi olla paikalla odottamassa tumput suorina, vai pitäisikö? Enpä usko. Miun mitta toimettomuudesta tuli sinä päivänä täyteen ja päätin lähteä kun koko talo alkoi kuulostaa tyhjältä. Vaan, eipä kyllä ilmoitettu tai kyselty perään.(kään) Pyydän sitten anteeksi.

Aamuinen palaveri alkoi miten olen viihtynyt blaa blaa ja blaa. Miten työllistyn. No toivottavasti jotenkin. En tiedä ennenkuin kokeilen jotain alaa. Ei minulla ole sen suhteen toiveita kuin ettei se liity lasten- tai vanhustenhoitoon tai siivoamiseen. En ole sellaisissa hyvä. -Eikä miun luonteella sellaisista hommista edes tule mitään. <..<’ Mahdollisimman boheemi jobi, ehkä sellainen. Sellainen duuni, jossa voin eristäytyä kaikista vähäänkään ihmistä muistuttavista. Jes!
Oikeasti en pidä ihmismassoista. Paitsi jos se on tapahtumassa missä voi sulautua massaan ja olla huomaamaton. :3

Kuten muistatte, osaan kyllä esittää sosiaalista. Kaveriporukassa ei onneksi tarvitse esittää mitään. Pidän myös kaikkein eniten mesettelystä kuin ääneen puhumisesta. -Joskus hyvässä seurassa se on OK, mutta... muuten. Ei. Tunnistin itseni introvertiksi jo vähän aikaa sitten. Suurinosa kavereistani tosin vaikuttaa olevan sitä päinvastaista sorttia. =..=

Mutta juu, no se palaveri meni hyvin ja jotain naulattiin tapetille. Palaverissa oli mukana myös se immeinen, josta taisin jo aiemmin mainita ja jonka tuomittin aika raskaamman kautta ja sellaiseksi johon ei vain kannata luottaa. Ei pahalla, varmaan se on ihan kiva ihminen. Ainakin osaa sellaisen kuvan itsestään antaa, mutta... minä en silti pidä hänestä. Enkä luota häneen. Oikeasti joko leipääntynyt, muuten huolimaton tai täysin piittaamaton. Aivan sama minulle.

Sovittiin, että teen palautekyselyn ruuan jälkeen. Heti ruuan jälkeen.
Arvaappa tuliko niitä tunnuksia siihen palautekyselyyn... Ei tullut. En nähnyt koko immeistä sen jälkeen kun jätettiin se toimistohuoneeseensa. O.o’

Pitäkööt palautteensa.

Ei ole minun vikani etten ole tehnyt sitä. Kukaan ei antanut niitä pirun tunnuksia vaikka siitä sovittiin.

Oikeasti alkaa olla pirun hyvä, että loma alkoi. Eipähän tarvitse enää miettiä tai seurata sitä menoa siellä! Kyllä, se oli pettymys. Kokemuksia... pari hyvää ja nekin töitten ulkopuolella ja työntekijöiden hurttia huumoria, mutta työ ja työtehtävät, haasteet täynnä pettymyksiä. Ja pari työkaveria lasketaan myös pettymyksiksi.

PS. Vaan olisi kiva lukea mitä se eukko naputti miusta koneelle...

MÄ EN TEE MITÄÄN VITUN SHOTAA, SAATANA!

Tänä aamuna tuli vilastua mitä y-galleriaan kuuluu ja kuuluuhan sinne. Muutamista miun kuvista oli ( vihdoin )raportoitu, koska hahmot niissä näyttävät liian nuorilta joittenkin silmiin. Oikeasti, luulin että jotain siihen suuntaan olisi pitänyt sattua jo piiikkuisen aiemmin.

En muuten ole ainoa, joka on sellasen vainon kohteeksi joutunu. Minua paremmatkin on, mutta niitten kuvien kanssa piti ihmetellä että miten ihmeessä ne hahmot oli kuviteltu olevan jotan 16 vee ja alle, kun otti huomioon millä pohjilla ne kuvat oli tehty.

3D rendereitä siis kaikki.

3D:llä tehtyihin hahmoihin vois sanoa että hahmon koko kertoo suurinpiirtein sen minkä ikäisestä luultavasti on kysymys. –Vaikka kokoa voidaan manipuloida myös, mutta perusmallia tuskin niinkään. Et jospa 3D taitelijat laittais krediittiä siitä, että mitä pohjaa on käytetty että kukkahattutädit voisivat varmistua että ainakin pohjamallilla on tarpeeksi ikää. x’D

Pohjien ulkomuotoa voi muuttaa ihan miksi vaan, repikääpäs myös siitä, että jopa mallin sukupuolta voi muuttaa parillla kikkailulla. Iän määrittäminen pärstäkertoimen perusteella... ruumiinrakenteen perusteella. Olettekos muuten huomanneet, että ihmiset ovat yksilöitä, joissa ruumiinmuotojen ns. kultaiset säännöt eivät oikeassa elämässä juuri päde. Jokaisen kroppa on kyllä suhteessa niihin, muttei suhteessa toisiinsa. Samoin kuin eräät ihmiset tuntuvat etteivät he vanhene koskaan, tai hyyvin hitaasti. Jotkut rupsahtavat ennen aikojaan.

Ja sitten on sitä porukkaa, joka varmaan työkseen etsisi vikoja ja puutteita muista. Sitten sellaiset kus’päät pääsevät nettiin kiusaamaan ihmisiä... O.o

Tää ei käy itsetunnon päälle, se oli odotettavissa, samoin kuin odotettavissa on että saatan ihan yhtä hyvin lentää y-galleriasta. Eniten ihmetyttää miksei kukaan ole valittanu niistä kuvista jotka laitoin jo silloin kun pari vuotta sitten laitoin ne sinne. o.O’

Niin vasta nyt sitten. <..<’

Ja siks toisekseen, kun kyse on animetyyppisistä hahmoista... Niidehn hahmojen suurin ongelma on juuri siinä ettei oikeastaan voi mennä arvioimaan hahmon ikää pärstäkertoimen mukaan. –Ainakaan miun mielestäni. Hahmojen iät taas ovat piirtäjänsä/mallintajansa tyylistä puhtaasti riippuvaisia. Sekä siitä mitä piirtäjä/mallintaja kertoo niitten olevan.

Vaan, no, mitäs siitä. Tulikivenkatkua pitkin päivää, olkaa hyvät.

Etsintä jatkuu

Nyt meikää stressaa todella se kadonnu kello. Haluan sen takaisin ja se joka sitä pihistelee saa maksaa sen nahkallaan. Olisin tänään etsinyt sitä enemmänkin, mutta piti lähteä kesken päivän osallistumaan tapahtumaan. =..=

Tällä hetkellä se on ainoa toimiva kelloni mitä mulla on ja helvetti, en mie kerkeä iltapäivällä käydä ostamassa uuttakaan. Eikä oikein huvittaisi tilatakaan mistään uutta.

Minun kello, saatana.
Se pitää löytyä.

Ps. Kukaan ei voi kuvitella sitä vihan ja raivon määrää mikä meikään on kertynyt ja pelkästään tämmösestä pienestä asiasta. Mutta kun ottaa huomioon että lähes kaikki töissä ovat jotain helvetin unissakävelijöitä, hissukoita joista helpoin on sanoa “en tiedä” kysyi mitä tahansa... sekin alkaa paitsi tympiä, myös pistää vihaksi.

Mitä enemmän näen niitä unissakävelijöitä sitä enemmän vihaksi pistää. Ollaan tekevinämme jotain, eikä tiedetä mistään mitään. Tällästäkö se oikea työnteko muka on nykyään? O.o

PSS. Korttien mukaan... Sormus, joka on harakan nokassa. Kortin selosteen mukaan se vähän meinaan avioliittoa, kumppanuutta, siinä missä kumppanuuden loppuakin. Voisin kuvitella että minun pitää pistää pystyyn helvetillinen akanilma kadonneesta omaisuudestani. Ei se muuden löydy. En vaan milllään haluis ruveta potkimaan niitä hissukoita perseelle, mutta pakkohan se on. Helvettiin hyvät tavat. =..=’
Seuraava kortti on laiva, jota saattaa valas. Tarkoittanee lähinnä matkaa, perintöä ja liiketoimia. Sanotaan näin, että laiva näyttää niiltä klassisilta tutkimusretkialuksilta. Hyvä on.
Kolmantena on härkä vetämässä heinäkuormaa, jonka päällä on viikate. Paljon mäkiä ja mutkainen tie. Viikatteen kortti, joka tarkoittaa vaaraa. Kaipa noi kortit tossa vieressä voidaan laskea hyviksi, joten vaaralta vältytään? Tarkoittaa äkkiloppua tai äkillistä uutta alkua.
Sielläpäin on pirun kamala liikenne, ettäkö? O.o
Karhu. Hyvän onnen kortti, joka edustaa voimaa, omaisuutta että vaurautta.
Katsotaan mitä tapahtuu. :P

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Ahvenen ja basson ero...

Joskus ärsyttää noitten sarjojen kääntäjien puutteellinen kääntämistaito tai suoranainen halu päästä mahdollisimman vähällä vaivalla. Nyky-yhteiskuntaa riivaa joku pirun epidemia siitä, että kaikesta halutaan selvitä mahdollisimman vähällä...

Katsomistottumuksista sen verran, että jos telkasta tulee luonto-ohjelmia niin katson niitä mielelläni ja jos satun telkan ääreen kun on jotain ulkomaisia kalastusohjelmia, katson niitä erittäin mielelläni.

Haluan valittaa siitä, että joku kääntäjä on keksinyt miten jättää kääntäminen puolitehen. Kaikkihan tietävät, että ahven on englanniksi bass. ( Kuten myös soitin on bass. ) Niin, ahven = bass englaniksi. No, mitä tekee kääntäjä? Keksii että puhutaan bassoista ja ongitaan bassoja. Eikä riittänyt yksi jakso tai yksi ohjelma...

Sepä istuukin suomenkieleen hyvin. Eipä sitten muuta kun bassoja onkimaan sitten. Basistit ainakin tykkää.

Inhoan että selviin suomenkielisiin sanoihin pitää alkaa sotkea ulkomaalaisia sanoja, joita ei edes oikeasti tarvita, koska sana on jo käännetty. Haiskahti kyllä siltäkin, että on tullut oikosulku kääntämiseen tai ensimmäistä kertaako sitä ollaan muka ahvenia pyytämässä, mitä?

Toivottavasti tuosta ei tule joku uusi trendi kalastussnobeille. <..<’

Korukilpailussa...

On eräs helmikauppa, jolla on kuukauden koru haaste. Se osui sattumalta silmään erään kerran kun laittoivat osallistuvia kuvia naamakirjan kuvagalleriaansa. Palkintona pieni lahjakortti, mutta kun on helmihullun materiaaleista kyse... sillä kartuttaa kummasti materiaalivalikoimaansa. 83 –Peto kyllä vittuilis, että eikö mulla ala jo olla tarpeeksi helmiä. Tämä vaan on niitä tuskia mitä vain toinen harrastelija voi ymmärtää.

Kyllähän se kieltämättä kivalta kuulosti. Mahdollisuus koittaa omia taitojaan ja näyttää että kyllä täälläkin osataan jotain.

Mallin valitsemiseen meni tolkuttomasti aikaa, mutta halusin suunnitella, miettiä ja olla lähes satavarma, että saan sen tehtyä. Annoin sitten kynän laulaa... töissä kun oli sellaista hetkeä ettei mitään kiireellistä ollut alla. Kurssipäivinä... silloin se vasta lauloikin. 83 Ei miun tarvitte piirtäessä suuremmin miettiä mitä siitä tulee, vaan siinä keskitytään muuhun, kuuntelemiseen esimerkiksi. Minä väitän pystyväni siihen. Kaikkien luennoitsijoiden suureksi harmiksi. x’D

Eikä sitten aina oikein ollut sellaista hetkeä kotona töitten jälkeen, että olisi voinut panostaa tekemään korun vaikka heti ja saamaan sen vaikka viikkoa aiemmin valmiiksi. Vaan ei. No sain sen maanantaina valmiiksi. Illalla vasta lähti kuva kilpailuun. Saa nähdä miten siinä käy.

En viitti ruveta värväämään kavereita äänestelemään juuri sitä korua, vaan jaoin linkin mistä näkee koko koruvalikoiman. Näkevät koko satsin ja saavat äänestä ketä tahtovat. Arvuutellen sitä että mikä niistä on miun tekemä. -Vihjeiksi sanottakoon, että se on syksyyn sopiva. ;D

Odottelen ensi kuun haastetta jo mielenkiinnolla, uteliaisuudella ja sormet syyhyten. Miksen, koska voin taas ruoskia itteni ylittämään ja yrittämään jotain aivan uutta. :D

Enää kolme päivää ja sitten voin julkaista, että mikä oli mun. 8’’’)

Tutkijat retuperällä...

Heikkohermoiset voivat lähteä lätkimään nyt.

No niin, tässä sitä taas ollaan ja jälleen jännän äärellä. Repeilin kuin mitä uutaa Auer-juttuun olivat keksineet ja siellä oli tällä kertaa noussut esiin saatananpalvontamenoja.

Tutkijoiden saatanapalvontamittari täyttyy kieltämättä sangen vähäisestä kuten viiltelystä, eläinten uhraamisesta ja kyseenalaisista rituaaleista. Jo tuo yleistäminen tekee jutusta niin saakelin naurettavan.

Piirteet sopivat moneen pakana uskontoon, joilla ei ole saatananpalvonnan kanssa mitään tekemistä, eikä unohdeta sitä, että eläinuhrit kuuluivat olennaisena osana kristinuskoon Jeesuksen oletettuna elinaikana. Lisäksi on ollut ja joissain maissa edelleen jumalille suoritetaan eläinuhreja. Jopa voodoo-uskonnossa ja rituaaleissa uhrataan eläimiä.

Viiltely kuuluu myös moniin uskontoihin ja maagisiin rituaaleihin, joilla ei ole mitään tekemistä saatananpalvonnan kanssa. –Samoin kuin nekin maagiset rituaalit. Pitää tosin muistaa viiltelyn kanssa, että sillä välttämättä ole mitään uskonnollista tarkoitusta, vaan taustalla on jokin psykologinen sadistinen/masokistinen tarve joko tuottaa kipua toiselle ( sadismi ) tai nauttia kivusta ( masokismi ).

Yhtä naurettavaa on myös on se, että saatananpalvojat käyttävät alaspäin käännettyä ristiä symbolinaan, vaikka se on alunperin ollut Pyhän Pietarin risti. Uskomuksen mukaan Pietari ei kokenut olevansa armollinen kuolemaan ristillä Jeesuksen tapaan, vaan antoi ristiinnaulita itsensä ristiin, joka oli käännetty väärinpäin. Herääkin kysymys oliko Pietari aikansa ensimmäinen saatananpalvoja. ;)

Kirkko on totta kai perillä kristillisistä legendoista, mutta taivat hekin muuttaa käsitystään sen mukaan mikä on helpompi syöttää laumalle.

Että tämmöistä tänään. 83

Nukkekustomoija nauraa

Sain taas harmaita karvoja kun lueskelin uteliaana yhtä huutokohdetta. Okei, kustomoitu Blythe-nukke, jota en ole huutamassa. Uteliaisuudesta vilkaisin kun oli, että kustomoity Blythe. Oleten kyllä näkeväni jotain aivan muuta kuin tavallisennäköisen Blythen. Blythe joka meinaan vielä näytti... no Blytheltä. Peruukki oli taidettu vaan vaihtaa ja meikki.

Törmäsin joskus viime vuonna englanninkieliseen blogiin. -Kun etsin ohjeita miten Dalille vaihdetaan kroppa. Sen jälkeen olenki tiirannut White Chocolate Dreamia ja tullu nähneeksi miten kammottavannäkösestä stock-Blythestä tehdään siedettävä. Miten huulten kaivertamisella, yksityiskohdilla ja uudella meikillä saadaan nukelle persoonallisuutta ja ilmettä. O..O

Ihan vain sillä kiinnosti koska olen pistäny jo parin huutokohteen perusteella huomannut, että kustomoitu nukke on useasti hinnoiteltu alakanttiin. Ulkomailla, ebayssa kustomoidut on törkeän hintaisia.

Huutokohteen kysymyksissä oli viattomasti, että millanen nukke tää Blythe on ja voiko sille vaihtaa peruukin. Vastaus oli, että peruukkeja voi ostaa tuolta netistä. Koskahan mahdetaan päästä tästä typerästä vastaustavasta eroon? Mä olin todella likellä etten kirjottanu kysymykseen herkullista vastausta, et ei niitä pelkästään “tuolta netistä löydy”, pitää tietää sivut. Googlettaakin ehkä. Perhanan perhana noita teinejä, joiden käsitys on että netti on sellanen möykky missä on kaikki ettei täsmällisyyttä tarvita.
Sit pääs röhönauru kun huomasin et ois ihan sopivankokonen obitsu tyrkyllä... ja toisella myyjällä pää, johon juuri toi Obitsu sopis, koska ei oo saanu siihen sopivaa kroppaa... Auts. Ja mä nauran kippurassa, että voiko tollasta tuuria ollakaan. x’D Puhumattakaan siitä että mistä nää immeiset oikein on nää nukkensa saaneeet kun sitten horitaan että osia puuttuu eikä niitä saa mistään. -Kyllä olen vahingoniloinen jos sille päälle satun ja juuri nyt niin sattuu olemaan. Joskus viis vuotta sitten mietin ittekin, että pitääkö lähtee Japaniin hakemaan ittelleen nukke... Mutta kyllä sitä ennen ehtii jostain lähempääkin.

Mä löysin ensimmäiseni ihan Suomesta ja Huudon kautta. Huudon kautta on löytynyt vaikka mitä. Tällä hetkellä neljä miun nukeista on huudon kautta tulleita. :3 Kuusi on ostettu nukkekaupasta Suomesta, joka tuo Pullip, Taeyang, Dal, Blythe ja Buyl-tyypin nukkeja Suomeen, sekä myy kustomointitarpeita; eyechipsejä, Obitsun ja Volksin kroppia, sekä peruukkeja.

Ihmettelen edelleen etteivätkö alan ihmiset tiedä? Googlatkaapa huviksenne Mollamania. Mollania ei kuitenkaan tuo maahan hartsinukkeja, koska niille tulisi jumalattomasti hintaa. ( Tiedän, koska kysyin sitä joskus. ) Mainostetaan nyt sitten vielä, että omakohtaisen kokemuksen perusteella kauppias on luotettava ja palvelu pelaa. Aikomus on tilata kustomointiprojektia varten kaksi Obitsu-chibiä sieltä. :3 Tarkoittaa sitä, että pikkuruiset saavat posettavat kropat. :3

Täytyy vaan ihmetellä, että nykyisin ei kaikesta atk-opetuksesta huolimatta, ei osata etsiä mitään. Eikä myöskään osata antaa neuvoa. Mietin juuri, että pitäisikö pitää selontekoa nukkejen anatomiasta suomeksi? Puhumattakaan miten äkkiä opin ohimennen Blythejenkin sielunelämästä. Siihen ei kyllä paljoa tarvittu. Hirvittää se silmämekanismi. Blytheillä kun on muista poiketen neljä silmää ja narusta vedettävä silmämekanismi, joka vaihtaa silmien värin? Pää on kolmesta kappaleesta, kuten Namuilla ja ekan sukupolven Pullipeilla, päälaki on pehmeämpää muovia. Peruukista tajusin ohimennen sen verran, että peruukkihiuksen voi ommella suoraan kiinni päälakeen tai käyttää peruukkeja. Sekä sen, että kasvonpiirteille voi tehdä ihmeitä hiomalla, kaivertamalla ja maalaamalla. 8D

Väitän, että jos haluisin adoptoida Blythen tai sen kopion, pystyisin melko varmasti kustomoimaan sen miellyttäväksi. x’D Jos vaan olis välineet millä kaivertaa jotai niinkin pientä... Enempi kyllä jäi mieleen CoolCatsin ( Taiwanilainen firma, joka valmistaa eyechipsejä Pullip, Dal, Taeyang, Namu ja Blythe-tyypin nukeille ja joilta saa myös sellaisia custom eyechipsejä jotka voi itse tuunata sellaisiksi kuin haluaa, sekä peruukkitarpeita. ) peruukkitutoista miten peruukkeja tehdään. :3 Pitää piinata Mollamaniaa, että saako heidän kauttaa näitä peruukkitarpeita. >3

Joulu tuli, joulu oli ja joulu meni ja sitten pimeni

Ei siitä sen enempiä. Joulumieltä tai intoa ei juuri liiemmin ollut. Juuri kun sen luuli löytäneensä, no sattui se perhetappo ennen jouluaattoa. Karmea tapaus ja miksi juuri jouluna? O..o’

Sitten alkoi tulla uutisia siitä miten ihmisiä irtisanotaan juuri ennen joulua. Samaan syssyyn meni sitten sekin paperitehtaan alas ajo. Miksi juuri jouluna? Se on taas maassa hanki ja itsemurhaluvut korkealla, se niin mieltä kovasti ylentää…  Huomatkaa pureva sarkasmi.

Kuljeskelin vähän aattoiltana ulkona kun satoi lunta ja silloin tuntui se pikkanen joulun kipinä. Lunta satoi niin kovin rauhallisesti ja joka paikassa suurinpiirtein oli valoja joten kaunistahan se oli. Aattona kattelin leffan toisensa jälkeen suurinpiirtein. :3 Osa tuli telkasta ja osan katoin levyltä. Suosittelen joululeffaksi Rare Exportia. ;D

Se loppui sitten lyhyeen kun iltasanomat kertoi joulupäivänä uutiset Dallasissa, jossa joku joulupukiksi pukeutunut sukulainen oli ampunut sukulaisensa ja varmaankin myös itsensä. Melkoinen joulupäivällinen sekin. D:

En väitä, että joulun pitäisi olla tekopirteää jeesustelua. Jeesus ei edes välttämättä syntynyt jouluaattona, eikä joulupäivänä. Sekin on vakiintunut kirkon käsitys saada pakanajuhla adoptoitua uskontoon mukaan. –Varastihan kristinusko Saatanan jostain muinaismytologiasta aikoinaan. <..<’

Että hyvää joulua vaan!

Karmea totuus joulusta, olkaa hyvät.

Lahjojakin tuli. Eniten pidin Stephen Kingin Kuvun alla kirjasta, jota olen parhaillaan lukemassa. Pakollisina joululahjoina Pedolta sukat. Aina niitä pörrösukkia. Ukilta juhlapöydän kohvehteja. Varmaan ensimmäinen joulu, kun söin ne mukisematta, että eikäää taas näitä. Ne menivät kirjaa lukiessa.

Sain myös ihanan delffiinihuovan, suklaata. Behemoth tyytyi lahjomaan ja oikeastaan hyvä niin. Kaverilta sain huoneentaulun, joka piristää päivää, sekä kummitustuikun ja suklaata. 83

Annoin riimukortit ja itsetehdyn kaulakorun ja magneetteja. En oikein keksinyt mitään ja unohdin suklaan. D: Se kyllä toivottavasti korjaantuu jos muistan synttärit oikein. <..<’

Sitten vuottaa lähimaaston kavereita pikkanen paketti. Eivät ole vielä käyneet hakemassa. 8’D

Niin ja sain myös kuvalahjan yhdeltä kaverilta. Pitää tehdä jotain kivaa takaisinkin päin. Vaikkei me olla oltu kovinkaan paljoa juttusilla viimeaikoina. Ehkä se on oma vika, mutta en ole kovin sosiaalinen.

Myrskyrintama osui PK-seudulle... ja tämä ei tarkoita pääkaupunkiseutua, halvatun citysnobit, tiistaina ja keskiviikkona. Tiistaina oli hyvä kun olin juuri päässyt sanomasta ettei tällä seudulla ole vielä myrskynnyt, eikä sähköt menneet.

Vähän ennen neljää alkoi tapahtua. Sähköt meni ja sitä katkosta kesti 3 ja puoli tuntia. Ei sinällään huonosti, on joskus ollut pari päivää, mutta se oli joskus kesällä. Meillä saattoi olla pahuksenmoista onnea kun muutamat tutut olivat saaneet sähköt takaisin vasta seuraavana aamuna yhdeksän aikaan. Puhumattakaan millainen mäihä on käynyt, jos maassa on vieläkin noin 30 000 taloa, joissa ei ole sähköä ollut sitten… maanantain…?

Kynttilät ovat loistokeksintö. Puulämmitteinen uuni vielä parempi. Paitsi, että se lämmittää talon, siinä voi myös valmistaa ruuan. Jos siinä on vierellä puulämmitteinen hella niin aina vain paranee. 8D Ja mikäli puhelinlinjat eivät ole maassa, on lankapuhelin mitä mainioin. Se kun ei tarvitse sähköä. ;D

Tosin, parasta olla helkutin varovainen niitten kynttilöiden kanssa. Poltetaan lautasen, tai muun palamattoman alustan, päällä ja tuikut paksuihin laseihin tai purkkeihin. Eikä niitä jätetä palamaan ilman vahtia.

Yrittäkääpä insinöörinketkut kehittää kännykkä, joka pystyy samaan. Ei dynamoa, ei pattereita, ei akkua, ei aurinkopaneelia… Sanotaanko näin, että aurinkopaneelilla latautuva kännykkä on hyvä keksintö pelkästään siellä missä aurinko paistaa suurimman osan aikaa vuodesta. <..<’

Uutta vuotta en odottele suuremmalla innolla… Ensi vuonna saadaan toinen toistaan hullumpia maailmanlopun ennustajia ja varmasti myös joukkoitsemurhia. Onhan toki aika paskamaista, jos mayat olivatkin oikeassa ja tunnettu maailma lakkaa olemasta 23.12.2012. Sääli, ettemme koskaan saa tietää, taikka uutta mayakalenteria.

Paskaa perjantaita…

Tämän päivän kulusta saattoi päätellä paljon siitä miten aamulla menee markkinoille paistettujen muikkujen toivossa ja markkinoille tultua ja torialueen läpi käveltyään huomaa ettei muikkukauppiasta vain näy mailla eikä halmeilla. Oli sitten tyytyminen sylttyyn ja piirakoihin. <..<’ Markkinoilta ostin piparminttukarkkikeppejä. 8’3 Oli siellä vaatekauppiasta ja lohikauppiasta, korikauppiasta, kangasautoa ja sun muuta…  Mutta ei paistettuja muikkuja!

Sitä erehtyi miettimään ettei päivä suinkaan voi pahemmaksi tai kurjemmaksi muuttua. No, sehän on harhaluulo. Varsinkin niin kauan kuin joutuu olemaan samassa tilassa Ykkösen kanssa. Yksi syy miksi toivon jo, että viimeinen työpäivä ennen ansaittua lomaa koittaisi on juuri siinä saatanan harpussa! >/

Jos tunnetilasta haluaa enempää tietoa, niin sanottakoon, että jos se olisi mahdollista, se akka olisi lihoina, jauhettuna ja myynnissä torilla 6,66 €/kilo. Siltä siis tuntuu. Ei siltä, että oikeasti tekisin niin. Suomeksi; sen eukon turpa kaipaisi pikaista tukkimista.

No, se oli eilen kuulolla siitä minne saatan seuraavaksi olla matkalla ja alkoi nalkuttamaan, että minun on korkea aika muuttaa kaupunkiin kun matkat on mitä on ja että sosiaalipuolen jostain ja sieltä pitäisi pyytää apua kämpän etsimiseen ja vuokriin ja varmaankin myös perseen pyyhintään. Siinä vaiheessa teki mieli toimia hyvin kypsästi eli tunkea sormet korviin tai käyttää jotain kättä pidempää. Se nalkutus ei vaan jäänyt siihen.

Vitut, se ämmä oikein innostui paasatessaan oman kämpän hankkimisesta ja seuraavaksi se nalkutti asumisjärjestelyistäni. Suorastaan arvosteli niitä. Selväksi tuli että en ole edes ihminen sen akan silmissä koska minulla ei ole omaa asuntoa. En siis ole itsenäinen. Olen siis holhokkina, elättinä ja ties minä syöpäläisenä. Tuli myös täydellinen määritelmä siitä miten määritellään itsenäinen; että maksaa vaikka sähkölaskun tai ostaa jotain omaa. Mitäköhän se oma mahtaa olla hänen kirjoissaan? Varmaankin asunto tai auto. Se akka haukkui myöskin sen, että joku kaunis päivä minulla saattaa olla tämä talo ja tontti missä asun ja päälle mummoni kotitalo. Kiinteistöverot ja muut maksut päälle. Se on kuulemma pelkkää perintöä, jolla ei ole mitään arvoa vaan mikä on pelkkä taakka eikä se kuulemma ole omaa, koska sen eteen ei ole rehkitty, eikä sitä ole ostettu. Mitä helvetin logiikkaa tuo on?!

Vihoiksi pisteli. Suuresti. Suurenevassa määrin.

Millä saatanan oikeudella se saatanan ämmä arvostelee muita ja nalkuttaa siitä mitä ja miten muiden pitäisi elää tai elämässään tehdä?! >/

Tresorin ja resorin ero? Onko sitä?

Tällä viikolla eniten on kummastuttanut tuotesuunnittelijoiden viimeisin muroviritelmä, joka kulkee nimellä Tresor. O..o' Se on varmaankin johdettu jostain ulkomaalaisesta sanasta ( treasure? ), mutta kannattaisi silti miettiä missä on vika jos tälläkin kuluttajalla ensimmäinen mielleyhtymä, joka pelkästä sanasta tulee on resori.

Resori on se viruva neuloskangas, jota käytetään huppareissa, collegepaidoissa verkkareissa jne jne jne missä nyt helman ja hihojen pitää istua tiukasti kiinni.

Hitto, nyt kun tätä tresor ja resori sanoja pyörittelee niin ei niillä perkkele ole yhtään mitään eroa, sanallisesti siis. Eli voidaan niputtaa huoletta samaan nippuun grilliöljyn ja krilliöljykapseleiden kanssa. x'D

Kumpa joskus tuotekehittelijät ottaisivat huomioon eri maiden kielten hienoudet. x’D