Sanapelien sanastoa

Terppa taas kaikille. Ja mennäänpäs sanapelien maailmaan taas kerran. Kuvakaappauksia ei taaskaan ole ollut tarpeen virittää millään lailla. –Voi kun olisikin.

Edelleen voi vai ihmetellä miten suomenkielen perussanoja kuten setä, täti, tämä, sää ja niin edelleen ( niin edelleen ei kuulu puuttuviin sanoihin huom. ) ei pelissä hyväksytä. O.o

Sitten päästäänkin vähemmän… tuttuihin sanoihin, joista ainakin tämä kuulostaa niin ruotsilta. Harvemmin tulee tuollaista muotoa käytettyä. Siis todella todella harvoin…

Mutta, se todelline herkkupala minkä vuoksi otin näitä taas esille ja puheeksi… Nyt pidelkää hatuistanne kiinni, tämä nimittäin on todelline herkkupala ja se tulee tässä;

Tämä reväytti montun auki kavereiltakin, jotka ovat kaikkea nähneet. –Eivät kuitenkaan tätä. Oli muuten paras sana tuossa erässä. x’D

Osoitus, että kääntäjillä on ollut helkkarin hauskaa tehdä “erikoisbonus” sanoja?

Kuvat: Pelisession aikana otettuja kaappauksia, en omista peliä.

Betatesteri

No niin, tänään on betatestattu ja pelattu ensimmäinen peli sitten. Mä menin ja ilmottauduin helmikuussa vapaaehtoiseksi koekaniiniksi testaamaan yhden pelifirman point-click pelejä. 83

Todellakin vapaaehtoista ja palkatonta harrastelua, mutta jos todella kerran haluavat pelaajan mielipiteitä, niin saavat kyllä.

Jos pelialalta jotain hommia haluisin tehdä, niin juurikin betatestaajan hommaa. Ehkä suunnitella jotain, mutta ei kokoaikaisesti.

Pelejä joita pelaan: Wordlinkin kummalliset sanat

Totta vie on tullut aikaa tapettua kingcomissa, tosin nythän se on royalgames. Pelailen rentoutuakseni ja huvikseni. WordLink pelissä on tullut huomattua sellainen jännä juttu, että miten lienee peli suomeksi käännettykään. Osa sanoista on suomea ja osa taas;

Voisiko joku selittää onko tämä kenties joku murresana ja mitä se tarkoittaa? Ensimmäistä kertaa näen moisen. O.o’

Erilaiset slangisanat tuntuvat kelpaavan kuten isi, sitte.

Tietysti kun puhutaan että näillä main, mutta… kyseessä on silloin sanan taivutettu muoto, ei sen perusmuoto, mutta silti!

Kirjoitusvirhe?

Slangisanat. =..=

Ja tuota…... noin… jooh osasto. Tälläsiä löytyy kokeilemalla. O..o’

Tarpeellista sanoa, että näitä ei ole ollut tarpeen muokata millään lailla…...

Kirjoitusvirhe.

Lienee veneen osa? Vai oliko se teljo? Niin ainakin itselleni perustelin tuota sanaa.

Tukeva? Tukea? Tukes?

Melkein pistää toivomana, että nämä olisi muokattu, mutta kun ei ole. =..=’

Kuvat on kaapattu WordLink pelistä. En omista peliä, enkä tee kuvilla rahaa blaa blaa blaa blaa, mutta toivoisin et peli olisi laadukkaampi. =..=

Oma kone, muu kone

Täten ilmoitan, että uusi näyttö saapui hyvin topattuna ja kotiin kuljetettuna. Nyt se on sitten omin pikku kätösin asennettu ja kaikki toimii.

Tuntuu, että paras ystävä on vähintään toipunut leikkauksesta tai jotain. No, kaikki tärkeimmät harrastukset kun ovat kiinni hyvästä koneesta ja siihen asennetuista ohjelmista, että…  Joo, ette ymmärrä mutta ei se mitään, se ei ole mitään uutta.

Niin tuota ja devassa oli menny 47 000 sitten rikki jossain välissä… * ja muisti palailee pätkittäin * Enkös minä maininnu siitä jo joskus?

Kuusi näppäintä ja nuolinappulat...

Mie ostin viikonloppuna Street Fighter x Tekkenin. Voitte vapaasti olla mitä mieltä vaan siitä pelistä, ei kiinnosta. Halusin sen kun sitä voi kerran pelata Steamin kautta. -Vaikkakin takaiskuna on että piti luoda mikkisoftan live tili ihan vaan sitä riemuu varten. Oikeasti. Luulis olevan helpompaa jos se toimis vaan Steamin sisällä ilman mitään ihme kytköksiä muihin palveluihin, mut ei. Huomaa et on joku kolmilahkeinen ollu taas asialla siinäkin.

Mutta juu... Sitä ennen pelasin tutoja ja kieli oli ihanasti japaniksi. Kaveri vinkkas tossa hetki sitten avuliaasti et mistä sen saa vaihdettuu enkuks. -Kiitos! 83 Nyt siitä tajuu jotain. 8’D Opin kyllä mistä napista saadaan tutoa ja mistä lopetetetaan. –Sekä mistä lyödään.

Tällä tollolla oli eka peli päällä ja sit kokeilin muuttaa sitä mutta sattuuhan näitä törppöilyjä.

Käänsin tänään ajatuksissani gyoza-nyyttien ohjetta että siihen tarvii raastettuja porkkanoita, vaikka kyllä siihen ihan jauhelihaa tarvii. Tai no, kasvissyöjä voi koittaa porkkanoilla. Varmasti onnistuis niinkin. 83

Mutta tää peli. Komeita yläosattomia miehiä yläosattomissa. Joukossa muutama naikkonen, jotka nyt vähiten kiinnostaa. Joukossa toki suosikki shemaleni, tai se oli ehkä huhu ja lakisyytteen väistöä, mutta se juttu voi silti erittäin hyvin.

Eikö olekin niin, että yrit juuri perustella miksi toi peli on huono, mutta nyt tais tulla jauhot suuhun? Heh.

Olen aina haaveillut että olisi kiva koittaa pelata Street Fighteria tai Tekkeniä tai molempia ja nyt voin ja vieläpä samassa pelissä ja lempimasiinallani.Ja visuaalisesti se on mielestäni hieno. Sarjakuvamaista 3D lihaa. Nomnomnom. Silmäkarkkia koko rahalla.

Eniten pelien hankkimisessa olen aina kammonnut ajatusta, että sitä pitäisi erikseen jollain kalliilla konsolilla pelata. Ei ikinä! Ja sekin vielä että niitä on... montaako erilaista niitä helkutin toosia oikein onkaan? Kukaan ei ole näköjään keksinyt univeraalia konsolia, joka pystyisi pyörittämään kaikkien konsoleiden pelejä. Kertokaapa, onko sellainen käynyt edes mielessäkään?

Aion nauttia pelistäni. Ehkä teen siitä fanarttia ihmisten kiusaksi. x'3

Pelejä joita pelaan: Analogue A hate story ( demo )

Kattelin Steamin tarjontaa ja törmäsin johonkin peliin, joka paitsi oli animetyylinen, myös vaikutti olevan visual novel. Pelin ekasta osasta löytyy ilmainen demo. Ei muuta kuin kokeilemaan! Jipii! Analogue a hate story on korealainen visual novel,  mutta luokiteltu indieksi. Jopas nyt jotakin.

Pidän point’n’click peleistä paljon, mutta siinä vaiheessa kun koko peli alkaa jo puolen tunnin kuluttua tuntua yhdeltä ylipitkältä luetunymmärtämiseltä, alan kummasti kaivata katseltavaksi jotain mikä liikkuisi. Puhuttu äänikin olisi kiva.

En tiedä miltä pelihahmoni näyttää. Tiedän vain tilanteen, että menen tutkimaan jotakin kauan kadoksissa olluta alusta. Tehtävä on selvittää mitä joskus muinoin tapahtui, että se katosi.

Taphtumien selvittäminen tapahtuu jututtamalla aluksen tekoälyä ja lukemalla aluksen miehistön(?) ja matkustajien päiväkirjamerkintöjä. Kaikki kommunikointi ainakin alussa tapahtuu joko klikkaamalla AI kuvaketta, seuraava painiketta tai kyllä ja ei nappeja.

Äänestä vastaa rauhallinen psychill-tyyli, joka on miellyttävää avaruusromua kuunnelavaksi koko pelin ajan. Se tosin saattaa aiheuttaa väsymystä jos peliä pelataan illalla siinä yhdeksän jälkeen. ^^’

Puolentoista tunnin kuluttua olet luultavammin saanut selville että aluksen tekoäly on yhtä kuin eräs aluksen matkustajista. ( Spoilausta! ) Ja olet siihen mennessä ehkä selvittänyt 14% tapauksesta. Lukemalla. Jipii.

Tarina alkaa kyllä avautua, mutta pelin olisi voinut toteuttaa toisinkin ja resursseja siihen olisi varmasti pelintekijöiltä löytynyt. Tarinassa ainakin länsimaisesti ja suomalaisesti silmään pistää takapajuinen tarina 13-vuotiaasta tytöstä, joka on aikoinaan laitettu cryouneen vaikean sairauden vuoksi. Tulevaisuus on muuttunut nähtävästi aika reippaasti tuolla aluksella siihen pisteeseen, että nainen ei ole mitään muuta kuin miehensä palvelija ja ainoa tehtävä maailmassa on synnyttää poika; suvun jatkaja. Cryokammiota on pidetty maagisena munana josta suvun jatkajaa kaavailevat sukulaiset keksivät, että sieltä saadaan nuori, terve ja kaunis tuore vaimo, joka synnyttää pojan...

Kenen tahansa sisäinen feministi alkaa kirkua tässä vaiheessa protestia ihmisarvosta. –Kannattaa katsoa Panderum, jossa cryounesta heräävät ihmiset joutuivat evoluution kokeneiden ruokapöytään...´

Aluksella kulttuuri on taantunut siihen että naiset eivät saada edes kirjoittaa ja jos kirjoittavat, luetut viestit poistetaan samointein tilan säästämisen takia. –Ja miehilläkö on sitten tärkeämmät jutut? Ha!

Eikä naisia myöskään noteerata sukupuissa. Vai opettaakohan tämä peli kenties korealaista ihmissuhdekulttuuria, vaiko sen historiaa? Joka tapauksessa se saa feministin ja ihmisoikeuksia kannattavan haukkomaan terävästi henkeä parikin kertaa.

Jotenkin alkoi tuntua siltä, että menen hetkeksi pelaamaan jotain missä saa ampua ja räjäytellä asioita ja polygonukkoja ilmaan.

Onnistuin siinä sivussa suututtamaan aluksen yksinäisen pariinkin otteeseen AI:n vastaamalla yhteen kysymykseen väärin.

Kokemukseni visual novelista... toivottavasti muut eivät ole samanlaisia. ^^’ Kaikenkaikkiaan siinä tylsä ja siedettävän rajamailla. Että ehkäpä en hankkisi ennen kuin saan jostain ihan polkuhintaan Siis todella, todella polkuhintaan.

Ei tarina ole huono, vaan se että

Kohdeyleisöä on hankala miettiä kenelle tämä peli on tarkoitettu. Naisena kaipaisin enemmän visuaalisuutta ja todemmanmukaista tietokonenäyttöä, vaihtelevampaa musiikkia. Ehkä Ai voisi puhua. Kommunikointi voisi myös olla sujuvampaa. Äänikomennot!

Kävi kyllä mielessä, että teen fanarttia... kun se on vielä laillista. Uusin SOPA 2013 rajoittaisi  ( tätäkin taiteenlajia. :( SOPA 2013 käytännössä kieltäiaisi muunmuassa fanartin ja fanficcien ja kaikkien muidenkin faniprojektien tekemisen kaikkialla. :/

Pelejä joita pelaan: GhostMaster

Unohtakaa kauppojen selostukset siitä, että peli on Sims-pelien kaltainen.  Ei se ole. x’D

Peli on vuodelta 2002 ja useimmat hoonot arvostelu on lähinnä kiukuttelua siitä et miten raskas peli on tuolloin ollu koneille ja siitä miten grafiikka tökkii. Ihan sitä samaa mistä kitistään joka vitun arvostelussa. Yhyy hahmot liikkuu toistensa päälle. Yhyy. Yhyy. Vittu, sellasta peliä ei ole vielä tänäkään päivänä tehtykkään missä ei joku peliin sijotettu esine tai olento olis jotenkin oudosti sijotettu tai näkyis jonkin läpi. Amnesiassakin näkyi olevan kättä pöydän läpi... Jee! Kitistäänkö siitä et se pilaa koko pelin? Ei kitistä. Pelaajat lienee niin paskahousussa pelosta etteivät ole tommosiin kiinnittäneet huomiota.

Ghost Masterin grafiikka? Minusta se ei ole aivan niin kauhean palikkamainen kuin voisi luulla. Kyllä se win 7lla pyörii ja lataa tasot aika äkkiä. Tai tiedä miten realistista kriitikot ovat pelistä halunneet...

Ghostmasterin kanssa kitistään sen sijaan siitä että miten sitä pelataan? No, onneks siihen löytyy ihan kelpo walktrougheja, jotka selventää vähän asiaa. Pelin yks idea on että laitat kummitukset säikyttelemään ihmisiä. Mutta ei kaiken aikaa. Kuolevaisille täytyy välistä näyttää ruumiita, että ne voidaan laskea lepoon... ja tiennäyttöä. Täytyy myös olla strategistin vikaa oivaltaakseen kuinka vapauttaa tasoihin kahlitut kummitukset. -Pienenä vinkkinä kahlittujen kummitusten kykyjä voi käyttää jo ennen kuin onnistuu vapauttamaan heidät. ( En tiennyt ennen walkthroughin lukemista ).

Joitakin haamuja ei edes saa vapaaksi ellei ole onnistunut vapauttamaan jotakuta tiettyä haamua aiemmista kentistä. Eivätkä jotkut tehtävätkään onnistu ellei joukossa ole ”oikeanlaista” haamua, jolla on tarvittavat kyvyt. Joukossa on myös kaksi piilotettua aavetta, joista ei ole pienintäkään vihjettä. ( Ellei lue walktroughia... ) puhumattakaan mitä toisen piilotetut aaveen esiin saaminen vaatii...

Ostin ja latasin pelin Steamin alesta, joten mukana ei tullut sitten mitään ohjekirjaa... jos sellainen ihme on vaikkapa cd-romin mukana tullutkin. Pelissä on tutorial kenttä, jonka selostuksen voi onneksi kytkeä pois. Miulla jäi peli jumiin siinä kun läppärissä olisi tarvinnut olla rullahiiri, että tuto olisi jatkautunut. Yuto on ääniselostettu, että tarvitsee ymmärtää englantia aika hyvin.

Ihastuin peliin jo alkuvideosta lähtien. Se on niin kieron hauska pläjäys, että on suoranainen ihme miksei tästä pelistä ole tullut suosittua? Vaan pikemminkin haukuttu ja sorsittu. o.O' En ymmärrä miksi. o...O' Onkohan syynä markkinakoneiston munaukset vaiko yritys aikoinaan vakuuttaa, että GM oli uusi Sims? Varsinkin kun peli ei ole lähelleekään Simsiä.

Peli ei kyllä sovellu alle viistoista vuotiaille. Ihan vaan sen takia että pitää osata englantia niin paljon ja siksikin et teemoina on kummittelu, riivaaminen ja houkutellaampa pari ihmistä suorittaa manausrituaalia ( tarkoituksena on manata jotain isoa ja pahaa, mutta saavatkin kummituksen ) kahdesti, toisella kertaa ruokitaan sitä megaluokan kummitusta kuolevaisten sieluilla ( tai järjellä... jäävät henkiin? ) ja ajetaanpa jopa pappi kasarmilta, kiusataan meedioita, noitia ja kummituksenmetsästäjiä.

Mutta muutoin soveltuu kaikille niille jotka ensinnäkin pitävät kauhutarinoista, kummituksista ja omaavat sen pienen kieroonkasvaneen sadistisen mielenlaadun, jolla Simsien elämästä tehdään yhtä piinaavaa helvettiä. Tässä pelissä sen saa tehdä luvan kanssa. Tässä pelissä ei tarvitse rakentaa mitään. Eikä tässä pelissä sisustella koteja. Eikä luoda kustomhahmoja. Ei mitään sellaista. Siinä pelikauppojen selostus siitä, että tämä peli on simsin kaltainen, menee metsään. Eikä välttämättä edes tarvirse kehittää kummituksille kykyjä.

Kummituksissa löytyy kaikenmoista ja kukin erikoistunut, esineisiin ( peileihin, , olomuotoihin ( sähköön, veteen, ilmaan, tuleen jne ), paikkoihin ( sisällä rakennuksessa tai ulkona ). Löytyy poltergaisteja, haamuja, keppostelijoita, ”häiriöitä”, haamuja jotka pystyvät riivaamaan tai hallitsemaan kuolevaisia. Löytyy jopa pääton ratsumies. 83

Pelin pääjuoni kieppuu lopulta Darklingin ympärillä. Tämä otus on juurikin se joka ensimmäistä kertaa mökkiin eksinyt porukka täytyy houkutella manaamaan esiin, toisella kertaa mökin ympäristössä, mökkiä etsivä filmiporukka täytyy opastaa mökille, houkutella alas Darklingin luokse ja houkutella suorittamaan riitti uudelleen ja ruokkia se otus. Sääli kyllä, tämän jälkeen kuvioissa viihtyvä proffa vangitsee Darlingin ja pelin viimeisenä tehtävä on vapauttaa Darkling.

Siinä välissä ehtii tapahtua vaikka mitä... kummitella ehtii kartanoissa, asuntoloissa, poliisiasemalla, sairaalassa, huvijahdilla, mökillä, kasarmilla... Sääli ettei peliin ole kentäksi saatu hotellia tai hautausmaata.

Kurkkasin kyllä mitä viimeisessä skenaariossa pitää tehdä ja miten peli päättyy. Kesken. Jatko-osa olisi varmasti aivan mainio, mutta kiitos vuoden 2002 saadun kritiikin, kakkososa ei ole valmistunut, eikä varmaan valmistukkaan koskaan. :(

Huomasin että pelistä olisi versio xboxille ja ps2:lle? Miten tuollaista pelataan muka sellasella härpäkkeellä? O.o On siitä myös macciversio olemassa.

Rakastuin tuohon peliin heti ensi silmäykseltä. Naureskelin, että kerrankin on olemassa peli joka on melkein kuin tehty ihan vartavasten meikäläistä ajatellen. <3

Pelin introvideo ja se on hauska x’D
( ei ole oma video btw )

Amnesia demo

Latasin maanantaina Amnesian ( Eli juurikin Amnesia: THe Dark Decent ) demon et kokeillaan sitä et pyöriikö se ylipäätään ja miltä se näyttää. Mikä siinä on sellasta et se saa aikuiset miehet kiljumaan kuin pikkutytöt silkasta kauhusta.

Näinköhän.

Demo lupaa hyvää... ihanan synkkä maailma, hieno musiikki... ja luvataan hyvää juonta ja tarinaa. Sekä kauhua. Kauhuksi peli on luokiteltu.

Pelissä nähtävästi täytyy kerätä päiväkirjansivuja, tuluskukkaroita ja tulitikkuaskeja, lamppuöljyä ja piiloutua möröiltä. Pelihahmo pitäisi pitää järjissään kaiken kaameuden keskellä ja vieläpä suhteellisen terveenä. Inventaariosta voi tarkistaa surkimuksen henkisen tilan ja pumpun tilan. Jompikumpi kun alkaa heittää, se lienee menoa. Pelissä varmaan pitää kerätä nitrojakin? Ei ainakaan tulisi suurena yllätyksenä...

Tähän asti peli on ollut pelkkää pahaista säikyttelyä, eikä siinäkään ole onnistuttu. –Tai sitten vika on minussa. ( Varmaankin... )

Peli näyttäisi olevan rakennettu kahden pelon varaan; pimeän pelon ja mörköjen. Ajoittaisena säilyttelynä itsestään avautuvat ovet. Etäinen mörkö varjossa. Voi jippii.
Epämääräisiä lihamöykkyjä. Nam.
Kolistelua? Askelia?
Tässäkö kaikki pelottavuudet mitä olette keksineet? O....O Ja tätä sanotte pelottavaksi? O.o

Missä se pelottelu on? Missä on kaikki se kaameus joka on kammottanut ja koukuttanut pelaajia ympäri maailman siinä määrin, että peliä on hypetetty niin paljon kuin on? Vai onko vika taas pelaajassa. Olenko niin paatunut kauhuleffojen katsoja ettei mikään yliluonnollinen pelota meikää.

Tarina... Vaikuttaisi siltä, että pelin hahmo on leikkinyt epämääräisillä litkuilla ystävänsä kanssa ja nyt muisti on mennyt ja entinen kaveri pitäisi saada hengiltä ja varottava mörköjä.

No, jos halvalla saan ton yhden paikan halloween alesta, niin voin harkita. Musiikin ja miljöön vuoksi. Pelikokemuksen ja muun vuoksi... Plääh.

Onhan se tietty hieman erilainen kuin muut pelit. jo toi idea ettei hahmolla ole mitään keinoja puolustautua paitsi piiloudu tai juokse, mutta miusta toi kaipais jotain... pelottavuutta nimittäin. 8’D
Kaverin kanssa mietittiin mitä toi olis ollu jos pelihahmo oli selkärangattoman miehen sijasta stereotyyppinen hysteerinen pakkelibimbo. Sehän vaan kirkuis kaiken aikaa. Puhumattakaan feministeistä jotka polttais sellasen pelin ideoijat roviolla...

Kaiken pahan lisäksi toi surkea peliolento ei kestä olla pimeessä minuuttiakaan. =..= Miksei tuo saakeliin tollo voi ottaa noita kynttilöitä mukaansa, häh?! Olisiko se muka tehnyt pelistä helpon?
Jotain on kyllä jossain mennyt vikaan sillä jos olisin tuossa pelimaailmassa, olisin tökkimässä noita lihakasoja tikun kanssa, härnäämässä mörköjä ja muutenkin pää edellä siellä missä ei pitäisi olla.

Eli.... en edelleenkään ymmärrä mikä saa aikuiset miehet kirkumaan kuin pikkutyttö kun tämä peli mainitaan.  O.o’

Meikää ei hetkauttanut, mutta voi olla että koska olen nainen... ja joka ei osaa pelätä mörköjä eikä pimeää... Jos tuolla Amnesian varjoissa lymyilis joku hullu ihminen, ehkä sitten vois pelätä vähän.

Peliaika! 8’D

Kaveri vinkkas Steamin pelialesta ja se jäi sitten hyvään jemmaan se tieto. Ennätin hyödyntää tarjousta, joka oli kuin fanityttölle tehty, nimittäin tämä Serious Sam fanityttö löysi itselleen paaaljon kaikkea kivaa, sekä Scratches Directors Cutin ( kun fyysisen pelin kakkosasennuslevy on niin naarmuilla ettei se edes asenna peliä! ), sekä Ghost Masterin. Meinasin ostaa myös Amnesian, mutta kun se taisi olla sellainen että sitä on pelattava jatkuvasti nettipäällä, jos ymmärsin lukemani tiedot oikein, niin antaapa olla... En tee sellaisella vielä mitään.

Ehkä joskus tulevaisuudessa hankin Secret Worldin. On törkeää miten hyvä traileri pelistä on, mutta peli itse... miltä screenshotit siitä näyttää... Serkku vinkkasi joskus, että Brütal Planet voisi olla miun juttu, se olisi, muttei ole ihan vielä. On kai niillä joulualekin tai viimeistään Black Friday alennukset? Uusivuosi jne jne ja seuraava kesäale. 8’D

Sanotaan ny näin että Scratches saattaa ylittää villeimmät unelmanikaan siitä millanen se peli on. Musiikki, laatu ja tunnelma... Ysi plussa! 83

Ghost Masteria siksi että... no koska se kiinnosti. Haamusimulaatio, jossa pelottelet asukkaat huut hittolaan taloistaan, no miten siitä voi olla pitämättä? 8’3 Tutorial on puhuttu ja neuvottu... ehkä vähän liikaakin. Huomaa myös ettei peliä ole tehty läppäreitä ajatellen. Siihen aikaan niitä ei edes vielä kai ollut kun toi peli tuli ulos. <..<’ Mulla ei ole kolmatta hiiren nappulaa tässä vaikka miten se täti tankkais sitä. x’’D Kynähiirus kyllä olisi... <..<
Hitto, ihastuin peliin kun näin sen alkuvideon. Se on mahtava ja luulen et yks kaverikin tykkäisi nähdä sen. x’D

Näistä koitan sitten ruotia jonkunlaiset kokemukset kunhan saan pelattua. 83

Niin joo, meikää olivat ehdottomassa pelialle, mutta kun ottaa huomioon mitä siltäkin alalta haluan tehdä; peltata! Niin... Oli kauttarantaista vinoilua siitä, että koska pidän hirviöistä ja luon niitä jne jne jne olisin sille alalle omiani.

Olen vai?

Ehkä kauttarantain voisin koittaa käsikirjoittaa jonkunlaisen point’n’click tarinan tai jonkin sellaisen juonellisen sekoilun. Mistä puheenolleen kaverilla oli aivan huippu idea mistä kuvittelin sitä pelinä. Kaahauspelinä 8’’’D Hän oli nähnyt hyvin hauskaa unta, aivan hervottomalla idealla.

Herutan kyllä, mutta koittakaa myös ymmärtää etten voi sanoa nimillä tai kertoa yhtään tarkemmin tätä juttua koska se uni on kaverini, ei minun. Olen sitä mieltä että hänen pitäisi itse kertoa siitä.

Miun peliaiheiset uneni taas... Olen kertonutkin niistä. Serious Sam maailmassa, ampumassa sen maailman mörköjä, mutta omalla pihalla... Sekä ainakin kaksi Quake Arena tyyppistä sekoilua, joista viimeisin yhdisti Quake Team Arenan, tavaroiden etsimisee ja portaaleihin. <..<’

Plääh!

Tänään tuskailen sitä, että olisi kiva värittää jotain letroilla, mutta kun ei ole mitään väritettävää line arttia. x’P

Tänään ei ole tullu tehtyä mitään muuta luovaa kuin testattua vihdoin miten se roottaustyökalu toimii ja tökkiny muutaman tupsun karvaa ponin harjaan... miettien siinä samalla että montakohan karvapunttia menis jos tekis Chalkia varten piiitkän valkeen peruukin 8’’3

Lisäksi pelasin Sacredia... jossa pitäis saada teetettyä sepällä timantista hammastikku. –Tosin aavistelen että se lohikseen muka-ihastunu metsästäjätär tappaa sen lohiksen sillä... ^^’ Ja toinen uskomaton bugi on et epäonnistuin tuomaan yhden epäonnisen örkin maanpinnalle luolasta hengissä. Tehtävä on epäonnistunut. <..<’

Pelissä toi lohiksen luuranko näkyi sitten ihan kokonaan. Samaa ei voi sanoa printscreenillä Paintissa. =..=’

Muuten... haltiani juoksee nopeammin kuin mitä hevosella pääsee, mutta lepuuttakoon koipiaan kun kerran löydettiin irrallaan ravaava heppa. x’D

Pelejä joita pelaan: Torchlight

Jos pitää joku mielleyhtymä Torchlightista saada niin en voi mitään sille, että auttamatta ensimmäisenä mieleen tulee luola/karttasäntäily DarkStone. DarkStonea en usko, että moni on edes pelannut aikoinaan. Johtunee varmaan polygoneista, kaupunkijärjestelystä, mana ja terveyslähteistä.

Tehtävänannot ovat kieltämättä naurettavan typeriä ja haasteettomia, pelaajan aliarvioimista; tee tätä ja hae tämä esine. Pelasta maailma. Kolua luolatasoja ja tapa kaikki esiintuleva ja kerää kaikki mikä vihollisilta putoaa. Mitä haastetta on tehtävässä tapa olento tasolta 28? Oikeasti?! Siis muuta kuin, että pääset kokeilemaan onko hahmosi tarpeeksi vahva sitä oliota vastaan.

Torchlightin juoni jää ikävä kyllä hirviönlahtaamisen ja luolarämpimisen jalkoihin ja isosti. Moni pelaaja varmaan raapii päätään; juoni? Mikä juoni? On siinä juoni. Päätehtävä, joka on kuin ylipitkä sivutehtävä muiden joukossa.

Pelissä ei ole huomioitu erästä juonessa olevaa seikkaa. Pelin pahis saastuttaa pelihahmon ensimmäisen tehtävänsä aikana. Tätä saastumista, tai pihkamalmin ( ember ) suomia vaikutuksia ei ole havaittavissa kertaakaan pelin aikana. Dialogissa niistä kovasti hopistaan ja pelihahmo jopa parannetaan kertaalleen, mutta muutoin ei ole havaittavissa yhtään mitään muutoksia suuntaan tai toiseen. <..<’ Se on sääli. Tästä olisi asiansa osaava suunnittelija ja näppärä ohjelmoija saanut reviteltyä vaikka mitä outoa ja kullekin hahmolle räätälöityjä satunnaisia omituisuuksia.

Hahmoilla ei käsittääkseni ole aserajoituksia, kaikki luolista löytyvät aseet ja haarniskat ovat pelattavalle hahmolle sopivia, jos tällä pisteet niihiin sattuu riittämään. Se voi ärsyttää hieman, normaalistihan kun jokin seikkailupeli on kyseessä lienee sattuman kauppaa, että pelattavalle hahmolle löytyy ylipäätään yhtikäs mitään käyttökelpoista.

Kävi mielessä, että  kun nuolet, miekat ja maagiset ammukset eivät enää riitä... tartutaan aseisiin. Tunnustan, että paras ase mikä allekirjoittaneelle on sattunut on ollut kivääri, kun jousen käyttö alkoi mennä liian hitaaksi.
Vihollisista sen verran, että ne vyöryvät päälle, eikä niiltä oikeastaan ole odotettavissa yhtikäs mitään muuta kuin hyökkäys täydellä voimalla. -Aivan kuten reilussa shoot’em’all pelissä ikään. Kyllä siinä on tulipalloloitsulla ryyditetty kivääri paikallaan. <..<’

Inventaariosta ei nyt voi alkaa edes valittamaan, sehän on aina liian pieni, kun tämäntyyppisistä peleistä on kyse. Plussaa sentään siitä, että pelihahmon lemmikki; voit valita ilveksen tai suden. -Jotka on perin jenkkimäisesti nimetty kissaksi ja koiraksi, voi kerätä tavaraa saman verran kuin pelihahmo ja lemmikin voi lähettää kaupunkiin myymään tarpeettomat esineet. Pelissä voi myös kalastaa satunnaisissa paikoissa ja saadut kalat voi syöttää lemmikille ja muuttaa sen muotoa. Sanotaanko nyt vaikka, että kun kisun muuttaa pariksi minuuttia maahiskoiraksi tai  arkuksi, jolla on hampaat ja joka kolistelee kiltisti perästä ja puree kaikkea mikä liikkuu... kyllä siitä apua on monstereiden päihittämisessä. 8’D

Hahmoluokista sen verran että tarjolla on tasan kolme eri hahmoa. -Joilla kaikilla on sama tehtävä. Aika vähän, mutta toisaalta pelikään ei ihan kummoinen juoneltaan ole, joten...

Pelikentät sen sijaan on luotu kauniisti ja musiikki on kaunista. Pelattavuuskaan ei töki, mutta sitä kaipaisi älyllistä haastetta. Sitä tästä pelistä ei ikävä kyllä saa. Sopii ajanvietteeksi silloin kun ei halua ajatella yhtään mitään. Pelottaa ajatella onko Torchlight 2 minkälainen, luultavasti ykkösosan kaltainen ja enemmän vielä voimakkaampia örkkejä.

Plus miinus nolla. Ei tätä ainakaan vakavasti voi ottaa tai pelata. Niin ja yhtäläisyydet DarkStoneen eivät lopu mana-altaisiin ja elämälähteisiin, kaupuinkiin ja luoliin tai teleportteihin... DarkStonen lopussa oli perkeleen hankala lohisvastus... peli jäi pysyvästi kesken kun en saanut sitä hahmoillani hengiltä. Melko varmasti on menossa viimeisiä tasoja pääjuonen kannalta luulisin ja nyt on ilmaantunut pieniä lohiksia jotka ovat samperin hankalia päästää päiviltä. Jos lopussa on yksi samperin iso ja vihainen lohis, kuulette siitä kyllä. =..0’

Pelasin pari tasoa tätä kun se oli esiasennettuna uudelle läppikselle, tosin pelikertoja ei ollut annettu montaa. ( Wildcoins juttu, jokin. ) Hankin sitten ihan fyysisen pelin kun halvalla sai. Ymmärrettävästä syystä pistetty alennukseen. x’D

Sen voi hankkia sellaisten päivien varalle kun haluaa purkaa argessioitaan kaikkeen eteentulevaan.

SIMS2–täällä taas x’D

Hiiiiih, tänä iltana on elämä risaisena. Asensin Sims 2n uuteen koneeseen. 8’3 Jenkkikaveri oli sitä mieltä että kun paketissa ei lue, että se olisi win/lle ni ei uskaltanu ottaa mitään riskejä ja kokeilla.

Miulla ei vaan ole ollu vielä sellasta et nyt pelityttää simsiä. No, tänään se sitten iski, että kokeillaan! Pitää vanhalta koneelta siirtää sitten kaikki kustom tontit ja simit; omat ja adoptoidut.

Varmaan tiedättekin, että pidän Sims-peleistä. En niistä aivan ensimmäisistä, joissa oli planeettaa ja muuta, mutta siitä asti kun sain käsiinin Sims pelikokoelman... no kukapa ei haluaisi stalkata ihmisennäköistä otusta ja päättää mitä se tekee? 8’D

Pelejä joita pelaan: Syberia

Syberia on uusi tuttavuus, vaikka peli on tullut markkinoille jo 2002. Pelin tekijät ovat suunnitelleet pelin sijoittumaan vuoteen 2002, kuitenkaan ei todelliseen maailmaan. Kaupungit ja henkilöt ovat tietenkin kuvitteellisia. Pelaajan on helppo livahtaa tähän cyperpunk-maailmaan, jossa vieterileluteknologia on viety niin äärimmilleen, että tuossa maailmassa on puhuvia ja liikkuvia vieteriukkoja ja jopa vieterillä vedettävä juna. 83 Siinä on muuten ekologinen menopeli.

New Yorkilainen lakimies, Kate Walker on lähetetty pomonsa mielestä simppeliin tehtävään, ostamaan vanha tehdas. Vaan onkohan tehtävä sittenkään niin helppo... Katen saapuessa vastaan tulee hautajaissaatto, jonka jälkeen tehtävä alkaakin pikkuhiljaa vaikuttaa kaikkea muuta kuin helpolta. Lisäksi paljastuu ettei tehdasta voikaan myydä, sillä tehtaalla on sittenkin perillinen, joka on kuitenkin teillä tietämättömillä.

Syberian maailma on kieltämättä huolella tehdynnäköinen. No, maisemat on upeat. Oma suosikkini on tähän asti Barrockstadin aseman kasvihuone. Aivan, koko rautatie/kanava- asema on muutettu yhdeksi kasvihuoneeksi, jossa on eksoottisia kasveja ja lintuja. :3 Nauroin myös makeasti, koska Kate pelkää kolmea amazoninkäkeä. x’’’’D
Välistä Katen pelot, sanomiset ja animoidut tavat ovat... Jotain olisi sietänyt tehdä toisin. Pelätä ja kahvahtaa nyt lintuja. O..o’ Kieltäytyä nostamasta airoa mudasta ( mutta kepinpätkän tunkeminen takin sisään oli OK ) ja teetättäminen kaikkein raskaimmat työt, sekä airon noukkiminen, pienellä lapsella kyllä hoituu. Ihmettelin myös, että miksei Katea ole laitettu auttamaan sitä poikaa, kun se tellää sitä sulkukanavaa auki. Se vain hölmöttää siinä vieressä sen aikaa. O..o’

Hahmon liikkuminen on vähän toinen juttu, mutta tuskinpa sitä edes huomaa ellei siihen kiinnitä huomiota. Kävely on kai normaalia naisellista sipsuttelua, juokseminen taas tahmaista aikamies lönkyttelyä ja kun juoksumatka on juostu loppuun hahmo horjahtaa paikoilleen tai ikään kuin törmää seinään. 8’D Portaitten kiipeämistä varten hahmo liukuu oikeaan paikkaan ja kiipeää vasta sitten, kuin myös hahmon alle ilmaantuu pieni pyöreä varjo. Se on itseasiassa aika hauska juttu. Näkisittepä kun hahmon pitää laskeutua alas rappusia. 8’D Mäen kulkeminen on ihmeellistä sivuaskeltamista. Osalla sivuhahmoista kävely on taapertamista. -Kuin myös sivuhahmoja ei ole ollut tarpeen täyttää yksityiskohdilla. ( Laatuasetukset on pelissä täysillä. O..O’ )

Ääninäyttelyyn ei koskaan voi panostaa liiaksi. Tätä peliä on kyllä siltä osin taidettu kehua, mutta enpähän sanoisi. Tunne puuttuu, mutta yritystä on. -Samoin kielitaito.
Kalastaja Barrockstadin kavalla on loistava esimerkki siitä. Hahmo puhuu ihme kälätystä, jossa on pari sanaa venäjää, espanjaa, kenties puolaa, hollantia  jne jne... Luultavasti älämölön on tarkoitus matkia venäjän kieltä. -Pitäkää huolta että tekstitys on päällä niin ette jää paitsi tästäkään hupikohdasta. <..<’
Tai ehkä vika on dialogissa. Koomista on myös sekin miten Kate puhuu poikaystävänsä kanssa puhelimessa kuin linjan toisessa päässä olisi itsekäs, oikutteleva kakara. -Ne miehet!
Sivuhahmoista sen verran, että Katen äiti on itsekäs hienohelma, jolla kelpaa vain hyvä asema ja raha. Katen poikakaveri kuulostaa itsekkäältä kakaralta, joka on kyllä kasvanut isoksi, muttei aikuiseksi ja joka kuulostaa siltä kuin haluaisi hyötyä vain Katen palkasta. 8’D
Jos joku hoitaa ääninäyttelemisen hyvin niin se on Oscarin hahmo. x’3 En kerro kuka Oscar on, pitäähän sitä sen verran jännitystä olla. Oscar on toistaiseksi ollut riemastuttavin hahmo koko pelissä ja tuntui kivasti ajavan Katen hermoromahdukseen jo ennen kuin juna lähti kohti Barrockstadia.

Dialogiin siirtyminen oli aika... Siihen olisi varmasti ollut helpompikin tapa kuin miten se oli toteutettu tässä pelissä. =..=’
Peliin olisi toivonut jonkunlaista muistikirjan tapaista. Muutakin kuin muistivihko aiheista mistä hahmo voi puhua, vinkiksi siitä mitä pitäisi tehdä ja minne pitäisi mennä. Tässä pelissä saa käyttää hoksottimiaan ja sännätä paikasta toiseen. -Joskus useamminkin kuin vain kerran.
Jos taas hoksottimet lakkaavat leikkaamasta, mukana tulee PDFksi puristettu läpikulku, joka on pelkkä numeroitu lista tehtävistä asioista, eikä juuri muuta. Sen avulla ei pääse pitkälle. En ainakaan itse päässyt, mutta olenkin joskus aika tyhmä jos koen, että asiat esitetään millään tapaa puutteellisesti.
Jäin Valandinessa jumiin leipurin puodin kohdalle ja miettimään, että miltä penkiltä se päivän lehti piti löytää. Asiasta kolmanteen, jostain on jäänyt päähän, että “gazette” meinasi paitsi lehteä, myös vanhaajuoruilijaa...” Yllätys tuo oli suuri kun katu jatkuikin ohi leipurin talon. 8’D
Kaivoin netistä paremman läpikulun minkä kanssa olen reisannut. -Tosin senkin kanssa eksyi ihan kiitettävästi. Tää kaveri ois voinu kirjottaa “palaa junalle”, “mene vasemmalle pääovista”, “sillalta oikeelle” sen sijaan että siellä lukee “mene vasemmalle, käänny oikeelle, käänny vasemmalle”.

Inventaariokin on jännä toteutus. Kate pystyy tunkemaan takkinsa sisään kaikenlaista mikä vain on airoja pienempää... Onkohan kukaan toteuttanut tästä mitään pilakuvaa, sillä tästä jos mistä saisi revittyä vaikka mitä. 8’D

Onhan tässä puutteita ja vikoja, mutta silti tämä on hiton hyvä. 8’) Jo maisemien ja tarinan vuoksi kannattaa yrittää pelata tätä. Tarinan vuoksi, veikkaankin että tämä peli on saanut hyviä arvosteluja. Sekä siitä, että maisemat ja koneet ovat hienoja ja yksityiskohtaisia. Pelattavuus muuten ja kuvakulmat ovat hyviä. On kyllä pari kohtaa, joissa kameraa toivoisi voivan kääntää tarkastellakseen jotain kohtia tarkemmin.

Peli on merkitty Sallituksi yli 7vuotiallle. Lisäksi paketin merkinnät väittävät, että peli sisältää pelottavia kohtauksia. -Pelottavinta tähän mennessä on ollut kuulla Katen äidin itsekeskeistä kälätystä uudesta minkkiturkista ja takavuosien laulajatähtipoikaystävästä, gaalailloista ja vihjailuista, että Katen tulisi hyödyntää nuoruuttaan ja napata itselleen rikas mies. Plääh!

Kaikki ylläoleva vasta kun pelistä on pelattuna alueittain noin puolet. 8’D Kyllä tälle voisi jo nyt kasipuol antaa.

Kuvat: Syberia - Microids

Pelejä joita pelaan: Gast

Gastiin törmäsin äskettäin ja pelialen yhteydessä. Huolestutti oikeastaan vain se seikka, että koska peli näkyi olevan pakattu ruåttalaisiin kansiin...millähän kielellä itse peli olisi...Pelistä ei tuntunut olevan mitään mainintaa tai kuvia yleisimmillä pelisaiteilla, mutta yhdestä sitten löytyi.

Peli näytti kerta kaikkiaan suloiselta. :3 Lihansyöjäkasveja, synkeät hienosti toteutetut maisemat ja vaikutti olevan point'n'click-tyyppinen peli. ( Eli osoita ja klikkaa ) Eli sitten niin täydellinen. Kuvia enempää tietoa ei sivuilta sitten löytynyt.

Ilta on mennyt mukavasti. Selvisi, että Gast todellakin on osoita ja klikkaa peli. Mihin en osannut varautua, kun valitsin ihmetellen asennuksesta kieleksi suomi, että pelin valikko tulisi olemaan suomeksi ja että peli olisi puhuttu suomeksi. O..O' Mielenkiintoinen yllätys. Tuopahan vaihtelua ikuiseen englantiin pelikielenä. x'D Hahmojen suomenkieliset dialogit on toteutettu metkasti ja runomuotoisin arvoituksin. x'3 On riemastuttavaa kuunnella vaihteeksi suomalaisia ääninäyttelijöitä pelin ääninä.

Peli on synkkä ja silti suloinen. Söpösteltyä kauhua, kummittelua, gotiikkaa ja kummitustarinoita. Tulee ihan mieleen Tim Burtonin animaatiot Painajainen ennen joulua ja Corpse Bride. :3 Eli.... ihastuin lievästi sanottuna pelin toteutukseen. Maisemat ovat ihanat. -Joka ei synkeämmästä tyylistä perusta ei ole kanssani samaa mieltä. Samaa voi sanoa pelin musiikista, joka sekään ei sovi kaikille. (Kuvassa: Gast puutarhassa. )

Hahmot vaikuttavat mielenkiintoisilta, vaikka osa hahmoista onkin toteutettu vaihtelevalla laadulla. Kärkipäässä tältä osin on synkkä keiju, haukkuva ja pureva vahtikurpitsa, sekä linnunpelätti. Niin ja päätään sylissään kantava herrasmies kellarissa. x'D Pelin tarina on mielenkiintoinen ja tekemällä omia ratkaisuja tarina ikäänkuin muuttuu. Pelin tekijät mainitsevat, että on useampia kuin yksi tapa toteuttaa tehtävät. Hienoa, lupaa siis vaihtelua peliin seuraavalla kerralla.

Pelin tarkoitus on voittaa paha pelle, joka on kaapannut Ghastin huvipuiston ja muuttanut sen painajaismaailmaksi särkemällä huvipuiston sydämen. Pelaajan hahmona on Gast, pieni kummitus, jonka tehtävä on ollut hoitaa tätä sydäntä, mutta hän on ollut matkoilla ja palaa vasta nyt kotiinsa ja huomaa kaiken muuttuneen...

Pelissä on joukko pahiksia joita voi joko auttaa.... yrittää karkottaa... tai tuhota jotenkin. Mitä auttamiseen tulee, kannattaa pitää silmät auki ja kerätä kaikki vastaantuleva ja klikata kaikkea. Kuten muissakin tämäntyyppisissä pelissä on ideana. Pahiksista saa hyviä liittolaisia. x'3

Ihmetyttää toki pelin alhainen ikäraja. Ainakaan teemaltaan ja toteutukseltaan synkkä peli vetoaa aika harvoihin lapsiin... Ei tässä silti vielä veri ole lentänyt, pahiksetkin ovat tähän asti tuhonneet toinen toisiaan tai haluamansa saatuaan kadonneet muihin hommiin. Vertakin pelistä löytyy, lasissa pöydältä. x') Lisäksi pikku kummitus on joutunut lonkeroiden vangiksi, pudonnut ansoihin, litistynyt ja melkein jäänyt kattokruunun alle ja vahtikurpitsalyhty on melkein haukannut palan kaavunliepeestä. x'D

Pelissä pystyy myös hankkiutumaan joistakin hahmoista eroon antamalla heille sen, mitä he halajavat eniten... Taikka tuhoamaan heidät sitten tyystin, tulella, pullottamalla taikka myrkkyjä tehtaillen... Jopa usuttamaan viholliset toistensa kimppuun! O..o’

Pelissä on riittänyt tutkittavaa, sekä kerättävää. Tähän asti lähes kaikelle löydetylle on ollut jotain käyttöä. Perinteisesti osoita-ja-klikkaa peleissä pulmatehtävissä täytyy juoksennella edestakaisin, jotta jonkin tehtävän voi suorittaa. Toistaiseksi kuitenkin, lonkerohirviöiden kukistamiseen ei ole löytynyt niksejä.

Loppuajeluun asti pääsinkin. Lopputaistelua varten sain kasaan kolmekymmentä (30) tähteä... Kun Gast hyppäsi kärryyn, tähtiä oli matkan päätteeks jäljellä neljä. Eikä läheskään tarpeeksi edes ensimmäisen vastuksen kukistamiseen. <..<’
Onneksi tallensin juuri sopivasti kohtaan ennen ajelulle lähtöä, että temppua voi yrittää vielä toisenkin kerran. Toisella yrityksellä aivan sama juttu ja Gast-ressu itki silmät päästään, koska pahispelle vei siitä voiton.

Loppuajelun väistelyä ei ole tehty hitaalle pelaajalle... tai pyypille, joka pelaa sitä läppärillä. <..<’Jokatapauksessa, korkeintaan joku vikkelä 8-vuotias pystynee pelaamaan sen ajelu ja väistelykohdan läpi. <..<’

Pelin loppu onnistui lopulta, monen yrityksen jälkeen. Ajelussa menettää tähtiä poikineen, joten niitä kannattaa olla kerättänyt paljon. Ennen pahan pellen rökittämistä, on rökitettävä pellen apureita, joita ei auttanut pelin aikana tai ottanut mukaan tehtäviä suorittamaan. Myös pellen apurit kukistetaan heittämällä niitä tähdillä. Kun apurit on kukistettu, on aika kukistaa pelin pääpahis. Pelle, joka on kaapannut Gastin huvipuiston omakseen. Pelle poukkoilee randomina esiin viidestä kulmasta. -Hyvällä sihdillä pellen pystyy kukistamaan kahdella tähdellä. MIkäli tähdet loppuva kesken, no… se on pelin loppu. Kannattaa tallentaa peli kun Gast on matkalla pellen luo ja tähtiä on kerättynä vähintään 26.

Kahdeksan ikäraja saattaa olla ihan hyvä ikä pelotella lapsia. x'D Sitä vanhemmat taas saattavat karttaa peliä sen alhaisen ikäsuosituksen vuoksi. Tämä kuitenkin on ikärajastaan huolimatta pitkälle alakanttiin luokiteltu ja aliarvostettu peli. Tässä pelissä on enemmän kauhuelementtejä ja juonta kuin nykyisissä  b-luokan kauhuleffoissa. Eli ei tämä mikään lälly ole. Kummitustarina muutettuna peliksi ja se jopa toimii. O..o'

Minulla sattui tavallaan onnekas sattuma hankkia tämä.  Kummastutti myös pelitoteuksessa mainittu suomalaisfirma Elävät kirjat. Ihan kuin ei mm. suomeksi puhuvat hahmot ja pelikäännös, kalvatanut... Olisiko Gast Pohjoismaalaisin voimin toteutettu peli?! Kuitenkaan missään en ole tähän peliin törmännyt ennen kuin vahingossa.

Kuvat: Gast - Elävät kirjat,

Pelejä joita pelaan: Vampire The Masquerade Bloodlines

Ei suositella alle 18-vuotiaille. Bloodlines on syystäkin saanut ikärajan K18, Mature. Lue toki. Kuvat sisältävät pelin hienouksia, että raakuuksia. Napsin kuvat pelisessioiden aikana. Tökkikää isommaksi. Tämä entry voi muuten tökkiä, koska tässä on niin hitosti kuvia. <3 Tässä pelissä jos missä on niin paljon kaikkea minkä halusin näyttää. :D

Troikan mahtava vampyyriroolipeli, joka perustuu WhiteWolfin Vampire The Masquerade, sekä World of Darkness maailmaan. -Tutustumisen arvoisia ovat myös White Wolfin roolipelioppaat tarinankerronta ja liveroolipelejä varten... ( Kuva: Alun animaatiota... Toreador Velvet Velour, jonka pelaaja tapaa kyllä myöhemmin pelissä, Hollywoodissa, Vesuvius-clubilla. )

Pelaaja ottaa ja opettelee "vastasyntyneen" vampyyrin roolin valittuaan yhden seitsemästä vampyyriklaanista, joista jokaisella on erikoisominaisuutensa ja joille voi määrittää taidot. ( Kuvassa: Toreadorini ihmettelee puripa petikaveri lujaa... ja kenties myös miksei sydän enää lyö... )

Pelaaja herää vampyyriksi muutettuna hotellihuoneesta. Hotellihuoneeseen ryhtää väkeä, lauma muita vampyyreitä, jotka iskevät puuvarnat pelaajaan, että tämän vampyyriksi muuttaneeseen vampyyriin ja raahaavat nämä pois. ( Kuvassa: pelaajan vampyyriksi muuttanut anonyymi vampyyri tainnutettuna leikinlopetuskepillä. )

Luvassa on teatteri-ilta kaikille kaupungin vampyyreille. Yhteisön johtohahmo LaCroix seriffeineen tekee pelaajan hahmon vampyyriksi muuttaneesta hahmosta varoittavan esimerkin eli mestauttaa tämän. Sama kohtalo odottaisi pelaajankin hahmoa, mutta anarkistipuolueen johtohahmo Nines tulee väliin. Niinpä pelaajan hahmo saa jäädä henkiin hyvän tahdon eleenä. (Kuvassa: Camarillan jäsenet seuraavat mielenkiinnolla teloitusta. Toisessa kuvassa seriffi valmistautuu tuomion toimeenpanoon.)

Ja varsinainen peli alkaa.

Kannattaa pelata intron jälkeinen tutoriaalikenttä läpi. Introssa pelaajan hahmoa opastaa vanha vampyyri nimeltä Jack. Eikä pidä uskoa, että kohtaaminen Jackin kanssa jäisi viimeiseksi.  Harjoituspeli on hyvä pelata jo tarpeellisten tavaroiden takia, jotka pelaaja saa. Tiirikka ja ensimmäiset aseet. Tiirikka osoittautuu hyvin hyödylliseksi ja pelin alussa sitä ollaan vararikon partaalla ennenkuin rahaa alkaa tulla. Harjoituspelissä saa myös jonkunverran tuntumaa vampyyrikykyihin. ;)

Alun intro-video tökki joka ainoa kerran minkä verran peliä pelasin, mutta se ei lainkaan vähentänyt pelin kiinnostavuutta. Pelaajan valittavana olevat hahmot ovat kaikki uniikkeja, kustakin klaanista voi valita miehen tai naisen pelattavakseen. Hahmonluontikaaviossa on hyvä miettiä mitä kaikkia kykyjä tulee tarvitsemaan.
Omat suosikkini klaaneita ovat Toreador ja Tremier. Ventruet ovat liian snobeja. Gangrel puolestaan ehkä turhan arvaamaton ja Nosferatu taas mielestäni liian vaikea. x'3 ( Kuvassa: Santa Monican Nosferatujohtaja Betram Tung. Nosferatujen ulkonäkö on hirviömäinen. )

Sääli ettei pelissä mukana olevia Lasombra, Tzimicse ja Giovanni klaaneja pysty pelaamaan. :( Kuie-jin:iä unohtamatta. Kaikki White Wolfin Masquerade/Redemption-pelisarjan vampyyriklaanit taitavat olla edustettuina jollain tapaa? <..<’

Myös vampyyrimaailman neljä sosiaaliryhmää ovat edustettuina Camarilla, joka toivottaa jokaisen vampyyrin tervetulleeksi halusivatpa nämä sitä tai eivät ja joka pyrkii ylläpitämään järjestystä, jonka rikkojat pahimmassa tapauksessa mestataan.
Anarkistit kapinoivat tiukkoja sääntöjä vastaan. Kuitenkin he ovat joiltain osin Camarillan kanssa samoilla linjoilla. Esim. ihmisten kanssa pystyy elämään rinta rinnan.
Sabbathin pyrkimykset ovat päinvastaiset mitä kahdella muulla. 
Kuie-jin ovat aasialaisia vampyyriolentoja. Ehkä heillä on sama esi-isä, Cain, ehkä jokin valtava lonkero-olento....
Giovanni-perhe on oma lukunsa... ja lueskeltuani Giovanni-klaanin/perheen opaskirjaa, niin... totta totisesti he ovat oma lukunsa. <.< ( Kuvassa: Giovannien kartanon kellarin sisustusta... )

Kaikki vampyyrit kuitenkin pelkäävät Gehannaa... Tuomiopäivää,  Armageddonia, maailmanloppua. ( sekä hulluja vampyyrinmetsästäjiä ja aurinkoa ) Siinä roolia näyttelee eräs pahuksen sargofagi... jonka etsiminen, löytäminen ja noutaminen on harvinaisen monimutkaista. Lopulta koko peli oikeastaan pyörii koko sargofagin ympärillä, sillä kaikki haluavat sen. ( Kuvassa vampyyri, Gangrel-klaanin yksinäinen susi ja tutkija Beckett. Beckett on yksi suosikkihahmoistani. <3)

Pelaaja joutuu paitsi keskelle valtapeliä, myös keskelle maailmanloppua. Pelissä suoritetaan tehtäviä joiden aikana pääsee liikkumaan pitkin kaupunkia, viemäreitä... siirtymät rakennusten ja kaupunkien välillä olivat tuskallisen pitkiä latausaikoja.

Pelissä hahmojen kanssa puhuminen on osaltaan erikoista. Pelaaja pystyy vaikuttamaan niissä pelin kulkuun jonkin verran valitsemalla vaihtoehdoista kuhunkin “sopivan.” (Kuvassa ihmislihaa syövä vampyyriolento Pisha, joka majailee sairaalan kellarissa...)Malkavian-klaanin umpipimeä puhetapa kyllä tuo peliin haastetta. x’D Malkavian-klaanilaiset ovat ainoita jotka kuulevat myös stop-merkin puhuvan. x’D Nosferatu-klaanille esimerkiksi ihmisten kanssa keskustelu voi olla ongelmallista, sillä heidän ulkonäkönsä takia... No, Nosferatun ei kannata käyttää liikkumiseen katuja. ^^’

Mutta mutta... mitä on odotettavissa... Tiedän, että useammat vanhemmat tuhahtelevat pelien ikärajoille, koska nehän ovat vain pelejä. Lisäksi lienee yleinen assosisaatio, että pelit on aina tarkoitettu lapsille...

Pelin ikäraja on syystäkin 18. Pelissä nimittäin lentää veri, raajat, suolenpätkiä... ja mikäli pelaat Tremieriä... voi poksauttaa vihollisesi pitkin seiniä. Malkavian klaanin kyvyt pystyvät tekemään pelin muista hahmoista hulluja... ja tappaamaan itsensä... tottelemaan käskyjäsi, räjäyttämään nämä pitkin seiniä... kutsumaan aavesuden, joka repii uhrit kappaleiksi... (Kuvassa: Malkavian johtaja Groutin kartano. Alla. Itsemurha käytännössä. -Kaikkea on tullut kokeiltua.)

Jatkanko?

Pelissä joutuu taistelemaankin... asearsenaaliin kuuluu kaikki rengasraudasta, pesäpallomailasta, vesurista alkeaen aina liekinheittimeen ja konekivääreihin asti. -Vampyyrikykyjen varaan ei suinkaan voi laskea ja luottaa joka käänteessä. Vampyyrivastustajia on hankalaa kukistaa tuliasein.... veitset ym. muu kättäpidempi toimii parhaiten. ( Kuvassa: Tremier tyttöni on on hoitanut osan hommasta kotiin. )

Pelialueisiin kuuluu kaikkea kummituslinnoista murhanhimoisine kummituksineen, strippariluolaan, pornokauppaan, kirkkoon, katacombeihin, luoliin ja varastorakennuksiin ja pilvenpiirtäjiin... pari rakennusta on myös sisustettu suolenpätkillä ynnä muilla verensekaisilla ruumiilla... ( Kuvassa Trermier tyttöni kummitushotellissa...  ja myöhemmin Sabbath jehun päämajassa...)

Kummitushotellitehtävä on oikeastaan yksi suosikeistani. Paikka on saatu aavemaiseksi valaistuksineen päivineen ja siellä on havaittavissa kaikenlaista... Merenrantahotellissa on tapahtunut kauheita. 

Tapahtumia valoittaa paikalta löytyvä päiväkirja, sekä sinne tänne ripotellut vanhat lehdet... Lehtiuutisten perusteella perhe on ostanut hotellin ja perheen isä on seonnut kuin Hohdossa konsanaan.

   

Ellei erinäisten tehtävien sivujuonet vielä hirvitä tarpeeksi... Ensimmäinen kammotus, johon joutuu mukaan on Santa Monican teurastja-tapaus. Toinen on eräs kadonnut palkkionmetsästäjä ja hullu proteesien tekijä...  ( Kuvassa: Stanley Kimblen yksi lukuisista työhuoneista... )

Sanotaanpa, että hahmokavalgaadeissa on mukana huoria, diilereitä, konnia, hirviöitä, mafiatyyppejä, zombeja, kannibaalivampyyri, haidemoni, lonkerohirviöitä, gargoili, ihmissusia,  asekauppiaita... Kaikkea oikeastaan. (Kuvassa: Ninesin lahtaama ihmissusi... ööö... osa sitä Lucky Star motellissa.  Sekä lonkerohirviö Ming-Xiao omassa pikku ... ööö.. huoneessaan. )

Ehkä pitäisi laittaa jokin ikävaroitus tai jokin muu tähän blogiin...? Noo... On vielä kerrottavaa...

(Kuvassa: Sabbath-johtajan pesä Hallowbrook hotellissa. )

Pelissä pelihahmo puree ihmisiä. Itseasiassa kun verimittari alkaa laskea radikaalisti; laskee mitä enemmän vampyyrivoimia käyttää... voi turvautua veripankista ostettuun pussitavaraan tai iskeä kiinni syrjäisillä kaduilla liikkuviin varomattomiin kulkijoihin. Muaha. ( Kuvassa: Malkavian tyttöni ruokkimassa itseään pahaa-aavistamattomalla uhrilla. Ei. Pelkkä veren imeminen ei muuta ihmistä vampyyriksi World of Darknessissa... Zombien uhriksi joutuminen on kyllä toinen juttu... )

Rahaongemat jo mainitsinkin. Rahaa hahmo tienaa kyllä hoidettuaan LaCroixin tehtäviä, sekä toimittuaan palkkionmetsästäjänä ja tekemällä sivutehtäviä... Sekä pelastamalla eräs clubin omistaja venäläisiltä mafiatyypeiltä, joka ottaa pelaajan ikään kuin yhtiökumppaniksi. -Tosin mikään pakko ei ole. (Kuvassa: Auspex-kyky joka näyttää ihmisten ja vampyyrien aurat jopa seinien läpi... Chinatownin lahjatavaraliikkeen omistaja,herra Ox, jolla on mielenkiintoisia tehtäviä. )

Oudoin on kenties se kun erään lahjatavaraliikkeen omistaja, herra OX, pyytää hakemaan erään gansterin silmät. Lisätienestejä saa poimimalla mukaansa sormuksia, kelloja, stereoita ym. ja myymällä ne lähimmässä panttilainaamossa. (Kuvassa: Silmät...)

Uhkailu, kiristäminen, lahjonta, hakkerointi, viettely, lukkojen tiirikoiminen... Satunnaiset murrot, varkaudet, verenjuonti ja väen lahtaaminen... Siinä suurinpiirtein kaikki loput toiminnot millä pelissä mennään eteenpäin... ( Kuvassa: Lehtiuutinen... Lehden aihe vaihtuu aina... Useimmiten takan on pelaajan pikku puuhastelut, kuten nytkin. Lopputulos sitä, että auttaa Nosferatu Amaliaa tämän pikku ongelman kanssa. )

Tässä maailmassa ghoulit ovat vampyyrien palvelijoita. Ihmisiä, jotka ovat juoneet vampyyrin verta. Veri parantaa heidät ja pidentää hiedän ikäänsä. Vampyyreille he ovat hyödyllisiä apulaisia ja ruokavarastoja. Knox ja Mercurio tulevat tutuiksi Santa Monicassa. Vampyyrillä on myös mahdollista ottaa oma ghoul. Mikäli sairaalassa juottaa vertaan eräälle vakavasti loukkaantuneelle punapäälle, jonka nimi on Heather. Heatheriin törmää myöhemmin LaCroixin rakennuksen edessä. Hän lahjoittaa koulustipendinsä, korun, tuo jopa ruokaa asuntoon. Sillä aikaa kun pelaaja on ollut suorittamassa tehtävää, on Heather kolkannut miehen, jonka on lukinnut asunnon suihkuun. x'D Häneltä saa myös pelin parhaan vaatetuksen, suojapanssarin. Kannattaa toki laskea tai hätistää hänet matkoihinsa ennen viimeistä tehtävää... Muutoin Sabbathin kätyrit nappaavat hänet ja hän kuolee. -Sääli ettei ole sivutehtävää, jossa Heatherin voisi pelastaa. ( Kuvassa: Heather. Pelaajan oma henk. koht. ghoul. )

Pelistä kyllä saisi todella hyvän leffan ihan kaikkine karvoineen, koska juoni täyttää mielestäni kaikki hyvän leffan kriteerit. (Kuvassa: Nosferatujen asumusta Hollywoodissa, hautausmaan alla. )
Pelasin tätä pari, kolme vuotta muistaakseni ja ehdin käydä läpi Tremierin, Toreadorin ja Malkavianin... x’D ( En suinkaan pelannut joka päivä... ) Bloodlinesissa on lisäksi upea grafiikka, jotkin hahmot olivat syötävän komeita... Vampyyrikyvyt oli toteutettu näyttävästi. Hmm... miksi muistelenkaan Tremierin veriräjäytystä?

Pelissä oli lisäksi todella paljon kaikkea. Lisäksi pystyi haahuilemaan vapaasti pitkin katuja ja juttelemaan melkein jokaisen hahmon kanssa ja siten jo pääsemään kärryille siitä minne kannattaa mennä seuraavaksi ja mitä pitäisi tehdä. Pelimusiikki oli mielestäni ihan kuunneltavaa. Eniten pidin... miksikäs niitä yhtäjaksoisia teemamaisia kappaleita kutsutaan? No niistä, kuin bändien soittamista kappaleista, vaikka niissäkin oli muistaakseni pari hyvää. (Kuvassa: Hollywoodin teatterissa majaileva gargoili. Gargoilit ovat Tremierien synkkä salaisuus ja luomus, jonka Tremier-johtaja Strauss haluaisi hengiltä. Gargoilin kanssa voi neuvotella tai sen kanssa voi yrittää taistella. )
Hahmotkin oli oikeastaan ohjelmoitu aika hyvin. Samoin niiden käyttäytyminen. Ainoat miinukset olivat itsellä pelikokemuksesta hitaat siirtymislataamiset ja takkuileva aloitusvideo. (Kuvassa: Hengeyookai, elikkä demoni. Muodonmuuttaja, joka löytyy Chinatownista metsästäjä Yukien tapaamisen jälkeen. Eritoten, jos päätät auttaa Yukieta. )

Oikeastaan on vieläkin mysteeri miksi juuri tämä on yksi suosikeistani kautta aikojen. Ompahan vain ja sillä hyvä. Ei kyllä ole mikään mysteeri, jos näitä paria kuvaa tutkii tarkemmin. Yksityiskohdat on toteutettu todella kauniisti. ( Tyttö pelaamassa... Ha ha ha. ) Yksityiskohtiin on selvästi panostettu tässä pelissä ja sen huomaa sieltä täältä.

 

Tälle pelille olisin halunnut nähdä jatkoa... Troika tosin oli jo mennyt nurin ja ollutkin nurin pari vuotta siitä kun sain pelin käsiini. En enää edes muista mistä hankin Bloodlinesini. O...O’ Sen muistan, että hankin virallisen manuaalin, joka on yksi aarteistani. -Joka paraillaan on taas vaihteeksi kadoksissa, huomaan. ( Kuvassa: Malkavian klaaninjohtaja Groutin kartanon erikoinen sisustus... Hah lasikuvussa on aivan Triermier-klaanin pelaajanhahmonnäköinen. Kuva lasikuvusta tuossa alla....)

Bloodlinesin myötä hankin myös pelisarjan ensimmäisen Vampire The Masquerade Redemptionin. Sen saamiseksi tarvittiin kaksi Bloodlinesiä, eri versioita, ja seitsemän pelin kokoelma että tuli se oikea. Kauppa, josta Redemptionin tilasin lähetti kahdesti Bloodlinesin ja lopulta pelikokoelman jossa sitten oli Redemption mukana. Hyvää palvelua. En ole vieläkään ennättänyt Redemptionia pelaamaan. :(

Kuvat: Vampire The Masquerade Bloodlines - WhiteWolf/Troika/ActiVision