Kawacon 2013

Se aika vuodesta kun on taas Kawaconin aika! Ainoa con jossa voi käydä, kun se on lähistöllä. Oikeasti, kävisin toki muuallakin mutta mitä kauemmas menee, sitä kalliimmaksihan se tulee, eikö? Enkä sano että toi con olisi huono tai koskaan ollu huonosti järjestetty. Ehei, alkujaan, eli vuonna 2011, se oli opiskelijoitten opinnäytetyö, joka keräsi suuresti kiitosta ja nyt se järjestettiin kolmatta kertaa! Se oli jotain joka sai porukan ( ja meikänkin ) ulos tuulettumaan vähän.

Tämän vuoden con aamu meikäläisen silmin lähti liikkeelle, että ponkasin sängystä ylös jo seitsemän maissa. Söin karjanpiirakkaa, sekä siivun lohi/lihakukkoa ( kyllä vain, en usko että olisi peri savolainen ollunna kukkoa tekemässä.. )

Tarkistus että kaikki tarpeellinen on varmasti mukana. Lompsa, kamera, ensiapupaketti, kännykkä, aurinkolasit, kello, leffat kavereille lainaan, ruokatuomiset... Jep, kaikki on. Mitä päälle. Tulee kuuma, joten ohuimmat puuvillaiset mitä löytyy päälle! ( Ketkä osaa yhdistää ni ne todella oli mun ohuimmat vaatteet! x’D ) Vielä kerran tarkastus laukkuun...

Porukat heitti pysäkille ku kävivät kaupalla ja sitten odottelmaan sitä autoa. Oli pilvistä, mutta pilviverho riippu jännästi kaupungin ja taajaman välissä. Oli kuuma, mutta onneksi kävi viileä tuulenvire.

Matka kaupunkiin taittui sopivan ilmastoidussa autossa, rammsteinia kuunnellen. Kuskilla oli rokkikanava päällä, hiljaisella ja kaupunkiinpäin tullessa se sitten kajahti soimaan vähän kovempaa. x’D Bussissa ei  ollu paljoa porukkaa kyydissä aamulla. Mietin myös, että miten helkutissa olin taas ainoa coniin menijä joka meni aamulla linja-autolla? En helvetti voi olla kyläni AINOA animesta ja mangasta tykkäävä, otakuksi itsensä luokitteva tyyppi! Itseasiassa en ole, tiedän pari jotka asuu kylillä mutta emme varsinaisesti ole mitään kavereita, joten... Se on varmaan menny omalla kyydillään ja jos siellä kävi perheitä niin totta kai oma auto on paras auto. Mutta kyllä kai sitä tosiaan luulisi että uteliaita löytyisi? Mutta ei.

No, toivottavasti kävijöitä on ollut tarpeeksi siitä huolimatta.

Viime vuonna bussi oli koukkaamassa sairaalalle ja olin vähän ihmeissäni ja siksi eksyin silloin. Tällä kertaa taas bussi olisi posotellut matkahuoltoon suoraan, joten jäin siis sinne pysäkille siellä ja tarvoin sieltä, kiroten että olin ehtinyt sopia tapaamispaikan viime vuotisen fiaskon mukaan. No, uusi soitto ja uusi paikka. Hävetti, vaikkei reittimuutos ollu miun vika alunperin. <..<’

No, kävelin sitten sovitulle kaupalle siinä, odotellen vähän aikaa ja sitten poikkesin kauppaan. Se oli törkeää hämäystä! Jumalattoman iso rakennus ja sitten pienen pieni, kenties pienin ruokauppa, jonka olen IKINÄ nähnyt! Ei voi pitää kylän toista ruokakauppaa pienenä. Siihen minkä luona piti tavata kaverit, olis mahtunu kyläkauppaan neljä kertaa! Ostin luumuja, sämpylän ja kivennäisvesipullon ja juuri kun olin kassalla, soi puhelin! Missä oot, kahjahti ensmäiseksi luuriin.

En meinannu paikallistaa kavereitten autoa pieneltä parkkipaikalta. Muistelin värin ihan mettään. x’D

Sit coniin!

Siellä oli jo hulinaa ja porukkaa kun päästiin sinneasti ja lippujonoon. Upeita cossipukuja suurinpiirtein joka suunnassa mihin vaan päänsä käänsi. Kyllä, suhtaudun cossipukuihin mielenkiinnolla, olenhan peruskoulutukseltani ammattiompelija. ;)

Sit alko se vipellys heti kohti markkinapaikkaa ja ku se oli  vielä kiinni, no sitten taidekujalle ja taisin olla ainoa joka luki ohjelmasta, että ne aukeaa vasta puolelta... Ja porukka ei usko millään. Taidekujalla oli jo väkeä ja vilkaisin kyllä tarkkaan ympärilleni näenkö mitään mielenkiintoista. Hienoja kuvia  ja koruja, mutta en vielä sillä reissulla bongannut mitään kivaa ittelleni.

Totta kai vertasin ja mietin myös, että pystyisinkö istumaan päivän siellä, jos olisin saanukin jotain aikaan. –En muuten saanut vielä täksi vuodeksi... Ensi vuonna, ensi vuonna. Mut se kammottaa, että siellä pitäis sitten istua koko päivä?! Ei tasan käy laatuun. Haluan nauttia conista ja pörrätä ulkona kuvaamassa cossaajia!

Sitten takaisin markkinapaikalle jonottamaan. Kappas vaan ovet aukenikin siellä. 83 Tänä vuonna myyntipaikka oli eri rakennuksessa, pikkaisen tilavammassa kuin viime vuonna ja sitä edellisenä ja kaikki oli hyvin järjestetty. Vähempi myyjiä kuin viimeksi, mutta... sehän antaa etulyöntiaseman niille myyjille jotka on saatu ja saapuneet paikalle. ;)

Oli katanasateenvarjoja, lohispatsaita, miekkoja, koristetikareita ( ei todellakaan lapsille! ), mannekineko patsaita, animefiguja, blusheja, mangaa, ramunea, pockyjä...  Sekä mangakirjasto!

Oli taidekuja, jossa paljon myyjiä. Pelisali, karaoke... ja paljon muuta. Paneeleita ja sellasta, että jokainen on varmasti löytänyt jotain tekemistä ja kokemista.

Paljon cossaajia! Ja kaikki cossit aivan huippuja! Harmitti taas etten voinu olla joka paikassa kamerani kanssa.

Kaikilla oli hauskaa ja hyvä meno päällä. :D

Toivoin tosin, ettei yksi kavereistani pahottanu paljoa mieltään kun ffight olisi ollu vasta sunnuntaina. Kaipa he on käyny kattomassa sen sitten? Olisin itsekin ollut valmis näkemään ja kokemaan sen nyt.

Pelisali oli kanssa uusi. Kuljettiin sen rakennuksen ohi kun vietiin ostokset autoon oottamaan ja pois painolastina olemasta. Se paikka oli toki merkitty opastekarttaan, mutta moniko löysi sinne lopulta? ( Oli siellä kyllä lopulta väkeä! ) Siellä sai vuokrata lautapelejä pelattavaksi, kokeilla muutaman suosikkipelin pelaamista. Siellä oli porukkaa pelaamassa roolipeliä yms. Oli myös Magicin ja Vampire The Eternal Strigglen demot sekä... sellaista kivaa kuin porukka, joka olis tarjonnu lautapelin teko kitin.

Kierreltiin siis paikkoja siinä ja kerrankin sain myös mitä kaipasin... harhailla yksikseenkin. Kyllä, pidin siitä. Pidin myös kavereitten kanssa juttelemisesta. Kuvaamisesta, vaikken osaakaan kuvata. x’D

Tällä kertaa syötiin paikan päällä. Ruuaksi oli siis pikanuudeleita ja mehua. Tai kakkua. Kakkupalat näyttivät todella hyviltä.
Hämmenneltiin siinä aika apein mielin nuudeleita, että pehmenisivät edes jotenkin, mut sit kierittiin melkein naurusta vedet silmissä kun ruvettiin laskemaan siitä leikkiä. Päätettiin myös että ensi vuonna on joko omat eväät tai mennään kavereitten luona syömässä. Ensimmäinen kerta muuten kun olen nuudeleita koittanu pehmittää lisäämällä sen kuumaan veteen. Mie oon aina keittäny ne. Mietittiin myös sitä mikseivät ole antanu lupaa käyttää keittiötä kokkaamiseen, tai koska yksi myyntiedustajista pitää ihan oikeaa kahvilaa, heiltä olisi saattanut löytyä tarvittavaa kokemusta ja mieleenpainuvampaa kuin puolikovia, limaisia nuudeleita, joihin haarukka jäi pystyyn... Kakku näytti kyllä herkulta, mutten viitsinyt... Ainakin pillimehu oli hyvää..

Conlounas. Pettymys, joka… no kyllä se nälkää siirsi. Kahvelin saaminen pystyyn nuudelilautaseen on taitolaji. x’D

Sit hiivin taas omille teilleni. Kävijöistä on sanottava, että siellä oli muutama perhe, vähän nuoria lapsia, enimmäkseen teinejä ja ehkä eniten nuoria aikuisia, aikuisia ja muutama veteraani. Yllätyin ehkä siitä miten eri ikäistä porukkaa kulki ohitseni kun ryystin viileää maitojuomaa.

Sitten oioin itteäni kävelyllä ja kuvasin. Katsastelin uudemman kerran myyntipöytiä ja mietin manneki-nekon ostamista... viuhkaa ja ihastelin lähempää katana sateenvarjoa, kun kuului rumaus ja Urumin figuhylly alko kaatua ja osa porukkaa lakos alta ja osa jäi sitä tukemaan. Myyjille hätä käteen ja nostamaan hyllyä. Ne jotka oli jäädä sen hökötyksen liiskaamiksi muistavat sen päivän kyllä. Hylly saatiin pystyyn. 83 Kaatumisen syynä ei suinkaan ollu hyllyyn nojailu, vaan pikemminkin ramunelaatikoiden kosto.

En kuitenkaan hennonnu ostaa manneki-nekoa, vaikka arvelin että Peto olisi tykännyt tuliaisesta. Mietin kauhulla miten paljon ehdin polttaa mangatiskillä. x’D Mut sain hyvää luettavaa. Uskaltauduin ostamaan Hetaliat. Korkea aika tutustua siihen vähän lähemmin, eikö? Blame!:n piirtäjältä oli julkaistu englanniksi Biomega, joka oli PAKKO saada, one shot shoujoa, Black Butlerin uusin. 83

Siinä tuli käytyä uudelleen taidekujalla ja löysin jotain törkeän hienoa. Aivan upean lohiskirjanmerkin ja näin älyttömän hyvin kasatun 3D paperifiguurin. Tämä paperiaskartelun laji on peräisin Japanista, käsittääkseni. Paperi taipuu miksi tahansa. Tyyppi oli vähän hämillään kun kehuin sitä, mutta kun se oli niin järjettömän taidokkkaasti tehty! Se näpertäminen on kysynyt taitoa.

Tutkiskelin mangakirjaston antia uudemman kerran ja tuli selattua Tokyopopin versiota Until Full Moonista ( Sanami Matohin manga ). Ihmettelin sitä miten siitä voi olla kahden eri kustantajan enkkuversiot, muttei muista sarjoista. :7 Ei nyt muistu mieleen, että minkä julkaisijan version ostin aikoinaan, mutta Tokyopopin se ei ollut, eikä siinä ollut uuden tyylin ekstroja.

Siitä muistin, että kawaplayssa alkaa pelidemo, jonka ehdottomasti haluan nähdä ja olla koittamassa jos mahdollista... Vampire Eternal Struggles nimittäin. :3

Vampires pelin esittelijä oli myöhässä, joten siinä ootellessa jututin lautapelikittien tyyppejä, jotka kerto vähän siitä toiminnastaan ja toivottavasti se idea sais ilmaa siipiensä alle ja porukka kiinnostuis siitä. En ole mikään hyvä vuorovaikutuksissa joten en osannu kysellä oikeita kysymyksiä, siihen kyllä tuli tyyppi joka esitti niitä sitten mitä miun ois pitäny älytä kysyy. No, kuuntelin sit kaikkea suurella mielenkiinnolla. Pakko sanoa, että jos ihminen osaa kertoo, mä kuuntelen.

Uutta ja luovaa tekemistä. 83

En uskaltanu kysyä hintoja että paljolla olis saannu korttipohjat ja muutaman nappulan. Mutta ideana aivan mahtava. En olis paikan päällä keksinyt mitään, mut jos pienen survival kitin olis saanu kotiin... Mietin vakavasti jotain korttipelimäistä, oraakkelikortteja ja sen sellaista. 8’3 Voisiko muuten mikään olla niin hienoa, esimerkiksi lahjana kuin itse valmistama peli, joka on uniikki ja ainoa laatuaan? 83 Eipä kuule ihan heti tule mieleen. –Paitsi itse kirjoittettu kirja ehkä...

Lisäksi opin myös sen että tälläkin porukalla on tiimi, joka pelaa kerran viikossa lautapelejä! 83 Saisinpa töitä kaupungista niin voisin kai ihan hyvin viettää yhden päivän vähän pidennettynä ja olla kerrankin sosiaalinen ja tutustua uusiin ihmisiin. 8’D

Oikeasti kunnon peli hyvässä seurassa on jotain mikä pitää vaan kokea. Suhtaudun siis kriittisesti konsolipeleihin... nettipelit kyllä ovat parempi, voi olla vuorovaikutuksessa muiden kanssa. 83

Ilkeimmät kielet vois sanoo et tollasen aika on ohi, mutta en usko että on. Ei niin kauan kuin ihmiset tuskastuu ja kaipaa irtiottoja teknologiasta. ;D Eikä pelit ole vaan lapsille, kuten joskus koitetaan niin mieltää. Meidän yhteiskunnassa on se ikävä piirre ollu, että aikuisuuden merkki on olla tylsä, usein pinnallinen ja teennäinen, vakava ja huumoriton tylsimys, joka ei tunne mitään ja joka ei nauti mistään. Ehkä joskus sellaistakin kaivataan, mutta mieli kaipaa jotain muutakin virikettä.

Lopulta paikalle saapu tyyppi, joka suorastaan puhku intoa, tarmoa ja tuntu olevan täynnä energiaa. –Tai sit oli vaan hermostunut.

Komento miulle oli heti kun oli tiukannut että haluan pelata, että pysyt siinä ja kutsu kavereita pelaamaan. Hiivin huikkaamaan kaverille, joka kanssa halus koittaa pelaamista et nyt se alkaa. Tyypin VIP passissa luki totta kai VAMPYYRI! x’D

Myöhästyi kun oli käyny heittämässä keikän poliittisessa karkeloissa, joiden tunnelmaa kuvaili “jäätäväksi”.

Siihen ilmaantu muitakin tyyppejä ja sit lähti käytäntönnön peliopetus käyntiin. Yllättävää et toista kavereistani kiinnosti se kanssa. Jopa siinä määrin ettei menty cossinäytökseen ollenkaan. 8’D Se oli K25 peli sitten, sillä siinä ei ollu ketään alle 25sta mukana. x’’D

Kyllä Vampire The Masquerade on tuttu. Klaanit myös. Ensikosketus tuli surullisenkuuluisan Troikan PC-pelin, Vampire The Masquerade BLoodlinesin kautta. Sitten selailin muutamaa klaanikirjaa, roolipelisääntöjä, tutkin fanitaidetta... fanitaidetta etsiskelen toisinaan edelleenkin. Lyhyesti: se maailma olla mielenkiintoinen.

Mut se peli oli oikeasti kivaa ja jotenki tuntu et porukka rentoutui siinä heittää läppää ja tunnelma... Miten voi ventovieraat istuu alas, rupatella, nauraa ja pelata ku olisivat lähes aina tehneet niin. Sanottava myös että meidän neuvoja osasi asiansa. Oli siis surku, että piti lähteä sieltä kesken ennenkuin peli oikeastaan pääsi edes kunnolla käyntiinkään. Ilonpilaajan kun oli ehdittävä linkkaan. Pahoittelen. :/ Olisin kyllä halunnut jäädä pidemmäksikin aikaa oppimaan ja pitämään hauskaa.

Siinä piipahti pari peliä ryhmässä pelaavaa kurkkaamassa ja huikkaamassa vähän et mitä he tykkää pelistä ja se oli kiva kuulla sellasia mielipiteitä.

Sit jossain välissä toinenki kaveri ilmaantu sieltä cossinäytöksestä, valitteli et se oli ollu todella lyhyt ja seuras kanssa mielenkiinnolla peliä. Ei se odottaminen ollu tylsää. Mä kuuntelin ja seurasin taas opastusta. 83

Pikkasen oli siinä lähtövaiheilla puhetta myös toisen demopelin järjestämisestä. KYLLÄ KIITOS, koska pelataan?!

Illalla oli pakko heittaa faceen kun tutkiskelin pakkojen hintoja, että tässä sitä ollaan, tutkimassa pelipakkoja. x’D

No, kaverit heitti miut matkahuollon pihaan ja ehdin hyvin bussiin. Hyvästelimmä ja mie käppäilin laiturille odottelemaan. Bussissa koitin lueskella Hetaliaa, mutta keskustasta kyytiin nousi niin pahassa tuiskeessa tyyppi, että bussikuski ei ois aluks ottanu sitä kyytiin ensinkään, mutta taipu lopulta. Tyyppi oli niin jurrissa, että haasteli ittekseen. Ainakin luulin niin, mut oivalsin sitten et se puhuu kaikille bussissa olijoille! Uhos kovasti kostoreissusta joko poliisiasemalle, syytteli niitä ja jotain kauppaa ja oli mielikuva et jos toi ei sammu, se voi tehdä mitä vaan. Mielikuva oli et saan puukon lapaluitten väliin. Jep, olin huolissani. Joku setä sen juopon takana komensi sitä vaikenemaan ja minä toivon vain että et se nukahtaa ja nukkuu määränpäähänsä asti eikä aiheuta mitään ongelmia. Ja se nukahtikin melko pian siitä. x’D

Kun poistuin bussista, tuntu et laskeuduin saunaan. Ulkona oli niin jumalattoman kuuma! Ja satoi. Kaupungissa ei muuten satanut koko päivän aikana, eikä edes silloin kun lähdin sieltä. Silloin kyllä oli mustimmat pilvet, mutta...

Kävin vielä ostamassa soijaa ja ostin kuivattuja hedelmiä. –Teki mieli kuivattuja hedelmiä.

Herkut, eväät, salainen mauste ja naposteltvat sulassa sovussa sekaisin. Ah, suosikkipockyjäni pitkästä aikaa! x3

Eväsleipä onnistui jotenkin jäämään kaikkein alimmaksi ja sille kävi näin. Söin rieskaksi litistyneen chilikanachiabjonkun hyvallä ruokahalulla siitä huolimatta.

Voi että kun pääsin kotiin, kiidätin kassit kammariin, purin ne pikapikaa ja säntäsin suihkuun! Kylmään suihkuun! Hitto, hikosin koko päivän ja ulkona olin kuin olisin ollut saunassa vaatteet päällä! Kylmä suihku... se teki niin hyvää. Samalla selostin päivän kulkua Pedolle. x’D

Mutta kaikkiaan, hyvä päivä.

Ensi vuonna taas! 8D

Hyllyntäytettä. x3 Enpä muuten muista mitä kaikkea ostin viime vuonna, mutta taisi olla vähän enemmän? O.o’ Taidekirjoja en nähnyt yhtäkään tänä vuonna.

Alkoi tuntua, että löytyi uusi kiva harrastus... joka uhkaa olemaan sosiaalisin mitä ikinä olenkaan puuhannut. O.O’ Tosin rassaa se että edessä voi olla foorumin seuraamista ja sellaista... Ei ole mitään sitä vastaan, olen joskus seurannutkin ja joskus vilkaisen mitä ja miten jossain vanhassa tutussa paikassa menee.

Huolimatta että kuvissa vilisee vaikka mitä tuotteita, ei tällä ole mitään kaupallista tarkoitusta. :P Kuvat ovat muistoja ja muistutukseksi itselleni.

Cossikuvat Ukun galleriassa ja facessa. Jälkimmäinen on hankala löytää, enkä kerro miten se löydetään. ;D

Kawacon 2011 :D

Torstai aamunamieli muuttui sitten täysin, että kyllä allekirjoittanut sinne coniin lähtee. -Sanoinhan, täynnä pettymyksiä ja yllätyksiä. x’D Kavereilla oli jo torstaina hätä, että tulenko vai en ja montako päivää vietän conissa, että voin yöpyä heillä. Mukavaa, mutta yksi päivä riittää varmasti. -Kaksipäiväinen con muuten.
Perjantaina tutkin vielä kertaalleen kulkemista ja suunnittelin jonkunlaista shoppausreissua, sekä tutkin kartalta miltä ja missä se Peltola on. Nolottaa vähän sanoa, mutta Pedolla oli jonkunlaista vastenmielisyyttä sitä kohtaan, että olen kovasti paljon menossa sinne. Vetosi kyyditykseen. Kumottu. Vetosi aikaan. Kumottu. Finanssitilanteesta huolehdin itse, mutta päätin mennä silti. Näköjään kaikki järjestyi melkein itsestään. O..o’

Eikä kaduta lainkaan, että läksin sinne. -Vielä.

Alunperin suunnitteilla oli, että lähden aamulla polkemaan ja hyppään linja-autoon. Behemothilla kuitenkin oli käyntiä Joensuussa, varmaankin joku osa veneen moottoriin, joka paukahti eilisellä kalastusreissulla. No, pakkauduttiin aamulla autoon ja lähdettiin ja Peltolan löytäminen henkilöautolla osoittautui harvinaisen hankalaksi. No, samalla tuli selville missä Behemothin työpaikka. Samalla etsiskeltiin Pelton ammattikoulua. <..<’
Löytyihän se sitten lopulta ja paikalla oli jo jonkunverran väkeä. Lippujen myynti alkoi kymmenen maissa, kahden päivän ranneke oli vihreä ja päivän ranneke violetti. En tiennytkään, ennen kuin kaveri asiasta mainitsi, että Kawacon on opinnäytetyönä järjestetty tapahtuma. Järjestämässä mukana olleet saisivat luvan saada työstään kiitettävän, eikä mitään muuta.

Kierreltiin tutkimassa myyntipaikkoja. Taidekuja ammotti tyhjyyttään ja kauppiaiden huoneessa oli muutama myyntipöytä. Mangacafen edustaja muun muassa. -Ja siitä pöydästä lähti mukaan kahdella ostokerralla Pockyjä, jääteetä, sekä Alien vs Ninja. 8’) Jälkimmäinen on ollut ostoslistalla ja kun kerran oli tilaisuus niin... Myyjä oli todella avulias ja on puhtaasti plussaa, jos myyjä tietää mitä on myymässä.  Samassa pöydässä oli niitä julmetun paksuja mangoja. Japaninkielisiä. Sääli kun en kieltä osaa... Jos olet kuullut huhun, että japanilaiset mangat voivat olla paksuudeltaan puhelinluettelon kokoluokkaa.... On niitäkin. On myös sellaisia, jotka ovat paksuudeltaan tiiliskiven kokoluokkaa... O...O' Tosin epäilen, että olisi saattanut mennä kaksikin tiiliskiveä...

Toisilla myyjillä oli viuhkoja, figuja, pehmoleluja ym.. animesarjoihin liittyen. Ostin Hellsing avaimenperän ja toisella ostokierroksella ostin myös pullon ramunea. 8’3 ( Ramune on hiilihapotettu juoma. )

Kuvattiin cosplayaajia. Luvan kanssa tietysti. Hankalimmat sanat mitä tänään olen sanonut; hei, voinko ottaa sinusta kuvan? Vastaan ei tullut ketään, joka olisi kieltäytynyt. Upeita pukuja kaikilla, vaikka ei kaikkia ennättänytkään kuvamaan. Välistä tuntui, että cosplayaajat olivat hieman turhan vaatimattomia. Kumpaa puoliskoa lie pelottanut enemmän; kuvaajaa vai kuvattavaa. x’) Säikytin sitten pahasti kolmen tytön porukan sillä, että kysyin voinko kuvata heidät.

Conin ruokapaikka ja sen tarjonta jäi tutkimatta, sillä uolenpäivän aikaan lähdettiin sitten kavereitten luo syömään. Vaihtoehdot olivat hyvin vähissä. Mikäpäs tuossa, en ole heidän kaupunkiasunnossaan ennen käynytkään. -Sitähän ne sanovat, että mitä useampi kokki, sitä sekalaisempi keitto. Onneksi ei kuitenkaan tehty keittoa, vaan menuna oli pihvit, perunat ja makkaraa. Yksi keitti perunat, toinen paistoi makkarat ja uku paistoi pihvit. Naurettiin, että siitä olisi pitänyt ottaa kuva ja laittaa sivuhuomautuksena, että tämmöinen coniruoka tämä. x’3 Varmasti voitti kahvion nuudelit mennen tullen.

Vietettiin tovi asunnolla keskustellen, muun muassa hihhuleista ja siitä miten väärin on tuputtaa uskontoa  toisille, entisten koulukavereiden kuulumisista, musiikista, tokyopin lopettamisuutisesta, mangoista ja kaikesta muusta ja sitten takaisin coniin katsomaan joko taidekujalle olisi tullut myyjiä, kuvaamaan lisää cosplayaajia ja vielä kerran ostoksille ja ohi muutamien pajojen.

No, taidekuja pysyi tyhjänä. Mikä lie huomisen tilanne sitten? Sain kuitenkin kaipaamani infon taidekujaa koskien jos ensi vuonna tai sitä seuraavana vuonna sinne pääsisi. 8D Minusta tuntuu, että olen tarpeeksi hullu yrittämään. 8’’D ( Taidosta tai toteutuksesta en sano mitään... )

Kaiken kaikkiaan tämä pävä on ollut todella hyvä. Hellettä auringossa jotakuinkin +36, mutta jotenkaan se ei nyt ollut niin paha kuin olisi voinut kuvitella. Ehkä siksi, että oli muuta ajateltavaa kuin; jumalauta, miten saakelin kuuma täällä on. Olihan viime vuonna +40 ja ylikin ja siitäkin selvittiin.
Oli myös mukavaa saada kyyti matkahuoltoon. Kiitoksia! Kiitoksia myös päivällisestä, sekä siitä että kestitte minua melkein koko päivän.

Jännäsin matkahuollossa, että tuleeko se bussi sitten ollenkaan. Puhumattakaan, että teki mieli jäätelöä siinä vaiheessa kun kävelin matkahuollon pihaan. No, myyntipaikka oli jo sulkenut iloisesti ovensa ja myynti-ikkunansa, joten... Juomapuolelta sanon, että tänään tähän kirjoitushetkeen asti on mennyt  kivennäisvesipuolloja kaksi, kolme jääteepulloa ja ramunepullo sekä ramunepullollinen itsetehtyä limpparia. ( vettä + mehua + hiilihappoa )

Bussissa viereisille penkeille istui joku runsaasti aurinkoa ottanut ( pahasti punoittava ) vanhempi rouvashenkilö, joka mulkaisi mielestäni turhan törkeästi meikäläistä ja oikeassa ranteessa killuvaa pirteänväristä ranneketta. Mieli teki tokaista; joo, olen lomalla paiholasta ja minun pitää pitää tätä ranneketta aina....
Mitähän tekisin nyt noille cosplay kuville... Ei sitten tullut mieleen kysellä ihmisten nimiä ja sitä saako kuvat laitta esim. blogiin ja antaa sitten osoite, mistä käydä katsomassa.

En todellakaan tiedä mitä tekisin niden kuvien kanssa. Scräppään ne ainakin kunhan saan ne printattua. -Ellen skräppää ensin koneella ja sitten vasta tulosta. x'D

Ostokset:

Pockyjä. Leffa ja avaimenperä.8'3

Ramune ja jääteet. Sokeriton vihreä tee oli aika tujua juotavaa. mangotee taas... todella hyvää. 8'3

Fiilikset? UUDESTAAN! UUDESTAAN!

Pettymys tuo oli suuri...

Mitä isossa lehdessä oli kerrottu Outokummun kivi-koru ja käsityömessuista. Muistan kyllä havainneeni heti toimittajannäköisen honkkelin käppäilevän siellä ympärilleen tiiraillen, muttei mitenkään tilanteesta innostuneesti. Pikemminkin kuin etsiskellen jotain tai olevansa täysin eksyksissä. Muistan myös tilanteen, jossa lehdessä ollut kuva oli otettu. Seisoin vasemmalla arvauspöydästä tutkimassa lasihelmi ja ompelutarvike nurkkaa. Oli siellä korulukkoja ja muutakin myynnissä sillä myyjällä. Myyjällä oli myös esillä käsitöitään, pyyheliina pupuja, sekä erikoisvalttina kirjova ompelukone, jolla hän kirjoi esim. nimikirjaimet pyyhkeeseen ym. muuhun vaatteeseen. Siinä kohdalle sattui myös asiakas, joka tilasi tältä henkilöltä peräti neljä pyyhettä lapsenlapsilleen.

Siitä seuraavana oli ällistyttävä pöytä, jossa esillä oli massasta... mutta luultavammin oli savea, tehtyjä tauluja, joissa oli kukkia. Ensi vilkaisulta etäältä katsoin, että jollain on jopa maalattuja kukkatauluja. Menin lähemmäksi ja kukkataulut osoittautuivat kolmiulotteisiksi mestariteoksiksi! Niitä ei voinut olla huomaamatta tai ihastelematta!

Sitä seuraavana oli pienempi pöytä, jota en oikein muista. Siinäkin oli jotain tekemistä käsitöiden kanssa ja pikku tyttö tiskin takana äitiään odottamassa. Tunnustan, että sen sivuutin melkein kokonaan, koska seuraavassa pöydässä oli kiiltäviä juttuja, kiviveistoksia... punaisesta ( tai punaiseksi värjätystä ) jadesta veistettyjä aasialaisia lohikäärmeitä, jadekoruja ( ostin lohikäärmeriipuksen ), lasipalloja, kultahippuja pienissä vesipulloissa.... kaikenlaista pientä ja sievää.

Välissä oli taas käsitöitä. Muistan ne melko... hmm... oudot unisiepparit. Pöydän tarjonta oli muistaakseni jotenkin uusvanhaa...

Veitsivakan pöytä oli nurkassa, mutta se oli jotenkin pieni ja heidän valttinaan tänä vuonna oli ne nimikkorannekkeet, joita näpräsi harjoittelijanoloinen tyttö. Joitain kulta ja hopeakorujakin taisi olla vitriineissä. Esillä oli käsitöitä ja mm. haarukoista tehtyjä vaatenauloja. Sanon kyllä suoraan, ettei tänä vuonna nähty Veitsivakan erikoisuutta, elleivät tavarat ja muu muuttuneet päivien mittaan. Siinä päässä oli myös kullanhuuhdonta paikka.

Sisäkierroksilla aloitetaanpa aivan uniikista helmeilijästä, joka oli tehnyt upeita kaulakoruja ompelemalla siimalla lasihelmiä. Kaulakoruissa oli monimutkaisia kukkia ja ne olivat näyttäviä. Hän myös piti työnäytöstä ja kertoi helmiharrastuksestaan ja tehneensä uskomattomia korujaan vasta vuoden?! Siinä samalla kulmalla oli myös muistaakseni muitakin työnäytöksiä esillä, mutten muista mitä. Seuraavalla kulmalla oli hopea- ja kultasormuksia ja sen sellaisia. Vaakunasormuksia ja eräs upea hopeasormus, jossa oli pedon kynnet puristumassa molemmin puolin sormea. Oli myös toinen, jossa oli hampaat tai jotkut, mutta se ei ollut läheskään niin hieno kuin suomuin ja yksityiskohdin varustettu kaverinsa, tai ne miekkasormukset... Samasta rykelmästä löytyi myös kuukiviä... siis ei kuukiveä, vaan kuusta tuotuja paloja... no kuun kiveä. Joitain fossiileja, joita oli melkein kaikkialla taas kerran. Puuttuikohan tästä pöytäryhmästä joku, joka ei ollut vielä tullut...

Seuraavassa pöytäjoukossa oli lisää koruja, eräs kirjakauppiaskin, jolla oli kirjamateriaalia Outokummun kaivoshistoriasta? Ainakin oli kirjoja kivistä ja kiviin liittyvästä. Siinä seuraavana alkoi tulla lisää koruja, myös ne ns. halpiskorut zirkonein mutta ne olivat uskomattoman hienoja. -Ja edullisia. Kaduttaa etten ostanut vihreää lehtikorua... Missä olisin sitä pitänyt? Hah. Mutta silti, se oli kaunis. Huvittaa se myyjä, joka esitteli myös äärimmäisen moderdia kaulakorua, jota en olisi huolinut missään nimessä. Se oli lisäksi punainen.... Yyh.... Eikä yhtä ainoaa sinistä korua koko myyjällä?! * nyyh*
Seuraavana vuorossa olikin rutkasti mielenkiintoisempaa, eräs mielenkiintoinen yrittäjä, jolla oli pöydällään kristallipallosta lähtien kaikkea mielenkiintoista. Kristallipallo oli suuri, sellainen nyrkissä pidettävä ja siihen nähden edullinen mitä samankokoinen maksaisi muualla. Ensi vuonna jos käydään, hankin sen... mietinpähän sitten myöhemmin missä sitä pidän. Heillä oli myös hienoja jalokivikaulakoruja... sellaisia yksinkertaisia, mutta tyylikkäitä, kiviparantamisessa käytettäviä kiviä. Sekä hiottuja kiviä ( kuten monella muullakin ), sekä ihania laserkaiverrettuja lasiharkkoja, jotka näyttävät todella upeilta kun ne nostaa sellaisen valon lähteen päälle. -Sitä ei usko ennen kuin ne näkee.
Samassa pöydässä oli myös raakakivien myyjiä, joilta saattoi ostaa hiomattomia kiviä. Erikoisuutena taisivat olla valtavat ruskeat kivimöykyt. -Olisi pitänyt käydä kysymässä mitä kiveä ne olivat.

Siinä tultiin takaisin arvauspöydän luokse... Arvauspöydän vieressä oli myös kivenhionta-esitys, sekä arpajaispöytä. Jossain kohdassa oli myös kuuluisia jalokivipuita. Nurkassa oli kivinäytteiden myyjä. Tästä ostin malakiittia ja tiikerinsilmää. Heilläkin oli kirjoja myynnissä, mutta huomioni oli kiinnittynyt melko isoon hiottuuna malakiittipalloon. <3 Se oli kaunis. Ja niin oli sen hintakin. Siinä samalla kohdalle sattui eräs setäihminen, joka uteli olisiko näillä myyjillä jotain hakkua... ei se hakku ollut vaan sellainen pienipäinen vasara mikälie, jota oli koittanut verkkokaupasta näiltä immeisiltä ostaa, muttei ollunna saanut. Osti sitten paikan päältä.

Siinä näitten raakakivien vieressä oli sitten toinenkin raaka-kivien myyjä. Ai niin.. raaka-kivet muuten pidetään veden alla, jotta niiden tunnistaminen helpottuu ja näyttävät paremmilta. Tällä sedällä olisi kanssa juttua riittänyt ja tarjonta oli hieno.

Tässä välissä oli sitten eräs korukauppias taasen. Paras kenties... Sopivan hintaisia hopeakoruja. Viime vuonna ostin kaulaketjuja kaksi kappaletta ja korvikset tältä samalta ja nyt löytyi kelttiristi, johon sorruin.

Seuraavana taisikin olla setä, jolla oli myynnissä ne lohikäärme ja pääkallojutut... piilotettuna sivupöydälle? Sitä en unohta, itseasiassa myyjä toi mieleen Tarpeellista Tavaraa-kirjan kauppiaan jostain kumman syystä. Mistä lie johtunut, mutta kuitenkin. Tuli ostettua sitä gootahtavaa koristetavaraa, jota muuten pitäisi asiakseen jostain tilaamalla tilata. x') Myyjällä oli lasikoruja ja koristelasipalloja sun muuta koriste-esinettä. Varmaankin ryhmän ainoa ns. rihkamakauppias. Siis, kun vertaa siihen mitä muilla myyjillä oli pöydillään.

Seuraavan oli pöytä, jolla lainehti korukiviä laidasta laitaan... ja kun sanon että lainehti, niin totta totisesti lainehti. Pöydät oli nimittäin lastattu aivan täyteen korukiviä. Nurkkapöytä oli pinottu täyteen korukiviä... hiottuja korukiviä pakattuina pieniin siisteihin korurasioihin. Täältä ostin laavakivihelmiä, jotain mitä en tiedä mitä olivat mutta olivat hienoja kuitenkin, akaattilaattoja ja sinistä kultakiveä, joka ei edes ole oikeaa kiveä vaan lasia. <.<' Hinta oli törkeän kova, mutta enpäs tiennyt mitä olin ostamassa. -Itseasiassa jo ensi vilkaisulta arvaa, että kyseessä on lasi, mutta piti joutua ja edellä oli oikea hamsteri...

Sininen kultakivi ( blue goldstone ) tehdään keinotekoisesti lasista, joka valmistetaan matala happisessa ympäristössä ja joka turhan usein sotketaan korukiveksi ja luonnonmateriaalina... sitä käytetään korujen valmistuksessa ja sitä ilmeisesti voidaan työstää kiven tavoin mikä varmasti edesauttaa sekannusta. ( wikipediass lisää )

No kuitenkin kivet ovat todella kauniita. Tummansinen väri, joka sädehtii pienien hopeanväristen kiteiden kanssa kuin "kiveen" olisi vangittu tähtiä. Se pitää itse nähdä, että uskoo. Huolimatta siitä, että kyseessä on pelkkä lasimateriaali, se on todella todella kaunis katsella.

Ja viimeisenä... Ensimmäisenä jos aloitti kierroksen oikein... Oli savitöitä ja sen sellaisia. Veikeitä eläinpatsaita ja kierrätysmateriaaliripustimia. Silkkimaalauskoju oli tästä oikealla, jos sattui tulemaan hallitilaan sisälle. Sielläkin oli upeita taidonnäytteitä, sitä ei voi kieltää. Silmioihin oli maalattu pienoismaisemia ja kaikkea siltä ja väliltä.

Ensimmäisenä halliin tultaessa kyllä huomasi jäätelökojun. ;)

Ulkona taisi olla tällä kertaa tasan yksi myyjä, jolla taisi olla maalattuja kiviä, puujuttuja ja sen sellaisia myynnissä. Tätä korua ei kyllä tullut vilkaistua niin tarkkaan. Joitain luentoja oli sitten hallin yläkerrassa.

Ettäkö näillä messuilla ei ollut mitään nähtävää, kuten sellaisen käsityksen sai perästä päin lehtijuttua lukiessa? Väkeä vetivät varmasti, mutta kiitos oikeasti aliarvioivan lehtiartikkelin, osallistujia ja kävijöitä on varmasti ensi vuonna vähemmän. =..=' Perkele, kun en ollut rohkea ja ilkeä ja ottanut kuvia sieltä messualueelta todisteeksi. >..<' Nähtävästikään planttu, joka jutun teki ei ollut joko asiasta kiinnostunut tai tiennyt mistä kirjoitti. No, en tiedä minäkään mistä kirjoitan, mutta kirjoitan siitä mitä kaikkea siellä näin.

Ensi vuonna uudestaan! Ehdottomasti. Tämmöinen reissu, josta löytää silmänruokaa, uusia ideoita, kaunista kotiin, lahjaksi ja niin edelleen on totta totisesti vaivan väärti. On vieläkin täysi mysteeri minne hemmettiin kadotin pääsylippuni. Se nimittäin hävisi ja karmiva epäilys on, että saatoin käyttää sitä epähuomiossa maksuvälineenäkin oikean rahan seassa. -Tai sitten lompakkoni syö pieniä avuttomia lippuja. ( Kumpikohan lienee realistisempi vaihtoehto? )
---
Pistää niin vihaksi huonosti tehty työ!