Pettymys tuo oli suuri...

Mitä isossa lehdessä oli kerrottu Outokummun kivi-koru ja käsityömessuista. Muistan kyllä havainneeni heti toimittajannäköisen honkkelin käppäilevän siellä ympärilleen tiiraillen, muttei mitenkään tilanteesta innostuneesti. Pikemminkin kuin etsiskellen jotain tai olevansa täysin eksyksissä. Muistan myös tilanteen, jossa lehdessä ollut kuva oli otettu. Seisoin vasemmalla arvauspöydästä tutkimassa lasihelmi ja ompelutarvike nurkkaa. Oli siellä korulukkoja ja muutakin myynnissä sillä myyjällä. Myyjällä oli myös esillä käsitöitään, pyyheliina pupuja, sekä erikoisvalttina kirjova ompelukone, jolla hän kirjoi esim. nimikirjaimet pyyhkeeseen ym. muuhun vaatteeseen. Siinä kohdalle sattui myös asiakas, joka tilasi tältä henkilöltä peräti neljä pyyhettä lapsenlapsilleen.

Siitä seuraavana oli ällistyttävä pöytä, jossa esillä oli massasta... mutta luultavammin oli savea, tehtyjä tauluja, joissa oli kukkia. Ensi vilkaisulta etäältä katsoin, että jollain on jopa maalattuja kukkatauluja. Menin lähemmäksi ja kukkataulut osoittautuivat kolmiulotteisiksi mestariteoksiksi! Niitä ei voinut olla huomaamatta tai ihastelematta!

Sitä seuraavana oli pienempi pöytä, jota en oikein muista. Siinäkin oli jotain tekemistä käsitöiden kanssa ja pikku tyttö tiskin takana äitiään odottamassa. Tunnustan, että sen sivuutin melkein kokonaan, koska seuraavassa pöydässä oli kiiltäviä juttuja, kiviveistoksia... punaisesta ( tai punaiseksi värjätystä ) jadesta veistettyjä aasialaisia lohikäärmeitä, jadekoruja ( ostin lohikäärmeriipuksen ), lasipalloja, kultahippuja pienissä vesipulloissa.... kaikenlaista pientä ja sievää.

Välissä oli taas käsitöitä. Muistan ne melko... hmm... oudot unisiepparit. Pöydän tarjonta oli muistaakseni jotenkin uusvanhaa...

Veitsivakan pöytä oli nurkassa, mutta se oli jotenkin pieni ja heidän valttinaan tänä vuonna oli ne nimikkorannekkeet, joita näpräsi harjoittelijanoloinen tyttö. Joitain kulta ja hopeakorujakin taisi olla vitriineissä. Esillä oli käsitöitä ja mm. haarukoista tehtyjä vaatenauloja. Sanon kyllä suoraan, ettei tänä vuonna nähty Veitsivakan erikoisuutta, elleivät tavarat ja muu muuttuneet päivien mittaan. Siinä päässä oli myös kullanhuuhdonta paikka.

Sisäkierroksilla aloitetaanpa aivan uniikista helmeilijästä, joka oli tehnyt upeita kaulakoruja ompelemalla siimalla lasihelmiä. Kaulakoruissa oli monimutkaisia kukkia ja ne olivat näyttäviä. Hän myös piti työnäytöstä ja kertoi helmiharrastuksestaan ja tehneensä uskomattomia korujaan vasta vuoden?! Siinä samalla kulmalla oli myös muistaakseni muitakin työnäytöksiä esillä, mutten muista mitä. Seuraavalla kulmalla oli hopea- ja kultasormuksia ja sen sellaisia. Vaakunasormuksia ja eräs upea hopeasormus, jossa oli pedon kynnet puristumassa molemmin puolin sormea. Oli myös toinen, jossa oli hampaat tai jotkut, mutta se ei ollut läheskään niin hieno kuin suomuin ja yksityiskohdin varustettu kaverinsa, tai ne miekkasormukset... Samasta rykelmästä löytyi myös kuukiviä... siis ei kuukiveä, vaan kuusta tuotuja paloja... no kuun kiveä. Joitain fossiileja, joita oli melkein kaikkialla taas kerran. Puuttuikohan tästä pöytäryhmästä joku, joka ei ollut vielä tullut...

Seuraavassa pöytäjoukossa oli lisää koruja, eräs kirjakauppiaskin, jolla oli kirjamateriaalia Outokummun kaivoshistoriasta? Ainakin oli kirjoja kivistä ja kiviin liittyvästä. Siinä seuraavana alkoi tulla lisää koruja, myös ne ns. halpiskorut zirkonein mutta ne olivat uskomattoman hienoja. -Ja edullisia. Kaduttaa etten ostanut vihreää lehtikorua... Missä olisin sitä pitänyt? Hah. Mutta silti, se oli kaunis. Huvittaa se myyjä, joka esitteli myös äärimmäisen moderdia kaulakorua, jota en olisi huolinut missään nimessä. Se oli lisäksi punainen.... Yyh.... Eikä yhtä ainoaa sinistä korua koko myyjällä?! * nyyh*
Seuraavana vuorossa olikin rutkasti mielenkiintoisempaa, eräs mielenkiintoinen yrittäjä, jolla oli pöydällään kristallipallosta lähtien kaikkea mielenkiintoista. Kristallipallo oli suuri, sellainen nyrkissä pidettävä ja siihen nähden edullinen mitä samankokoinen maksaisi muualla. Ensi vuonna jos käydään, hankin sen... mietinpähän sitten myöhemmin missä sitä pidän. Heillä oli myös hienoja jalokivikaulakoruja... sellaisia yksinkertaisia, mutta tyylikkäitä, kiviparantamisessa käytettäviä kiviä. Sekä hiottuja kiviä ( kuten monella muullakin ), sekä ihania laserkaiverrettuja lasiharkkoja, jotka näyttävät todella upeilta kun ne nostaa sellaisen valon lähteen päälle. -Sitä ei usko ennen kuin ne näkee.
Samassa pöydässä oli myös raakakivien myyjiä, joilta saattoi ostaa hiomattomia kiviä. Erikoisuutena taisivat olla valtavat ruskeat kivimöykyt. -Olisi pitänyt käydä kysymässä mitä kiveä ne olivat.

Siinä tultiin takaisin arvauspöydän luokse... Arvauspöydän vieressä oli myös kivenhionta-esitys, sekä arpajaispöytä. Jossain kohdassa oli myös kuuluisia jalokivipuita. Nurkassa oli kivinäytteiden myyjä. Tästä ostin malakiittia ja tiikerinsilmää. Heilläkin oli kirjoja myynnissä, mutta huomioni oli kiinnittynyt melko isoon hiottuuna malakiittipalloon. <3 Se oli kaunis. Ja niin oli sen hintakin. Siinä samalla kohdalle sattui eräs setäihminen, joka uteli olisiko näillä myyjillä jotain hakkua... ei se hakku ollut vaan sellainen pienipäinen vasara mikälie, jota oli koittanut verkkokaupasta näiltä immeisiltä ostaa, muttei ollunna saanut. Osti sitten paikan päältä.

Siinä näitten raakakivien vieressä oli sitten toinenkin raaka-kivien myyjä. Ai niin.. raaka-kivet muuten pidetään veden alla, jotta niiden tunnistaminen helpottuu ja näyttävät paremmilta. Tällä sedällä olisi kanssa juttua riittänyt ja tarjonta oli hieno.

Tässä välissä oli sitten eräs korukauppias taasen. Paras kenties... Sopivan hintaisia hopeakoruja. Viime vuonna ostin kaulaketjuja kaksi kappaletta ja korvikset tältä samalta ja nyt löytyi kelttiristi, johon sorruin.

Seuraavana taisikin olla setä, jolla oli myynnissä ne lohikäärme ja pääkallojutut... piilotettuna sivupöydälle? Sitä en unohta, itseasiassa myyjä toi mieleen Tarpeellista Tavaraa-kirjan kauppiaan jostain kumman syystä. Mistä lie johtunut, mutta kuitenkin. Tuli ostettua sitä gootahtavaa koristetavaraa, jota muuten pitäisi asiakseen jostain tilaamalla tilata. x') Myyjällä oli lasikoruja ja koristelasipalloja sun muuta koriste-esinettä. Varmaankin ryhmän ainoa ns. rihkamakauppias. Siis, kun vertaa siihen mitä muilla myyjillä oli pöydillään.

Seuraavan oli pöytä, jolla lainehti korukiviä laidasta laitaan... ja kun sanon että lainehti, niin totta totisesti lainehti. Pöydät oli nimittäin lastattu aivan täyteen korukiviä. Nurkkapöytä oli pinottu täyteen korukiviä... hiottuja korukiviä pakattuina pieniin siisteihin korurasioihin. Täältä ostin laavakivihelmiä, jotain mitä en tiedä mitä olivat mutta olivat hienoja kuitenkin, akaattilaattoja ja sinistä kultakiveä, joka ei edes ole oikeaa kiveä vaan lasia. <.<' Hinta oli törkeän kova, mutta enpäs tiennyt mitä olin ostamassa. -Itseasiassa jo ensi vilkaisulta arvaa, että kyseessä on lasi, mutta piti joutua ja edellä oli oikea hamsteri...

Sininen kultakivi ( blue goldstone ) tehdään keinotekoisesti lasista, joka valmistetaan matala happisessa ympäristössä ja joka turhan usein sotketaan korukiveksi ja luonnonmateriaalina... sitä käytetään korujen valmistuksessa ja sitä ilmeisesti voidaan työstää kiven tavoin mikä varmasti edesauttaa sekannusta. ( wikipediass lisää )

No kuitenkin kivet ovat todella kauniita. Tummansinen väri, joka sädehtii pienien hopeanväristen kiteiden kanssa kuin "kiveen" olisi vangittu tähtiä. Se pitää itse nähdä, että uskoo. Huolimatta siitä, että kyseessä on pelkkä lasimateriaali, se on todella todella kaunis katsella.

Ja viimeisenä... Ensimmäisenä jos aloitti kierroksen oikein... Oli savitöitä ja sen sellaisia. Veikeitä eläinpatsaita ja kierrätysmateriaaliripustimia. Silkkimaalauskoju oli tästä oikealla, jos sattui tulemaan hallitilaan sisälle. Sielläkin oli upeita taidonnäytteitä, sitä ei voi kieltää. Silmioihin oli maalattu pienoismaisemia ja kaikkea siltä ja väliltä.

Ensimmäisenä halliin tultaessa kyllä huomasi jäätelökojun. ;)

Ulkona taisi olla tällä kertaa tasan yksi myyjä, jolla taisi olla maalattuja kiviä, puujuttuja ja sen sellaisia myynnissä. Tätä korua ei kyllä tullut vilkaistua niin tarkkaan. Joitain luentoja oli sitten hallin yläkerrassa.

Ettäkö näillä messuilla ei ollut mitään nähtävää, kuten sellaisen käsityksen sai perästä päin lehtijuttua lukiessa? Väkeä vetivät varmasti, mutta kiitos oikeasti aliarvioivan lehtiartikkelin, osallistujia ja kävijöitä on varmasti ensi vuonna vähemmän. =..=' Perkele, kun en ollut rohkea ja ilkeä ja ottanut kuvia sieltä messualueelta todisteeksi. >..<' Nähtävästikään planttu, joka jutun teki ei ollut joko asiasta kiinnostunut tai tiennyt mistä kirjoitti. No, en tiedä minäkään mistä kirjoitan, mutta kirjoitan siitä mitä kaikkea siellä näin.

Ensi vuonna uudestaan! Ehdottomasti. Tämmöinen reissu, josta löytää silmänruokaa, uusia ideoita, kaunista kotiin, lahjaksi ja niin edelleen on totta totisesti vaivan väärti. On vieläkin täysi mysteeri minne hemmettiin kadotin pääsylippuni. Se nimittäin hävisi ja karmiva epäilys on, että saatoin käyttää sitä epähuomiossa maksuvälineenäkin oikean rahan seassa. -Tai sitten lompakkoni syö pieniä avuttomia lippuja. ( Kumpikohan lienee realistisempi vaihtoehto? )
---
Pistää niin vihaksi huonosti tehty työ!