Vois sanoa, että keskiviikko on päivän myöhässä tai manailla siten miten aikasta olikaan kehua, että päivä sujui hyvin. Päivä olikin hyvä kunnes iltapäivällä polkasin vahingossa neulatyynyyn.
Tästä viisastuneena katon aina huoneessani, et se pirullinen superlonin pala, johon olen kadonneita nuppineuloja, silmäneuloja ja helmineuloja kerännyt, on aivan varmasti työpöydällä. =..=’
Eivät uponnu aivan kokonaan jalkapohjaan, mut kyllä sitä sai silti jalkapohjasta irrottaa. Hoidoksi hopeapinnoitteinen laastari... Joita ei ole suunniteltu käytettäväksi niin hankaliin paikkoihin kuin immeisen jalkapohja. D:
On kieltämättä jännää miten sitä oikein onnistuu tupeltamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti