Se aika vuodesta kun on taas Kawaconin aika! Ainoa con jossa voi käydä, kun se on lähistöllä. Oikeasti, kävisin toki muuallakin mutta mitä kauemmas menee, sitä kalliimmaksihan se tulee, eikö? Enkä sano että toi con olisi huono tai koskaan ollu huonosti järjestetty. Ehei, alkujaan, eli vuonna 2011, se oli opiskelijoitten opinnäytetyö, joka keräsi suuresti kiitosta ja nyt se järjestettiin kolmatta kertaa! Se oli jotain joka sai porukan ( ja meikänkin ) ulos tuulettumaan vähän.
Tämän vuoden con aamu meikäläisen silmin lähti liikkeelle, että ponkasin sängystä ylös jo seitsemän maissa. Söin karjanpiirakkaa, sekä siivun lohi/lihakukkoa ( kyllä vain, en usko että olisi peri savolainen ollunna kukkoa tekemässä.. )
Tarkistus että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Lompsa, kamera, ensiapupaketti, kännykkä, aurinkolasit, kello, leffat kavereille lainaan, ruokatuomiset... Jep, kaikki on. Mitä päälle. Tulee kuuma, joten ohuimmat puuvillaiset mitä löytyy päälle! ( Ketkä osaa yhdistää ni ne todella oli mun ohuimmat vaatteet! x’D ) Vielä kerran tarkastus laukkuun...
Porukat heitti pysäkille ku kävivät kaupalla ja sitten odottelmaan sitä autoa. Oli pilvistä, mutta pilviverho riippu jännästi kaupungin ja taajaman välissä. Oli kuuma, mutta onneksi kävi viileä tuulenvire.
Matka kaupunkiin taittui sopivan ilmastoidussa autossa, rammsteinia kuunnellen. Kuskilla oli rokkikanava päällä, hiljaisella ja kaupunkiinpäin tullessa se sitten kajahti soimaan vähän kovempaa. x’D Bussissa ei ollu paljoa porukkaa kyydissä aamulla. Mietin myös, että miten helkutissa olin taas ainoa coniin menijä joka meni aamulla linja-autolla? En helvetti voi olla kyläni AINOA animesta ja mangasta tykkäävä, otakuksi itsensä luokitteva tyyppi! Itseasiassa en ole, tiedän pari jotka asuu kylillä mutta emme varsinaisesti ole mitään kavereita, joten... Se on varmaan menny omalla kyydillään ja jos siellä kävi perheitä niin totta kai oma auto on paras auto. Mutta kyllä kai sitä tosiaan luulisi että uteliaita löytyisi? Mutta ei.
No, toivottavasti kävijöitä on ollut tarpeeksi siitä huolimatta.
Viime vuonna bussi oli koukkaamassa sairaalalle ja olin vähän ihmeissäni ja siksi eksyin silloin. Tällä kertaa taas bussi olisi posotellut matkahuoltoon suoraan, joten jäin siis sinne pysäkille siellä ja tarvoin sieltä, kiroten että olin ehtinyt sopia tapaamispaikan viime vuotisen fiaskon mukaan. No, uusi soitto ja uusi paikka. Hävetti, vaikkei reittimuutos ollu miun vika alunperin. <..<’
No, kävelin sitten sovitulle kaupalle siinä, odotellen vähän aikaa ja sitten poikkesin kauppaan. Se oli törkeää hämäystä! Jumalattoman iso rakennus ja sitten pienen pieni, kenties pienin ruokauppa, jonka olen IKINÄ nähnyt! Ei voi pitää kylän toista ruokakauppaa pienenä. Siihen minkä luona piti tavata kaverit, olis mahtunu kyläkauppaan neljä kertaa! Ostin luumuja, sämpylän ja kivennäisvesipullon ja juuri kun olin kassalla, soi puhelin! Missä oot, kahjahti ensmäiseksi luuriin.
En meinannu paikallistaa kavereitten autoa pieneltä parkkipaikalta. Muistelin värin ihan mettään. x’D
Sit coniin!
Siellä oli jo hulinaa ja porukkaa kun päästiin sinneasti ja lippujonoon. Upeita cossipukuja suurinpiirtein joka suunnassa mihin vaan päänsä käänsi. Kyllä, suhtaudun cossipukuihin mielenkiinnolla, olenhan peruskoulutukseltani ammattiompelija. ;)
Sit alko se vipellys heti kohti markkinapaikkaa ja ku se oli vielä kiinni, no sitten taidekujalle ja taisin olla ainoa joka luki ohjelmasta, että ne aukeaa vasta puolelta... Ja porukka ei usko millään. Taidekujalla oli jo väkeä ja vilkaisin kyllä tarkkaan ympärilleni näenkö mitään mielenkiintoista. Hienoja kuvia ja koruja, mutta en vielä sillä reissulla bongannut mitään kivaa ittelleni.
Totta kai vertasin ja mietin myös, että pystyisinkö istumaan päivän siellä, jos olisin saanukin jotain aikaan. –En muuten saanut vielä täksi vuodeksi... Ensi vuonna, ensi vuonna. Mut se kammottaa, että siellä pitäis sitten istua koko päivä?! Ei tasan käy laatuun. Haluan nauttia conista ja pörrätä ulkona kuvaamassa cossaajia!
Sitten takaisin markkinapaikalle jonottamaan. Kappas vaan ovet aukenikin siellä. 83 Tänä vuonna myyntipaikka oli eri rakennuksessa, pikkaisen tilavammassa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä ja kaikki oli hyvin järjestetty. Vähempi myyjiä kuin viimeksi, mutta... sehän antaa etulyöntiaseman niille myyjille jotka on saatu ja saapuneet paikalle. ;)
Oli katanasateenvarjoja, lohispatsaita, miekkoja, koristetikareita ( ei todellakaan lapsille! ), mannekineko patsaita, animefiguja, blusheja, mangaa, ramunea, pockyjä... Sekä mangakirjasto!
Oli taidekuja, jossa paljon myyjiä. Pelisali, karaoke... ja paljon muuta. Paneeleita ja sellasta, että jokainen on varmasti löytänyt jotain tekemistä ja kokemista.
Paljon cossaajia! Ja kaikki cossit aivan huippuja! Harmitti taas etten voinu olla joka paikassa kamerani kanssa.
Kaikilla oli hauskaa ja hyvä meno päällä. :D
Toivoin tosin, ettei yksi kavereistani pahottanu paljoa mieltään kun ffight olisi ollu vasta sunnuntaina. Kaipa he on käyny kattomassa sen sitten? Olisin itsekin ollut valmis näkemään ja kokemaan sen nyt.
Pelisali oli kanssa uusi. Kuljettiin sen rakennuksen ohi kun vietiin ostokset autoon oottamaan ja pois painolastina olemasta. Se paikka oli toki merkitty opastekarttaan, mutta moniko löysi sinne lopulta? ( Oli siellä kyllä lopulta väkeä! ) Siellä sai vuokrata lautapelejä pelattavaksi, kokeilla muutaman suosikkipelin pelaamista. Siellä oli porukkaa pelaamassa roolipeliä yms. Oli myös Magicin ja Vampire The Eternal Strigglen demot sekä... sellaista kivaa kuin porukka, joka olis tarjonnu lautapelin teko kitin.
Kierreltiin siis paikkoja siinä ja kerrankin sain myös mitä kaipasin... harhailla yksikseenkin. Kyllä, pidin siitä. Pidin myös kavereitten kanssa juttelemisesta. Kuvaamisesta, vaikken osaakaan kuvata. x’D
Tällä kertaa syötiin paikan päällä. Ruuaksi oli siis pikanuudeleita ja mehua. Tai kakkua. Kakkupalat näyttivät todella hyviltä.
Hämmenneltiin siinä aika apein mielin nuudeleita, että pehmenisivät edes jotenkin, mut sit kierittiin melkein naurusta vedet silmissä kun ruvettiin laskemaan siitä leikkiä. Päätettiin myös että ensi vuonna on joko omat eväät tai mennään kavereitten luona syömässä. Ensimmäinen kerta muuten kun olen nuudeleita koittanu pehmittää lisäämällä sen kuumaan veteen. Mie oon aina keittäny ne. Mietittiin myös sitä mikseivät ole antanu lupaa käyttää keittiötä kokkaamiseen, tai koska yksi myyntiedustajista pitää ihan oikeaa kahvilaa, heiltä olisi saattanut löytyä tarvittavaa kokemusta ja mieleenpainuvampaa kuin puolikovia, limaisia nuudeleita, joihin haarukka jäi pystyyn... Kakku näytti kyllä herkulta, mutten viitsinyt... Ainakin pillimehu oli hyvää..
Conlounas. Pettymys, joka… no kyllä se nälkää siirsi. Kahvelin saaminen pystyyn nuudelilautaseen on taitolaji. x’D
Sit hiivin taas omille teilleni. Kävijöistä on sanottava, että siellä oli muutama perhe, vähän nuoria lapsia, enimmäkseen teinejä ja ehkä eniten nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama veteraani. Yllätyin ehkä siitä miten eri ikäistä porukkaa kulki ohitseni kun ryystin viileää maitojuomaa.
Sitten oioin itteäni kävelyllä ja kuvasin. Katsastelin uudemman kerran myyntipöytiä ja mietin manneki-nekon ostamista... viuhkaa ja ihastelin lähempää katana sateenvarjoa, kun kuului rumaus ja Urumin figuhylly alko kaatua ja osa porukkaa lakos alta ja osa jäi sitä tukemaan. Myyjille hätä käteen ja nostamaan hyllyä. Ne jotka oli jäädä sen hökötyksen liiskaamiksi muistavat sen päivän kyllä. Hylly saatiin pystyyn. 83 Kaatumisen syynä ei suinkaan ollu hyllyyn nojailu, vaan pikemminkin ramunelaatikoiden kosto.
En kuitenkaan hennonnu ostaa manneki-nekoa, vaikka arvelin että Peto olisi tykännyt tuliaisesta. Mietin kauhulla miten paljon ehdin polttaa mangatiskillä. x’D Mut sain hyvää luettavaa. Uskaltauduin ostamaan Hetaliat. Korkea aika tutustua siihen vähän lähemmin, eikö? Blame!:n piirtäjältä oli julkaistu englanniksi Biomega, joka oli PAKKO saada, one shot shoujoa, Black Butlerin uusin. 83
Siinä tuli käytyä uudelleen taidekujalla ja löysin jotain törkeän hienoa. Aivan upean lohiskirjanmerkin ja näin älyttömän hyvin kasatun 3D paperifiguurin. Tämä paperiaskartelun laji on peräisin Japanista, käsittääkseni. Paperi taipuu miksi tahansa. Tyyppi oli vähän hämillään kun kehuin sitä, mutta kun se oli niin järjettömän taidokkkaasti tehty! Se näpertäminen on kysynyt taitoa.
Tutkiskelin mangakirjaston antia uudemman kerran ja tuli selattua Tokyopopin versiota Until Full Moonista ( Sanami Matohin manga ). Ihmettelin sitä miten siitä voi olla kahden eri kustantajan enkkuversiot, muttei muista sarjoista. :7 Ei nyt muistu mieleen, että minkä julkaisijan version ostin aikoinaan, mutta Tokyopopin se ei ollut, eikä siinä ollut uuden tyylin ekstroja.
Siitä muistin, että kawaplayssa alkaa pelidemo, jonka ehdottomasti haluan nähdä ja olla koittamassa jos mahdollista... Vampire Eternal Struggles nimittäin. :3
Vampires pelin esittelijä oli myöhässä, joten siinä ootellessa jututin lautapelikittien tyyppejä, jotka kerto vähän siitä toiminnastaan ja toivottavasti se idea sais ilmaa siipiensä alle ja porukka kiinnostuis siitä. En ole mikään hyvä vuorovaikutuksissa joten en osannu kysellä oikeita kysymyksiä, siihen kyllä tuli tyyppi joka esitti niitä sitten mitä miun ois pitäny älytä kysyy. No, kuuntelin sit kaikkea suurella mielenkiinnolla. Pakko sanoa, että jos ihminen osaa kertoo, mä kuuntelen.
Uutta ja luovaa tekemistä. 83
En uskaltanu kysyä hintoja että paljolla olis saannu korttipohjat ja muutaman nappulan. Mutta ideana aivan mahtava. En olis paikan päällä keksinyt mitään, mut jos pienen survival kitin olis saanu kotiin... Mietin vakavasti jotain korttipelimäistä, oraakkelikortteja ja sen sellaista. 8’3 Voisiko muuten mikään olla niin hienoa, esimerkiksi lahjana kuin itse valmistama peli, joka on uniikki ja ainoa laatuaan? 83 Eipä kuule ihan heti tule mieleen. –Paitsi itse kirjoittettu kirja ehkä...
Lisäksi opin myös sen että tälläkin porukalla on tiimi, joka pelaa kerran viikossa lautapelejä! 83 Saisinpa töitä kaupungista niin voisin kai ihan hyvin viettää yhden päivän vähän pidennettynä ja olla kerrankin sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. 8’D
Oikeasti kunnon peli hyvässä seurassa on jotain mikä pitää vaan kokea. Suhtaudun siis kriittisesti konsolipeleihin... nettipelit kyllä ovat parempi, voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 83
Ilkeimmät kielet vois sanoo et tollasen aika on ohi, mutta en usko että on. Ei niin kauan kuin ihmiset tuskastuu ja kaipaa irtiottoja teknologiasta. ;D Eikä pelit ole vaan lapsille, kuten joskus koitetaan niin mieltää. Meidän yhteiskunnassa on se ikävä piirre ollu, että aikuisuuden merkki on olla tylsä, usein pinnallinen ja teennäinen, vakava ja huumoriton tylsimys, joka ei tunne mitään ja joka ei nauti mistään. Ehkä joskus sellaistakin kaivataan, mutta mieli kaipaa jotain muutakin virikettä.
Lopulta paikalle saapu tyyppi, joka suorastaan puhku intoa, tarmoa ja tuntu olevan täynnä energiaa. –Tai sit oli vaan hermostunut.
Komento miulle oli heti kun oli tiukannut että haluan pelata, että pysyt siinä ja kutsu kavereita pelaamaan. Hiivin huikkaamaan kaverille, joka kanssa halus koittaa pelaamista et nyt se alkaa. Tyypin VIP passissa luki totta kai VAMPYYRI! x’D
Myöhästyi kun oli käyny heittämässä keikän poliittisessa karkeloissa, joiden tunnelmaa kuvaili “jäätäväksi”.
Siihen ilmaantu muitakin tyyppejä ja sit lähti käytäntönnön peliopetus käyntiin. Yllättävää et toista kavereistani kiinnosti se kanssa. Jopa siinä määrin ettei menty cossinäytökseen ollenkaan. 8’D Se oli K25 peli sitten, sillä siinä ei ollu ketään alle 25sta mukana. x’’D
Kyllä Vampire The Masquerade on tuttu. Klaanit myös. Ensikosketus tuli surullisenkuuluisan Troikan PC-pelin, Vampire The Masquerade BLoodlinesin kautta. Sitten selailin muutamaa klaanikirjaa, roolipelisääntöjä, tutkin fanitaidetta... fanitaidetta etsiskelen toisinaan edelleenkin. Lyhyesti: se maailma olla mielenkiintoinen.
Mut se peli oli oikeasti kivaa ja jotenki tuntu et porukka rentoutui siinä heittää läppää ja tunnelma... Miten voi ventovieraat istuu alas, rupatella, nauraa ja pelata ku olisivat lähes aina tehneet niin. Sanottava myös että meidän neuvoja osasi asiansa. Oli siis surku, että piti lähteä sieltä kesken ennenkuin peli oikeastaan pääsi edes kunnolla käyntiinkään. Ilonpilaajan kun oli ehdittävä linkkaan. Pahoittelen. :/ Olisin kyllä halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa oppimaan ja pitämään hauskaa.
Siinä piipahti pari peliä ryhmässä pelaavaa kurkkaamassa ja huikkaamassa vähän et mitä he tykkää pelistä ja se oli kiva kuulla sellasia mielipiteitä.
Sit jossain välissä toinenki kaveri ilmaantu sieltä cossinäytöksestä, valitteli et se oli ollu todella lyhyt ja seuras kanssa mielenkiinnolla peliä. Ei se odottaminen ollu tylsää. Mä kuuntelin ja seurasin taas opastusta. 83
Pikkasen oli siinä lähtövaiheilla puhetta myös toisen demopelin järjestämisestä. KYLLÄ KIITOS, koska pelataan?!
Illalla oli pakko heittaa faceen kun tutkiskelin pakkojen hintoja, että tässä sitä ollaan, tutkimassa pelipakkoja. x’D
No, kaverit heitti miut matkahuollon pihaan ja ehdin hyvin bussiin. Hyvästelimmä ja mie käppäilin laiturille odottelemaan. Bussissa koitin lueskella Hetaliaa, mutta keskustasta kyytiin nousi niin pahassa tuiskeessa tyyppi, että bussikuski ei ois aluks ottanu sitä kyytiin ensinkään, mutta taipu lopulta. Tyyppi oli niin jurrissa, että haasteli ittekseen. Ainakin luulin niin, mut oivalsin sitten et se puhuu kaikille bussissa olijoille! Uhos kovasti kostoreissusta joko poliisiasemalle, syytteli niitä ja jotain kauppaa ja oli mielikuva et jos toi ei sammu, se voi tehdä mitä vaan. Mielikuva oli et saan puukon lapaluitten väliin. Jep, olin huolissani. Joku setä sen juopon takana komensi sitä vaikenemaan ja minä toivon vain että et se nukahtaa ja nukkuu määränpäähänsä asti eikä aiheuta mitään ongelmia. Ja se nukahtikin melko pian siitä. x’D
Kun poistuin bussista, tuntu et laskeuduin saunaan. Ulkona oli niin jumalattoman kuuma! Ja satoi. Kaupungissa ei muuten satanut koko päivän aikana, eikä edes silloin kun lähdin sieltä. Silloin kyllä oli mustimmat pilvet, mutta...
Kävin vielä ostamassa soijaa ja ostin kuivattuja hedelmiä. –Teki mieli kuivattuja hedelmiä.
Herkut, eväät, salainen mauste ja naposteltvat sulassa sovussa sekaisin. Ah, suosikkipockyjäni pitkästä aikaa! x3
Eväsleipä onnistui jotenkin jäämään kaikkein alimmaksi ja sille kävi näin. Söin rieskaksi litistyneen chilikanachiabjonkun hyvallä ruokahalulla siitä huolimatta.
Voi että kun pääsin kotiin, kiidätin kassit kammariin, purin ne pikapikaa ja säntäsin suihkuun! Kylmään suihkuun! Hitto, hikosin koko päivän ja ulkona olin kuin olisin ollut saunassa vaatteet päällä! Kylmä suihku... se teki niin hyvää. Samalla selostin päivän kulkua Pedolle. x’D
Mutta kaikkiaan, hyvä päivä.
Ensi vuonna taas! 8D
Hyllyntäytettä. x3 Enpä muuten muista mitä kaikkea ostin viime vuonna, mutta taisi olla vähän enemmän? O.o’ Taidekirjoja en nähnyt yhtäkään tänä vuonna.
Alkoi tuntua, että löytyi uusi kiva harrastus... joka uhkaa olemaan sosiaalisin mitä ikinä olenkaan puuhannut. O.O’ Tosin rassaa se että edessä voi olla foorumin seuraamista ja sellaista... Ei ole mitään sitä vastaan, olen joskus seurannutkin ja joskus vilkaisen mitä ja miten jossain vanhassa tutussa paikassa menee.
Huolimatta että kuvissa vilisee vaikka mitä tuotteita, ei tällä ole mitään kaupallista tarkoitusta. :P Kuvat ovat muistoja ja muistutukseksi itselleni.
Cossikuvat Ukun galleriassa ja facessa. Jälkimmäinen on hankala löytää, enkä kerro miten se löydetään. ;D
