Scandinavian Cosplay Championship... Teemalta?! o..o

Piti kyllä kaks kertaa hierasta silmiään perjantaiyönä, kun katoin mitä Teemalta tulee. Ne näytti Scandinavian Cosplay Championshipin suorana... ja Crystal Snow oli mukana kommentoimassa... O..o’

Mutta... upeita cosseja ja upeat cossiesitykset!!! Vaan sääli, ettei se kamera kiertänyt myös yleisön joukossa. :/ Hajosin sataa kun cossiesitykset veti suomiselostajat hiljasiks ja pitivät myös kielensä siitä etteivät jakaneet palkintoja etukäteen. Suomalaiselostajilla ainakin urheilukilpailuissa on se vittumaisen ärsyttävä tapa. <..<’

Oli niin pakko:

Seuraavaks kun saataisin telkkaan kunnon animesarjojakin. Viimeksi animesarjoja ja leffoja tuli vuonna nakki ja makkara... 2005? Oli SailorMoonia ja NeonGenesis Evangelionia. Sitten näitä satunnaisia Ghibli leffoja. Teeman animekokoelma; Fake, They were 11 ja Portit auki ja Ihmemies Loche ( se uudempi ).

Vaan miten olisi jotain muuta.. vaikkapa Ghost in The Shelliä, Inuyashaa, Bleachiä ja sellaista. Ei kuitenkaan mitään Weediä ja Narutoa. :P ( En ole kummankaan sarjan fani, huomasitte kai. )

Sini 0

Tämmöinen löytyi eilen astiakaappia siivotessa ja riemuitsin saadessani astian missä pitää helmiä ym. tarvikkeita.

Vaan sitten rupesi kiinnostaamaan, että mikähän se tämä vati/lautanen mahtaakaan olla ja mitä vuosimallia. Vaaleansininen se on ollut. Pohjaleima Sini 0.

Mikä päivä jatko-osa

Eilinen oli jo MIKÄ PÄIVÄ! osastoa ja tänään sama tahtii näkyi jatkuvan. Kirjoitan eilisestä sitten huomenna ja postitan sen eiliseksi. Eilen en jaksanut ja tänään en yksinkertaisesti malta. Tänäänkin tapahtui.

Yöllä tai aamuyöstä, joku torvi oli saanu operoitua autonsa sillankaiteeseen. Harmi vain että kuitenkin niin hissukseen, että sillan metalliosia oli paskana, muttei ollut saanut autoaan ja itseään jokeen. Olisi joutanut ellei kyseessä ollut sairaskohtaus.

Töissä oli kuin olisi ollut töissä ruumiskellarissa. En ole ollut hommissa siellä. Vielä. Mutta vielähän sitä ehtii kaikkeen, eikös? 8’D +10 astetta, joka tuntui kuumiin kesäpäiviin tottuneista -5ltä. Porukka istui sisällä hommissa takit niskassa, yhdellä oli viltti sylissä ja toppatakki. Pomolla huulet sinisinä. Oikeasti, eipä paljoa naurata sellaiset olot.
Etälämmityksessä vain kiistetään, että ei ole mahdollista, teillä on siellä +20 astetta. Pitkällisen maanittelun jälkeen kävivät lopulta katsomassa, todeten että toissapäiväiset ukkoset olivat sitten tehneet pikku pikku tuhoja.

Arvelin työpäivän päätteeksi käväistä kierrätyskeskuksessa kun en ole vähään aikaan siellä käynyt ja oli sellainen olo. Siis sellainen, että menen sinne ja juuri tänään. En juurikaan tiennyt, että miksi mutta päätin sitten mennä kuitenkin. Eihän sitä koskaan tiedä kun tulee sellainen vaistomainen olo. Yleensä se enteilee hyvää.

Päivän saaliina kahdet housut, jotka peräti mahtuu jalkaan, animeboxi jota olen metsästänyt  vuoden päivät ja materiaalia koruihin. Siinä määrin, että hirvittää jo itseänikin. Ja sitten ota-tästä-ja-vie-helkuttiin laatikosta erittäin jännä esine. 8¨’D Pois se, että tuli erehdyksissä niitten housujen kanssa sählättyä, kun ne on siellä isoissa laatikoissa niin olin kuorassu pinoon yhdet pikkuiset ( lue:normaalikokoa kaiketi ) farkut kun tutkin farkkulaaria. Enkä huomannut kuin vasta kotona. D: Noo... eiköhän noista jotain saa. >’D Kassin ynnä muuta ainakin.

Erittäin hyvä löytö ja vieläpä edullisesti. Lähinnä muovihelmiä, mutta myös emaloitu riipus, lasisiruhelmet ja kookosnappeja. Sekä animeboxi jota olen etsinyt kauan.

Tämä löytö oli Ota-Tästä ilmaiskorista. Kokemuksesta tiedän, että ovat miettineet ettei tuollaista kukaan ostaisi. –Olen ollut itse siellä töissä sen verran usein. x’D

Tosiasiahan on, etteivät normaalit, mielikuvituksettomat ihmiset osaa arvostaa mitään outoa ja kiehtovaa, jota joskus tulee vastaan. 8)

Ainoa vika joka tässä on, on väri, mutta muuten se on ihanan karmiva ja soveltuu hyvin sormusten yms esittelyyn. >’3

Lyhyesti, tästä ei voi enää päivä parantua. Toki, jos shenkerillä löytäisivät pari viikkoa kateissa olleen rosherin paketin niin... mut sehän on liikaa vaadittu. D:

Perinnevärikartta

Jotenkin ymmärsin lukemani pieneksi piilovittuiluksi, mutta voin toki olla väärässäkin. Tee itse n.5/1991.

Kyllä se vaisto kutinsa piti

Olihan siinä meikän vaistossa sitten taas perää…... Postilaatikossa ei kuitenkaan ollu odottamassa saapumisilmoitusta kaverin paketista, vaan kaverin paketti. 8’3

Ja ihana joulukortti. Predator-aiheinen tällä kertaa. x’3

Puuttuu enää tieto siitä missäpäin Suomee meikän kännykkä reissaa ja mistä iivan tiirasta se on haettava…...

Ps. Uusi kännykin on lähempänä kuin arvasinkaan. Tästähän on tulossa jännä päevä.

Hyppäys Brycen kelkkaan…...

Tänään katoin Dazissa, että olispa metka ilmainen tarjolla Brycea varten ja tällä kertaan ihan ilmatteeks niinkuin ennenvanhaan.

Siitä läksin tutkimaan, että onkos mulla Brycea muuten ollenkaan. Muistissa oli, että olisin aikoinaan ilmaisen sisältöpaketin kyllä ladannut…... mutta että löytyy Bryce 7 pro. –Lataamatta ja asentamatta.

Arvelin, että nytpä koitetaan sitten sitäkin kun se kerran on.

Näyttää hyvin käyttäjäystävälliseltä, eikö totta? 8’D

Osasin lisätä vettä ja valoa ihan ensi yrittämällä. 8’D

Maasto jäi raidalliseksi ja taisi jäädä koko renderi kesken…... mutta, kiviä tuli lisättyä. 83

Rengas vedessä…... absoluuttisen ihana heijastus. 83

Renderit Bryce 7 Pro:lla ja Brycen omalla sisällöllä.

Olihan se jo aikakin?

Tänään pistin elon risaiseksi ja investoin uuteen kännykkään. Simpukkamallia, musta ja kameralla ja reippaasti alle satasen. 83 Halvemmallakin olisin päässyt, mutta halusin sellaisen jossa on jonkunlainen kamerakin. Hätävarana. Mutta radio? Sellainen kännyssä on kyllä yksi turhake.

Meikän ihan eka oli nokialainen, jonka sain papalta ennenku amis alkoi. <3 Hankin sit nokian simpukkaa, joka ei kuitenkaan ollut mikään paras mahdollinen. Mahtaisikohan kukaan haluta sen jos koittais myydä pois? Vielä toimii ja akkuja siihenkin malliin myydään.

Sitten löytyi todellinen rakkaus ja toimiva puhelin. Siemensin simpukkamallia. CL75 ja kesti seitsemän vuotta. Vara-akuilla viimeiset vuotensa. Pitäisi saada sen syvyyksistä pelastettua viimeiset kuvat mummosta ja papasta.

Tässä välissä olen yrittäny opetella käyttää nokian simpukkaa, mut ei oikein luonnistu enää ja sit Behemothin ostamanaa vanhaa kommunikaattoria. Muuta hyvää olekkaan kuin näppärä tekstailussa. Huomasin et tohon samperin vekottimeen on hankala vastata. O.o

Toivottavasti tää mikä miellytti eniten on edes vähän samanlainen kuin tuo mihin miellyin aikoinaan.

En tajua mitä helvettiä tämä vitun hömpötys kaikkein uusimman ja viimeisimmän perään oikein on? Tai mistä se juontaa? Siitäkö, että pitää olla samanlainen kuin kaverilla vaiko siitä ettei muka ole mitään jos ei ole uusinta uutta ja velkavankeus? Brassailla sit kavereille montako appia käyttää ja muuta hyödytöntä paskaa.

Mie olen sitä mieltä, että mähän en appejä tartte, eikä mun myöskään tartte notkua netissä sihrustaen kännykän näyttöä, tai päivittää facee tai twitteriä joka viiden sekunin välein. –Tai stalkata mitä kaverit tekee…...

Mä ehdin ihan varmasti päivittää facebookkini illalla, jos on mitään aihetta. Ehdin varmasti myös vilkasemaan kaiken tärkeimmän. Sähköpostitkaan ei karkaa yhtään minnekään kuten ei tavan postikaan. Hätämakkarakaverit saavat luvan oppia odottamaan. –Eihän mulla edes ole sellaisia. Onneksi. x’D

PS. Kävin törsäämässä helmiin, huolimatta Pedon purnauksesta. Mikään ei ole kamalampaa kuin, että tulee inspiraatio ja sitten ei löydykään tarvikkeita toteuttaa visio.

Sen voi vangita paperille, mutta jos se ehtii unohtua sitten kun taas on tarvikkeita…... Turhautumisen määrää ei pysty sanoin kuvaamaan.

Mulla on pari helmityötä jotka haluaisin saada valmiiksi, mutta kun ei ole sopivia helmiä yhteenkään niistä!

Huvittavintahan tässä on, että samaan aikaan kun mie en sais hankkia tarvikkeita et saan virkittää itteeni ja oppii tekee koruja, samaan aikaan se itte raivoaa ettei voi tehdä jotain kun ei ole sopivia tarvikkeita.

Uku ja predatorit

Manalan lautturi voi taputtaa itteensä selkään hyvästä työstä. Hän nimittäin kiskoi minusta esiin uinuvan Predator fanitytön.

Tähän asti olen salaa inissyt sitä vääryyttä, että miksi joka hemmetin Predator leffassa Predator otetaan aina hengiltä?! Puhumattakaan, että näytetään aina niin vähän ja yksipuolisesti sitten ihmisten näkökulmasta ja ihmiset ja niitten draama on sitten aina keskiössä. Tylsää ja sitä draamapaskaa näkee jo ihan tarpeeksi muissa leffoissa.

Katoin eilen Predators leffan ja se oli pettymys. Suurin rooli oli ihmisten selviytymisellä. Voi jippii ja paljonpa kiinnostikin. Ok, olihan se hauska se matrix sedän rooli hieman vinksahtaneena mutta muuten. Plääh.

Toissapäivänä kattelin AVP2n pitkästä aikaa. Yritin myydä sitä pois kun ei se ekalla katsomiskerralla mitenkään ihmeelliseltä vaikuttanut mutta kun katsoin sen uudelleen niin oli se ( onneksi ) parempi kuin muistin. 8’3 Itseasiassa aika paljon parempi kuin muistin. Tuli hieman kiire pelastaa leffa myynnistä sen jälkeen. Olisinpa tajunu katsoa sen aiemminkin. x’’’D

Myrskyvaroitus?

Eilen vouhottivat joka kanavan uutisissa ja radiokanavilla, että sieltä se yön aikana myrsky tulee ja pitäisi tulla ihan oikein maatakaatava myrsky. Pahin mitä on nähty.

Tuliko?

Eipä muuten tullut, eikä muuten edes tuullut. Sen sijaan on ihan normaali leuto tihkusateinen syyspäivä. –Lumetkin suli viime viikolla pois. O.o’

Kovempi myräkkä oli viime viikolla. =..=

Muisti palaa pätkittäin

Meikän muisti on jännä tapaus... Kattelin vanhoista muistiinpanoista luonnoksia ja muistan niitä katsomalla missä olen ollu ja suurinpiirtein mihin aikaan.  8’D

Muistan, että piirsin tämän matkahuollossa, jonne päätin jäädä viluisena ja märkänä koska satoi aivan kaatamalla kylmää vettä niskaan ja sateenvarjo oli kehno.

Söin sellaisen reissumiestyyppisen leivän. Täytteenä oli tomaattia, kurkkusiivuja ja kinkkua. En muista oliko juustoa. Juotavaa en ostanut. Oli tarpeeksi rahanmenoa jo siihen leipään matkahuollon hinnoilla. =..=’

Siis satoi, lueskelin lehtiä ja raapustelin sitten piirtää tuollaisen siinä aikani kuluksi.

Työvälineenä oli 0.4 millinen Artline kuitukärkifinelaineri.

Postasin sen vasta syyskuussa kun unohdin mitä kaikkee miun muistikirja pitääkään sisällään. 8’D

Rupeshan ne löytyy... kyseenalaisten keinojen jälkeen...

Kyseenalaisuudet kunniaan. Kerroinkini aiemmin, että Behemothin muistikortin kanssa on ongelmia ja kuvat pitäisi saada ulos, mutta kun kamerat ei lue korttia enää. Läppäri ei lue korttia. -Mulla on omassani sisäänrakennettu lukija ja se on näppärä kapistus. Ei toimi telakalta. Ei tullut kokeiltua olisiko printteri osannut lukea...

Tiedostonpalauttaminenkaan ei toimi kun kone ei tunnista korttia. Eikä levyneheyttäminenkään sen puoleen. Joten, sitä tutkii sitten suurella mielenkiinnolla  onko vastaavaa kellään ja mikä mahtaisi auttaa. On. Pahemmasssakin mittakaavassa.
Mielestäni paras ja sopivin ohje oli, että formatoidaan ensin, katsotaan sitten löytyykö tiedostonpalauttamisella.

Syytä, että miten on mennyt niin juntturaan ettei mikään korttia lue, en rupea edes arvailemaan.

No, formatointi on tehty ja kas kummaa... Kortti on taas koneitten tunnistettavissa.  Nyt sille voi siis koittaa tehdä seuraavat temput. Eli tiedostojen onkiminen bittiavaruuden tyhjyydestä.

Muistan kun joskus peloteltiin sillä, että kun tiedostot poistetaan koneelta tai kortilta, ne ovat poissa pysyvästi! Nyt pitäisi pelotella, että mitä olet ikinä yrittänytkään poistaa tarkoituksella tai vahingossa, se voidaan onkia esiin.

Kohta näen mitä...
mitä... mitä....
Selkääntaputtelu lienee paikallaan nyt. Kaikki kuvat ovat löytyneet. Ja vähän enemmänkin. Löytyi meikänkin vuonna nakki ja makkara ottamia kuvia ajalta, kun vanha uskollinen HP oli posahtanut ja odotin uutta kameraa. <3 Olin ostanu ne onnettomat Derwent Academy muka-akvarellikynät... Esittelin uusia kuitukärkikyniä, jotka ostin samana kesänä(?) Outokummun Kirjakaivoksesta ennen kuin se meni konkkaan.... Mun pikkuiset ei ollu vielä saanu Obitsujaan. ( kaksi pikku dalia )
Löytyi myös Behemothin aivan ekat kuvat.... Molemmat olevinaan oli poistettu jo vuosia sitten. O..O

Mutta Pedolle tärkeimmät on kuvat sen siskon lapsenlapsesta. 83 Ilonen vesseli näkyy olevan. 8’D

Toivon, että Peto halais ny vihdoin meikää edes tästä hyvästä. =..0 On sen mulle velkaa. >6 Olisin tarvinnut sen jo silloin kaikkein eniten kun ukki kuoli. Mutta ei. Tunteiden näyttäminen tässä perheessä muuten kuin vittuiluna ja huutona ja vihana on kiellettyä! =..= ( Iskipä sanoinkuvaamaton murhe ja suru eto asiasta. O..O )

No niin... palautetaanpa nyt ne kuvat.
Homma selvä. Sain myös halauksen ja nätin kuristuksen. ( Kun kieltäydyin muutoin laittamasta niitä kuvia Pedon tikulle. x’D )

Vesiväri-inventaario

Mie haaveilin vielä viime viikolla, että pitäisi ehkä uudet vesivärit ostaa. Alkukesästä mieluilin niitä kun käppäilin kaupungissa kaupoissa.. Ei sillä ettikö olis ollu entisiä, vaan siksi että mietin et riittääkö entiset edes minkään alottamiseen.

No, tuli viikon alussa siivottua ja... No, en tarvitsekkaan uusia vesivärejä. ( Kauppiaiden painajainen... ) Lyhyesti, mie en paljoa vesivärejä ole käyttäny... koskaan.

Välillä tekee mieli ja sillon pitää olla välineet likellä.

Siisteysintoilijat voi nyt painaa sitä kotisivukuvaketta ja painua helvettiin miun blogia kyttäämästä. Maalatessa roiskuu ja se ei ole mikään taiteilija jolla ei työvälineet joko sotkussa, sekaisin tai hukassa. 8’D

Mun vanhimmat vesivärit. Niitä ensimmäisiä jotka pentuna sain. Käsi ylös kuinka moni pystyy sanomaan samaa et edelleen on käytössä ikivanhat lapsena saadut työvälineet?

Nää Bryunzeelit on kaikkein uusimmat, jotka ostin viime vuonna kierrätyskeskuksesta eurollakohan se oli? No ne ei maksaneet paljoa ja ovat kuin uudet. Tuli todella nostalginen olo. Tokat koskaan omistamani vesivärit ( kuvat ylempänä ) oli tätä merkkiä. Kolme laatikkoo joista vaan kaks on enää hengissä jotenkuten. Tehdäänköhän näitä muuten enää? O.o’

Peto muistaakseni osti nää kun olin pieni? Selvästi käytetty ja pitäis suhkuttaa toi et sais akryylimaaleille kestopaletin. 83

Nää sain yhdeltä Pedon siskon aikasista penskoista synttärilahjaksi... Hetkinen. Pitää miettiä. Talvella 97 luultavasti. Pitää kattoa muistiinpanoista millon tarkalleen loin yhden hahmon... juurikin näillä väreillä ja samalla viris vähän uudestaan maalaaminen. 8’D

Noi on samoilta ajoilta kuin lahjaks saadut. Luulen että ne on reissulta mummon kanssa. :3

Näitä perinteisiä vesivärejä. Yks iso alla on oma ja neljä muuta ostin amisaikoina kun koululla loppu yks oppilinja ja ne möi välineistöään. Totta kai iskin harakkana kynteni just vesiväreihin, yhteen sovitusnukkeen ja papereihin… Jösses... kun koulu alko loppuu raahasin parikin kertaa rullalle käärittyä paksua paperia kotia. 83

Ja tässä onkin sitten lähes akryylimaalit ja vesivärituubit. Käytössä parhaiksi maaleiksi on osoittautunut juurikin kuvan maalit. Mutta tehdäänkös Marie’sin vesivärejä enää? Kaupoista ei ainakaan taida enää saada. :( Miulla on pari isoa purkkia jotain halppis akryylimaalia... sellaista joka kuivuessaan jää ällöttävän tahmaiseksi ja tarttuu aivan kaikkeen. =..0’ Mulla meni yks kohtalaisen hyvin onnistunut taulu piloille koska sen päälle oli sitten liimautunut noilla tahmamaaleilla maalattu paperi. =..=’

Tässä arvelin että jos maalaisin taas jotain. Viimeksi kun olen vesiväreillä maalannut jotain niin tein muutaman pikku kokeilun, joista kolme parasta olis ihan juliste ja postikorttikamaa. 83

Oikeasti oli järkytys että miten monet mulla noita vielä on, sekä se että on säilynyt ihan taaperoiästä asti noita värejä. O.o’

Joo, mulla ei ole mitään supertaitelijalaatua kuitenkana. Olen kyllä ihastellu että olisi kiva joskus omistaa sellaisetkin mut se taas olisi suoranaista työvälineitten väärinkäyttöä vain omistaa niitä uskaltamatta käyttää niitä.

Se vähän selittää sitä miksen ole ollu koskaan mikään innokas vesivärien kanssa... Herttinen, ne on kalliit ja ne kuluu! 8’D Onko normaalia että itäsavolainen on pihikinttu? O.o’

Mutta joo, ne on tehty käytettäväksi, eikö totta?

Vampyyrikatras ( minion )–VTES

Salaisesti hypetän silkasta riemusta, että ens viikolla saattaa olla niin että sitä pääseee iltapäivällä kavereitten kanssa kaupunkiin. Kaikilla kolmella vielä näitä vtes juttuja eli pakkojen ja boosteritten kattelua ( ainakin ). Ellei sit sitä ajankohtaa muuteta taas... =..=

Yhden kaverin kommentti oli aivan ihana, hän nimittäin totes et mie vietän sosiaalista elämää. Niin, pitäähän sitäkin joskus. –Mutta tuskin siitä tulee tapa.

Kyllä mie mielellään vähäsen enemmän sosiaalistuisin ja kiva olisi tutustua uusiin immeisiin ja saada uusia kavereita ja ikäistäänkin seuraa ja samanhenkistä porukkaa? Saako mitään niistä neljän seinän sisältä? Enpä usko. Ok, olen kyllä saanu tosi hyviä kavereita netin kautta mutta silti... mutta... on se silti kiva joskus käydä kavereiden luona tai viettää päivä kavereiden kanssa ja soitella välillä ja kysyä kuulumisia.

Mietin taas sitä että jos olisin amisaikoina löytäny fantsun ja mangan ja saanu koukutettua magickiin tai vtesiin. Varsinkin jälkimmäiseen. 83 Kuuluu samaan kategoriaan kuin jos miulle olis opetettu ja opastettu mangan maailmaan kun olin ysillä vuonna 1999. 8’’D Mitä osaisinkaan nyt!

Ja saan mennä. Kuulin kyllä Pedon nurinaa että mie olen mestari tuhlaamaan, mutta omasta mielestäni kaikki mihin olen tuhlannut on tullut tarpeeseen ja itselle. –Ja osasta on riittänyt muillekin jaettavaksi. 83 ( kaikkea sitä visuaalista puolta mitä olen tunkenu deviin ja faceen ihmisten kiusaksi )

Itellä on suunnitelmissa investoida nyt tasan kakteen boosteriin ja toinen hankkia toinen Tzimisce startteri kuten konkarit on opastaneet.

Sellanen ohjeistus on annettu että starttereita pitäisi olla kaksi että voi saada parempia vamppeja kryptaan ja käyttökelpoisia kortteja kirjastoon. Boostereiden kanssa opastus kuului että perussettiä ja Black handiä meikälle että tulis jotain hyödyllistä. –Vaan eihän noista tiedä mitä tulee. 8’D

Olen opiskellu tunnistamaan eri korttityyppejä noista librarykorteista ja lukenu hieman sääntöjä. Huomasin myös sen että vamppini osaavat kaikenlaista kivaa, muutakin eli sehän taitaa tarkoittaa sitä, että ne voivat hyödyntää boostereita aikas pitkälle ( kuten muittenkin klaanien vampit? ).

Animalis, Auspex ja Viccitude taitojen lisäksi listalla on Protean, Celerity, Precence, Dominance, Obfuscate, Fortitude, Chimenstry, Potence ( on kyllä ihan eri potenssista kyse ;) ) ja ties mitä vielä tuleman pitää. Jos nyt sattuu uusia vamppeja tulemaan niistä boostereista tai startterista... Kunhan kykykorteissa ei ole sitä määritelmää että vain tietty klaani voi niitä käyttää. 83

Sen ymmärsin säännöistä että kahtaa samanlaista vamppia ei voi pelata

Kortteja voi kuuden pelaajan pelissä olla 100 kirjastossa ja sitä eri rajoiteta montako vamppia kryptassa on, eikä sitäkään montako samaa korttia pakassa saa olla. Kolmen pelissä kirjastossa vissiin saa olla enintään 50 korttia? Tuota pitää vielä kysyä.

Kaverit vähän vihjas et syksyn aikana harjoteltais aikas ahkeraan. 83 Sopii miulle! 83

Toinen erä juurtuneita santtuja

Alkuvuodesta laitoin muutamia sinisen santun lehtiä ruukkuihin ja nyt näkyy pikku pikku piippoja nousevan mullan alta. Juurrutus on tuottanut tulosta! Nyt kun mikään ei menisi vikaan niin niitä sinisiä olisi kolme enemmän. 83 Tai kuusi jos molemmat ruukuissa olevat lehdet juurtuu ja työntää lehteä. ;)

Sieltä se ponnistaa! Santun lehti on juurtunut supsikkaasti ja se puskee ahkeraan uutta lehteä. :3 Samaa oli havaittavissa kahdessa muussakin ruukussa.

Sitten ne on myöhemmin jaettava totta kai. Lisäsin valkeita santtuja jakamalla viime talvena juurtuneen santun. Siltä löytyi kolme pentua. Jotka näyttäisivät kaikki selvinneen siirrosta.

 

Ehkä pitäisi siirtää kaksi pientä uudelleen, kun tungin ne samaan ruukkuun kun oli ruukuista vähän pulaa. -Saisivat omat ruukut. :3

Lehdestä juurruttaminen on aika hidas prosessi noiden kanssa ja vie muutaman kuukauden. ^^’ Mutta on se nopeampaa kuin odottaa, että santtu puskisi juuresta uutta. :7

Miun tapauksessa se on myös 50/50 eli joko juurtuu tai ei. Sitten on vielä se toinen erä molempia mitä miulla noita on; valkeita ja sinertäviä. Niistä tietää varmaksi varmaan joskus elo-syyskuun tienoilla.

Santut lienee ainoat kukat mistä pystyn huolehtimaan jotenkin. Niin ja en kastele alta. Pitäisi kai, mutta en silti tee niin enkä suosittele että muutkaan tekevät niin. Mutta ei miun santtujen lehdet pala tai mätäne vaikka kastelisin päältä kun ei niitä uiteta.
Olen kyllä nähny uittotapahtumankin... ja sen että niitä kastellaan kylmällä kahvilla. 8’D Sillä immeisellä santut muuten kukoisti. :3

Riivattu radio?

Olin tänä aamuna jännän äärellä. Päätin heti herättyäni että Natsulle vaihdetaan silmät. Eli nukkekustomointia aamiaiseksi. Söin jotain ja sitten rupesin puuhastelemaan siinä peruukin poiston ja ruuvimeisselin kanssa.

Kuten aina, radio on päällä suuren osan päivästä kun olen kotona. On se yksi hyvä kanava, josta useimmiten tulee suhteellisen kuunneltavaa musiikkia ja ohjelmatkin on jees. Samaa ei voi aina sanoa muista kanavista mitä on joutunut kuuntelemaan.

Mutta sinne jännän äärelle...

Radiossani on usein kummia häiriöitä, kun haluan kuunnella Radio Rockia ja se kuuluu tasan yhdeltä taajuudelta... ja siihen vaikuttaa sää ja kaikki muu, että miten hyvin se kuuluu.

Joskus kuuluu todella huonosti, joskus hyvin. Välistä tulee häiriöitä ja välistä saattaa lakata kanava kuulumasta kokonaan. Sellaista normijuttua siis?

No, tänä aamuna iski ne häiriöt. Tuntui, että radio huimeni täysin. Välistä kuului Rockin aamuohjelma, väliin häiriöt, väliin jotain saksankielistä ohjelmaa, taas Rockin aamuohjelmaa ja taas jotain saksalaista. O..o’

Mitä taas Natsun silmiin...  onnistui.

Clampin tyylikästä tieteisdraamaa

Kun törmäsin divarissa Clampin mangoihin, Cloveria oli useampi osa myynnissä. Kaikki neljä osaa. Enpähän tajunnut jo silloin ostaa kahta ensimmäistä.

Nyt tiistaina kun poikkesin vihdoin aikomuksena ostaa ne kuljeksimasta ja tutustua CLAMPiin... Jotenkin on sellainen muistikuva, että otaku ei ole Otaku ennenkuin on tutustunut aiheeseen, joten nytpä sitten tutuistuin.

No, kaksi mitkä oli tungettu kirjatelineeseen loistivan poissaolollaan. Joku oli ehtinyt ensin! * mur mur mur * Mutta 3 ja 4 olivat tallella. Kukaan ei tajunnut katsoa pahvilaatikkoa nojatuolin luona! x’3

Ensinnäkin manga on painettu muka-laadulle ja laadukkaasti. On vihonviimeinen idea painattaa mangaa A5 kokoiseksi kirjaseksi, huonolla liimauksella joka ei kestä ajan hammasta, lukemisesta puhumattakaan. O.o’

Mutta juu... Cloverin maailma ja taide. Ok, nätisti piiretty ja pirun sekava juoni. Mutta kuitenkin ihan mielenkiintoinen. Tarinassa on ihmiskokeita, jotka on luokiteltu apilanlehdillä neljään kastiin. Yksi ainoa nelilehtinen apila on suljettu maailmalta, mutta hän kaipaa vapauttaan. Muut apilat, no heilläkään ei selvästi mene hyvin. Kaikkea kontrolloi jokin vainoharhainen neuvosto, joka pelkää yli kaiken mitä tahansa apiloiden liittoumaa joka voisi halutessaan kukistaa ylivallan... aikoivatpa nämä tehdä niin tai ei.

Luettuani loogisesti kolmannen osan ja sitten neljännen mietin, että olisi pitänyt lukea nelonen ennen kolmosta, jotta tarina olisi ollut loogisempi. Tapahtumat olivat... miten sen sanoisi... sekaisin.

Kummastelin miten helvetissä kolmosen lopussa ammuttu laulajatar voi kovasti paljon hyvin nelosessa... ja hän oli vasta tavannut rakkaansa. Tokyopop on kyllä munannut aiemminkin... ja vielä senkin jälkeen ihan kiitettävästi. Muistaakseni ainakin yksi osa King of Hellissä oli sivut sekaisin. x’D

Niin, ja jatkoa englanniksi on jotenkin turha odotella, Tokyopop pisti hanskat tiskiin jo ajat sitten. Periaate oli; unohdetaan manga, ruvetaan filmaamaan!

Ihan oikeasti, nuoret. Toivoisin että se olisi ollut vitsi, mutta se oli täyttä totta. :/ Tokyopop ei kuitenkaan ollut varmasti mikään huonosti menestynyt kustantaja, kun ottaa huomioon, että he julkaisivat niin montaa sarjaa ja kirjoja myytiin ympäri maailman ja konttoreita oli saksassa ja muuallakin kuin vain jenkeissä. Ja silti... en voi ymmärtää.

Enkä voi ymmärtää sitäkään mistä kenkä puristaa, etteivät muut julkaisijat adoptoi niitä sarjoja jotka jäivät Tokyopopilta kesken. Kuten vaikkapa Trinity Blood, King of Hell ja Priest... noista mitä itse luen.

Sain lisää ideoita miten sivupaneelit voi toteuttaa. ;)

PS. Tuli myös ostettua saksankielinen I Luv Halloween. Ja niin kun katoin divarissa, että varmasti oli enkuks enkä huomannu yhtään... että voi shaisse!

Menin sitten...

Eilen kipitin ostoksilla kuin pyy maailmanlopun edellä. Kunha jään lomille ni sit ei tuu olemaan ihan heti kaupungissa käyntiä. Joten, kävin ostamassa vielä letroja. –Ei olisi pitänyt, mutta silti... Tyydyin pastellivärehin. 8’D

Ja sitten juoksin Pedon asioilla apteekissa. Ostin kyllä itselleni pussin kuusenkerkkäkarkkeja. 8’D

Mjuu... voidaan olettaa, että jotain värillistä tulee ehkä tulemaan jossain välissä loppukuuta. ^^’ Ja nukkemeikkiä myös.

Sitten alkaa myös sopivan paperin etsiskely. :3

Työvälineistä

Hyvä on, tunnustan. Letroilla tekee jotain, vaikka ne onkin sellaset ihme pöjöt. En muista että yksilläkään tusseilla olisi vielä tähän asti saanut aikaan tasaisen värityksen. O.o’ ( Tietämättömille tiedoksi että kyseessä ovat Letraset Promarkerit. )

Kyllähän ne paperista ku paperista läpi tulee, mutta silti... Olen jo suunnitellu, että kyllä vain, on hankittava muutama kynä lisää. Ihan väreissä. Tiedän jo mistä kannattaa hankkia ja ihan isompi satsi. Hintavertailua kannatti totta vie tehdä. ^^’

50 – 30 vaiko 30lla kympilla kahden 12n kynän paketti... hmmm-mmm. Hankala päätös totta vie. Vesiliukosistakin pastellisävyistä voisi olla hyötyä satunnaisessa nukkemeikkauksessa. Ei tietenkään resiinille/hartsille, mutta valmistetaanhan nukkeja muovistakin. ;3

Siitä puheenollen, mielessä kävi ajatus 40 – 70 cm pallonivelnukkejen valmistaminen muovista yhdistettynä 3D tulostamiseen. Ajattelin kustomoituja hahmojani... Idea on niin hullu, että se saattaisi toimiakin. 8’D

Varsinkin kun löysin etsystä yhden, joka tulostuttaa nukkejaan jossakin, että sekin on mahdollista.

Opettelin värittämään silmien varjostusta. Kiitos Avatarin ( Avatar The Last Airbender, Legend of Aang ), älysin yhden helpon tavan jolla silmiin saa eloa. 83

Tähtimuodostelmassa

Aamulla ku odotin ensimmäistä bussia ja luin kaikessa rauhassa ja hyvää kirjaa luinkin…  niin sattu joku tuntematon nuori naikkonen istumaan penkille vuottamaan bussia ja se meni siihen että hän tuns miut mutta mulla ei hetkeen ollu mitään käsitystä kuka hemmetti se oli. Ei siis pienintäkään. Naamanäöltä olen sitä kyllä jossai yhteyksissä nähny mutta missä ja kuka se on, ei vaan tullu mieleen. Valitan, jos luet tätä, mutta ei ole mikään salaisuus että en muista ihmisten nimiä.

Ärsyttäväks sen teki taas se utelu mistä en pidä ollenkaan, olipa kuka hyvänsä joka semmosia utelee; ootko töissä, mitä sulle kuuluu, blaa blaa blaa blaa. Joo, menee hyvin ja hyvä ilma tulossa.

Se höpötteli siinä ja koitin keskittyä lukemiseen, miettien että sanonko suoraan että jos vois antaa miun lukea rauhassa. Ei siinä sitten auttanu ku pitää pokeria ja laittaa kirja paussille, toivoen että bussissa ei ole täyttä, että saan penkit omakseni, ikkunapaikan ainakin ja että saan edes bussissa lukea kaikessa rauhassa ja ettei se änkee viereen jorisemaan.

Ikävä kyllä meikäläistä ei ole rakennettu samalla tavalla kuin suurinta osaa muita, eikä siitä pidä ottaa nokkiinsa. Hyväksyä se pitää, sillä meikäläisen hienosäädöt ei ole muutettavissa. Uskomatonta että joskus riittää että nyökyttelee ja hymyilee sopivissa kohdissa niin kaikki on OK ja aina voi puhua säästä.

Miun interessit pyörii tietsikoiden, pelien, leffojen, kirjojen, taiteen, käsitöiden, näpertelyn, tiedejuttujen ja historian ja sen tapaisten  ympärillä. Piste. Millekään työllistymiselle ynnä muulle ei ole sijaa. Sen enempää kuin kiinnostaa kenenkään ihmissuhteetkaan. Ne ovat henkilökohtaisia asioita, jotka ei oikeasti kuulu kellekkään ja niitä käytetään ihan tarpeettomasti leveilyyn ja statuksen pönkittämiseen.

Onneksi oli tilaa ja sain penkin ittelleni ja sain lukea rauhassa. Ah, onnea. Kyllä, tulen onnelliseksi jos saan lukea rauhassa hyvää kirjaa.

Tänä aamuna esitin oman tulkintani klassisesta kaatumismallista; ihmismeritähti. Lensin nurin kuin paraskin Mirandan kaksoisolento, päätyen rähmälleen jalkakäytävälle ketarat oikosenaan. Pahinta on, ettei siellä oikein ollu mitään mihin olisin kumpastunu, edes omiin jalkoihin tai kengännauhoihin. Meikä vaan humpsahti nurin.

Nousin pystyyn ja nilkutin pysäkille numero kaksi.( Pysäkkejä ei muuten ole numeroitu, vaan kuljen töihin kahden pysäkin ja linkan kautta. ) Tarkastelin töissä vahinkoja. Vasemmasta polvesta on parista kohtaa lähteny nahkat.

Työasioista ei sen kummasempaa. Kaverin kanssa oltiin ainoat tänään jotka söi juhlasalin puolella... muut koitti ängetä ku sillit sumppuun ruokalaan. Paljon olisi avittanu, jos oisivat ovia älynny pitää auki ja kiskasta sen kokousvarauslapun helvettiin siitä ovesta, mutta ei. Olihan se kieltämättä ahdistavaa ja kun meikän sosiaalisuudella on rajansa. –Virkistyspäivänä kävi pari kertaa mielessä että miten kauan kestän ennen kuin kaveri löytää ittensä ojasta. Ei pahalla, mutta... mutta!

Päivä oli pulkassa ja sitten, kaupungissa ei onneksi sattunut ihmeellisyyksiä. Poikkesin käsityötarvikeliikkeessä ja no, sen voi arvata mitä sieltä nyt voi löytyä. ( seuraava posti ;) ) Poikkesin myös ärrällä siinä, mutten löytänyt etsimääni. Olisi pitänyt poiketa siellä jo alkukuusta. =..=’

Haeskelin yhtä pokkaria. 8’D

PS. Aamusta sen verran, että Kill me baby osoittautui löydöksi! 83

Näperrettävää

Niin ja ennen paketin noutoa seikkailin kaupungilla aikaa tappamassa kun odotin linkkaa kotia päin... totta kai on siinä äärellään on kauppa, jossa myydään kaikkea kivaa mikä voi tehdä näpertäjän kuin näpertäjän todella iloiseksi;

Alunperin tarkoitus oli ostaa lintukoristeita ja katsoa vieläkö saatavina on pieniä metallisia puutarhatyökaluja, kastelukannuja ja sankoja.

Kaikki tarpeellinen kuvausta varten. Tästä enemmän myöhemmin Owl’s Dollhousessa.

Lintu Yatsun kämmenellä. 83

Mitä tarpeetonta noissa scräppipaperipaketeissa on, on tolkuttoman paksu aaltopahvi. Mikä taas huonoa, isointa paperikokoa ei ole mukana kuin tasan yhtä väriä. Tuossa olisi ollut hienoja papereita nukkekotiinkin, mutta ei niillä sisustusta tehdä.

Näpertäjän unelma! 8D Rullaleimasin tarvikkeineen, niittejä, sirkkoja, huopaa ( joka on liian ohutta mihin alunperin sitä kaavailin, nauhaa ja scräppipaperia.

Nauhaakin löytyy. Juuri passelin levyistä.

Miusta tuntuu, että jossain välissä lähes jokainen näprääjä ja askartelija tutustuu leimasimiin. Kun kerran alennuksessa oli niin totta kai sitä ostaa... Mutta tämä ostos ei vielä ainakaan kaduta, ehkä sitten kun kaikki mahdollinen ja mahdoton on leimattu. x’D

Aloitin papereilla ja kirjekuorilla ja totesin että isompia leimasimia varten on hankittava leimasintyyny.

BJD:n Kenkiä varten. 83 Kaupan sivuilla ei ollu mainintaa asiata, joten huomasin vasta purkaessa että paketissa onkin kahta eri kokoa mikä on ainakin tässä tapauksessa helvetin huono juttu. =..=’ 75 4mm sirkkaa olisi varmasti riittänyt pariin kenkiä. Sen sijaan minulla on nyt joka paketissa 26 isoa ja loput pieniä =..=’

Perkele. Joudun tilaamaan noita vielä lisää että saan edes yhdet kengät tehtyä. =..=

Paketin sisältö kiinnosti Sunnyakin.