Arvelin tässä taannoin kun tuskailin millaisen kirjoitus- ja luovuustulpan olen onnistunut itselleni vuoden aikana kehittämään, että ainoa keino päästä yli siitä on tehdä jotain uutta. Kymmenkunta paperiarkkia koko vuonna ei todellakaan ole meikäläiselle normaalia. Niitä olisi pitänyt kertyä vähintäänkin nelisenkymmentä. O..o’ Sitä ei kyllä usko kun blogeja käy kattomassa, mutta...
Eikä kukaan myöskään pysty käsittämään miten helvetin kurja oloni on. Ihan vaan siksi, että onnistuin kieltämään itteltäni sen mikä on pitänyt mut käynnissä.
Suunnitelma tämän voittamikseksi oli yksinkertainen, olisi aika oppia hieman jotain uutta ja ainoa lääke, jonka keksin oli mangaoppaiden hankkiminen. En väitä ettenkö olisi tykännyt pikkuruisen hatun ompelusta ja helmitöistä ja satunnaisista nukenvaatteista. -Edmundille ompelin jotain pientä, mutta pystyn pistämään paremmaksikin. 8’D
Mutta siis niihin pirrustusoppaisiin. Moni voi kyllä ihmetellä, että mitä minäkin niillä teen, mutta kyllä minä teen. Ensinnäkin niistä voi poimia ideoita, hyödyntää tekniikkaoppia jne jne. -Sen sijaan että opettelisi piirtämään kuten kirjoissa neuvotaan. Ja joidenkin väittämien kanssa voi kiistellä. -Chris Hartin kirjoissa on aina hassuja väittämiä mistä olla eri mieltä.
Niinpä sitten tänään oli se päivä kun pistettiin elämä risaiseksi ja kävin huudon puolella tutkailemassa tarjontaa ja mukaan lähti muutamia muutama hyödyllisentuntuinen opas tarinoinnista, taistelukohtauksista ja vaatteista.
Siitä poikkesin tutkailemaan Britannian Amazonia ja löysin vinon pinon lisää mielenkiintoisia kirjoja... Mistä puheenolleen, pitää sieltäkin koittaa tilaamaan sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti