Ihaahaa ihanaa troijalaiset ratsastaa osa 1

Tänään oli sitten se päivä kun Behemoth muisti viimein sovittua kaverinsa kanssa, että nyt viedään Uku katsomaan sitä niitten konetta ja mahdollisesti korjaamaan mokoma.

Tein sen virheliikkeen, että edes ajattelinkaan ongelman olevan jotain helposti hoidettavaa, hetkessä ohi olevaa. Toisaalta, jos se olisi ollut hetkessä hoidettavaa, sehän olisi kai jo osattu korjata, eikö?

No, viksuna asentelin vanhaksi menneen antiviruksen pois ja kokeilin asentaa avastia, joka asentui kyllä, muttei suostunut päivittämään itseään. Service Pack 1stä ei tietenkään ollut kukaan talossa toisinaan majaileva nuorempi ikäpolvi edes älynnyt asentaa.

Mietin siinä, että tämäpä outoa. Asensin pois ja kokeilin uudestaan. Siinä vaiheessa arvelin, että nyt asennetaan pari spywareohjelmaa ja koneenputsausohjelma ja katsotaan mitä ne saa hyrskettyä. –Sikäli kun ne vain toimivat.

Kyllä ne toimivat. Lopputuloksena oli noin kolmisenkymmentä töhnää; jäljityskeksejä ja muuta kivaa. Ja kolme troijalaista. D:

Siinä vaiheessa rupesin jo miettimään, että elleivät ne troijalaisperekeleet ole syynä siihen etteivät antivirusohjelmat päivity ja ettei mikkisofta lataa päivityksiä. Tässä vaiheessa päivä oli mennyt jo puoleen.

Töhnät on suhteellisen helppo saada pois ja käyttämällä oikeaa selainta ja pitämällä siinä suodatinlisäosaa ei niitäkään töhniä tule.

Aikaa paloi siihen, että ajoin skannausohjelmat täysillä läpi edes kartoittaakseni missä mennään ja mitä pitää tehdä. Töhnät lähti, troijalaiset jäi, vaikka en ( ehkä ) karanteeniin suitsittiinkin. Ongelma oli edelleen, se, että vaikka ne olevinaan karanteenissa olivatkin, niiden luomat estot jäivät.

Ripustin hanskat naulaan kolmelta. Siltä erää. Piti selvittää troijalaisen häätöä aivan kaikessa rauhassa, vaikka talon emäntä mukavaa juttuseuraa olikin ja pikku koira sydäntemurskaaja nappisilmineen. Oli pakko pyytää anteeksi. Ja ei, en ole raudankova ammattilainen näissä hommissa. Mutta tämä koetteli jo olematonta ammattiylpeyttä.

Mutta ei meikää voi tyhmäksi haukkua kun sentään sain selville missä vika on. –Ja ounastelin jo, että mitä asialle pitää tehdä.

Troijalaisiin saattaa auttaa pelkästään vikasietotilassa ajettu Antimalware ohjelman ajo. Vaikeampiin Windowsin uudelleenasennus tai järjestelmän palautus. –Josko sitä ei tarviis tehdä. Niin mitäpä format c:/ ei korjaisi. ^^’ Mutta jos löytyisi keino välttää sitä. Onhan tekniikka kai kehittynyt jo, eikös?

Kysyin sitten illalla asiaan vihkiytyneeltä kaverilta apua. Tehokkaampia troppeja troijalaisten suitsimiseen kuin mitä itsellä oli tarjota. Antivirus LiveCD korjauslevy… se oli todella uutta. O.o’

Pelottaa lievästi sanottuna ajatellakin miten aikaisin aamulla revitään sängystä ylös ja pitää olla taas menossa. D:

Ellei vikasietotilassa ajettava antimalware skannaus ja sen päälle LiveCD:n hörskytys auta, on pakko kehoittaa viemään kone ihan ammattiauttajille. Tosin heilläkään ei ole sen kummaisemmat rohdot tähän tautiin. –Paitsi Windowsin uudelleenasennus. ^^’

Syöttäjät jumissa, Uku korjaa

Muistin tossa kuulleeni vittuilua aikanaan siitä, että menin ostamaan ittelleni vanhan ja metallisen ompelukoneen. ( Keiltäpä muiltakaan kuin niiltä yksiltä, joista mainitsin silloin joskus. ) Että on se parempi sellainen muovinen, halpa ja uusi.

Hymähtelin sille jo silloin ja tänään repesin sille totaalisesti sitten kun pääsin leikkimään mekaanikkoa kun Peto sai leidini sekaisin.

Meinaan jos muoviseen masiinaan tulee joku vika, niin sehän pitää viedä huoltoon… tai ostaa uusi. Osalla halvimmista muovikoneista ei edes näin ammatilaisen mielipiteellä ja kokemuksella voi edes kaikkia kankaita ja niitä kaikkein paksuimpia saumoja edes ommella. –Mutta viisas ei virka ja tyhmä ei huomaa mitään.

Metallikoneen voi laittaa nähtävästi osiin ihan ittekin ja vieläpä onnistua kokoamaan se, sen suuremmitta ongelmitta ja samalla katsottua sekin vika. Jos meinaan looginen päättelykyky toimii niin kyllä oivaltaa mitä pitää tehdä.

Noo… Miulla oli tänään opetettava Pedolle miten tolla Husqvarnalla oikeen ommellaan. Miun koneeni olla kranttu vanha leidi, joka ei ompele jos tikit on säädetty metsään. Se ei myöskään ompele jos langat on väärin. Ja ne tulee pujottaa tähän masiinaan ns. väärinpäin eli väärässä järjestyksessä kuin normaalisti ja lankojen on kuljettava aivan joka välistä.

Tältä se näyttää kun on vähän riisuttu peltiä pois. Vikakohta ei muuten näy, se jää oikealle.

No, ompelihan se ja oli sitten saanut syöttäjän alas. Ja tässä koneessa on se kranttuilu, että ne on sitten jumissa, että eivät nouse ilman apua, joten… Avasin sitten konetta vähän ja kurkistin mitä sieltä oikein löytyy ja auttaako jos nostan syöttäjiä säätelevää vipua käsipelillä. Kyllä se auttoi ja taas pelittää.

Rouva Peto kun oli keksinyt, että syöttäjänapin, joka on jo muutenkin piilossa tikinsäätimien alla, on oltava pakkinappi! Yksinkertaista! Pakki on ikävä kyllä yhdessä tikinsäätimistä ja ihan ulottuvilla. Siinä on vielä se hieno vika, että jos säädöt ovat aivan äärisuoralla kone ompelee suoraa… taaksepäin eikä pakki toimi. 8D Kun hieman säätää, niin sitten löytyy se tikki eteenpäin ja pakkikin toimii taas. 8’D

Modernia taidetta

Ei vaineskaan… vain meikän läppärin näyttöhän se siinä. Saamansa tällin jälkeen. Kieltämättä itkettää aika tavalla.

Näin käy kun masiina putoaa keikuttuaan urheasti kiikkerällä telineellä, samaan aikaan kun eräs nimeltämainitsematon tyyppi kuunteli musiikkia.

Vauriot: Näyttö menee uusiksi. Kaikki muu toimii. Puolet näytöstä muuten toimi, hetkellisesti.

Otetaan selvää voiko tuon korjata/korjauttaa. Voiko sen tehdä itse ja mistä saadaan varaosa. Tilataan varaosa ja asennetaan jos vain suinkin voidaan. Siihen asti, käytetään Pedon konetta.

Kadonneen muistin jäljillä

On toi elo taas kivaa, ei auta tiedostonpalauttamisetkaan Behemothin muistikortin kanssa. On jotenki menny siihen kuntoon että kamerat ei tunnista korttia, läppärin muistikortin lukijakaan ei saa siitä mitään selkoa. Eli ei voi tehdä levyneheytystä tai korjausta. –Eikä tiedostojen palauttamistakaan niin ollen.

Ei muuten lukenu kaapelin kautta kamerastakaan, kiitoksia vaan viiaastelusta. Se onki jännä juttu et yhtenä päivänä vielä toimi ja sit seuraavana ei.

Tietenkin se vanha klassikko, kortin viiden vuoden takuu on menny umpeen siinä välissä. x’D Ihan oikeasti jotkut laitteet tehdään hajoamaan. Mun kamerastakin rupes akku menemään vuoden jälkeen minkä olin käyttäny. O.o’ Mahtaakohan siihen saada uutta.

Alustaahan ton kortin vois, mutta kun siinä on kuvia mitkä ei saa kadota niin sitä ei voi tehdä.

Riivattu radio ja muita sotkuja

Tänään on taas menny ihan hyvin; radio sekos taas aamulla. Ei sentään tällä kertaa eksyny mitään saksankielistä puheradioo soittamaan, oli vaan kosketushäiriöinen ja herjas joka ainoaa CD:tä, jota olisin halunnu kuunnella tänään.

Olin saanu sähköpostiin viestiä paria kurssia koskien ja kuinka ollakaan molemmat sellasia ettei ole mitään hyötyä. Joku ylipirteä optimisti voi nyt ajatella, että onpas siinä taas yks helvetin negatiivinen immeinen ettei voi edes mennä kokeilemaan. No en mene. Toinen on käyty ja toiseen kunto jo kohoaa siinä että yritän päästä sinne.

Kun tein ruokaa, pippurimylly; sellainen muovinen ja uudelleentäytettävä, sanoi työsopimuksensa irti kesken jauhelihakastikkeen maustamisen. Onneksi oli käsillä puinen työnnörinmallinen ja perinteinen ja pronssinen kapistus.

Näinkin voi näköjään käydä… ^^’

Kauppa ja laskutusfirma jonka kanssa olen otaltanu nyt viime ajat kun omat ja perheenjäsenen tiedot meni kummasti ristiin kaupassa B, vaikka kauppa tehtiin kaupassa A... eivät sitten ole vastanneet tähän ongelmaan, että miten... tai miksi. Varmaan vain yksittäistapaus, joka lakaistaan maton alle ja vaietaan...

Nyt illalla sitten selvisi että olin viime yönä onnistunu tekemään tuhoja juurikin siihen renderiin ( eli 3D tulostettuna 2D kuvaksi ) josta pidin tarkkaa huolta, että en vaan mene pilaamaan sitä. –Huomaa mennyt aikamuoto. Ei se nyt kai ihan pilalla ole,  mitä nyt teleportteiksi aiottuja efektejä on väärässä kohtaa kuvaa.

Päivä pieleen

Maanantai ei ole iiihan mennyt putkeen. Voi olla, että on taas itseaiheutettua, mutta hui hai. Tuiki tavallista ja ihan tyypillistä maanantaita yhtä kaikki.

Aamulla loikkasin kusihädässä ylös jo kuuden aikaan. Kaupalla piti joutaa käydä ennen kuin pankki edes aukes. Oletin että olisin saanu luettavani postista, mutta ne oli vieläkin Kuopion lajittelussa. Ehkä mahdollisuus saada ne huomenna.

Päivällä vähän ihmettelin kun yhdellä aikaa haiskahti vähän et mistä tuli sellanen kärähtäneen tuoksu. No, Behemoth oli nokkelana keksinyt lämmittää eilistä ruokaa hellalla sen sijaan et olis ottanu lautaselle ja lämmittäny mikrossa. -Oli sit saanu poltettuu pohjaan. Makaronia ja jauhelihaa joka on Pedon erikoispikaruoka tässä huushollissa. T_T

Ihan randomisti, se juguttimainos, jossa on se hemmetin ärsyttävä pentu, on hel-ve-tin ärsyttävääääää-ääää mainos. Kohta ne ei muuta valmistakkaan ku jotain perhanan kurri muka-jugurttia, jossa ei kohta varmaan ole edes aitoa maitoa vaan jotain esanssia ja väriaineita. Sellaistako halutaan syödä? Enpä usko! Haluan ainakin että jurgutistani löytyy sattumia ja voi sanoa että on sen valmistukseen pudotettu edes se yksi oikea mustikka tai jokin sen sukuinen.

Koitin kastella pedon tomaatteja, kun ne näytti taas olevan nuutumaan päin. En saanut ulkoletkua, sen paremmin kuin hanaaaan toimimaan. Porukat on virittäny siihen jonkun ihmeen kelalla olevan letkun. Sain sen toiminaan kerran aiemmin, mutta toista kertaa en. Ei tietenkään maanantaisin.

Päivää piristi vain Draw More Furries, joka oli kolahtanut postista. Tosin, miksi juuri se? Miksei niiten kirjottajien eka kirja. ( Ei, on sellanen päivä, ettei mihinkään voi ja pidä olla tyytyväinen. ) Vielä on tulematta kaksi. Ulkomailta kun laskin tarkkaan, että se könttä kirjoja tuli oikeasti halvemmaksi kuin tilata mistään kotimaan kirjakaupasta. O...o' On se muuten jännää että koskaan kun on alennus, noita mangan piirtämiseen liittyviä kirjoja... niitä ei ole koskaan, ikinä missään alennuksessa.

Kävin repimässä perunapellosta heinää Pedon lampaille. Aamulla ennen kaupalle lähtöä ja illalla. Siitäkin on sanottava että ensin Peto nakitti sen miun heiniks... sitten se oli sitä mieltä ettei meikää siellä kaivata. Viimeksi valitti sitten että kun kaikki kaatuu hänen niskaansa. Olisko sukuvika? Tädillä kuuluu olevan joku suuruudenhullu tarve pyrkiä suvun suurmatriarkaksi tai joksiksin päällepäsmäriksi, että HÄNEN mukaansa on elettävä, oltava ja tällä kertaa silmätikkuna on nuorimman pojan vanhempi(?) tytär, jolla on muka goottivillitys. Mistähän kohden serkkulikka lienee gootti? <..<' Gootti gootin tuntee. :P Ei vaan siltä näytä. Emo saattaa enempi olla, mutta ei gootti. x'D

Nekö ovat sitten laittamassa lakiuudistusta, että fyysisestä kontaktista voi saada syytteen seksuaalisesta häirinnästä! Tämä on suuri voitto meille introverteille, jotka pitävät kaikenlaista fyysistä kontaktia kättelystä, olalle taputtelusta ja halailusta lähtien suorastaan julkisena loukkauksena! Ha haaa! Siitäs saatte ylisosiaaliset immeiset!

Sit iltapäivällä kokkasin puolpaniikissa aamulla ostetusta lihanpalasta jonkunlaiset pihvit, paistoin ne. TOivoin et ruskistamalla ne ei kutistuis, mutta ne piruparat kutistu kun pyyt maailmanlopun eellä. Lisäksi keitin perunaa. Salaatti... joo, joo joo. Kun olis ollu. Asiasta kolmanteen, jotkut perhanan hyönteiset popsi salaatinkasvatuskokeilut naamaansa että ei ainakaan kotona kasvatettua 100% luomua saada vieläkään.
Samalla tuli tehtyä se havainto, että arvioin kivennäisvedenkulutuksen väärin. Behemoth oli jossain välissä kaapannu puolet pulloista. ( 4 otin kun arvelin et kyllä ne kai riittää, riittihän ne viime viikolla ja sitä edellisellä... mutta... ei. ) Kuuntelin sit Pedon ivallisen kommentin; et sitten osannut arvioida vai? ( jotain sinnepäin ) No, en osannut.

Netti ei meinannu toimia illalla... OK, oli ongelmia pari minuuttia ennenkuin nosti yhdeydet. Otin askeleen kohti paperitonta maailmaa hyväksymällä e-laskun. On suoranaista riistoa, että paperilaskusta peritään parin euron lisä. Sen jos minkä pitäisi kuulua palveluun, että ylipäätään käytän jotain palvelua mistä peritään kuukausimaksua. Katsokaa vain, eikö kohta ruveta e-laskustakin perimään rahaa. Joltain menee sellainen 5-10 minuuttia aikaa hukkaan laskun tuhertamisen kanssa. Hui! ( myrkkyä tihkuvaa sarkasmia )

No, sotkin maksuni sen päälle sitten. =..='

Ja sitten vielä kymmenen aikaan Behemothilla oli tarve olla hyvä isäntä vaikka hyvin tiesi jo että talossa yrittää ainakin yksi ihminen nukkua! Olisi voinut käyttää talon toista huonetta tai viedä vesitarjoilun ulos. Mutta ei. Jotenkin minusta tuntuu, että se oli taas yksi täysin tietoinen vittuilu Pedolle, ei mitään muuta. Tuskin kukaan on niin saakelin ajattelematon perjeenjäseniään kohtaan? Voi olla että sukulaismies pahoitti mielensä kun ehdotin että pidetään se ääni suhteellisen matalana kun talossa jotkut yrittää nukkua. Mutta totta. Kaikki kun eivät valvo yhdeksästä sivu ja näilläkin kun on töihin meno. Toivottavasti en kuulostanut liian myrkylliseltä.^^ On se kumma jos pitää tuollaisesta olla joku sanomassa. =..='

Niin ja huipuksi Daz bugittaa. =..=' Siihen samaan meni sitten writekin jumiin ( kyllä vain open officella mennään ) ja koko kone. On joitain Remove injectioneita, joita Dazi vaan miettii ja miettii ja miettii. Injectioni, ruiskeet, lisäykset mitähän ne mahtaisi olla oikein virallisin suomitermein, ovat ohjelman osia, joilla lisätään pohjahahmoon lisää morpheja vaikka ja niiden jälkeen joku valmis hahmo. Pohjahahmoihin lisättävät hahmot ovat yleensä aina inj-scripteinä, harvemmin ihan tallennettuina hahmoina, jotka vain ladataan kuvaan. Rem inj-scriptit taas sitten poistavat näitä hahmojen säätöjä.

Jos viimeisimmän ContentInstallerin kanssa oli päivitys, niin sen jälkeen ei ole Dazissa pelittänyt hakutoiminto. =..=' Sitä ei voi valitettavasti laittaa maanantain piikkiin kun se tapahtui viikonloppuna se.

Nyt katti rumuu ikkunalle kattomaan ulos, ulkosen ja radion yli.

Sitten päälle tunti tämän naputtamiseen. =..0'

PS. Kun sain Dazin kiinni, sammutin koneen ja muistin että olin kirjotellut ficciä, tallentamatta totta kai, että sekin meni sitten siihen. =..=’

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Väärä auto

Sarjassa sattuu ja tapahtuu. Mie en siis sittenkään ole oppinut miltä toi Behemothin auto näyttää... varsinkaan talvikelissä. Tai siis tiedän värin ja vähän rekkkaria, mutta siihen se jää.

No, se käytti kaupalla. Sain vietyä paketit postiin, noudettuu kirjapakettini ja palautettua yhden leffan mikä tuli vahingossa tilattuu kahdesti ja lähdettiin toiseen kauppaan siitä. Se pysäköi pankin parkkiin kun sillä oli sinne asiaa ja mie lähdin vipeltämään kahdessa muussa kaupassa siinä. –kerkesin käydä molemmissa ja vielä pankkiinkin. Pankista lähdettyäni arvelin et turhaan mie enää askartelu-/lahtatavaraliikkeeseen menen ku Behemoth kerkesi pankista ennen meikää... ja katoin, että tossahan se auto onkin, väri, muoto ja rekkasi täsmää suuriinpiirtein. –Samanvärinen, samanmuotoinen ja tasan yhtä luminen auto oli... kummastus että missä ostokset jotka heitin takapenkille, vaan kun oli ihan väärännäkönen ukko ratin takana. x’’’’D

Huikkasin sille vaan et sori väärä auto ja lähdin helvetin äkkii kattelemaan että missä se Behemothin auto on. Löytyi se. Parin auton päästä. x’’’D

Toivottavasti sekin setä sai hyvät naurut ja kertoo kotona; ettepä muuten ikinä arvaa mitä tänään tapahtui... joku jouluostoksilla ollu tantta erehty autosta…

Et ei se ole vaan urbaania legendaa toi, että autosta voi erehtyä. –Varsinkin jos pitäjässä on parilla, kolmella, tismalleen samannäkönen auto. =..=’

Henkikulta höllässä

Tänään tuli opittua ettei kannata keikkua tuolissa, jossa ei ole neljää tukevaa jalkaa. Se meinaan keikahti kumoon, meikäläisen kanssa. Ilmalento ja löin niskani ja ehkä päänikin säilytyslaatikon kulmaan.

Koskee niskaan.

Ja sain kuulla Pedolta huutoa hajonneesta tuolista. Siitä meinaan taipu ne jalat sitten. ^^’’

Saa nähdä ollaanko sitä aamulla enää elävien kirjoissa ja jos ollaan niin millä kivuilla… En kyllä nähny elämän vilistävän filminauhana edessäni, sen sijaan siinä kaatuessa ja ku niska oli lootaa vasten toivoin vaan että kunhan ei mee niskat poikki niin on hyvä. x’D

Näkee sitten aamulla muistanko mitään tai ketään.

Ironista, iltapäivällä luin kaverin mailia, jossa tää siunaili et kylläpä miulle sattuu ja tapahtuu siinä määrin että pitäis ottaa tapaturmavakuutus. Onkohan olemassakaan sellasta vakuutusyhtiötä kelle kelpaisin asiakkaaksi? 8’D

Räks! Poks! Puff!

Tämä menee sinne surkeat sattumukset sarjaan. Näkyy sitä muillakin ( joskus ) olevan epäonnea, eikä vaan meikäläisellä. Oli tullu marmorikaulin ja sille laitettiin hinta vietiin myyntiin. Sitten kuuluu kolous myymälän puolelta. Sitten toivat sen kaulimen kahtena kappaleena takaisin. Se siitä ja sen kestävyydestä sitten. Kaikilla pikkasen ilkee olo.

Terävää menoa

Tekevälle sattuu ja tapahtuu. Sain eilen muistutuksen siitä miksi aloin viime vuonna pitämään työhanskoja kun ruokin lintuja tuoreella heinällä. Viime vuonnahan onnistuin leikkaamaan käteeni saksilla...

Niin sitä piti hoheloida eilenkin. Viime vuonna toukkasin palkeenkielen etusormeen. Tänä vuonna onnistuin toukkaamaan pienen palan irti keskisormesta nivelen kohdalta. Ehkä olen jo sen verran tottunut pikku haavereihin, ettei tunnu missään. Pikkasen vaan nipistelee nyt kun siihen on arpikudosta muodostumassa.

Eilen iltapäivällä kun syötin pikkuista kattelin suorastaan ihmeissäni, että miten mulla on keskisormi aivan veressä. Ihan totta, ei toi ole kovin kummoinen mut kyllä tosta verta tuli ja aika äkkiä myöskin hyytyi. Oli itseasiassa jo hyytynyt täysin kun tarkastelin vaurioita.

Tällä hetkellä näyttää ihan normaalilta, eikä edes punoita mainittavasti, joten kyllä tästä(kin) selvitään. xD

Pitikin sattua...

Vois sanoa, että keskiviikko on päivän myöhässä tai manailla siten miten aikasta olikaan kehua, että päivä sujui hyvin. Päivä olikin hyvä kunnes iltapäivällä polkasin vahingossa neulatyynyyn.

Tästä viisastuneena katon aina huoneessani, et se pirullinen superlonin pala, johon olen kadonneita nuppineuloja, silmäneuloja ja helmineuloja kerännyt, on aivan varmasti työpöydällä. =..=’

Eivät uponnu aivan kokonaan jalkapohjaan, mut kyllä sitä sai silti jalkapohjasta irrottaa. Hoidoksi hopeapinnoitteinen laastari... Joita ei ole suunniteltu käytettäväksi niin hankaliin paikkoihin kuin immeisen jalkapohja. D:

On kieltämättä jännää miten sitä oikein onnistuu tupeltamaan.

Auts

Pahaa huomenta. Juuri kun ehti illalla luulla ettei mitään pahaa ehdi keskiviikkona sattua... No, miten väärässä sitä olikaan.

Olin laittamassa Sunnya yöksi laatikkoon. –Sunny on siis tämä miun BJD. Tavaksi on tullut, että pidän laatikossa varsinkin öisin ja silloin kun en ole itse paikalla.

No, laitoin tän laatikon sit kirjayllyä vasten. Se kopautti sitten toista hyllyä, josta eikös vaan pudonnu yksi prätkäfigu suoraan nuppiin. Omaan nuppiini siis. Elikkäs päähän. Se figu on sellainen 90-luvun lopun laatutuote, joka on edelleen paitsi kestävä, myös aika painava. Se oli kaikenlisäksi nelipyöräinen malli. =..= Prätkähiiret Marsista sarjan figuja muuten.

Helvetti, että koski.

Apua, herätyskello puree!

Kattelin alkuillasta elokuvaa ( I, robot ) ja jossain leffan loppuvaiheilla hapuilin hyllystä kelloa, että näkisi paljonko kello mahtaa olla.

No, eikös vaan se pahuksen kello livenny otteesta ja tehny kamikazesyöksyn. Onneks osu oikeaan ranteeseen eikä päähän, mutta koski imakasti yhtä kaikki. Kuului vain kolahdus, helähdys ja älähdys. Nyt se sitten raksuttaa hieman epävireisesti ja ranteeseen koski vähän aikaa.

Se herätyskello ei ole mitään pilipalikamaa, jos ihmetyttää että miten sellanen pikkuvärkki voi koskea niin saakelisti. Se ei ole mikään pieni laitos. Se on kaksi kertaa normaalia herätyskelloa isompi ja wanhan ajan mallia. Ruutu lasia ja kaikki muu metallia. Hankin sen joskus vuosia sitten Biltemasta ihan vain siksi, että se oli jotain muunlaista kuin nykyiset pilipaliherätyskellot joiden ääneen ei edes herää.

Tämmöinen kapine. Painaa hieman alle 500 grammaa. –Asiasta toiseen, että Biltema ei enää myy näitä kapineita. O..O’ Liekö syynä kestävän kehityksen nimissä markkinakikka vetää täysin toimiva ja hyvälaatuinen värkki pois markkinoilta. Kuluttaa patterin ehkä noin neljän/kolmen vuoden välein. Noin. En muista vaihtaneeni patteria mokomaan kuin kerran tai kahdesti koko tänä aikana kun tuo värkki on ollut minulla. Niin, tämä raksuttaa patterivirralla, eikä ole vedettävää mallia. Parasta on myös isot numerot, että nekin erottaa aamuhämärässä ja unenpöpperössä. -Herättää takuuvarmasti paitsi minut, myös muun talonväen. 8D

Tämä on ollu miun uskollinen herättäjä vuodesta 2002.

Erään kuvan kova kohtalo...

Äly hoi, älä jätä! Taas on kriisi siitä minkälainen homma on tehdä jollekin pyynnöstä kuva. Eniten on ollut haittaa siitä, että en ole päässyt itseni kanssa yksimielisyyteen muutamista asioista. Myönnettäköön, että laiskottelin liikaa ja tarpeettomasti. Sekin on paha tapa, mutta aina ei piirtäminen tai muu tekeminen lähde käskystä.

Toteutettava pyyntö tosin oli aivan mahdollinen toteuttaa. Mallimateriaalia etsiessä näin muutamia inspaavia kuvia. Onkohan koko etanavauhdilla mitään tekemistä sen kanssa, että en ole sarjan fani, johon liittyen kuva pitää tehdä. Löytämäni kyseenalaiset kuvat, videoklipit tai muutkaan eivät ole sykäyttäneet, saati aikaansaaneet mitään kiinnostusta sarjaa kohtaan. ^^' Minusta ei saa trekkeriä sitten tekemälläkään. -Pidän kyllä muuten scifistä. Babylon 5 oli ja on yhä kova sana. Crusade. Farscape. Hemmetin subi, joka on pistänyt loistavan sarjan niin saakelin myöhään ettei jaksa valvoa ja mistäänhän ei Farscape boxeja saa. =..='

Mainitsinkin jo päättämättömyyden. Vihaan sitä miten se joskus iskee... Tämä olisi ollut kai jo ohi helmikuussa, jos olisin onnistunut päättämään miten homma hoidetaan. -Näköjään sitä pystyy olemaan itsensä kanssa eri mieltä, sekä olemaan itsensä kanssa sotajalalla...

Mietin sitä hoidanko homman luonnostelemalla jotain todella köyhää, vai repäisenkö 3D lihalla. Päädyin 3D lihaan jo siksi, että tarvitsen harjoitusta. Ei etteikö piirtäminenkin olisi kaivannut harjoitusta ihan yhtä lailla, mutta siinä olisi mennyt kauan. Tässä ollaan muuten noin 6 kk myöhässä, että...

3D lihan kanssa nousi esiin pari ongelmaa. Oli jo puoli voittoa löytää ShareCq:sta Wertsin näyttelijäkaksoisolennot. Ehtikö kukaan nähdä niitä, ne nimittäin olivat näkemisen arvoisia kaikki!

Moraalinen ongelma joka sitten ilmeni oli, että käyttääkseni niitä olisin tarvinnut erään maksullisen lisäosan, jota ei ollut vielä silloin mahdollista ostaa. Warettaminen kyllä olisi onnistunut, mutta... Eihän minun olisi ollut mikään pakko kuuluttaa siitä mitä osia olen kuvien tekemiseen käyttänyt, kun eivät niin tee muutkaan. Mutta...  Minä olen sen verran hullu, että kerron mitä osia käytän, koska mielestäni se on arvonantoa niitä kohtaan, jotka ovat tehneet mallit joita käytän kuvien tekemiseen. Koska he ovat nähneet kaiken vaivan luoda mallit, jotta niitä voi käyttää kuvien luomiseen. 3Dn tekeminen on tehty todella helpoksi aloittaa. Tästä on enää pieni matka siihen, että sitä rupeaa kokeilemaan mallintamista. 8') Niin ja kerron myös siksi, että vältyn parilta asialta; siltä, että joku idiootti luulee minun luoneen myös käyttämäni mallit, sekä mahdolliset toistuvat kysymykset; mitä mallia käytit, että siitä tuli noin hieno?

Siinä vaiheessa olin sitten itseni kanssa sotajalalla siitä miten toimitaan tämän lisäosan kanssa. Oikeastaan vaisto käski odottamaan... Harhauduin myös tekemään kaikkea muuta tässä välissä. Harhauduin aika pahasti.

Kesää kohti mentäessä yksi asia johti toiseen ja huomasin saaneeni asioita niin paljon järjestykseen, että kykenen nyt hankkimaan jopa maksullisia 3D malleja. Laillisesti vieläpä. Joku onkin tehokkaasti tehnyt selvää säästösuunniltelmistaan; uusi tietokone, Chalkin tai Sunnyn näköis BJD, sekä Isaakin uusi peruukki ja kaksi Taeyangia ovat kyllä listalla...

No, tässä kuussa oli onnea sen lisäosan kanssa, sen hommaaminen muistui mieleen ja kaiken lisäksi se sattui olemaan alennuksessa. Sekin pulma sitten ratkesi. 8’D

No, vastavuoroisesti on ollut huonoa onnea, siihen mennessä kun onnistuin vihdoin sen lisäosan saamaan eikä enää tarvitse kärvistellä tai potea huonoa omaa tuntoa mistään... En sitten enää muistanut minne olin ne päämallit tallentanut. D:

Arvelin, että no sieltähän ne saa mistä sain viimeksikin kaikkein helpoimmin... Näkyy Werts kadonneen... tai siis ei Wertsin galleria mihinkään ole kadonnut, vaan Wertsin luomat morphit. -Jotenkin niin tyypillistä.

Vaikeimman kautta sitten. Se hyvä puoli, että jos olen joskus huomannut jossain jotain hyödyllistä, olen sen melko varmasti ottanut talteen. Näin on ainakin 3D mallien, vanhojen kuvien ja tekstien kohdalla.

Kävin läpi kolmisenkymmentä varmuuskopiolevyä. Kyllä ne lopulta tulivat vastaan. 8’D

Ja ihan vain huomatakseni, että ne oli asennettu jo aikapäivää sitten valmiiksi Dazin kansioon odottamaan, että joku päivä saan sen lisäosan, jota tarvitsen niiden toimimiseen...

Säälittävää, eikö totta...

Ei olisi tarvinnut muuta kuin ruveta hommiin heti, kun sain lisäosajutskan ostettua ja asennettua. Pari viikkoa hukkaan. Taas.

No, ainakaan ei tule enää menemään viittä/kuutta vuotta pyynnön toteuttamiseen.

Luonnoskuvia on otettu. Niiden saaminen nettiin uhkasi viedä viikon, koska olin hajamielinen. Sitten kuin viimeisenä pahuksen niittinä, piti hakea hahmoille tehnyt peruukit ja asentaa se. Se vei viikon. Miksi? Siksi ettei minulla ollut aikaa tehdä sitä oikopäätä. D:

Pitäisi myös valittaa siitä miten pahuksen hidasta 4nen sukupolven Daz mallit ovat läppärilläni ja ulkoisellani Daz Studio 2.3:ssa... Hitaita ladata, hitaita kääntää... hitaita asettaa ilmeet. Hitaita. Ainoa hyvä piirre on, että ne näyttävät hyviltä. =..='

No, kuva on nyt kuitenkin valmis. DA:sta löytyy valmis ja keskeneräiset ovat Myrkkyputelissa. Adios.

RIP kamerani ja uutta tilalle…

Sunnuntaina sain huomata, että kamerani oli tullu tiensä päähän. Vikaa alkoi ilmetä Outokummun reissun jälkeen. Itseasiassa vikaa ilmeni jo Outokummun reissun aikana. Flippikamera, jossa ei virrat lähtenyt päälle kun linssin suojuoksen liu’utti sivuun. Sitä piti rempata pari kertaa tai painaa pitkään laukasunappulasta tai menunappulasta… mistä nyt milloinkin.

Sunnuntaina ei auttanut enää mikään. Ei edes manaaminen.

Vaihdoin patteritkin Pedon kehotuksesta. Käytän uudelleenladattavia ja niissä on kyllä virtaa. Kamera tosin on ja pysyy kuolleena.

Pitkäänhän tuo kestikin. En muista ostinko sen 2005/2006 vaiko myöhemmin. Pitäisi etsiä kuitti, josta ehkä näkisi. Se maksoi joskus melkein parisataa euroa. 4 megapikseliä vain, mutta todella näppärä mukana kulkeva kamera. Aloin oppia kirkkauden/laadun/makrojen yms. käyttöä vasta tänä vuonna. Viime vuonna investoin siihen muistikortin. x’D

HP:n kameroita on ehkä parjattu monissa yhteyksissä. Eräs kaverinikin kiroaa niitä, ettei niillä tee mitään. Kuitenkin voin väittää muuta. Toinen tyyppi taas joskus vittuili, ettei 4 megapikselin kameralla oikeastaan tee mitään. Kuviakaan ei muka pysty käsittelemään…

Mitä paskapuhetta.

Olen tyytyväinen, että oma kamerani kesti sentään vuosia ja hyviä kuvia tuli, joista olin tyytyväinen. Huonotkaan otokset eivät ole menneet hukkaan, niistä on manipuloimalla saanut todella hyviä taustakuvia muihin kuvaprojekteihin. Enkä minä mikään taidevalokuvaaja ole, vaan sellainen tyyppi joka ottaa kuvan jos näkee jotain mielenkiintoista tai kaunista ja jos haluan muiston.

Jotenkin niin tyypillistä. Totta kai sen täytyi hajota juuri nyt.

Tarvitsin kameraa nimenomaan maanantaina kun sain viimeisetkin matot valmiiksi. Oli pakko ottaa Behemothin kamera lainaan… En pidä siitä kamerasta. Se on ensinnäkin liian ohut. Pieni kyllä, mutta ohut läpyskä. Pelkäsin koko ajan pudottavani sen. :S Liian pienet nappulat suhteessa ihmisen sormenpäihin. Miksi uusimmat kännykät ja kamerat ja muut laitteet pitää tehdä niin saatanan pienillä näppäimillä, joita vain lapsi pystyy näppäilemään ongelmitta?!

Sain kuvat otettua, muttei niistä hyviä tullut.

Illalla tutkin yhden luotetun nettikaupan sivuja ja löysin mielestäni mieleiseni kameran ja peräti alle sadan euron. Viikolla pitäisi tulla. Ennen piti laittautua linja-autoon ja porhaltaa ensimmäiseen matkalla olevaan kaupunkiin ostoksille. Onhan tuolla kylällä laitekauppa, mutta hinnat… Ne hinnat! En muista mistä, mutta jostain maksoin ylihintaa. Onneksi ei tarvitse enää röijäytyä pitkien matkojen taakse. Että on tästä tietokoneajasta taas hyötyäkin. Verkkokauppa, joka on  auki 24 h/7/360. 8’D

Asiasta kolmanteen. Nauroin ääneen, kun työpaikan radiakanavalla oli jonkun typerämielisen opiskelijatyttösen haastattelu ja tämä selittää haastattelijalle pokkana; kaverit on ostanu tuolta netistä oppikirjoja.

Saanko kilon polkkakarkkeja jos arvaan, että tyttösellä oli vaalea hiusväri? Sanako kaksi kiloa polkkiksia, jos arvaan montako aivosolua tyttösellä on? Ei millään pahalla, mutta pirun typerältä bimbolta kuulosti hän. Tuolta netistä…  Siinä vaiheessa löin kämmentä otsaani, pudistelin päätäni ja pyörittelin silmiäni. Miksi ne tyhmät ihmiset eksyvät aina haastateltaviksi?

Netistähän niitä ostellaan. Netti on yksi iso kauppapaikka. Huomaa sarkasmi + ironia näissä kahdessa edellisessä lauseessa. Oikea tapa kertoa asia olisi ollut; Tiedän parikin kaveria, jotka on ostaneet kirjoja verkkokaupoista ja huudosta tai torilta. Lonkalta tiedän sanoa parinkin kirjakaupan verkkokauppaa, joista voi ostaa oppikirjoja. NIistä kaikista taisi jo tullakin mainoskirjeet mailiin, joissa oli maininta oppikirja-alesta. Jos käytettyinä etsii, kannattaa hakea huuto.net:istä tai tori.fi:stä. Helppoa kuin heinänteko.

Terveystarkastuksessa...

Keskiviikkona oli sitten terveystarkastus, tai pikemminkin sitä voisi sanoa terveyshaastetteluksi. Arvauskeskuksessa myös riehuu norovirusta... Varsinaiselta lääkäriltä kunnon etikettivirhe; tarjosi kättään. No, typerä kun olin, niin kättelin. No, kiireellä pesemään kädet. x’D

Typerintä mitä potilastiedoissa voi olla, on etteivät ne ole sellaisessa tietokannassa, johon kuka lääkäri nyt potilasta sattuukaan milloinkin hoitamaan, saisi potilaan tiedot. -Potilaan suostumuksella tietenkin. <..<’ Voisi se myös auttaa kovasti paljon vaikkapa potilaiden tunnistamisessa ja onnettomuustilanteissa.
No, haastattelun aikana ei mielestäni tullut esiin mitään uutta ja kummallista. Ei siis mitään, mistä en jo tietäisi. Mukavaa myös, että lääkäriksi sattui ihan mukavaksi ihmiseksi luokiteltava ihminen, eikä mikään kesäduunissa oleva inkvisiittori, joka painaa päälle katujyrän, lahkolaisen ja yleisen syyttäjän tehokkuudella ja hienotunteisuudella.

Sukulaisten taudeista en paljoa muista tai tiedä. Ei paljoa ole kiinnostanut kuunnella Pedon juoruiksi tulkittavaa pajatusta aiheesta. En jaksa kuunnella noita juttuja työpaikallakaan. Ehkä joillekin ihmisille on tärkeää puhua noista ja onpahan jotain jutunjuurta, mutta... Pidän enemmän kun ihmiset kertovat hauskoista sattumista kuin puhua pälpättävät sukunsa ja perheensä asiat halki poikki ja pinoon. No, tiedossa on sen verran, että suvun puolin ja toisin voi olla periytyneitä sairauksia... Eniten vituttaa syövän, alzaimerin ja aivoverenvuodon riski. Allekirjoittaneen tuurilla tulee kaikki ja paljon paljon muutakin ja lopulta masentuneena ( sitäkin on suvussa ) päättää itse päivänsä kun on vielä sen verran järjissään. Sukurasitetta totta tosiaan, kuten lääkärikin asian ilmaisi. Sääli, ettei sukulaisiaan voi valita. =..=’ Tai geenitutkimus vielä niin pitkällä, että jotain voisi saksia pois ja tilalle ohjelmoida jotain uutta. 83 Jotain hyödyllistä, kuten vaikkapa kyvyn tuottaa antibioottia tai vastamyrkkyä.

Verenpainetta katsottiin, eikä siinä ole ongelmia. Näkö todettiin hyväksi. -Olisi kyllä saanut luvan testata myös sammuttamalla valot tai antamalla minun pitää aurinkolasini. Hämäränäköni on aika hyvä. Missäköhän sen voi testata? 83

Kuulokojeen kanssa oli ongelmia. Se ei ottanut toimiakseen. Sen sijaan kuului todella hyvin kaikki kolaukset toisesesta huoneesta. Varastotila vasemmalla? Ja pahuksen kohiseva ilmastointi. Entäpä sitten oman kropan äänet? Nielaisut. Kyllä. Nielaisut voi kuulla. Suolen kurahdukset. Nekin. Hengityksen. Kyllä vain. Onneksi ei pierettäny. Vaikka täytyy kyllä myöntää, että sen olisin halunnut kuulla niiden luurien kanssa. Puhumattakaan, jos joku siellä luurien ulkopuolella olisi päästänyt paukun... x’D Olisikohan se kuulunut kumahdusmaisesti? Pruikkaisuna? ( maanantai-iltapäivän väsymystä ja tylsyyttä. x’D )

Ja tohtoritädin kääntäessä niitä kuulotestin nappuloita. x’’) Hyvin kuului. Harmi etten siinä sitten kuunnellut niistä kumpi on kumpi vipu, jotta oltaisiin päästy nopeammin eteenpäin.
Hitto, kaikki se taustamökä oli lopulta paljon mielenkiintoisempaa kuunneltavaa kuin ne hemmetin piippaukset, joten loppu niistä menikin sitten ihan plörinäksi... ja... no, ajatukset harjaili sitten kanssa jonnekin aivan muualle. ^^’ No, läpi meni kumminkin.
Eniten koko terveystarkastuksessa ahdisti vain se alkoholistitesti. Se vitutti suuresti siksi, että kun ei itse juo ja sellainen pitää vain tehdä. Vastaukset oli kyllä sen mukaiset sitten. Siitä saisi aika neuroottisen laittamalla sanan alkoholi paikalle minkä tahansa muun nautittavan nesteen nimen. x’D

Eli kiteittäin pitäisi ulkonäöstä huolimatta olla aika työkykyinen immeinen, jolla on terveet ( voidaan olla kahta mieltä ) harrastukset. x'D Jätin tarkoituksella mainitsematta mielikuvitusmaailmoissa luuhaamisen ja fiktiivisen mieshaaremin luomisen... Ei sitä kukaan asiaan vihkiytynyt voi koskaan ymmärtää. -Yaoipornosta puhumattakaan. * viatonta viheltelyä * No, totta puhuen jokaisella ihmisellä on jotain oudoiksi luokiteltavia taipumuksia.

No, verikokeisin pitää vielä mennä ennen heinäkuuta. Kyllä ne siitä viimeistään jotain kaivavat esille. <..<’ Toivoisin kyllä, että saisin jotain osviittaa siitä voinko sitten luovuttaa verta. Ärsyttää vain se kun täytyy olla se 10 tuntia syömättä tai juomatta mitään muuta kuin vettä. Lähinnä inhoan sitä ripulivaihetta, joka seuraa jos olen liian kauan syömättä. <..<’ Saattaa huonommalla tuurilla olla myös oksentamista mukana. Koettu pari kertaa, eikä tee mieli kokea samaa.

Yhtä outo juttu on myös magnesiumin kanssa. Arvelin, että magnesiumhan voisi olla kova sana ahkeran pyöräilyn päälle... Tehokkaampaa herätystä ei olekaan kuin suonenveto molemmissa jaloissa ( polvissa ) aamu neljältä. D: Rupesin epäilemään magnesiumin osallisuutta vasta äskettäin kun mitään ongelmia ei ollut kun en ottanut... sitten kun taas otin, niin se oli sitten ( onneksi ) vain toinen kinttu mihin se iski aamutuimaan. Kokeilin sitten vielä ja seuraavana aamuna taas. :/ Syypää voi toki olla, että nukuin ilman peittoa, mutta... ensimmäisellä kerralla olin kietoutunut peittoon kuin mato koteloonsa, samoin viimeiselläkin kerralla... joten... Eli siis, magnesium pannaan toistaiseksi. <..<’

Ostoksia 83

Hyvänä päivänä kierrätyskeskuksesta voi tehdä löytöjä. Epätavallista maanantaita. -Tosin aamulla vedin etusormeen haavan fileerausveitsellä kun leikkasin tomaattia leivän päälle ja iltapäivällä tellätessä verrariani... no kämmen oli suurinpiirtein veressä, koska olin saanut jostain toisen haavan sentin päähän nivelestä vasemman nimettömään. O..o'

Mutta ne ostokset. :3

Takana: Salvador Dali Exploring the irrational  - Edmund Swinglehurts. Hinta 2.50. Välissä: Fakiirin peti. Uskokaa tai älkää, mutta Kierrätyskeskuksessa eivät tienneet mikä tuo värkki on. Hintaa 2 euroa vaikka pleksi onkin rikki yhdestä nurkasta. Varmaankaan sitä ei huomioitu. <..<' Violetti Cokislasi on lähetyksen kirppikseltä. Maksoin siitä ja kahdesta violetista muovituopista yhteensä 2 euroa ja ostin ne torstaina. Edessä: Harmaa vedettävä herätyskello. Myös 2 euroa. Ja vihreä tuikku 1 euron. Alla: mappi, jonka hinta oli 0.50.

Ei pahoja diilejä. 8D

---
Löytää aina parhaat diilit 83

Hygieniapassifiasko

Hygieniapassikin tuli sitten suoritettua. Viikon materiaali parissa tunnissa ja vetäjänä joku pitkältä lomalta tullut papattava kovaääninen täti. Pahinta oli joutua istumaan eturiviin! 8/ Eturivissä istuminen on kätevää vain silloin, jos on kalvosulkeisia... ja hiljaisempi ääninen tyyppi vetämässä koko juttua. Olisin mieluummin istunut vähän synkeämmässä joukossa takana. Tämä pirteä kaappigootti ja punkkari ja emo... Paljon mielenkiintoisempaa. 8D

Vieressäni istui venäjää äidinkielenään puhuva vanhempi rouva. Homma alkoi saada jo naurettavuuden merkkejä kun tämä Kovaääninen selittää ensin, että on pitänyt maahanmuuttajille samasta aiheesta kursseja ja selittää että mennään rauhallisesti eteenpäin.
Vitut. Täysi höyry päälle heti kun kaikilla oli ensimmäinen parinippu edessä. O..O’ Tällaisessa tilanteessa kaikkein paras olisi ollut, että väki lukee sen paperinivaskan läpi itsenäisesti. Täti Kovaääninen kun pajatti itse suoraan papereista aivan sen samat asiat. Pahinta siinä oli, että yritin ihan vakavissaan lukea sen halvatun pumaskan läpi samaan aikaan kun melutaso pöydän toisella puolen vasemmalla kohoaa tasaisesti täti Kovaäänisen tankatessa. Vieressäni istunut rouva totesi venäjäksi “durdom” ( hullua ) ja lähti sovittuaan asian, että joko saa materiaalin ja kokeen venäjäksi mitä yrittivät järjestellä sitten. Pakko oli täti Kovaäänistä kuunnellessa todeta, että vieruskaverini sanoi asian aivan kuten asia oli. * hatunnostoa *
Kyllä sen pumaskan ja kaiken oheismateriaalin olisi pystynyt käymään läpi hiljaisemminkin. Väitän lukeneeni sen, no silmäilin sen läpi. Se oli oikeastaan aika outo lukutapa. Silmäilin sitä tekstiä ja koitin poimia kaikkea vähänkin tärkeää.

Minusta täti Kovaäänisen kovaääninen puhetulva saattoi pikemminkin häiritä joitakin vanhempia paikallaolijoita. Hemmetti, koin sen itsekin aika häiritseväksi tekijäksi. O..o’ Jos muutkin tajusivat keskittyä lukemaan paperin ja pikemminkin viis veisaamaan täti Kovaäänisestä, tulokset olisivat voineet olla paremmatkin. Luulen, että valtaosalla kuitenkin meni läpi.
Koetilannekin oli outo. Vilkuilusta ja puhumisesta ja liian aikaisin palauttamisesta hylätty. O..o’ Minimi aika 20 minuuttia, vaikka se oli alle kymmenessä minuutissa valmis ja jossain vaiheessa porukan emo otti puheeksi, että jos on tehnyt jotain vikaan voiko sen korjata. ( Tyyppi näyttää niin emolta, että ehkä onkin emo. x’D Emo = goottien alagenre huom... ) No... elämäni vaikeimmat minuutit kun ei voinut katsoa muuta kuin joko a) kelloaan, b) pitää silmiään kiinni ja rentoutua c) pitää katse kiinni paperissa. PRKL! Olisi saanut edes lähteä pois, mutta ei. :/
Läpi meni muuten. Yksi virhe kuudesta sallitusta.
Porukan emo veti täydet pisteet ja sai pienen palkinnonkin. Eikä sillä punkkarillakaan voinut kovin huonosti mennä. Goottius rulaa. x’D

Sitä taas en sitten kerro miten palloilin melkein viikon se koepaperi vyölaukussa samaan aikaan kun täti Kovaääninen hermoili kadottaneensa sen. Olihan se aika noloa. ^^’ Mutta toiste en kyllä halua istua täti Kovaäänisen luotsaamalla kurssilla. Ihan totta. Muistikirjani kalvataa taas; Elämäni tylsin toimitus, sekä pisimmät 20 minuuttia kokeen jälkeen. Jaarittelua.

Suoritetut tutkinnot: Hygieniapassi
Arvosana kurssin pidosta ja vedosta: 5-
Ainot hyvät puolet olivat, että oli päivän kurssi ja sai tietää melkein heti pääsikö läpi vaiko ei. Huonoa... No kovaääninen melkein monotoninen papatus, joka oli hyvää vain niille, jotka ymmärtävät kuulemastaan paremmin. Ääni häiritsi melko varmasti niitä, jotka olisivat halunneet lukea oppimateriaalin. Varmaan oletti, että kaikki kuuntelevat mieluummin, mutta eihän se oppiminen kaikilla niin mene. Minulla se menee tilanteen mukaan. Lisäksi eri kieltä puhuvaa ihmistä ei huomioitu lainkaan, ei edes alussa, että olisi kälättänyt hieman hitaammin jos oli tarve hölöttää koko aika.

Animaatio on muuten itse räpelletty.

Muistiinpantua... ja löydettyä

Löysin siivotessani eräästä pienestä kansiosta mukavan viestin itselleni. Se on päivätty 29.9.2002 ja kuuluu; muista, älä enää ikinä enää koskaan ikuna kikuna ryhdy mihinkään puvustajaksi. Allekirjoituksen kanssa ja post scriptum on kanssa lisätty; ellei kuljetus ole kunnossa, puvut valmiina, paikka viihtyisä, ruoka-asia kunnossa ja osaavat näyttelijät.

Tämä totta kai herätti ensin naurunpuuskan ja vedet slmissä yritin muistella mitähän lie mahtanut tapahtua. Muistissa on silloiseen koulutukseen liittynyt työharjottelujakso, jonka koulu päätti kun ei löytynyt muutakaan. Ihan kivaksi sitä voisi kaiken parhaiten luonnehtia, mutta mitähän lie tuona päivänä sattunut? Harjottelukaveri kirjaimellisesti katosi. Lähti lomille eikä koskaan tullut takaisin kouluun. Enkä vieläkään, eikä kukaan muukaan tiedä mitä hänelle tapahtui. O..O'

Lisäksi se kaveri jemmasi koulun kaappiin pari kassillista Citymarketista lainassa olevia hengareita, jotka sen piti palauttaa. Kaappiakaan ei saatu auki ennen kuin vihdoin ja viimein kolmannen vuoden lopulla kun luokanvalvojankin oli uskottava pikku hiljaa ettei sitä tyyppiä enää taida näkyä. Kukahan sai sen loput tavarat sieltä kaapista ja sen vedenkeittimen? Lisäksi se tyyppi jäi minulle velkaa pari euroa. ( Todellakin kaksi euroa ja muutaman centin )

Mutta vaikka miten yritän muistella miksi olisin kirjoittanut itselleni muistutuksen... en muista miksi. Varmaankin on tuona päivänä keittänyt kaikki. Amatöörinäyttelijät riehuneet, ruoka piti kustantaa itse... työajat pitkälle mitä sattui ja vaatteita sai haroa ties mistä mikä johti sitten siihenkiin hengarifiaskoon. D: Se oli homma, jossa työtehtäviä ei tiennyt sanoa kukaan eikä kaksi ummikkoa niitä myöskään osannut sitten kunnolla hoitaa. <..<'

Jos nyt joutuisin samaan tilanteeseen nyt... Vaatisin ohjeet kirjallisena. x'D

---

Toiminta ohjeet kiitos...