Viime yönä näin mielenkiintoista unta. Siinä unessa oli meneillään työkkärin palaveri, johon saapui komea tumma mies tummassa puvussa. Oijoijoijoi. <3 Tapaamispaikkana oli erään kauan sitten puretun rakennuksen viihtyisä keittiö, johon ( aamu ) auringonvalo siilautui puiden välistä.
Jossainpäin oltiin sitten menossa jotain kalliomaisemia tutkimassa ja joku näistä mukana olleista utuhahmoista ehdotti, että jonnekin voitaisiin lähteä. Ja että sinne jonnekin on tästä oikotiet ja matkaa vain 15 kilometriä. Päätös taisi olla yksimielinen.
Pakkauduttiin linja-autoon, tai sen tapaisiin ja lähdettiin Outokumpuun?! Muistan hihkaisseeni: Jipii, jo kolmas kerta tässä kuussa! ( toivottavasti en huutanut sitä ääneen... ) No, ainakin kaivostorni oli entisenlaisensa kun perille päästiin, matkalla oli kyllä jokin valtava järvi taas kerran ja paljon kiviraunioita. Eräs ajoluiskantapainen päättyi jännästi rantaan, johon aallot löivät. Siinä ajotielläkin oli vettä. Aivan kuin suuren tulvan jäljiltä.
Pysäydyttiin sitten johonkin kylään, kauppojen ääreen ym. Siellä oli kauppoja ja rakennuksia ja metsää. Ennen kaikkea suurta tuuheaa yhtenäistä kuusimetsää. Vanhaa kuin taivas. Lisäksi siellä oli keijuja ja allekirjoittaneella oli kamera mukana. Kuva, jonka otin oli kuin taideteos. -Niin ja olihan siellä vampyyreitäkin. Joku blondi heräsi unestaan kaula veressä siihen että hurjasti virnistelevä olio piteli sitä hiuksista ja hampaat olivat sahalaitaiset ja pitkät. Jokin siinä tilanteessa oli koomista. Toteamus; eipä tiennyt tyttö minkä vierestä aamulla heräsi.
Ärsyttää taas se, että uni oli oikeastaan miellyttävä, mutta juuri kun asiat alkoivat muuttua kiinnostaviksi ja alkoi tapahtua. Heräsin. =..0' Aamulla oli kyllä sellainen olo kuin olisin jäänyt jyrän alle tai kävellyt koko yön pitkin kallioita.
---
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti