Jalokiviväärennösistä

Tuossa osui huutokauppasivuilta vastaan sangen mielenkiintoinen vipeltäjä. Korukauppias, joka kauppaa käsittämättömän halvalla “aitoja” smaragdeja ja muuta. Tämän pitäisi jo herättää hintatietoisessa kuluttajassa hälytyskellot soimaan ja esittämään asiallisia kysymyksiä.

Beryllejä ne kyllä saattavat hyvinkin olla, mutteivät mitään puhtaita beryllejä. Puhdas berylli kun on väritön ja läpikuultava. Smaragdi toki kuuluu beryllihin ja on värimuunnos, jossa kromi antaa kivelle sen voimakkaan vihreän värin. Kivi on myös läpikuultava.

Siinä sitä onkin katseleminen kun vihreää sävytettyä ja hiottua kiveä kaupitellaan smaragdina. Kauhistuttaa se, että ihmiset ovat valmiita maksamaan jopa feikistä kunhan sillä vain on korukiven nimi ja vakuutellaan tarpeeksi, että aito on.

Jos se olisi aito, ei lähtöhinta olisi niin alhainen. -Ellei olisi oma lehmä suossa. Eikä kyllä ehkä sittenkään.

Aito kivi ei olisi niin... läpinäkymätön hiottu möykky. Aidossa hiotussa, jopa kakkoslaatuinen kiiluisi aivan eri tavalla kuin mitä kuvissa vilkkuvat juovikkaat, epäpuhtaat kivet. Safiirissa on näkyvillä erikoisia täpliä ja se on tasan yhtä läpinäkymätön kuin “smaragdit” hiottunakin. Hionta vaikuttaisi olevan sen laatuinen, että jo siinä näkyisi kiven läpinäkyvyys.

Eikä aitoa smaragdille tarvise antaa sävytyskäsittelyä.

Mitä tulee aitoustodistukseen, se ei ainakaan ole virallinen GIA:n sertifikaatti, vaan jonkun intilaisen KGCL:n myöntämä ja näitä näkyy 9.60 dollarilla saavan Ebaystä. Asiakkaan antamilla tiedoilla ja kuvalla varustettuna. Yhtiön kotisivut taas, no... eivät ole hääppöiset. Sivut on, mutta se onko koko firmaa olemassakaan, se on toinen asia. Puhumattakaan kuinka kauan labran sivut ovat olleet “kesken päivitystä”.

Se hanakkuus millä myyjä puolustelee tuotteitaan osoittaa sen, että joko on “kiistän kaiken viimeiseen asti” paatunut huijari tai sitten sinisilmäinen setä tai täti, jota on etelän matkalla viilattu niin pahasti linssiin ettei paremmasta väliä ja hän on sitten luullut ostaneensa aitoja kiviä todella halvalla.

Tätä jälkimmäistä tukee se, että kivestä on kyllä antaa mitat ja jopa alkuperäismaa, muttei kuitenkaan tietoa mistä kivi on ostettu. Tai sen tarkempia tietoja esimerkiksi sävyvirheistä ym.

Puhumattakaan, että alan harrastaja/ammattilainen kyllä olisi tunnistanut aidon tavaran jo kauppahetkellä ja kertonut mistä ja mitä kautta on kivet alunperin ostanut. eikä ole tutkinut, eikä ottanut selvää ovatko aitoustodistukset aitoja. :( Kovasti puolustelee niitä kyllä, mikä voi olla jo merkki siitä, että aavistelee tulleensa petetyksi ja hankkiutuu nyt kovalla kiireellä tavarasta eroon.

Oma kokemuspohjani on aloitelijatasoa,  mutta älkääs pr00t vielä väheksymään alkako. Aloittelijalla on käytössään tietoverkko mistä tietoa voi etsiä ja tietoa on saatavilla. Kaikki ei suinkaan luotettavaa, mutta jos tieto löytyy virallisilta sivuilta, kuten luotettavia sertifikaatteja myöntäviltä tahoilta. Luotettavimmat aitoustodistukset jalokiville, ei pelkästään timanteille antavat vain HRD, Diamond High Council, GIA and IGI.

Tämä se on ihanaa luettavaa aiheesta ja juuri tarpeeseen. Silkkaa nannaa ja annas kun lainaan vähän;

Laboratoriotodistusten vaihtaminen:
Timantti voidaan myydä paremman kiven papereilla. Tämän estääkseen monet laboratoriot ovat alkaneet kaivertamaan todistusnumeron laserilla kiven reunukseen.

Laboratoriotodistusten väärentäminen:
Yhdysvalloissa ja Aasiassa on tullut viimeaikoina esiin, että hologrammeista ja muista turvatekijöistä huolimatta esim. GIA:n ja EGL:n raportteja on onnistuttu väärentämään. Tämän vuoksi täytyy aina tarkistaa itse, että kivi ja paperit vastaavat toisiaan.

Paikkansa pitämätön laboratoriotodistus:
Kivi saattaa olla pahasti vaurioitunut sen jälkeen, kun laboratoriotodistus on annettu. Todistuksessa voi lukea esimerkiksi IF, vaikka kivi olisi käytännössä lohjennut kahtia. Myyjä saattaa jättää kiven vaurioitumisen kertomatta, vaikka tietää sen.

Itse tekaistu laboratorion nimi:
Papereita tekaistaan väärin laboratoriotiedoin. Esitettyä laboratoriota ei välttämättä ole olemassakaan. Monesti tällaisissa papereissa lukee certificate tai sertifikaatti. Joskus saatetaan jopa perustaa "riippumaton laboratorio/instituutti" myyjäyhtiön alaisuuteen.

Lähde: timantit.com

Ei pidä nipottaa että siinä puhutaan vain timanteista, ei muista jalokivistä. Kaikki tuo yllä lueteltu pätee aivan varmasti myös jalokiviin, joiksi timantitkin lasketaan. ;D

Oma arvaukseni myytävänä olevista smaragdeista ja safiireista on, että ne ovat molemmat samaa tavaraa. Epäpuhtaita, sävytettyjä/värjättyjä ja kiillotettuja ja hiottuja beryllejä, jota tässä aitona? Voi toki olla värjättyä synteetistä kiveä, joka myös selittäisi halvan hinnan. Todella räikeäksi homma menisi jos myynnissä olisi värjättyä ja hiottua lasia.

"Pohjosen poika/kaunis nainen osta sie kaunis, aito smaragdi! Nyt lähtee todella edullisesti! Tänne vain! Tänne vain!"
“Tuo ei... ihan vastaa käsitystäni smaragdista..."
"Se on sävytetty ja kakkoslaatua. Näin halvalla et saa mistään muualta. Tuleeko kaupat?" * lisää lipeväkielistä lirkuttelua oman valinnan ja mielikuvituksen mukaan *
"Tulee!"
"Aitoustodistus kaupan päälle"
”Oudonkuuloinen laboratorio…”
“Näitä meidän paikallisia pikku laboratorioita.”

Ja asiakas poistuu hyvillä mielin...

Kostoviestejä kun ei järkeä enää ole

Taas tapahtuu. Eipä kuule ensimäiseksi olisi käyny mielessä että joku voi ottaa nokkiinsa jostain tälläisesta. Ja heittää sitten erittäin fiksusti ja aikuismaisesti kostoviestin galleriaani haukkuen meikää suuriinpiirtein kaikilla kliseisillä latteuksilla mitä nyt voi haukkumiseen keksiä; olet paska, kuvas on paskaa ja sä olet luuseri, devin suurin mulkku ja niin edelleen ja taidevaraskin vielä kaiken päälle.

Erittäin kypsää käytöstä...

Perkele, meikäläistähän ei varkaaksi nimitellä! >/ Tarkoitus lienee ollu saada mut pelkää sitä jotenkin, menettää kasvoni kaiketi ja antaa mun itsetunnolle kolaus niin että varmaan pistäsin pillit kasaan ja saisin masennuksen ynnä muuta. Arvarkaas mitä?

PIELEEN MENEE!

Mä kun en ole sellanen et tollasesta masentuisin, suurinpiirtein tollasta paskaa miun niskaan on kaadettu kouluajoista lähtien… miinus varkaaksi mustamaalaaminen. Juoruttu on. Paskaa on puhuttu.

Sellasesta moukaroinnista ei vaan auta murtua, sellasesta pitää tulla vahvaks ja kestää se. Kaikkein mieluiten hymyillen... se näkyy toimivan parhaiten.

Mitä siis opin. Ei kannata yrittää olla vitsikäs jollekin tuntemattomalle. Koskaan. Herkälle amerikkalaiselle ei myöskään koskaan, ikinä, mennä selittämään asioita, eikä varsinkaan oikomaan mitään käsitystä jonka se on jo ennattäny saada yhden lauseen perusteella. Varsinkaan aiheesta mitä oikeasti tarkoitin, mutta jonka tajusit selvästi väärin. Miksei? Siksi koska se vetää pultit ja kostaa sit parhaalla näkemällään tavalla nähtävästiki ja erittäin kypsällä, aikuisella tavalla.

Kavereitten kanssa mietittiin kyllä, että mistä näin herkkiä, ittensä naurunalaiseksi tekeviä draamakuningattaria oikein tulee. Ehkä se on kasvatuksessa joku juttu...

Avauduin jo eilen tarpeeks aiheesta. Jos se vielä jatkaa niin vedän kopiot noista mitä se on sanonut gallerian ylläpitoon ja pyydän kohteliaasti että mikään ei mielestäni oikeuta ketään levittelemään mitään perättömyyksiä ja herjauksesta. Siitä meinaan lentää ulos kuin leppäkeihäs, ellei käytäntöä ole muutettu sitten viime näkemän.

Kaikkeen gallerioissani oleviin kuviin on joko lupa tai se on alusta loppuun itse tehty. =..=’ Kaikki on kreditoitu. Kaikista ostetuista löytyy kuitti. Lahjaksi tehdyistä kuvistakin on lupa kysytty että hahmoja saa käyttää. =..=

Galleriapaikkoja miulla on ja tulee olemaan useempikin kuin vain yksi ja useammassa paikassa on samoja kuvia, että repikää siitä. Nikki on suurinpiirtein sama. ;3

Kolikkopelit.com – Huijausviesti etanapostina

On tarve puhua asioista niiden oikeilla nimillä. Huijaus on aina huijaus ja ennen wanhaan huijarit kieriteltiin tervassa ja höyhenissä. Nykyisin parasta olisi antaa huijarit ilmi.

No tänään tuli sitten hämärä valkea kirje nimettömänä, loppulla osoitteella varustettuna. Sanotaan, että en vielä aamupäivällä konseptista tiennyt ja aika outo oli kirjeen sisältökin; 15n ilmaisseteli kolikkopeleihin kirjeen saattelemana. En sitä itse kirjettä tavannut liian tarkasti. Otin sen talteen kuitenkin varmuuden vuoksi. Rupesi epäilys kytemään.

Mietin, että onkohan se joku Veikkauksen ja RAYn juttu, mutta päivällä mietin sitä edelleen ja johtopäätös oli, että jos se olisi suomalainen, loppupäättenä olisi kyllä piste fi, eikä piste com. En sitten tutkinut asiaa tarkemmin.

RadioRockilla oli juontajalla kanssa tarve heittää asiasta kommenttia ja siinä tuli sitten vahvistus kyteville epäilyksille. Huijaustahan se on.

Arvaatkaapa kahdesti viitsinkö edes mennä toteamaan asiasta ukille. –Saan kuulla siitä huomenna, jos aiheesta on paikallislehdessä. Melko varmasti on. Eiköhän tuo lie valtaosa Suomalaisista joutunna tämän pilan kohteeksi.

Kattelin sitten iltalehteä sillä silmällä, että onkohan siellä mitään. Jos se on huijaus niin kyllä siitä varoitetaan silloin lehdissäkin. Itseasiassa lehden artikkelit olivat niin rohkaisevia; syyllistä ei voida saada koskaan kiinni ja resursseja selvittämiseen ei ole, eikä mitään asian hyväksi ole tehtävissä. Lienee yleisimmät syyt siihen miksi rikolliset pääsevät Suomessa kuin koira veräjästä. Anteeksi vain, mutta näin koen asian. Turvatonta on niitten immeisten asiat, jos ovat haksahtaneet tuonne.

Saattaapa olla, että pelipaikka toimii eri maissa eri nimillä. Mahtonta jäljittää? Tuskinpa. Mutta jäljittäminen kai rikkoo maitten välisiä lakeja. Luulisi, että on sen verran kehittyneitä jäljitysohjelmia, jotka ottavat selvää siitä missä jopa proxyillä ym. suojattu yhteys oikeasti on.

Maailmasta tuntuu puuttuvan Internet-poliisi, jolla olisi valtuudet tutkia rikoksia, jotka tapahtuvat verkossa. Pitäisi olla sellainen solu, jolla olisi valtuudet tutkia netissä ja netin kautta tapahtuvia rikoksia maasta riippumatta, koska Internetkään ei oikeastaan ole maasta riippuvainen. Internet, pelkkää koodia sähköisessä muodossa johon pääsee käsiksi koneelta kuin koneelta. O.o’

Älkää jumalauta enää avatko “pankista” tulevia sähköposteja!

Iltalehdestä sitä lukee vaikka mitä. Kuten nyt vaikka sen, että verkkopankkihuijaus on kaikesta informaatiosta huolimatta onnistunut ainakin 20 ihmisen kohdalla. –Joista 14 on tehnyt rikosilmoituksen? O..O’ Entäs ne loput kuusi?

Ihmetellä vain täytyy, kun tästä asiasta puhutaan joka paikassa, että älkää hyvät ihmiset edes avatko mailia, jonka lähettäjänä on pankki. Pankit eivät koskaan, ikinä lähetä asiakkailleen sähköpostia. Poistakaa ne viestit ja/tai ilmoittakaa poliisille. Ei ole hankala homma ymmärtää selvää virallisilta tahoilta tulevaa ohjetta, eihän?

Mutta silti. Aina on niitä, joita joko vaivaa se surullisenkuuluisa itsetuhoinen uteliaisuus tai suoranainen epäluuloinen entä-jos pelko, joka johtaa itsetuhoiseen uteliasuuteen. =..=’ Huijarit osaavat käyttää hyväksi ihmisten haluja, pelkoja ja typeryyttä. Muistakaa se seuraavan kerran kun muka pankista tulee sähköpostia.

Minkälainen valistus oikein tarvitaan, että asia ymmärretään? Se haluaisin tietää… Kun aiheesta on melkein jokaisessa sanomalehdessä, aikakausilehdessä, televisiossa, pankkien tiedotteissa ja silti… siitä huolimatta aina löytyy joku tollo, joka ei joko ymmärrä tilannetta tai lukemiaan ohjeita tai sitten ei vain hälytyskellot soi tarpeeksi ajoissa.

Sähköpostiasioissa mikään pankki ei asiakkailtaan tietoja kysele. Useimmilla pankeilla on kaikenlisäksi sisäinen posti asiakkaan ja pankin välillä, joka toimii vain ja ainoastaan verkkopankin kautta, eikä siihen systeemiin pääse kukaan kolmas osapuoli käsiksi. Piste.

Lähde: Iltasanomien uutinen