Viimeyönä näkyi taas kummia. Viimeöiset ja sitä edellise unet ovat olleet häpeällisen normaaleja normaalien ihmisten unia. Jos vilkaistaan muutamaa aikaisempaa unta... ne ovat värikkäämpiä ja mielenkiintoisempia. No, viimeöinen vampyyrilepakkouni ei ehkä edusta lällyä normaaliunta, mutta sitä seurannut kylläkin.
Istuin tuvassa pöydän sivulla ja yritin pitää valkean mapin kiinni hinnalla millä hyvänsä. Sen sisällä oli nimittäin melkein sulaneita lepakoita, joita ei syystä tai toisesta saanut päästää irralleen. Tiesin ettei niitä saanut laskea. Pari kyllä karkasi ennen kuin teippasin kansion umpeen ja hakkasin sitä pöytää vasten, painoin sitä. Hyvä etten hyppinyt sen päällä. Sen sijaan että ne jotka ehtivät karkuun, olisivat kieppuneet katossa, ne katosivat jonnekin.
Mietin nakkaisinko mapin uuniin ja polttaisin koko roskan. Mietin siinä, että tuskin tuli niihin kummajaisiin auttaa mitenkään. Laskee vapaaksi vain ja ne pirulaiset karkaavat savupiipun kautta maailmalle. Sitten mietin pakastamista ja raivasin jääkaapin pakasteosaan, joka oli muuten entinen valkea ja surkean pieni jääkaappi, tilaa mapille.
Behemothkin seikkaili samassa unessa. Tuli vissiin töistä tai jostain keskellä yötä ja heittäytyi uunin eteen keinutuoliin... Tällaista sisustusta ei ole todellisuudessa... Katsottiin telkasta ilta uutiset, joissa jossain linnanjuhlissa tai muissa pippaloissa lepakot olivat ilmaantuneet kuokkimaan. Kamera zoomasi sopivasti johonkin hienoon leninkiin pukeutuneeseen naiseen, joka kirkui kuin tapettava sika, kun lepakko iskeytyi sen kaulaan. Puri niin, että veri virtasi.
Eikä siinä vielä kaikki, että lepakot purivat niitä ihmisiä... Ne ihmiset saivat tartunnan heti. Sen naisen verisuonet pullistuivat näkyviin ja silmät kääntyivät päässä ja se hyökkäsi puremaan niitä ihmisiä, jotka yrittivät auttaa sitä naista.
Juhlapaikalla oli täysi kaaos käynnissä. Eikä sen seuraaminen tuntunut mitenkään miellyttävältä katsottavalta. Sen ahdistuksen tunsi nimittäin unen läpikin.
Siinä alettiin miettimään, että tuo se tarttuu kuin kulovalkea ja kohta ollaan viimeiset ihmiset... Kuitenkin päädyimmä ratkaisuun, että tuskinpa ne ihan jokapaikkaan ennättävät hyökkäämään. Enkä maininnut niistä lepakoista, jotka pistin pakkaseen. x’3 Ihmetellä täytyy, että miksi unessa vilahti juuri Behemoth. :( Heräsin jossain vaiheessa tätä unta. Lajitellaan painajaisunien joukkoon, vaikka olinkin siitä voitolla mitä tuleman piti.
Olen kyllä nähnyt vuosia sitten sellaistakin unta, jossa behemoth muuttui ihmissudeksi tuvassa ja juoksutin sen ulos ja pistin ovet lukkoon. x’D Se muuttui sellaiseksi pieneksi neljällä tassulla juoksevaksi ulisevaksi karvakasaksi... Eikä sitä kuulunut takaisin. Ei ainakaan siinä unessa.
Uni vaihtui kaupunkiuneen. Se oli jokin eksoottinen rantakylä tai jokin sellainen, veden rannalla. Rakennukset olivat järjestään valkeita ja vaaleita ja niissä oli punertavat katot. Pikkukauppoja oli siellä täällä. Siellä oli myös eräs rakennus, jossa toimi jokin käsityökeskuksen tapainen paikka, jossa laitettiin kangaspuita kuntoon ja tutkittiin kangaspuiden tukkia sitä varaa, että osattaisiin luoda oikeanpituinen ja levyinen loimi niihin. Rouvia oli mukana vähän. Mukana myös tosielmässä hyväksi ystäväksi tullut henkilö, johon ei kuitenkaan ole tullut pidettyä yhteyttä. -En ole mikään hyvä pitämään yhteyttä kehenkään. :(
Muistelen myös, että pulahdin siihen valtavaan järveen, mereen, tai mikä lie ja uiskentelin hieman. Tai sitten loikoilin lautalla. En muista tarkkaan kumpi se oli. Kelluin kyllä, joten kai olin lautalla, koska en tuntenut olevani veden varassa.
Se reissu katkesi bussipysäkkiin, jolle nousin. Jokin mielikuva on jonkun pikkutytön vahtimisesta. Mikä lie ollut sen homman nimi. Bussissa oli mielestäni jotain outoa. Se muistutti lähinnä junaa... Jossain hetkessä oltiin jotain taloa katsomassa jollekulle. Mukana oli kaiketi myös joku välittäjä, joka hermostui nalkuttamiseeni laatikkomaisista taloista. Ne talot joiden ohi käveltiin olivat tasan yksi huone. <..<’
Menimme sisään yhteen taloon. Epämääräisellä tavalla siinä oli jotain samaa kuin Vampire The Masquerade Bloodlines pelin ensimmäiseen turvakotiin menemisessä... Talo oli kaksikerroksinen... kaiketi. Ensimmäinen huone käsitti keittiön, jossa porisi ruokaa. :3
Hyvin kalustettu keittiö. Jes.
Valtavat vitriini-ikkunat. Yök.
Oleskelutila siinä ikkunoiden edessä. Öök. Keittiöstä portaat yläkertaan, josta laskeutui tukeva tummaihoinen nainen, jolla oli mustat kiharat hiukset, iloinen hymy ja vieraanvarainen luonne. Ja se kaulakoru. Koko huomioni olikin kiinni siinä monikerroksisessa kaulakorussa, jossa oli kaikenlaisia jalokiviä ja puolijalokiviä, joita aloin arvuuttelemaan, eikä talon emäntä sitä pahakseen pannut. Korussa oli tuliakaatteja, sinisiä ja harmaita, valtava röpölöinen pala ametistia. -Rouvan mielestä se ei suinkaan voinut ollut ametistia. Kyllä se oli. Ja monia muita jalokiviä, joita en muista enää mitä kaikkea siinä korussa oikein oli.
Se oli tyrmäävä.
Ei ehkä kukaan oikea ihminen pystyisi sitä hökötystä kaulassaan pitämään... Sen verran painava se todellisuudessa tulisi olemaan.
Pari yötä sitten näin myös outoja unia, joista toisessa oli jonkun lehden toimituksessa. Pöydät olivat miten sattui, mutta suurin haloo käsitteli sitä miksi olen työajalla lataillut kaikenlaista. Aloin huutamaan sille juppimaiselle kasvottomalle tyypille, että mitä hän itse tekisi jos olisi menettänyt vahingossa ison kasan tiedostoja.
Menetin isomman kasan viime kuussa sähellettyäni yhden poltto-ohjelman kanssa. Sain muuten suuren osan tiedostoista takaisin.
Mutta sen yön toinen uni oli surullinen. Siinä unessa oli kunnon talvi ja läheinen metsä entistä ehompana, mutta tuskin oli sama metsä kyseessä. Unessa oli eräitä ystäviäni, muutamia joita en hahmottanut lainkaan, mutta erään netin kautta melko hyväksi ystäväksi tulleen henkilön hahmotin selkeästi. Polut menivät väärin. Siellä oli myös hirvi ja siinä unessa seikkailtiin porukalla. No, se pahuksen mutanttihirvi hyökkäsi ja puski ystäväni kumoon sillä voimalla, että hän menehtyi saamiinsa vammoihin. Mietin voisinko kertoa hänelle unestani, sillä se huolestutti minua.
---
Lähestulkoon normaalit unet tällä kertaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti